Colored Glass.

Manufacturer and builder 10, 1869

With few exceptions, the oxides of the heavy metals possess the property of producing with silica colored compounds, which may be combined with ordinary glass, tlee latter being, when pure, a colorless compound of silica with oxides of tlee light metals. The light metals are, potassium, iodine, calcium, magnesium, aluminium, etc. The heavy metals used to form colored compounds are, iron, copper, cobalt, antimony, gold, uranium, manganese, chromium, etc. Lead is an exception, as its oxide forms no colored compound with silica, but a perfectly transparent and colorless one; in fact, it transforms common glass into flint-glass, as was explained on page 98 of this journal. There are two methods of coloring glass; one is to mix the metallic oxide intimately with the material of common glass, or of the flint-glass, and put both together into the pot; this kind of glass is therefore called pot-glass, and is only used for the colors pro-duced by the cheaper metallic oxides. Tlee second method produces the so-called flashed glass, and consists in covering only tlee surface of colorless glass with a very thin layer of the colored glass. This may be accomplished in two ways. By leaving two pots, one with colorless and one with colored glass, and dipping a globe of hot colorless glass into the pot with colored glass, a layer of tlee latter will adhere, and by the dexterity of the workman may be extended over the whole surface of the object lee is making, be it a goblet or a window-pane. The other way is by means of a brush to cover the glass object after it is made with a cream-like mixture containing the coloring metallic oxide. After it is dry, it is placed in a suitable furnace and heated as highly as the glass can stand without melting. It is then slowly cooled, and the operation repeated if tlee layer applied has not been fused sufficiently to combine with the surface. It is evident that this coloring layer must be slightly more fusible than the original glass object, and this is a very delicate point. If the colored mixture be too fusible, it will melt and run down; if not fusible enough, tlee original glass itself may become soft before this combination has taken place.

The art of painting on glass consists chiefly in the preparation of tlee diverse metallic oxides, which, by previous tests, are known to produce certain colors. The operation is rendered peculiarly difficult from tlee fact that, at the time the colors are used by the artist, they all look nearly alike, being a dirty brown. The desired colors appear only after tlee pane of glass on which tlee painting leas been made is exposed in a furnace to such a heat as to melt the compound and muse it to combine, to a greater or lesser depth, with tlee surface of tlee colorless glass beneath. In olden times this art was highly esteemed, as is evidenced by the painted windows in many churches on tlee European continent, some of which are justly celebrated as containing master-pieces of tlee highest artistic merit. Among them stand foremost those in the Protestant cathedral in the city of Gouda, Holland, a Christian Mecca for lover's of peculiar art productions. Among the common people of Europe an idea prevails that some secret in regard to this art has been lost; this, however, is by no means the case. The manner and means of their production have always been perfectly known; but we no longer have the artists who devoted their lives to the practice of this very difficult and hazardous department of art.

In this kind of work, as in the preparation of colored glasses in general, the effects are calculated for transmitted light, the colors being transparent. On the other hand, enameled and opaline glasses are intended for reflected light, and in such cases, opaque or semi-translucent glass and colors are used.

In general, it has been found that it is easier to color glass when it contains lead, that is to say, flint-glass; in fact, all the imitations of precious stones, gems, etc., are made from a very soft lead-glass, its fusibility and aptitude to take the color being greater, and its brilliancy being more marked. Soda and lead oxides make glass more brilliant and fusible, but at the same time very soft, whence the name of paste, which is applied to this compound, such imitation stones being in reality as soft as a paste when compared with the genuine gems,whose hardness is so extreme that they never lose their polish and original lustre, as is the case with imitations. For this reason, the so-called doublets have been introduced, in which a thin genuine gem is pasted on the exterior or exposed surface of an imitation of the same color made of soft glass. This is extensively practiced in the East-Indies, and such stones will of course retain their polish, but can never be fully as brilliant as the genuine article.

The coloring materials for glass are the same as for tlee imitation gems, only in glass any variety of color may be used, while in the imitation of gems we can adopt only such peculiar colors as resemble special gems.

Yellow glass.
- This is produced as follows: 1st. A dirty yellow by charcoal, passing into a dark brown if the coloring agent be used in excess. 2d. A beauti-ful bright yellow by antimony, in the state of the so-called glass of antimony, or antimonite of potash. 3d. Silver in combination with alumina, in the state of chloride of silver and clay. 4th. Uranium, in the state of oxide, produces a beautiful but expensive canary yellow; this glass is very interesting to tlee scientist, as, by being exposed to electricity in the dark, it be-comes illuminated by a peculiar greenish fluorescence.

Red glass.
- 1st. Iron, used in the state of bloodstone ochre as derived from the nitrate, gives a cheap brownish-red color, whose quality depends on the purity of the sesquioxide of iron used; the protoxide gives another color, to which we shall refer hereafter. 2d. Copper, in the state of suboxide, gives a very brilliant red, which leas long been known. A peculiarity is that this glass looks nearly colorless, with a slight tinge of green, when leaving the furnace, and only becomes red when, after cooling, it is heated a second time. As this red is so intense as to make the glass opaque if not used in very small quantity, it is always flashed. 3d. Gold, in the form of purple of Cassius, gives a scarlet, carmine, rose, or ruby tint; as it is very expensive and intense, it is always flashed.

Orange glass is made in Bohemia, from a glass of antimony, red lead, and a little oxide of iron.

Violet glass.
- Manganese, in the state of peroxide; care is to be taken that no coal or soot shall come in contact with it during the melting, as the carbon would reduce the peroxide to a protoxide, which gives no color at all.

Blue glass.
- Oxide of cobalt, in its different forms as smalt, taffre, etc., is the only true blue color produced in glass; the shade and tone is modified by different quantities and admixtures.

Green glass.
- 1st. Protoxide of iron, in small quantity; the resulting glass has little brilliancy. 2d. Peroxide of copper gives a beautiful emerald green; if the glass contains lead, it is more brilliant still; if the glass is not transparent, but dull or only translucent, it becomes deep blue. 3d. Chromium, in the state of the sesquioxide, or genuine pure chrome green, gives a brilliant grass-green color. It bears a high price. 4th A mixture of the oxides of nickel and uranium; this is used in Bohemia, where the color produced is called modern emerald-green, to distinguis it from the peroxide of copper green, which they call ancient emerald-green.

Black glass.
- A mixture of forge-scales, (protoxide of iron,) bone ashes, (phosphate of lime,) and charcoal, (carbon,) n excess, added to the ordinary materials, makes a black glass, which in Bohemia is called jasper; it is perfectly opaque, very hard, and possesses a remarkable lustre. Its properties are such that it may be used for boiling liquids without risk of breakage. It is reported that in Bohemia basalt or lava is used, with or without the forge-scales.

Bronze colored glass.
- If, in the last recipe, lead slags are substituted for forge-scales, and opaque yellowish bronze-colored jasper is produced. Bottles of the opaque blackish kinds of glass are now extensively used by chemists and photograpjers, to protect many chemicals that are sensitive to light against its decomposing influence. These bottles are mostly imported from Bohemia.


To Obtain Different Shades of Chrome-Yellow.

Manufacturer and builder 2, 1869

A great variety of shades, from yellow to orange and even red, may be obtained from the combination of chromic acid and oxide of lead, according to the conditions under which the combination takes place. The main conditions are, that when the two solutions, containing the chrome-salt and lead-salt respectively, are acid, a yellow is obtained; when the solutions are neutral, the precipitate is orange, and when the solutions are basic - which means when they contain an excess of potash and oxide of lead respectively - the precipitate will be red.

Pale Sulphur-Yellow.

When the lead is dissolved in a n excess of acetic acid, or nitric acid, so as to obtain an acid acetate, or nitrate of lead, and such a solution is mixed with a solution of acid bichromate of potassa, a light-colored yellow is obtained. For a pale sulphur-yellow, the best proportions are: Sixty-five pounds of lead-sugar, or eighty-eight pounds of nitrate of lead, dissolved in hot water, and clarified by settling. This solution is then diluted with pure water to such an extent that for every pound of the lead-salt at least fifty gallons of water are added.  Then thirteen pounds of bichromate of potassa are dissolved in boiling water, and diluted with about forty gallons of water, and two pounds of common sulphuric acid are added under agitation. This acid combines with the potash and seta  the chromic acid free; and when, now, this last mixture is slowly poured into the lead solution, under strong agitation, it becomes very opaque, and of a very light yellow color. This soon subsides as a heavy precipitate, which, after washing three or four times with fresh water, is placed on a filter-rack and dried. This precipitate is, strictly speaking, a mixture of chromate of lead and sulphate of lead.

Dark Lemon-Yellow.

When, in the above-described operation, the sulphuric acid is used n smaller quantities, and the bichromate of potash in larger, the precipitate will not have the lemon or sulphur-yellow color, but is tinged darker. For every pound less of sulphuric acid that is taken, the thirteen pounds of potash is increased with three pounds, and for every increase of the latter, the shade will be darker.

To obtain a dark lemon-yellow, twenty-five pounds of bichromate of potash is dissolved, as above mentioned, and only four pounds of sulphuric acid added. In this way the precipitate contains only half the quantity of sulphate of lead, as is, as a yellow, preferred as well for its fine color as its better body. It covers better than the pale sulphur-yellow, but is not so well adapted to make, when mixed with Prussian blue, pure shades of green, as is the case with the pale yellow.

By diminishing the sulphuric acid still more, the shade obtained is darker, and when left out entirely it is slightly orange; principally when the lead solution used is only slightly acid. As soon as these are neutral, or even alkaline, not yellow but orange is obtained.

It must be observed that none of the shades mentioned, when once obtained, can be brought from a darker to a paler one; but that, by means of an alkali, the reverse may be done, and a pale yellow may be transformed into a darker yellow, or even orange. The wors color, avoided by manufacturers, is a dirty leather color, which can not be changed into a yellow, but only into a dark orange.


Lääkekasvien kokoamisesta. (osa)

Puutarha 6 / 1905


Sianpuola (Arctostaphylos uva ursi).
Tämä kasvaa kuivilla paikoilla puolamien seassa ja muistuttaa paljon niitä. Lehdet ovat vihreät kautta vuoden, mutta ovat korjattavat kesän alkupuolella. Sen johdosta kun ne sisältävät niin paljon parkkihappoa (16%), käytetään näitä myös karvariliikkeissä. Jauhettuina jauhoiksi kutsutaan sitä "sumack'iksi" ja pidetään yhtä hyvänä kun Ranskasta tai Sveitsistä tuotu samanlainen väriaine.




Nuorison eläinten ystävä 11 / 1910

Ruusu on puutarhojen kuningatar. Sitä on noin 6,000 lajina levinnyt ympäri maailman. Eräs itäinen satu kertoo ruusun punasen värin johtuvan Aabelin verestä. Erään persialaisen sadun mukaan on ruusu Allahin lahja. Kerran tulivat kukat hänen luokseen pyytäen uutta hallitsijaa. Allah kuuli heidän rukouksensa ja antoi heille suojelevilla väkäsillä varustetun valkean ruusuu. Kun satakieli huomasi uuden kukkien kuningattaren, ihastui tämä siihen niin, että painoi tunnerikkaan sydämensä sen teräviä piikkejä vastaan, sillä seurauksella että veri värjäsi kukan hienot terälehdet punasiksi; ainoastaan sisimmät lehdet säilyttivät valkeankellertävän värinsä.


Kuvakielestä vanhemmassa suomalaisessa lyyrillisessä kansanrunoudessa. Neljäs luku. Värinimityksiä.

Suomi 8 / 1894

Kirjoittanut O. Relander.

Värien nimityksiä käytetään seuraavia: tavallisesti sininen, punanen, musta ja valkea, harvoin keltanen, harmaa, ruskia, vielä harvemmin vihreä ja ruohonpäinen. Näitten lisäksi käytetään yksityisistä seikoista erityisiä nimityksiä, hevosten, maan y. m. väriä ilmaisemaan.

Sinisellä värillä harvoin tarkoitetaan, heleätä sinistä väriä, ainoastaan sinoin, pellavan sinikukka, sininen heinä ja myös sininen nurmi, vielä siniset silmät saattavat olla kirkasta sinistä väriä. Lintujen sinisistä sulista puhutaan myös, vaikka hanhen - arvattavasti metsähanhen -, jonka siipeä sanotaan siniseksi, väri jo on harmahtava. Vaatteista käytetään sinistä väriä, puhutaan sinisestä hameesta, viitasta, sukasta, helmasta, verasta. Siniset vaatteet saattavat olla uudempaa alkujuurta, mutta nähtävästi on runoistakin päättäen kansa itse jonkinlaista siniväriä valmistanut ja sillä vaatteita painanut, puhutaan nim. usein, sineen, siniheinään menemisestä, jolla tarkoitettanee semmoisten heinien kokoamista, joilla sinistä painetaan. Vielä käytetään sinistä ihosta puhuessa, mustelmista.

