de quibus specimen botanico-oeconomicum, consensu ampliss. Facult. Med. in illustri upsaliensi athenæo,
præside viro nobilissimo et experientissimo Dn. Doct. Carolo Linnæo,
equite aurato de stella polari, s;æ R:æ M:tis archiatro,
Med. et Botan. Professore Reg. et Ord. Academiæ Upsaliens. Stockholm. Petropol. Berol. Imper. Londinens. Monspel. Tolos. Florent. Socio, Publico bonorum examini modeste submittit stipendiar. Guthermuth.
Engelbertus Jörlin,
Bahusia- Gothoburgens.
In Audit. Carol. Major. Die XVI. Maji,
Anno MDCCLIX.
H. A. M. S.
Upsaliæ.
TÄYDENTYVÄ TIEDOSTO! Tämä teksti poistuu, kun julkaisu on valmis.
[Suomenkielinen teksti tehty konekäännöksenä. Käännösteksti on laadittu useamman konekääntäjän avulla ja olen pyrkinyt tarkistamaan faktat, mutta koska latina ei ole vahvin lajini, tekstissä saattaa olla virheitä. Jos moisen huomaat, kirjoitathan epäilysi käännösvirheestä tai korjauksesi kommenttikenttään!
Kasvien nimien yhteyteen on etsitty mahdollisen suomenkielisen nimen lisäksi myös nykyinen latinankielinen lajinimi.
- Päivi / Coloriasto.net, Coloria.net]
D. D.
§. I.
Kun tarkastelemme niitä erinomaisia kykyjä, joilla paras Luoja on varustanut ihmisen, luonnon ihmeellisen luomuksen, emme voi olla kiinnittämättä huomiotamme niin sanottuihin ulkoisiin aisteihin. Niiden avulla näet pääsemme tuntemaan sellaisia asioita, joita emme mitenkään voisi havaita, ellei kaikkein viisain Jumala olisi antanut ruumiillemme niihin soveltuvia välineitä, kuten kieltä, nenää, korvia, silmiä ja muita vastaavia elimiä. Vasta näiden välityksellä voimme suunnata mielemme siihen, mikä kuuluu ilman kautta, mikä on liuenneena vesiin, mikä leijailee hienojakoisena ilmassa, mikä säteilee valossa. Kaikki nämä ovat niin hienovaraisia, että varsinainen kosketusaisti tuskin lainkaan kykenee niitä tavoittamaan. Maukkaat aineet tunkeutuvat elimistöömme monenlaisella voimalla, tuoksut karkottavat elämän väsymyksen, äänet virittävät mielen, ja värit sekä loistavat pinnat kohottavat ajatuksiamme ja ikään kuin nostavat meidät korkeammalle. Ennen kaikkea valo, jonka säteet lankeavat silmiimme, paljastaa meille maailmankaikkeuden loistavan rakenteen ja osoittaa samalla Luojan teot: kuinka kirkkaita, kuinka tarkoituksenmukaisia meidän käyttöömme ja kuinka valtavia ne ovat. Se ei tuo nähtäväksemme ainoastaan muotoa ja suuruutta, vaan myös kauneuden, joka loistaa erityisesti värien loistossa. Vaikka värit eivät sinänsä ole kappaleissa sellaisina kuin me ne havaitsemme, niiden moninaisuus ja viehätys perustuvat kuitenkin suurelta osin itse esineiden luonteeseen ja ennen kaikkea niiden pintaan. Niinpä Miletoksen viisas sanoi osuvasti, että maailma on Jumalan kaunein teos (ποίημα τὸ Θεοῦ κάλλιστον), sillä se osoittaa niin suurta suloisuutta ja kauneutta, ettei kukaan, joka sen on nähnyt omin silmin, kykene koskaan täysin käsittämään sitä mielessään. Se, joka on onnettomuudessa menettänyt näkönsä, ymmärtää vasta silloin, kuinka suuresta lahjasta hän oli saanut iloita ja kuinka raskaan onnettomuuden taakka hänen osakseen on tullut. Sitä vastoin eräs kuuluisa englantilainen, joka oli syntynyt sokeana mutta sai aikuisena lääkärien taidon avulla näkönsä takaisin harmaakaihin poistoleikkauksen jälkeen, täyttyi uuden ja odottamattoman näyn aiheuttamasta ilosta siinä määrin, että hän suorastaan lamaantui hämmästyksestä ja oli vähällä menehtyä suunnattoman riemun vallassa. Sillä mitä miellyttävämpää, mitä rikkaampaa tai mitä ylevämpää ihminen voisi mielessään kuvitella kuin katsella kirkkaana kesäpäivänä, auringon levittäessä säteilyään kaikkialle, hieman korkeammalta paikalta avautuvia nurmikenttiä ja ruohikkoja? Siinä silmät saavat nauttia tuhansien eri tavoin hohtavien kukkien väreistä, joilla Luonto on ikään kuin pienillä tähdillä koristellut maan pinnan. Niiden kauneus on niin verraton, ettei sille löydy mistään vertaista.Excellentes illas ubi meditamur facultates, quibus Creator Optimus hominem, naturæ miraculum instruxit, fieri non potest, quin externis, ut vocantur, sensibus, mox afficiamur; quippe quorum ope in earum rerum notiones deducimur, quæ neutiquam percipi possent, nisi accommodata illis instrumenta, uti sunt lingua, nasus, aures, oculi &c. corpori nostro sapientissimum indidisset Numen. His demum intercedentibus advertere mentem nobis datur ad ea, quæ per aërem sonant, quæ soluta in aquis hærent, quæ tenues per auras feruntur, quæ lumine radiant, quorumque omnium tanta est subtilitas, ut tactu, quem quidem proprie appellamus, copiam fui vix ullam fecerit. Sapida vario robore in corpora nostra se insinuant, fragrantibus vitæ fugatur languor, sonoris incitatur animus, coloratis & nitentibus attollimur veluti in cogitando & sursum rapimur. Atque lux quidem radiis sois nostros in oculos illabentibus splendidam universi structuram indicat potissimum, commonstratque adeo Creatoris opera, quam sint nitida, quam apta nostris usibus, quam ingentia. Non figuram modo & magnitudinem, sed venustatem quoque nobis proponit, colorum in magnificentia maxime effulgentem, qui licet ipsis sane in corporibus haud insint tales, quales a nobis sentiuntur, horum tamen e natura varia, superficiel[?] præsertim, rationem haud postremam repetunt suæ & diversitatis & elegantiæ. Itaque sapienter Milesius mundum dixit ποίημα τὸ Θεοῦ κάλλιστον, utpote qui tantam fui ostentat formositatem ac pulcritudinem, quantam qui oculis subiecere, animis æque metiri omnem haud unquam possint. Qui oculorum tristi casu amisit usum, persentit demum & intelligit quanto gavisus fuerat beneficio, quantæ obruatur calamitatis tædio. Contra nobilis ille Anglus cæcus natus simul ac Medicorum arte visum adultus, dissecto glaucomate, recepit, tanta perfusus suit voluptate novi & inopinati spectaculi, ut obstupuerit plane, & attonitus fere gaudio defecerit. Etenim qvid amoenius, quid ditius, quid concipi mente potest augustius, quam sereno æstatis die, solis late regnante spendore, editiore non nihil e secessu, camporum æquora plantis vestita herbisque contemplari, id est pascere oculos mille flosculorum varie internitentium coloribus, quibus veluti stellulis tellurem Natura interstinxit; quorumque tanta est formositas, ut par nusquam reperiatur alia?
Kuka ei olisi ihmetellyt riittävissä asti riikinkukossa ensiksikin sitä lukematonta värien paljoutta, jolla sen selän peitinhöyhenet leikkivät, ja toiseksi sitä verratonta taidolla järjestettyä vaikutelmaa kirkkaudesta, joka toisaalla voimistuu ja toisaalla vähenee? Mutta mitäpä? Puhun mitä kauneimmasta amarylliksestä, jonka veroisia katsotaan olevan vain harvoja eikä yksikään sitä voita. Se loistaa purppuran ja kullan hohteessa, pyrkii kilpailijana riistämään voitonpalmun itse auringolta, on vaivatta kukkien kuningatar ja hallitsijatar, kasvikunnan kunnia sekä Adoniksen kukkien tähti. Se säteilee niiden joukossa samoin kuin kuu pienempien tähtien keskellä ja ilahduttaa silmiä niin kuin aurinko koko maailmaa.Quis profecto ad satietatem usque miratus fuerit in Pavone tum innumerabilem multitudinem colorum, quibus ludunt tectrices dorsi pennæ, tum dispositam inimitabili arte hinc crescentis inde decedentis spendoris speciem. Quid? Amaryllida loquor formosissimam, cui pares putentur paucæ, anteferatur nulla; nitet purpura auroque fulgida, soli palmam præripere molitur æmula, florum facile regina & princeps, plantarum gloria, sidus Adonidum, quod in his emicat ita, uti minores inter ignes luna, sic oculos exhilarat, uti sol universum.
On totisesti niin, että kukkien mitä kauneimpien värien loisto on niin suuri, niin suuri niiden runsaus, että pyhässä kirjassa itse taivaallinen viisaus ei olisi löytänyt edes Salomon kaikkein loisteliaimman ja suunnattoman komeasta hovista mitään arvokkaampaa, taidokkaampaa tai kunniakkaampaa, eikä se ole voinut löytää mitään sopivampaa kuvaamaan omaa jumalallisuutensa ääretöntä kauneutta silloin, kun se on tahtonut antaa meidän jossakin määrin sitä ajatella, kuin että se on toisinaan poiminut vertauksia myös kukista.
a) Matteus 6:29. Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä.
b) Canticum canticorum eli Laulujen laulu, luku 2: jakeet 1, 2, 5, 12, 13, 16 jne.; myös luku 4 jne. Katso myös 1. Mooseksen kirjan lukua 30, kuinka suurella rakkaudella Raakel tavoitteli lemmenmarjoja (alruuna, rohtomandrake).Est sane speciosissimorum in floribus colorum nitor tantus, tanta opulentia, ut sanctiori in codice, cœlestis ipsa sapientia, a) ne salomoneam quidem magnificentissimam & immensi apparatus apud aulam dignius quidpiam, artificiosius, gloriosius invenerit, utque fuæ divinitatis infinitum decus, ubi ex parte aliqua cogitandum nobis daret, e floribus quoque decerpere nonnunquam similitudines voluerit. b)
a) Matth. 6:29. Λέγω δὲ ὑμῖν, ὅτι οὐδὲ Σολομῶν ἐν πάση τῆ δόξη ἀστε περιεβάλετο ὡς ἐν τέτων (Κρίνων. )
b) Cant. cant. c. 2:1, 2, 5, 12, 13, 16. &c. cap. 4. &c. Vide & Gen. 30. quanto amore Rachel prosecuta est Dudaim.
§. II.
Lisäksi kuolevaisia, jotka luonnollisen taipumuksen ajamina tuntevat rakkautta kauneutta kohtaan, helposti vetosi ihmisiin kaikkialla havaittava värien viehätys, joka on luomakuntaan luonnostaan sisältyvä, jotta he pyrkisivät taiteellaan jäljittelemään luontoa ja ja koristelemaan verhoinaan käyttämänsä vaatteet kaikenlaisilla jaloimmilla värien ilmenemismuodoilla. c)
Sillä itsessään tämä pyrkimys on viaton: ylevämmät mielet haluavat erottua myös hienostuneemmalla vaatetuksella; eikä siihen liity mitään paheellista, kunhan muistamme, että tämäkin vähäinen kunnia on yhtä katoavaista kuin varjon katoavaisuus d) ja muidenkin sellaisten asioiden, joita eläessämme käytämme, vaikka siitä ei voisi kuolleille koitua mitään sen enempää todellista kiitosta kuin pelastustakaan.
c) Mitä ikinä syksy ja sahraminkeltaiset kevään kukat tavoittelevat, sitä jäljittelevät värit. [Lithov. on todennäköisesti lyhenne Lithovius-nimestä?]
d) Vergiliuksen Eclogae 2. runo: Älä liiaksi luota väriin: valkoiset likusterit putoavat, mustat mustikat poimitaan.Ceterum mortales, qui pulcri in amorem naturali feruntur impetu, facile allexit ubique obvia colorum gratia illa creatis rebus insita, ut naturam arte æmularentur, vestibusque, quibus pro involucris utuntur, colorum species quascunque generosiores injungerent. c) Namque innocuum per se erit studium quo amictus quoque liberaliori cultu dignosci velint erectiora ingenia, nec vitii quidpiam trahet, quoad meminerimus, haud caducam minus istam esse gloriolam, quam est umbræ levitas d) rerumque ceterarum, quibus vivi recte utimur, tametsi in mortuos nihil inde redundare possit aut laudis veræ aut salutis.
c) Quidquid autumnus & crocei flores veris aspirant, imitatur colores, Lithov. Poёm. p. 1. pag. m. 316.
d) Virg. Ecl. 2. ... nimium ne crede colori, alba ligustra cadunt, vaccinia nigra leguntur.
§. III.
Tästä alkoi yleistyä myös värien valmistamisen taito; siis taito valmistaa värejä yhtä taidokkaasti kuin se soveltaa niitä väritettäviin esineisiin, ja se on lopulta kasvanut niin laajaksi alaksi, että yhden ihmisen elämä tuskin riittäisi sen perusteelliseen tuntemiseen tai harjoittamiseen kaikessa laajuudessaan.Orta vero hinc frequentari ars cœpit, que colores non affabre minus præparat, quam colorandis rebus inducit, quæque in eam denique excrevit amplitudinem, ut unius hominis vita vix suffecerit ad recte cognoscendam aut omni in ambitu exercendam.
Se jaetaan maalaustaidoksi, jossa sivellään värit ulkopinnalle, ja värjäystaidoksi, jossa kyllästetään [materiaali] samoilla väreillä; mikä koskee yhtä lailla sekä nahkoja että tekstiilejä, olivatpa nämä sitten villaa, silkkiä tai pellavaa. Tosin erityisesti villan ja silkin värittämistaitoa, kutsutaan varsinaisesti värjäystaidoksi, nimittäin juuri sitä, joka nyt on vaatimattoman tutkimuksemme kohteena.Distingvitur in PICTORIAM, quæ colores externe allinit, & TINCTORIAM, quæ iisdem imbuit; quod tum coriis accidit tum textilibus, sive lanea hæc sint, sive serica, sive lintea: quamquam ars ea sigillatim quæ lanea & serica tingit INFECTORIA proprie dicitur, illa videlicet, quæ nostram nunc qualemcunque industriam præcipue versabit.
§. IV.
Koska tämä asia kuitenkin rajoittuu suppeammaksi, ei tässä yhteydessä ole tarpeen selittää niitä fysiikan syitä, joille värit ovat alkuperänsä velkaa siltä osin kuin ne tulevat havaituiksi meidän silmillämme, koska Newton ja monet muut hänen jälkeensä ovat kauniisti selittäneet nämä asiat. En myöskään aio käsitellä jokaisen yksittäisen värjäyksen valmistamisen ja soveltamisen menetelmiä, jotka ovat värjärien käytännössä hyväksymiä, koska näistä on jo olemassa kokonaisia kirjastollisia kirjoja. Teen ainoastaan sen, mitä tietääkseni kukaan ei tähän asti ole riittävästi tehnyt: kokoan yhteen värjäysaineiston ja esitän, mistä useimmat yksinkertaiset väriaineet ovat peräisin. Näistä suurin osa on luonnon kasviston antimia; poikkeuksena ovat muutamat eläinkunnasta hankittavat aineet, ja sivuun jätetään ne, jotka kerätään kivikunnasta ja jotka palvelevat lähes yksinomaan maalausta. Näin käytän tässä työssäni hyväksi kasvitieteen alkeistietoja, joita minulla on ollut tilaisuus hankkia arvon herra professorin johdolla, ja uskallan toivoa, ettei tämä työ ole hyödytön oppineelle maailmallemme eikä epämieluisa muusillemme.Quia vero hæc arctioribus circumscribitur limitibus, non edisserendæ in præsenti sunt Physicæ causæ, quibus originem debent colores, quatenus nostris capiuntur oculis, quum pulcre eas Neutonus, huncque secuti alii explicuerint; neque meum erit Tincturæ cujusvis singularis præparandæ applicandæque methodos, infectoribus receptas usu, persequi, siquidem de his jam integræ exstent librorum Bibliothecæ. Id agam unice, quod quidem a nemine huc usque actum satis memini, ut Materiam Tinctoriam complectar, & simplicia pleraque tinctoria, unde petantur, exponam; quorum plurima uti Floræ debentur liberalitati, exceptis nonnullis e Regno Animali arcessendis, & sepositis quæ Regno e Lapideo colligenda picturis fere inserviunt; sic rudimenta Botanicæ scientiæ, quam sub Auspiciis Nob. D. Præsidis comparare licuit, in hoc opus impendam, quod nec inutile Musis nostris nec ingratum sore ausim sperare.
§. V.
Verrattakoon sakeaa pimeyttä, joka ympäröi lääkäreitä, kunnes puhdas lääketieteellinen oppi (Materia Medica) kehittyi ja he saattoivat tietää selvästi, mistä mikäkin yksinkertainen lääkeaine saatiin, mistä kasvista, mistä sen osasta, ja viimein mistä paikasta jne., jos vertaamme sitä siihen tieteen täyteen valoon, joka meitä nykyään ympäröi, on aivan ilmeistä, kuinka korkealle tämä kasvitieteen osa on jo kohonnut ja kuinka merkittävänä se nyt nähdään. Mutta kun ryhdyin tarkastelemaan värjäysaineita ja yritin selvittää ne kasvit, joista tämä aineisto muodostuu, sekä nähdä niiden suvut, lajit ja erot, kävi niin, että jouduin niin suurten vaikeuksien ympäröimäksi, että ne näyttivät miltei mahdottomilta voittaa, erityisesti niiden yksinkertaisten aineiden osalta, jotka sen jälkeen kun niitä alettiin tuoda kummastakin Intiasta, ovat saavuttaneet vakiintuneen aseman aikamme värjäämöissä. En myöskään tullut asiantuntevammaksi sen jälkeen, kun olin tutkinut värjärien kirjoituksia, sanakirjoja ja epäilemättä kuuluisien tekijöiden suuria teoksia. Löysin sanoja ja nimiä, joita oli koottu päällekkäin monista eri kielistä; hajanaisia kuvauksia, kuivia kuoria mutta en ydintä, epäselvän pilven mutta en etsimääni kirkasta totuutta. Niinpä ryhdyin järjestelmälliseen työhön ja kävin läpi kaikki ne kasvitieteilijöiden teokset, jotka saatoin saada käsiini, jotta voisin tutkia yksittäisiä kasveja ja selvittää, mitä kaikkea värjärit käyttävät. Mutta koska en näin menetellenkään voinut saavuttaa sitä, etten olisi toisinaan huomannut eksyväni tietämättömänä tai epävarmana, varsinkin niiden värjäysaineisiin kuuluvien kasvien joukossa, jotka ovat kotoisin jommastakummasta Intiasta, ilmoitan avoimesti, mitä mielestäni vielä tarvitaan: niin että, jos Intiassa matkustavalle sattumalta tulee mahdollisuus tutkia asiaa tarkemmin, häneltä ei puuttuisi välineitä eikä myöskään siltä taiteelta, jota tuo uuttera työ on suuresti edistänyt.Atque spissas quidem tenebras, quibus involuti hærebant Medici, donec pura elaborataque augerentur Materia Medica, distincteque scirent, unde simplex quodlibet peteretur Medicamentum, ex qua planta, ex qua ipsius parte, quo denique e loco &c. si contulerimus cum scientiæ qua hodie circumfundimur plena luce; patet oppido quantum evecta in fastigium hæc pars Botanices jam conspiciatur. Sed tinctoriam ad materiam ubi accesseram extricaturus plantas quibus illa constituitur, harumque visurus genera, species, differentias, tantis implicari accidit obstaculis, ut superari vix posse viderentur, ea præsertim in parte simplicium, quæ utraque ex India asportari cœpta in officinis tinctoriis nostri ævi invaluerunt. Nec evasi peritior postquam Tinctores, Lexica & grandia Volumina celebrium certe Auctorum consulueram. Vocabula inveni & nomina variis e lingvis cumulata unum supra alterum, diffusas descriptiones, sicca putamina, non nucleum, infidam nubem, non liquidam quam quærebam veritatem. Data igitur opera, quotquot videre contigit, Botanicos Scriptores evolvi, ut plantas singulas rimarer, e quibus colligitur quidquid Tingendi Artificibus usurpari novi. Sed quia ne sic quidem obtinere potui, quominus ignarus non nunquam aut dubius ipse mihi visus sim oberrare, ea præsertim in cohorte Tinctoriæ Materiæ, quæ Indiæ alterutri est indigena, aperiam candide quid adhuc desiderandum putem, ut si peregrinanti forte apud Indos suppetat occasio accuratius examinandæ rei, nec sibi desit, nec arti, quam illa diligentia mirum quantum sibi devinxerit.
§. VI.
Perusvärejä voidaan katsoa olevan kuusi: 1 valkoinen, 2 keltainen, 3 vihreä, 4 sininen, 5 punainen, 6 musta. Niitä ei kuitenkaan pidetä fysiikan tarkoittamina perusväreinä, sillä keneltäkään fyysikolta ei jää huomaamatta, että tätä nimitystä käytetään fysiikassa toisessa merkityksessä. Kutsumme perusväreiksi värejä, jotka luonto kaikkialla tuo meille esiin selkeimmin havaittavina ja jotka voidaan erottaa muista, monin tavoin syntyneistä väreistä heti, kun kaksi tai useampia näistä perusväreistä on sekoitettu ja yhdistetty keskenään.Colores primarios sex numerare convenit, 1 Album, 2 Luteum, 3 Viridem, 4 Cæruleum, 5 Rubrum, 6 Nigrum, qui tamen fundamentales haud putentur, qvum hoc nomen alio sensu sumi a Physicis neminem fugit. Primarii nobis dicuntur, quos natura passim distinctiores nobis effert suis in effectibus; quosque sejungere fas est a ceteris, varie oriundis, simulac e primariis illis bini pluresque commixti invicem temperatique fuerint.
En toki ole tietämätön siitä, että vihreä väri syntyy, kun keltainen ja sininen yhdistetään. Näin voidaan yleisesti nähdä myös värjäämöissä: keltainen ja valkoinen kangas pannaan yhtä aikaa sinisellä väriliemellä täytettyyn kuparikattilaan, ja kun kumpaakin on keitetty siinä saman ajan, toinen nostetaan ulos sinisenä, toinen taas vaaleanvihreänä. Samoin sininen kangas, joka lisäksi kyllästetään keltaisella värillä, muuttuu tummanvihreäksi. Näin ollen keltainen pohjaväri tuottaa kirkkaamman vihreyden, sininen pohjaväri puolestaan tummemman.Haud equidem ignoro viridem colorem e luteo cæruleoque junctis exsistere. Nam & vulgo in officinis videre est pannum luteum cum albo pariter immitti in Ahenum, cærulea refertum tinctura, & postquam æquo tempore uterque excoctus fuerit, hunc cæruleum, illum vero pallide Viridem extrahi; sic quoque pannus cæruleus luteo insuper colore imbutus, obscure viridis evadit; nempe luteus fundus, lucidiorem viriditatem, cæruleus obscuriorem dabit.
Tästä seuraavat seuraavat värisävyt, jotka syntyvät kahden perusvärin sekoittuessa:
HARMAA mustasta ja valkoisesta,
OPAALINVÄRINEN valkoisesta ja sinisestä,
RUUSUNPUNAINEN punaisesta ja valkoisesta,
PURPPURA sinisestä ja punaisesta,
VIOLETTI sinisestä ja mustasta,
VAALEANVIHREÄ keltaisesta ja sinisestä,
TUMMANVIHREÄ sinisestä ja keltaisesta.Hinc sequentes colorum varietates; utpote e primariis duobus mixtis enatæ constituantur:
CINEREUS ex Nigro & Albo.
OPALINUS ex Albo & Cæruleo.
ROSEUS ex Rubro & Albo.
PURPUREUS ex Cæruleo & Rubro.
VIOLACEUS ex Cæruleo & Nigro.
pallide VIRIDIS ex Luteo & Ceruleo.
obscure VIRIDIS ex Cæruleo & Luteo.
Vihreä on kuitenkin tästä huolimatta luettava perusvärien joukkoon juuri siinä merkityksessä, että se luonnossa itsessään näyttää olevan omaleimainen ja erittäin yleinen sekä esiintyy niin usein sellaisenaan. Sininen väri, varsinkin kasvikunnasta saatava, muuttuu emäksen ja hapon vaikutuksesta hämmästyttävän helposti – lukuun ottamatta yleensä pysyvämpää indigonsinistä. Niinpä, kun siihen lisätään happoa, karkea, vielä käsittelemätön ja värjäystaidolla kiinnittämätön sininen muuttuu punaiseksi, kun taas emäksen vaikutuksesta se pakotetaan muuttumaan vihreäksi. Tähän viittaa vanha sääntö: siniset värit muuttuvat hapon vaikutuksesta punaisiksi ja emäksen vaikutuksesta vihreiksi.Attamen viridem nihilominus colorem inter primarios locare necessum est, eo videlicet nomine, quod in natura ipsa rerum videatur distinctus & maxime vulgaris, totiesque per se talis occurrat. Cæruleus color, is potissimum qui in regno vegetabili enascitur, excepto Indigoneo plerumque tenaciore, Alcali & Acido mirifice immutatur, ita, ut admixto acido, cæruleus rudis, nec arte adhuc firmatus, in Rubrum abeat, ex alcali autem cogatur in viridem; quo spectat antiquum illud: colores cærulei, ab acido rubri, ab alcali virides evadunt.
§. VII.
Jos jotakuta kiinnostaa etsiä uusia värejä kasvikunnasta, hänen tulee kiinnittää erityistä huomiota kahteen ilmiöön. Ensimmäinen on tarkkailla niitä kasveja, jotka muuttavat väriään kuivuessaan, varsinkin silloin, kun kasvitieteilijät ovat keränneet ne kosteina tai kuivanneet ne hitaasti imupaperien välissä, niin että ne ovat ehtineet lähes ensimmäiseen mätänemisen asteeseen. Näin kuivattuina monivuotinen lehtosinijuuri (Mercurialis perennis) ja pikkulaukku (Rhinanthus crista; nyk. Rhinanthus minor?) muuttuvat harmaiksi; keltamaitteen (Loti corniculati; nyk. Lotus corniculatus) ja masmaloiden (Anthyllidis vulneriæ; nyk. Anthyllis vulneraria) kukat muuttuvat sinisiksi; mustalinnunherne (Orobus niger; nyk. Lathyrus niger), rantayrtti (Lycopus europæus; nyk. Lycopus europaeus) sekä useimmat juuriloiskasvit [?] – kuten Hypocistis (keltakistuksenloisio, Cytinus hypocistis?), Cynomorium (patukit), Monotropa (aavepiiput) ja Lathraea (suomukat) – mustuvat.Enimvero cui novos, in Regno Vegetabili, volupe fuerit colores investigare, ad duo inprimis phænomena diligenter attendat animum, primum est, plantas observet, quæ colorem siccate variant, præsertim ubi a Botanicis aut humidæ carptæ, aut tardius chartas inter bibulas arefactæ, ut primum fere gradum subierint putredinis. Hoc modo siccatæ Mercurialis perennis, Rhinanthus crista fiunt cineraceæ; flores Loti corniculati & Anthyllidis vulneriæ redduntur cærulei; Orobus niger, Lycopus europæus, plurimæ Parasiticæ radicum: Hypocistis, Cynomorium, Monotropa Lathræaque nigricant.
Toinen seikka on tutkia hyönteisten asuinsijoja, nimittäin kasvien äkämiä. Kun hyönteiset ovat laskeneet niihin munansa, joista myöhemmin kuoriutuvat toukat, ne häiritsevät kasvin nesteiden kiertoa ja saavat ne kerääntymään kyhmymäisiksi pahkuroiksi, joissa useimmiten on värjäykseen soveltuvia aineita. Tällaisia tavataan esimerkiksi tammessa, maahumalassa, ikiviuhkoissa (Statice; Limonium), pajussa, poppelissa, pistaasissa (Terebinthus; nyk. Pistacia), ukonkeltanoissa (Hieracium) ja ruusussa. Näihin katson lisättäviksi myös monet muut hyönteisten kehityspaikat, jotka muistuttavat edellisiä, vaikka ovat niitä irrallisempia eivätkä ole yhtä kiinteästi liittyneet itse kasviin, kunhan ne kuitenkin saavat ravintonsa välittömästi sen kasvimehusta. Tähän ryhmään on luettava myös kilpikirvat (Coccus), kuten kokenillikirva (Coccus cacti; nyk. Dactylopius coccus), kermeskirva (Coccus quercus; nyk. Kermes quercus), Scleranthus-kasveilla elävä kilpikirva (= puolankermes, nyk. Porphyrophora polonica), sianpuolukalla (Uva ursi; nyk. Arctostaphylos uva-ursi), tähkähelveillä (Phalaris), pajulla ja jalavalla elävät kilpikirvat sekä muut vastaavat.Alterum est, Insectorum visitet hospitia, GALLAS putaj vegetabilium, quæ postquam in illis ova sua deposuerunt insecta, ut in pullos dein excludantur, succi in planta circulationem distorquent & coacervant in gibbosa tubercula, quibus tinctilis vis plerumque inest; ut in Quercu, Glechomate, Statice, Salice, Populo, Terebintho, Hieracio, Rosa; quibus addenda reor alia plurima insectorum cunabula, prioribus similia, quamvis solutiora, nec arcte adeo ipsi plantæ injuncta sint, dum succo tamen ejus immediate fruantur; quorsum e Coccis referendi COCCUS Cacti, Quercus, Scleranthi, Uvæ ursi, Phalaridis, Salicis, Ulmi &c.
§. VIII.
Valkoisia värejä käytetään värjäystaiteessa hyvin vähän, tai pikemminkin ei lainkaan, koska pellava-, ei ainoastaan villa- vaan myös silkkikankaissa, luonnon itsensä jo kauan sitten valmistamina, valkoisuus on valmiina. Tämän vuoksi värjäystaidon työ rajoittuu tässä lopulta siihen, että kankaat ja muut esineet, jotka halutaan saada mahdollisimman valkoisiksi, hangataan asianmukaisesti saippuaisilla aineilla ja pestään puhtaiksi.Colores albi in arte infectoria paucissimi, vel nulli potius, usurpantur, quod in Linteis, non modo & Laneis, sed in sericis quoque a natura dudum parati adsint. Artis ergo heic opera eo demum redit, ut panni & cetera quæ albicabunt intentius, Saponaceis tergantur recte & abluantur.
Vihreä väri on sellainen, joka erityisesti vahvistaa silmien näkökykyä, kun taas keltainen väri, varsinkin auringon säteiden siihen osuessa, rasittaa katsojien silmiä. Tätä väriä [vihreää] käytetään värjäystaidossa harvemmin, ja sitä saadaan kasvikunnasta varsin niukasti, vaikka lähes kaikki kasvit ovatkin ylpeitä sen kaltaisesta väristä. Sen vuoksi värjäystaiteen mestarit valmistavat sen, kuten jo aiemmin mainitsimme, sekoittamalla keltaista ja sinistä.Viridis color est, qui oculorum aciem potissimum corroborat, quemadmodum Luteus radiis præsertim accedentibus solaribus, inspectantes vexat. Rarius ille adhibetur color in arte tinctoria & parce admodum e Regno Vegetabili elicitur, quamquam herbæ, tantum non omnes, illius specie superbiunt. Eum ergo, antea ut monuimus, e luteo & cæruleo permixtis conficiunt artis magistri.
Sinisiä värejä saadaan meillä harvemmin kotoperäisistä kasveista, minkä vuoksi lähes kaikki on hankittava tuoduista [kasveista].Colores cærulei indigenis e plantis nobis rarius comparantur, unde fere omnes ex advectis legendi sunt.
Erittäin kaunis punainen väri miellyttää silmiä suuresti miellyttävän loistonsa ansiosta. Se tulee yleensä voimakkaammaksi, kun siihen sekoitetaan happoa.Speciosissimus ruber color oculis placet maxime ameno splendore. Intentior redditur plerumque admixto acido.
Mustaa väriä, jolla värjärit värjäävät villakankaita, ei katsota saatavan kasvikunnasta, vaan tätä tarkoitusta varten on pakko hankkia tarvittavat apuaineet kivikunnasta, erityisesti metallikunnasta. Nämä aineet on kuitenkin tavallisesti saatettava sopiviksi ja tehokkaiksi lisäämällä niihin erilaisia kasviperäisiä purettavia ja supistavia aineita. Jokainen kangas, joka halutaan peittää voimakkaalla mustan sävyllä – ja juuri siinä piilee sen kauneus – tarvitsee yleensä tulla värjätyksi jollakin muulla värillä, sillä myös [tumman värisen esineen] loisto ja täydellinen mustuus ovat tavoiteltavia ominaisuuksia. Mustan värin täydelliseksi aikaansaamiseksi lisätään myös paprikan (Capsicum annuum) hedelmää, jotta väri tarttuisi lujemmin, ja niin edelleen; näistä asioista en kuitenkaan nyt aio kirjoittaa tarkemmin.Colorem nigrum, quo lanea imbuunt tinctores, Regno vegetabili haud acceptum referunt, sed in hunc usum coguntur necessaria e regno Lapideo petere adjumenta, Martialia præcipue, quæ tamen variis plerumque additis stipticis & adstringentibus vegetabilibus idonea & efficacia reddi oportet. Pannus quilibet nigricante fortius colore perfundendus, in quo quidem sita est elegantia, nam decet & tetraones suus nitor & absoluta nigredo, alio ut plurimum imbuatur colore necesse est. Additur quoque ad nigrum perficiendum colorem fructus Capsici annui, ut tenacior insideat, &c. quæ quidem mea nunc non fecero.
Yksiheteiset.MONANDRIA.
Maustekurkuma (Curcuma longa)
Kiinaninkivääri (Curcuma rotunda, nyk. Boesenbergia rotunda)
Itä-Intiasta peräisin oleva monivuotinen luonnonvarainen kasvi.
Sen juuri värjää runsaalla, mutta helposti haalistuvalla keltaisella värillä.1. CURCUMA longa & rotunda. Sp. pl. 2. (Gurkmäja).
Planta perennis Indiæ orientalis, fera.
Radix Luteo tingit colore uberi sed fugaci.
