25.12.17

Sorgens färg.

Syd-Österbotten 52, 10.7.1926

Under det man i Europa Amerika och Japan sörjer sim avlidna anhöriga i svart, användes för samma ändamål de mest olika färger i andra länder. Så t. ex, är sorgens färg i Syrien himmelsblått; i Egypten gult, i Abessinien askgrått, i Indien rött, i Kina vitt.

24.12.17

Kodin sisustamisesta.

Tampereen Sanomat 234, 11.10.1925

Asunto, koti, rauhaisa levon ja virkistyksen tyyssija. Kotimme perusteella meitä arvostellaan naapureissa ia ulkomailla, ja sen vuoksi olisi kotimme saatava arvostelun kestäväksi. Meillä on ollut yleensä huonot asunto-olot, esim. Tanskaan ja Hollantiin verraten. Omassa maassammekin on kyllä paikkakuntia, joissa on omaperäinen, kehittynyt asuntokulttuuri niin arkkitehtuuriin kuin sisustustaiteeseenkin nähden, mutta ne ovat hyvin rajoitetut alueet suurten osien ollessa vielä alkeellisella kannalla joka suhteessa. Ruotsissa tehdään paljon ja hyvää työtä "kotiaatteen" hyväksi, ja on meilläkin menty eteenpäin, vallankin mitä pienasunnoihin tulee, kuten yleensä päivälehdissä näkyy, joissa selostetaan valtion, kuntien ja suurempien tehdaslaitosten saavutuksia tällä alalla. Tämä kaikki koskee kuitenkin varsinaista rakennustuotantoa, kun sensijaan kodin sisustus ja sen asianmukaisuus on vielä lapsipuolen asemassa. Saattaa olla mitä nykyaikaisimpia pienasuntoja, joiden rakenteellinen järjestely on moitteeton, mutta joita ei voi kodiksi sanoa; niin epämukavaksi ja epökodikkiaiksi ne on osattu murskata käytännöllisestä pohjastaan y.m. eduistaan huolimatta. Kotejamme pidetään sivistyksemme mittapuuna ja siksi olisi voimakas valistustyö saatava käyntiin. Kotien taiteellisen sisustuksen ja kodikkuuden hyväksi.

Kodilla tarkoitamme tavallisesti sisustusta, suljettua aluetta, jossa asumme. Useimmat meistä järjestävät koteja tai tulevat sen tekemään, suuremmassa tai pienemmässä muodossa. Sellaisissa tapauksissa, jolloin aloitamme alusta, on tehtävä luonnollisesti helpompi, siiloin on epäonnistumisen vaara pienin, jos sisustaa tarkasti jonkin vanhan tyylisuunnan mukaan, joka on vuosisatain kulujessa hioutunut ja joka tullaan aina hyväksymään. Mutta otamme myös sen mahdollisuuden huomioon, että sisustustarpeet ovat hankitut eri aikoina, saattavat olla eri tyylisiäkin, ja eitä näillä kuitenkin pitäisi saada syntymään rauhallinen, viihtyisä ja taiteellisia arvoja vastaava koti. Tämän vuoksi selostan kodin sisustusta, huomioon ottaen tavalliset, usein esiintyvät kysymykset.

Ensimmäinen ia ehkä määrälävin tekijä kotia sisustettassa on huoneiston rakenne. Useasti vaikeuttavat ovi- ja ikkuna-aukoilla pirstotut seinät sisustustehtävää, tekevätpä sen joskus mahdottomaksikin tyydyttävästi ratkaista. Saattaa olla useamman huoneen huoneistoja, joihin ei mihinkään saa sopimaan edes parisänkyjä tai muita suurempia huonekaluja tai ryhmiä. Jo huoneustoja suunnitellessa olisikin välttämättömät ja tavalliset huonekalut piirrettävä pohjakuvaan, jolloin ovet ja ikkunat tulisivat oikeisiin paikkoihinsa. Samaten ovien aukeneminen on tutkittava jo pohjassa ja piirretyllä kaarella merkittävä oven auetessaan tarvitsema tila. Tällöin vältetään ovien yhteenlyönnit ja helpoitetaan huonekalujen asettelua. Rakenteellisia kiinteitä tekijöitä ovat vielä: huomeidien pohjamuoto, niiden korkeus, yleinen tyyli, seinien ia lattian säännölliset tai epäkkäät muodot, ovi-ja ikkuna-aukot sekä niiden vuorilaudat ja myös huoneen uuni.

Yksikkötekijä sisustuksessa on huone. Kunkin yksityisen huoneen tehtävä ja tarkoitus on eriteltävä, jotta ne saisivat oman asianmukaisen leimansa. Huoneessa alamme tarkastelun ensiksi suuremmista pinnoista, lattiasta ja seinistä. Seinien sävyn ja värin määräävät seinäpaperit. Niitä valitessa on otettava huomioon lattian väri, tulevan maton väri ja kuviot, huonekalujen väri ja muodot, valaistussuhteet ja valaistuksen väri y.m. Hyvä värisiälvy. seinäpapereissa on hyvin nloutraalinen, ei mikään voimakas väri. Seinäpaperien tulee olla ilman erikoisesti huomattavia kuvioita, ne eivät saa toiselta seinältä katsottaessa juuri ollenkaan enää eroittautua. Tätä rauhallista taustaa vastaan on helpompi asettaa voimakasvärisemmät huonekalut, taulut y. m. Asia on toinen, jos seinät jaetaan listojen avulla pintoihin. Silloin voivat nämä rajoitetut alueet olla hyvinkin voimakasväriset ja kuvioiset, kuten esim, 1700—1800 luvulla käytetyissä tyyleissä, joissa tällaisiin pintoihin kankaalle maalattiin hyvinkin moninaisia kuvioita, jopa maisemia ja henkilöryhmiäkin. Seinäpaperien ei tarvitse olla kalliita ollakseen kauniita ja sopivia.

Lattiat olisi saatava huoneessa tummemmiksi tai muuten vaikuttamaan raskaammilta kuin seinät ja katto, jolloin tulee hyvä tasapainon tunne. Hyvän yhteenkuuluvaisuuden eri huoneiden vallilla saa voimakkaaksi, jos kaikissa huoneissa on samalaiset lattiat laatuun ja väriin nähden, esim. parkettilattia tai parkettilinoleumimiatto. Kaunis, joskin useasti liian vaalea, on puhdas maalaamaton puulattia, jolloin lattialankkujen tulisi olla mahdollisimman leveitä. Irtonaiset matot ovat asetettavat lattialle mahdollisimman tankoin seinien kanssa yhdensuuntaisiksi. Värilliset matot, itämaiset y.m. voivat olla joko suuria, jolloin ne käsitetään taustana niiden päälle tuleville huonekaluille, ja siis pitää niiden värin olla rauhallinen eivätkä kuviot saa olla liian huomattavia, tai pienempiä, jolloin ne on käsitettävä erillisinä koristetekijöiinä, jotka voivat olla hyvinkin voimakasvärisiä ja -kuvioisia. Liian paljon tällaisia erillisiä mattoja älköön kumminkaan käytettäkö.

Huonekalujen suhteen on ensin arvosteltava, ovatko ne samassa mittakaavassa huoneen kanssa. Suureen huoneeseen suuria ja raskaampia pieneen sirompia huonekaluja. Kalustot voidaan asettaa huoneeseen usealla eri tavalla. Varminta on asettaa ne seinien suuntaan tai niin, että ne poikkeavat niistä kohtisuorasti. Jos täten saatu vaikutus tuntuu liian jäykältä, voidaan asetelmaan tehdä poikkeuksia, mutta pitää ne silti olla hyvin yhteenkuuluvia, eikä niitä saa olla liiaksi, sillä silloin huone vaikuttaa levottomalta. Tuomittava on esim. sellainen vanha tapa, joita tavataan vallankin maalla, että jokin suurempi esine, piironki, sohva tai sänky, asietetaan kulmaan vinottain, jolloin niiden taakse jää käyttämätön tyhjä tila. Ne rikkovat koko huoneen järjestelyä. Tällä lailla voi asettaa kyllä jonkin kevyemmän huonekalun, joka ei ole suorakaide, mutta niin että sen eroittama tila käytetään tai voidaan käyttää.

Kun huonekalut ovat saadut oikein asetetuiksi lattialle, ovat järjestettävät yhteenkuuluviksi seinien kanssa taulujen y.m. avulla.

Huonekaluja ja tauluja asetellessa otamme tukikohdaksi jonkun suuremman huonekalun, kaapin, pöydän, t.m.s., ja suuremman taulun muodostaman ryhmän, jonka molemmin puolin asetamme pienemmät huonekalut ja taulut symetrisean asemaan tai muuten hyvään tasapainoon, ottaen huomioon niiden värit, muodot ja yltisen tummuuden. Ryhmät saamme vielä kokonaisemmiksi jos käytämme välittäjinä näiden suurempien esineiden välillä pikkutauluja tai muita koriste-esineitä. Huonekaluja ja tauluja asetellessa on valaistussuhteet otettava tarkasti huomioon. Taulun kehyksien tulee sopia yhtähyvin taustaan ja ympäristöön, kuin itse tauluunkin. Taulujen korkeutta lattiasta määrättäessä on paras asettaa ne yleensä silmän korkeuteen, isommat siten, että taulun horisonttitaso ja silmä ovat samalla korkeudella.

Taulujen välimatkaan toisistaan on myös kiinnitettävä huomiota. Seinässä vaikuttaa kukin taulu yksinään ja kaikki yhdessä. Huonekaluja ja tauluja sekä muita sisustustarpeita ei huoneessa saa olla liian paljon. Huone vaikuttaa sitä rauhallisemmalta kuta vähemmän siellä on tavaraa ja mitä paremmin ne sopivat toisiinsa.

Ikkuna-aukkojen järjestely on hyvin suurimerkityksellinen. Jos asetamme kautta ikkunan ohuen värillisen verhon, saamme huoneelle hailuamamme värisävyn ja voimme sen avulla myös heikontaa valoa mielemme mukaan. Raskaammat verhot, niiden laatu, väri ja asettamistapa, riippuvat koko huoneen tyylistä. Usein tavatut valkeat, koviksi tärkätyt pitsiverhot sopivat hyvin harvoin. Verhoja ei saisi vetää käärölle alhaalta solmiten, ellei jokin muu huoneessa yhteenkuuluvaisuuden vuoksi sitä erikoisesti vaadi.

Keinotekoinen valolähde ja valo ovat myös suuret tekijät, koska talvisin joudumme olemaan suurimman osan päivästä niiden varassa. Valolähteen asema on tarkoin harkittava, jotta se olisi mahdollisimman edullisessa paikassa itse huoneeseen ja huoneessa tehtävään työhön nähden. Varjostinlaitteet, lamppukuvut ja kangasvarjostimet vaatisivat paljonkin sanomista, mutta huomautettakoon vain, että ne, samaten kuin akkunakin, määräävät valovoimakkuudellaan, värillään ja oikealla asetuksellaan koko tunnelman huoneessa. Hyvin asetettu huoneensisustus voi huonosti ja epäedullisella värillä valaistuna menettää kaiken, ja myös päin vastoin.

Värejä ovat suomalaiset jo vanhoista ajoista asti osanneet käyttää erinomaisella taidolla. Tätä todistavat kuulut ryijymme y.m. kutomatyöt sekä koriste-esineissä ja huonekaluissa käytetyt voimakkaat hyvin valitut värit. Pitäisi ruveta yleisemmin käyttämään värejä kodeissa. Voimakkaita värejä käytettäessä pitää olla kyllä varma väriaisti, mutta kun seuraa vanhoja esimerkkejä, ei juuri epäonnistu. Jos ei ole varma itsestään, niin voi käyttää hillitympiä, selvästi toisilleen sukua olevia värejä, jolloin tulee hyvä yhteenkuuluvaisuus koko huoneeseen ja samalla kodikas, rauhallinen tunne.

Värit tekevät myös. taitavasti niitä käytellen, eri huoneet yhteenkuuluviksi keskenään ja antavat ne kullekin kodille ten omistajien mukaisen persoonallisen leiman.

Sisustustaide on taiteenhaara, jota jokainen voi omassa kodissaan tuloksellisesti harjoittaa. Onnistuminen tuo iloa samalla kun se innoittaa yrittämään siksi kunnes jokainen koti on todellinen taideteos.

- Veikko Kallio.

23.12.17

Norjassa keksitty uusi väriaine Titanivalkoinen.

Teknillinen aikakauslehti 3, 1920

Kristianian Polyteknillisen yhdistyksen kokouksessa piti tri Jebsen hiljattain esitelmän eräästä uudesta norjalaisesta teollisuudenhaarasta: titanivalkoisen valmistamisesta. Esitelmänpitäjä mainitsi, että titanirautakivimineraalia, josta titania saadaan, on suuria määriä ympäri koko maapallon. Europassa on titanirautakivilöytöjä tehty Skandinaviassa, varsinkin Norjan rannikolla. Suurin Norjassa tehty löyty on Sogndalin läheisyydessä.

V. 1909 alkoivat prof. Torup ja Jebsen kokeilla menettelytavalla, jonka avulla titani saataisiin erotetuksi mineraalista kutakuinkin halvalla tavalla ja käytetyksi teollisuustarpeisiin. Tarpeellinen raaka-aine saatiin Sogndalista. Kokeilujen tulokset ovat tähän asti olleet varsin tyydyttäviä. Tähän mennessä on tehdas valmistanut maalausväriä, titanivalkoista, mutta vastaisuudessa on tarkoitus ryhtyä valmistamaan myöskin muita tuotteita.

Arvosteltaessa titanivalkoista, on sopivinta verrata sitä kahteen enimmän käytettyyn valkoiseen väriin: lyijyvalkoiseen ja sinkkivalkoiseen. Sinkkivalkoisella on useita etuja lyijyvalkoisen rinnalla, mutta sen peittämisvoima on huomattavasti pienempi. Sekoittamalla määrätyllä tavalla näitä kahta väriä saadaan paras tulos. Värivivahdus, peittämisvoima ja kyky ottaa pellavaöljyä määräävät värin hyvyyden. Titanivalkoinen on osoittautunut kykenevänsä voittamaan sekä sinkkivalkoisen että lyijyvalkoisen kaikissa näissä suhteissa. Käytännöllisten kokeiden kautta on käynyt selville, että jos talo on maalattu kaikilla näillä kolmella värillä, on titanivalkoinen kestänyt parhaiten. 1 kg titanivalkoista, jossa on lisänä 860 kg pellavaöljyä, peittää 27 neliömetriä. Sama määrä sinkkivalkoista, lisänä 750 gr pellavaöljyä, peittää 15 neliömetriä, ja lyijyvalkoisen suhteen ovat vastaavat luvut 400 ja 15. Lisäksi on huomattava, että titanivalkoisella saadaan hyvä tulos 1 à 2 vedolla ja että sillä on helpompi työskennellä.

Titan A. S:n tehdas tuottaa vuosittain 3,000 tonnia väriä. Tämän määrän valmistamiseksi tarvitaan 8,000 tonnia titanirautakiveä, ja Norjassa tehdyt löydöt takaavat niitä rajattoman määrän.

22.12.17

Pohjois-Suomen kaoliinilöydöt.

Teknillinen aikakauslehti 3, 1920

Muutamia vuosia sitten ryhtyivät eräät henkilöt lähemmin tutkimaan Kemijärven ja Kuolajärven välisillä seuduilla esiintyviä kaoliinikerrostumia ja voivat he tällöin todeta, että nämä kerrostumat muodostivat kaiken todennäköisyyden perusteella yhtenäisen noin 20 km pitkän vyöhykkeen, alkaen se Salmijärveltä ja jatkuen pohjoiseen sivu Savukosken kylän. Jo aikaisemmin on ollut tunnettua, että näissä paikoissa löytyy kaoliinia, vaan ei siihen ole kiinnitetty sen suurempaa huomiota. Paikallinen väestö on sitä jo pitemmän ajan käyttänyt uuniensa valkaisuun y. m. Teknillisen Porslinitehdas O. Y:n Turussa tekemien analyysien mukaan sisältää Lapin kaoliini: 90,78 % puhdasta savea, 8,01 % kvartsia ja 1,21 % maasalpää. Ammattimiehet pitävät sitä erittäin sopivana tulenkestävien hiilien, eristäjien y. m. porsliinivalmisteihin.

20.12.17

Auringon vaikutus. Elinvoiman sisään imeytyminen.

Teosofian valo 6, 1914

C. W. Leadbeater.
(Jatkoa toukok. numeroon)

Tätä elinvoimaa imevät kaikki elolliset olennot ja tarpeellinen määrä sitä näyttää olevan välttämätön heidän olemassa-ololleen. Ihmisissä ja korkeammalle kehittyneissä eläimissä tämä imeytyminen näyttää tapahtuvan sen keskuksen eli pyörteen kautta eetterisessä kaksoispuolessa joka on yhteydessä pernan kanssa. On muistettava että tällä keskuksella on kuusi terä-lehteä jotka muodostavat ne aaltoilevat voimat jotka saavat aikaan mainitun pyörteen. Mutta tämän aaltoilevan liikunnan saa aikaan toiset voimat jotka säteilevät saman pyörteen keskuksesta. Jos kuvittelemme tämän pyörteen keskuspistettä pyörän keskipisteeksi, niin voimme kuvitella näitä viimeksi mainittuja voimia pyörän puolapuiksi jotka säteilevät ulos keskuksesta suorissa linjoissa. Siten pyörivät voimat kiertäen ja kiertäen ympäri pujoutuvat puolapuiden toiselta ja toiselta puolelta muodostaen siten jonkinlaisen eetterisen korikutoelman, ja tällä tavalla saavat aikaan kuusi terälehteä.

Kun elinvoima kupla välähtelee liidellessään ilmapiirissä, on se melkein väritön, ja voidaan verrata valkeaan valoon. Mutta niin pian kuin se on imeytynyt voimakeskuksen pyörteeseen pernan kohdalla, jakautuu se erivärisiksi värivirroiksi, vaikka se ei seuraa tarkasti meidän spektrumin värejä. Kun sen aineosiin kuuluvat atomit alkavat kiertää pyörteen ympäri, tarttuu yksi kustakin puolapuusta yhteen niistä, siten että kaikki ne atomit jotka edustavat kehästä kiitävät yhden ympäri, ja toiset jotka edustavat vihreätä kiertävät toisen ympäri j.n.e., mutta seitsemäs katoaa pyörrekeskukseen. Nämä säteet sitte kiitävät eri suunnille, jokainen tehden omaa erikoista työtään elinvoiman antamisessa ruumiille. Kuten jo sanoin, värijaotukset eivät ole aivan samat mitkä me näemme spektrumissa, mutta vastaavat enemmän värijaotuksia jotka näemme korkeammilla tasoilla, syy- menttaali ja astraaliruumiissa.

Esimerkiksi se mitä me kutsumme indigo-väriksi on yhdistys violetti- ja siniväristä, niin että meillä täten on ainoastaan kaksi värilajia kolmen sijasta; mutta toiselta puolen se mitä kutsumme punaseksi jakautuu kahteen säteeseen —ruusunpunaseen ja tummanpunaseen. Mainitut kuusi sädettä siis ovat violetti, sininen, vihreä, keltanen, oranssi ja tummanpunanen; kun seitsemäs eli ruusunpunanen atomi (oikeastaan ensimäinen, sentähden että tämä on se alkuperäinen atomi jossa tämä prosessi ensin näyttäytyi) laskeutuu pyörteen keskukseen. Elonvoima on siis rakenteeltaan selvästi seitsenkertainen, vaikka se virtaa ruumiin läpi vain viidessä päävirrassa, kuten muutamissa indialaisissa kirjoissa on määritelty, sillä lähtiessään pernakeskuksesta sininen ja violetti yhtyvät yhdeksi säteeksi, samoin tekevät oransi ja tummanpunanen.

(1) Sini-violetti säde kulkee ylöspäin kurkkua kohti, jossa se näyttää jakavan itsensä kahtia, vaalean sininen jääden kiertämään ja elähyttämään kurkku-keskusta, kuin tummansininen ja violetti menevät aivoihin. Tummansininen leviää aivoston ala-ja keskiosaan, ja violetti tulvaa yläosaan ja näyttää antavan erikoista vilkkautta sille voimakeskukselle joka on pään päällä, vuodattaen itsensä pääasiallisesti niiden yhdeksänsadan kuudenkymmenen särmän kautta jotka muodostavat tämän keskuksen ulkopuolen.

(2) Keltanen säde kulkee sydämeen, mutta tehden siellä työnsä menee siitä osa myös aivoihin, ohjaten itsensä pääasiallisesti kaksitoista teräiseen kukkaan joka on keskellä korkeinta voimakeskusta.

(3) Vihreä säde tulvaa vatsaan ja, vaikka keskittyen erityisesti solar plexus'iin, nähtävästi eloittaa maksaa, munuaisia ja suolistoa ja yleensä ruuan sulatus elimiä.

(4) Ruusun värinen säde virtaa yli ruumiin hermoja pitkin, jaantaa eloa koko hermostolle. Tämä on se mitä tavallisesti kutsutaan elinvoimaksi — se on sitä erikoista elinvoimaa jota ihminen voi helposti siirtää toiseen, jolta sitä puuttuu. Jos hermot eivät ole kokonaan täytetty tällä ruusunvärisellä valolla tulevat ne herkiksi ja helposti kiihottuviksi, niin että sairas voi tuskin hetkeä pysyä paikoillaan, eikä kuitenkaan tunne saavansa huojennusta asennon muuttamisesta. Vähinkin melu eli kosketus tuottaa hänelle tuskaa, ja onnettomuutta. Valamalla hänen hermostoonsa tätä erikoista elinvoimaa voi joku terve ihminen antaa toiselle suoranaista apua, josta seuraa terveyden ja rauhan tunne sairaalle. Ihminen, jolla on luja terveys, tavallisesti ottaa vastaan ja eristää paljon enemmän elinvoimaa kuin hänen oma ruumiinsa tarvitsee ja siitä syystä hän lakkaamatta säteilee tulvanaan ruusun värisiä atomeja, ja siten tietämättään valaa ympärilleen voimaa heikompiensa hyväksi, menettämättä mitään itseltään; eli voi hän oman tahtonsa voimalla koota tämän mahtavan voiman ja kohdistaa sen johonkin henkilöön jota tahtoo auttaa.

