Kansan Ystävä 33, 19.8.1882
Ensimmäisen sijan kaikista ihmisneron keksinnöistä saa epäilemättäkin kirjapaino-taide sen waikutuksen tähden, jonka se on saanut aiakan ihmiskunnan siwistyksen edistymisessä ja kehittymisessä. Maailman historia alkaakin sentähden syystä uuden tapausten ajankäänteen siitä wuosisadasta, jona ensimmäinen kirja ilmestyi painettuna.
Jo w. 581 jälkeen Kristuksen syntymää leikattiin Kiinassa kirjoituksia puutauluihin. Koska kiinalaista keksintöä kuitenkaan ei wähintäkään tunnettu Euroopassa, ei se waikuttanut mitään eurooppalaisen kirjapaino-taiteen kehittymiseen. - Saman ajan todistuksien ja nykyajan tutkimusten mukaan tulee tämän, koko Euroopan kaikille maile suuren keksinnön kunnia, eräälle saksalaiselle miehelle Juhana Gensfleich'ille(?), jonka nimi myös oli Gutenberg. Hän rupesi, Strassburgissa oleskellessansa ajattelemaan, eikö sopisi käyttää erityisiä kirjasimia eli kirjainten painamia puusta, ja hän teki siellä ensimmäiset kokeensa. Monen monituisen kokeen perästä, jotka weiwät koko hänen omaisuutensa, lähti Gutenberg w.1441 Maintz'iin saattamaan taidettansa käytännöllisyyteen. Hänen onnistui w. 1450 saada liikekumppanikseen rikkaan, waan ahneen kultasepän Juhana Fust'n (Faust). Hän rupesi sen jälkeen innokkaasti työhön ja kehitti taidettansa ihmeteltäwällä nopeydella. Kuin wiwät puukirjaimet täydelleen tyydyttäneet waatimuksia kirjoituksen tasaisuuden ja yhdenmukaisuuden suhteen, pisti Gutenbergin päähän walaa kirjasimet - joka keksinnön parantaminen oli mitä suurimmasta ja tärkeimmästä merkityksestä. Tämän uuden tawan ensimmäinen hedelmä oli se latinainen raamattu (Biblia latina wulgata), jota Gutenberg ja Fust w. 1452 rupesiwat painamaan ja joka walmistui w. 1455:n lopulla. Tätä kaunista kirjapainon esikoista painettiin sekä pergamentille että paperille - edelliseen oli käsin maalattu kultaisia ja monen wärisiä alkukirjaimia, jälkimmäiseen sinisen ja punasen wärisiä, niinkuin sen ajan käsikirjoituksissakin oli tapana tehdä. (Yksi pergamentille painettu kappale tätä painosta myytiin Lontoossa w. 1873 ja siitä maksettiin yli 80,000 S. markan). Kirjasin-walamisen kunnia tuleek uitenkin eräälle Pietari Schöffer'ille (Scheffer), joka wuodesta 1453 oli äskenmainittujen apulaisena.
16:mmem wuosisadan alussa lewisi kirjapaino-taide melkein kaikkiin Euroopan maihin ja kirjapainojen luku oli jo melkoinen. Niinpä oli w.1500 Italiassa noin 600 (yksin Venetsiassa oli kahteen sataan), Saksassa enemmän kuin 200, Ranskassa 147, Espanjassa noin 50, Hollannissa 50 j. n. e.
Uskonpuhdistukselle ja sen pyrinnöille tuli kirjapaino-taide mahtawaksi aseeksi paawilaisuutta wastaan. Niin esim. painettiin wuodesta 1522 wuoteen 1534 17 painosta Uutta testamenttia eikä sitä mikään painopakko taikka muu wäkiwalta woinut hillitä tämän suuren keksinnön waikutuksia. Niinkuin jo mainitsimme lewisi kirjapaino-taide harwinaisella nopeudella ja menestyksellä kaikkiin Euroopan maihin sekä samalla Ameriikkaan, Aasiaan, Afrikkaan ja Austraaliaan, ja wielä nopeammin kuin tämän taiteen siwistystä ja walistusta edistäwät tuotteet lewisiwät, yltyi kansoissa sen hengen rawinnon tarwe, jota näin heille tarjottiin.
