Luonnonoppia. 2. Konsjonelli.

Suomalainen Wirallinen Lehti 23, 23.3.1866

Konsjonelli, jolla me saamme sen kauniin tulipunais- ja karmosiinipunawärin, on wäriaine, joka paljonkin woittaa wanhain mainion purppurawärin. Mutta ikäs konsjonelli on, eläinkö wai kaswi? Kun Amerikan löytämisen perästä tämä ihmeellinen wäriaine tuli tutuksi Europassa, katsottiin se jonkun kaswin kukaksi tai hedelmäksi eikä aawistettu että se oli sukua eräälle siihen saakka käytetylle wärille, nimittäin kermesi- tai "tulipunais-marjalle". Nämä "tulipunais-marjat" eiwät myöskään ole mitään kaswiainetta, waan owat hyönteisiä kilpitäinsuwusta, joita löytyy piikkupalmupuussa ja muinain sangen lawealta käytettiin punawärjäykseksi. Wanhanaikaiset ihmiset tunsiwat sangen hywin "tulipunaismarjat", nimittäin kermeskilpitäin (coccus ilicis) munamöhkyräiset ja kuolleet ruumiit, joita huhtikuussa tawataan piikkipalmupuun (ilex aquifolia) oksilla ympyriäinä, punertawina tai sinerwän-punaisina, marjanmuotoisina jywinä. Piikkipalmupuu kaswaa myöskin Wähässä Aasiassa, Palestiinassa, samate kuin eteläisessä Europassakin, Sweitsissä ja eteläisellä Saksanmaalla, pensaskaswina piikkisillä, ainian wiheriöillä lehdillä. Foinikialaiset ymmärsiwät paraiten kerätä tulipunaismatoja ja tunsiwat myöskin karmosiniwärjäystaidon; tällä halutulla wärillä warustiwat he kaikkia kansoja ja löysiwät tässä kauppatawarassa woittoa antawan tulon. Samaten ei konsjonellikaan ole mikään muu kuin kilpitäi (coccus cacti). Ja se on tämän pienen itikan kuiwaneen, wähäpätöisen ruumiin jäänös, joka antaa meille sen kauniin punawärin, jota nykyaikana niin suositaan ja käytetään monenlaisten kankaitten wärjäykseksi. Mutta myöskin muiden, ei punaisten wärien, peruuaineeksi käytetään konsjonellia samoin kuin wanhain purppurakin ei waan ollut punainen, mutta myöskin sywänsininen.

Konsjonellihyönteisen uros on pienen hyttisen muotoinen, sillä on kaksi siipeä ja kaksi pitkää harjanmuotoista liitettä takapäässä. Naaras on sitä wastaan noin kolme kertaa niin suuri kuin koiras, siiwetön, ernimmiten munapyöreä muodoltaan ja peitetty raakunmuotoisella pienellä kilwellä. Heillä on imusuu melkein kuin luteilla ja eläwät kaikellaisten kaswien mehuista. Kewätaikana paritsewat he, ja sitten jääwät naaraat liikkumatonna istumaan paikalleen. He muniwat jonkun joukon munia, jotka he, erilaisten liikutinten kautta takapuolellaan, woiwat lykätä allensa, niin että näyttää ikääskuin hautoisiwat muniansa, joista parin wiikon perästä poikaset pääsewät ulos. Äiti kuolee sitten; pojat kömpiwät kilwen alta ja juoksewat ympäri lehtiä, joiden mehuista he eläwät. Usein on koko pensas peitetty näillä syöpäläisitikoilla, jotka runsaan sikiämisensä kautta lisääntywät äärettömästi.

Ruotsinmaalla woipi hawaita kilpitäin muotoisia paju-, jalawa-, persikka- ja pomeranssipuissa, enimmiten lehtien alapuolella. Puutarhureille owat nämä wieraat weinomattain wastuksena, ja n.k. coccus hesperidum, joka löytyy pomeransikukista, on todellakin sangen wahingollinen. Kilpitäitä karkotetaan yleensä wiini-etikalla, jolla lehdet pirkutetaan.