Fyysillisellä ruumiilla on oma määrätty vaistomainen tajuntansa, joka fyysillisessä maailmassa vastaa astraaliruumiin himo-elementaalia; ja tämä tajunta tahtoo aina suojella fyysillistä ruumista kaikelta vaaralta, ja suorittaa sen edestä kaikkia mahdollisia tehtäviä. Tämä on kokonaan toinen tajunta kuin itse ihmisen, ja se toimii yhtähyvin silloinkin kun ego (minä) on poistunut ruumiista sen nukkumisaikana. Kaikki meidän vaistomaiset liikkeemme johtuvat siitä, sen toiminnan tuloksena ilmenee sympaattisuuskin lakkaamatta, ilman minkäänlaista ajatusta tai tietoa meidän puolelta.

Ollessamme tavallisessa valvetilassa, tämä fyysillinen elementaali kiintyy kokonaan itsesuojelukseen; hän on aina valppaana, pitää hermot ja lihakset aina jännityksessä. Yöllä, eli milloin hyvänsä ihmisen nukkuessa, hän jättää hermot ja lihakset valloilleen, ja keskittää itsensä erityisemmin elinvoiman assimiloimiseen ja fyysillisen ruumiin voimistamiseen. Hän toimii tässä asiassa erityisenämällä menestyksellä yön alkupuolella, sillä silloin on vielä runsaasti elinvoimaa, mutta päivän nousun lähestyessä elinvoima, jonka on jättänyt jälkeensä auringon valo, on melkein kokonaan loppuun kulutettu. Tämä selittää sen raukasevan ja väsyttävän tunteen jonka valtaan helposti joutuu pikkutunneilla aamusin; tämä myös selittää miksi sairaat enimmästä päästä kuolevat aamuyöllä. Sama ajatus on lausuttu siinä vanhassa sananlaskussa joka on, "Tunnin lepo ilta-yöllä vastaa kahta aamu-yöllä.” Tämän fyysillisen elementaalin työ näkyy parhaiten unen voimia antavasta vaikutuksesta, joka, elinvoiman lisääntyminen, on usein havaittavissa hetkellisenkin unen jälkeen.

Tämä elinvoima on tietysti eetteriruumiin ravinto, ja on aivan yhtä välttämätön sille kuin ruoka fyysillisen ruumiin karkeammalle osalle. Siitä syystä, milloin ruumiin on mahdoton jostakin syystä (joko sairauden, väsymyksen tai kovin vanhan iän suhteen) valmistaa elinvoimaa solujensa ravitsemiseksi, tämä fyysillinen elementaali ryhtyy vetämään sitä omaksi tarpeekseen toisista, koska se on jo valmistettu käyttökuntoiseksi toisten ruumiissa, ja siitä johtuu että usein tunnemme itsemme heikoiksi ja voimamme kulutetuiksi, istuttuamme jonkun aikaa henkilön kanssa jolta puuttuu elinvoimaa, sillä hän on imenyt meistä nuo ruusun väriset atomit ennenkuin me ehdimme käjTttää hyväksemme niiden tarjoaman voiman.

Kasvikunta myös kokoaa tätä elinvoimaa, mutta näyttää enimmissä tapauksissa käyttävän siitä ainoastaan pienen osan. Monet muut vetävät siitä melkein samat aineosat kuin ihmisen korkein eetteriruumis, tulos ollen se, että kun puut ovat käyttäneet sen mitä voivat, niin ne atomit mitkä he hylkäävät, ovat juuri noita jotka tunnemme ruusun värisinä, joita ihmisen fyysillinen ruumis tarvitsee. Tämä on erikoisesti totta sellaisiin puihin nähden kuin petäjä ja gummipuu, ja siitä johtuu että näiden puiden lähettyvillä olo antaa terveyttä ja voimaa niille jotka kärsivät elinvoiman puutetta tältä osalta niille joita me kutsumme hermostuneiksi. He ovat hermostuneita siksi että heidän ruumiinsa solut ovat nälkäisiä, ja hermostuminen voidaan parantaa yksinomaan ruokkimalla näitä soluja. Useimmin helpoin keino tehdä se, on täten ravita ne ulkoapäin annetulla elinvoimalla, jota he tarvitsevat.

(jatk.)

19.12.17

Tien varrelta. Suomen lippu.

Tietäjä 7-8, 1918

Kun huhtikuulla 1917 pidin esitelmän Suomen lipusta ja vaakunasta teosofisessa juhlatilaisuudessa Maximteatterissa Helsingissä, jäivät kyllä useimmat kuulijani kylmiksi lausumilleni ajatuksille. En pitänyt leijonasta enkä punaisesta enkä keltaisesta väristä. Samoista asioista kirjotin sitten Tietäjäänkin. Jos eläin pitää olla Suomen vaakunassa, sopii siihen paremmin kotka tai joutsen. Mitä taas väreihin tulee, ovat sininen ja vihreä Suomen värejä - sininen edustaa deevaa, vihreä kansallisauraa; tietysti valkoinen väri aina sopii liitettäväksi toisia kohottamaan, koska valkoinen erikoisesti on Logoksen väri. Nyt näyttää siltä, kuin sittenkin saisimme lippuumme oikean värin, sillä valtiopäivät ovat päättäneet, että Suomen lippuna on oleva selvä sininen risti valkoisella pohjalla. Vaakunaan taitaa jäädä leijona ja punakeltaiset värit - ainakin toistaiseksi.

18.12.17

Suomen kauppalippu.

Uuden Suomen Iltalehti 206, 10.9.1919

Samalla kuin asetus Suomen lipusta hyväksyttiin, määrättiin myös laitettavaksi normaalivärinen mallilippu, joka on säilytettävä pimeässä huoneessa ja jonka mukaan käytännössäolevien lippujen väri on valmistettava. Mitään tällaista asetuksen määräämää mallilippua ei kuitenkaan ole valmistettu, josta on ollut seurauksena, etteivät kauppalippuja valmistavat liikkeet ole voineet ulkomailta tilata siihen tarvittavaa ultramariini-sinistä kangasta. Tämän väristä kangasta on nimittäin erittäin vaikea valmistaa ja tarvitaan sitä varten kemistien lausunnon mukaan tarkka malli, jotta lipun väri todella tulisi asetuksen mukaiseksi. Nykyään käytännössä olevat kauppalippumme ovatkin suuresti toisistaan poikkeavia. Tästä on m.m. ollut seurauksena, että Englannin ja Saksan täkäläiset lähetystöt ovat pyytäneet virallisia väripainoksia Suomen lipusta.

17.12.17

"Kouluiän sielunelämää": havainto ja mielikuvavarasto.

Työkoulu 6, 1917

Kirj. Aukusti Salo.

Viime vuoden 9. n:ssa huomautettiin "Työkoulun" lukijoille tri Albert Liliuksen arvokkaasta "Skolålderns själsliv" nimisestä teoksesta kokeellisen kasvatusopin alalta. Kun teos ansaitsee suurempaa huomiota, niin pyydämme pari lukua siitä tässä lyhyesti selostaa — silti vielä uudistaen toivomuksemme, että opettajat ottaisivat vaivakseen tutustua itse julkaisuun.

13. luvussa käsittelee tekijä havaintoa.

Aistimellisessa havainnossa vaikuttaa yhdessä kaksi prosessia: perseptsioni ja apperseptsioni. Kokeelliset tutkimukset ovat enimmäkseen kohdistuneet perseptsioniin, s. o. aistimusten tarkkuuteen.

Tutkittaessa lasten värien-erottamiskykyä käytettiin aikaisimmin nimittämismetoodia. Tällöin sai koehenkilö edessään määrätyssä järjestyksessä olevista yhtäsuurista, kiillottomista korteista osottaa ja nimittää tuntemansa värit. Kun tämä metoodi tutkii paremmin kielitaitoa kuin värien-tuntemiskykyä, niin on peitinmetoodi sitä parempi. Tällöin on koehenkilön koottava kaikki hajallaan olevat samaanvivahtavat värikortit kukin omaan-kasaansa. Samantapainen on samanvärisillä korteilla kuin kuvio. Vaikeampi lapsille on tuntemismetoodi, jolloin koehenkilö saa värikorttiläjästä etsiä hänelle näytetyn värinäytteen vastaavan parin. Tarkempia väriaistimuskokeita tehdään pyörivällä ympyrälevyllä, jossa on erivärisiä leikkaleita.

Tällaisten kokeiden tuloksensa on saatu selville, että värien nimien tunteminen on kouluiän alussa vielä sangen vähän kehittynyt. Parhaiten ovat lapsille silloin tunnettuja musta ja valkoinen — jotka lähes 100% lapsista tunsi — sekä senjälkeen: punainen, sininen, viheriäinen, keltainen, ruskea, harmaa, ruusunpunainen, violetti ja oranssi, riippuen suuresti yksilöllisyydestä Sireeninpunaisesta, sinisestä ja violetista pitävät lapset suuresti, vaikka toiselta puolen oranssi, ruusunpunainen, sireeninpunainen ja violetti ovat vähemmin tunnettuja. Tytöt ovat tässä suhteessa taitavampia kuin pojat.

Värien mittausasteiden erottamiskykyyn nähden osottautuivat Jonesin tutkimuksen mukaan tytöt poikia etevämmiksi kouluajan alussa, mutta erotus myöhemmin väheni. Pojat erottivat parhaiten sinisen, punaisen, viheriäisen ja keltaisen; tytöt taas punaisen, sinisen, viheriäisen ja keltaisen.

Varhaisimmalla kouluiällä sitävastoin pystyy lapsi jo verrattain varmasti silmämäärällä arvioimaan lyhyitä matkoja. Puuttuvan harjotuksen vuoksi sensijaan pitkien matkojen arvioiminen voi tällä ikäkaudella epäonnistua. Perspektivisen kuvauksen käsittämiskyky kasvaa myös kouluaikana, ja kehittyvät siinä pojat nopeammin kuin tytöt.

Näin on jouduttu jo havainnon apperseptiivisten prosessien piiriin. Näitä prosesseja selvittää lasten erilainen kuvien katseleminen. Alussa on se pikaista ja vain joku piirre siitä herättää huomiota. Vähitellen muuttuu kuvien tarkastelu perusteellisemmaksi. Sittenkin on siinä kauan havaittavissa voimakkaita subjektiivisia huomioita ja runsasta mielikuvitusta, jonka analyysi kuitenkin jo varhaisemmalla kouluiällä voittaa. Ennenkaikkea lapset pitävät kiinni ääripiirteistä. Niinpä Heilbronnerin psykiatrisia tarkotuksia varten laatimassa metoodissa, jonka van der Torren sovitti normaalilapsille, käytetään ääripiirteiskuvia, joihin uudestaan näytettäessä on aina jotain lisätty, kunnes kuva tulee yhä täydellisemmäksi. Ensimäistä kuvaa näytettäessä kysytään: Mikä tämä on? Toisia näyttäessä: Mitä on muuttunut? Tällöin esim. tunnettiin kuvat seuraavasti:
Ikäv.  Pojat.  Tytöt. 
6   48 %  34 % 
8   57%  36% 
10   70%  52% 
12   76%  55%

Erotuksen pystyi havaitsemaan 6—12 ikävuoden välillä 92%—98% lapsista, mutta sen nimittäminen oli vaikeampi, kuten seuraavista prosenttiluvuista näkyy:
Ikäv.  Pojat.  Tytöt. 
6   26%  16% 
8   45%  39% 
10   56%  45% 
12   53%  49%

Tämä tutkimus osottaa, että lapset kuvia katsellessaan kiinnittävät eri kehityskannoilla huomiota kuvien sisällön eri puoliin. Näin saadaan tässä suhteessa lapsille neljä kehitysastetta sen mukaan, mitä lapsi havaitsee: 1) substanssiaste (yksityisiä esineitä ja henkilöitä), 2) aktsioniaste (henkilöiden toimintaa), 3) relatsioniaste (esineiden suhdetta toisiinsa paikkkaan, aikaan ja syyhyn nähden) ja 4) kvaliteettiaste (esineiden ominaisuuksia). Substanssiasteelta siirtyy lapsi aktsioniasteelle noin 8 vuoden iässä sekä siitä relatsioniasteelle 9 à 10 vuoden iässä.

Eroa on olemassa lasten selityksissäkin: toiset tekevät sen niukemmin, toiset yksityiskohtaisemmin; samoin tekevät vanhemmat lapset lukuisampia ja oikeampia havaintoja kuin nuoremmat. Useimmat virheet sattuvat lukujen ilmaisemisessa; senjälkeen värien, henkilöiden toimien ja objektin. Pojat voittavat tytöt ilmotusten oikeaperäisyydessä; päinvastoin on taas ylimalkaan laita sponttaanisessa kertomisessa. Huomattava ero on sitäpaitsi olemassa kaupungin ja maaseudun lasten välillä, ollen jälkimäisten havainnot yleensä selvempiä ja luotettavampia.

Jätämme tähän näköaistimilla suoritettavat havaintokokeet. Kouluaikana huomataan niinikään sävelkorvassa sekä maku-, haju-, tunto- ja lihasaistimuksissa kehittymistä. Ajan käsittämistä voidaan kokeilla esim. tiedustamalla, kuinka kauan suoritettu työ on koehenkilön mielestä kestänyt; ajan arvioiminen riippuu tällöin hyvin paljon työn laadusta.

"Oppilaiden mielikuvavarastoa eli henkistä inventaariota koskevien tutkimusten pedagooginen merkitys on ilmeinen, varsinkin jos asetumme herbart-zilleriläisen pedagogiikan näkökannalle", huomauttaa tekijä. Ensimmäisestä metoodisesti vajavaisesta kokeellisesta tutkimuksesta (Berliinissä 1870) tehtiin se yleinen johtopäätös, että kouluun pyrkivien lasten miellemaailma on hämärä ja puutteellinen sekä että suurkaupunki vaikuttaa haitallisesti lapsen havaintoon.

Metoodia on sittemmin parannettu ja tutkimusalaa laajennettu. Niinpä K. Lange tutki 800 kansakoululasta; näille asetettiin 14 kysymystä, joihin oli annettava myönteinen tai kielteinen vastaus. Huomiota Langen tutkimuksissa ansaitsee varsinkin se, että hän otti vertailtavaksi maaseudun ja kaupungin lapset. Samanlaisen vertailun suoritti Stanley Hall Bostonissa toimeenpanemiensa kokeiden nojalla. Hänen tutkimuksensa mukaan kaupungin lapset tuntevat useampia esineitä, mutta maalaislasten mielteet sensijaan ovat selvempiä. Senvuoksi Hall sanookin kouluun tulevasta lapsesta, että "muutamien harvojen päivien maalla oleskeleminen kohottaa lapsen kehitystasoa enemmän kuin muutamien kuukausien kouluopetus". Hartmannin laajat tutkimukset taas osottavat etenkin sitä, että pojat tietävät toisilta aloilta enemmän kuin tytöt ja nämä jälleen toisilta aloilta enemmän kuin pojat. Seyfertin tutkimuksista käy ilmi, että lapset ovat paremmin selvillä kotioloista kuin luonnosta sekä myös paremmin niistä esineistä, joiden kanssa ovat olleet tekemisissä. Harrastuksella tässä suhteessa osotti Seyfert olevan suuren merkityksen.

Paola Lombroso tutki sitten ensimmäisenä muittenkin kuin juuri kouluun tulevien lasten miellevarastoa. Sittemmin on H. Pohlmann tehnyt tältä alalta laajoja ja tieteellisesti sangen tarkkoja tutkimuksia. Hänen metoodiinsa kuului joukko' pää- ja alikysymvksiä. Kysymykse muodostivat kymmenen sanarvhmää: uskonnollisia käsitteitä, sosiaalisia ja eetillisiä käsitteitä j. n. e. Nämä kokeet vahvistivat sen tärkeän tosiasian, että lasten käyttämä sanavarasto on suurempi kuin sitä vastaava todellinen tietomäärä ja että lapsilla on joukko heille ominaisia mielikuvia.

Samoin ilmaisevat Pohlmannin tutkimukset, että lapsilla on 15. ikävuoden paikkeille enemmän kuin aikuisilla konkreettisia mielteitä, s. o. lapset ovat enimmäkseen asia-ajattelijoita, täyskasvuiset sana-ajattelijoita, käyttäen etusijassa yleismielteitä ja käsitteitä. Sana-ajattelijat sitävastoin käyttävät suuressa määrin yksilömielteitä. "Sana-ajattelulla on suuremman nopeuden ja mukavuuden etu; ilman sitä olisi abstraktisten ajatussysteemien rakentaminen mahdoton. Se havainnollinen mielle-elämä, joka lapsuudelle on ominaista, ei kuitenkaan kaikissa suhteissa ole laadultaan ala-arvoisempi. Se antaa lasten muisti- ja mielikuvitusmaailmalle suuressa määrin todellisuuden leiman ja viehätysvoiman .."

Erilaisia reprodusoituja aistivaikutelmia on viime aikoina sekä aikuisten että lasten mielikuvamaailman suhteen paljon tutkittu. Näin on saatu kolme mielletyyppiä: 1) visuaalinen (reprodusoi etupäässä näkövaikutelmia), 2) auditiivinen eli akustinen (toimii enimmäkseen reprodusoiduilla kuulovaikutelmilla) ja 3) taktiili-motoorinen (nojautuu tunto- ja lihasaistimusten muistamiseen).

Henkilön mielletyyppiä — etenkin mikäli kysymyksessä on sanamielteet — tutkitaan useammalla tavalla. Ensin käytetään akustista tietä: kokeilija lukee kirjaimia, numeroita, tolkuttomia tavuja y. m., jotka koehenkilö sitten luettelee; näin saadaan nollavirheiden-raja. kokeilijan aikaansaamat Myös häiriöt kokeen kestäessä vaikuttavat eri tyyppeihin eri tavalla. — Sen jälkeen kokeillaan optillista tietä. Koehenkilölle näytetään sarja painettuja tai kirjotettuja kirjaimia, joita hän osottaa kutakin metronoomin tahdissa sekä lukee aakkoset.

Rytmillisestä oppimisesta on akustiselle tai motoonselle tyypille apua. Visuaalisen tyypi saa selville esim. siten, että koehenkilö saa oppia vieressäolevan kuvion kirjaimet järjestyksess ja tämän jälkeen annetaan hänen muististaan lausua ne muutetussa järjestyksessä Akustinen ja motoorinen tyyppi onnistuu tässä paljon huonommin kuin visuaalinen.

Asiamielteitä tutkittaessa käytetään tavallisesti reproduktsionimetoodia. Tällöin käytetään valittuja sanasarjoja, jonka sanaan koehenkilö vastaa joko mielivaltaisest (vapaa reproduktsioni) tai kokeentekijän määräämään piiriin kuuluvalla sanalla (sidottu repro duktsioni). Varsin selvästi tulee tyyppien ero näkyviin etenkin sidotussa reproduktsionissa koehenkilöt, on näet paljon helpompi kiihotussanaan vastata omaan erikoisalaansa kuuluvall sanalla. Samalla on myös reaktsioniaika mitattava, sillä kun on myös hyvin tärkeä merkitys eri mielletyyppeihin nähden.

Kokeiden mukaan ei kuitenkaan ole osotettu olevan aivan puhdasta mielletyyppiä. Muutamilla henkilöillä käy sensoorisesti erilaisten mielteiden yhteistyö päinsä, toisilla on esim. akustisten ja visuaalisten mielteiden yhdistäminen mahdoton.

Lapset ovat mielletyypiltään yksipuolisempia kuin täysikasvuiset. Jos oppilaassa — lausuu tekijä — todetaan korkeammilla koululuokilla suurta yksipuolisuutta, osottautuu tavallisesti, että tämä on niukkaälyinen.

16.12.17

Kerran vähän miestenkin puvustosta.

Uusi Aura 262, 26.9.1926



Usein puhutaan ja kirjoitetaan naisten vaatetuksesta ja heidän muotivaihdoksistaan. Herrojen vaatetus saa useimmiten olla rauhassa ja harvoin näkee siitä asiasta kirjoitettavan. Vanha sananlasku ”vaatteista mies tunnetaan” on saanut olla herrojen ohjeena tässä asiassa. Kuitenkin ovat naiset viime vuosina yhä enemmän alkaneet käyttää yksityiskohtia herrojen puvuista, joten on vaara, että vanha koeteltu sananlasku tulee aivan uudistetuksi. Ajatusta huimaa, kun koettaa seurata kuosin johdonmukaisuutta, mieluummin on ajattelematta, kun tulla seuraavaan yhdistelmään ”naisten vaatteista mies tunnetaan”!

Siis, naisten syy, että tänään omistamme muutaman sanan herrojenkin pukeutumiselle.

