de quibus specimen botanico-oeconomicum, consensu ampliss. Facult. Med. in illustri upsaliensi athenæo,
præside viro nobilissimo et experientissimo Dn. Doct. Carolo Linnæo,
equite aurato de stella polari, s;æ R:æ M:tis archiatro,
Med. et Botan. Professore Reg. et Ord. Academiæ Upsaliens. Stockholm. Petropol. Berol. Imper. Londinens. Monspel. Tolos. Florent. Socio, Publico bonorum examini modeste submittit stipendiar. Guthermuth.
Engelbertus Jörlin,
Bahusia- Gothoburgens.
In Audit. Carol. Major. Die XVI. Maji,
Anno MDCCLIX.
H. A. M. S.
Upsaliæ.
Jörlinin väitöskirja julkaistiin toisen kerran teoksessa Carl Linnaeus - Amoenitates Academica (V) vuonna 1760; siihen tuli muutamia pieniä korjauksia, joista osan olen maininnut oikeanpuoleisessa palstassa kunkin kappaleen käännösosan lopussa.
TÄYDENTYVÄ TIEDOSTO! Tämä teksti poistuu, kun julkaisu on valmis.
Suomenkielinen teksti tehty pääosin konekäännöksenä. Käännösteksti on laadittu useamman konekääntäjän avulla ja olen pyrkinyt tarkistamaan faktat, mutta koska latina ei ole vahvin lajini, tekstissä saattaa olla virheitä. Jos moisen huomaat, kirjoitathan epäilysi käännösvirheestä tai korjauksesi kommenttikenttään!
Kasvien nimien yhteyteen on etsitty mahdollisen suomenkielisen nimen lisäksi myös nykyinen ruotsalainen nimi sekä latinankielinen lajinimi, jos ne ovat muuttuneet. Käännökset ja nimet punaisella; omat kommenttini ja huomioni sinisellä värillä.
- Päivi / Coloriasto.net, Coloria.net
Kirjassa mainittuja muihin lähteisiin viittaavia lyhenteitä (perässä oleva numero viittaa joko teoksen sivunumeroon tai etenkin Linnén julkaisuissa kasvin numeroon):
- Act. Stockh. - Acta Stockholmiensia (Ruotsin tiedeakatemian julkaisut)
- 1742 Carl Linnaeus - Förtekning, Af de Färgegräs, som brukas på Gotland ock Oeland
- 1745 Pehr Kalm - Förtekning på någre Inhemska Färge-Gräs
- Bauh. pin. - Johan Bauhin & Johann Heinrich Cherler, Historia Plantarum Universalis (1650–1651)
- Dal. Pharm. - mahdollisesti Samuel Dale, Pharmacologia, seu Manuductio ad Materiam Medicam (1693, 1710, 1737...) [en löytänyt ko. teosta verkosta, enkä päässyt tarkistamaan]
- Dioscor. L. II. - Pedanius Dioscorides, De materia medica (50–70)
- Fl. Lapp. - Carl Linnaeus, Flora Lapponica (1737)
- Fl. Svec., Fl. sv. - Carl Linnaeus, Flora Svecica (1745; laajennettu painos 1755)
- Fn. svec. - Carl Linnaeus, Fauna Suecica (1746)
- Fl. Zeyl. - Carl Linnaeus, Flora Zeylanica sistens plantas indicas Zeylonae insulae, quae olim 1670–77 lectae fuere a Paulo Hermanno (1747)
- Gadd. Satag. - Pehr Gadd, Försök til en oeconomisk beskrifningöfwer satacunda häraders norra del (1751)
- Hoffm. Schwenk. - Caspar Hoffmannin teos, jossa viitataan Adam Christian Schwenckfeldiin, tai Hoffmannin Schwenckfeldiä koskeva lainaus. Schwenckfeld julkaisi vuonna 1600 teoksen Stirpium et Fossilium Silesiae Catalogus, joka oli laajalti käytetty Sleesian kasviluettelo. Hoffmann siteerasi Schwenckfeldin havaintoja omissa lääketieteellisissä ja kasvitieteellisissä kirjoituksissaan.
- It. Gothl. - Carl Linnaeus, Iter Gothlandicum, Gotlantia käsittelevä osa kirjasta Öländska och Gothländska Resa, förrättad År 1741 (1745)
- It. Oel. - Carl Linnaeus, Iter Oelandicum, Oolantia käsittelevä osa kirjasta Öländska och Gothländska Resa, förrättad År 1741 (1745)
- It. scan. - Carl Linnaeus, Iter Scanicum, eller Skånska Resa (1751)
- Linder. tinct. - Johan Linder (Lindestolpe), Swenska Färge-Konst (1720).
- Löfling; Loefl. It. - Pehr Löfling (postuumisti Carl Linnaeuksen toimittama), Iter Hispanicum, eller resa til Spanska Länderna uti Europa och America 1751 til 1756 (1758)
- Plin. L. XIX. - Plinius vanhempi, Naturalis Historia (77)
- Plum. - Mahdollisesti Charles Plumier, joko Nova Plantarum Americanarum Genera (1703) tai Plantarum Americanarum fasciculi (1703–1757)
- Præs. Mat. Med. - Carl Linneaus, Materia medica (1749)
- Raj. hist. - John Ray, Historia Plantarum (Osa I 1686; II 1688; III 1704) (Raj(us) = John Rayn nimen latinalaistettu muoto.)
- Rumph. Amb. - Georg Eberhard Rumpf (Rumphius), Herbarium amboinense (1741–1750)
- Sp. pl., Spec. Plant. - Carl Linnaeus, Species Plantarum (1753)
- Syst. Nat. - Carl Linnaeus, Systema Naturæ (ensimmäinen suppeampi painos 1735; mahdollista, että Jörlin viittaa tekstin kirjoittamisaikaan uusimpaan painokseen 1758–1759)
- Virg. Æn - Vergilius, Aeneis (29–19 eaa.)
D. D.
§. I.
Kun tarkastelemme niitä erinomaisia kykyjä, joilla paras Luoja on varustanut ihmisen, luonnon ihmeellisen luomuksen, emme voi olla kiinnittämättä huomiotamme niin sanottuihin ulkoisiin aisteihin. Niiden avulla näet pääsemme tuntemaan sellaisia asioita, joita emme mitenkään voisi havaita, ellei kaikkein viisain Jumala olisi antanut ruumiillemme niihin soveltuvia välineitä, kuten kieltä, nenää, korvia, silmiä ja muita vastaavia elimiä. Vasta näiden välityksellä voimme suunnata mielemme siihen, mikä kuuluu ilman kautta, mikä on liuenneena vesiin, mikä leijailee hienojakoisena ilmassa, mikä säteilee valossa. Kaikki nämä ovat niin hienovaraisia, että varsinainen kosketusaisti tuskin lainkaan kykenee niitä tavoittamaan. Maukkaat aineet tunkeutuvat elimistöömme monenlaisella voimalla, tuoksut karkottavat elämän väsymyksen, äänet virittävät mielen, ja värit sekä loistavat pinnat kohottavat ajatuksiamme ja ikään kuin nostavat meidät korkeammalle. Ennen kaikkea valo, jonka säteet lankeavat silmiimme, paljastaa meille maailmankaikkeuden loistavan rakenteen ja osoittaa samalla Luojan teot: kuinka kirkkaita, kuinka tarkoituksenmukaisia meidän käyttöömme ja kuinka valtavia ne ovat. Se ei tuo nähtäväksemme ainoastaan muotoa ja suuruutta, vaan myös kauneuden, joka loistaa erityisesti värien loistossa. Vaikka värit eivät sinänsä ole kappaleissa sellaisina kuin me ne havaitsemme, niiden moninaisuus ja viehätys perustuvat kuitenkin suurelta osin itse esineiden luonteeseen ja ennen kaikkea niiden pintaan. Niinpä Miletoksen viisas sanoi osuvasti, että maailma on Jumalan kaunein teos (ποίημα τὸ Θεοῦ κάλλιστον), sillä se osoittaa niin suurta suloisuutta ja kauneutta, ettei kukaan, joka sen on nähnyt omin silmin, kykene koskaan täysin käsittämään sitä mielessään. Se, joka on onnettomuudessa menettänyt näkönsä, ymmärtää vasta silloin, kuinka suuresta lahjasta hän oli saanut iloita ja kuinka raskaan onnettomuuden taakka hänen osakseen on tullut. Sitä vastoin eräs kuuluisa englantilainen, joka oli syntynyt sokeana mutta sai aikuisena lääkärien taidon avulla näkönsä takaisin harmaakaihin poistoleikkauksen jälkeen, täyttyi uuden ja odottamattoman näyn aiheuttamasta ilosta siinä määrin, että hän suorastaan lamaantui hämmästyksestä ja oli vähällä menehtyä suunnattoman riemun vallassa. Sillä mitä miellyttävämpää, mitä rikkaampaa tai mitä ylevämpää ihminen voisi mielessään kuvitella kuin katsella kirkkaana kesäpäivänä, auringon levittäessä säteilyään kaikkialle, hieman korkeammalta paikalta avautuvia nurmikenttiä ja ruohikkoja? Siinä silmät saavat nauttia tuhansien eri tavoin hohtavien kukkien väreistä, joilla Luonto on ikään kuin pienillä tähdillä koristellut maan pinnan. Niiden kauneus on niin verraton, ettei sille löydy mistään vertaista.Excellentes illas ubi meditamur facultates, quibus Creator Optimus hominem, naturæ miraculum instruxit, fieri non potest, quin externis, ut vocantur, sensibus, mox afficiamur; quippe quorum ope in earum rerum notiones deducimur, quæ neutiquam percipi possent, nisi accommodata illis instrumenta, uti sunt lingua, nasus, aures, oculi &c. corpori nostro sapientissimum indidisset Numen. His demum intercedentibus advertere mentem nobis datur ad ea, quæ per aërem sonant, quæ soluta in aquis hærent, quæ tenues per auras feruntur, quæ lumine radiant, quorumque omnium tanta est subtilitas, ut tactu, quem quidem proprie appellamus, copiam fui vix ullam fecerit. Sapida vario robore in corpora nostra se insinuant, fragrantibus vitæ fugatur languor, sonoris incitatur animus, coloratis & nitentibus attollimur veluti in cogitando & sursum rapimur. Atque lux quidem radiis sois nostros in oculos illabentibus splendidam universi structuram indicat potissimum, commonstratque adeo Creatoris opera, quam sint nitida, quam apta nostris usibus, quam ingentia. Non figuram modo & magnitudinem, sed venustatem quoque nobis proponit, colorum in magnificentia maxime effulgentem, qui licet ipsis sane in corporibus haud insint tales, quales a nobis sentiuntur, horum tamen e natura varia, superficiel[?] præsertim, rationem haud postremam repetunt suæ & diversitatis & elegantiæ. Itaque sapienter Milesius mundum dixit ποίημα τὸ Θεοῦ κάλλιστον, utpote qui tantam fui ostentat formositatem ac pulcritudinem, quantam qui oculis subiecere, animis æque metiri omnem haud unquam possint. Qui oculorum tristi casu amisit usum, persentit demum & intelligit quanto gavisus fuerat beneficio, quantæ obruatur calamitatis tædio. Contra nobilis ille Anglus cæcus natus simul ac Medicorum arte visum adultus, dissecto glaucomate, recepit, tanta perfusus suit voluptate novi & inopinati spectaculi, ut obstupuerit plane, & attonitus fere gaudio defecerit. Etenim qvid amoenius, quid ditius, quid concipi mente potest augustius, quam sereno æstatis die, solis late regnante spendore, editiore non nihil e secessu, camporum æquora plantis vestita herbisque contemplari, id est pascere oculos mille flosculorum varie internitentium coloribus, quibus veluti stellulis tellurem Natura interstinxit; quorumque tanta est formositas, ut par nusquam reperiatur alia?
Kuka ei olisi ihmetellyt riittävissä asti riikinkukossa ensiksikin sitä lukematonta värien paljoutta, jolla sen selän peitinhöyhenet leikkivät, ja toiseksi sitä verratonta taidolla järjestettyä vaikutelmaa kirkkaudesta, joka toisaalla voimistuu ja toisaalla vähenee? Mutta mitäpä? Puhun mitä kauneimmasta amarylliksestä, jonka veroisia katsotaan olevan vain harvoja eikä yksikään sitä voita. Se loistaa purppuran ja kullan hohteessa, pyrkii kilpailijana riistämään voitonpalmun itse auringolta, on vaivatta kukkien kuningatar ja hallitsijatar, kasvikunnan kunnia sekä Adoniksen kukkien tähti. Se säteilee niiden joukossa samoin kuin kuu pienempien tähtien keskellä ja ilahduttaa silmiä niin kuin aurinko koko maailmaa.Quis profecto ad satietatem usque miratus fuerit in Pavone tum innumerabilem multitudinem colorum, quibus ludunt tectrices dorsi pennæ, tum dispositam inimitabili arte hinc crescentis inde decedentis spendoris speciem. Quid? Amaryllida loquor formosissimam, cui pares putentur paucæ, anteferatur nulla; nitet purpura auroque fulgida, soli palmam præripere molitur æmula, florum facile regina & princeps, plantarum gloria, sidus Adonidum, quod in his emicat ita, uti minores inter ignes luna, sic oculos exhilarat, uti sol universum.
On totisesti niin, että kukkien mitä kauneimpien värien loisto on niin suuri, niin suuri niiden runsaus, että pyhässä kirjassa itse taivaallinen viisaus ei olisi löytänyt edes Salomon kaikkein loisteliaimman ja suunnattoman komeasta hovista mitään arvokkaampaa, taidokkaampaa tai kunniakkaampaa, eikä se ole voinut löytää mitään sopivampaa kuvaamaan omaa jumalallisuutensa ääretöntä kauneutta silloin, kun se on tahtonut antaa meidän jossakin määrin sitä ajatella, kuin että se on toisinaan poiminut vertauksia myös kukista.
a) Matteus 6:29. Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä.
b) Canticum canticorum eli Laulujen laulu, luku 2: jakeet 1, 2, 5, 12, 13, 16 jne.; myös luku 4 jne. Katso myös 1. Mooseksen kirjan lukua 30, kuinka suurella rakkaudella Raakel tavoitteli lemmenmarjoja (alruuna, rohtomandrake).Est sane speciosissimorum in floribus colorum nitor tantus, tanta opulentia, ut sanctiori in codice, cœlestis ipsa sapientia, a) ne salomoneam quidem magnificentissimam & immensi apparatus apud aulam dignius quidpiam, artificiosius, gloriosius invenerit, utque fuæ divinitatis infinitum decus, ubi ex parte aliqua cogitandum nobis daret, e floribus quoque decerpere nonnunquam similitudines voluerit. b)
a) Matth. 6:29. Λέγω δὲ ὑμῖν, ὅτι οὐδὲ Σολομῶν ἐν πάση τῆ δόξη ἀστε περιεβάλετο ὡς ἐν τέτων (Κρίνων. )
b) Cant. cant. c. 2:1, 2, 5, 12, 13, 16. &c. cap. 4. &c. Vide & Gen. 30. quanto amore Rachel prosecuta est Dudaim.
§. II.
Lisäksi kuolevaisia, jotka luonnollisen taipumuksen ajamina tuntevat rakkautta kauneutta kohtaan, helposti vetosi ihmisiin kaikkialla havaittava värien viehätys, joka on luomakuntaan luonnostaan sisältyvä, jotta he pyrkisivät taiteellaan jäljittelemään luontoa ja ja koristelemaan verhoinaan käyttämänsä vaatteet kaikenlaisilla jaloimmilla värien ilmenemismuodoilla. c)
Sillä itsessään tämä pyrkimys on viaton: ylevämmät mielet haluavat erottua myös hienostuneemmalla vaatetuksella; eikä siihen liity mitään paheellista, kunhan muistamme, että tämäkin vähäinen kunnia on yhtä katoavaista kuin varjon katoavaisuus d) ja muidenkin sellaisten asioiden, joita eläessämme käytämme, vaikka siitä ei voisi kuolleille koitua mitään sen enempää todellista kiitosta kuin pelastustakaan.
c) Mitä ikinä syksy ja sahraminkeltaiset kevään kukat tavoittelevat, sitä jäljittelevät värit. [Lithov. on todennäköisesti lyhenne Lithovius-nimestä?]
d) Vergiliuksen Eclogae 2. runo: Älä liiaksi luota väriin: valkoiset likusterit putoavat, mustat mustikat poimitaan.Ceterum mortales, qui pulcri in amorem naturali feruntur impetu, facile allexit ubique obvia colorum gratia illa creatis rebus insita, ut naturam arte æmularentur, vestibusque, quibus pro involucris utuntur, colorum species quascunque generosiores injungerent. c) Namque innocuum per se erit studium quo amictus quoque liberaliori cultu dignosci velint erectiora ingenia, nec vitii quidpiam trahet, quoad meminerimus, haud caducam minus istam esse gloriolam, quam est umbræ levitas d) rerumque ceterarum, quibus vivi recte utimur, tametsi in mortuos nihil inde redundare possit aut laudis veræ aut salutis.
c) Quidquid autumnus & crocei flores veris aspirant, imitatur colores, Lithov. Poёm. p. 1. pag. m. 316.
d) Virg. Ecl. 2. ... nimium ne crede colori, alba ligustra cadunt, vaccinia nigra leguntur.
§. III.
Tästä alkoi yleistyä myös värien valmistamisen taito; siis taito valmistaa värejä yhtä taidokkaasti kuin se soveltaa niitä väritettäviin esineisiin, ja se on lopulta kasvanut niin laajaksi alaksi, että yhden ihmisen elämä tuskin riittäisi sen perusteelliseen tuntemiseen tai harjoittamiseen kaikessa laajuudessaan.Orta vero hinc frequentari ars cœpit, que colores non affabre minus præparat, quam colorandis rebus inducit, quæque in eam denique excrevit amplitudinem, ut unius hominis vita vix suffecerit ad recte cognoscendam aut omni in ambitu exercendam.
Se jaetaan maalaustaidoksi, jossa sivellään värit ulkopinnalle, ja värjäystaidoksi, jossa kyllästetään [materiaali] samoilla väreillä; mikä koskee yhtä lailla sekä nahkoja että tekstiilejä, olivatpa nämä sitten villaa, silkkiä tai pellavaa. Tosin erityisesti villan ja silkin värittämistaitoa, kutsutaan varsinaisesti värjäystaidoksi, nimittäin juuri sitä, joka nyt on vaatimattoman tutkimuksemme kohteena.Distingvitur in PICTORIAM, quæ colores externe allinit, & TINCTORIAM, quæ iisdem imbuit; quod tum coriis accidit tum textilibus, sive lanea hæc sint, sive serica, sive lintea: quamquam ars ea sigillatim quæ lanea & serica tingit INFECTORIA proprie dicitur, illa videlicet, quæ nostram nunc qualemcunque industriam præcipue versabit.
§. IV.
Koska tämä asia kuitenkin rajoittuu suppeammaksi, ei tässä yhteydessä ole tarpeen selittää niitä fysiikan syitä, joille värit ovat alkuperänsä velkaa siltä osin kuin ne tulevat havaituiksi meidän silmillämme, koska Newton ja monet muut hänen jälkeensä ovat kauniisti selittäneet nämä asiat. En myöskään aio käsitellä jokaisen yksittäisen värjäyksen valmistamisen ja soveltamisen menetelmiä, jotka ovat värjärien käytännössä hyväksymiä, koska näistä on jo olemassa kokonaisia kirjastollisia kirjoja. Teen ainoastaan sen, mitä tietääkseni kukaan ei tähän asti ole riittävästi tehnyt: kokoan yhteen värjäysaineiston ja esitän, mistä useimmat yksinkertaiset väriaineet ovat peräisin. Näistä suurin osa on luonnon kasviston antimia; poikkeuksena ovat muutamat eläinkunnasta hankittavat aineet, ja sivuun jätetään ne, jotka kerätään kivikunnasta ja jotka palvelevat lähes yksinomaan maalausta. Näin käytän tässä työssäni hyväksi kasvitieteen alkeistietoja, joita minulla on ollut tilaisuus hankkia arvon herra professorin johdolla, ja uskallan toivoa, ettei tämä työ ole hyödytön oppineelle maailmallemme eikä epämieluisa muusillemme.Quia vero hæc arctioribus circumscribitur limitibus, non edisserendæ in præsenti sunt Physicæ causæ, quibus originem debent colores, quatenus nostris capiuntur oculis, quum pulcre eas Neutonus, huncque secuti alii explicuerint; neque meum erit Tincturæ cujusvis singularis præparandæ applicandæque methodos, infectoribus receptas usu, persequi, siquidem de his jam integræ exstent librorum Bibliothecæ. Id agam unice, quod quidem a nemine huc usque actum satis memini, ut Materiam Tinctoriam complectar, & simplicia pleraque tinctoria, unde petantur, exponam; quorum plurima uti Floræ debentur liberalitati, exceptis nonnullis e Regno Animali arcessendis, & sepositis quæ Regno e Lapideo colligenda picturis fere inserviunt; sic rudimenta Botanicæ scientiæ, quam sub Auspiciis Nob. D. Præsidis comparare licuit, in hoc opus impendam, quod nec inutile Musis nostris nec ingratum sore ausim sperare.
§. V.
Verrattakoon sakeaa pimeyttä, joka ympäröi lääkäreitä, kunnes puhdas lääketieteellinen oppi (Materia Medica) kehittyi ja he saattoivat tietää selvästi, mistä mikäkin yksinkertainen lääkeaine saatiin, mistä kasvista, mistä sen osasta, ja viimein mistä paikasta jne., jos vertaamme sitä siihen tieteen täyteen valoon, joka meitä nykyään ympäröi, on aivan ilmeistä, kuinka korkealle tämä kasvitieteen osa on jo kohonnut ja kuinka merkittävänä se nyt nähdään. Mutta kun ryhdyin tarkastelemaan värjäysaineita ja yritin selvittää ne kasvit, joista tämä aineisto muodostuu, sekä nähdä niiden suvut, lajit ja erot, kävi niin, että jouduin niin suurten vaikeuksien ympäröimäksi, että ne näyttivät miltei mahdottomilta voittaa, erityisesti niiden yksinkertaisten aineiden osalta, jotka sen jälkeen kun niitä alettiin tuoda kummastakin Intiasta, ovat saavuttaneet vakiintuneen aseman aikamme värjäämöissä. En myöskään tullut asiantuntevammaksi sen jälkeen, kun olin tutkinut värjärien kirjoituksia, sanakirjoja ja epäilemättä kuuluisien tekijöiden suuria teoksia. Löysin sanoja ja nimiä, joita oli koottu päällekkäin monista eri kielistä; hajanaisia kuvauksia, kuivia kuoria mutta en ydintä, epäselvän pilven mutta en etsimääni kirkasta totuutta. Niinpä ryhdyin järjestelmälliseen työhön ja kävin läpi kaikki ne kasvitieteilijöiden teokset, jotka saatoin saada käsiini, jotta voisin tutkia yksittäisiä kasveja ja selvittää, mitä kaikkea värjärit käyttävät. Mutta koska en näin menetellenkään voinut saavuttaa sitä, etten olisi toisinaan huomannut eksyväni tietämättömänä tai epävarmana, varsinkin niiden värjäysaineisiin kuuluvien kasvien joukossa, jotka ovat kotoisin jommastakummasta Intiasta, ilmoitan avoimesti, mitä mielestäni vielä tarvitaan: niin että, jos Intiassa matkustavalle sattumalta tulee mahdollisuus tutkia asiaa tarkemmin, häneltä ei puuttuisi välineitä eikä myöskään siltä taiteelta, jota tuo uuttera työ on suuresti edistänyt.Atque spissas quidem tenebras, quibus involuti hærebant Medici, donec pura elaborataque augerentur Materia Medica, distincteque scirent, unde simplex quodlibet peteretur Medicamentum, ex qua planta, ex qua ipsius parte, quo denique e loco &c. si contulerimus cum scientiæ qua hodie circumfundimur plena luce; patet oppido quantum evecta in fastigium hæc pars Botanices jam conspiciatur. Sed tinctoriam ad materiam ubi accesseram extricaturus plantas quibus illa constituitur, harumque visurus genera, species, differentias, tantis implicari accidit obstaculis, ut superari vix posse viderentur, ea præsertim in parte simplicium, quæ utraque ex India asportari cœpta in officinis tinctoriis nostri ævi invaluerunt. Nec evasi peritior postquam Tinctores, Lexica & grandia Volumina celebrium certe Auctorum consulueram. Vocabula inveni & nomina variis e lingvis cumulata unum supra alterum, diffusas descriptiones, sicca putamina, non nucleum, infidam nubem, non liquidam quam quærebam veritatem. Data igitur opera, quotquot videre contigit, Botanicos Scriptores evolvi, ut plantas singulas rimarer, e quibus colligitur quidquid Tingendi Artificibus usurpari novi. Sed quia ne sic quidem obtinere potui, quominus ignarus non nunquam aut dubius ipse mihi visus sim oberrare, ea præsertim in cohorte Tinctoriæ Materiæ, quæ Indiæ alterutri est indigena, aperiam candide quid adhuc desiderandum putem, ut si peregrinanti forte apud Indos suppetat occasio accuratius examinandæ rei, nec sibi desit, nec arti, quam illa diligentia mirum quantum sibi devinxerit.
§. VI.
Perusvärejä voidaan katsoa olevan kuusi: 1 valkoinen, 2 keltainen, 3 vihreä, 4 sininen, 5 punainen, 6 musta. Niitä ei kuitenkaan pidetä fysiikan tarkoittamina perusväreinä, sillä keneltäkään fyysikolta ei jää huomaamatta, että tätä nimitystä käytetään fysiikassa toisessa merkityksessä. Kutsumme perusväreiksi värejä, jotka luonto kaikkialla tuo meille esiin selkeimmin havaittavina ja jotka voidaan erottaa muista, monin tavoin syntyneistä väreistä heti, kun kaksi tai useampia näistä perusväreistä on sekoitettu ja yhdistetty keskenään.Colores primarios sex numerare convenit, 1 Album, 2 Luteum, 3 Viridem, 4 Cæruleum, 5 Rubrum, 6 Nigrum, qui tamen fundamentales haud putentur, qvum hoc nomen alio sensu sumi a Physicis neminem fugit. Primarii nobis dicuntur, quos natura passim distinctiores nobis effert suis in effectibus; quosque sejungere fas est a ceteris, varie oriundis, simulac e primariis illis bini pluresque commixti invicem temperatique fuerint.
En toki ole tietämätön siitä, että vihreä väri syntyy, kun keltainen ja sininen yhdistetään. Näin voidaan yleisesti nähdä myös värjäämöissä: keltainen ja valkoinen kangas pannaan yhtä aikaa sinisellä väriliemellä täytettyyn kuparikattilaan, ja kun kumpaakin on keitetty siinä saman ajan, toinen nostetaan ulos sinisenä, toinen taas vaaleanvihreänä. Samoin sininen kangas, joka lisäksi kyllästetään keltaisella värillä, muuttuu tummanvihreäksi. Näin ollen keltainen pohjaväri tuottaa kirkkaamman vihreyden, sininen pohjaväri puolestaan tummemman.Haud equidem ignoro viridem colorem e luteo cæruleoque junctis exsistere. Nam & vulgo in officinis videre est pannum luteum cum albo pariter immitti in Ahenum, cærulea refertum tinctura, & postquam æquo tempore uterque excoctus fuerit, hunc cæruleum, illum vero pallide Viridem extrahi; sic quoque pannus cæruleus luteo insuper colore imbutus, obscure viridis evadit; nempe luteus fundus, lucidiorem viriditatem, cæruleus obscuriorem dabit.
Tästä seuraavat seuraavat värisävyt, jotka syntyvät kahden perusvärin sekoittuessa:
HARMAA mustasta ja valkoisesta,
OPAALINVÄRINEN valkoisesta ja sinisestä,
RUUSUNPUNAINEN punaisesta ja valkoisesta,
PURPPURA sinisestä ja punaisesta,
VIOLETTI sinisestä ja mustasta,
VAALEANVIHREÄ keltaisesta ja sinisestä,
TUMMANVIHREÄ sinisestä ja keltaisesta.Hinc sequentes colorum varietates; utpote e primariis duobus mixtis enatæ constituantur:
CINEREUS ex Nigro & Albo.
OPALINUS ex Albo & Cæruleo.
ROSEUS ex Rubro & Albo.
PURPUREUS ex Cæruleo & Rubro.
VIOLACEUS ex Cæruleo & Nigro.
pallide VIRIDIS ex Luteo & Ceruleo.
obscure VIRIDIS ex Cæruleo & Luteo.
Vihreä on kuitenkin tästä huolimatta luettava perusvärien joukkoon juuri siinä merkityksessä, että se luonnossa itsessään näyttää olevan omaleimainen ja erittäin yleinen sekä esiintyy niin usein sellaisenaan. Sininen väri, varsinkin kasvikunnasta saatava, muuttuu emäksen ja hapon vaikutuksesta hämmästyttävän helposti – lukuun ottamatta yleensä pysyvämpää indigonsinistä. Niinpä, kun siihen lisätään happoa, karkea, vielä käsittelemätön ja värjäystaidolla kiinnittämätön sininen muuttuu punaiseksi, kun taas emäksen vaikutuksesta se pakotetaan muuttumaan vihreäksi. Tähän viittaa vanha sääntö: siniset värit muuttuvat hapon vaikutuksesta punaisiksi ja emäksen vaikutuksesta vihreiksi.Attamen viridem nihilominus colorem inter primarios locare necessum est, eo videlicet nomine, quod in natura ipsa rerum videatur distinctus & maxime vulgaris, totiesque per se talis occurrat. Cæruleus color, is potissimum qui in regno vegetabili enascitur, excepto Indigoneo plerumque tenaciore, Alcali & Acido mirifice immutatur, ita, ut admixto acido, cæruleus rudis, nec arte adhuc firmatus, in Rubrum abeat, ex alcali autem cogatur in viridem; quo spectat antiquum illud: colores cærulei, ab acido rubri, ab alcali virides evadunt.
§. VII.
Jos jotakuta kiinnostaa etsiä uusia värejä kasvikunnasta, hänen tulee kiinnittää erityistä huomiota kahteen ilmiöön. Ensimmäinen on tarkkailla niitä kasveja, jotka muuttavat väriään kuivuessaan, varsinkin silloin, kun kasvitieteilijät ovat keränneet ne kosteina tai kuivanneet ne hitaasti imupaperien välissä, niin että ne ovat ehtineet lähes ensimmäiseen mätänemisen asteeseen. Näin kuivattuina monivuotinen lehtosinijuuri (Mercurialis perennis) ja pikkulaukku (Rhinanthus crista; nyk. Rhinanthus minor?) muuttuvat harmaiksi; keltamaitteen (Loti corniculati; nyk. Lotus corniculatus) ja masmaloiden (Anthyllidis vulneriæ; nyk. Anthyllis vulneraria) kukat muuttuvat sinisiksi; mustalinnunherne (Orobus niger; nyk. Lathyrus niger), rantayrtti (Lycopus europæus; nyk. Lycopus europaeus) sekä useimmat juuriloiskasvit [?] – kuten Hypocistis (keltakistuksenloisio, Cytinus hypocistis?), Cynomorium (patukit), Monotropa (aavepiiput) ja Lathraea (suomukat) – mustuvat.Enimvero cui novos, in Regno Vegetabili, volupe fuerit colores investigare, ad duo inprimis phænomena diligenter attendat animum, primum est, plantas observet, quæ colorem siccate variant, præsertim ubi a Botanicis aut humidæ carptæ, aut tardius chartas inter bibulas arefactæ, ut primum fere gradum subierint putredinis. Hoc modo siccatæ Mercurialis perennis, Rhinanthus crista fiunt cineraceæ; flores Loti corniculati & Anthyllidis vulneriæ redduntur cærulei; Orobus niger, Lycopus europæus, plurimæ Parasiticæ radicum: Hypocistis, Cynomorium, Monotropa Lathræaque nigricant.
Toinen seikka on tutkia hyönteisten asuinsijoja, nimittäin kasvien äkämiä. Kun hyönteiset ovat laskeneet niihin munansa, joista myöhemmin kuoriutuvat toukat, ne häiritsevät kasvin nesteiden kiertoa ja saavat ne kerääntymään kyhmymäisiksi pahkuroiksi, joissa useimmiten on värjäykseen soveltuvia aineita. Tällaisia tavataan esimerkiksi tammessa, maahumalassa, ikiviuhkoissa (Statice; Limonium), pajussa, poppelissa, pistaasissa (Terebinthus; nyk. Pistacia), ukonkeltanoissa (Hieracium) ja ruusussa. Näihin katson lisättäviksi myös monet muut hyönteisten kehityspaikat, jotka muistuttavat edellisiä, vaikka ovat niitä irrallisempia eivätkä ole yhtä kiinteästi liittyneet itse kasviin, kunhan ne kuitenkin saavat ravintonsa välittömästi sen kasvimehusta. Tähän ryhmään on luettava myös kilpikirvat (Coccus), kuten kokenillikirva (Coccus cacti; nyk. Dactylopius coccus), kermeskirva (Coccus quercus; nyk. Kermes quercus), Scleranthus-kasveilla elävä kilpikirva (= puolankermes, nyk. Porphyrophora polonica), sianpuolukalla (Uva ursi; nyk. Arctostaphylos uva-ursi), tähkähelveillä (Phalaris), pajulla ja jalavalla elävät kilpikirvat sekä muut vastaavat.Alterum est, Insectorum visitet hospitia, GALLAS putaj vegetabilium, quæ postquam in illis ova sua deposuerunt insecta, ut in pullos dein excludantur, succi in planta circulationem distorquent & coacervant in gibbosa tubercula, quibus tinctilis vis plerumque inest; ut in Quercu, Glechomate, Statice, Salice, Populo, Terebintho, Hieracio, Rosa; quibus addenda reor alia plurima insectorum cunabula, prioribus similia, quamvis solutiora, nec arcte adeo ipsi plantæ injuncta sint, dum succo tamen ejus immediate fruantur; quorsum e Coccis referendi COCCUS Cacti, Quercus, Scleranthi, Uvæ ursi, Phalaridis, Salicis, Ulmi &c.
§. VIII.
Valkoisia värejä käytetään värjäystaiteessa hyvin vähän, tai pikemminkin ei lainkaan, koska pellava-, ei ainoastaan villa- vaan myös silkkikankaissa, luonnon itsensä jo kauan sitten valmistamina, valkoisuus on valmiina. Tämän vuoksi värjäystaidon työ rajoittuu tässä lopulta siihen, että kankaat ja muut esineet, jotka halutaan saada mahdollisimman valkoisiksi, hangataan asianmukaisesti saippuaisilla aineilla ja pestään puhtaiksi.Colores albi in arte infectoria paucissimi, vel nulli potius, usurpantur, quod in Linteis, non modo & Laneis, sed in sericis quoque a natura dudum parati adsint. Artis ergo heic opera eo demum redit, ut panni & cetera quæ albicabunt intentius, Saponaceis tergantur recte & abluantur.
Vihreä väri on sellainen, joka erityisesti vahvistaa silmien näkökykyä, kun taas keltainen väri, varsinkin auringon säteiden siihen osuessa, rasittaa katsojien silmiä. Tätä väriä [vihreää] käytetään värjäystaidossa harvemmin, ja sitä saadaan kasvikunnasta varsin niukasti, vaikka lähes kaikki kasvit ovatkin ylpeitä sen kaltaisesta väristä. Sen vuoksi värjäystaiteen mestarit valmistavat sen, kuten jo aiemmin mainitsimme, sekoittamalla keltaista ja sinistä.Viridis color est, qui oculorum aciem potissimum corroborat, quemadmodum Luteus radiis præsertim accedentibus solaribus, inspectantes vexat. Rarius ille adhibetur color in arte tinctoria & parce admodum e Regno Vegetabili elicitur, quamquam herbæ, tantum non omnes, illius specie superbiunt. Eum ergo, antea ut monuimus, e luteo & cæruleo permixtis conficiunt artis magistri.
Sinisiä värejä saadaan meillä harvemmin kotoperäisistä kasveista, minkä vuoksi lähes kaikki on hankittava tuoduista [kasveista].Colores cærulei indigenis e plantis nobis rarius comparantur, unde fere omnes ex advectis legendi sunt.
Erittäin kaunis punainen väri miellyttää silmiä suuresti miellyttävän loistonsa ansiosta. Se tulee yleensä voimakkaammaksi, kun siihen sekoitetaan happoa.Speciosissimus ruber color oculis placet maxime ameno splendore. Intentior redditur plerumque admixto acido.
Mustaa väriä, jolla värjärit värjäävät villakankaita, ei katsota saatavan kasvikunnasta, vaan tätä tarkoitusta varten on pakko hankkia tarvittavat apuaineet kivikunnasta, erityisesti metallikunnasta. Nämä aineet on kuitenkin tavallisesti saatettava sopiviksi ja tehokkaiksi lisäämällä niihin erilaisia kasviperäisiä purettavia ja supistavia aineita. Jokainen kangas, joka halutaan peittää voimakkaalla mustan sävyllä – ja juuri siinä piilee sen kauneus – tarvitsee yleensä tulla värjätyksi jollakin muulla värillä, sillä myös [tumman värisen esineen] loisto ja täydellinen mustuus ovat tavoiteltavia ominaisuuksia. Mustan värin täydelliseksi aikaansaamiseksi lisätään myös paprikan (Capsicum annuum) hedelmää, jotta väri tarttuisi lujemmin, ja niin edelleen; näistä asioista en kuitenkaan nyt aio kirjoittaa tarkemmin.Colorem nigrum, quo lanea imbuunt tinctores, Regno vegetabili haud acceptum referunt, sed in hunc usum coguntur necessaria e regno Lapideo petere adjumenta, Martialia præcipue, quæ tamen variis plerumque additis stipticis & adstringentibus vegetabilibus idonea & efficacia reddi oportet. Pannus quilibet nigricante fortius colore perfundendus, in quo quidem sita est elegantia, nam decet & tetraones suus nitor & absoluta nigredo, alio ut plurimum imbuatur colore necesse est. Additur quoque ad nigrum perficiendum colorem fructus Capsici annui, ut tenacior insideat, &c. quæ quidem mea nunc non fecero.
Yksiheteiset.MONANDRIA.
Maustekurkuma, gurkmeja (Curcuma longa).
Kiinaninkivääri, fingerrot (Curcuma rotunda, nyk. Boesenbergia rotunda)
Itä-Intiasta peräisin oleva monivuotinen luonnonvarainen kasvi.
Sen juuri värjää runsaalla, mutta helposti haalistuvalla keltaisella värillä.1. CURCUMA longa & rotunda. Sp. pl. 2. (Gurkmäja).
Planta perennis Indiæ orientalis, fera.
Radix Luteo tingit colore uberi sed fugaci.
KaksiheteisetDIANDRIA.
Aitalikusteri.
Pensas, joka kasvaa Etelä-Euroopassa sekä Ruotsin Orostin saarella; myös viljeltynä.
Marjoista saadaan purppuranväristä väriainetta pelikorttien värjäämiseen. (John Ray, Historia Plantarum, 1603.)2. LIGUSTRUM vulgare, Fl. Svec. 5. Liguster).
Frutex Europæ australioris & Insulæ Orost sveciæ; cicur.
Baccæ Purpuream picturam pro chartis lusoriis præbent. Raj. hist. 1603.
Rantayrtti, strandklo.
Monivuotinen kasvi, joka kasvaa Euroopan soilla ja kosteikoilla; yleinen.
Kasvin mehu tahraa kaiken niin sitkeästi mustahkolla värillä, ettei sitä voi pestä pois. Kiertelevät singaleesit, jotka tekeytyvät egyptiläisiksi, värjäävät kasvonsa tämän kasvin mehulla tummanruskeiksi. (Hoffmann, Schwenckfeld.)3. LYCOPUS europæus, Fl. Svec. 31.
Pl. perennis Europæ palustris, vulgaris.
Succus nigricante colore quævis adeo pertinaciter inficit, ut elui nequeat. Errones Cingali, ægyptios mentientes, faciem fusco colore ejus succo inficiunt. Hoffm. Schwenk.
Kolmiheteiset.TRIANDRIA.
Saksankurjenmiekka, tyskiris.
Monivuotinen kasvi, joka kasvaa Etelä-Euroopassa; myös viljeltynä.
Kukkien puristetulla mehulla, jota keitetään alunan kanssa, saadaan vihreää mustetta.4. IRIS germanica, Sp. pl. 38. (Swerdslilja).
Pl. perennis Europæ australis, cicur.
Corollæ viridi tingunt expresso succo, cum alumine cocto, pro scriptura.
Maustesahrami, saffranskrokus.
Monivuotinen kasvi, jota tavataan Etelä-Euroopan Alpeilla ja Afrikassa sekä viljeltynä.
Sen emi antaa erittäin kauniin kullankeltaisen värin, minkä vuoksi sitä käytetään hyvin yleisesti ei ainoastaan värjäyksessä vaan myös farmasiassa ja apteekeissa.5. CROCUS sativus, Sp. pl. 36. (safran).
Pl. perennis Alpium Europæ australioris, Africa; cicur.
Pistillum fulvo tingit pulcherrimo colore, unde usus ejus frequentissimus, non modo in arte tinctoria, sed & in pharmaceutica & officinali.
Ruiskattara, råglosta.
Yksivuotinen eurooppalainen heinä; yleinen.
Sen röyhyllä talonpojat, etenkin Ystadin seudun asukkaat, värjäävät vihreäksi. (Iter Scanicum, 277.)6. BROMUS secalinus, Fl. Svec. 96. (Losta, Swingel).
Gramen annuum europæum; vulgare.
Panicula viridi tingunt Coloni, inprimis Ystadienses. It. Scan. 277.
Järviruoko, vass (nyk. Phragmites australis).
Monivuotinen eurooppalainen, järvissä ja kosteikoissa kasvava heinä; yleinen.
Sen röyhyllä maaseutumme asukkaat värjäävät vihreäksi.7. ARUNDO phragmites, Fl. svec. 105. (Was).
Gramen perenne europæum, lacustre; vulgare.
Panicula viridi tingunt Ruricolæ nostrates.
§. VII.
Neliheteiset.TETRANDRIA.
Purtojuuri, ängsvädd (nyk. Succisa pratensis).
Monivuotinen eurooppalainen kasvi; yleinen.
Kuivat lehdet antavat keltaisen värin. Tätä käyttöä tavataan, joskin harvakseltaan, maaseudun asukkaiden keskuudessa. Iter Scanicum, s. 277.8. SCABIOSA succisa, Fl. svec. 119. (Angwädd).
Pl. perennis Europæ; vulgaris.
Folia sicca Luteo inficiunt rariori usu apud Rusticos recepta. It. Scan. 277.
Värimaratti, färgmåra.
Monivuotinen Pohjois-Euroopan kasvi, erityisesti Öölannissa; yleinen.
Juurilla värjätään punaista värimataran (Rubia) sijaan. Ne kerätään ennen kuin kasvi kasvattaa vartensa. Juuria käytetään yleisesti Itämeren saarilla. Iter Oelandicum, s. 115; Iter Gothlandicum, s. 232. Värjärit ovat kokein havainneet ne hyviksi. Acta Stockholmiensia 1742, s. 20.
* alkuperäisessä tekstissä typo: expeperimentis9. ASPERULA tinctoria, Fl. svec. 122. (Madra).
Pl. perennis Europæ borealis, inprimis Oelandiæ; vulgaris.
Radices rubro tingunt loco Rubiæ, collectæ antequam caulem exserant, frequenti usu in insulis Balthicis. It. Oel. 115. It. Gothl. 232, a tinctoribus experimentis* probatæ. Act. Stockh. 1742. p. 20.
Ahomatara, vitmåra.
Monivuotinen pohjoiseurooppalainen kasvi; yleinen.
Suomalainen rahvas värjää juurilla punaista. Koska juuret ovat kuitenkin pienempiä, villan värjäämiseen tarvitaan niitä suhteellisesti suurempi määrä. Acta Stockholmiensia 1745, s. 244.10. GALIUM boreale, Fl. svec. 124. (Måra).
Pl. perennis Europæ borealis; vulgaris.
Radices rubro tingunt apud Rusticos Finlandiæ, quum vero minutiores, anatica requiritur earundem quantitas ad lanas inficiendas. Act. Stockh. 1745. p. 244.
Keltamatara, gulmåra.
Kukintoterttu värjää villavaatteet keltaisiksi, kun se keitetään alunan kanssa.
Juuret värjäävät punaisiksi. Acta Stockholmiensia 1745, s. 251, 244.11. GALIUM verum, Fl. Svec. 123. (Mariæ Sängbalm).
Pl. perennis europæ; vulgaris.
Panicula florum Luteo inficit lanatas vestes colore, cum alumine cocta.
Radices rubro inficiunt colore, Act. Stockh. 1745. p. 251, 244.
Värikrappi.
Monivuotinen Etelä-Euroopan kasvi, hiekkaisten ja aurinkoisten kasvupaikkojen laji; viljelty; erittäin helposti viljeltävissä Skånessa Ruotsissa. It. Scan. 233.
Juuret antavat punaisen värin, ja ne ovat värjärien hyvin yleisessä käytössä.12. RUBIA tinctorum, Sp. pl. 109. (Krapp).
Pl. perennis Europæ australioris, arenosa, aprica; mansveta; plantanda facillime ad Scanoram sveciæ, It. scan. 233.
Radices rubro inficiunt colore, frequentissimo in usu apud tinctores.
Euroopanvieras, nässelsnärja.
Yksivuotinen eurooppalainen loiskasvi; yleinen.
Kasvi antaa hieman punaruskean värin, mutta väri on heikko.13. CUSCUTA europæa, Fl. Svec. 144. (Snar-refwa).
Pl. annua parasitica Europæ; vulgaris.
Herba subrufo tingit, sed debili colore.
Viisiheteiset.PENTANDRIA.
Rohtorasti.
Monivuotinen eurooppalainen kasvi; yleinen.
Tuoreina puristetut teriöt antavat vihreän väriaineen, kun niiden mehu keitetään alunan kanssa.14. ANCHUSA officinalis, Fl. Svec. 161. (Oxtunga).
Pl. perennis Europæ; vulgaris.
Corollæ Viridem picturam recentes expressæ & succo cum alumine cocto præbent.
Värialkanna, alkanna (nyk. Alkanna tinctoria (subsp. tinctoria)).
Monivuotinen Narbonnessa, Ranskassa kasvava kasvi; viljelty.
Juuri antaa punaisen värin, mutta se on kestämätön. Sen vuoksi sillä on käyttöä tuskin muualla kuin apteekkareilla lääkkeissä ja bezeteissä**, joissa sitä käytetään aidon alkanjuuren (henna, nyk. Lawsonia inermis) sijasta. Koska kuitenkin myös tätä on maassamme harvoin saatavilla, sen sijaisaineena käytetään edellä mainitun rohtorastin juuria.
* oli: prostet
** Bezettit olivat apteekeissa myytäviä pieniä värjättyjä kangaspaloja, joita myyntiin eräänlaisena väriainevalmisteena. Niihin oli imeytetty runsaasti väriainetta, ja niitä käytettiin liottamalla bezettipalasta väriä veteen, jota saatettiin sitten käyttää esim. musteena.15. LITHOSPERMUM tinctorium, Sp. pl. 132. (Pseudo Alcanna).
Pl. perennis Galliæ Narbonensis; mansveta.
Radix rubrum dat colorem, sed fugacem, quapro[p]ter vix nisi Pharmacopolis in Medicamentis & Bezettis** usum præstat, qui eandem pro radice Alcannæ veræ substituunt; qvum vero & hæc rarius apud nostrates prostat*, hujus Alcannæ succedanei succedaneum porrigunt, radices scilicet Anchusæ præcedentis.
Ranta-alpi, strandlysing.
Monivuotinen eurooppalainen kasvi; yleinen.
Kasvi värjää villan keltaiseksi, jos on Linderin Swenska Färge-Konst -kirjaa, s. 85, uskominen.16. LYSIMACHIA vulgaris, Fl. svec. 175.
Pl. perennis europæa; vulgaris.
Herba Luteo inficit lanas, si fides Linder. tinct. 85.
Etelä-Amerikkalainen puu; harvinainen.
Varsinkin kypsymättömät marjat värjäävät vaatteet ja niitä syövien huulet mustiksi, eikä väriä voi pestä pois. Amerikan villit sivelevät tällä mehulla kasvonsa, jotta näyttäisivät vihollisistaan pelottavilta. Jos mehua on sekoitettu veteen, jolla kädet pestään, musta väri tuskin lähtee millään keinolla neljääntoista päivään.17. GENIPA americana, Syst. Nat. 2. p. 931.
Arbor Americæ meridionalis; sera.
Baccæ inprimis immaturæ atro tingunt vestes & labia manducantium colore, qui elui neqvit, Feri americani hujus succo faciem obducunt, ut hostibus suis videantur terribiles. Si aquæ immixtus suerit succus, qua manus lavantur, nigredo per quatuordecim dies vix ulla arte exuitur.
Kissankello, liten blåklocka.
Monivuotinen eurooppalainen kasvi; yleinen.
Puristetut teriöt antavat kirjoittamiseen sinistä väriainetta; mutta kun niihin lisätään alunaa, saadaan vihreää.
* Oli: 17; korjattu vuoden 1760 julkaisuun.18* CAMPANULA rotundifolia, Fl. svec. 184. (Klåcka).
Pl. perennis europæa; vulgaris.
Corollæ cæruleum dant pigmentum expressæ pro scriptura;
addito autem alumine, viride.
Korpipaatsama, brakved (nyk. Frangula alnus).
Metsissä ja kosteahkoilla kasvupaikoilla kasvava eurooppalainen pensas; yleinen.
Kuori värjää keltaiseksi.
Kypsymättömät marjat värjäävät villan vihreäksi.19. RHAMNUS Frangula, Fl. svec. 203. (Tröske).
Frutex nemorosus subpaludosus Europæ; vulgaris. Cortex flavo tingit colore.
Baccæ immaturæ viridi colore lanas inficiunt.
Orapaatsama, getapel (nyk. Rhamnus cathartica).
Eurooppalainen pensas; yleinen.
Kuori antaa kauniin keltaisen värin. Iter Oelandicum 58. Iter Gothlandicum 175, 207.
Kypsät marjat erittävät purppuranpunaista mehua, jos ne poimitaan vasta myöhään syksyllä.
* oli RHAMMUS, korjattu 1760 julkaisuun 20. RHAMNUS* catharticus, Fl. Svec. 202. (Getapel).
Arbuscula Europæ; vulgaris.
Cortex Luteo tingit pulchro colore, It. Oel. 58. It. Gothl. 175, 207.
Baccæ maturæ puniceum succum emittunt, sub autumnum serius decerptæ.
(Nyk. Rhamnus infectoria).
Etelä-Euroopan pensas, varsinkin Narbonnen seudulla ja Espanjassa; meillä yhä huonosti tunnettu; ehkä ainoastaan edellisen lajin muunnos, mutta pienempi ja samanlainen kuin se, joka kasvaa Ollenbergissä Länsi-Göötanmaalla?
Marjat värjäävät erinomaisen keltaisiksi, minkä vuoksi niitä myydään kautta Euroopan värjäysjyvinä (grana tinctoria) ja niitä pidetään suuressa arvossa.21. RHAMNUS minor, Bauh. pin. 478. (Grain d'avignon).
Frutex Europæ australis, inprimis Narbonæ, Hispaniæ, etiamnum obscurus; forte sola varietas præcedentis, sed minor & qualis ad Ollenberg W. gothiæ crescit?
Baccæ luteo tingunt præstantissimo, unde granorum tinctoriorum nomine venduntur per Europam & magno in pretio habentur.
Koiranputki, hundkäx (nyk. Anthriscus sylvestris).
Monivuotinen eurooppalainen kasvi; yleinen.
Sarjakukinto antaa keltaisen värin, joka on parempi kuin itse väriläätteen, mutta huonompi kuin väriresedan. Kasvi kerätään etenkin kukinnan alkaessa latvuksineen, minkä jälkeen se on heti kuivattava.
Yrtti antaa lisäksi puhtaan ja kauniin vihreän värin. Act. Stockh. 1742, s. 37.22 CHÆROPHYLLUM sylvestre, Fl. svec. 257 (Hundkäxa).
Pl. perennis Europæ; vulgaris.
Umbella luteum præbet colorem, ipsa serratulâ præstantiorem, sed Luteola inferiorem. Colligitur herba inprimis cum summitatibus sub florescentia, mox siccanda.
Herba vero viridem dat purum & pulchrum colorem. Act. Stockh. 1742. p. 37.
Monivuotinen Espanjan kasvi.
Espanjan rahvas värjää villaa sarjakukinnolla keltaiseksi.
* lisätty 1760 julkaisuun23. THAPSIA villosa, Sp. pl. 261.
Pl. perennis Hispaniæ.
Umbella Luteo tingit colore lanas* apud plebem Hispaniæ.
Parkkisumakki, bärsumak, enbart sumak.
Etelä-Euroopassa kasvava puu; viljelty.
Rungon kuori värjää kankaat keltaisiksi.
Juuren kuori värjää punaruskeiksi, eikä väri ole epämiellyttävä.24. RHUS coriaria, Sp. pl. 265. (sumach).
Arbor Europæ australis; mansveta.
Cortex caulis flavo pannos colore inficit.
Cortex radicis rufo tingit, nec ineleganti colore.
Puuteriperuukkipensas, perukbuske (nyk. Cotinus coggygri).
Itävallassa ja Italiassa kasvava pieni puu; viljelty.
Rungon kuori värjää kankaat keltaisiksi.
Juuren kuori värjää ne punaruskeiksi, eikä väri ole lainkaan epämiellyttävä.25. RHUS Cotinus, Sp. pl. 265.
Arbuscula Austriæ & Italiæ; mansveta.
Cortex caulis flavo inficit pannos colore.
Cortex radicis rufo, nec ineleganti tingit.
Malabarinpinaattio, malabarspenat (nyk. Basella alba).
Itä-Intian yksivuotinen luonnonvarainen kasvi.
Marjojen mehu antaa kauniin violetin värin, mutta se on kestämätön; sen vuoksi sitä käytetään vain bezetteihin*, kosmeettisiin valmisteisiin sekä väriliemien sävyttämiseen miellyttävän väriseksi, mutta väri ei pysy kauan.
* Bezettit olivat apteekeissa myytäviä pieniä värjättyjä kangaspaloja, joita myyntiin eräänlaisena väriainevalmisteena. Niihin oli imeytetty runsaasti väriainetta, ja niitä käytettiin liottamalla bezettipalasta väriä veteen, jota saatettiin sitten käyttää esim. musteena. 26. BASELLA rubra, Sp. pl. 272.
Pl. annua India orientalis; fera.
Baccarum succus violaceo eleganti tingit colore, sed fugaci, ideoque tantum pro Bezettis*, ad cosmetica & ad tincturas colorandas grato colore, at nondiu constanti, adhibetur.
Kuusiheteiset.HEXANDRIA.
Ruostehappomarja.
Piikikäs, Euroopassa yleinen pensas.
Kauttaaltaan hyvin keltainen juuri värjää villan keltaiseksi, kun sitä on liotettu lipeässä.
Hyvin keltainen kuori värjää nahan erinomaisen kauniin keltaiseksi (saffiannahaksi), ja se on puolalaisten keskuudessa yleisessä käytössä.27. BERBERIS vulgaris, Fl. svec. 311. (Berberis).
Frutex Europæ spinosus; vulgaris.
Radix luteo inficit lanas colore, lixivio macerata, quæ tota flavissima est.
Cortex flavissimus luteo coria tingit svavissimo colore (Saffian), frequenti usu apud Polonos.
Rohtotraakkipuu, rottinki, indisk rotting.
Itä-Intiassa kasvava villi pensas.
Lohikäärmeenveri on sakeutettua kasvinestettä, jota käytetään yleisesti apteekeissa ja lääkinnässä; se värjää punaiseksi.
Kaempferin mukaan tämä aine valmistetaan tämän rottinkipalmun hedelmän sakasta. Toiset kirjoittajat kuitenkin katsovat, että lohikäärmeenveri saadaan santelipuusta (ks. Præf. Mat. Med., s. 525), ja toiset taas Lingono-nimisestä* kasvista Rumphiuksen teoksen (Herbarium Amboinense, osa II, s. 205, taulu 70) mukaan. Näin ollen sillä saattaa olla useita eri alkuperiä.
* Paikallisesti nimellä Lingoum tunnettu kasvi kuuluu nykyään santelipuiden (Pterocarpus) sukuun.
28. CALAMUS Rotang, Sp. pl. 325. (Sangvis draconis)
Frutex Indiæ orientalis; ferus.
Sangvis Draconis, succus inspissatus, officinis in Pharmaceuticis, frequenti usu apud Medicos rubro inficit colore. Hic ex fœculis fructus hujus Calami conficitur teste Kæmphero; alii vero Auctores Sangvinem draconis a Pterocarpo, Præs. Mat. Med. 525, alii a Lingono Rumph. Amb. 2.p. 205, Tab. 70. deducunt, forte itaque originem pluribus debeat generibus.
Niittysuolaheinä, ängssyra..
Monivuotinen, Euroopassa yleinen kasvi.
Kuivattu juuri värjää apteekkien keitteet punaisiksi, mutta sitä ei muuten käytetä värjäykseen.29. RUMEX Acetosa, Fl. Svec. 318. (Syra).
Pl. perennis Europes vulgaris.
Radix exsiccata rubro colore inficit Decocta Pharmacopæorum, ceterum in arte tinctoria non usitata.
Keltahierakka, strandskräppa.
Monivuotinen eurooppalainen merenrantakasvi; melko harvinainen.
Vaikuttaa todennäköiseltä, että kasvi antaa keltaista väriä, koska se muuttuu vasta kesällä hyvin keltaiseksi. Tämän vuoksi katsoin tarpeelliseksi tehdä sillä kokeita (ks. Iter Scanicum, s. 248).30. RUMEX maritimus, Fl. Svec. 313. (Hafssyra).
Pl. perennis maritima europæa; minus frequens.
Herbam luteum dare colorem, quod æstate demum admodum flava evadat, verisimile videtur, ut experimenta cum hac instituere necessarium esse judicarem, ex It. Scan. 248.
KahdeksanheteisetOCTANDRIA.
Santelipuu, sandelträ.
Itä-Intian puu; kasvaa villinä.
Ydinpuuta on pidetty erityisen arvokkaana keltaisen värin vuoksi; sen sijaan valkoinen apteekeissa käytetty aine, saman puun ulompi osa, on harvemmin saanut sijaa värjäystaidossa.31. SANTALUM album, Sp. pl. 349. (Sandel).
Arbor Indiæ orientalis; fera.
Lignum medullaris substantiæ pro Luteo colore decantatum est; Album vero officinarum, ejusdem arboris substantia exterior, rarius in arte tinctoria locum habet.
Henna, hennabuske, hennaväxt.
Pieni pensasmainen kasvi Aasiassa ja Afrikassa, erityisesti viljelty Egyptissä.
Kuivattuna yrtti antaa erinomaisen keltaisen värin, jolla itämaalaiset värjäävät ruumiinosia.
Juuri antaa punertavan värin, kun se valmistetaan samttuttamattoman kalkin kanssa. Tällä itämaalaiset värjäävät hampaita, kynsiä, kasvoja, hevosten harjoja, nahkoja, puuta, vahoja, voiteita, keitteitä, kankaita jne.; he maalaavat ja värjäävät niillä. Heidän keskuudessaan ei ole mitään loistavampaa; meille ei mikään ole harvinaisempaa.32. LAWSONIA inermis, Sp. pl. 349. (Alkanna).
Arbuscula Asiæ & Africæ, maximeque in Ægypto culta.
Herba Luteum colorem præstantissimum exsiccata promit, quo Orientales corporis partes tingunt.
Radix rutilum dat colorem cum calce viva præparata, qua orientales dentes, ungves, faciem, jubas equorum, coria, ligna, ceras, ungventa, decocta, pannos &c. pingunt & colorant. Hoc nihil apud illos nitentius, nobis rarius nihil.
Hanhentatar, åkerpilört (nyk. Persicaria maculosa).
Yksivuotinen kasvi Euroopassa; yleinen.
Yrtti värjää alunapuretetut villakankaat keltaisella värillä.
* korjattu 1760 julkaisuun vulgaris33. POLYGONUM Persicaria, Fl. svec. 342, Hydropiper, Fl. Svec. 343. (Jungfru-twåhl).
Pl. annuæ Europæ; vulgares*.
Herba Luteo colore pannos laneos alumine imbutos tingit.
Kymmenheteiset.DECANDRIA.
Kampetšepuu, sinipuu, kampeschträd, blåholts (Nyk. Haematoxylum campechianum).
Länsi-Intian puu; kasvaa villinä.
Puuaines antaa violetin värin, joka tavallisen käytännön mukaan levitetään kankaisiin pohjavärin tapaan, jotta ne voidaan lisäksi värjätä toisella värillä ja erityisesti mustalla, tai jotta muut myöhemmin sen päälle levitettävät värit tulisivat puhtaammiksi ja pysyvämmiksi.
* nimi korjattu muotoon Haematoxylon campechianum 1760 julkaisuun 34. HÆMATHOXYLON campechianam*, Sp. pl. 3084. (Blauholtz, Campecheträd, Loogwood).
Arbor Indiæ occidentalis; fera.
Lignum violaceum colorem præbet, qui vulgari consvetudine fundamenti instar pannis infertur, alio insuper colore & sigillatim nigro imbuendis, vel ut ceteri dein illi superinjecti colores puriores fiant tenacioresque.
Brasilträ.
Länsi-Intian puu; kasvaa villinä.
Puuaineksella punaiseksi värjääminen on erittäin yleistä.35. CÆSALPINIA brasiliensis, Syst. Nat. 1. p. 1018
(Brasilja).
Arbor Indiæ occidentalis; fera.
Lignum rubro inficere colore in arte tinctoria vulgatissimum est.
Ei virallista suomen- tai ruotsinkielistä nimeä, mutta espanjaksi kasvi tunnetaan nimellä palo de rosa (nyk. Tara vesicaria).
Länsi-Amerikan puu; kasvaa villinä.
Sen puuaines värjää purppuraan vivahtavalla punaisella värillä, ja värjärit käyttävät sitä yleisesti.
Lisätty vuoden 1760 julkaisuun: Mimosa angvis cati, Plumierin kuvateos 2, jota hänen oman todistuksensa mukaan kutsutaan yleisesti nimellä Bracelets; onko tämä siis todellinen Brasilette?36. CÆSALPINIA vesicaria, Syst. Nat. 2. p. 1018. (Brasilletta).
Arbor Americæ occidentalis; fera.
Lignum rubro purpurascente colore tingit, quod etjam tinctoribus maxime est vulgare.
Lisätty vuoden 1760 julkaisuun: Mimosa angvis cati, Plum. icon. 2. dictum vulgo Bracelets, ipso teste; an itaque vera Brasilette?
Sappankesalpinia (nyk. Biancaea sappan).
Molempien Intioiden puu; kasvaa villinä.
Puuaineksesta saadaan purppuraan vivahtavaa väriä, joka on värjäyksessä erittäin tunnettu.37. CÆSALPINIA sappan, Sp. pl. 381. (Sappan).
Arbor Indiæ utriusque; fera.
Lignum purpurascente colore pulc[h]ro imbuere, in re
tinctoria notissimum.
Mahdollisesti brasilianneulapalko, brasiliankesalpinia, bresilja, fernambuk, pernambuco (ent. Caesalpinia echinata, nyk. Paubrasilia echinata).
Brasilianpuun kaltainen puu.
Brasilialainen puu Fernambucosta Amerikasta; kasvitieteilijöille epäselvä.
Puuaineista käytetään erittäin yleisesti kankaiden värjäämiseen punaisella ja purppuraisella värillä.38. LIGNUM rubrum, Dal. Pharm. 376, Brasilio simile lignum vernembock, Bauh. hist. I. p. 494. Raj. hist. 1737. (Fernbock).
Arbor brasiliensis e Fernambuca Americæ; Botanicis obscura.
Lignum, rubro purpureoque colore ad imbuendos pannos vulgatissime recipitur.
Sianpuolukka, mjölon (nyk. Arctostaphylos uva-ursi).
Kasvaa maassa matalissa pensaissa Euroopan viileämmissä osissa; yleinen.
Lehdillä värjätään usein tuhkanharmaata. Ks. Acta Stockholmiensia, 1742, s. 28.39. ARBUTUS Uva ursi, Fl. svec. 358. (Miölonris).
Fruticulis procumbens Europæ frigidioris; vulgaris.
Folia ciner[e]o in colore frequenter usurpantur, Act.
stockh. 1742. p. 28.
Erilaisia melastomalajeja, malabarbusksläktet.
Pensas, jota tavataan molemmissa Intioissa;, etenkin Amerikassa.
Marjat värjäävät niitä syövien suun mustaksi, aivan kuten meidän mustikkamme, mutta mustuus säilyy aina neljätoista päivää.40. MELASTOMA variarum specierum, Sp. pl. 389.
Frutex utriusque Indiæ; imprimis Americæ.
Baccæ nigro colore contaminant os manducantium, haud aliter ac Vaccinia nostra, sed remanente nigredine ad quartum decimum usque diem.
(Ei suomalaista nimeä), egyptisk såpörtsrot.
Monivuotinen kasvi, jota tavataan etenkin Espanjan La Manchan maakunnassa.
Juuri ei tosin värjää, mutta puhdistaa valkoiset kankaat saippuan asemesta.
Tämä on se kasvi, jota vanuttajat käyttivät kankaiden puhdistamiseen ja villan pesemiseen (Dioskorides, kirja II, luku 193).
Kasvin juuri sisältää villan pesuun soveltuvaa nestettä, joka edistää hämmästyttävässä määrin sen valkoisuutta ja pehmeyttä (Plinius, kirja XIX, luku 3).
Löfling kertoo (samassa kohdassa, johon viitataan otsikkorivillä), että espanjalaiset käyttävät tätä La Manchassa vieläkin vaatteiden keittämiseen ja pesemiseen yhtä hyvalla teholla kuin käyttäessään saippuaa tai pesutahnaa.
* Vuoden 1760 julkaisussa Lœfl.41. GYPSOPHILA Struthium, Syst. Nat. 2. 1028. Lœfl. It. 37.
Pl. perennis imprimis provinciæ Lamanchæ Hispaniæ.
Radix quidem non tingit, sed pannos albos purgat loco saponis.
Struthium quo fullones in pannis purgandis lanisque lavandis utebantur, Dioscor. L. II. c. 193.
Radicula struthionis, quæ lavandis lanis succum habet mirum quantum conferens candori mollitiæque, Plin. L. XIX. c. 3. Hac etjamnum Hispanos in Lamancha vestimenta coquere & abluere haud minori effectu ac si sapone aut Smegmate uterentur, Löfling* l. c. commemorat. Vera haud dubie Saponaria veterum, unde nomen traxere Saponariæ in universum omnes.
Inquirendum num Gypsophila fastigiata, Fl. Svec. 379, adeo affinis, idem præstet, ut veri videtur simillimum?
Lännenkermesmarja, amerikanskt kermesbär.
Monivuotinen kasvi Pohjois-Amerikasta; viljelty.
Marjoista puristettu mehu antaa bezettikankaille* ja väriliuoksille ruusunpunaisen värin, mutta väri ei ole pysyvä.
* Bezettit olivat apteekeissa myytäviä pieniä värjättyjä kangaspaloja, joita myyntiin eräänlaisena väriainevalmisteena. Niihin oli imeytetty runsaasti väriainetta, ja niitä käytettiin liottamalla bezettipalasta väriä veteen, jota saatettiin sitten käyttää esim. musteena. 42. PHYTOLACCA americana, Sp. pl. 441
Fl. perennis America septentrionalis; cicur.
Baccæ roseum colorem Bezettis* & tincturis conciliant expresso succo, sed fugacem.
Kaksitoistaheteiset.DODECANDRIA.
Värireseda, färgreseda.
Kasvi antaa erittäin kauniin keltaisen värin (säämiskänkeltainen), minkä vuoksi värjärit käyttävät sitä hyvin yleisesti. Sitä tuodaan myös runsaasti ulkomailta, vaikka se kasvaisi meilläkin vaivatta.43. RESEDA Luteola, Fl. Svec. 424. (Wau).
Pl. annua europæa; cicur & vulgaris.
Herba Luteum pulcherrimum dat colorem, (chamois) unde frequentissimo tinctoribus in usu, & copiose ab exteris asportatur, quamvis facillime apud nos proveniat.
Parikymmenheteiset.ICOSANDRIA
Luumupuu.
Nykyään eurooppalainen puu, yleinen eteläisillä seuduilla.
Maalaiset värjäävät kuorella keltaista.44. PRUNUS domestica, Fl. svec. 430. (Plommonträd).
Arbor hodie europæa, in australibus vulgaris.
Cortex Luteum dat Ruricolis colorem.
Tarhaomenapuu, apel (nyk. Malus domestica).
Eurooppalainen puu, esiintyy sekä viljeltynä että luonnonvaraisena; yleinen.
Kuoresta saadaan värjäreille keltaista väriainetta.45. PYRUS Malus, Fl. Svec. 437. (Appel).
Arbor europæa culta & inculta; vulgaris.
Cortex Luteum tinctoribus colorem præbet.
Rätvänä (nyk. Potentilla erecta).
Monivuotinen eurooppalainen kasvi; yleinen.
Lappalaisten keskuudessa juuresta saadaan punaista pureskelemalla ja hieromalla sitä nahkaan. (Flora Lapponica 213)46. TORMENTILLA erecta, Fl. Svec. 459. (Blodrot).
Pl. perennis europæa; vulgaris.
Radix rubrum colorem masticata & inuncta coriis inducit apud Lappones, Fl. lapp. 213.
(Suo)kurjenjalka, kråkklöver.
Euroopassa kasvava monivuotinen kasvi; erittäin yleinen.
Suomalaiset saavat juuresta punaista väriä, joskin laadultaan heikompaa.47. COMARUM palustre, Fl. svec. 463. (Kråkfötter).
Pl. perennis Europæ; vulgatissima.
Radice rubrum Fenni colorem, licet viliorem efficiunt.
Moniheteiset.POLYANDRIA.
Mustakonnanmarja, svart trolldruva (nyk. Actaea spicata).
Eurooppalainen monivuotinen metsäkasvi; yleinen.
Marjojen mehu, keitettynä yhdessä alunan kanssa, tuottaa mustaa mustetta.48. ACTÆA spicata, Fl. svec. 464. (Trollbär).
Pl. perennis europæa nemorosa; vulgaris.
Baccarum succus atramentum nigrum, cum alumine coctus, præbet.
(nyk. Garcinia gummi-gutta).
Itä-Intian mahlakas puu; luonnonvarainen.
Kuivattu ja sakeutettu kasvimahla muodostaa keltaista gummiguttaa, jota käytetään yleisesti maalaustaiteessa ja harvemmin värjäyksessä.49. CAMBOGIA Gutta, Syst. Nat. 2. p. 1073. (Gummi-gutta).
Arbor Indiæ orientalis succulenta; fera.
Lac inspissatum Luteam Gummi guttam officinarum constituit, frequens in arte pictoria, in tinctoria rarius usurpatur.
Väriannatto, annatto.
Molempien Intioiden puu, etenkin Länsi-Intian; luonnonvarainen.
Siementen sakka tuottaa punaisen värin, jota värjärit käyttävät erittäin yleisesti, ja sillä Amerikan alkuperäisasukkaat maalaavat alastomat ruumiinsa.50. BIXA Orellana, Sp. pl. 512. (Orlean).
Arbor utriusque Indiæ, inprimis occidentalis; fera.
Seminum fæculæ rubrum sistunt colorem tinctoribus in usu freqventissimum, eoque sylvestres americani nuda sua corpora pingunt.
Rikkakukonkannus.
Eurooppalainen yksivuotinen kasvi; yleinen.
Kukan terälehtien mehu muodostaa alunan kanssa keitettynä sinisen väriaineen, jota kirjoittajat käyttävät.51. DELPHINIUM Consolida, Fl. svec. 475 (Riddars sporre).
Pl. annua Europæ; vulgaris.
Corollæ succus cæruleum pigmentum, cum alumine coctus, constituit, quo utuntur scribæ.
Lännenkylmänkukka.
Pohjoisemman Euroopan monivuotinen kasvi; viljelty.
Kukan terälehdistä puristettu mehu tuottaa vihreää mustetta.52. ANEMONE Pulsatilla, Fl. svec. 481. (Backsippa).
Pl. perennis Europæ borealioris; mansveta.
Corollæ viridem tincturam succo expresso sistunt pro scriptura.
Keltaängelmä, ängsruta..
Euroopassa kosteahkoilla paikoilla kasvava monivuotinen kasvi; yleinen.
Erittäin keltainen juuri värjää villan keltaiseksi.
Myös lehtien tiedetään värjäävän keltaiseksi.
53. THALICTRUM flavum, Fl. svec. 488.
Pl. perennis Europæ in subhumidis; vulgaris.
Radix Luteo colore lanas tingit ipsa flavissima.
Folia etiam Luteo inficere constat ex Act. Stock. 1745. p.250.
Rentukka, kabbleka.
Eurooppalainen monivuotinen suokasvi; yleinen.
Terälehdistsä puristettu mehu tuottaa alunan kanssa keitettynä keltaista mustetta.54. CALTHA palustris, Fl. Svec. 511. (Kabbelek).
Pl. perennis europæa palustris; vulgaris.
Corollæ succus luteum atramentum, cum alumine coctus, edit.
Kaksi pitkää ja kaksi lyhyttä hedettä.DIDYNAMIA
Mäkimeirami, kungsmynta.
Monivuotinen eurooppalainen kasvi, kallioilla kasvava; yleinen.
Maamme asukkaat värjäävät latvuksilla purppuraan vivahtavaa väriä.55. ORIGANUM vulgare, Fl. svec. 534. (Dosta).
Pl. perennis Europæ, rupestris; vulgaris.
Summitates purpurascentem colorem sistunt Colonis nostratibus. It. Oel. 58, 97, 101. It. Scan. 277.
Lehtopähkämö, stinksyska..
Eurooppalainen monivuotinen metsäkasvi; yleinen.
Linderin mukaan kasvi värjää keltaiseksi.56. STACHYS sylvatica, Fl. Svec. 526.
Pl. perennis Europæ, nemorosa; vulgaris.
Herba Luteo tingit colore ex testimonio Linderi tinct. 52.
Kreikanakantti, mjukakantus..
Monivuotinen kasvi Etelä-Euroopassa, etenkin Italiassa; viljelty.
On tunnettua, että kasvilla on värjätty keltaiseksi jo vanhimmista ajoista lähtien:
"ja sahraminkeltaisella akantuksella reunustettu huntu", kuten Vergilius kertoo (Aeneis 1.653).57. ACANTHUS mollis, Sp. pl. 939.
Pl. perennis Europæ australis, inprimis Italiæ; mansveta.
Herbam Luteo inficere ab antiquissimis temporibus constat:
Et circumtextum croceo velamen Acantho. Virg. Æn, 1: 653.
Neljä pitkää ja kaksi lyhyttä hedettä.TETRADYNAMIA.
Värimorsinko, vejde..
Eurooppalainen kaksivuotinen merenrannikon kasvi, harvinaisempi Ruotsissa; viljelty.
Kasvin sakasta saadaan sinistä väriainetta, johon sekoitetaan indigoa valmistettaessa sinistä kyyppiä.
Meillä sitä on viimein alettu kasvattaa, vaikka sitä yhä hankitaan naapurimaista suurempia määriä kuin olisi tarpeen.
Mylly, jolla raaka kasvi jauhetaan, on kuvattu teoksessa It. W. Gothico sivulla 128.58. ISATIS tinctoria, Pl. svec. 614. (Weide).
Pl. biennis Europæ maritima, rarior in Svecia; cicur.
Herbæ fæculæ cæruleum colorem gignunt, cum quo indigoneus miscetur ad decoctum ad cæruleum (Blå kyppen). Apud nos denique plantari cœpit, licet adhuc plus justa copia a finitimis ematur.
Mola, qua rudis planta teritur, descripta est in It. W. Gothico 128. Processum autem præparandi coloris graphice percenset J. Raj. hist. 842.
Heteet kahdessa nipussa.DIADELPHIA.
Väri-indigo.
Itä-Intiassa kasvava puolipensas; luonnonvarainen.
Sininen värisakka (indigo eli sininen mehu) on kaikista tunnetuista väreistä erinomaisin värjärien käyttöön, koska happo ei muuta sitä eikä myöskään alkali, ja siksi se on erittäin yleisesti käytetty.
Sitä joudutaan ostamaan ulkomailta kalliilla hinnalla, sillä talousoppineet eivät vielä ole onnistuneet saamaan yhdestäkään kotoperäisestä kasvista yhtä tehokasta väriainetta, vaikka he ovat uutterasti etsineet eurooppalaista korvaavaa kasvia.
Rajus on kuvannut näin Hernandolta saadun tämän valmistustavan: Leikatut lehdet pannaan kuparipataan tai suureen astiaan, jossa on kiehuvaa vettä, mutta joka on jo otettu pois tulelta, ja jossa vesi on lämmintä tai vielä paremmin (kuten asiantuntijat vakuuttavat) jäähtymässä eikä enää tulen kuumentamaa, niitä sekoitetaan ja ravistellaan voimakkaasti sauvoilla ja vähitellen värjäytynyt vesi kaadetaan saviastiaan tai tynnyriin ja lopulta, kun neste on valutettu ulos hieman korkeammalla olevien reikien kautta, kaiken sen, mikä on irronnut lehdistä, annetaan laskeutua. Tuo sakka on väripigmenttiä; se kuivataan auringossa ja suodatetaan hamppusäkin läpi, sen jälkeen muodostetaan pieniä kiekkoja, jotka asetetaan astioiden päälle ja kiinteytetään hiilien avulla (hiilloksella?), jotta ne lopulta voidaan varastoida vuosittaista käyttöä varten. Indigo-yrtti muuttuu vähitellen siniseksi kuivuessaan, mistä voidaan päätellä, että koska myös Lotus corniculata* (Fl. Svec. 675) ja Anthyllis vulneraria** (Fl. Svec. 638), joiden kuivatut kukat samoin muuttuvat sinisiksi, voisivat tuottaa sellaisen indigonsinisen väriaineen?
* Keltamaite (Nyk. Lotus corniculatus).
** Masmalo.59. INDIGOFERA tinctoria, Sp. pl. 751. (Indigo).
Suffrutex Indiæ orientalis; ferus.
Fæculæ cæruleæ, (Indigo f. Succus cæruleus) præstantissimus inter omnes notos colores pro tinctoribus, utpote nec ab acido mutabilis, nec ab alcali, ideoque usu maxime receptus.
Ab exteris haud parvo nobis emendus est pretio; quoniam nondum ex indigenarum aliqua æque efficacem usum elicere potuerunt Oeconomi, solicite licet allaboraverint, ut plantam Europæam, ejus in locum substituendam reperirent.
Modum hujus præparandi ex Hernando acceptum Rajus ita descripsit: Folia incisa in ahenum cortinamve serventis aquæ, sed jam ab igne sepositæ, tepentisque aut melius (ut rei affirmant periti) frigescentis, neque ignem expertæ, conjiciuntur, concutiunturque vehementer rutris, ac paulatim aqua infecta transfunditur in testam aut dolium, & tandem per foramina, paulo sublimiora, effuso humore, quidquid e foliis discessit, permittitur residere. Fæx illa pigmentum est; siccatur in sole & sacco cannabino percolatur; mox efformantur parvæ rotæ, quæ catinis superpositis, carbonibus solidautur, ut recondi tandem queant in annuos usus. Indigoferæ herba dum siccatur sensim cærulea evadit, unde conjicere licet, quod Lotus corniculata (Fl. svec 675.) & Anthyllis vulneraria (Fl. Svec. 638.) quarum flores siccati pariter cærulescunt, ejusmodi tincturam indigoneam præparari posse?