*) Luokkia viime aikoina ehkä oh käytetty maalattuna.Muut siniset värit saattaa jakaa kahteen suureen ryhmään: sininen puu ja sininen metsä. - Tavallisimpia yhteyksiä, jossa sinistä käytetään on sininen silta. Varmana pidän ettei tässä voi ajatellakaan siniseksi maalattua siltaa. Sillat, joita Suomessa tarvitaan paljon, ja jotka vieläkin ovat nuorison mieluisimpia kokouspaikkoja, tanssipaikkoja, olivat, niinkuin ne vielä nytkin usein ovat, tehdyt kuoritusta,vähän veistetystä puusta. Tämä puu pian sateen ja ilman vaikutuksesta käy harmaaksi, harmaansiniseksi - siintyy, jota sanaa juuri tässä merkityksessä vieläkin käytetään. - Onpa sana tullut metsänhoitotermiksikin. - Tämmöistä harmaansinistä, kuoritun, vanhentuneen puun väristä siltaa tarkoitetaan sinisellä sillalla. Sininen tässä siis tarkoittaa harmaan sinistä, melkeinpä harmaata. Samanlaista väriä varmaankin tarkoitetaan, kun puhutaan sinisestä seinästä, sängystä, satulasta, luokista*. Samoin sininen kivi, hiekka, savi ovat harmaansinisiä. Sininen savu ja sininen pilven veuko ovat tähän luettavat.

Tämä myöskin selittää, kuinka saattaa puhua sinisestä ja sinervästä uuhesta, siinäkin tarkoitetaan harmaan sinistä. Sama luonnon antama väri varmaankin usein on sinisellä villalla, sinisellä langalla, ehkä joskus sinisellä vaatteellakin.

Toinen ryhmä on sininen metsä, salo, korpi, mäki, vuori. Kansa ei juuri puhu vihreästä metsästä, vihreistä puista. Se ei ole metsän yksityisiä osia siinä suhteessa tarkastanut,vaan metsä on kokonaisuudessan siihen vaikuttanut. Se puhuu suuresta kaukaisesta metsästä, niinkuin se näyttää joltain vaaralta katsottuna. Silloin se todellakin "siintää", näyttää siniseltä. - Täten on sininen tullut metsän vakinaiseksi määräsanaksi ja se on siirtynyt metsän henkiinkin. Puhutaan sinipiioista. Metsän emäntä käyttää sinilankaa metsän eläimiä ohjatessaan.

Siniset silmät.
Siniset silmäkolkat.Pork, I, 312.
Siniset silmäluut. Pork, I, 297; III, E, 209.
Sinikulma. Pork, III, 422.
Sininen iho. A, II, 10, 17.
Sinimarja silmän alla. A, 577.
Mikäli päätä silittää, Sikäli pää sininen. Pork, II, 283.
Sinoi sinikukalla. III, E. 56.
Siniheinä. Pork, II, 383.
Sininen heinä. U, Sauk, 46.
Sininen nurmi. U, Eoschier, 42.
Sininen marja. III, E,189; Pork, II, 283.
Sininen salo. A, 344; IV, 160.
Sininen metsä. Krohn, 7118.
Sinervä korpi siintää. Gottl, 705.
Sinimäki. Pork, 11, 529; III, 464.
Sinivuori. Pork, 11, 529; III, 464.
Sininen pilven veuko. K, 346.
Sininen savu. III, E, 112; Pork, I, 309.
Sinervoi savu. X, 338.
Tervaksen sininen tuli. III, E, I, 333.
Sininen savi. III, E, 4.
Sininen kivi. H, 69; A, II, 3, 24.
Sininen hiekka. Y, Str, Slav, 107.
Sininen silta.
Sinikivinen silta. Y, SI, 6.
Sininenseinä. X, 312, 340; III, E, 82.
Sininen sänky. F, 73.
Sinisatula. G, 181; Z, Sauk, 16.
Siniluokki. G, 181.
Sininen miekka. IX, 150; XII, 19.
Sininen tiikka. W, 16.
Laki siintää sinelle, Siniseltä aanualta. Pork, h, I, b, 16.
Sininen siipi hanhella. IX, 472; Pork, I, 416.
Sininen sulka hanhella. Y, SI, II.
Sinisulka. Pork, III, 251.
Sinisorsa.P, XI, 6.
Sinivilla orava. T, Pol, 82, b.
Siniset siivet hämähäkillä. Y, SI, 3 1.
Härkä - sinisorkka.III, E, 104,
Hauki - sininen selkä. Pork, II, 512.
Sininen uuhi. IX, 354; Paldani 67.
Sinervä (-voi) uuhi. B, 158; Pork, I, 317.
Sinervoi uutti - s. villat - s. langat - s. viipsinpuut. Pork, III, 278.
Sininen lanka. Pork, II, 466.
Sinervoi lanka. Pork, I, 317.
Sinikerä. IX, 171.
Sinisukka. B, 54; D, 23.
Sinihamonen. G, 151.
Sinihelma. Y, Str, 82.
Siniviitta. H, I; IX,139.
Päältä haljakka sininen. A, II, 3, 77.
Sini verka. Pork, II, 445.
Sinisinelli.III, E, 213.
Sinisaapas. I, 177.
Sinipaglat. I, 253, a; Pork, III, 357.
Sinisiima.Pork, III, 472.
Sinilehti seteli - 5 rupi.set, III, E, 179.
Sininen - 5 rupi. set. Y, Str, 12.
Sinipiika. A, II, 5, 62.
Sinisorkka. Pork, I,420; IV, 3.
Sinipunanen silta. Y, SI, 35.

Punanen on ensinnäkin veri. Vuotavaa verta sanotaan punaseksi lähteeksi, joeksi ja mereksi. Usein puhutaan veren punaamista poskista ja sitä pidetään kiitettävänä ominaisuutena. Joskus käytetään punanen sanaa yksin kiitossanana. Jos veri poskissa on nuoruuden ja kauneuden merkki, on sillä muuten toinen merkitys, joten veripunanen joskus käytetään vieraasta maasta.

Elottomassa luonnossa on punasta joskus huomattu, useimmin siksi sanotaan tuli. Kerran myös mainitaan punanen taivas, etelässä aamulla, lännessä lähellä illan, siniseksi ei taivasta koskaan mainita.

Kasvikunnasta ovat punaset marjat erityisesti vetäneet huomiota puoleensa, ja etenkin puola, jota usein käytetään nuoren neidon kuvana. Punasista kukista usein puhutaan, mutta ei koskaan mainita mitään erityisesti nimeltä. Kulon punanen väri ei ole kirkas punanen. - Eläimistä mainitaan hevonen yleisesti punaseksi, joskus muitakin.

Vaatteista käytetään punasta yleisesti langasta ja nauhoista. Tarkoitetaan varmaankin todellista heleänpunasta väriä, jota kansanpuvuissa käytettiin monenlaisiin koristuksiin. Runoissa ei ole ollut mitään viittausta tämän värin valmistukseen, mutta Hehän kuitenkin kansa itse osannut sitä käyttää. Hyvin yleisesti puhutaan vielä punapauloista, liekönäillä tarkoitettu punasta  nauhaa, vai jotain muuta, ei runoista varmaan voi päättää, mahdollista on että sillä on myös tarkoitettu nahkaisia pauloja, koska nahkaa usein sanotaan punaseksi. Punasella nahalla taas tarkoitettanee keltasenpunasta tai rusettavaa parkittua nahkaa.  Mainitaan punaset kengät, pieksut, kotit ja rukkaset. Puhutaanhan nytkin punasista saappaista, jolla juuri tarkoitetaan tämmöisestä nahasta tehtyjä. - Punanen paita ja pulsteri ovat arvattavasti myöhempää syntyä.

Punanen vene on hyvin tavallinen yhdistys. Vielä mainitaan punanen veneen laita, p. pursi, punaperä pursi, punapieli laiva ja punamastit. Varmaankaan ei voi ajatella, että olisi käytetty jotain punasta maalia aluksiin, vaan ne olivat, niinkuin ne nytkin ovat tervattuja, ja sitä tarkoitettanee punasella veneellä. Etenkin vastatervattu näyttääkin punaselta. Kun sitten enimmät aluksen osat tervattiin ja olivat punasia, on mahdollista, että tätä määräsanaa käytettiin kaikista veneen osista, ja siis myös purjeista, vaikka ne eivät punasia olleet. Mutta mahdollistahan on, että purjeisiin olisi käytetty jonkinlaisia punasia koristeita ja että nimitys siitä olisi syntynyt. - Tervattuja ovat vielä punanen purtilo, porras ja aisat.

Punasella padalla ja pullilla tarkoitettanee saviastioita.

Punanen, kiitoss. X, 320; A, 292.
Punaset kosjot. Pork, II, 250.
Puhoiltsikka miespunanen. Y, Str, 85.
Punaset posket.
Punatukka. XI, 239.
Haven punanen.Pork, I, 463.
Punaparta. IX, 812.
Punanen nenä. J. 329.
Punanen veri.
Maa vieras veripunanen. XII, 7 III, E, I, 118.
Punanen tuli. III, E, 112; Gottl, 106; R, 82.
Tervaksen tuli punanen. III, E, I, 333.
Punanen ojanpenger. XI, 50; A, 357.
Punakivi. Q, 92.
Punanen taivas etelässä aamulla, lännessä lähellä illan. Q, 265.
Punanen marja. XI, 222.
Veripunaset marjat. Pork,II, 283; III, E, 189.
Punanen mansikka. Paldani 70.
Punanen puolukka. Q, 88; Gr, 163.
Punakuori omena. III, E, 6.
Punanen sitrina. III, E, I, 25.
Punanen puolanlehti.XI, 206.
Punanen kukka. U, Sauk, 46.
Punanen kulo. X, 65.
Punanen ori. I, Lait, 21; A, II, 8, 8.
Punanen ruuna. B, 333.
Punareuhka. A, II, 8, 8.
Punasorkka - repo. G, 363.
Käsipunanen - oravalla.III, E, 38.
Punalintu. XII, 42.
Punakäköinen. III, E, 103.
Punanen kukko. XII, 38.
Punalanka. Pork, II, 466.
Punakerä. III, E, 23; XI, 2.
Punanen sukka. T, Pol, 121; Z, Sauk, 16; IX, 324.
Punaripa sukka. P, IX, 36.
Punaset rivat. I, 253, a; Pork, III, 357; Pork, h, II, 25.
Punanen vyö. P, VI, 8; I; 253, a; Pork, II, 445; Pork, III, 3.
Punanauha. Y, SI, 4.
Kutoot punapaninta. III, E, 156.
Helmus helkiä punanen. IX, 555.
Punapinteli. III, E, 7.
Punanen hattu. A, 543.
Punapaula.B, 54 (usein).
Punanen pussi. IX, 879.
Punanen peite. X, 344.
Punanen pulsteri. R, 223; F, 73.
Punanen nahka. Y, Str, Tyris 21.
Punanen kengän päällys. A, 394, Y, SI, 9, 13.
Punaset pieksut. U, Sauk, 120.
Punaset kotit. Pork, h, I, b, 16.
Punaset rukkaset. Y, SI, 42.
Punasuut rukkaset. A, 426.
Punanen vene.
Punanen veneen laita. A, 18.
Punanen pursi. K, 241.
Punaperä pursi. E, 647.
Punapieli laiva. Pork, I, 426.
Punapielo laiva. III, E, 88.
Punamastit. Y, Str, 31.
Punaväriset purjeet. Pork, h, III, 4.
Punanen purtilo. J, 64.
Punanen porras. S, 52; Y, SI, 6.
Punapuikot - aisat. A, II, 3, 61.
Punanen tuoli. XI, 48; P, V, 5 c; Pork, II, 386.
Punanen puuhovi. IX, 609
Punapata. G, 112.
Punanen pulli. IX, 1161; III,E, I 158, b.
Punanen olut. III, E, 167; X, 306.
Punanen vieryt. X. 60, b.
Punanen viina. K, 368.
Punakuorinen - leipä. Z, Sauk, 23 (usein).
Punanen - 10 rupl.seteli. Y, Str, 12 (usein).
Punapaikka - helvetti. K, 368.
Punaparta - Bonaparte. T, Pol, 154.
Punapoppana.Pork, h, II, 14.
Punanen sää. Pork, I, 411.
Punapanema. Pork, II, 339.
Paitani - purppurani. IX, 267.

Keltasesta väristä puhutaan jo paljon harvemmin. Punasesta ja sinisestä mainittuja käytetään yleisesti, mutta ne yhteydet, joissa keltasta käytetään ovat harvalukuisia ja kutakin käytetään yksityisiä kertoja. Se osoittaa, kuinka vähän tätä väriä on käytetty ja huomattu. Kuitenkin on kansa varmaankin itse osannut keltasta väriä painaa, koska kerrotaan neitojen menevän keltaheinään. Mainitaanpa tämän keltaheinän nimikin, nim. matara (Galuim verum), jota kansa vieläkin käyttää keltasta painaessaan.