Skandinawiaan toiwat matkailewat saksalaiset kirjapaino-taiteen. Jo w. 1474 taikka wähää jälkeenpäin ilmestyiwät ensimmäiset painotuotteet Ruotsissa, ja 1491 oli Tukholmassa jo pysywäinen kirjapaino. Upsalaan laitettiin kirjapaino, jossa w. 1510 ruwettiin painamaan monta kirjaa kirkollisia tarpeita warten sekä koulukirjoja. Pian moni muukin kaupunki Ruotsissa sai oman kirjapainonsa. Suomessa laitettiin esimmäinen kirjapaino Turkuun w. 1642 samalla kuin yliopistokin sinne perustettiin.
Entiset kirjapainajat oliwat tawallisesti samalla kirjasimen walajia, kirjanpainajia ja kirjakauppijaita, usein wielä oppineitakin, jotka itse tarkastiwat niitä klassillisia (pääkirjallisia) käsikirjoituksia, joita sitte painoiwat. Kirjasimien walaminen muuttui kuitenkin jo 17_llä wuosisadalla erityiseksi elinkeinoksi. Nykyänsä saattaa jo ydestä kirjasinwalimesta saada kirjasimia melkeen kaikkiin niihin moninaisiin kirjaimistoihin, joita käytetään maailman monituisissa kielissä ja kaikista kirjasinwalimoista on siinä suhteessa Ranskan waltion walimo Parisissa parhaiten warustettu. Niin kutsutun kirjapainimen parantamiseksi, jonka tointa kauwan teki waan tuo wanhastaan käytetty, puusta tehty ruuwipainin, on wiimeisinä aikoina hywällä menestyksellä tehty suuria ponnistuksia. Warsinkin Englantilaiset ja Ameriikkalaiset owat olleet toimessa keksimään sen parannuksia. Suurimman kiitoslauseen näistä keksinnöistä ansaitsee kuitenkin tuo n. k. pikapainin, jota, yhdeksännentoista wuosisadan koneneron tuotetta, tawallisesti käytetään höyryllä ja joka werrattomasti säästää aikaa ja työwoimia. Sama uusi painokone tekee työtä niin äärettömän nopeasti ja täydellisesti, että esim. Englannin parlamentissa pidettyjä puheita nykyään taidetaan painettuina lähettää pitkin maailmaa jo pari tuntia senjälkeen, kuin se parlamentin jäsen, joka puheen piti, on waijennut.
Jos nyt luomme katseen kirjapaino-taiteeseen ja sen waikutuksiin, jommoisina ne esiintywät henkisen elämän historiallisessa kehittymisessä sekä nykyisessä siwistystilassa, niin huomaamme, kuinka tämä taide wähitellen on mitä woimakkaimmin ja perinpohjaisimmin waikuttanut Euroopan kansojen henkiseen elämään yleensä, kuinka se warsinkin 16:lla wuosisadalla edisti rikkaan klassillisen kirjallisuuden ja tieteen uudestansa kukoistamista ja henkiin saattamista, kuinka se antoi uusia woimia ja mahtawimpia aseita uskonpuhdistukselle ja sen sankareille, sekä kuinka se menneen wuosisadan lopussa walmisti kansojen täysi-ikäisyyden tilaan muuttumista ja yhteiskunnan waltiojärjestystä joka soweltui kansalliselle wapaudelle, warsinkin n. k. aikakaus kirjallisuuuden kautta, kuinka se on herättänyt, elähyttänyt ja täytäntöön saattanut korkeimpia ajatuswoiman ehdotuksia, kuinka se saattaa kansoja lähemäksi toistensa luo, sekä auttaa lewittämään waloa ja siwistystä maailman kaikille kansoille ja maille.
Uudemman kirjallisuuden historia on samalla niiden waikutusten historia, joista me saamme kirjapainotaidetta kiittää, ja sen mahdolliset wäärinkäyttämiset, joita on koetettu poistaa painotarkastuksilla eli n. k. censurilla, eiwät merkitse paljoa werraten niihin siunauksiin, jotka sen kautta owat tulleet ihmiskunnan osaksi.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti