7.12.22

Ajan aalloilta. (Alkuosa pakinasta.)

Iltalehti 265, 12.11.1928

Viime tiistaina eduskunnassa keskusteltiin lakiehdotuksesta, joka koskee lyijyvalkoisen ja lyijysulfaatin käytön kieltämistä eräissä maalaustöissä ja jossa vielä kielletään käyttämästä naisia maalaamassa myrkyllisillä väreillä. Lakiehdotus on peräisin Kansainvälisestä työtoimistosta Genevessä.

Tuon naispykälän johdosta nousi eduskunnassa ankara tora. Ed. Hedvig Gebhard näki siinä naissukukunnan sortoa ja naisten työmahdollisuuksien vähentämistä. Häntä vastustivat useat sosialistit. Erinäisten äänestysten jälkeen lakiehdotus kuitenkin toisessa lukemisessa hyväksyttiin ja hyväksyttäneen kolmannessakin.

Siitä huolimatta, että S. Sos. demin yleisön osastossa eräs nimimerkki "Maalari" kertoo koko lain olevan vallan joutavan. Hän myöntää, että ehkä muissa maissa lyijymyrkytys on tuottanut vaurioita maalareille. Ja jatkaa:
"--- meillä Suomessa on tämä myrkytys melkein yhtä tuntematon kuin lasisilmäkäärmeen pisto. Jo oppiaikana ollessani tuhrasin käteni monta kertaa lyijyvärillä hyvänpäiväisesti, söin pesemättömin käsin, sillä ei kukaan sanonut että lyijyväri on myrkkyä, eikä siitä silloin kai tiedettykään. Mutta tässä vain painelen kuudetta vuosikymmentä, sillä se hirveä myrkky ei ole minuun pystynyt, huolimattomuudestani huolimatta. Enkä ole kuullut pystyneen kehenkään muuhunkaan suomalaiseen maalariin. Saahan siitä lyijyvalkoisestakin lain tehdä, monien muiden lisäksi, mutta ei se maalareille ole hyväksi eikä pahaksi, eikä liioin heidän aputyöläisnaisilleen."

Kerrottuaan sitten eräistä todellisista maalarien ammattivaaroista tämä Maalari antaa neuvon: "Enempi käytännöllistä työolojen tuntemusta ja vähemmän pitkiä puheita - tyhjästä."

Olematta sen suurempi asiantuntija maalausalalla kuin esim. ed. Gebhard tai ed. Helo uskallan luulla, että nimimenkki "Maalari" on oikeassa. Geneven suosituksesta meillä taas hallitus on lähtenyt asialle, joka on meille aivan joutava. Eduskunnassa puhutaan juhlallisesti asiasta, jota ei ensinkään tunneta. Tuloksena on kymmeniä sivuja painettuja asiakirjoja ja raportti Geneveen siitä, että Suomessa taas on neuvon mukaan otettu tärkeä edistysaskel työväensuojeluksen alalla.

Tasavallan rahvas, joka kaiken tämän juhlallisen touhun maksaa, saa nyt taas edes nauraa hallitukselleen ja eduskunnalleen. Tästä ilosta suoritettava huvivero on vain vähän korkeanlainen.

Tietysti hallituksemme edelleenkin askartelevat Geneven asioilla ja askarruttavat niillä eduskuntaa. Ehkä Suomelta menisi Genevessä maine, jos täältä vaikkapa yhdestäkin asiasta sanottaisiin, ettei se liikuta meitä. Meidän lakikokoelmassamme täytyy olla kaikki ne sosialipoliittiset lait, jotka on joskus jossain muuallakin säädetty.

[---]

- Timo

Mordant for Calico-Printing.

Scientific American 10, 3.3.1860

A patent has been iecured by Mr. Walter Crum, an eminent color chemist Thornliebank, Scotland, for a very novel mordant for fixing [colors?] in printed and other muslin goods. He mixes gluten with caustic potash or soda, or with the bilicate [] potash or soda, and prints this on the fabric or impregnates it with such a solution; then the fabric is afterwards submitted to the joint action of heat and moisture before the coloring matter is applied. The process is described in Newton's London Journal of Arts, and we would direct the attention of our calico-printers to it (especially those engaged on the finer styles), as it is one of the most peculiar and original chemical discoveries which has been made for many years. He first takes the gluten of wheat, which is produced by the well-known process of kneading flour with water and washing away the starch, then allowing the gluten to remain in a suitable vessel until it has lost its tenacious character and has acquired, in some measure, the quality of common mucilage. The period at which this change takes place varies with the different kinds of flour and the temperature at which the gluten is kept. It is usually sufficiently fluid after five or six days, when kept at summer heat, and between that period and eight or ten days thereafter it is in the best condition to be used for the purposes of this invention. Then proceed to purify this mucilage by rendering the gluten which it contains again insoluble and coherent, and for that purpose mix it with a solution of carbonate of soda sufficient to saturate the acid which has been funned in it; the point of saturation being indicated by testpaper in the usual way. For 10 lbs. of gluten in this condition, there is usually required 18 oz. of solution of carbonate of soda of the specific gravity of 1.50. The gluten, in becoming again soluble, gradually separates from the soda solution and partially resumes its tenacious and coherent state, and the whole being shaken on a cloth the solution passes away, along with sonic portions of starch not previously separated. Asauming the above quantities to have been used, the gluten remaining is then to he kneaded or washed with 3 lbs, of cold water, and shaken on a cloth as before end this washing operation is to be performed three times. Ten pounds, by weight, of the purified gluten is to be mixed with 14 oz. of solution of caustic soda of the specific gravity of 1.080. The gluten immediately dissolves and forms a mucilage which is to be diluted with water to tho required thickness, as is understood by calicoprinters. For cylinder printing, add seven plaids of water. When the fiber or fabric of cotton or linen has been printed or otherwise impregnated with the compound just described, rind dried, it is subjected to the action of steam (or of heated air, more or less moist), then rinsed in water. Dyeing in is preparation of orchil, in the manner well known, or in picric acid, or dinitroplicnylie acid, or in the coloring matter obtained from coal tar or from aniline; or the same coloring matters may be applied by printing them upon a fiber or fabric, previously prepared with the glutinous mordant fixed by steam, and, subsequently, again subjecting the printed fabric to steam.

Ruotsin pyrkimykset väriteollisuuden alalla.

Kauppalehti 44A, 31.10.1917

Tähän asti on Saksa aivan yksinään hallinnut maailman väriainemarkkinoita. Erään amerikalaisen tilaston mukaan tuli ennen sotaa maailman väriteollisuuden tuotannosta, joka arvioitiin noin 92 milj. dollariksi, kokonaista 68 milj. Saksan osalle. Sota-aikana on eri tahoilla oltu pakotettuja yrittämään oman väriteollisuuden luomista, kun väliaineita ei ole voitu Saksasta saada. Nyt kerrotaan, että Ruotsissa olisi tehty erittäin onnistuneita kokeita tällä alalla, ja että Ruotsi vähitellen kykenisi tekemään itsensä kokonaan riippumattomaksi Saksan väriteollisuudesta.

Ruotsissa on jo muodostettu suuri yhtiökin tätä tarkoitusta varten. Sen nimi on Ab. Kemisk Industri ja sen tehtäväksi tulee etupäässä tervavärien valmistus. Samalla sen tehtaissa aiotaan valmistaa muitakin kemiallisia aineita, erittäinkin ampumatarveteollisuutta varten. Aluksi rajoitutaan noin 100 erilaiseen väriaineeseen. Kokeiluissa on onnistuttu valmistamaan lukuisia värejä, jotka täysin vetävät vertoja saksalaisten värituotteitten kanssa. Ruotsin oma väriaineitten tarve on n. 1.000 tonnia vuodessa ja aluksi on aikomuksena tyydyttää kotimainen kysyntä. Myöskin vientiä varten sopiviin väreihin kiinnitetään mahdollisuuksien mukaan huomiota. Raaka-aineina uusien väriaineitten valmistuksessa käytetään niinkuin Saksassakin pääasiallisesti bentsoolia sekä happoja, suoloja y. m., joita suurimmaksi osaksi saadaan omasta maasta.

Uuden teollisuuslaitoksin paikkaa ei ole vielä määrätty. Sen rakentamiseen ryhdytään ensi keväänä ja syksyllä toivotaan saatavan tehdas käyntiin. Kun Englannissa, Ranskassa y. m. sodan jälkeen todennäköisesti kaikkea saksalaista tullaan karttamaan, lienee Ruotsilla suuret mahdollisuudet väriainemarkkinain valtaamiseen.