Naisilla on kauan ollut yksinoikeus kun on ollut kyseessä pukujen rikkaat ja loistavat värit. Herrat ovat saaneet käydä yksitoikkoisissa yksivärisissä, sinisissä, harmaissa tai ruskeissa kavaipuvuissaan ja luonnollisesti ovat jääneet täydellisesti varjoon sen elävän värivälkkeen tähden, joka on hänen yksinkertaisella sivullaan majesteettina naisena astellut. Mutta nyt pitää tulla toisenlaista. Nyt tulee myöskin värejä herrojen pukuihin ja tämän kautta toinen eloisuus pukuihin ja kravatteihin. Ranskalaiset ja saksalaiset ovat jo pari vuotta näyttäneet tietä tähän suuntaan, mutta nyt ovat myöskin englantilaiset jättäneet vanhoillisuutensa ja antaneet häikäistä itsensä väreillä. Englantilaisten räätälien koko maata käsittävä yhdistys on tehnyt nykyisin seuraavan välipäätöksen, josta lainaamme seuraavan:

"Herrojen kuosit ovat monen vuoden ajan niin värin kuin aineen suhteen, olleet liian vanhoilliset. Tarkoitus väririkkauteen, minkä nyt voi havaita, tervehditään sydämellisesti tervetulleeksi. On erehdys uskoa, että väri herrain puvuissa olisi merkki naisellisuuteen. Ei mikään aikakausi Englannin historiassa ole ollut niin rikas urhoollisuudesta ja seikkailuhalusta kuin kuningatar Elisabethin aika jolloin meidän meriurhomme pukeutuivat taivaankaaren värisiin silkkinauhoihin ja ruserteihin ja menivät maailmalle perustaen brittiläisen kuningaskunnan. Ei, pikemmin on totta, eitä yksitoikkoisuus ja virheettömyys joka on erikoinen meidän aikamme henojen kuosissa on ollut ilmaus urhoollisuuden ja seikkailuhalun häviölle."

Koska englantilaiset ovat ne, jotka määräävät herrojen kuosit, näkee yllälainatusta ylpeästä lausunnosta selvästi mihin suuntaan herrain kuosi viittaa. Uutuus herrain syksy- ja talvipukuihin näkyy olevan värikkäät kampalanka ja scheviotti-kankaat. Kampalanka-kangas, mieluimmin pieniruutuista ja pienipilkullista, scheviottikankailla suuret, karkeat mallit. Jos ei nyt otaksu, että herrat syksyllä ja talvella kulkisivat kuin koreat riikinkukot, niin tulevat he ainakin näyttämään, että he eivät pelkää värejä. Tämä onkin se ainoa uutuus herrain puvuissa tällä sesongilla. Malleissa ei huomaa mitään eroa. Kuosissa ja muodissa ei eroa menneen ja tulevan välillä. Päällysvaatteet ovat kaksirivisiä ja vartalon mukaisia, ainoa uutuus on leveys jalkojen ympäri.

Herrojen hatut syksyä varten eivät ole muuttuneet. Kova hattu valtaa kuitenkin suuremman käytön syksyn ja talven aikana. Kova hattu keski-ikäisellä herralla näyttää vakavalta, ja on samalla pukeva. Värikkäät kovat hatut etenkin ruskeat ovat pukevia, mutta käytetään niitä vielä hyvin säästeliäästi. Huopahatuissa en uutta raidalliset nauhat, jotka ovat hillittyine varivivahduksineen kauniit.

Juhlatilaisuuksissa, arvonannolla kannettavalla silinteri-hatulla on sama muoto kuin edellisenä vuotena. Kravatissa voi herrasmies näyttää rakastavansa värejä. Löytyy kaulaliinoja, jotka loistavat väreistä. Ennen niihin ei herrasmies uskaltanut vilkaista, mutta nyt uskaltaa hän katsoa, ihailla ja valita, ja valikoima on suuri meidän herrain vaatehtimoissamme.

Paidan tulee olla tricoliini-laatua, ei vallan kirjava eikä värikäs, sillä paita ei saa häiritä kravatin värivivahduksia. Kauluksen tulee olla matala ja kaksinkertainen terävillä kulmilla. Pehmeä, puolikova valkoinen kaulus vaikuttaa aina sopivalta ja on yhä enemmän päässyt herrojen suosioon.

Herra hännystakissa kantaa aina valkoista liiviä, joka on tehty joko hienosta pique-kankaasta, tai valkoisesta moire-silkistä. Itsestään on selvää että kiiltokengät kuuluvat tähän pukuun.

Sukkien mallit ja värit ilkailevat kravattien kanssa, ja hienon herran tulee valita sukat pukunsa ja kravattinsa mukaan, niin että värit sulautuvat hyvin yhteen. Hännystakkiin käytetään ainoastaan silkkisukkia, mieluimmin mustia, mutta voi nuoriso myöskin käyttää värejä.

Kun herrasmies levänneenä herää aamulla, pukee hän päälleen pyjamaksen. Päivätyön päätyttyä kotiin tultuaan pukeutuu tupakka- eli kotitakkiin, kahvia juoden, sikaria poltellen ja päivälehtiä lukien nauttii iltahetkestään. Jos tuntuu kolealta, vetää hän liivin päälle valitsemansa värikkään pu1loversin. Tämän voi hän ottaa mukaansa konttoriinkin käyttäen sitä koko päivän, sillä tämä on hauska ja tarpeellinen vaate.

Venyisi liian pitkäksi käydä läpi koko herrain pukeutumisen yksityiskohdat. Tämä tällä kerralla taipeeksi ja katsokookin herrat, että sananparsi ”vaatteista mies tunnetaan” pitäisi paikkansa niin kauan kuin he ovat luomakunnan herroina.

Mr. Rapid.

15.12.17

Syksyn silhuetti.

Uusi Aura 262, 26.9.1926



Hattu korkea ja syvällä päässä. Takki lyhyt, kapea ja suoralinjainen. Korkea turkiskaulus. Muuta ei saa näkyä kuin aaninki" profiilia ja kauniit sääret. Hattu saa olla samettia, huopaa tai erästä velourin tapaista uutta ainetta, joka kulkee nimellä "feutre de sole”. Huopahatussa on taiteellisia laskoksia ja kuhmuja, pieni nauha, solki tai reunus on usein hatun ainoa koristus. Muotiväri bordeauxin, (tumman viininpunaisen) kaikki vivahdukset, mutta myös musta, harmaa, ruskea j.n.e. Joka on filmitähti Bebe Danielsin näköinen käyttäköön mustaa, kiiltävää silkkipytyn tapaista hattua. Sen vaikutus on ehdottoman ylhäinen.

Yksityiskohtien käsittely on ranskalaisen modistin silmiinpistävin piirre. Pieni, rohkea väriläikkä siellä, täällä, pitsin hulmuava keveys, metallin loiste ja helmien kiilto. - - Helmet tietävät kyyneleitä, sanotaan. Säälin Teitä, rouvani, niiden kyynelten tähden, joita tulette vuodattamaan saadaksenne nykyaikaisen iltapuvun. Mutta pieni kevyt pisara silloin, tällöin ei edes rumenna, se tekee vaan silmänne kirkkaammiksi - kastevemmiksi.

Harmaata, mustaa, tummansinistä, aprikosiväriä, bordeauxinpunaista, viheriäistä, - samettia, tylliä ja crepeä, siinä syksyn pukujen värit ja aineet. Crepe georgette etenkin on työntänyt syrjään monen muun silkkiiajin. Ja juuri välipuvuksi, teatteri ja iltapäivävierailupuvuksi se onkin sopivaa. Tällaiset puvut ovat somistetut puvun väriin sopivalla georgetteila tai sametilla, villa-silkki- tai metallilankakirjailuilla. Hihat ovat pitkät päättyen pieneen ”linninkiin”, puhviin (kuten kuvassamme, jossa sen peittävät kapeat kulta- tai hopeanauhat) tai suurenee hiha avaraksi ja avonaiseksi jo kyynärpäästä alkaen. Tällaisen puvun linja ei paljon eroa viimevuotisesta ollen helma nytkin enimmäkseen liehuva. Irtokaistaleita vielä näkee, mutta ovat ne häviämässä. Nahkasomistus etenkin puvunvärinen on viimeistä muotia, siis esim. bordeauxinpunaisessa punaista nahkaa j.n.e. Silkkipitsejä on tällaisten pukujen avarissa hihoissa, jopa helmassakin. Kauluksena on joko kaulaan sivulle, kaulan alle eteen tai rinnan alapuolelle solmittava pitkä nauhakaistale, joka niskassa on ommeltu pukuun kiinni.

Ja - last but not least - sivistyslaukku. Se on milloin puvun värinen, milloin vaaleampi tai tummempi kuin puku tai hansikkaiden, hatun, kenkien ja scarfin vastakohta. Esim. puku hiekkavärinen ja vyö ja laukku ja kengät vasikannahkaa. Puku musta, laukku harmaa beigevärinen. Uusin käsilaukku on sylinterin, tai jättiläiskukkaron muotoinen. Iltapukujen käsilaukut ovat pieniä koristeltuja sylinterejä kulta- tai hopeanahasta, hiukan litteähköjä, jotta niitä on hyvä pitää kädessä tanssiessa. Myös käytetään helmillä kirjailtuja lamé ja moirelaukkuja.

Katulyhdyn varjo on tummentunut, väristys kartoittaa Arkadioista s.o. puistoista lempivät paimenet ja charlestonin rytmi eteen taakse, eteen taakse tekee tuloaan Turkuunkin. Syksykausi on alkanut.




M.

14.12.17

Kaupan ja teollisuuden alalta. Viikkokatsaus.

Uusi Suometar 129, 14.5.1916

[...]

Aika on ihmeellisiä mullistuksia matkaan saava. Puolen vuosisadan kuluessa vaivasivat etupäässä saksalaisten keksimät ja valmistamat keinotekoiset väriaineet itselleen markkinat, ja kautta koko maailman käytettiin näitä värjäyksessä. Kalleita luontaisia väriaineita korvattiin keinotekoisilla, kivihiilitervan aineista valmistetuilla n. s. tervaväreillä. Paljoa esimerkkejä voisikin luetella, miten keinotekoiset värit ajoivat tieltään luontaiset: keinotekoinen alisarini lopetti krappi-kasvin viljelyksen, jota harjoitettiin suuressa määrin Etelä-Ranskassa; indigovalmistus vähensi miltei tyhjiin indigo-lajien hoidon Intiassa - kamppailu oli kova, mutta lyhytaikainen.

Täytynee kuitenkin myöntää, ettei sentään ole kovin isänmaallista suosia vierasta maata vaurastuttavaa teollisuutta käyttämällä sen suhteellisesti kalliita tuotteita. Voimmehan kyllä ihmetellä, kuinka suuremmoisella tavalla värien valmistus on kehittynyt, ja kuinka se on mullistanut oloja. Kenpä ei ihmettelisi ja kummastelisi kuullessaan esim., että vanhan ajan purppuraa, josta roomalaisten aikoina maksettiin noin 60,000 mk. kilosta, nyt voidaan valmistaa muutamilla kymmenillä markoilla kilo, mutta ei käytetä, koska samanlainen värjäys voidaan suorittaa halvemmillakin tervaväreillä. Kaikesta tästä suuremmoisuudesta huolimatta täytyy ajatella omaakin olemista. Ja onpa sitä täytynyt nykyoloissa ajatellakin. Esimerkkinä tästä seuraava.

Varsinkin nahkurimme olivat tottuneet voimakkaiden, mustien tervavärien käyttöön nahkaa värjättäessä. Kun tervavärien saanti tuli vaikeaksi, siirtyivät he käyttämään luontaista väriä, bresiljapuuta. Ja nyt ajatellaan jo tuomen ja lepän kuorien käyttöä. Hätä keinon keksii, vaikka onhan tunnettu asia, että omankin maan kasveilla voidaan värjätä. Ja verrattain komeitakin värejä. Muistaakseni on tällaisesta työstä näytteitä ainakin Työväensuojelusmuseossa Bulevardin varrella. Asiasta huvitetut voivat siellä toimittaa tarkastelua ja lausua mielipiteensä värien hyvyydestä.

Ulkomaalaiset värimestarit ne ovat hallinneet meidän värjäyslaitoksiamme ja käyttäneet tehtaanomistajain suostumuksella omien tehtaittensa tervavärejä. Todennäköistä on, etteivat kasvivärit sovellu tavallisissa oloissa suuriin värjäyslaitoksiin. Mutta eiköhän tehtailijoittemme kunnia-asia olisi nyt vieraitten mestarien poistuttua ryhtyä toimenpiteisiin kotimaisten värien valmistamiseksi? Muutamilla tahoilla ollaan tästä kyllä huvitettuja, mutta tehtailijoiden enemmistö, kuuleman mukaan, on hyvän vastahakoinen. He pelkäävät, ja jos näin pelonalaiseksi jäädään, joudumme me taasen uudelleen kivihiilitervan valtaan. Eiköhän perustettavaan keskuslaboratorioon voitaisi panna kiehumaan muutamia väripatoja?

[...]

13.12.17

Suomen vanhoista sotalipuista

Uusi Suomi 111B, 16.5.1919

Se määrä suomalaisia sotalippuja, joka nykyaikaan saakka on eri kokoelmissa säilynyt muistuttaen meitä menneistä maineen ja surun päivistä historiassamme sekä esi-isäin taistoista maansa puolesta, ei ole niinkään vähäinen. Sikäli kuin nykyään voidaan päättää, on niitä kotimaassa 22, Ruotsissa 35, Tanskassa 12 ja Pietarissa 108. Vastainen tutkimus saattaa kuitenkin melkoisesti muuttaa näitä lukuja, sillä eri kerroin, erittäin kolmenkymmenenvuotisessa sodassa, on niitä menetetty keski-Europassakin, vaikka Berlinin, Wienin, Dresdenin ja Münchenin suurten asemuseoiden luetteloissa ei niitä mainita yhtä vähän kuin ruotsalaisiakaan sotalippuja. Sen ajan liput ovat kuitenkin varsin vaikeat tuntea senvuoksi, että niistä puuttuvat kaikki kansallisuutta ilmaisevat piirteet. Melkein sama on asianlaita suurien lippusarjojen Pietarissa, jotka ilman epäilystä ovat ruotsalaisia, kuten sinikeltainen väri ja Kaarle XII:n nimikirjaimet osoittavat. Todennäköisesti on osa niistä suomalaisten rykmenttien, vaikka niistä puuttuu vaakunat tai kirjoitukset, joiden avulla ne voitaisiin tuntea. Ne tiedot, jotka venäläiset lähteet niistä antavat, ovat siksi ristiriitaiset ja usein ilmeisesti väärät, ettei niihin voi paljoakaan perustaa. - Niinikään voitaneen kenties ranskalaisista, hollantilaisista y.m. kokoelmista löytää joku suomalainenkin sotalippu.



[Hämeen jalkaväkirykmentin komppanialippu 1870-luvulla.]

Lukuunottamatta säilyneitä originaalilippuja on niistä olemassa vanhoja mallipiirroksia ynnä muita kuvia ja onpa asiakirjoissakin säilynyt tietoja lippujen muodosta. Ainekset tähän osaan sotahistoriastamme ovat siis varsin laajaperäiset ja niiden keräämiseen on syytä useammalta kuin yhdeltä näkökannalta.

Suomalaisten sotalippujen historia on sama kuin ruotsalaisten, sillä meidän rykmenteillähän oli sama kokoonpano, samat varusteet ja aseet kuin ruotsalaisilla. Ruotsalaiset sotaliput taas voidaan jotakuinkin ryhmittää hallitsijasukujen mukaan.


[Kyminkartanon läänin pataljoonan komppanialippu 1720-luvulta.]

Vanhemman Vaasa-tyypin liput 1500-luvulla olivat suuret ja varustetut ajan tavan mukaan verrattain lyhyillä tangoilla. Ne olivat moniväriset ja kokoonpannut pitkistä kaistoista tai ruuduista. V. 1554 lähetettiin Suomeen silkkiä, josta m.m. piti tehtämän 2 lippua, kumpikin 14:slä 7 kyynärän pituisesta kaistasta. Mitään systeemiä ei lippujen muodossa noudatettu ennen kun Erik XIV antoi määrätyt värit neljän "suurrykmentin" lipuille. Ensimäisellä rykmentillä oli todennäköisesti kahdenvärisistä kaistoista kokoonpannut liput, toisella kaksiväriset ja neljään yhtä suureen nelikulmaiseen osaan jaetut ja neljännellä ruudukkaat sekä kaksiväriset, kuten edellisilläkin. Kolmannella rykmentillä oli yksiväriset liput. Ensimäisen, toisen ja neljännen rykmentin eri komppaniain lipuissa vaihtelivat värit säännöllisesti siten että esikomppanian lipuissa vuorotteli vihreä ja valkoinen, toisen komppanian keltainen ja punainen j.n.e. Eräällä toisen rykmentin suomalaiskomppanialla oli liput punaisen ja vihreän väriset, neljännessä rykmentissä oli eräällä komppanialla suomalaisia punaiset ja keltaiset, eräällä toisella vihreät ja keltaiset, pohjalaisilla siniset ja valkeat, "Suomen saksalaisilla" punaiset ja vihreät j.n.e. Mutta näissäkään lipuissa ei ollut mitään kansallista; tällainen piirre tuli niissä tavalliseksi vasta Juhana III:n aikana. Hän näet kumosi suurrykmenttijaon ja otti uudestaan käytäntöön vanhat lipputyypit monilukuisine väreineen ilman systeemiä, mutta jakoi liput säännöllisesti keltaisella ristillä. Eräissä kirjelmässä Herman Flemingille v. 1577, koskeva Venäjälle lähetettävän sotajoukon lippuja, annetaan nimenomainen määräys tästä, ja Anders Keitzin tileissä menoista sotaväkeä varten v:lta 1580 on seikkaperäisiä kertomuksia lipuista, joissa säännöllisesti on monivärisiä kaistoja ja "keltainen risti keskellä". Tavallisimmin käytetyt värit olivat musta ja vihreä, merkillistä kyllä, vaikka tällaisten lippujen olisi pitänyt olla vaikeat erottaa pitempien matkojen päästä. Vielä v. 1615 sai Hans Rootin vänrikki Tuomas Larsson lähtiessään rauhanneuvotteluihin Venäjälle mukaansa lipun valkoisesta, sinisestä ja vihreästä silkistä, nähtävästi kaistoista.

Myöhempi Vaasa-tyyopi, joka tuli käytäntöön Kustaa II Adolfin aikana, oli ensinnäkin pienempi ja kevyempi. Lippujen muodossa pyrittiin myöskin yhtenäisyyteen ja järjestelmällisyyteen. Komppanialipuilla samassa rykmentissä oli sama väri, mutta ne erottuivat toisistaan kuvien ja kirjoitusten kautta. Sellaiset nimitykset kuin sininen brigaadi, keltainen brigaadi j.n.e. aiheutuivat juuri lippujen väristä. Muutamia tälle tyypille luonteenomaisia [] verrattain myöhäisiä. Viipurin läänin ratsuväen standaareja on meidän aikaan saakka säilynyt ja löytyy nyt Tukholman tykistö- ja Köpenhaminan ase-museoissa. Ne ovat kaikki väriltään vihreät. Tukholman standaareista on yhdessä toisella puolella harvalehtisen laakeriseppeleen sisässä kirjaimet C. R. S., pystysuorassa oleva avain ja vuosiluku 1665; lähinnä tankoa on kaksi tulikuulaa ja tulpaani sekä alhaalla lause Fortuna virtuti C (omes); toisella puolella on niinikään laakeriseppeleen sisässä kuvattuna alaston nainen (Fortuna), joka kaarii valkoista purjetta päänsä yläpuolella, vuosiluku j.n.e. Eräässä toisessa Tukholman standaarissa on vuosiluku 1666 ja lipun kummallakin sivulla ratsumiehen kuva sekä saksankielisiä lauseita, Köpenhaminan standaareista (menetettiin Lundin tappelussa) on toisessa kummallakin puolella laakeriseppeleen sisässä pilvestä esiinpistävä käsi, joka pitää kruunua, lause Deus protector meus, C. R. S. ja vuosiluku 1665; toisessa taas toisella puolella valtakunnan omena, toisella ratsumies taistelussa lohikäärmettä vastaan, saksankieliset tunnuslauseet, C. R. S. ja vuosiluku 1665. Nämä standaarit (Kaarle XI ajalta) ovat kaikki eskadronastandaareja, joita mainittuna vuonna jaettiin rykmentille 7 vihreätä, kun sen sijaan henkieskadrona (ensimäinen) nyt valtaan pääsevän tavan mukaan sai valkoisen standaarin. Lippuja teetettäessä antoi sotakollegio rykmenteille sitävarten tarpeellisen mitan määrätynväristä kangasta ja everstit saivat pitää huolta kuvien ja lausekkeiden maalaamisesta. Rykmentit olivat nim. usein enemmän everstien kuin valtakunnan.

Kaarle X Kustaan aikaisissa lipuissa oli säännöllisesti kuninkaan nimikirjaimet C. G. R. S. seppeleen sisässä.

Suomen rykmenttien lipuista ja standaareista on mitä niiden väreihin tulee jonkunverran ristiriitaisia tietoja 1650-luvun keskivaiheilta. Turun läänin ratsuväellä oli punaset, Uudenmaan ja Hämeen läänin ratsuväellä valkoiset (toisen tiedon mukaan keltaiset), Viipurin ratsuväellä 6 vihreätä ja 6 pransin väristä standaaria. Värvätyistä rykmenteistä oli Berndesin karjalaisilla rakuunoilla siniset, von Schwengelnin rakuunoilla (Itä-Suomessa) vihreät ja von Pahlenia suomalaisilla rakuunoilla mustat ja keltaiset rakuunaliput. V. 1663 mainitaan Pohjanmaan rykmentin saaneen 4 vihreätä lippua ja v. 1665 sai Uudenmaan ja Hämeen läänin ratsuväki yhden valkoisen ja 7 mustaa standaaria, jotka kuitenkin pian sen jälkeen vaihdettiin Turun läänin ratsuväen standaareihin. Samana vuonna perustettu Burghausenin {2:n viipurilainen) rakuunarykmentti sai jonkun aikaa myöhemmin valkoisen henkilipun ja kolme punaista komppanialippua, mutta Lundin tappelussa v. 1676 oli sillä jo mustat komppanialiput. Mainitussa tappelussa kaatui, kuten tunnettua, suurin osa rykmenttiä, ja sen melkein kaikki upseerit, jotka enimmäkseen kuuluivat Burghausenin loistavaan sukuun. Liput joutuivat silloin viholliselle, ja Köpenhaminan asehuoneessa on niitä vielä yksi henkilippu ja viisi komppanialippua, jotka ovat mustat ja varustetut Savon vaakunamerkillä, kultaisella jännitetyllä jousella. Kaikki nämä liput kuuluivat silloin uuteen faltsilaistyyppiin. Värvätyillä rykmenteillä ei kuitenkaan ollut tähän aikaan eikä myöhemminkään lipuissaan maakunnan vaakunaa, vaan kuninkaan nimikilpi. Näin oli laita Knorringin ja Baranoffin suomalaisten rakuunain, joista edellisillä oli punaiset, jälkimäisillä siniset liput, ja niissä kruunattu kaksois-C kehän sisässä.

Faltsilaistyypin liput ovat jo saaneet täysin kansallisen asun ja ovat esteettisessä suhteessakin erittäin miellyttäviä, ehkäpä kauniimpia mitä millään armeijalla koskaan on ollut. Aatteena oli niissä valtakunnan ja maakuntain vaakunain sekä kuninkaan nimimerkin käyttäminen koristeena, jotapaitsi itse lippu oli vaakunakilpien värinen (henkiliput olivat kumminkin valkoiset). Aluksi vallitsi niissä kuitenkin jonkunmoinen epävarmuus. V. 1673 annettujen määräysten mukaan piti suomalaisten indeltarykmenttien uudet liput olla seuraavanlaiset:

Turun ja Porin läänin ratsuväellä: valkoinen Suomen leijonalla varustettu henkistandaari, kompoaniastandaarit keltaruskeat ("feuillemort") ja kuvana 2 sapelia sekä valkoisia ruusuja (Suomen vaakunasta).

Hämeen ia Uudenmaan ratsuväellä: valkoinen henkistandaari, varustettu etelä-Suomen vaakunalla (kypäri ja kaksi lippua); komppaniastandaarit punaiset ja samalla vaakunalla varustetut.

Karjalan ja Viipurin läänin ratsuväellä: henkistandaari valkoinen, komppaniastandaarit keltaiset, ja kaikissa Karjalan kaksi asestettua käsivartta.

Karjalan rakuunoilla: ratsuväen standaarien kaltaiset rakuunaliput.

Burghausenin rakuunoilla: valkoinen henkilippu ja komppanialiput mustat sekä varustetut Savon jousella.

Pohjanmaan jalkaväkirykmentillä valkoinen henkilippu, jossa oli Pohjanmaan vaakuna, sekä neljään ruutuun (joista 2 sinistä ja 2 valkoista) jaetut ja samalla vaakunalla varustetut komppanialiput.

Turun läänin rykmentillä: valkoinen henkilippu, jossa oli Suomen leijona ja keltaruskean väriset komppanialiput, joissa oli kaksi sapeta ja valkoisia ruusuja.

Porin rykmentillä: henkilippu valkoinen ja komppanialiput keltaiset, kuvana pystyssä seisova karhu saaliiseen.

Hämeen rykmentillä (eversti Sassin): Etelä-Suomen kypärillä varustettu valkoinen henkilippu ja komppanialiput juovikkaat keltaisin ja punaisin kaistoin, vaakuna sama kuin henkilipuissa.

Hämeen rykmentillä (eversti Pillar von Pilchoun): henkilippu valkoinen, kuvana Uudenmaan vene ja virrat, komppanialiput neliruutuiset (kaksi sinistä ja kaksi valkoista), vaakuna sama.

Hämeen rykmentillä (eversti Mellinin, sittemmin Didrich von Essenin): valkoinen henkilippu ja siinä Porvoon vaakuna, tulirauta ("C") ; komppanialiput neliruutuiset (kaksi sinistä ja kaksi punaista) ja varustetut samalla vaakunalla.

Viipurin läänin rykmentiltä (eversti Tauben): valkoinen henkilippu ja punaiset komppanialiput. joissa Karjalan asestetut käsivarret.

Viipurin läänin rykmentillä (eversti Munckin): valkoinen henkilippu, komppanialiput mustan ja vihreän väriset, kuvana Savon jousi.

Useat näistä lipuista ovat vielä jälellä ja osoittavat että lippujen valmistus ei ole aina tapahtunut annettujen määräysten mukaan. Niinpä on Turun läänin rykmentin komopanialipuissa Suomen leijona kokonaisuudessaan eikä ainoastaan sen sapelit ja ruusut. Omituinen oli n.k. Hämeen rykmenttien suhde. Ne olivat todellakin jaetut Hämeeseen, mutta kaksi niistä oli sitäpaitsi tarkoiteltu Uuttamaata varten. Kaikkien lipuissa oli Uudenmaan ("Etelä-Suomen") vaakuna, eikä kenenkään Hämeen ilves. Näistä kolmesta rykmentistä oli ensimäinen oikeastaan Länsi-Uudenmaan, sitten Uudenmaan rykmentti, toinen itäisen Uudenmaan, sitten Savon rykmentti ja kolmas Hämeen rykmentti. Että tähän aikaan kuitenkin tahdottiin antaa tällekin viimeksimainitulle sen oikea maakuntavaakuna, näkyy käyvän selville eräästä päiväämättömästä mallipiirroksesta, joka löytyy Tukholman sota-arkistossa. Lipunkantajalla on siinä 1670-luvun puku, ja vaakunakuvaa ei ympäröi seppele, kuten v. 1686 määrättiin. Toinenkin näiden rykmenttien lippuja koskeva omituisuus ansaitsee mainitsemista. Didrich von Essenin († 1678) vaakunakilvessä, joka on säilynyt Hollolan kirkossa, on maalattu 8 lippua, mutta ne eivät ole Hämeen rykmentin, vaan läntisen Uudenmaan. Se mahtaa olla ilmeinen erehdys. Kaikessa tapauksessa on kuva 1673 vuoden määräyksen mukainen ja näyttää minkänäköisiä nämä kaksiväriset liput olivat, elleivät ne olleet, kuten oli laita toisen Uudenmaan rykmentin lipun, neljään ruutuun jaetut.

V. 1686 annettu lippujen muotoa koskeva määräys teki lopun siitä epävarmuudesta, joka tähän asti oli niissä vallinnut. Se sisälsi Suomen lipuista pääasiassa seuraavan: Ratsuväkirykmenteillä oli oleva yksi henki- ja seitsemän komppaniastandaaria (nämä olivat jalkaväen lippuja pienemmät ja kooltaan n. ½ m. korkeat ja leveät). Ensinmainittu oli oleva valkoinen ja sen kummallakin puolella oli keskellä kahden leijonan pitämä valtakunnan vaakuna, liepeillä vahva kultainen päärme, jonka tangon puolisessa yläkulmassa katkaisi asianomaisen maalrunnan vaakuna, sekä reunoissa ripsut. Viimeksimainituilla taas oli sama väri kttin asianomaisten maakuntain vaakunakilvillä, siis Suomen kolmella ratsuväkirykmentillä punainen. Toisella puolella oli niissä maakunnan vaakunakuva, toisella kuninkaan nimimerkki kahden palmunlehden välissä ja yläpuolella kruunu, kaikki silkki-, kulta- ja hopealankaisin korko-omoeluksin tehty. Näillä standaareilla on ripsut, mutta ei päärmettä. Suomen rykmenttien vaakunakuvat olivat: Turun ja Porin läänin ratsuväen Suomen leijona, Hämeen ja Uudenmaan ratsuväen Etelä-Suomen kypäri, Karjalan ja Viipurin läänin ratsuväen Karjalan kaksi varuksissa olevaa käsivartta.

Rakuunain liput (näitä kutsuttiin lipuiksi, koska rakuunat oikeastaan olivat ratsastavaa jalkaväkeä) olivat niinikään pienet, mutta suuremmat ratsuväen standaareja, joista ne lisäksi erosivat sen kautta, että ne olivat kaksijakoiset melkein suorakulmaisin lovileikkauksin. Koristelu oli pääasiassa sama kuin standaareissa, ja v. 1686 määrättiin Suomen vaakuna pantavaksi kaikkiin suomalaisia rakuunalippuihin. Kaarle Xli:n aikana oli kuitenkin esim. Viipurin läänin rakuunoilla, kuten säilyneet liput osoittavat, komppanialipuissaan kummallakin puolella koruom,ellut Karjalan aseistetut käsivarret ja yläpuolisessa sisäkulmassa muita vaakunoita, eräässä Etelä-Suomen kypäri, eräässä toisessa Hämeen ilves. Tämä lienee merkinnyt sitä että vastaavat eskadroonat olivat jaetut Uudenmaan ja Hämeen lääneihin. Samoin kuin oli laita ratsuväen standaarien oli rakuunain lipussa nuppina metalliin leikattu kuninkaan nimikilpi; jalkaväen lipuissa sensijaan oli yksinkertaiset eheät nupit.

Jalkaväen liput olivat isot n. 1½ à 2 m. korkeat ja leveät sekä maalatut eivätkä koruommellut. Kaikki henkiliput olivat valkoiset, ja niissä oli keskellä valtakunnan ja sisäpuolisessa ylänurkassa maakunnan vaakuna kummallakin puolella. Komppanialipuissa oli kangas maakunnan vaakunakilven väriä ja niissä oli maalattuna maakunnan vaakunakuva tavallisesti vihreän, mutta joskus vastakohdan vuoksi muun väristen (esim. hopean) laakeriseppeleen sisässä. Muutamien rykmenttien lipuista puuttui kuitenkin seppele ja sen sijaan oli niissä 8 tulenliekkiä, jotka läksivät lipun kulmista ja keskisivuilta. Näissä lipuissa oli maakunnan vaakuna pyöreässä kilvessä, ja nuo mainitut liekit olivat vaakunakilven väriset. Näin oli laita Savon rykmentin lipun, joka oli keltainen, kilven ja liekkien ollessa mustat. Muista rykmenteistä oli Turun läänin rykmentillä punaiset liput ja niissä Suomen leijona yhdeksine ruusuineen, Porin rykmentillä liput, joissa yläosa oli sininen, alaosa keltainen ia joissa kuvana oli karhu ja kaksi tähteä, Hämeen rykmentillä punaiset liput, joissa oli ilves, kolme tähteä jakolme ruusua, Viipurin läänin rykmentillä punaiset liput, joissa oli kaksi varuksissa olevaa käsivartta fa kruunu, Uudenmaan rykmentillä punaiset liput, joissa oli Etelä-Suomen kypäri ja kaksi lippua, tangot ristissä, sekä Pohjanmaan rykmentillä siniset liput, joissa oli kuusi näätää. Faltsilaistyyppisiä lippuja käytettiin kauvan vielä 1700-luvullakin, ja niissä lipuissa, jotka Fredrik I teetti, muuttui pääasiassa vaan kuninkaan nimimerkki ja keskikilpi valtakunnan vaakunassa. Monet rykmenteistä eivät näytä saaneenkaan uusia lippuja, vaikka ehdotuksia näiksi kyllä oli tekeillä. Näin oli laita erittäin suomalaisten rykmenttien, joiden liput suurimmaksi osaksi ovat faltsilaisajalta tai tehdyt tämän ajan tyypin mukaan. Mutta Kaarle XII hallituksen aikaisten suurien sotien aikana muodostettiin uusia joukkokuntia, jotka saivat uudet liput, ja täten lisääntyi lipustomme melkoisesti. Kolmikasrykmenttien piti erään asetuksen mukaan 2 p:ltä elok. 1700 saada maakuntavaakunain väriset liput, joihin vaakunakuva ilman kilpeä oli sijoitettava sisäpuoliseen ylänurkkaan. Näitä lippuja on säilynyt useimmilta jalkaväkemme kolmikasjoukoiita etupäässä Pietarissa, jossa ne kuitenkin vasta hiljan ovat esiin otetut eivätkä vielä järjestetyt tutkijain käytettäviksi. Savon rykmentillä olivat nämä liput keltaiset, Hämeen rykmentillä punaiset ja muilla luultavasti myös punaiset, vaikka ne nyt ovat vaalenneet. Myöskin kaksinnusjoukot saivat lippunsa; tällaisia on säilynyt ainakin Porin rykmentin varajoukolta, jonka lipussa, mikä väriltään oli sininen ja keltainen, oli joukon ja sen päällikön nimi. Mahdollisesti kuuluvat näihin nekin siniset standaarit ja liput tavanmukaisine vaakunakuvineen, jotka ovat säilyneet Turun läänin ratsuväeltä ja Hämeen rykmentiltä.

Mielenkiintoisimmat näistä uutisjoukkojen lipuista ovat kuitenkin nostoväen verrattain komeat ja maalatuilla kuvilla varustetut liput, joita v. 1711 ja 1712 tehtiin ainakin Turun ja Hämeen lääneissä. Ne menetettiin melkein heti venäläisille, lukuunottamatta kahta, Korppoon ja Nauvon pitäjien, jotka vielä ovat maassamme. Näissä lipuissa on kummallakin puoleila Kaarle XII:n nimikilpi, jota kaksi leijonaa kannattaa, ja sen alapuolella pitäjän nimi, kuva, usein jonkinlainen "puhuva merkki", joka todennäköisesti on ollut pitäjän vaakuna, sekä vuosiluku, kaikki harvalehtisen laakeriseppeleen sisässä.

Se historiallinen aines, jonka sotaliput tarjoavat, osottaa sangen kuvaavalla tavalla sitä muutosta historiassamme, jonka isoviha toi mukanaan. Kuusitoistasataluku oli voittojen aika, jolloin satoja ruotsalaisten ja suomalaisten valloittamia sotalippuja vietiin Tukholmaan, seitsemäntoistasataluku tuli tappioiden ja nöyryytyksen ajaksi, jolloin ruotsalaiset sotaliput menetettiin vihollisille ei edes aina kunnialla, kuten Lundin luona, vaan usein häpeälläkin, kuten v. 1741 sodassa. Numerotiedot, jotka osoittavat venäläisten ja ruotsalaisten toisiltaan valloittamia lippuja, valaisevat edelleen sanottua.

Vanhempien ruotsalaisten luettelojen mukaan oli v. 1685 Tukholmassa 231 venäläistä liopua. Näihin tuli lisäksi Narvan luona 261. Parhaillaan toimitettavassa luettelemistyössä on kuitenkin ainoastaan osa näistä voitu identifioida, ja eri aikoina, saatujen lippujen luku ilmoitetaan nyt yht. 352:ksi.

Ruotsalaisia sotalippuja on Venäjän eri kokoelmissa yht. täsmälleen sama määrä.

Tämä viimeksimainittu luku tulee varmaan muuttumaan (todennäköisesti vähenemään) sen luettelemistyön päätyttyä, jota viime vuosina on toimitettu. Miten nämä liput jakautuvat eri taistelujen kesken, on vaikea sanoa ja niistä nyt löytyvien ristiriitaisten sekä usein ilmeisesti väärien tietojen perusteella venäläisissä lähteissä on turha koettaakaan esittää numeroita. Mutta yleiskatsaus, jonka niistä saapi, on varmaankin pääasiassa oikea. Ennen Pohjansotaa oli ainoastaan muutamia, tuskin kymmentäkään, ruotsalaista sotalippua vallattu Tarton luona 1656. Suurimmat saaliit saatiin Ljesnassa ja Pultavassa sekä Suomessa Löbeckerin retkellä Pietaria vastaan, Turussa ja Napuella sekä myöhemmin 1741 Lappeenrannassa. Merkillistä kyllä ei ole mitään tietoja Helsingin antautumisessa vallatuista lipuista. Vuosien 1788—90 sodassa valloitettiin joku kymmenkunta lippua, jos saa uskoa venäläisiä lähteitä; vuosien 1808—09 sodasta taas ovat nämä lähteet niin kohtuulliset, että ilmoittavat vain 3 lippua vallatun Länsipohjan rykmentiltä Vaasan luona.


[Uudenmaan jalkavärirykmentin komppanialippu 1870-luvulla.]

Mitenkä lippujen hankkiminen Suomen joukoille tapahtui sodan jälkeen, ei ole tätä nykyä tiedossa. Kaikessa tapauksessa on lippujen luku seuraavalta ajalta verrattain vähäinen. Monet joukot käyttivät jälellä olleita faltsilaislipouja edelleen, ja ne harvat uudet liput, jotka hankittiin, valmistettiin aikaisempien periaatteiden mukaan, kuitenkin muuttamalla kuninkaan nimikilpi ja valtakunnan vaakunan sydänkilpi. Ainoastaan Savon rykmentin komppanialipuksi löytyy uusi mallipiirros, joka ori keltainen väriltään ja jossa keskellä on kuninkaan kruunattu nimikilpi hopeasta sekä sisäpuolisessa yläkulmassa pyöreä musta kilpi Savon jousineen. Henkilippu on tavallinen. Onko tällaisia lippuja todella valmistettu, siitä ei ole varmaa tietoa, ainakaan ei niitä enää ole säilynyt. Ne kolme punaista lippua Pietarissa, joiden toisella sivulla on varuksissa oleva käsivarsi kehän sisässä ja toisella Kaarle XII:n nimikilpi, samoin kehän sisässä, tuntuvat jonkun verran arvoituksen tapaisilta. Jälkeen v. 1721 rauhan tehtiin tosin mallipiirros Kyminkartanon läänin pataljoonan lipuksi, johon tuli ainoastaan toinen eli "länsimainen" Karjalan käsivarsista, mutta uskomattomalta tuntuu, että tämä typistys olisi jo aikaisemmin tullut toteutetuksi.

Tärkeä muutos tapahtui kuitenkin jalkaväen lipuissa siinä, että sikäli kuin niitä uusia hankittiin, tahdottiin niitäkin ruveta tekemään korko-ompeluksella eikä maalaamalla. Aikaisemmin valmistettiin ne aplikatsioni-neulouksella siten, että lippukankaasta leikattiin pois kuvioiden sijat ja niihin neulottiin toisesta kankaasta leikatut kuviot. Seuraus tästä valmistustavasta oli mm. että seppeleet tehtiin entisiä pienemmät, jotta lippu ei tulisi painavaksi. Tällaisia lippuja on säily-nyt muutamia Hameen ja yksi Porin rykmentiltä.

Holstein-Gottorpilaistyyppisissä jalkaväen lipuissa on koruompeluskoristelu täydellisemmin toteutettu. Ensin ympäröitiin maa kunnan vaakuna, kuten ennenkin, seppeleellä. Vuonna 1761 määrättiin sitten uusi malli, jossa maakunnan vaakunan ympäröi näkinkenkäornamentti, ja 1766 muutettiin tätä edelleen siten, että seppele muodostettiin tyylitellyistä palmunoksista ja päälle pantiin kruunu. Periaate niissä on sama kuin Kaarlojen aikaisissa lipuissa ja ainoastaan vaakunakilven ympärys erotti esim. Savon rykmentin lipun edellisistä. Uusia rakuunalippuja saivat Adolf Fredrikin aikaan Turun läänin rakuunat, eli henkirakuunat, kuten heitä jälkeen 1721 kutsuttiin. Henkilipuissa oli kummallakin puolella koruommeltu Ruotsin kruunattu vaakuna, jota kaksi leijonaa kannatti ja jonka yläpuolella oli A. F. R. S. sekä Suomen leijona sisäpuolisessa yläkulmassa. Paksu kultapäärme kiersi reunoja. Komppanialiputkin olivat valkoiset, koska kysymyksessä oli henkirykmentti, ja niissä oli kummallakin puolella Adolf Fredrikin kruunattu nimikilpi kullasta kahden palmunoksan sisässä, sekä sisäpuolisessa yläkulmassa eteläisellä pataljoonalla (1791 jälkeen Turun läänin rusthollipataljoona) Suomen leijona ia pohoisella pataljoonalla (1791 jälkeen Porin rusthollioataljoona) Satakunnan karhu. Komppanialipuissakin oli paksu kultalankapäärme.

Viimeinen muisto suomalaisista sotalipuista on muuan v. 1796 vahvistettu mallipiirros Porin rykmentin lipuksi. Kangas siinä on sininen ja keltainen ja kuvana Satakunnan karhu kruunupäällisessä kilvessä, jonka pinta on sininen ja keltainen. (Vrt. Porin rykmentin uuden lipun kuvaa.) Porvarien liput, kuten esim. tuo Kustaa III:n ajalta säilynyt ja hänen nimikilvellään sekä Porvoon vaakunalla varustettu kaunis lippu, eivät kuulu meidän kenttämerkkeihimme.

Miten Suomen sotalippujen on käynyt 1809 jälkeen on tuntematonta. Ainoastaan muutamia harvoja on Tukholmassa tai kotimaassa eikä näytä niitä joutuneen Pietariinkaan. Useimmat ovat arvatenkin vuosien kuluessa hävinneet romuloukoissaan. Miten helppo tuo häviö on ollut sen osottavat vielä säilyneet liput selvästi. Noin 25 vuotta sitten tapasi eräs tutkijoistamme Taivassalon kirkossa pari vanhaa sotalippua, mutta talletti ne kirkkoon, koska ei talvipakkasessa uskaltanut kehittää niitä auki. Viisitoista vuotta myöhemmin etsittiin niitä sieltä, mutta silloin ei enää kukaan tiennyt mitään yhtä vähän lipuista kuin niiden säilytyspaikasta. Parissa rykmentissä näkyy annetun käsky ripustaa liput komppanian kotipitäjäin kirkkoihin ja tämä toimenpide on pelastanut meille ainakin 8 Hämeen rykmentin ja 4 henkirakuunain lippua. Myöhempinä aikoina ovat useimmat Suomessa säilyneet liput joutuneet Kansallismuseoon Helsinkiin, missä niille voidaan antaa asianmukainen hoito.