Mutta toisin on konsjonellin laita, joka ei ole ihmisille haitallinen syöpäläinen, waan suosittu wieras, jota huolella hoidetaan. Myöskin on konsjonellilla paraiten olentonsa kaksuspensaissa, jotka wasta sen kautta owat saaneet arwonsa ja joita ei muuten hyödyksi taideta käyttää. Konsjonelli-itikat raawitaan lehdistä bamburuokopuikoilla tai tylsillä weitsillä, ja kuoletetaan kiehuwalla wedellä, mutta ei sentähden että niitä tahdotaan häwittää, waan niiden keräämistä warten.
Konsjonelli-kilpitäin alkuperäinen kotimaa on Meksiko; kuitenkaan eiwät Espanjalaiset, jotka oliwat enin kateelliset sen yksin omistamisesta, woineet estää wiemästä sitä w:na 1776 Länsi-indian Franskalaisiin siirtomaihin, mistä se sittemmin on lewinnyt ympäri keski- ja etelä-Amerikan. Se kaswi, jonka päällä konsjonelli paraiten menestyy, nimitetään maan omalla kielellä nopal (opuntia coccinellifera) ja on eräs kaktuslaji. Sen hedelmä on wiikunanmuotoinen, sisusta on punainen ja sitä nautittua wärittyy kusikin weripunaiseksi. Kaswilla ei ole kantaa eikä oksia, waan suorastaan maasta noisee soikeanympyriä, latuskaisia, lihallisia lehtiä kirjoituskynän paksuisia, ja alati toinen toisensa sisästä. Pistääkö semmoisen lehden maahan, juurtuu se pian ja lehtiä nousee lehden päälle ja tulee kosta 4-6 jalan korkuiseksi. Konsjonellin wuoksi wiljellään nyt tätä kaktuskaswia suurissa istutusmaissa. Sadeaikana suojellaan hyönteiset hienoihin heinihin ja sammaliin huolellisesti pantuina, joiden päälle wielä pannaan joitakuita nopalinlehtiä; mutta niin pain kuin sadeaika on ohitse, kylwetään konsjonelliä, s.t.s. ne pannaan niihin pitkiin kujiin istutettuihin kaktustaimiin, ja siihen se jääkin tyynesti kuin siemenjywä. Ne siiwillä warustetut koirakset katoawat kohta paritsemisen perästä. Poikue, joka kömpii emäin kilwen alta, peittää wähitellen koko kaswin. Jos rikasta satoa toiwotaan, niin näkyy ikäänkuin koko kaswi olisi peitettynä walkoisella homeella. Kilpitäiden oikea wäri on wissisti ruskeanpunainen, mutta täysikaswuisina peittäwät he itsensä waalakalla willasella aineella. Hyönteinen imee sangen pian kaswin kuiwille, ja kaikki lehdet, joille konsjonelleja oli pantuna, surkastuwat; ne leikataan pois sadon tehtyä. Niin pian kuin itikat owat tulleet täysikaswuisiksi, kaawitaan ne pienellä harjalla tai orawanhännällä lehdistä irti, kuoletetaan auringon kuumuudessa tai kuuman weden höyryllä, kuiwataan ja wiedään kaupaksi. Panemalla alunaa konsjonellin sekaan tehdään siitä sitä kallista karminia, ja sekoittamalla sawea siihen saadaan siitä florentiini-lakkaa. Kun konsjonelli kaltataan wedellä, niin se saa ruskeanpunaisen wärin; tapetaanko se uunin kuumuudella, tulee wäri tuhkanharmaaksi, wälistä mustanpuhakaksi. Mutta auringossa kuiwaaminen on paras keino käyttää, ja niin kuiwatun konsjonellin tuntee heti sen hopeanharmaasta, kiiltäwästä wäristä.

Neljä naulaa konsjonellitäitä antaa tuskin yhden kuiwatuita. On laskettu että yhteen naulaan tarwitaan 70,000 hyönteistä ja kuitenkin wiedään sitä wuosittain Eurooppaan enemmän kuin 1½ miljoonaa naulaa. Paras laji maksaa noin 9 markkaa naula, ja niinmuodoin tuottaa konsjonelli Amerikalaisille wuosittain wähintäin 14 miljoonaa markkaa.

Sitten moniaissa kymmenissä wuosissa on konsjonellin wiljeleminen lewennyt Guatemalaan, jossa sitä warsinkin wiljellään eräässä laaksossa, missä pääkaupunkikin on, ja Antiguaan. Tässä seudussa on moni usein wuosittain saanut 5000 "zurronia" à 150 naulaa, keski-Amerikan kalliinta uloswientitawaraa, mutta joka nyt on käsinyt suurta haittaa kilwallisuuden kautta Kanarian saarista. Onnellinen sato keskinkertaisen suuresta kaktus-puusta antaa toiwoa hywää woittoa; mutta yksi ainoa äkkinäinen rankkasade, semmoinen kuin on ominainen näissä kuumissa maissa, woipi muutamissa tunneissa häwittää kaiken toiwon, siten että hylnteiset sen kautta karisewat pois niistä suurista mehusista lehdistä.

Myöskin Alhierissa on konsjonelliwiljelys jo tullut kokotoimeksi ja myöhempinä aikoina on Wähä-Aasiakin noussut kilpailemaan. Beirutissa on laitettu nopali-istutus, josta saadaan kolme satoa kesällä ja yksi talwella. Meksikossa saadaan waan kaksi satoa kesällä ja yksi talwella. Tämmöisen kilwallisuuden kautta tulee tosin hinta alenemaan, ja Wanha mailma luultawasti kohta tässä elinkeinossa on ottawa etukäden Meksikolaisilta.