K. K. Meinander.


[Savon rykmentin komppanialippu 1786.]

12.12.17

Punainen lippu.

Vappu (Amerikan suomalaisen työväenjärjestön kevätjulkaisu) 1924

Maailman vallankumouksellinen köyhälistö elää nykyään historiallisen suurpäivän aattona. Kautta koko maailman kapinalliset työläiset tuhansiin nousevina kiiruhtavat liittymään PUNAISEN LIPUN juurelle. Me, jotka täällä Neuvosto-Venäjällä elämme, me voimme olla siitä ylpeitä, että me elämme maassa, jonka valtakunnan virallinen lippu on PUNAINEN ja jonka lipun ovat urhoolliset ja vallankumoukselliset Venäjän proletaarit nostaneet liehumaan ja joka entistä punaisempana ja maailman kapitalistista järjestelmää uhkaavampana liehuu kaikkialla Neuvosto-Venäjän Liittovaltojen alueella.

Punainen lippu - mitä se merkitsee. Voidaksemme olla täysin selvillä siitä miksikä maailman vallankumouksellisilla työläisillä on punainen lippu TYÖN YLIHERRUUDEN ja VAPAUDEN symboolina, täytyy meidän mennä katselemaan historiaan aivan sen muinaisuuteen asti. Sieltä me jo löydämme vastauksen, että aina on köyhälistön, sorrettujen tunnusmerkkinä ja tulevan vapauden symboolina ollut punainen väri.

Silloin jo kun ihmiskunta oli sillä asteella, että se palveli aurinkoa jonakin suurena ja ylivoimaisena elävänä olentona josta koko elämä ja onni riippuu, näkivät he auringon säteet punaisina. Tästä auringon säteiden hohtavasta punaväristä vetivät muinaisajan ihmiset sen johtopäätöksen, että punainen väri on elämälle ja hyvinvoinnille pääperuste. Varhaisessa menneisyydessä valmistettiin ja mikäli maalaustaitoa osattiin, maalattiin auringon kuvia punaisiksi ja kannettiin niitä kaikkialla juhla- ynnä muissa tilaisuuksissa auringon jumalan - tuon elämän ja hyvinvoinnin antajan kunniaksi.

Vanhan ajan kristityt, joidenka liike sen alkuaikoina oli köyhälistöläisliikettä, kantoivat punaisia lippuja mukanaan. He jumaloivat ja rakastivat yhteenkuuluvaisuuden ja vapauden merkkinä punaista väriä. Sen ajan ylimysluokka verhosikin itsensä valkoisella, sinisellä ja muilla väreillä, siten eroittaakseen itsensä sen ajan köyhälistöläisluokista. Niin hartaasti kunnioittivat vanhan ajan kristityt punaista lippua, että heidän uskonnollisissa hymneissään aina laulettiin "Kristuksen veripunaisesta lipusta". Mutta heti kristillisen liikkeen muututtua vallassa olevan ylimystön etuja ajavaksi liikkeeksi, poistettiin siitä punainen väri ja tilalle otettiin valkoinen väri, josta valkoisesta väristä niin paljon vieläkin lauletaan taivaan ja enkelien ylistysvirsissä. On kyllä vielä meidän päivinämmekin olemassa uskonlahkoja, jotka käyttävät jossain määrässä punaista väriä papinkauhtanoissa ja lipuissaan.

Punainen lippu synnyttää sortavassa yläluokassa vaistomaisesti levottomuutta. Vanhimmilta ajoilta alkaen on vallasluokka tahrannut käsiään raatajaluokkaan kuuluvien ihmisten verellä. Säälimättä on se aina vuodattanut alaluokkalaisten verta. Vieläpä suorastaan vain huvikseenkin, kuten roomalainen ylimystö, joka pakotti orjat (gladiaattorit) tappelemaan sirkusareenalla kuolemaan saakka, joko toisiaan, tai villipetoja vastaan. Miljoonia on surmattu sotatantereilla yläluokkalaisten riitoja ratkaistaessa ja lukemattomien veri vuodatettu vain "pelotukseksi toisille", esimerkiksi siitä, mitä seuraa, jos loiseläjiä vastaan uskaltaa kapinoida. Eipä siis ihme, jos veripunainen lippu, köyhälistön känsäisen käden kohottamana saa rikoksellisen yläluokan vapisemaan pelosta ja kiihtymään raivoon silloin, kun se vielä luulee itsellään olevan riittävästi voimia rikoksellista olemassaoloaan puolustaakseen.

Toiselta puolen taas se, että vallankumouksellinen työväestö on lippunsa väriksi omaksunut juuri punaisen värin, on luonnollista. Onhan sen taistelu vain jatkoa vanhempien aikojen sorrettujen luokkien epätoivoisille ja verivirtoihin upotetuille taisteluille. Järjestyneenä päämäärästään ja menettelytavoistaan tietoisena kansainvälisesti tietää nykyajan proletariaatti kykenevänsä suorittamaan sen, mitä tuskin rohkeimmatkaan vanhojen aikojen vapaustaistelijat rohkenivat uneksia - tietää voivansa vapauttaa sortajista koko maailman ikuisiksi ajoiksi. Mikäpä olisikaan tämän suuren taistelun symbooliksi sopivampi kuin juuri punainen väri, jota sorretut jo hämärästä menneisyydestä saakka ovat joutuneet rakastamaan elämän, taistelun ja vapauden värinä.

Punaisessa lipussa, sen huumaavassa värissä on todellisesti köhälistön taistelu ja voima. Ne miljoonaiset joukot, jotka jo tänäpäivänä ovat järjestyneet sitä seuraamaan, ovat varmoja siitä, että samoin kuin Idän aurinko punasi vapauden valollaan Idän köyhälistön, aivan samalla tavalla tulee se kerran punaamaan myös Lännen.

Olga Laukki.

11.12.17

Flaggor och flaggning.

Wasa-Posten 77, 30.6.1921

Under kulturveckan innehöll "Vaasa" en artikel om huru "rikets flagga fortfarande skymfas i Vasa". Tidningen fann det oförskämt, att den blåvita flaggan förbisågs till förmån för rödgula och blågula dukar, oeh hade ej nog starka ord att klandra östsvenskarnas ofosterländskhet. Även Ilkka och Helsingin Sanomat ha bragt frågan på tal.

Vi ha tidigare framhållit, att tidningarnas uttalanden åtminstone delvis grunda sig på oriktiga uppgifter och bristande kännedom om vad som verkligen passerat. Här några ord till ytterligare belysning av flaggfrågan.

De blåvita färgerna såsom Finlands flagga framkastades först av Z. Topelius, som i det nationella och konstitutionella uppvaknandets tid på 1860-talet skrev sin bekanta flaggsång. Topelius' anseende som skald och fosterländsk väckare åstadkom, att i vida kretsar den åsikten började utbreda sig, att blått och vitt vore vårt lands färger. På 1890-talet uppstod emellertid en diskussion om vilka Finlands färger rätteligen vore. Mot de av Topelius hopfantiserade färgerna ställdes de röda och gula, som ingå i landets vapen. Oberoende av om man var svensk eller finne yppade sig olika åsikter: en del höll på de blå-vita, andra på de röd-gula färgerna. Så t. ex. skrev Santeri Ingman (nu Ivalo): "De blåvita färgerna äro bleka och göra på mig ett ljumt, ja kyligt intryck. Men då jag ser den rödgula flaggan erfar jag en känsla av glädje och mod, och därför tycker jag om den. Vi ha ju här i vårt land nog av köld och slapp dådlöshet. Om därför någon färgsammanställning i ringa mån kan elda oss, varför skola vi väl förkasta den?"

Denna diskussion slutade med att en förordning utfärdades om att den ryska flaggan skall användas "då det flaggas bör". Följden av denna förordning blev flaggning med torna flaggstänger.

Emellertid utbredde sig kärleken alltmer till de historiska färgerna rött och gult. Olika sammanställningar med eller utan lejonbilden uppenbarade sig. Och i värt lands frigörelsetimme spelade den gulröda lejonfanan en framstående roll.

Under sådana förhållanden var det en stor besvikelse för betydande delar av vårt folk, då den blåvita flaggan av riksdagen antogs som landets officiella flagga.

En medborgare äger emellertid lojalt böja sig för en lagligen antagen författning, även om han personligen hyser en annan uppfattning.

Den blåvita korsflaggan är alltså Finlands flagga. Såsom sådan skall den erkännas och hedras över allt där Finland som helhet skall representeras, på officiella byggnader, vid fosterländska fester, å landets fartyg i utländska hamnar o. s. v.

Men Finlands flagga utesluter ej andra flaggor, fanor och samlingstecken. När de svenske samlas till fest, är det självklart att deras spontant framvuxna samlingstecken - de gulröda dukärna - skola komma till heders. De gulröda färgerna äro numera ett uttryck för vad Finlands svenskar känna och vilja. Och dessa färger kan ingen makt beröva oss, lika litet som maktspråk kan förändra våra själar.

Den svenska kulturveckan i Vasa var en svensk hembygdsfest under gulröda dukar. Den, som ej förstår den saken, saknar blick för Finlands nyaste historia.

Kulturveckan var emellertid ej någon ofosterländsk, separatistisk fest. Mitt på utställningsplanen i Brandö, vid ingången till idrottsplanen och till festplatsen i Sandviken svajade rikets blåvita flagga.

Det har å finskt håll väckt förargelse, att Sverges flagga synts vid stadshuset och å Svenska samskoian. En enkel eftertanke om vad internationell hövlighet kräver hade avlägsnat alla grova ord om oförskämdhet och ofosterländskhet. Kulturveckan började med konserter av Göteborgskören I. O. Då de 36 medlemmarna av denna kör voro inlogerade i nämnda skola, var det naturligt, att en rikssvensk flagga svajade å den platsen. Sedan Göteborgskören avrest, utbyttes den
rikssvenska flaggan mot en annan.

Stadshuset saknade de första dagarna flagga. Men framför ingången voro som dekorationer upphängda de östsvenskes och rikssvenskarnes samlingstecken: det var ju här den rikssvenska kören skulle hålla sin första konsert. Då på onsdagen i Stadshuset skulle anordnas en fest av mera fosterländsk prägel, en välkomstfest för emigranterna och medlemmarna av F. S. N., hissades Finlands flagga, som sedan var uppe till veckans slut.

För den, som objektivt och utan förutfattade meningar kan bedöma saker och ting, framstå flaggningen och dekorationerna under den svenska kulturveckan i Vasa såsom väl betingade av förhandenvarande förhållanden och de finska tidningarnas ilska såsom oberättigad. Deras yrkan på åtgärder mot "flaggskymfningen" ådagalägger en synnerlig brist på folkpsykologisk blick för att ej säga något värre.

10.12.17

Taksa, jonka mukaan liikenne-, silta-, mittaus-, paino-, lasti- ynnä läpikulkuvaraston vuokramaksut kaupungissa lasketaan ja kannetaan.

Viipurin kaupungin ja sen lähimmän ympäristön osotekirja, 1916

I. Liikennemaksut.
suoriteaan allaolevan taksan mukaan kaikista tullinalaisista tahi tullittomista tavaroista, jotka laivalla tuodaan kaupunkiin tahi sieltä viedään ulkomaalle eli kaupungin tullikamarissa ilmoitetaan lastattaviksi ja lossattaviksi, kuitenkin siten, että tavarasta, joka tuodaan Suomen tai Venäjän satamasta, ei missään tapauksessa suoriteta korkeampaa maksua kuin yksi markka kaksikymmentä penniä sadalta kilogrammalta.

Yhtäläinen maksu suoritetaan niistä tavaroista, jotka ulkomaalta ovat tuodut johonkuhun toiseen kotimaiseen satamaan sekä sieltä tänne rautateitse ja täällä tullataan.

Muist. I. Liikennemaksusta ovat vapaat:
läpikulkutavarat jotka laivalla tai rautateitse tuodaan kaupunkiin ja täällä suorastaan lastataan laivasta laivaan tai rautatievaunuun tahi rautatievaunusta laivaan eli, jotka siinä tapauksessa että ne täällä pannaan varastoon viiden arkipäivän kuluessa, joko laivalla tai rautateitse täältä jälleen ulosviedään ja joita edellalueteltuja tavaroita täällä ei tullata:

tavarat, jotka marraskuun 1 päivän ja toukokuun 1 päivän välillä tuodaan tänne rautateitse tai postissa ja jotka täällä tullataan:

tullittomat matkustajakapineet ja muuttotavarat:kruunulle kuuluvat tavarat sekä

kaikki ne tavarat, jotka täältä viedään toiselle paikkakunnalle kotimaassa.

Muist. 2. Tavaroista, jotka kaupungin tullikamarissa ilmoitetaan, vaan ilman uudestaan lastaamista, samalla kuljetetaan toiseen kotimaiseen paikkakuntaan, suoritetaan ainoastaan puolet alempanaluetelluista maksuista.

Ajokalut, nelipyöräiset, resoreilla, umpinaiset kpl. 10:-.
S:n s:n puoleksi katetut 5:-.
S:u s:n avonaiset 2:-.
S:n ilman resoreja, kaikenlaatuiset 1:-.
Kaksipyöräiset, reet kpl. -:50.
Lastenvaunut, käsikärryt kpl. -:20.
Rautatienvaunut:
Matkustaja- ja postivaunut kpl. 15:-.
Tavaravaunut klo 10:-.

Albuminia, (munanvalkuaisaine) 100 kg. -:80.

Albumit, Etui't, Necessair'it, Laukut, Portföljit, Lompakot, Kukkarot, Sikarikotelot 100 kg. 4:50.

Ambraa, harmaata 100 kg. 2:-.

Ambraa, mustaa 100 kg. -:15.

Anatomiset kuvat 100 kg. 1:20.

Apteekkitavarat, paitsi erityisesti luetellut 100 kg. 2:-.

Asfalti, asfalttihuopapahvi 100 kg -:10.

Blokki 100 kg. -:50.

Bronssiteokset 100 kg. 4:-.

Bystit ja muut suuremmat veistokset:
marmorista ja kipsistä 100 kg. -:50.
biskvitistä ja porsliinista 100 kg. 4:-.

Chinacleay eli Kaoliini 100 kg. -:02.

Eläimet, elossa olevat hevoset ja varsat kpl. 2:-.
Nautaeläimet kpl. -:50.
Muut kotieläimet kpl. -:20.
Siipikarja kpl. -:05.

Fajanssiteoksia, valkeita tai yksivärisiä 100 kg -. -:50.
Muut lajit 100 kg. 1:-.

Gummia, hartsia, pihkaa, palsamia sekä teoksia, niistä:
Petäjän ja kuusen pihkaa, kolofooniumia, gallipotia, enduit metallique’a 100 kg. -:15.
Muita lajia kuten kamfertia y. m. 100 kg. -:90.
Gummia ja gutaperkkateokset:
Vaatteita ja jalkineita 100 kg. 4:-.
Muunlaisia paitsi erittäin lueteltuja 100 kg. 2:-.

Harjakset, karvat ja jouhet:
Hiukset ja hiusteokset 100 kg. 25:-.
Eläinten karvoja 100 kg. -:20.
Harjakset ja jouhet 100 kg. 1:-.
Teoksia niistä, halvempia 100 kg. 1:20.
S:n muut lajit 100 kg. 9:-.

Hatut ja lakit:
Kaikenlaisia hattuja kpl. -:10.
Hattuja, jos niitä painon mukaan käytellään 100 kg. 40:-.
Hatunkehyksiä 100 kg. 20:-.
Myssyt kpl. -:05.
Myssyn lipat 100 kg. 2:-.

Hedelmät, kasvikset, ryytimaankasvit, humalat, kukat, marjat, hedelmäsydämmet, lehdet, kuoret, sienet, sipulit ja siemenet:
Tuoreet, suolatut tahi kuivatut, paitsi alempana mainitut 100 kg. -:50.
Säilykkeiksi valmistetut, sokeroimattomat, valmistettu sinappi 100 kg. 2:-.
peitetyt, sokeroidut kuten hillot eli syltit y. m. hedelmä- ja marjasiirappi, jauhettu kakao ja suklaati 100 kg. 4:-.
Puserretut eli kuivatut hedelmät ja marjat kuten rusinat, luumut, mantelit y. m. humalat 100 kg. 1:20.
Marja- ja hedelmämehu, sokeroimaton tai väkiviinan sekoittamaton 100 kg. 1:20.

Henkselit ja sukkanauhat 10 kg. 9:-.

Hummerit, kravut ja ostronit 100 kg. 1:20.
Säilykkeistä valmistetut 100 kg. 2:-.

Höyhenet kynityt ja untuvat 100 kg. 2:-.

Juurikasvikset 1 k. m. -:25.

Juusto 100 kg. 2:-.

Jyvät, herneet, pavut ja maissi:
Jauhamattomat 100 kg. -:03.
Riissi, kuorittu ja kuorimaton 100 kg. -:06.

Jauhot:ruis-, ohra-, kaura-, tattari- ja mallasjauhot 100 kg. -:07.
Muut lajit 100 kg. -:20.
Liseet joka elolajia 100 kg. -:05.
Muut lajit ryynejä 100 kg. -:10.

Kaakelit ja savenvalajan teokset 100 kg. 20.
Vaassit ja muut koristeet huoneita varten, maalatut, kullatut, y. m. 10 kg. 1:-.

Kaakkao papuina ja kuorina 100 kg. -:80.

Kahvi ja kahvin apuainekset 100 kg. -:90.

Kala höystetty, pantu öljyyn, etikkaan tai hermeettiseen astiaan:mäti 100 kg. 2:-.
Muut lajit 100 kg. -:10.

Kammat, kaikenlaiset, paitsi korutavaroihin kuuluvat 100 kg. 2:-.

Kaunistusaineet (kosmetiset):
Hajuvesi, toilettietikka, väkimehut (essencer), pomada, puuderi, poskimaali, hammasjauho y. m. 100 kg. 9:-.
Hajusaippua 100 kg. 4:50.
Saippua, halpa ja suopa 100 kg. -:30.

Kehruu-aineet ja teokset niistä:
Silkki, raaka, sekä silkkivanu 100 kg. -:90.
Pumpuli, pellava, hamppu, rohtimet, jute y. m. samanlaiset kehruu-aineet, villat, shoddy, villarippeet, trasseli 100 kg. -:20.
Lankaa:silkistä 100 kg. 4:-.
S:n villasta 100 kg. 2:-.
Muut lajit, kerratut 100 kg. 2:-.
S:n s:n, kertaamattomat 100 kg. 1:-.
Seililanka ja hamppunyöri 100 kg. -:40.
Rihma:silkistä 100 kg. 4:-.
S:n villasta tai muusta aineesta 10 kg. 2:-.
Vaatekankaat, kaikenl., paitsi erittäin nimitetyt:
Silkistä, koko silkkiä 100 kg. 70:-.
S:n puolisilkkiä 100 kg. 40:-.
Villasta vanutetut ja vanuuttamattomat:
Harsovaatteet 100 kg. 25 :-.
Pörhökangasta (boijia ja friisiä), flanellia, huopaa, villamattoja, lippukangasta 100 kg. 8:-.
Huopamatot, konehuopa, voilokki, puserrusliina- ja veranhulpioita 100 kg. 1:50.
Muut villakankaat 100 kg. 15:-.
Puuvillasta:
Harsovaatteet 100 kg. 18:-.
Muut lajit puuvillakankaita ja tyllit 100 kg. 8:-.
Liinasta, hampusta, juutesta y. m.:
Batistit ja kamarivaate 100 kg. 30:-.
Polsterivaaru, mattokangas, matot, jutevaate, purjekangas ja raavelituuki 100 kg. 4:-.
Muun laatuisia kudoksia 100 kg. 10:-.
Virkattuja eli neulottuja teoksia (Trikotage):
Silkistä koko tai puolisilkkiä 100 kg. 40:-.
Muut lajit 100 kg. 10:-.
Nauhoja, kirjausliinaa (marly), hetulankoja (snilje):
Silkistä, koko tai puolisilkkiä 100 kg. 40:-.
Aljetuja töitä silkistä 100 kg. 45:-.
Muita lajia 100 kg. 8:-.
Aljettuja töitä viimeksimainituista 100 kg. 9:-.
Sitsejä ja blondeja:
Pumpulista 100 kg. 40:-.
Muut lajit 100 kg. 80:-.
Nyörinpunojan teoksia:
Koko- eli puolisilkistä 100 kg. 40:-.
Muut lajit 100 kg. 8:-.
Kalastusverkot, kaikenlaiset 100 kg. -:40.
Ongen siimat 100 kg. 9:-.
Touvia ja nuoraa 100 kg. -:25.
Riveitä ja rivetukkeita 100 kg. -:20.
Säkkikangasta ja säkkejä 100 kg. -:20.
Letkuja ja ämpärejä liina- tai hamppukankaasta 100 kg. -:50.
Vakstuukki ja vakstuukkiteokset, pallattu maalausvaate 100 kg. 2:-.
Vahatafti, silkkinen 100 kg. 20:-.

Kellosepän teokset:
Kellot:halvat seinäkellot puusta kpl. -:05.
Kellot:kultakellot kpl. -:30.
S:n hopeaiset kellot kpl. -:15.
S:n muun lajiset kpl. -:10.
Painon mukaan käytetäessä kpl 100 kg. 20:-.
Kellonsisustimet ja osat kuten vieterit, rattaat, viisarit, taulut y. m. 100 kg. 4:-.

Kemialliset aineet:
Aluna, alunamuta, ammoniakki, antimoniumi, arsenikki, lyijysokeri, lyijy- ja tinatuhka, puuraksi, glaubersuola, puunetikkahapponen, koksi, klorikalkki, magnesia, natron eli sooda, kaikenlainen potaska, salmiakki, salpietari, rikki, rikkihäärme, salpietarisuola, rikkihappo, tinasuola, rikkihappoinen natroni (vesilasi) 100 kg. -:20.
Muut hapot, suolalajit, oksidit eli hapettumat ja kemialliset laitteet 100 kg. -:50.

Kengänmuste 100 kg. -:50.

Kipsiteokset 100 kg. -:60.

Kirjat:painetut ja käsikirjoitukset, nidotut ja nitomattomat, nuotit, kartat, pallot, kuva- ja kivipiirrokset, valokuvat, piirustukset ja maalaukset 100 kg. 1:40.
Konttoori- ja muistiinpanokirjat 100 kg. 4:50.

Kirjapainokaavat (boktryckeriformer) ja stiilit 100 kg. -:60.

Kirjansitojan klootit 100 kg. 8:-.

Kivihiilet ja koksit sekä hiiliporo 100 kg. -:03.

Koneet, täydelliset, koneosat ja ainekset sekä konehiihnat, kaiken laatuiset, palosammutuskalut ja höyrypannut 100 kg. -:20.
Jäljennös- (koperaus) ja ompelukoneet 100 kg. 2:-.

Maanviljelys- ja meijerikalut 100 kg. -:20.

Korutavarat 100 kg. 9:-.

Kukat ja kukkaisosat, keinotekoiset, plyymit paperista ja nahkasta 100 kg. 9:-.
Muut lajit 100 kg. 100:-.

Kynttilät 100 kg. -:50.

Lakka: Sinettilakka 100 kg. 1:40.
Suulakka eli öylätit 100 kg. 9:-.

Lakritsi 100 kg. -:90.

Lampunsydän 100 kg. 2:-.

Lannoitusaineet, keinotekoiset sekä linnunlanta (guano) 100 kg. -:10.

Lasi- ja kristalliteokset:
Tavallisesta pullolasista 100 kg. -:10.
Muun lajiset tahkomattomat 100 kg. -:90.
S:n s:n tahkottuja paitsi alempana mainittuja 100 kg. 2:-.
Näkö-optilliset (optillisia) ja kelloillasi!, reunustamattomat 100 kg. 4:-.
Peililasit ja peilit raameissa 100 kg. 2:-.
S:n kun niitä ei vaa’ata samoin kuin tuulaakimaksua määrättäessä.

Lasisirut 100 kg. -:10.

Lehtikuita ja -hopea, oikea 100 kg 20:-.
Keinotekoinen 100 kg. 2:-.

Leikkikaluja, lasten 100 kg. 4:-.

Leivokset, hienommat, n. k. piparikaakut, teeleivät, pasteijat y. m. 100 kg. 2:-.
Yksinkertaisemmat 100 kg. -:50.
Hedelmähillot (konfityyrit) 100 kg. 4:-.

Liha, säilytetty ja lihanmehu eli uutos (extrakt) 100 kg. 2:-.

Liima: kalanliima ja selatiini eli säsyte 100 kg. 2:-.
Muut lajit 100 kg. -:20.

Lumput joka lajia sekä paperin rippeet 100 kg. -:10.

Luut, sarvet, kynnet, luuhiili, luujauho ja luumuste 100 kg. -:10.
Norsunluu, perlemo, kilpikonnan kilpi, kaluksi tekemätöin 100 kg. 2:-.

Lyyjysulattimet (blyertsdegel) 100 kg. -:60.

Maanlajeja:savea, hiekkaa, kiviä:
Jalokivet 100 kg. 50:-.
Puolijaloja kiviä n. k. karneolit, jaspis, topaasi, y. m. korallit 100 kg. 10:-.
Lapislazuli ja malakiitti 100 kg. 2:-.
Rihvelitaulut, rihvelit ja liitu kageissa 100 kg. -:40.
Alabasteri, punaliitu, ruunikivi, galmeija, öljykivi, pimskivi, merkeli, talkki, trippeli, kuutelokivi (tungspat), kirjoitushiekka, kivipaino- ja koetuskiveä (proberauskiveä) 100 kg. -:20.
Patakivi (fältspat), lyijykivi, grafiitti, kipsi ja liitu, jauhettu sementti 100 kg. -:10.
Marmori, porfyyri, serpentiin, liuskakivi, tahko-, kovasin-, lattia-, porras- ja myllykivi, kipsi ja liitu harkoissa 100 kg. -:05.
Sammalta ja kamaraa, kuivattua 100 kg. -:05.
Muut maalajit ja savet paitsi paine- eli väriaineet 100 kg. -:02.
Muut hiekka- ja kivilajit 100 kg. -:01.
Kalkki 1 k:m -:20.

Tiilet, tulenkestävät 1,000 kpleelta -:80.
S:n muut lajit 1,000 kpl. -:30.
Saviputket 100 kg. -:01.

Malmi ja kuona 100 kg. -:01.

Merivaha, merikivi (bernsten) kaluksi tekemätöin 100 kg. 2:-.

Metallit ja metalliteokset:
Kulta ja platina käyttämätön 100 kg. 90:-.
S:n s:n kaluksi tehty 100 kg. 140:-.
Hopea, kaluksi käyttämätön 100 kg. 40:-.
S:n s:n käytetty 100 kg. 60:-.
Uusihopea ja alfeniidi, käyttämätön 100 kg. 4:-.
Uusihopea- ja alfeniiditeokset 100 kg. 15:-.
Elohopea 100 kg. 1:20.
Lyyjy, kaluksi käyttämätön, möhkäleissä, romuna, jauhona 100 kg. -:10.
S:n laattoina, torvina ja rullina 100 kg. -:20.
Teokset siitä 100 kg. -:40.
Rauta ja teräs: kaluiksi tekemätön, möhkäleissä, romuna ja jauhona 100 kg. -:05.
Rautatiekiskot, jatko- ja pohjaplootut, kanuunat, kuulat ja pommit 100 kg. -:10.
Takkirauta- ja valimoteokset 100 kg. -:20.
S:n s:n emalj eeratut tai tinatut 109 kg. -:70.
Taottu tai valssattu rauta, kulma- ja kaarirauta naulat, ankkurit, kettingit, putket ja torvet (galvaniseeratut tai galvaniseeraamattomat) 100 kg. -:20.
Vanne-, pultti-, kimppu-, levyjä kankirauta 100 kg. -:20.
Rautapelti (plåt) 100 kg. -:20.
S:n teokset siitä 100 kg. -:20.
S:n tinattu, lakeerattu, maalattu, fernissattu tai kiilloitettu 100 kg. -:50.
Teokset siitä 100 kg. 1:40.
Rautalanka, touvi ja kettinki rautalangasta 100 kg. -:50.
Muista rautalankateoksista 100 kg. 1:-.
Takeet: karkeat- ja mustatakeet 100 kg. -:50.
S:n viilatut, slipatut, emaljoidut tai tinatut 100 kg. -:80.
S:n kiillotetut 100 kg. 2:-.
Muut metallit ja metalliteokset:
Romuna ja jauhona 100 kg. -:20.
Kaluksi tekemättöminä möhkäleinä, pulteissa, kappaleina ja hankina 100 kg. -:50.
Pellit, putket ja naulat 100 kg. -:50.
Lanka 100 kg. -:50.
Lakeeratut, maalatut, poleeratut teokset, kiiltomessinki, pronssi jauho, lehtikuita, pullonkapselit 100 kg. 2:-.
Kullatut ja hopeoidut teokset, ampumakiväärit ja tarpeet niihin, nallihatut, patroonat ja patroonakotelot 100 kg. 4:-.
Muut teokset, metallikudokset 100 kg. -:80.

Munat 100 kpl. -:05.

Napit, kaikenlaiset, paitsi jaloista metalleista, sekä nappivormut 100 kg. 9:-.

Neulat y. m.:
Silmä-, nuppi-, virkkausneulat, hakaset ynnä niiden lehtiäiset, onkikoukut 100 kg. 8:-.
Muunlajiset neulat, sukkapuikot, naskalit 100 kg. 4:-.

Olet, heinät, kaislat ja muut ruokokasvit, 100 kg. -:05.
Rottinki ja ruoko 100 kg. -:20.
Teokset yllämainituista, paitsi hatut: hienommat, painoltaan ½ kilogrammaa tai vähemmin, kappale sekä olkiletit ja olkinauhat 100 kg. 9:-.
Hienoimmat, yli ½ kilogrammaa kappale 100 kg. 1:40.
Yksinkertaiset 100 kg. -:50.

Painomuste 100 kg. -:90.

Paperi ja paperiteokset:
Kartuusi-, tölppö- (makulatur), kääre-, prässi-, vuoraus-, katto-, seinä- (tapet) ja painopaperi, paperimassa 100 kg. -:20.
Piirustus-, posti-, kirjoitus-, konsepti- ja nuottipaperi 100 kg. 1:80.
Muun lajinen paperi, pergamentti sekä tapetit ja reunukset 100 kg. 2:-.
Teokset paperitahtaasta (papiermaché), pahvista tai paperimassasta 100 kg. -:50.
Teokset paperista, kuten kaavat (blanketit), etiketit, kirjekuoret, ompelumallit pelikortit y.m. sekä kirjan kannet 100 kg. 4:-.
Kirjoitus- ja piirustustarpeet, kynät, kaiken laatuiset, piirustussiveltimet, kynän varret, mustetolpot, kirjoituskumit y. m. 100 kg. 9:-.
Kirjoitusmuste 100 kg. 1:-.

Pesusienet (badsvamp) 100 kg. 2:-.

Petroleumi 100 kg. -:30.

Posliini- ja biskvittiteokset:
Kaikenlaatuiset astiat 100 kg. 2:-.
Muut teokset 100 kg. 4:-.

Potaattijauho 100 kg. -:50.

Puu ja puunkuoret sekä teokset niistä:
Jalava, saarni, pyökki, tammi, kimmet 100 kg. -:10.
Ulkomaiset jalot puulajit kuten mahogny, Saksan pähkinä (valnöt), jakaranda seeteri y.m. 100 kg. -:20.
Muu puutavara 1 k:m. -:23.
M u i s t. Lankuista, battenseista ja laudanpäistä, kahta metriä lyhemmistä, maksetaan kumminkin ainoastaan 100 kg. -:08.
Puupaperimassa, kemiallinen tai mekaaninen:
Kuiva 100 kg. -:12.
Märkä 100 kg. -:06.
Puunaulat 100 kg. -:20.
Korkkipuu eli korkkipuun kuori, kaluksi tekemätön 100 kg. -:40.
Kaluksi tehty sekä linoleum 100 kg. 1:-.
Nahkurin parkki, puunvilla eli niini 100 kg. -:05.
Niiniköysi, niinimatot ja säkit, halvemmat 100 kg. -:20.
Kokospalmumatot 100 kg. 2:-.
Kattopäreet ja kattopaanut 100 kg. -:05.
Salvomiehen teokset 100 kg. -:10.
Tynnörintekijäin teokset (voidrittelit y. m.) 100 kg. -:20,
Tulitikkuaineet (splint) 100 kg. -:20.
Puusepän, sorvarin ja puunleikkaajain teokset:
Suuremmat, halvat, petsaamattomat, lakeeraamattomat, faneeraamattomat, päällystämättömät 100 kg. -:50.
Muut suuremmat teokset 100 kg. 1:-.
Pienemmät teokset: korutavaroiksi luettavat kuten kepit, rasiat, piipunvarret, onkivavat y. m. 100 kg. 9:-.
Rihmarullat 100 kg. -:25.
Kehykset peiliin ja tauluihin 100 kg. 2:-
Kehykset kiinnitettyinä peileihin tahi tauluihin 1 metr. -:03.
Korintekijän teokset:
Hienommat ½ kilogr. tai vähemmän painoiset kappale 100 kg. 9:-.
Hienommat raskaammat kuin ½ kilogr. kappale 100 kg. 1:40.
Halvat 100 kg. -:50.
Puu- ja turvehiilet 1 k:m -:06.
Terva, hiilestä tai puusta, piki (1 tynnöri à 125 ltr.) -:10
Puuntuhka 100 kg. -:10.
Tulitikut, kemialliset 100 kg. -:70.
Puukengät nahkapäällyksellä 100 kg. 2:-.

Ruuti ja muut räjähdysaineet, tulilanka (stubin) ja ilotulituskappaleet 100 kg. 1:40.

Ryydit eli maustimet:
Saframi ja vanilji 100 kg. 8:-.
Anis, fenkooli, kumina, korianderi 100 kg. -:60.
Muut lajit 100 kg. 1:40.

Sateen ja auringonvarjot:
Silkistä tai puolisilkistä kpl. -:20.
Muut lajit sekä kehykset kpl. -:10.

Satulasepän teokset 100 kg. 4:-.

Siirappi 100 kg. -:70.

Sikuri, poltettu 100 kg. -:60.
Juuret 100 kg. -:20.

Sihtivaate, silkistä 100 kg. 2:40.
Jouhista 100 kg. 1:-.

Soja ja kastikkeet 100 kg. 2:-.

Soittokoneet ja tieteelliset kapineet:
Soitto-, tähtitieteelliset-, valokuvaus-, kirurgiset-, matemaattilliset, meritieteelliset y. m. Pianot ja urut kpl. 5:-.
Harmoonit, harput, orgaanit ja suuremmat positiivit kpl. 1:-.
Muun lajiset koneet, 100 kg. 5:-.
Soittokoneiden tarpeet n. k. käyrät (stråkar), kielet y. m. 100 kg. 5:-.
Sähkökoneet 100 kg. 2:-.
Haavanlääkintä-siteet 100 kg. 2:-.

Sokuri, joka lajia 10 kg. 1:-.

Suola, Keitto- ja vuorisuola 1 k:m. -:30.
Rafineerattu paketeissa 100 kg. -:50.

Sänkyvaatteet 100 kg. 2:-.

Tee 100 kg. 10:-.

Tupakka, valmistumaton, lehti tahi varsi, venäläinen 100 kg. -:50.
Valmistumaton lehti tahi varsi, muunlajinen 100 kg. 1:80.
Valmistettu, sekä tupakan kastin 100 kg. 20:-.

Tupakkapiiput heloilla varustetut tai helattomat 100 kg. 2:-.

Tärkkelys 100 kg. -:50.

Vaa’at, kymmenys, ja painot eli kiirat takkiraudasta 100 kg. -:70.

Vaatteet ja ommellut teokset:
Koko- tai puolisilkistä 100 gr. 80:-.
Villasta paitsi trikotago 100 kg. 20:-.
Puuvillasta 100 kg. 10:-.
Liinasta 100 kg. 13:-.
Muut lajit paitsi kumiset 100 kg. 20:-.

Vaha, kaluksi tekemätön 100 kg. -:60.

Valaanluut (barder) 100 kg. 2:-.

Voi 100 kg. -:30.

Vuodat ja nahkat sekä teokset niistä:
Raakit, suolatut tai kuivatut 100 kg. -:50.
Muokatut, paitsi allaolevat 100 kg. 1:50.
Nahkais- ja turkkiaineet 100 kg. 10:-.
Teokset niistä 100 kg. 20:-.
S:n säämyskästä, glaseesta ja hansikkaat 100 kg. 30:-.
Muut lajit 100 kg. 4:-.
Nahkan suljut eli rippeet 100 kg. -:10.

Vuorikristalli 100 kg. 1:-.

Väkiviina ja juomatavarat:
Eetteri, alkohooli sekä alkohoolin sekaiset essensit ja extraktit 100 kg. 5:-.
Viina, konjakki, rommi, likööri, punssi y.m. astioissa 100 kg. 2:50.
Samat pulloissa tai savipulloissa (kruuseissa) ½ pullo -:10.
Viinit joka lajia astioissa 100 kg. 1:20.
Vaahtoamattomat pulloissa 1/1 pullo -:05.
Vaahtoavat joka lajia pulloissa 1/1 pullo -:10.
Olut, portteri y. m. käyneet juomat lasi- tahi savipulloissa pullo -:02.
Etikka astioissa 100 kg. -:90.
S:n pulloissa 1/1 pullo -:03.
Vesi, hiilihappoinen, kuin myös kivennäisvesi lasi- tai savipulloissa 1/1 pullo -:01.

Väriaineet, väriextraktit ja värjäysaineet:
Kochinelli, indigo ynnä exraktit niistä, aneliini, karmiini, vaskiruoste (spansk gröna), pienoisvärit 100 kg. 2:-.
Lyyjy- ja sinkkivalkea, mönja 100 kg. -:60.
Muut värit ja exraktit 100 kg. -:90.
Väripuu, raspattu ja raspaamaton, painemulta ja painesavet joka lajia sekä painejuuret, jauhetut ja jauhamattomat, n. k. Brasilianpuu, sandeli, gurkmeja, punaväri, okra, umbra, katehu, krappijuureet, kimröökki y. m. senkaltaiset väriaineet 100 kg. -:20.
Lakkafernissa joka lajia 100 kg. 2:-.

Öljyt, hyvänhajuiset 100 kg. 9:-.
Manteli-, olivi- eli puuöljy sekä steariniöljy, kuin myös keitetty öljy ja maalarinfernissa 100 kg. -:70.
Venäjältä tuotaessa kuin myös koneöljy 100 kg. -:20.
Palmu-, palmunsydän- ja kookosoljy 100 kg. -:40.
Muun lajiset, paitsi apteekkitavaroihin luettavat öljyt 100 kg. -:60.
Öljykaakut ja jauhot siitä 100 kg. -:10.

M u i s t. Sellaisista tavaroista, joitä ei tässä ole mainittu ja joita ei laatunsa eikä myöskään nimityksensä suhteen voida lukea mihinkään taksassa lueteltuun tavaralajiin, suoritetaan liikennemaksua 100 kg. -:50.

M u i s t. Sellaisista tavaroista, joista tullimaksut luetaan bruttopainon mukaan, suoritetaan liikennemaksut myös saman
painon mukaan.



Viipurin kaupungin ja sen lähimmän ympäristön osotekirja, 1916
24. Tullitaksa tavallisimmille ulkomaisille tuontitavaroille.
Maksut luettelossa merkityt markoissa 100 nettokilolta, ellei toisin mainittu. Tavarat ja tuotteet, joita ei ole mainittu luettelossa, ovat yleensä tullivapaat. Venäläisiä tavaroita saadaan Suomeen tuoda yleensä tullitta; tullinalaiset venäl. tavarat luetellaan lopussa erittäin.
br = brutto, pl = koko pullo, kpl = kappale.

Aarakki, pl 3:
Absintti pl 3:-.
Aitalanka (raut.) 20:60.
Ajoneuvot joustimilla kpl, 2-pyör. 30, 4-pyör. 60—300.
Akkunalasi 21.
kappaverhot = kankaan tulli + 20 %.
Albumit (valok. y. m. s.) 188:20.
Alfeniiditeokset 235:30—752:90.
Alitsarini br 58:80.
Alkoholi (puusprii) 21:20.
Alkoholittomat viinit 45.
Alnminiumi 2:40—5:90, korutavarat 752:90.
Aluna 2:40.
Alusvaatteet paitsi kudotut = kankaan tulli + 20 %.
Amidoli (valok.) 21:20.
Ammoniakki 1:20—3:50.
Amykos 82:40.
Angoravilla 3:50—5:10.
Angostura br 400.
Aniliinivärit br 58:80.
Anis 25, -öljy 235:30.
Anjovis br 70.
Antimoni 4:70.
Appelsiinit br tuoreet 20, soker. kuoret 100.
Apteekkitavarat, sprii- tai eetteripit. br 400.
Arabikumi 5:90.
Aristonin nuotit 117:60.
Aristopaperi (valok..) 176:50.
Arsenikki 9:40.
Asbestiteokset 4:70—21:20.
Asfalttituotteet 2:40—47:10.
Astiat, emalj. 24:64, tinat. 47:10.
Aurat 10:60.
Automobilit, motori 47:10 (alle 100 kg.) 14:70 (yli 100 kg) + ajoneuvojen tulli.
Banaanit br 7.
Batisti (liina) 705:90.
Bengaalitikut 32:90.
Bentsiiniöljy 8:20.
Berliininsini 40.
Biljardikepit 117:60, -pallot 752:90.
Bisaminnahkatav. 105:90—158:85.
Blanketit, käyntikortt. 176:50.
Boj, villa 329:40.
Boraksi 2:40.
Borihappo 2:40.
Broderatut liinat kg. 2:90—8:20.
Brodeeratut kankaat = kankaan tulli + 20 %.
Calcium carbid 4:70.
Cadroöljy 235:30.
Chilisalpietari, puhdist. 90 p.
Crepe-silkki 1 kg. 42:20.
Damasti (liina) 470:60.
Desimaalivaa’at 17:60—29:40.
Desinfioimisaineet 5:90.
Dominopelit 117:60.
Drelli (liina) 470:60.
Dynamiitti, luvall., 59.
Eau de Cologne br 400.
Eetterit, (luvall.), br 176:50, hedelmä- 400.
Ekstraktit 90 p.—B2:40.
Eifenbein 4:70
Elohopea 23:50.
Emaljoidut astiat 16:50—24:64.
Englannin punainen 90 p.
Englannin suola 1:20.
Englannin nahka (kangas) 200.
Eristeaineet (sähkön) 47:10.
Espanjan pippuri 1 kg. 50 p.
Essansit, hedelmä- br 400.
Etikka, raaka 4:70, muunl. 21:20—400.
Fajanssivalmist. 11:80—32:90.
Faneerit, puusta 7:10.
Fariinisokeri 60 mk.
Felbi- pumpul. 329:40, silkki- 1 kg. 18:80.
Fetsit, huop. kpl. 80 p.
Filmit, valok. 105:90.
Flanelli, villa- 329:40.
Flygelit 1 kpl. 100.
Fonografit kpl. 30—235:30.
Fosfori 94:10 Fotogieui 8:20.
Fuccim (tervaväri) br 58:80.
Fysikaliset koneet 105:90.
Galunat, kulta- t. hopea- 1 kg. 42:40.
Galvanoidut esineet ks. Rauta.
Gelatiini 82:40 - Glaseri, nahka 117:60, valmisteet 941:20.
Gobeliinit, kudotut 305:90, painetut 423:50.
Grammofoonit, fonografit, -levyt 117:60.
Graniittiteokset 8:20.
Granula-leivokset br 60.
Grege eli raakasilkki 9:40.
Guttaberka-jalkineet 117:60, esineet 58:80—176:50.
Haapanäädän nahat 435:30.
Ha’at, erilaiset 17:60—58:80.
Haihtuvat öljyt br 235:30.
Hajuaineet, kiinteät br 211:80.
Hajuvedet br, alkoholittomat br 82:40, alkoholiset 400.
Hakaset 188:20 - Hammasharjat, luu- 1. sellul. vars. 188:20, norsunl. varr. 752:90.
Hammastikut, kaikenl. 188:20.
Hamppu,, karkeat kankaat 94:10, muunl. kankaat 423:50, -lanka 58:80—70:60, säkkikangas 7:10, köysi 7:10, -öljy 11:80.
Hampurin valkoinen 80,20.
Hamsterinnahat 211:80
Hanat 14:70—58:80.
Hanhenmaksapasteijat br. 100.
Hansikkaat, karkeat 141:20, nahkaiset 941:20.
Hapankaali br 7 - Hapot (ei erikseen mainitut) 21:20.
Haravat (raut.) 17:60.
Harjat, karkeat 17:60, jouhi- 23:50, juuri-, pansselit 35:30, hienommat harjateokset 188:20—752:90.
Harmoonikat, suu- 117:60, veto- 235:30, harmoniot kpl. 30.
Harpit 105:90, yksinkert. 29:40—47:10.
Harput (isommat) kpl. 30.
Harsokangas, pumpuli (sitomista vart.) 70:60, silkki 1 kg. 42:40, hienoin puuvilla- 1 kg. 635:30.
Hartsi 5:90, -öljyt 1:80—82:40.
Hatut, villaiset t. huopaiset 2:40, valmiiksi, koristetut kpl. 4:80, jouhi-, lastu-, kankaiset-, nauha-, panama- y. m. 1 kg. 9:40, olki- 1 kg. 18:80, suruharso- 1 kpl. 4:80, huopaiset urheilu 1 kg 4:70, nahkaiset = nahan tulli + 30 %.
Haulit 14:10.
Hedelmäteet. t. -essansit br 400.
Hedelmämehu, spriitön br 10—100, spriipitoinen pl 1—3, tynnöreissä 45—400.
Hedelmän kuoret 25—100, -siirappi 100, -sokeri 20.
Hedelmät säilyt. br 100.
Hedelmät ja marjat, tuoreet br kuivatut (korintit, luumut, rusinat, taatelit, viikunat) 30, mantelit 40.
Hedelmäviinit (alkoholittomat) 45.
Hehkulamput 47:10, -sukat 294:10.
Hektrografilaitteet 18:80—82:40.
Hellat 12:80—24:64.
Helmet (keinotek.) 28:40—188:20, -koristeet 235:30.
Henkselit 305:90.
Herätyskellot kpl 2, osissa 70:60.
Hevoskengät 117:60, -naulat 14:70—l7:60.
Hevosen nahat 47:10.
Hevosharavat 10:60, -kierrot 10:60.
Hienotakeet 117:60.
Hihnat 14:70—141:20.
Hiilet (galvaniset) 12.
Hiilihappo 21:20.
Hiirenpyydykset 29:40—47:10.
Hiiva, paino- 12.
Hillerin nahka 423:50.
Hillot 100.
Hiotut rautatavarat (karkeat teräskalut, veitset, höylänterät, purat, taita, luistimet y. m. s.) 47:10.
Hirssi, jauhamaton 1 hl. 1, jauhot 1 hl 1:50, ryynit 12.
Hiukset, kamelin-, vuohen ja angoran 3:50—7:10, ihmis- 1 kg. 4:70 -kankaat 70:60, siveltimet 188:20.
Hiusneulat 188:80, -leikkuukoneet 117:60.
Hiusvedet 82:40—211:80.
Hohtimet 29:90—117:60.
Hopeatavarat 1 kg. 14:10—42:40, -lehti 1 kg. 9:40.
Housunnapit (patentti) 258:80.
Huivit, boiji-, piisi-, villahuopa- 329:40, turkkilaiset 1 kg. 18:80, muunl. = kankaan tulli, reunustetut = kankaan tulli + 20 %.
Humalat 22.
Hummerit br 40—120.
Hunaja br 10.
Huonekalukankaat, puuvill. 105: 90.
Huonekalut 4:70—58:80.
Huovat 329:40—395:28.
Huuliharput 117:60.
Hyvänhajuiset aineet 22:40—400.
Hyönteispulveri 23:50.
Häränvuodat, valmist. 47:10.
Höyhenet, nälkäkurjeu 1 kg. 35:30.
Höylät 29:40—47:10, -terät 47:10.
Höyrykoneet 14:70.
Höyrylaivat 2—4 % ostohinnasta.
Höyryveturit 14:70.
Ikkunakaihtimet, puiset, 4:70.
Ikkunalasit 42:20.
Ilotulitustarpeet, luvall. 50 mk.
Imupaperi 41:20.
Indigo 58:80—82:40.
Inkivääri 1 kg. 40 p.
Irtopohjat jalkineisiin 141:20.
Itsekeittimet 4:70—47:10.
Itsetoimivat vaa’at 17:60—29:40.
Jalkineet, tavall. nahkaset 282:40,
kumiset 117:60, koko- t. puolisilkk. 752:70.
Japanilaisteokset 82:40—752:90.
Jauheet, erilaiset 1:20—211:50.
Jauhosokeri 60.
Jauhot, hirssi- 1 hl. 1:50, lastenbr 20, linssi- 1 hl 1:50, maissi- -3:75, peruna- 5:90.
Jouhet', harjat 23:50, puuhun kiinn. 35:30—282:30, kankaat 41:20, seulat 23:50.
Jouset, erilaiset 14:70—117:60.
Joustimet, huonekal. 20:60, ajokal. 29:40.
Juomat, alkoholinpit. tynnöreissä br 400 pl. 3.
Juuriharjat 35:30.
Juusto 70, -väri 21:20.
Juuttiteokset 5:90—188:20.
Jäljennösmuste br 18:20.
Jääetikka 42:40.
Jääkaapit 4:70—21:20.
Jäätelökoneet 24:64—47:10.
Kaapelit, sähkö- 12—23:50.
Kaakao, pavut ja kuoret 35, jauhettu ja suklaa 100, -voi 23:50.
Kaakelit 7:10.
Kaarilamput, sähkö- 47:10.
Kaasukellot 11:80.
Kahvi, paahdetu, 60, raaka 40, kasvis- 40, -kannut rautametall. 47:10, -lusikat 235:30—376:50, -myllyt 17:60.
Kaihtimet = kankaan tulli + 20 %.
Kaiteet 14:70.
Kakluunipellit 11:80.
Kalanliima 82:40, mäti br 24—70,
Pyydykset 235:30„ verkot 9:40.
Kalat, anjovis ja sardellit br 70, kapaturska 3—4, savustetut 5, sillit, suolat. 5.
Kalit, erilaiset, 1:20—42:40.
Kalja, tynnöreissä br 30, pl 50 p.
Kalkeerikangas 200, -paperi 176:50.
Kalkki, erilaiset lajit 90 p.—2l:20.
Kalossit, kumi- 117:60.
Kalsium karbidi 4:70.
Kalvosimet, pumpul. 508:20, paperiset 176:50, selluloid. 176:50.
Kamaripalttina 705:90.
Kamelinkarvat 3:50—7:10.
Kamfertti 5:90.
Kamiinat (raut.) 11:80—17:60.
Kammat, tavall. 58:80, messink. 188:20, norsunluis. 752:90.
Kanada-palsami 4:70.
Kanavakankaat 1 kg. 2:90—8:20.
Kandi- 1. rintasokeri 60.
Kaneli 2, kgl. -öljy 235:30.
Kaniininnahka 211:80.
Kankaat, juustokangas 70:60, koruompeluk. 1 kg. 2:90—8:20 nauhat ja nukkapuu- 1 kg. 2:80—11:80, patjakank. 94:10, pellavak. ja hamppuk. 70:60—423:50, öljy-, purje-, seinä-, mattok. 70:60, silkki y. m. 1 kg. 18:80, kulta- ja hopeak. y. m. 1 kg. 23:50, silkkitafti 823:50, säkkikangas 7:10, sametit 1 kg. 23:50 vahakankaat, silkki, 823:50, sam. muut 70:60, sarka- ja sotilasverka 470:60, krimikankaat 376:50, koruompelukangas 1 kg. 4:20, lippukangas 141:20, villamatot 70:60—188:20, verka, puoliverka 588:20, boj, karvakangas, huovat 329:40, muunl. vanut, villak. 470:60, vanuttamatt. villak. 376:50—847 mk., sam. hienommat 1 kg. 18:80.
Kankirauta 6:50—9:40.
Kapselit, paperi- 47:10—94:10, lihaliemi- br 100.
Kapsäkit ks matkalaukut.
Karamellit br 100.
Kardemumma 1 kg. 2.
Karmiiniväri 82:40.
Kartiinit ks Kaihtimet.
Kartonki- eli pahviteokset 176:50.
Kartonkipaperi 117:60.
Kartuusipaperi 41:20.
Karvakangas (vill.) 329:40, -matot 70:60.
Karvasvesi br 400.
Kaseini 5:90.
Kasetit (valokuv.) 105:90.
Kasimiri 588:20.
Kassakaapit 1. -arkut 29:40.
Kassakoneet br 100.
Kastikkeet br 100.
Kasvisrasva 11:80.
Katajanmarjavalmist. 30—100.
Kattotiilet (lasiset) 7:10. Kattopahvi ja paperi 3:50.
Kaulukset = Kalvosimet.
Kaviaari br 24—70.
Kehykset, kuvain 58:80—176:50.
Keinotele, nahka 47:10, villa 7:10.
Keisariviheriä 47:10.
Kellonkuoret, taskuk. kpl. 2—4.
Kellon osat 70:60—188:20.
Kellot, soitto- 11:80—117:60.
Kemiall. aineet aluna 2:40 ammoniakki 3:50, arsenikki 9:40, fosfori 94:10, sooda 1:20, magnesia 1:20, salpietari 90 p., kemiall. suolat 42:40, lusikkavesi 240.
Kangännauhat 235:30.
Kangännaulat, puu- 4:7Ö.
Kepit, kävely- 282:20'.
Ketjut, raut. t. mess. 11:80—56:50.
Ketunnahat 211:80—435:30.
Kielet, soittokon. 117:60.
Kierreverhot = kankaan tulli + 20 %.
Kierreverhokangas, värill. 70:60, kepit 4:70—29:40.
Kihvelit (raut.) 17:60.
Kiillotusvoide 1:80, vaha 4:70, lakka 94:10.
Kiiltokuvat 176:50.
Kiiltonahka 70:60, -paperi valk. 52:90.
Kimröökki 3:50.
Kipsiteokset 8:20.
Kirjansitomokluutti 117:60, -pahvi 41:20.
Kirjapainokirjakkeet 5:90.
Kirjateokset: kirj. vihkot 52:90, konttori- ja kopiok. 141:20, korutavarak. 188:20.
Kirjekuoret 176:50.
Kirjepaperi 68:20.
Kirjevaa’at 188:20—732:90.
Kirjoitusmuste br 18:80, -koneet 105:90, -paperi 52:90, -kynät br 235:30, -väriliidut 235:30.
Kirveet-17:60—47:10.
Kivennäisvedet pl 5 p.
Kivihiiliterva 1 hl 80 p., -öljy 2:40.
Kivikynät ja -taulut 9:40.
Kivipiirrosmaisemakortit 176:50.
Kivärinpatruunat, haulik. 47:-70.
Kivärit, haulik. 117:60.
Klosettipaperi 41:20.
Kluutti, kirjansit. 117:60.
Kompassit 105:90.
Koneet ja koneosat:kassa:105:90, kirjoitus- 105:90, meijeri- 11:80, maanviljelys- 10:60, pesu- 47:10, puhelin- 47:10, sähkö- 47:10 (karkeammat 14:70), valokuvaus- 105:90, tieteelliset 47:10— 105:90, muut koneet raut. ja teräks. 14:70, muista metall. 58:80.
Konehihnat 14:70.
Konerasva 4:70, -kumi 58:80, -öljy 8:20.
Konjakki, 11° väkev. br 250 + (asteelta yli 11°) 10 kultakin, pl 3.
Konttorikirjat 141:20.
Kookospähkinät 10 mk., -öljy 11:80.
Kopaalilakka 47:10.
Korintit 30.
Koriteokset, hienot 47:10—188:20.
Korkit, korkkipuis. 42:40, muunl. 105:90.
Korkkimatot 42:40.
Korput, Graham br 60.
Kortit, kukkais-, kuva-, käynti-, posti- 176:50.
Koruompeleet 1 kg 2:90—8:40, yksinkert. 240—329:40.
Korutavarat, aluminiumi-, emalji-, merikivi-, norsunluu-, kul- taus-, hopeoimis-, perlemo-, kilpikonnankin- 752:90, liitu-, kivi-, merenvaha-, nahka , porsliini-, fajanssi-, metalli-, selluloidi-, kautsu-, sarvi-, lasi 188:20, kulta- 1 kg. 188:20, hopea- 1 kg. 14:10, platini- 1 kg. 141:20, koralli-1 kg. 23:50.
Kosenilli 82:40.
Kotelot, paperi 176:50.
Kravatit = vaatteen tulli + 20 %.
Krimikangas 376:50.
Kristallit 75:30—117:60
Kromikeltainen 21:20.
Kserotini 23:50—47:10.
Kudotut tavarat, ks trikootavarat.
Kukat, keinotekoiset 1 kg 60 p.—94:10.
Kukkakaali, säilyst. br 100.
Kukkakepit 188:20—752:90.
Kulta-, lehti-1 kg 94 p.—9:40, kehräykset 1 kg. 42:40, kankaat 1 kg 23:50—188:20.
Kumi, arabikum, elastikum y. m. 5:90, jalkineet 117:60, kammat 58:80, kaulukset 176:50, kankaat 70:60—105:90, korutavarat 188:20, lelut 117:60, letkut 58:80, sukkanauhat 305:90, vaatteet 176:50, muunl. valmisteet 58:80.
Kupari, lanka, naulat, työkalut 23:50, erist. lanka 12, talouskalut 58:80.
Kuttaperkka, raaka 5:90, kangas 70:60.
Kuultokangas ks Kalkeerikangas, -paperi.
Kylvökoneet 10:60.
Kymmenysvaa’at 17:60—29:50.
Kynttilät 21:20.
Kynät ja tarpeet 235:30.
Kärpäspaperi 23:50.
Käsineet, villa- 423:50, silkki- 823:50, muut kudot. 294:10, nahka- -941:20, leikatut, vaan ei omm. 470:60.
Käsisahat 47:10.
Käsityöt, aljetut = kankaan tulli + 20 %.
Käärepaperi 41:20.
Köydet, puuvill.-, peli., hamppuja juuti- 14, rautalanka- 20:60, messinki- ja kupari- 23:50.
Lakinliput 70:60—176:50.
Lakit, kankaasta kpl 80 p., turkis- = turkisten tulli + 30 %.
Lakka 5:90—235:30.
Lakkavernissa 47:10—94:10.
Lakkaväri 17:60—21:20.

Lamput 29:40—58:80.
Lanka:pump.-, peli.-, hamppu 70: 60, sam. yksinkert. 45:90—58:50, purjelanka y. m. s. 5:90—7:10, silkki- 94:10, rauta- 14:10,kupari-, messinki- 23:50.
Lapiot 17:60.
Lasi, ikkuna- 21:20, peili- 47:10, suuremmat peili- kpl. 2:43—120, valokuv. levyt 37:60, lasiteokset 9:40—188:20.
Lasten jauhot 21:20.
Lastenvaunut kpl 1:50—5.
Lastuteokset Ikg 4:2Q—lB:80.
Lawntennisverkot 84:72.
Lehtimetallit 2:90—940.
Leikkikalut 117:60.
Leimasimet 105:90.
Leivokset, hienomm. br 60.
Lestit, kengän 4:70.
Letkut, ruisku- 14:70.
Levyt, faneeri- 7:10, marmori 8:20, sinkki- 2:90, rauta- 5:30—6:50, messinki- 5:90.
Lihaekstraktit br 100, -makkara 13—20.
Liima 1:80, kalan- 82:42.
Liinat ks Kankaat, Vaatteet.
Liinaöljy 11:80—23:50.
Liitu, -jauhe 90 p., -tangot 21:20, -kynät 235:30, -paperi 41:20—117:60.
Liivakkovalmisteet br 100.
Liköörit pl 3.
Limonaadi pl 5 p.
Linnunhäkit 4:70—94:10.
Linnunnahkat 211:80—435:30, -siivet 188:20.
Linoleumimatot 7:10, saippua- 21:20.
Lippukangas 141:20.
Lokomobiilit 14:70.
Lompakot 188:20—752:90.
Luistimet 47:10—117:60.
Lukot 29:40.
Lusikat, ks alfeniidi-, hopea-, kulta- y. m. teokset.
Luu, kalanluu 5, kammat 58:80, korutavarat 188:20, napit 94:10.
Luumut, kuivatut 10:60—30.
Lyijy 60 p., valmisteet 14:10, -hanat 58:80, -kynät 235:30, -paperi 94:10, -valkoinen 8:20—21:02.
Lysooli 5:90.
Läkkipelti 8:20.
Lämpömittarit 105:90—188:20.
Maalarin vernissa 23:50, -siveltimet 35:30.
Maanvi1jelyskoneet 10:60.
Maissijauhot ja -ryynit 3:75.
Maissitärkkelys ja maizena 5:90.
Maito, kondenseerattu br 70, kasvis- br 70.
Majolikateokset 11:80—32:90.
Makaroonit 18.
Makkara 13—20.
Makulatuuripaperi 41:20.
Mallasekstrakti 20.
Mallasjuomat, tyrni. 30, pl 50 p., -mehusteet 30, -mehusiirappi 20, -sokeri 60.
Maltosvalmiste 21:20.
Mandariinit, tuoreet br 20.
Mankelit 14:70—24:64.
Manna 5:90, -ryynit 1.
Mantelit 40, -öljy 23:50—235:30.
Margariini 23:50—94.
Marjamehu 45—100.
Marjat, tuoreet 7, kuiv. 30, säilyt. 100.
Markiisit 84:72.
Marmori 8:20—9:40.
Matkalaukut, kangasta 26:50, nahka- 141:20.
Matot, köysi-, linoleumi 7:10, huopa-, juutti-, karva-, puuvilla- 70:60, villa- 188:20.
Mausteet, ei eriks. main. 1 kg. 40 p.
Mehusteet br 400.
Mehut 10—45, pl 1, sokeroidut br 100.
Meijerikoneet 11:80.
Melassi, valkojuuri- br 20.
Morkelivaate ja -paperi 3:50.
Messinki työkalut, -verkko, -naulat, -köysi, -kudonta 23:50, -ketjut, -lankatyöt 56:50, levy, -Listat 5:90, -harjat 35:30.
Metalliteokset 5:90.
Metyylialkoholi, -bentsoli, -oksydhydraatti 21:20.
Millimetripaperi 41:20.
Mitta-astiat (fajanssiset) 11:80, -nauhat 105:90.
Moottorit, -polkupyörä 1 kpl 15 + motorin tulli, -veneet 4 % ostohinnasta, sähkö- 14:70—47:10, muut rautaiset moottorit 14:70.
Muistikirjat, koru- 188:20.
Munat, kuivatut 5:90.
Murmelinnahka 211:80.
Muskottikukka 1 kg. 2.
Musliini 635:30.
Mustevalmisteet 18:80, -tolpot 235: 30.
Mustikat, tuoreet 7, kuiv. 30.
Mylly, kahvi- 29:40, liha- 24:64, silppu- 10:60.
Mönjä 90 p.—4:70.
Naamarit, paperiset 176:50-
Nafta, raaka 2:40, uud. tisl. 8:20.
Naftaliini 21:20.
Nahka, pienemmät valmist. tai kiil. 117:60, suuremmat 47:10, keinoteiv. 47:10.
Nahkateokset, jalkineet 141:20— 752:70, hansikkaat 941:20, nutut 131:20, vyöt 188:20, pukimet = turkisten tulli + 50 %, säämiskätavarat 941:20.
Napit, kankaiset 235:30, epäjaloista metalleista 258:80, pronssi- -325:90, reunusnapit 188:20—752:90, kuttaperka- 105:90, luu- 94:10.
Natronit 1:20—21:20.
Nauhat, ks eri aineita.
Naulat, rauta- 11:80—22, kupari-, messinki- 23:50.
Neilikat 1 kg. 50 p., -öljy 235:30.
Nestlejauhot 21:20.
Neulat, lukko- 188:20, vartaat, virkkuu- ,nuppi-, hius-, karkeat neulat 188:20, silmä- ja ompelukone- 376:50.
Niittinaulat, raut. 17:60.
Niittokoneet 10:60.
Nikkeliteokset, veitset, lusikat 235:30, hopeoidut t. kullat. 376:50, nikkelöidyt raut. hienotakeet, keittoastiat 117:60, nikkelöid. kupari- ja mess. teokset 58:80, -lanka 23:50, raaka nikkeli 5:90.
Nimikilvet, metalliset 58:80—752:90.
Norsunluu, raaka 4:70, kammat ja korutavat 752:90.
Nukkakangas, vill. 329:40.
Nuotit, aristou 117:60.
Nuottipaperi 41:20.
Nuppineulat 188:20.
Nuuska 1 kg. 6.
Nyörinpunous työt, vill. 352:90, silk. 823:50, kuminsekaiset 105:90, kulta- ja hopea- 1 kg. 42:40, muunlaiset 235:30.
Näkinkengät, koru- 4:70.
Odoli br 211:80.
Ohjat, vill. 1 kg 3:80.
Oksiidit 90 p.—2l:20.
Olifanttipaperi 52:90.
Oliivit br 20—100, -öljy 8:20.
Olki, hienommat korsilajit, nauha, palmikot 1 kg. 4:20—6:60, ks myös hatut, Koriteokset, Paperi, Olut pl 50 p., tynnöreissä br 100.
Omenat, tuoreet 7 ja kuivatut br 7.
Ompelukoneet 14:70, -neulat 376:50, -lanka 70:60, -hihnat 14:70, -öljy 8:20.
Ongenkoukut tarpeineen 282:30.
Osterit, tuoreet br 40, säilyst. br 120.
Padat, rauta- 11:80—17:60.
Pahvi, katto-, eriste- 3:50, kirjansitomo- 41:20, -reklaamikilvet 117:60, -rasiat, lakinliput, -taulut y. m. -teokset 176:50.
Paidat 240—367:08, irtorintamukset y.m. paitatehdastuotteet 176: 50—508:20.
Painokirjakkeet 5:90, -muste br 18:80, -paperi 41:20.
Painohiiva br 12.
Pallot, kumi- 117:60.
Palmin, -kasvirasva 11:80, palmuöljy 11:80.
Paloruiskut 14:70.
Paloöljy 8:20.
Palsami 21:20—82:40, Riika-pl 3.
Palttina 428:50.
Pannut, höyry- 11:80—14:70, talous-11:80-17:60.
Paperi katto, merkeli-, santa-, vuoraus- 3:50, imu-, kartuusi-, klosetti-, kääre-, liitu- (kiilloton), makulatuuri-, millimetri-, nuotti-, paino-, piirustus-, sinikopio-, tapetti-, pullo- 41:20, kangas-, kirjotus-, kiilto-, konsepti-,
olifantti-, pergamentti- -52:90 posti- 68:20, kartonki-, liitu- 117:60, metallikiilto-, hopea-, kuulto-, kartonki-, kiina-, kulta-, kuva-, riisi-, savuke-, silkki-, vaha- 176:50.
Paperiteokset, kirjoitusvihkot, tapetit 52:90, kalvosimet, käyntikortit, kynttilänvarjostimet, pussit, kotelot, kukat y. m. 176:50.
Paperimassa 3:50, -teokset 14:70—117:60.
Paperossit 1 kg. 9:70.
Parisinsiniväri 40, -vihreä 47:10.
Parkettilattiat 4:70—21:20.
Parran leikkuukon. 117:60.
Pasteijit br 100.
Pastellivärit br 235:30.
Pastillit 10—100.
Patruunat 47—70.
Pavut, jauhetut 2 hl 3, Turkinpavut 1 hl 32, säilyst. br 7.
Pegamoidi 70:60.
Peililasi (ilman amalgamer) = peilin tulli + 30 % alennus.
Peilit alle 2143 cm2 47:10, suuremmat kpl 2:32—120.
Pellava-, lanka 58:80—70:60, -nauha 1 kg. 2:80, -pitsit 1 kg 23:50, -kankaat 70:60—423:80.
Penaalit, puiset 188:20.
Pergamentti, -lävelliuen 4:70, -paperi 52:90.
Perlemokorutavarat 752:90.
Perunajauhot 5:70, -ryynit 18, siirappi br 20.
Pesusienet 35:30.
Petroli 8:20.
Petsivärit 17:60—58:80.
Pianiinot 1 kpl. 100.
Piiput, tupakka- 23:50—1211:70.
Piirustustarpeet, nastat 17:60 —235:30, paperi 41:20.
Piiskat, nahka- 141:20.
Pillerit br 100—211:80.
Pippuri 1 kg 50 p.
Pitsit, puuvilla- 1 kg. 11:80, muut 1 kg 23:50:
Platina, lehdet 1 kg 9:40, muut valmisteet 1 kg 141:20.
Plyysit, pump. 329:40, villa- 376:50, liina- 423:50, silkki- 1 kg 18:80.
Polkupyörät kpl 15.
Pomaada, puhdistus- 4:70, toaletti- br 258:30.
Pomeranssit 25, tuoreet br 30, sokeroidut 100, -Öljy 235:20, ekstrakti 45.
Porsliiniteokset, eristävät 47:10, tulpat 70:60, piiput 82:40, yksin- kert. astiat 70:60, kullat, astiat 141:20, koruteokset 282:30—752:90.
Portteri pl 50 p.—3, -väri 400.
Posetiivit, suuremmat 1 kpl 30.
Postikortit 68:20—176:50.
Postimerkkialbumit 188:20.
Potaska 1:20.
Presenningit 84:72—112:92.
Pronssi, valmistumaton 5:90, -napit 5:90, teokset 235:30—376:50.
Puhelinkoneet 47:10.
Puimakoneet 10:60.
Pullolasi 9:40.
Pullot, viheriät 9:40, valkoiset 21:20, hienommat 117:60.
Pumpuli, ks Puuvilla.
Punamulta 90 p.
Punnukset 41:20.
Punokset , olki-, lastu- 1 kg. 4:20, puuvilla-, selluloosa 1kg. 6:60.
Punssi pl 3, astioissa br 400.
Purjealukset (alle 700 br rekisteritonn.) 2 % ostohinnasta.
Purjeet, valmiit tarveaineet + 20 % korotus, -kangas 70:60, -lanka 5:70.
Purkit, lasi- 9:40.
Pussit, paperi- 176:50.
Putket, rauta- 2:40—11:80, kupari- messinki- 5:90, lyijy- 60 p.
Puu, faneeri 7:10, ulkomaiset jalopuut 90 p., -teokset 4:70 —282:50.
Puuetikka 4:70.
Puusprii 21:20.
Puuteri 5:90 br 211:80.
Puuvilla, värjätty 2:50, jätteet 2:50, side- 70:60, paidakset 240-823:50, -pitsit 1 kg. 11:80, -lanka, -rihma 70:60, -vanu 5:90, -huopa 70:60, tylli 1 kg 3:30, -plyysi, -sametti 329:40, -harso 635.
Puuöljy 18:80—35:30.
Pähkinät, erilaiset 10, säilyt. 100, pomeranssi- 25, muskotti- 1 kg 2.
Päivänvarjot, yksinkert. ja villaset 1 kpl 1:20, kaksinkert. 1 kpl 80 p., kaksinkert. silkk. 1 kpl 3:20.
Päällysvaatteet = kankaan tulli + 10 % korotus.
Päärynät, tuoreet pr 7.
Pöytäveitset, -haarukat, -lusikat metalliteoksista 235:30, hopeoidut 376:50.
Raakasokeri 50.
Raavekangas juutista t. hampusta 70:60.
Raitiotielaitteet (sähkö) vaunut 1 kpl 800, moottorit 14:70—47:10.
Raketit 50, merkki- 1 kg 25 p.
Rapsiöljy 23:50.
Rasiat 94:10—188:20, soitto- 235:30.
Ratsastusneuvot 141:20.
Rauta ja teräs, harkkorauta 1:20, romu-, sulatuskappaleet, -milbar 4:10, putket 2:40—5:30, -levyt 5:30—6:50, -pelti 6:50, -parrut, -tangot, -kulma- 6:50, pienemm. tangot 9:40, valutavarat sekä -seipäät, -ankkurit, -vitjat, höyrykattilat, -säiliöt, torviosat y. m. karkeat työt 11:80, mustat takeet, -lanka, vitjat (ohemm.) akselit, väkipyörät, lapiot, mutterit, pultit, ruuvit, sängyt 17:60, vitjat (-hienot), köysi, -kangas 20:60, emaljoidut astiat 16:52—24:64, valurauta-astiat, galvanoidut astiat 24:64, hiotut takeet(lampunjalat, kassaholviovet, pienet ruuvit) 29:40, naulat
14:70—18:38, peltityöt 47:10 —99:10, -koneet 14:70 ks. myös Koneet.
Rautalev. 47:10, massa 5:-, -vaate 70:60.
Rautatievaunut 1 kpl 400—1,000.
Reet (hienommat) 1 kpl 30—60.
Remmit 14:70.
Resedaöljy br 235:30.
Rikkapalsami pl 3.
Riippumatot 84:72.
Riissi, kuorissa 2:50, kuoritta 5, jauhot ja ryynit 12.
Ripolini br 47:10.
Riisiöljy 23:50.
Rommi, pl 3, ästioissa alle 11° br 250, yli 11° kultakin asteelta 10 lisää.
Romurauta- 4:10, valurauta- 1:20.
Rottinkityöt 47:10—188:20.
Ruberoidihuopa 2:40, -kitti 4:70.
Ruiskut 14:70—105:90.
Ruoskat y. m. s. nahkatyöt 141:20.
Rusinat, kuiv. 30.
Ruskeat pavut 1 hl. 2.
Ruukkuteokset 7:10—21:20.
Ruusueetteri br 400, -öljy br 235:30, -vesi 82:40, harjat 30.
Ruuti 35—70.
Rypäleet, tuoreet 20,- mehu 10, -sokeri 20, -viinit 45.
Ryynit, manna- 1, maissi 3:75, riisihirssi 12, saago-, peruna-, makarooni 18.
Saagoryynit 18, -tärkkelys 5:90.
Saalit (ranskalaiset) 1 kg 18:80.
Sahat 29:40—47:10.
Sahrami 1 kg 6.
Sahviaani 117:60.
Saippua, tavalliset saipuat, linoleumi, suopa 21:20, haju- ja hienosaippuat 105:90.
Sakariini 1 kg 150.
Saksankumina 25, -hunaja br 100.
Saksanpähkinät 10, -öljy 23:50.
Sakset, karkeat 47:10, hienomm. 117:60.
Salkut, silkkik. 752:90, muut 188: 20.
Salmiakki 3:50, -pastillit 10.
Salonkikiväärit 117:60.
Salpietari, chile- puhdist. 90 p.
Sametti silkki- 1 kg 23:50.
Sampanja pl 3:60.
Santapaperi 3:50.
Santelipuu (väripuu) 2:80, -öljy hr 235:30.
Sarananahka (kirjansit.) 117:60.
Sardellit ilmaa pit. ast. br 70.
Sarka 470:60.
Sateenvarjot, vill. 1 kpl 1:20, silkki- 1 kpl 3:20, muunl. 1 kpl 1:—, -tarpeet 4:70—188:20.
Saliini (villa) 588:20.
Satulasepäntyöt 141:20.
Savukkeet 1 kg 9:70.
Seesamiöljy 23:50.
Seinäpaperi 41:20—52:90.
Seka- 1. cargoriisi 2:50—5.
Selluloiditeokset 58:80—188:20.
Sementti, kitti 80 p., pöytälevyt 7:10—21:20, -taide- ja leikkitavarat 21:20, bentsiini- 8:20.
Senappi, kuiva 4, valmistettu br 60.
Separaattorit 11:80.
Serpentiinit ja konfetit 117:60.
Seulat 23:50—94:10.
Sei (kala) kuiv. 3.
Shoddy 7:10.
Sianliha 13, amerikkal. vap.
Sienet, syötävät kuiv. br. 10, tryffelit 1 kg 2, shampignonit 1 kg 1, pesu- 35:30.
Siirappi, marja-, hedelmä- br 100, hunaja- br 10—20, peruna- br 20, muunl. br 20.
Siivet (koriste) 188:20.
Sikarikotelot ks Korutavarat.
Sikarit, 1 kg 9:40.
Sikuri, polt. 40.
Silakat suol., savust. 5.
Siiat y. m. nahkatyöt 141:20.
Silitysluodit 11:80, -raudat 17:60, -uunit 17:60.
Silkki, raaka 9:40, ompelu- 94:10. lasi- 117:60, kankaat -nauhat 1 kg 18:80, sametti, -pitsit 1 kg 28:50, seulakangas 94:10,- vahakangas, -punokset 823:50, ks myös Kankaat.
Sillat ja osat, rautaa t. terästä 11:80.
Silli kuiva 4, savusi, suol. 5.
Silppukoneet 10:60.
Sima astioissa br 30.
Sini, -kivi, koboltti- 21:20, Berliinin-, Meissenin-, Parisin 40, -paperit 41:20.
Sinkki, harkot, kappaleet, pellit 2:90, kiillot, ja värj. valmisteet 47:10, muunl. valmist. 17:60, -valkea (väri) 8:20—21:20.
Sinooberi 21:20.
Sipulit, säilyt, br 100.
Sitruunat, tuoreet br 20, happo 21:20—42:40, -kuoret 25, -mehu 45, -öljy br 235:30.
Siveltimet 35:30—188:20.
Sooda 1:00, kaksinkert. 3:50, -vesi pl 5 p.
Soija br 100.
Soittokoneet, kamariurut, harmonit, harmonikat, suur. posetiivit, harput 1 kpl 30, pianot 1 kpl 100, pianotarpeet 117:60, muut soittokoneet, myös automatiset 235:30, -nuotit (automatisiin koneisiin) 117:60.
Sokeri, farini-, kandi ja tavallinen puhdist. 60, venäl. raakasokeri 36, venäl. puhdist. 48, vanilja- 1 kg 6, poltettu sokeri br 100, rypäle- br 20, hillot br 25 100, -juurikas kuiv. 5.
Soljet 47:10—752:90.
Soopelinnahat 435:30.
Sormustimet, messink. 188:20.
Speltti, jauhamaton 1 hl 1, jauhot
1:50.
Sprii (lääkeop.) br 400.
Stanniooli 94:10.
Stramaljit 1 kg 2:90—8:20, aijekut
käsityöt = kankaan tulli +
20%.
Strutsinsulat 1 kg 35:50.
Suitset (nahk.) 141:20.
Sukankutoukset (trikotaashit) koko-
t. puolisilkk. 823:05, villa- t.
puolivill. 423:05, muunl. 294:10.
Sukkapuikot 188:20.
Sukkanauhat 305:90.
Suklaa 100.
Sulat, strutsin 1 kg 35:50.
Suodattimet, savesta 7:10.
Suola, keitto- 1 hl. 50 (25), vuori- 1 hl 50 (25) p., englant. 1:20, puhdistettu hr aniliini- y. m. 21:20.
Suopa 21:20.
Suuharmonikat 117:60.
Suutarinlanka 58:80, naskalit 188:20, nastat (raut.) 17:60.
Suuvedet alkoholittomat 82:40, alkoh. pitoiset 211:80.
Sydämet, lampun 47:10.
Syndetikon 82:40.
Sähkökoneet 14:70—47:10, akkumulaattorit, kaapelit 12.
Säiliöt (galvanoidut) 11:80.
Säilykkeet ilmanpitäv. astioissa hr, lihatavara- 20, ansjovis, mäti 70, muunl. kala- 90:-, kasvikunnasta 100, kuoriais- 120, sienet (paitsi tryffeli) 1 kg 1.
Säkkikangas hamp. ja juutista 7:10.
Sänkytarpeet, rautalankapohjat 20:60, villahuovat 329:40, patjat 58:80, peitteet = kankaan tulli + 20 %.
Säämiskä 117:60, -teokset 941:20.
T-rauta 6:50.
Taatelit, kniv. 30.
Takeet (hiotut) kuten viilat, raspit, jouset, hiilihangot, hohtimet 29:40.
Takkirauta 1:20, -astiat, -putket 11:80—16:52.
Taloustarpeet, valuraut. vernissatut 24:64, kupariset, messink. ja nikkelöidyt 58:80.
Tamarindit, tuoreet, kuivat. 30.
Tarjottimet nikkelöidyt 47:10.
Taskukellot, hopeaiset 1 kpl 2, kulta- 1 kpl 4.
Tee 1 kg 3—4.
Tekokukat 1 kg 60 p.—35:30.
Telefonikoneet 47:10.
Terrakottateokset 7:10—21:20.
Terva, asfaltti-, kivihiili-, lanoliini- 1 hl 80 p.
Tervavärit br 58:80,- saippua br 105:90.
Teräaseet, ks Hiotut rautatavarat.
Teräs, ks Rauta.
Teräskynät br 235:30.
Tiilet, lasi- ja kiilto- 7:10.
Tiiviste 12.
Tina 2:90, -teokset 17:60—47:10.
Tinktuuri, pronssi- br 47:10.
Tomuhuiskut 35:30—47:10.
Touvit, ks Köydet.
Trikotaashit, ks Sukankudokset.
Trimminki 1 kg 11:80.
Tryffeli (multasieni) 1 kg 2.
Tulensammutuslaitteet 14:70.
Tulitikut, kemialliset 32:90, bengaali- 117:60.
Tulitustarpeet 50.
Tuolinpohjat- ja selkämykset 4:70 —2l:20.
Tupakka, nuuska 1 kg 6, savukkeet, sikarit 1 kg 9:70, piippu- 1 kg 4:90, lehtitupakka 170, varsi- -90, -piiput 23:50—1,411:70.
Turbiinit, raut. 14:70.
Turkikset, biisami- 105:90, hamsteri-, murmeli-, mäyrä- 211:80, hilleri-, soopeli- 435:30, muunlaiset
(paitse lammasnahkat) 211:80, turkisvalmisteet = nahkan tulli + 30—50 %, lampaannahkaturkit 275:34.
Turkin pavut 1 hl 2, -konvehdit hr 25, saalit, liinat, vyöt 1 kg 18:20.
Tushi br 82:40 hienoissa laatikoissa 235:30.
Tylli, pumpuli 1 kg 3:30, muunl.
14:10.
Työkalut, aluminiumi-, kupari-, messinki- 23:50.
Tärkkelysaineet 5:90.
Tärpätti 4:70.
Ultramariini 40.
Umbra 90 p.

Urheilulakit, huopaiset 1 kg 4:70.
Urut, kamari- 1 kpl 30.
Uuninovet, takkiraut. 11:80, raut. 17:60—29:40.
Uusihopeapelti 5:90, -lanka 29:50.
Vaa’at, meijeri- 11:80, tiski- ja talous- 29:40, kymmenys- 17:60, joustin- 41:20, kirje- = koristetavarat.
Vaasit, kipsi- 8:20, savi- 21:20, majolika- 32:90, lasi- 117:60, porsliini 141:20—282:30.
Vaatteet, kankaasta = kankaan tulli + 20 % (päällysvaatteet 10 %), nahka- 141:20, villaflanelli- 1. huopa 395:28, säämiskä- -941:20.
Vateharjat (lakatusta puusta) 282:30.
Vaha, laattia- 4:70, -kangas 70:20, -levyt 117:60, -paperi 176:50, tafti 823:50, muut valmisteet 23:50.
Vaihtohihnat 14:70.
Valaskalanluut (puhdist.) 38:80.
Valokuvaus-koneet 105:90, -filmit 176:50, -lasit 37:60, -paperi 176:50, -kehykset 58:80—176:50.
Valurautakappaleet 4:10, -taloustarpeet 24:64, -kaminit 17:60.
Vanilji 1 kg 6, -esanssi br 400.
Vanu, puuvilla- 5:90, silkki- 9:40.
Vanukasjauhe 21:20— br 60.
Vapööri (silkki) 1 kg 40:20.
Varjostimet 70:60—176:50, silkkiset lampun- 1 kg 14:16—28:20.
Varmuusneulat 188:20.
Vasarat (raut). 29:40.
Vaseliini 8:20.
Vattumehu 45, -siirappi br 100.
Vaunut kpl, rautatie- 300—1,000, ajovaunut 60—300.
Veitset, haarukat, lusikat, raudasta 47:10, metallisekot. 235:30, alfeniidi- t. uusihopea- hopeoid. 376:50, hopea- 1 kg 14:10, kulta- -1 kg 188:20.
Veneet, moottori- 4 % ostohinnasta.
Verhot = kankaantulli + 20 %.
Verisuola 35:30.
Verka 588:20
Verkot 9:40.
Vernissa, asfaltti, kopaali-, öljylakka- br 47:10, kupari-väri 21:20, maalarin- 23:50, spriilakka 94:10.
Vesisäiliöt 11:80.
Vetohihnat (koneisiin) 14:70.
Veturit 14:70.
Vihannekset, suolatut 7, säilyt br 100.
Vihtrilli 4:70.
Viikatteet 17:60 Viilat 29:40.
Viini pl 50 p.—3:60, astioissa br 38—400.
Viinihappo 3:50—42:40.
Viinirypäleet 20.
Viivottimet 105:90.
Villalanka 58:80, -pitsit 1 kg 23:50, -punotut 352:90, -trikoot 423:50.
Virkkineulat 188:20.
Vitjat, kellon- (epäjaloista metall.) 188:20—752:90.
Viskuukoneet 10:60.
Vismut 5:90.
Voi, keinotek. 94, -väri 21:20, kirnut 11:80.
Voilokki 70:60.
Voiteet 4:70—18:80.
Vuodat, parkitut 47:10—177:60, lakatut 70:60.
Vuoraushuopa, tervattu 2:40, -paperi 3:50.
Vuorikangas, puuvill. 200.
Vyöt 188:20.
Värit 90 p.—94:10, pienoisvärit laatikoissa 82:40—235:30.
Öljyt 2:40—235:30.
Öljykangas 70:60.