Keltanen on ensinnä taudin väri, sairas ihminen on keltanen. Sitten käytetään keltasta ruskean keltasesta vedestä, kellastuvista lehdistä syksyllä, yllämainitusta keltaheinästä, joskus linnuista ynnä muutamista muista eläimistä, vähän useammin vaatteista.

Keltatauti. Z, Sauk, 4.
Taitaa olla tavin syömä, Kun on keltanen kesällä, Tauin karva talvellaki. A, 323; 157.
Keltakukka. IX, 645; Pork, II, 283.
Keltaviielle - mataraan. XII, 91; I,26.
Keltaiset petäjän kerkät.IX, 293; III, E, 35.
Kellertävät kuusen kerkät. III, E, 35.
Kellahtavat kuusen kerkät. III,E, 105.
Kullankarvaiset koivut (syksyllä). P, V, 5, d.
Keltanen kana. Pork, III, 313.
Keltakapio - härkä. III, E, 104.
Keltanen kupukeräinen pyy. III, E, I, 106, b.
Vesi kiehui keltanaan (kovasti soutaessa). III, E, 35.
Kiehutit veen keltaseksi (moit.). Pork, III, 470.
Keltanen hius. E, 72, 51.
Keltaset silmät (yhteydessä sin. ja pun:n kanssa). XI, 198; G, 147.
Keitä keltanen munanen, Keltasessa kattilassa, Keltasen tulen kesessä. IX, 971; A, 235.
Keltakostoli. XI, 88.
Keltanen hame. P, II, 13; IX, 600.
Keltatankki.III, E, I, 151.
Keltanen lanka. Pork, II, 466; Pork, III, 315.
Keltanen kerä. Pork, h, II, 6.
Keltanen kenkä. V, 190.
Kellankarvalliset purjeet (yht. sin. ja pun.) III, E, 106.

Vihreää käytetään hyvin harvoin, kaikkiaan olen tavannut sen kolme kertaa todellakin vihreistä puhuessa. Tavallisesti käytetään viheriää ja vihantaa, nuoruuden kuvana, nuorta neitoa sanotaan vihannaksi j. n. e. - Mainitsemani kolme tapausta ovat vihreä niitty, vihriäinen vieru ja ruohonpäinen nurmi. - Ruohonpäinen lasi on varmaan myöhäistä syntyä. Samoin ruohonpäinen viina, jolla tarkoitettanee viinaa viheriän lasin läpi katsottuna.

Tähän liittyy vielä kesänkarvanen ja heinänkarvallinen, joita on käytetty merkitsemään nuorta, kaunista.

Viherä -nuori. Y, Str, Skuor,59.
Vihanta - nuori. IX, 501 (usein).
Vihreä niitty. IX, 1111.
Viheriäinen vieru - mäki. R, 194.
Ruohonpäinen nurmi. X, 174.
Ruohonpäinen lasi. X, 33.
Ruohonpäinen viina. IX, 1161.
Ruotsin ruohonpäiset silmät (yhd. sin., pun. j. n. e.) XI, 198.
Kesänkarvanen - nuori. Y, Str, Slav, 104.
Heinäkarvallinen - nuori. IX, 101.

Valkeata käytetään ensinnäkin kiitossanana, ilmaisemaan iloista, kaunista, mieleistä. Toiseksi merkitsee valkea puhdasta. Valkeuden, puhtauden esikuvia ovat lumi, vaahti, paperi ja myös joutsen (kts. ss. 33, 101). Valkeaveristä pidetään kauniina, samoin valkopäätä. Myöskin vanhan valkeasta päästä ja parrasta puhutaan. Yleisesti käytetään valkea-sanaa tulta merkitsemään. Sitten sanotaan valkeaksi erilaisia esineitä, puhtaan valkean puun värisiä y. m., myös käytetään sitä eläimistä ja usein vaatteista.

Valkea - kiitossana, iloinen, kaunis, mieleinen.
Valkea - puhdas.
Lumivalkea - puhdas. XI, 94.
Valkea veri - kaunis. A, 573.
Valkopää - kaunis.
Valkea varsi. Z, Sauk, 1; XI,165.
Valkeat käsivarret. IX, 258.
Valkea kaula.E, 72, 185.
Valkea pää - vanhalla. R, 500.
Valkoparta - vanha. Krohn, 6521.
Silmät aitovalkiaiset.B, 82.
Valkea - tuli.
Valkea tuli vahanen - kirkas t. U, Lönn, 13.
Valkea vesi. III, E, 133.
Valkea vaahti. B, 76.
Valkeaisetmuilanvaahet. Pork, II, 305; D, 21.
Valkea lumi. X, 316; Pork, h, I, b, 9; XI, 94.
Valkea maito. IX, 71; XI, 165.
Valkea maa. III, E, 60; Pork, II, 259.
Valkea ojanvarsi. Y, SI, 35.
Valkea paperi - 25 rupl. set. Y, Str, 12.
Valkea seinä. X, 303.
Valkea kansi. X, 312; III, 82.
Valkonen vapa. X, 108.
Valkea vaaher. Pork, II, 260, b.
Valkeainen laukka. P, V, 3.
Vaatevalkeaiset. A, II, 6, 12.
Valkeaiset rätit. Pork, II, 307.
Valkea liesinki. R, 53.
Valkea hiha. III, E, I,326.
Valkea sukka. T, Pol, 130.
Valkea hevonen.
Valkea ori. U,. Sauk, 40.
Valkko - hevonen. III, E, 23.
Valkea vasikka. A. 265.
Valkonen jänönen. E, 71, 42.
Valkea kananen. IX, 971.
Valkonen hanhi. R, 493.
Valkea varis. V, 28.
Valkea sulka. Pork, II, 384.

Musta on surun ja halpuuden väri. Halpa ja huono on musta, mutta myöskin jokainen surullinen ja onneton on musta. Murhe tekee mustaksi ja mustat ovat myöskin huolet itse. - Likanen on musta. - Mustaveristä pidetään rumana. Sen sijaan on mustakulma yleisimpiä kiitossanoja - mustakulma ja korea -, mutta joskus sitä käytetään myöskin moittien.

Musta saari, metsä, suo, joki, meri ovat synkkiä, joihin varjo lankeaa. Sitten käytetään mustaa eri esineistä, vaatteista, eläimistä, viimeksi mainituista useimmin hevosesta ja korpista. - Mustuuden kuvina käytetään pataa, ja kattilaa. Mustenemista, mustaksi muuttumista käytetään samassa merMtyksessä kuin halpenemista, Sanotaanpa papin parrastakin, että se mustenee, kun pappi suuttuu, samoin kuin se valkenee papin mieltyessä (A, 418).

Vielä on Tuonela ja kaikki siihen kuuluva mustaa,

Musta, moitesana, - halpa,huono.
Musta - likanen.
Musta - surullinen, onneton.
Musta veri, moittien. A, 573.
Mustakulma, kiitossana (usein).
Mustakulma - pahannäköinen. G, 177.
Musta mies. XI, 94; Z, Sauk, 9.
Mustapää. R, 303.
Mustat silmät. I, 256; Pork, II, 534.
Mustat silmäkulmat.I, 256.
Musta parta. X, 306.
Pikimusta parta. Y, Str, Tyris, 21; T, Pol, 132.
Musta multa. IX, 1153.
Musta saari. H, 69.
Musta metsä. T, Pol, 9, b.
Musta suo. Pork, II, 267.
Musta joki. Pork, I, 335.
Musta meri. H, 69.
Savu on musta tervaksinen. D, 21.
Lepät mustuut syksyllä. P,V,5, c.
Silmät mustat siestarlaiset. Pork, II, 534.
Musta hevonen.
Musta ori. U, Sauk, 40; W, 141.
Musta ruuna. IX, 229.
Musta koira. E, 72, 78.
Musta sika. IX, 473; 171.
Mustat sukat karhulla. A, II, 5, 15.
Musta lintu. Y, SI, 30; R, 14.
Musta lintu - korppi. Z, Sauk, 23.
Musta metso. XII, 38.
Musta kukko. H, 195.
Musta mato.IX, 560; P, V, 26.
Musta torakka. Gottl. 120.
Musta tupa. G-ottl, 124.
Musta sukka. R, 425.
Mustat tankit, mustat housut (unif.) IX, 1048.
Mustat kintaat käessä, Mustat kirjat kintahissa. IX, 552.
Mustat rukkaset.Pork, I, 321.
Musta remeli. Y, Str, 47.
Musta kenkä. T, Pol, 130.
Musta pata.
Musta kattila.
Tuonen mustassa tuvassa. Pork, III, 368.

Harmaata käytetään harvanlaisesti. Jotensakin samassa merkityksessä käytetään halli, vesihalli, halia. Ei ole mitään alaa, jolla harmaata säännöllisesti käytettäisiin. Tukasta ja parrasta käytetään yhtä usein valkeata, toisissa tapauksissa taas, joissa melkein pikemmin voisi käyttää harmaata, käytetään sinistä.

Harmaa pää. X, Str, Skvor, 46.
Halliparta.III, E, 83.
Harmaa hivus. A, II, 5, 90.
Harmaa hevonen. III, E, 2.
Halli koira. G, 147.
Harmaa harakka. W, 28.
Harmaa haukka. R, 625.
Harmaakivi. Pork, h, I, b, 32.
Halia haapa.III, E, I, 84.
Haavat halliin menee (syksyllä). P. V, 5 c.
Harmaa hame. B, 42; R, 492.
Vesihalli, halliharja - hevonen. Pork, h, II, 15.

Ruskeata käytetään joskus eläimistä ja pari kertaa muuten.

Ruskia hevonen. X, 323.
Ruskia ruuna. Pork, I, 291.
Ruskia koira. E,  —72, 78.
Ruskia reponen. K, 328.
Ruskia ruoko. B, 78.
Ruskia tuli. K, 19.

Erityisiä väriä käytetään vielä hevosesta, maasta ynnä muutamista muista.

Puuro - hevonen. III, E, 23.
Puuro - lehmä. Pork, h, II, 34.
Puuroparta (puura-). X, 306; III, E, 83.
Kaaro, kaara - hevonen. III, E, 43; Pork, h, II, 15.
Paatti - hevonen. X, 306; 323.
Hiirenkarvanen hevonen. A, 311; Y, SI, 5, 44.
Olkinen oronen. III, E, 190.
Hernevartinen hevonen. III, E, 190.
Kurenkarva hevonen. Pork, h, II, 15.
Muutun mullan karvaseksi. IX, 130.
Rauvankarvallinen - ruma. G,177.
Pavunpalkonen satula. A, 311.
Maksankarvallinen maa. E, —72, 58; B, 83; XI, 50.
Haljakka alta maksankarvallinen. A, II, 3, 77.
Termollinen tie. XI, 50.
Terhollinen tie. Y, SI, 35.
Temminkäinen tie. E, - 71, 58.
Markallinen maa. B, 83.
Maa muron näkönen.IX, 793, a.
Maa murun näkönen.IX, 716.
Talven karvallinen taivas. IX, '793, a.
Talmankarvallinentaivas. IX, 716.

Koetamme sitten tarkastaa, mitkä seikat värinsä puolesta ovat kansan huomiota herättäneet. Heti huomaamme, että ulkonaisen luonnon, taivaan, pilvien, maan, kasvullisuuden, metsäneläinten väristä verrattain vähän puhutaan. Sinistä taivasta ei mainita ainoatakaan kertaa niin tässä tutkittavassani suomalaisessa kuin muutamien muiden kansojen runoudessa. - Sitä ei tavata kreikkalaisessa, vanhassa germaanilaisessa, arapialaisessa runoudessa. - Sen sijaan harvinaisempi aamu- ja iltarusko mainitaan. Pilvien väristä näissä runoissa puhutaan yksi ainoa kerta ja silloin niitä sanotaan sinisiksi. Maa, tie, ojanpenger, savi, kivi, lumi ynnä muutamat muut saavat kukin määräsanakseen jonkin värinimityksen. Tuli, jonka väristä usein puhutaan, jo kuuluu käytännölliseen elämään.

Kasvikunnan vihreä väri mainitaan vaan kolme kertaa. Metsällä on sininen vakinaisena määräsanana. Kukista puhutaan sinisistä, punasista ja keltasista. Keltaset petäjän ja kuusen kerkät mainitaan. Syksyllä syntyvä värien muutos puitten lehdissä on kerran mainittu.

Marjat, jotka jo ovat lähempänä käytännöllistä, jokapäiväistä elämää, ovat paljoa suuremmassa määrässä huomatut, puhutaan sinisistä, punasista ja mustista marjoista, ja useimmat marjalajit mainitaan nimeltä värimääräyksen kanssa. Metsäneläinten väriä mainitaan harvoin, ei niidenkään, joita pyydetään. Repoa sanotaan sekä punaseksi että ruskeaksi, oravaa sinivillaiseksi ja punaseksi, jänistä valkeaksi. Karhun mustista jaloista ainoastaan puhutaan. Lintuja mainitaan useampia, hanhi, sorsa, käki, metso, pyy, varis, korppi, harakka, havukka. Kaloista puhutaan hauin väristä; ja vielä mustasta madosta ja torakasta. Huomattava vielä on, että näitä nimityksiä tavataan harvanlaisesti, yksityisiä kertoja, musta korppi on ainoastaan tavallinen.

Kotieläimien väriä mainitaan usein. Ja niistä puhutaan useimmin hevosen väristä. Siitä käytetäänkin useimpia värinimityksiä, kokonaista 14, nimittäin: punanen, valkea, musta, ruskea, harmaa, halliharja, vesihalli, puuro, kaaro, paatti, hiirenkarvanen, olkinen, hernevartinen, kurenkarva. Se on siis tämä uskollinen kotieläin, joka on opettanut omistajaansa huomaamaan useimmat eri värivivahdukset. - Lehmistä runoissa puhutaan harvoin ja lehmän väri usein kuvastuu nimessä. Muista kotieläimistä puhutaan koiran väristä, sian ja uuhen ja vielä kukon ja kanan.

Ihmisestä ja ihmisen ruumiinosista käytetään usein värinimityksiä. Ne ruumiinosat, jotka saavat värinimityksiä määräsanoikseen, ovat: pää, tukka, parta, silmät, kulmat, posket, nenä, käsivarret, kaula, varsi, iho ja veri. Näistä käytetään sinistä, punasta, keltasta, valkeata, mustaa, harmaata, hallia, puuroa. Ihmisestäs yleensä käytetään vielä kuvannollisesti ilmaisemaan kiitosta, moitetta, terveyttä, nuoruutta, kauneutta, rumuutta: punanen, keltanen, valkea, musta, vihanta, vihreä, kesänkarvanen, heinänkarvanen ja rauankarvanen.

Käytännöllisen jokapäiväisen elämän alalla tapaamme useimmat värinimitykset. Siihen kuuluu ensinnäkin tuli, josta käytetään: sinin., punan., kelt., valk. ja ruskea. Puun väristä puhutaan usein, puhutaan puun ja puusta tehtyjen kalujen valkeasta väristä, ilman vaikutuksesta siintyneestä puusta, sinisestä puusta, tervatusta punasesta, vanhasta mustuneesta mustasta puusta. Vaatteista puhuen käytetään värinimityksiä kaikkein enimmin. Vaatteesta, puvuista, puvunosista käytetään sin., pun., kelt., valk., must. ja joskus harmaata. Langasta sin., pun., kelt. Nahasta valmistetuista pun., kelt., must. Tähän ryhmään vielä kuuluvat joskus tavattavat ruokien ja juomien värinimitykset sekä kaikenlaisten kapineiden, niinkuin miekan, padan, pullin, paperin y. m.

Vertauksen vuoksi mainittakoon tässä muutama sana värinimitysten käyttämisestä muutamien muiden kansojen vanhemmassa runoudessa. - Yleisesti tunnettu on että Homeson runoissa ei ainoatakaan kertaa mainita vihreätä väriä. Sinistä merkitseviä sanoja Homerossa on selitetty eri tavalla. Ja yleensä on kutakin värikäsitettä vastaamassa monta eri sanaa, joiden perimmäisestä merkityksestä on paljon väitelty.

*) Zeitschr. f. Völkerpsychologie; E. Veckenstedt, Die Farbenbezeichnungen in Chanson de Roland. 1887, s. 141. s.Ranskalaisten "Chanson de Rolandissa" tapaamme eri nimityksiä paljon vaikka yleensä harvoin käytettyinä. Nimityksiä on kaikkiaan siihen luettuna sanat, jotka merkitsevät loistavaa 30, saman värin eri nimityksistä kuitenkin monet johtuvat toisistaan. Näistä 30:stä merkitsee 2 punasta, 2 ruskeata, 9 keltasta, 1 vihreää, 1 sinistä, 2 mustaa, 5 valkeata, 1 harmaata ja 7 loistavaa. Runon ja kansan luonteen mukaisesti on useimpia värinimityksiä käytetty sodan kanssa yhteydessä olevista seikoista, hevosesta, aseista, haavoitetuista, verestä sekä ihmisen ruumiin osista, kallioista, kivestä, tulesta, ruohosta, kukista. Harvinaisin nimitys on sininen, jota käytetään ainoastaan kilvestä, ja sen jälkeen vihreä ruohosta*).

Vanhimmassa germaanilaisessa ja skandinaavilaisessa runoudessa ovat tavallisimmat punanen, vihreä ja valkea, sen jälkeen musta ja harmaa, aivan muutamia kertoja tavattavia ovat keltanen ja sininen. Niebelungenliedissä kahta viimeksi mainittua ei tavata ainoatakaan kertaa. Punasta käytetään ihmisistä, kullasta, koristuksista, aseista, verestä, tulesta, vaatteista ja kukosta. Vihreätä - maasta (useimmin), tiestä, laaksosta, vuoresta, metsästä, puista, lehdistä, ruohosta. Valkeata - ihmisistä, - ruumiinosista, jumalista, enkelistä, puvuista, aseista, hopeasta, eläimistä ynnä muutamista muista. Mustaa - hengistä, ihmisistä, eläimistä, yöstä, pilvistä, merestä, helvetistä. Harmaata - ihmisistä, jättiläisistä, kääpiöistä, eläimistä, aseista. *)

Slaavilaisessa kansanrunoudessa on vihreä väri tavallisimmin käytetty.

Olen vaan muutamin sanoin viitannut minkälaisia värinimityksiä muutamien muiden kansojen runoudessa tavataan. Eri maiden ja kansojen runoutta on tässäsuhteessa paljonkin tutkittu ja ovat tutkijat tulleet hyvinkin erilaisiin tuloksiin. Suurimmassa määrässä on Homeros ollut tämmöisen tutkimuksen alaisena ja perustana. Siitä syntynyt runsas kirjallisuus ei tässä saata tulla tarkastettavaksi, tahdon vaan muutamilla sanoilla siihen viitata. Kieltämättömänä tosiasiana pysyy, ettei Homeron runoissa, eikä muissakaan vanhemmissa kreikkalaisissa runoteoksissa tavata vihreätä väriä mainittuna. Myöskin niistä sanoista, jotka sinistä merkitsevät, ovat tutkijat hyvin eri mieltä. Tästä on tehty se rohkea johtopäätös, etteivät Homeron aikaiset kreikkalaiset ollenkaan viheriätä väriä nähneet, olivat siis siinä suhteessa värisokeita; toiset ovat tämän ulottaneet siniseenkin väriin. Tämä arvelu on pantu yhteyteen Darwinin kehitysteoriian kanssa, sanottu sen osoittavan, ettei ihmisen silmä silloin vielä ollut niin kehittynyt kuin nyt. Tämän mielipiteen pääkannattajia on englantilainen valtiomies Gladstone, joka siitä ja siihen kuuluvista asioista on kirjoittanut useita teoksia. Häneen ovat sitten osaksi tai kokonaan liittyneet monet muut. Toiset ovat siihen liittäneet muita fysioloogisia arveluita. On arveltu, että ihminen ensinnä on nähnyt ne värit, joiden värähdysluku on suurin.

*) Edm. Veckenstedt: Geschichte der griechischen FarbenlehreLuonnollisesti on tämä suunta saanut paljon vastustajia. Mainitsen Edm. Veckenstedtin, joka on julaissut laveanlaisen tutkimuksen tästä seikasta *). Hän koettaa näyttää, että Homeron runoissa, vaikka niissä ei suorastaan viheriästä puhuta, kuitenkin sillä tavalla puhutaan luonnosta, että voi päättää sen tekijän huomanneen viheriän värin. Hän arvelee ainoana määrääjänä olleen esteetisen aistin. Useimmat tutkijat kallistunevat tähän ajatusjuoksuun, vaikka mahdollisesti he puolestaan ovat liiallisuuksiin menneet.

Lisäksi on tutkittu alhaisella sivistyskannalla olevien raakalaisten kieliä ja väriaistia sekä myös lasten. Tuloksia on saatu erilaisia ja molemman suunnan edustajat ovat omaksi edukseen koettaneet niitä käyttää.

Varmana voi mielestäni kuitenkin pitää, ettei värisokeutta voi jonkin värinimityksen puuttumisen syyksi otaksua. Kansa on varmaankin nähnyt ja hyvin toisistaan erottanut nekin värit, joista se ei puhu. Ja onhan sen kielessä ollut nimityksiä niillekin väreille, joita se harvoin mainitsee. Mutta se, johon kansa on huomionsa kiinnittänyt, siitä se puhuu. Ja jos se näin runsaassa runoudessa, kuin tutkittavanani ollut, ei puhu jostain, tai ainoastaan hyvin harvoin, niin se luullakseni myös ei ole sitä ajatellut. Jolleivät siis värinimitykset ilmaise, mitä väriä kansa on nähnyt, niin ne ainakin osoittavat, mitä väriä kansa on huomannut ja mitkä seikat sen havaitsemiskykyä ovat kehittäneet. Ja tämä taas osoittaa sen suhdetta ympäröivään luontoon.

En tahtoisi kuitenkaan kaikkia fysioloogisia perusteluja julistaa arvottomiksi. Toiset värit vaikuttavat kiihkeämmin kuin toiset ja ne pikemmin herättävät huomiota. Punasesta väristä kaikki puhuvat, se onkin kiihkeästi vaikuttava väri. Vihreä vaikuttaa silmään rauhallisimmin ja helpoimmin, ehkä siinä on yksi syy, miksi niin monet kansat runoudessaan vähän puhuvat kasvullisuuden viheriästä väristä. Toiset kansat puhuvat vähän sinisestäkin, sekin on kylmä rauhallinen väri. Sinisestä taivaasta ei puhuta paljon, mutta ilta- ja aamuruskon punaamasta enemmän. Tässä niinkuin kasvullisuuden viheriässä värissä tyyni, jokapäiväinen ei ole huomiota suuremmassa määrässä herättänyt. - Myöskin vaaleat värit tuntuvat pikemmin huomiota herättävän kuin tummat, ainakin muutamissa kansoissa. - Huomattava kuitenkin on, ettei näille fysioloogisille näkökannoille vallan suurta sijaa voi myöntää, niiden rinnalla on toisia, joiden merkitykselle on suurempi arvo annettava.

Mitä tulee erittäin viheriään väriin, niin ei sitä ensinnäkin käytännöllisistä syistä ole tarvinnut mainita, eikä sitä myöskään luultavasti ole osattu valmistaa. Muutamat muut kansat puhuvat paljonkin luonnon viheriästä väristä. Mutta se kai osoittaa erilaista suhdetta luontoon ja eriävää kansan luonnetta. Onhan Suomen kansa elänyt keskellä suuria metsiä ja, niinkuin edellisissä luvuissa esitetyistä kuvista näkyy, monessa suhteessa ollut läheisessä suhteessa luontoon ja metsään ja löytänyt metsästä vastaavia kuvia monenmoisiin tunnelmiin ja suhteisiin. Mutta se ei ole itse luontoa hakenut ja tarkastanut. Luonnon kauneutta esimerkiksi kansa ei ylimalkaan kuvaa. Luonto on ikäänkuin kansan tietämättä siihen vaikuttanut, se on soinnuttanut kansan luonteen itsensä kaltaiseksi. Vielä on huomattava se suomalaisen kansanrunouden yleinen ominaisuus, että se ei ole ulkoapäin hakenut aihetta kuvauksilleen, vaan on se etusijassa kääntynyt itseensä, kuvannut omaa sielunelämää tai ollut sen ilmoille saattajana. Ei myöskään refleksiooni ole tätä runoilua ohjannut, kansanlaulaja ei ole miettinyt runoiltavaansa, se ei ole tahallisesti koettanut sitä täydentää, tai mitenkään sitä punninnut tai arvostellut.

Pohjoismaisen luonnon ominaisuuksia on, etteivät yksityisseikat siinä suuremmassa määrässä herätä huomiota, vaan voimakkaimmin vaikuttaa siinä vallitseva yleinen tunnelma. Tämän mukaista on, ettei puhuta yksityisten puiden vihreästä väristä, vaan koko metsän, kaukaisen suuren salon siintävästä väristä. Kansa ei ole tarkastanut metsän väriä, vaan se on kokonaisuudessaan ikäänkuin kansan mieleen tunkenut. Myöskin on pohjoinen havumetsä tumma, siinä on vähän heleätä, iloista mehevyyttä.

Keltaisesta väristä suomalaisessa runoudessa verrattain vähän puhutaan. Se onkin pohjoisessa harvinaisempi väri kuin etelässä. Ehkä myös kiihkeät keltanen ja orangeväri ovat enemmän sopusoinnussa kiihkeitten eteläisten kansojen kanssa kuin pohjoisten.  - Sininen väri on nytkin suomalaisilla yleisesti suosittu ehkä sen laimeampi, tyynempi luonne on enemmän sopusoinnussa suomalaisten kuin muutamien muiden kansojen kanssa. Sinisellähän muuten useimmiten tarkoitetaan juuri epämääräistä harmaaseen kallistuvaa väriä, joka on niin yleinen meillä pohjoisessa.

Käytännöllisistä syistä luulisi enemmänkin puhuttavan metsäneläinten väreistä, etenkin niiden, joita pyydetään. Syynä siihen, että niistä verrattain vähän puhutaan, voi olla sekin, että eläinten värit eivät ole kirkkaita, yksinkertaisia väriä, vaan ovat epäselviä ja epämääräisiä. Että tämä kuitenkaan ei ole ollut voittamaton este, osoittaa hevosesta käytetyt monet eri värinimitykset.

Usein on sanottu, että luonto alkujaan on opettanut ihmisille sitä ja tätä, se on heitä kehittänyt, ihmiset ovat luonnossa huomanneet kaikenlaista ja sitä sitten koettaneet jäljitellä. Samoin on arveltu, että myös väriä on luonto opettanut huomaamaan ja väriaistia siten kehittänyt. Mutta tämä luonnon kehittävä ja muodostava vaikutus, jota eikieltää voi, ei ole niin välitön,kuin moni näyttää kuvittelevan. Luonto vaikuttaa tietämättä, suurissa piirteissä, kansan itsensä huomaamatta. Kansa ei luontoa tarkasta jasiitä opi, vaan luonto pakottaa sitä oppimaan. Siksi pikemmin voikin sanoa, että käytäntö, jokapäiväisen elämän tarpeet kansaa kehittävät ja erittäin tässä kansan väriaistia. Sitä todistaa jo se seikka, että ainakin suomalaisessa kansanrunoudessa useimmin puhutaan käytännöllisen, jokapäiväisen elämän väreistä.

Tätä samaa osoittaa sekin havainto, joka on tehty muutamien neekeriheimojen kielessä, jotka pitävät suuria karjalaumoja. He saattavat sanoilla ilmaista 80:kin eri lehmän väriä. Jokin yhtä korkealla sivistyskannalla oleva neekeriheimo, jolla ei ole ollut tätä värinhuomion teroittajaa tuskin erottaa kielensä varoilla kolme, neljä väriä.

Tarkastettavissani runoissa tavattavista värinimityksistä olen tehnyt seuraavat yleiset huomiot. Ensinnäkin ovat suomalaisessa kansanrunoudessa tavattavat värinimitykset jotensakin tarkkoja. Kuvannollisesti käytetään niitä etusijassa ihmiselle määräsanoina. Tavallisimmin käytetyt värinimitykset ovat sininen, punanen, valkea ja musta. Keltanen on jotensakin harvoin mainittu väri ja vihreä harvinaisin. Sininen on metsän väri. Sitä paitse sinistä samoin kuin punasta käytetään useista eri seikoista. Mustaa ja valkeata käytetään useammin kuvannollisessa merkityksessä, edellistä etusijassa moitittavia, jälkimmäistä kiitettäviä ominaisuuksia ilmaisemaan. Useimmat värinimitykset on annettu jokapäiväisen elämän piiriin kuuluville, joten käytännöllisiä syitä  saattaa pitää kansan värien havaitsemiskyvyn kehittäjänä ja luonnon vaikutuksen välittäjänä.

Kuvakielestä vanhemmassa suomalaisessa lyyrillisessä kansanrunoudessa. Väriä koskevia osia.

Suomi 8 / 1894

Kirjoittanut O. Relander.


s. 33

Värinsä puolesta ovat ainoastaan hanhi ja joutsen käytetyt vertauksina:

Saajan naisen kagla valkia,
Kuin on joutsenuot joella.E, - 72, 185.

Saajanaisen saappuvaiset,
Kuin on hanhuvot havulla
Eli jouhtenet jovella. D, 23; E, - 72, 185 (usein).

Joukoset joella - valkeat sukat. E, - 72, 42.

Hanhivot havolla - mustat saappaat. E, 72, 42.

Hanskat hanhuen väriset. IV, 3.

Haljakka hanhen hoalilaista. D, 49.


s. 58


Poset puolalla punattu.
Käsivarret vaapukoilla. IX, 638; IX, 229.

Poset on puolalla punattu,
Mantsikoilla maalaeltu.K, 637.

Ei oo neito veren punainen,
Posket puoloilla punattu,
Karpaloilla kaunistettu,
Mansikoilla maalaeltu. Y. SI. 1.

Ei oo puolalla punattu,
Karpaloilla kaunistettu,
Tuo on putrolla punattu,
Sekä vellillä verevä,
Kaunis kaalin tähtehillä. 111, E, 35; 36.

Tuo neito on veren punainen,
Posket ei puolalla punattu,
Musikoill ei maalaeltu,
Karpaloill ei kaunisteltu. Y. SI. 1.


Uusi kuin sitrina punanen. III, E, I, 325. (Luultavasti myöhäistä syntyä. Runo Inkeristä.)


s. 60

Olkinen ja olki käytetään halveksimista ja pilkkaa ilmaisemaan.

Olkinen hevonen näyttää merkitsevän joskus väriä, jos kus pilkkaa, esim. J, 475.


s. 70.


Likat ovat punaset,
Kun kesän päivän rusko. IX, 183.


s. 71.

Onni osattomilla - sininen pilven veuko. K, 346.


s. 77-78.


Valkia meressä vaahti

Valkeampi siun omasi. IX, 1114.

Valkiampi vallassasi. IX, 820; R. 175.

Valkiampi meiän neiti. K, 422.

Valkiampi miun emoni. Y, SI, 3, 24.

Valkiampi vaaliani. IX, 185.

livana vielä valkiampi.B, 76.

Kuohia on meren kuohu,
Kuohiampi siun omaises. IX, 1114.

Korkia meressä kuohu,
Meien neiet korkiammat. Pork, III, 451.

Tukka - meren vaahen valkeus. III, E, 146.


s. 78.

Jää ja lumi kuvaavat luonnollisesti kylmää, tylyä kohtelua, orvon lemmetöntä tilaa. Lumen väri on myös valkean värin esikuva. Lunta on paljon. Pyryilma pitää kiirettä.

... s. 79


Niin on väki haljakassa,
Kun metsä huutehessa. A, 11, 6, 45.

Niin on jauhoa kivellä,
Niinkuin lunta kalvehessa. Y, SI, 14.


s. 81

Tulinen on usein vastakohtana sanalle metinen, esim, Pork, 11, 340.


Tukilta tulipaloilta. J, 218.
Hiuksilta hiiltäviltä. A, 569.
Tulinen miekka, säkähinen säilärauta. H, 1.
Tulinen turkki (Ukolla). H, 195,


s. 97

Virttä ja myös kyyneliä keritään kerälle ja kerältä, siitä myöhemmin.

Niin mie puran puhetta,
Kuin puran punakeräistä. IX, 169.

Niin pyörii lesen mieli,
Kuin pyörii pyöräliekku. Pork, III, 424.

Jauhot pallona pakeni. Pork, II, 376.

Elä viuhka liinavyyhti
Pellavavyyhtien sekahan. T, Pol, 107; G, 263.

Kun sie liikut liinasissa,
Liikut liioissa sanoissa,
Kun sie paukut palttinoissa,
Paukut mielessä pahassa. R, 758.


s. 98

Kattilan mustuus mustenemisen, kalpenemisen, kuvana

Kattila on kokassa musta,
Pata on musta parven alla,
Sisoi muuttui mustemmaksi. Pork, I, 293 (usein)

Kattila tulella musta,
Pata musta penkerellä,
Poika muuttu mustemmaksi. P, V, 5 c; 5 b.


Kylmä vasta hauotaan
Kylmä löyly kylvetään
Puna paita annetaan. P, V, 5.


s. 111 (kuvia)

Väriä ja niistä yhdistettyjä:
Puna. Pork,11, 447
Punakerä. XI, 2; G, 45; 111, E, 23; A, 11, 6, 45.
Sinikivi. V, 136.
Sinikerä. X, 44; IX, 171; A, 504.
Sini. Pork, 11, 447.


s. 152

Huoli, mieli j. n. e. kuvataan konkreettiseksi myöskin määräsanojen kautta: musta murhe, hiilenkarvallinen huoli, kirjava huoli, karkia mieli, murakka mieli IX, 211.


s. 160

Surullisen väri on musta, samoinkuin huoletkin ovat mustia.
En olisi luonnon hoikka,
Vaan on huoli hoikentanna,
En olisi luonnon musta,
Vaan olen murehen musta. G, 283; 32; m, K, 368.

Tälle kuvannolliselle mustuudelle annetaan myöskin ulkonainen kuvannollinen selitys:
Enkä mie ennen ollut,
Mustin muita neitosia,
Kalpenin kylän kanoja,
Nyt oon mussut mussikoilla,
Painnut marjoilla pahoilla,
Nokeuin on nuotiolla.IV, 101.

Vieläpä - Mujek mustaksi tulisi,
Minun hoikan huolistani.Q, 386.


s. 181-182

Olen tehnyt muutamia poimintoja, jotka kuvaavat kansan kauneuden ihannetta ja panenne tähän, vaikka eivät aivan suorastaan aineeseeni kuulu. Sen mukaan pään pitää olla pienen, valkeatukkaisen, käherätukkaisen, kulmat mustat, posket punaset, silmät suuret, suu somanen, käsivarret valkiaiset, varsi valkea, pisty pää, selkä suora ja perä leveä.

Poika punaverinen,
Valkia pää kähärätukka.K, 394.

Pieni tyttö ja punanen,
Valkopää, käherätukka. IX, 793, b

Mustakulma ja korea,
Valkia hyvännäkönen. W, 202.

Punaposki - sinikulma. Pork, 111, 422.

Hyvä mutso, kaunis mutso,
Valkian verevä mutso. J, 64.

Siull on suuri ja sorea (tyttö),
Mustakulma ja korea,
Silmät suuret, suu sorea,
Pää pieni, perä leveä. Y, Str, 82.

Nuo on suuret ja soriat,
Mustakulmat ja koriat,
Pää pieni, perä leveä,
Silmät suuret, suu somanen. G, 489.

Pää pieni, perä leveä.
Selkä suora ja sorea. R, 773

Saaren neitoset - Päät valkiat, poset punaset,
Käsivarret vaahteriset,
Sormet siestaron lylyiset. Pork, 11, 533.

Noill on Luoja luonut varren,
Ja taiten tasaisen varren.IX, 1053.

Vaali varren valkiaksi,
Silmät suuret, suu soria,
Posket pulskit ja punaiset. Y, SI, 3, 24.

Pää valo, posket punaset
Nepä näppivät syäntä. Q, 388,

Päät valot, poset punaset,
Silmät suuret, suun sorean,
Pään tarkan, tanian mielen,
Miehess on mitä pitää. J, 511.

Pää pieni, perä leveä,
Silmät pesty, pää sileä,
Hame liekiä leviä,
Helmus helkkiä punanen,
Käsivarret valkiaiset.IX, 492.

Moni katsoi muotohoni,
Varteheni valvatteli,
Vihmui silmät viieltäki,
Syän kukkui kuueltaki. B, 213.

Öisin sorkilta soria,
Valittuja vartalolta,
Lyöpi tulta turkin helmat,
Säkeniä säärivarret. B, 149.

Kyll oli sääriltä sorea (sulho)
Ja valittu vartalolta,
Ylen oli tuuheva tukilta,
Ja oli pisty pään piolta,
Varrelta ylen valittu. G, 167.

Minja uuen uutukainen,
Kuin munanen kaunukkainen. X, 389.

Kaikk on kansa kaanihina,
Korvat lammin lumpehina,
Silmät taivahan tähenä,
Parrat kullan palmikoilla,
Kaulat kullan kahlehissa,
Sormet kullan sormuksilla,
Käet kullan vipalehilla. B, 210.


s. 204

Pitkää aikaa:

Konsa korppi valkenoo,
Joutsen mustaksi tulloo.Y, Str, Slav, 14.


s. 251

Metsämies pyytää Tapiota ohjaamaan saalis hänen luokseen:

Kun sie kuulet miun tulevan,
Laita kulta kuontalohon,
Kehreä sininen lanka
Sinisestä kuontalosta,
Vaskisesta vakkalosta,
T siv sin lan
Läpi salon sinisen,
Jossa kulta kuuntelevi
Hopia tilan tekövi. IV, 160.

Sillat silkillä siota,
Pahat paikat palttinalla,
Veralla vetelät paikat,
Sametilla suorämehet. S, 8; N, 6; F, 180.

Silkki sillaksi siota,
Punalanka portahaksi.Fellman, 11, 5—6.


s. 253

5. Lopuksi mainittakoon muutamia kohtia, joissa metallinnimeä on käytetty selvään vertauksellisesti joko puhtaan vertauksen tai metafoorin muodossa. Näissä on usein metallin väri ollut vertauksen synnyttäjänä.

Mataramaa - kultakangas (matara=Galium). Gr, 112. -  Suuba (turkki) kultakarva. Pork, h, III, 21.  - Kultoi kudrat. P, 4; K, 41. Laki kullin kuumoittaa, neioin kudrista tukista. Pork, h, II, 25. - Tytön - paistoi palmikko, kuin kaunis kasarivaski. A, 18. - Hevonen kultaharja. IX, 439. - Kasavasken kaunokainen, kuparisen kuulahinen (kosiomies). T, Pol, 130. - Tytöllä niin on kaunis kaulavaate, kuin kullattu hopea. A, 18. - Tytöllä on varsi kuin vaskesta valettu. K, 573. - Pullo puhasta vettä, kuppi kullankarvallista. A, II, 3, 21. - Silmät on kuin kultakoltsahiset, hopeaisetrenkahiset. Castren, 18. - kultarenkainen. W, 36. - Löylyä viskataan hiilille hopeisille. I, 111.


Värikartta Tikkurilan Öljytehdas / Färgkarta Dickursby Oljeslageri

Värikartta Färgkarta

Ab Schildt & Hallberg Oy, Helsinki / Helsingfors
K. F. Puromiehen kirjapaino O.-Y.

Täten peruutetaan värikartta N:o 4.

Värikartta N:o 5.

Tikkurilan Emaljivärejä valmistetaan kahta eri laatua.
UNICA Enamel ja YEDDO Emaljiväriä.
UNICA Enamel on emaljiväri parasta laatua. Täydellisesti parhaiden ulkolaisten laatujen veroinen. Tarkoitettu sekä ulko- että sisäpuolisia maalauksia varten. (Katso lähemmin selitystä värikartan toiselta puolelta.)
YEDDO Emaljiväri on oivallisin kotimaaliväri huonekaluja ja kaikenlaisia sisäisiä töitä varten. (Katso selitystä.)

Sekä UNICA'a että YEDDO'a toimitetaan 1/8, 1/4, ½, 1, 2½ ja 5 kilon purkeissa.
Värikartan värit sekä numerot ovat samat sekä UNICA'lle että YEDDO'lle, jonka tähden tilattaessa on selvästi mainittava, kumpaako lajia halutaan.
Huom.! Valkea sekä musta väri eivät ole merkityt värikartassa. Tilattaessa merkitään
VALKEA väri N:olla 1
MUSTA väri N:olla 30.

Öljyväri. Tavallinen valmiiksi sekoitettu öljyväri naulan purkeissa toimitetaan myöskin tämän värikartan värien ja numeroiden mukaan.


Härmed annuleras färgkartan N:o 4.

Färgkarta N:o 5.

Dickursby Emaljfärger levereras i tvänne kvaliteter:
UNICA Enamel och YEDDO Emaljfärg.
UNICA Enamel är en emaljfärg av högsta kvalitet. Fullkomligt jämförbar med bästa utländka fabrikat, Avsedd för såväl yttre som inre arbeten. (Se närmare beskrifningen på färgkartans frånsida.)
YEDDO Emaljfärgen är den bästa hemfärg för målning av möbler och andra invändiga arbeten. (Se beskrivningen.)

Såväl UNICA som YEDDO levereras i burkan om 1/8, 1/4, ½, 1, 2½ och 5 kgr.
Färgkartans nyanser och numror äro desamma för såväl UNICA som YEDDO, varför vid beställning tydligt bör uppgivas, vilken av dessa kvalitetetr önskas.
OBS.!  De vita och svarta färgnyanserna äro icke upptagna på kartan. Vid beställning betecknas
VIT färg med N:o 1
SVART färg med N:o 30.

Oljefärg. Den vanliga fädigblandade oljefärgen i skålpunds burkar levereras även i nyanser och numror enligt denna färgkarta.


UNICA ENAMEL on tarkoitettu sekä ulko- että sisäpuolisia töitä varten. Kuivuu pintakuivaksi 8-10 tunnissa, saaden erittäin kestävän, kauniisti kiiltävän pinnan. Suuren joustavuutensa takia kestää tmä lakkaväri aurinkoa, ilmaa ja tuulta, halkeilematta sekä voidaan pestä saippualla väriä vahingoittamatta. Vastaa laatunsa puolesta täydellisesti parhaita ulkolaisia laatuja. Valkoinen Unica Enamel on myös vedenkestävä erikoislakkaväri purje- ja moottoriveneitä varten.

Käytetään huonekaluihin, koritöihin, höyrylaivoihin, raitio- ja rautatievauhuihin, sairaaloissa ynnä musisa huoneustoissa, missä kestävää, kauniisti kiiltävää pintaa halutaan.

YEDDO Emaljiväri on tarkoitettu ainoastaan sisäpuolisia töitä varten. Kuivaa nopeasti, saaden kovan ja kestävästi kiiltävän pinnan. Yeddo Emaljiväri on oivallisin kotimaaliväri huonekaluja ja kaikenlaisia sisäisiä töitä varten.


Yhteisesti UNICA'lle ja YEDDOälle.

Sekoita hyvin väri purkin pohjasta. Käytä puhdasta, kuivaa sivellintä, käytetty sivellin on uutta edullisempi. Älä sivele emaljia pehmeälle puolikuivalle pinnalle. Maalauksen tule mieluummin tapahtua huoneenlämmössä ja mahdollisimman tomuttomassa huoneustossa. Useimmissa tapauksissa on yksi sivellys riittävä hyvälle pohjalle. Jos halutaan erikoisen hienoa pintaa, hiotaan ensimmäinen sivellys, kun se on ensin hyvin kovettunut, hienoksijauhetulla hohkakivellä, vedellä ja hioinhuovalla ja pinta kuivataan hyvin, jonka jälkeen uusi sivellys tehdään. Hyvän pohjan Emaljivärille, sisätöitä varten, tekee Tikkurilan Emaljipohjaväri. Se kuivuu nopeasti saaden himmeän ja kovan pinnan, jota voidaan hioa hiekkapaperilla, jonka jälkeen ainoastaan yksi sivellys Emaljivärillä on tarpeen.

Emaljipohjaväriä valmistetaan ainostaan valkoista.


UNICA ENAMEL är avsedd för såväl yttre som inre arbeten. Torkar dammfritt på 8-10 timmar, med jämn, vackert glänsande yta av utomordentlig hållbarhet. Genom sin stora elasticitet emotstår denna lackfärg sol, väder och vind utan att spricka och kan avtvättas med tvål och vatten utan att färgen skadas. Motsvarar i kvalitet fullkomligt bästa utländska fabrikat. Den vita emaljfärgen Unica Enamel är vattenbeständig för segelyachter och motorbåtar.

Användes å möbler, korgarbeten, ångbåtar, spårvagnar, järnvägsvagnar, i sjukhus m. fl. lokaliteter, där en hållbar, vackert glansig yta önskas.

YEDDO Emaljfärgen är avsedd endast för invändiga arbeten. Torkar snabbt, med hård och hållbart glansig yta. Yeddo Emaljfärgen är den bästa hemfärg för målning av möbler och alla slags invändiga arbeten.


Gemensam för UNICA och YEDDO.

Rör väl upp färgen från bottnen av burken. Använd ren, dammfri pensel; begagnad sådan är att föredraga framom ny. Stryk icke emalj på en mjuk eller halvtårr yta. Målning bör hällst ske i rumsvärme och i möjligast dammfri loka. I de flesta fall räcker en strykning över god grund. Önskas en extra fin yta, slipas den första strykningen, sedan den väl hårdnat, med finpulveriserad pimpsten, vatten och slipfilt, ytan eftertorkas väk, varpå en ny strykning göres.

Ett gott underlag för Emaljfärgen utgör, vid invändiga arbeten, Dickursby Emaljgrundfärg. Denna torkar snabbt med matt och hård yta, som låter sig fint slipas med sandpapper, varpå endast en strykning med Emaljfärg är erforderlig.

Emaljgrundfärgen levereras endast vit.


Kaswiwärjäyskurssit Karttulassa.

Savotar 49A, 7.5.1910

Suomen Käsityön Ystäwät järjestäwät kaswiwärjäyskursseja tänäkin kewäänä. Tällainen kurssi tulee järjestettäwäksi m. m. Karttulaan. Se alkaa Kunnanhuoneella toukokuun 23 päiwänä ja kestää kaksi wiikkoa, siis kesäkuun 4:teen päiwään. Kurssi on maksuton, mutta Karttulan Naisyhdistys, joka suorittaa paikalliskustannukset, kantaa sisäänkirjoitusmaksuna 1 markan oppilaalta.

Näiden kurssien tarkoitus on saada lewitetyksi kansaan taitoa kotiwärjäyksessä. Entiseen hywään aikaan wärjältiin kaikki wärjäykset kotona, kotoisilla aineilla. Nyt kun tuo taito on kansan keskuudesta - niinkuin monet muut hywät tawat - melkein sukupuuttoon häwiämäisillään, niin Suomen Käsityön Ystäwät, jotka muutenkin harrastawat kansanomaisen taiteellisen käsityötaiteen elwyttämistä, on ottanut tehtäwäkseen kotiwärjäystaidonkin lewittämisen.

Ei ole ollenkaan tuntematonta, että ammatti-wärjärien työn tulokset nykyisin owat usein hywin wähän kestäwiä ja kun langat tai kangas yksinomaan kemiallisilla aineilla wärjätään, niin ne siitä jonkun werran haurastuwat eikä wäri muutenkan ole niin heleää ja raikasta, kuin luonnon wäriaineilla, kasweilla, wärjätty. Jos wielä otetaan asia taloudelliselta kannalta kyseeseen, niin on sanomattakin selwää, että moni lantti taskuun säästyy, jos wärjäys-työnkin kotona toimittaa, kun waan ensin hankkii itselleen tarwittawan taidon.

Joukolla siis näihin wärjäyskursseihin, joita tulee taitawa opettaja ohjaamaan.


Italian parlamentin avajaiset ja sen kokoonpano

Wiipurin Sanomat. Supistus 42, 15.4.1909

(W. S. S:n kirjeenwaihtajalta).

Kun waalit oliwat päättyneet 14 p. maaliskuuta, alkoiwat sanomalehdet puhua "kamarin awajaisista, joiden piti tapahtua 24 p. maalisk. Sen päiwän aamuna näki Roman kaduilla tawallista enemmän loistawia uniwormuja, sillä poliisista ministeriin saakka esiintyiwät kaikki paraatipuwussaan. Parlamentin lähelle ei tawallinen maallikko päässyt, sillä sotilasketju oli warattu järjestystä pitämään, ettei kokoontuwille edusmiehille tungosta tulisi. Pian saapuukin parlamentin edustalle kuninkaan loistawa waljakko ja seuruetta on jo walmiina odottamasa joukkto howimiehiä. Kuningatar nousee lehterilleen wastaanottamaan parlamentin suosionosotukset, jotka sitten erikoisen wilkkaiksi sukeutuwat hänen majesteettinsa astuessa parlamenttisaliin. Viktor Emanuel kumartaa edustajille ja sitten kuningattarelle, jok "niiiaten" wastaa herransa terwehdykseen. Kuningas pitää tawanmukaisen waltaistuinpuheensa, jossa paljon hywää luwataan. Ulkona alkawat sanonialehtipojat sitä jo myyskennellä. Pian hajaantuu kokous salista ja parlamentti on awattu.

Sanomalehdet huomauttawat puheesta, että niinhän sitä on luwattu enennkin, mutta eipä ne sanat aina ole käytäntöön tulleet.

Sitten sananen parlamentin kokoonpanosta. Tällä kertaa se woi herättää suurta mielenkiintoa, kun "kamarissa" istuu ensimmäisen kerran edustajana pappi ja eräs camorrista. (Camorra on Italiassa - kuten muuallakin - anarkismin taipuwa.) Nämä kaksi edusmiestä owat yleensä erityisen huomion esineinä.

Pappi on Romodo Murri - walittu "kamariin" radikaalein listalla Markit-maakunnasta Montegieorgion piiristä. Paari on erottanut hänet kirkon yhteydestä ja sinkahuttanut pannajulistuksen tätä erehtynyttä sielunpaimenta wastaan. Latinankielinen julistus on "pyhän isän" puolesta ollut painettuna klerikaalien lehdessä "L'osserwatore Romanossa" ja tuo urosten kieli kalskahtaa wielä samalla helinällä kuin muinoin kerettiläisyyttä wastaan tähdättynä. Maailman miehet naurahtelewat tälle toimenpiteelle, huomauttaen, että ikäwähän se on papille, kun ei kuumana aikana saa mennä wiileisiin kirkkoihin, waan sen sijaan tehdä huwimatkoja raikkaassa wuoristossa. - Camorrista on nimeltään Romano, kotosin Napolista. Kamarin alkuwaaleissa sai hän osakseen kiusallista huomiota, sillä useat edustajat huusiwat hänelle "fuori, fuori" (=ulos!) suurempaa mielenosotusta ei tullut. Yhteensä on Italian parlamentissa edustajia - kuten tunnettu - 508. Uusi "pianta dell' Camera" selostaa eri wäreillä puoluesuhteita.

"Pianta" on lehti, jossa punasella wärillä on merkitty ne piirit Italiassa, missä sosialisteja tai tasawaltalaisia on walittu, monarkistein wäri on wihreä, klerikalein walkea ja jos tälle walkopohjalle on wedetty punanen wiiwa, merkitsee se silloin radikalista puoluetta. Tällaisen "piantan" awulla woi oudompikin tutustua puolueiden woimasuhteihin. Aiwan tarkka ei se tietenkään liene, mutta likimääräisen totuuden sentään ilmaisee. Sen mukaan on 508 edustajasta 879 monarkistisia, sosialisteja 41, republikaaneja 28, klerikaaleja wain 17 ja radikaaleja 43.

Tietysti monarkisti-puolueessa esiintyy wei wiwahduksia ja siinä woi olla montakin, joka ajatuskannaltaan liittyy radikaaleihin, kun jälellä olewat taas muodostawat konserwatiiwisemman aineksen. -

Sellaisen wäritetyn lehden nähtyään tulee ajatelleeksi, eikä meidänkin maassa woitaisi ruweta julkaisemaan samallaisia. Tosin meidän pienissä oloissamme helpommin tiedetään nämä puoluesuhteet, mutta suurelle yleisölle woisi sentään olla tarpeellinen tuollainen hawainnoillinen paperiliuska. Siitä woisi m. m. nähdä mikä puolue missäkin piirissä on woittanut alaa. Wuosien kuluttua tuollaisten taulujen katselu woisi tuottaa suurtakin mielenkiintoa maamme waltiollisen elämän kehitystä seuraawille kansalaisille.

Roomassa 3.4.09
K. K-n.


Mainos: E. Toth.

Wiipurin Sanomat 83, 17.10.1885

Tukala on wärjäystä kotona tehdä, koska ei onnistu wärjäys. Koitetaan siten Fåborg'in erinomaisia wärejä. Asiaankuuluwia selityksiä seuraa. Tawara on punnittawa kotona ennen wärin ostamista. Fåborg'in kauneita ja tosiwärejä saa ainoastaan
E. Toth'ilta.


Verkkojen väritys kateku-väriaineena

Suomen kalastuslehti 8-9/1908

Kun maamme eri seutujen kalastajat usein ovat Toimitukseltamme tiedustelleet kateku-väritys-järjestelmiä, tahdomme - vaikkakin samasta asiasta, lehdessämme jo aikasemmin on julaistu ulkomaalaisista kalastuslehdistä lainattuja selityksiä - tässä juhlista kateku-väritys-järjestelmän, joka on päässyt käytäntöön kalastuslaiva "Nautilus'ella" ja osottautunut hyväksi sekä suositeltavaksi. Tämä väritysjärjestelmä on tarkotettu etupäässä kaikellaisten verkkojen, kuten silakka-, siika-, kampela-, ahven- y. m. -verkkojen värittämiseen, mutta voidaan saman järjestelmän mukaan värittää luonnollisesti myöskin rysiä, ellei muiden väritysaineiden tähän tarkoitukseen käyttämistä pidetä parempana.

Kun aijotaan värittää uusin, aivan käyttämättömiä verkkoja tai uutta lankaa, täytyy suorittaa pienempi esitoimitus ennen värittämistä. Käyttämätön lanka sisältää näet niin paljon rasva-aineita, ettei väri aina sellaisenaan voi tunkeutua langan läpi varsinkaan ei sen solmussa ollessa. Sentähden täytyy verkkoja (tai lankoja) ensin liottaa kiehuvassa vedessä, joka liuottaa ja poistaa osan näitä rasvaaineita ja saattaa langat katekun vaikutukselle alttiimmiksi. Tätä varten pannaan verkot löysinä, eikä suinkaan tiukkaan sullottuina, astiaan ja kiehuva vesi kaadetaan niiden päälle niin että se hyvin peittää verkot. Astia peitetään ja annetaan verkkojen siinä jäähtyä. Sen jälkeen nostetaan verkot vedestä, väännetään ja levitetään kuivamaan. Vasta tämän jälkeen ryhdytään värittämään niitä. On siis huomattava, ettei verkkoja, joita ennen on väritetty, uudelleen väritettäessä tarvitse vedessä liottaa.

*) Kateku väriä saadaan ostaa Helsingistä m. m. toiminimiltä: Hjelt & Lindgren, Länsiranta 16 ja Helsingin kalanpyydysliike, omist. Frifz Schröder P. Esplanaadinkatu 7 ja on sen hinta edellisessä kaupassa 1:40 Smk. kilolta, jälkimäisessä 1:25 Smk. tai kummastakin 50 kilon astioissa ostettuna 1 mk kilolta.10:tä verkko- tai lankakiloa kohti käytetään 1 kilo katekuväriä *), 50 grammaa sinikiveä (kuparivihtrilliä) sekä, jos verkot ovat uusia, ½ kiloa bresiljaa. Värittämiseen käytetään niin paljon vettä, kun tarvitaan verkkojen täydelliseen peittämiseen väritysastiassa, kun ne siihen löysinä lasketaan. Kateku ja bresilja pannaan kumpikin omaan, harvasta kankaasta valmistettuun pussiinsa ja nämä ripustetaan pataan väritykseen käytettävään veteen puikolle tai kepille, kuitenkin niin, etteivät pussit satu padan pohjaan, sillä väriaine liukenee alaspäin. Kuparivihtrilli sekotetaan veteen sellaisenaan: sitä käytetään tummemman värin aikaansaamiseksi väritettäviin lankoihin. Kun väritysaineet ovat hyvin liuenneet ja liuos on kiehunut n. ½ tuntia, kaadetaan se kuumana lankojen päälle, jotka löysinä ovat lasketut väritysastiaan (mieluimmin puiseen). Liuosta tulee olla niin runsaasti, että se täydellisesti peittää väritettävät langat. Astia peitetään ja verkkojen annetaan hautua siinä siksi kun ne ovat jäähtyneet, johon voi kulua 24:kin tuntia. Senjälkeen nostetaan langat liuoksesta ja liikaliuoksen annetaan valua takasin väriastiaan, sillä näin ylijäämä väriaine voidaan aivan hyvin käyttää vanhojen, ennen väritettyjen verkkojen värittämiseen lisäämättä siihen katekua. Kun liika liuos jotakuinkin hyvin on valunut langoista levitetään ne kuivamaan. Langat eivät saa pitkää aikaa olla käyttämättöminä, sillä silloin polttaa väriaine ne hauraiksi ja kelpaamattomiksi. Viimeistään 2 päivän kuluttua ovat langat laskettavat veteen likoamaan ja liottuaan vedessä vähintäin vuorokauden ovat ne valmiit käytettäviksi. Itsestään selvää on, että kun verkot ovat vaalenneet, s. o. väri niistä on liuonnut pois, tulee niitä uudelleen värittää katekulla.

J. A. S-man.


Eri metallien vaikutus metalliseosten väreihin.

Käsityö- ja teollisuuslehti 11/1910

"Eisen-zeitungin" mukaan annamme seuraavassa lyhyen esityksen niistä muutoksista, jotka muutamat tunnetuimmista metalleista aikaansaavat metalliseosten väreihin.

Lyijy vahvistaa ja syventää vaskiseosten väriä. Sitä käytetään paljon vahvistamaan tornikattojen vaskea ja samoin antamaan tykin metallille enemmän vasken näköä, kuin mitä sen todellinen vasken pitoisuus antaisi.

Sinkki parantaa vaskiseoksissa valukappaleiden ominaisuuksia, mutta sen vaikutus väriin on päinvastainen kuin lyijyn.

Aluminiumi tekee pinnan täplikkääksi metallin kiteytymisen johdosta. Lisättäessä messinkiin 1% saadaan kaunis jäljittely himmeästä kullasta.

Fosforia lisäämällä saavat kaikki seokset voimakkaamman hohteen.

Arseniikillä on samallainen vaikutus; sitä käytetään nyt enään vain peilimetallina.

Vismutti ja mangaani antavat ruusunvärin ja lisäävät metallihohdetta. Vismutti antaa uushopeaseoksille, jotka sisältävät sinkkiä, tinaa tai aluminiumia, lämpimän värin.

Antimonilla on sama vaikutus väriin nähden, mutta sitä ei voi suositella lisäkkeenä seoksiin, joilta vaaditaan kestävyyttä. Sen vastustuskyky on näet pieni.

Vaski lisäkkeenä vaaleihin metalleihin antaa näille suuremman hohdon; sitäpaitsi näitä seoksia voi helpommin muovailla, ja niistä valetuilla esineillä on monessa suhteessa hyviä ominaisuuksia.

Elohopea antaa, jos sitä lisää 1-1,5% pronssiin, jossa on 90 osaa vaskea ja 10 osaa tinaa, metallille ruusunvärin.

Venusmetalli, joka seos sisältää yhtä monta osaa kuparia ja antimonia, on kaunis violetinkarvainen seos, jota helposti voi kiillottaa, mutta joka on liian hauras hienoiksi töiksi.

Eräs seos, jota käytetään taide-esineissä ja joka väriinsä nähden on kullan näköinen, on kokoonpantu 92 osasta vaskea, 6 osasta aluminiumia ja 2 osasta kultaa.


Mitä me näemme?

Valvoja 12 / 1895

Turhaan me koetamme paljain silmin erottaa noita miljoonia pieniä olentoja, jotka kaikkialla ympäröivät meitä ilmassa, vedessä, maassa y. m. Paljain silmin mc emme näe niistä mitään, vielä vähemmin me voimme seurata niitten kehitystä ja liikkeitä. Yksinomaan mikroskoopin avulla voi tutustua tähän eläinmaailmaan, joka on liian pieni voidaksensa tulla huomatuksi varustamattomalle silmälle.

Toiselta puolen on tuolla kaukana monituisten miljoonien peninkulmain päässä miljoonia maailmoita, ehkä asuttuja, ehkä monta vertaa kauniimpia kuin meidän; ja me tiedämme niistä tuskin mitään. Me näemme ne vaan tuikkivina tähtinä taivaankannella, niitten lukua me emme voi laskea. Ne ovat taas liian kaukana voidaksensa tulla tarkemmin huomatuiksi paljain silmin. On teleskoopin ja spektroskoopin tehtävä levittää tietoa näistä asioista, ja valokuvaus, joka tätä nykyä tunkeutuu kaikenmoisiin tutkimuksiin, lienee tälläkin alalla tärkeimpiä apukeinoja.

Emme nyt tahdo kääntää lukijamme huomiota niihin löytöihin, jotka on tehty mikroskoopin, teleskoopin ja spektroskoopin avulla. Me tahdomme sen sijaan käsitellä aivan toista näkökykymme vaillinaisuutta, joka, vaikka vähemmin tunnettu, on yhtä suuri puute silmämme kokoonpanossa kuin se ettemme voi nähdä kylläksi kauas emmekä erottaa pieniä esineitä. Me tarkoitamme silmämme taitamattomuutta huomata aivan äkkiä tapahtuvia ilmiöitä tahi liikkeitä.

Käsittääksemme kysymystä tulee meidän hiukan yleisemmin tutkia kuinka ulkopuolellamme olevan luonnon vaikutukset tulevat meidän tiedoksemme.

Jos lihaksen hermoa kiihotetaan esim. sähkön purkauksella, niin kuluu joku vähäinen aika (noin 1/60 sekuntia), ennenkuin tämän kiihotuksen vaikutus tulee näkyviin lihaksen lyhentymisen eli kontraktsioonin kautta, ja vielä pitempi aika (noin 1/6 sek.) kuluu, ennenkuin tämä vaikutus on hävinnyt ja lihas uudestaan saavuttanut alkuperäisen muotonsa. Lihaksessa sähkön purkauksen kautta tapahtunut muutos kestää siis paljon kauemmin kuin itse sähkön purkaus, joka on tämän muutoksen syynä.

Se mikä yleisesti koskee lihaksia ja hermoja, se koskee myöskin silmäämme, josta ulkoluonnon vaikutukset juuri hermojen kautta tulevat meidän tiedoksemme. Kokeitten tekeminen näön alalla on kuitenkin paljon vaikeampi kuin monella muulla fysiologian alalla. Sentähden ei kokeitten kautta ole voitu näyttää toteen että valon vaikutus silmässä alkaa myöhemmin kuin itse valoilmiö, mutta yksinkertaisella tavalla voi todistaa että valoilmiön vaikutus silmäämme kestää vielä jonkunaikaa sen jälkeen kun ilmiö on lakannut.

Kokeen voi jokainen itse tehdä. Pitäkää vaan silmänne joku aika suljettuna tahi pimeässä huoneessa ja katsokaa sitten hetken aikaa erittäin loistavaa esinettä (aurinkoa, lamppua tahi muuta). Kun silmä sen jälkeen uudestaan suljetaan ja peitetään kädellä, tahi jos katsotaan mustaa seinää, niin nähty esine kaikkine yksityiskohtineen esiintyy silmiemme eteen. Tämä niinkutsuttu jälkikuva muuttaa ensin väriään ja vaalenee vaan vähitellen, siksi kun se vihdoin häviää.

*) Tämä tehdään yksinkertaisesti siten että paperilevy keskeltä kiinnitetään puu puikonpäähän ja tämä puristetaan rukin rullaan.Toinen yksinkertainen tapa nähdä valon jälkivaikutuksen pysyväisyyttä, on tarkastaa kuvajaksoa, jossa jälkimäinen kuva kylliksi suurella nopeudella siirtyy edellisen sijaan silmämme eteen. Tämän kokeen me myöskin voimme helposti tehdä. Ottakaa ympyränmuotoinen paperilevy, joka keskipisteestä alkaen jaetaan esim. 24 yhtä suureen sektoriin, joista joka toinen tehdään valkeaksi ja joka toinen mustaksi. Kun tätä levyä pyöritetään keskipisteen ympäri riittävän nopeasti*), niin eri sektorien rajat häviävät, mustat osat vaalenevat ja valkeat tulevat tummemmiksi, siksi kun koko levy on saanut aivan tasaisen harmaan värin. Jos nopeus, jolla sektorit kulkevat silmien ohitse, on saavuttanut määrätyn suuruuden, niin toisen sektorin vaikutus silmään ei häviä ennenkuin toisen alkaa samasta paikasta. Silmämme näkee siis samaan aikaan sekä valkeata että mustaa. Näitten värien yhteisestä vaikutuksesta syntyy levyn näennäinen harmaa väri.

Jos mustien ja vaikeitten sektorien sijasta käytämme muun värisiä, niin levy lopullisesti saa näennäisen värin, joka on sekoitus sektorien väreistä. Se nopeus millä sektorien tulee kulkea silmämme ohitse antaaksensa aivan tasaisen värin levylle, riippuu valon voimasta ja sektorien väristä. Taivaankaaren värit maalattuina oikeassa suhteessa levylle antavat levyn pyöriessä valkean tahi harmaanvalkean värin. Helmholtz on huomannut että levyn, jossa on mustia ja valkeita sektoreja tulee kirkkaimmassa lampunvalossa kulkea 1/48 sekuntia silmämme ohitse mutta täysikuun valossa noin 1/20 sekuntia, jotta väri tulisi tasaiseksi. Muut tutkijat ovat jo pienemmällä (noin 0,2 à 0,3 sekunnin) kiivain vaihtonopeudella saaneet tasaisen värin pyörivälle levylle.

Tähän silmämme ominaisuuteen säilyttää valonvaikutuksia perustuu lukijoillemme ehkä tuttu kone, n. s. thaumatrooppi, jotapaljon myydään lasten leikkikaluna. Siinä on pyöreän paperilevyn kumpaisellekin puolelle maalattu eri kuvia esim. toiselle hevonen ja toiselle mies ratsastajan asennossa. Kun levyä pyöritetään kiertämällä kahta levyn vastakkaisiin reunoihin kiinnitettyä langanpätkää, niin molemmat kuvat sulavat yhteen, siten että ratsastaja näkyy hevosen selässä.

Edisonin uusin suurempi keksintö "Kinetoskooppi", perustuu samaan silmämme ominaisuuteen säilyttää valon vaikutuksia. Siinä me näemme niin sanoaksemme eläviä valokuvia todellisista tapauksista. Me näemme  esimerkiksi kukkojen tappelevan pöydällä, jonka ympäri istuu joukko lapsia. Joka hyökkäyksellä höyhenet lentävät ympäri ja lapset nauravat niin makeasti että katsojankin täytyy nauraa.

*) Koska kinetoskoopinkuvat ovat stereoskooppiset, näkyvät kaikki esineet niissä plastillisilla s. o. vapaasti seisovina. Melkein samanlainen vaikka paljon epätäydellisempi kuin kinetoskooppi on tuo leikkikaluna levinnyt stroboskooppi, jossa maalatut kuvat liikkuvien esineitten eri asennoista kulkiessaan suurella nopeudella silmämme ohitse antavat meille käsityksen esineen liikkeistä.Pääpiirteiltään on kinetoskooppi yksinkertainen kone. Siinä on jaksovalokuvia, jotka ovat otetut todellisista tapauksista erittäin lyhyessä ajassa ja niin tiheästi kuin mahdollista. Nämät kuvat vaihtuvat kinetoskoopissa  silmiemme edessä, oikeassa järjestyksessä ja niin nopeasti, ettei silmä huomaa niitten vaihtuvan. Me saamme sentähden käsityksen että valokuvatut henkilöt todellakin liikkuvat valokuvassakin*). Vaikka valokuvat ovat näin tiheästi otetut, on luonnollista että väliltä jää liikkeitä kuvaamatta. Näitten väliliikkeitten poissaolo ei tule huomatuksi, sillä silmämme ei niitä todellisuudessakaan huomaa yksityisliikkeinä. Yksinomaan niitten yhteinen vaikutus ennen ja jälkeenpäin tapahtuvien liikkeitten kanssa tulee meidän tiedoksemme. Tämmöinen oikeassa  järjestyksessä vaihtuva jakso silmänräpäysvalokuvia tuntuu siis luonnolliselta ja kuvaa todellista tapausta; mutta vallan toinen on jokaisen yksityiskuvan vaikutus, josniitä katsotaan erikseen.

Kun ranskalainen maalari Meissonnier pani näytteille tauluja juoksevista ja esteitten ylitse hyppäävistä hevosista, niin yleisö piti maalattuja hevosten asentoja aivan luonnottomina. Myöhemmin kehittyi  silmänräpäysvalokuvaus. Opittiin ottamaan valokuvia liikkeistä, jotka tapahtuivat noin 1/200:ssa sekuntia. Nämät valokuvat todistivat, että Meissonier oli oikeassa. Ihmisten ja eläinten liikkeet ovat itse teossa kokoonpannut eriskummallisista, erittäin nopeasti tapahtuvista liikkeistä, joita silmämme ei voi erottaa. Meissonierin silmät olivat olleet yleisön silmiä herkemmät, tahi oikeammin hän oli taiteellisten tutkimustensa kautta kehittänyt silmiänsä tähän suuntaan.

Meissonier ei kuitenkaan ollut ensimäinen alallansa. Jo sata vuotta ennen häntä olivat japanilaiset maalarit hämmästyttävällä tarkkuudella kuvanneet etenkin lintujen lentoa, vaikka heidän taiteensa vasta nyt tuon nopeasti nousevan japanilaisen kulttuurin kanssa on herättänyt huomiota Euroopassa.

Meissonierilla on ollut useita seuraajia, ja moni on maalannut tauluja silmänräpäysvalokuvien mukaan. Täytyy kutenkin kysyä, onko tuommoinen silmänräpäysliikkeitten maalaaminen taiteen oikea ihanne. Luonnontutkijan kannalta voivat tämmöiset kuvat kyllä olla arvokkaita, muttei mikään silmä voi tässä suhteessa kilpailla valokuvaustaidon kanssa. Yleisön kannalta taas tämmöinen maalaustaide luullaksemme on aivan arvoton. Me tahdomme nähdä sekä elävät että kuolleet luonnon esineet juuri semmoisina kuin me käsitämme ne.

Ihmisten ja eläinten liikkuessa muuttavat lihakset joka silmänräpäyksessä muotoansa. Puhuessamme kasvojen piirteet muuttuvat siten että eri mielentilaa ja eri lauseita seuraa meidän tietämättäkin aivan erilaiset kasvojenlihasten ja silmien liikkeet. Nämät määrätyssä järjestyksessä tapahtuvat kasvojen muodon vaihtumiset ovat itsessään puhetta - ei sana- vaan niin sanoaksemme ilmepuhetta.

Professori Marey Pariisissa, joka fysioloogisia tarkoituksia varten tekee valokuvajaksoja liikkuvista luonnonkappaleista, voi saada useita kymmeniä kuvia joka sekunnin kuluessa. Hän oli Meissonierin ensimäinen puollustaja ja hän on etenkin lintujen lennon, kissan putoamisen y. m. suhteen tehnyt omituisia huomioita. Sama tiedemies on enemmän sattumuksesta kuin varsinaisella tarkoituksella kerran tehnyt muistaaksemme 28 valokuvaa eräästä henkilöstä hänen sanoessaan "j'aime" (= minä rakastan). Se on vaihteleva jakso kasvojen muotoja. Välistä ovat silmät kiinni, välistä auki, ja suun eriskummalliset asennot ovat mahdottomat tässä kuvata. Kun näemme tuon jakson kasvojen muutoksia, täytyy meidän myöntää että se sisältää itsessään paljon enemmän kuin tuo lausuttu sana "j'aime", jonka merkitys on selvä ainoastaan ranskaa taitavalle henkilölle.

Näitä puhuvan henkilön kasvojen muotoja me emme voi käsittää erikseen. Jokainen yksityinen muoto voikin muodostaa osan erilaisista mielipiteen purkauksista. Yksinäisenä sillä on yhtä vähän arvoa kuin yksityisellä säveleellä jossakin musiikkikappaleessa tahi puheessa. Se on päinvastoin tuo järjestys, jossa nämät vaihtelevat kasvojen muodot seuraavat toisiaan, joka kuvaa meidän ajatuksiamme ja mielialaamme, ja tästä järjestyksestä meillä tavallansa on käsitys.

Jos muistamme mitä alussa sanottiin valon vaikutuksen pysyväisyydestä silmässämme, niin voimme saada käsityksen siitä mitä todellisuudessa näemme noista kaikista nopeasti muuttuvista liikkeistä. Yksi näistä kasvojen muodoista tekee jokaisessa määrätyssä silmänräpäyksessä mahtavimman vaikutuksen silmäämme, mutta me emme näe tätä muotoa yksin. Ennen sitä on koko joukko muotoja tehnyt vaikutuksensa silmäämme ja näitten muotojen jälkikuvat hämmentävät kysymyksessä olevan muodon rajoja. Puhuvan henkilön kasvojenpiirteet eivät siis näytä yhtä rajoitetuilta, kuin kuolleen ruumiin tahi kivikuvan piirteet. Silmässämme kuvautuvat päällekkäin edellisten muotojen jälkikuvat ja se muoto, jonka vaikutus on juuri saavuttanut suurimman voimansa.

Niinkuin alussa jo näimme, tämä suurin vaikutus luultavasti tapahtuu myöhemmin kuin itse valoilmiö. Se kasvojen muoto, joka määrätyssä hetkessä tekee suurimman vaikutuksensa silmäämme, on silloin jo kadonnut, ja uudet muodot pyrkivät tekemään yhä kasvavia vaikutuksia silmämme hermoihin. Nämät juuri syntyvät vaikutukset hämmentävät, samaten kuin häviävien muotojen jälkikuvat, kasvojemme piirteitä ja antavat niitten rajoille himmeyden joka juuri on tunteitamme kuvaava. Se on se jota me kutsumme ilmeeksemme.

Taiteilijan tehtävä on mielestämme maalata kaikki luonnonkappaleet semmoisina kuin me näemme ne sinä hetkenä, jota hän tahtoo kuvata. Hänen tulee maalata ne elävinä, toimivina ja ilmeensä kautta mielialaansa ilmoittavina. Hänen tulee toisin sanoen maalata kaikki nämät kysymyksessä olevana hetkenä toinen toistaan seuraavat naamanmuodot päälletysten antamalla jokaiselle oikean voimakkuutensa. Käytännössä tämä luonnollisesti tapahtuu siten, että kuvan piirteitten rajat tehdään laajemmiksi, niihin lisätään vähitellen heikontuva varjo tahi liite siihen suuntaan, jossa raja entisten muodonvaihettelujen aikaan on ollut. - Taiteilijan tulee toisin sanoen piirustaa pehmeitä eikä kovia viivoja ja sitä laajempia kuta enemmän kuvattava osa värähtelee. Meidän käsityksemme mukaan ei taiteilijan siis tule pitää ihanteenaan silmänräpäysvalokuvan matkimista. Se on samaa kuin yksityisen säveleen laulamista.

Friantin taulu "Le jour de la Toussaint", Luxembourgin palatsissa, on todistava esimerkki. Se on tietääksemme maalattu silmänräpäyskuvan mukaan, ja tulos on semmoinen kuin piti tulla. Se kuvaa erästä surupukuun puettua seuruetta, joka kulkee hautausmaalla. Yksi kasvava tyttö on muutama askel kolmen muun naisen edellä ja ojentaa rahaa kerjäävälle vanhukselle. Etenkin tuo apua antava tyttö näyttää siltä kuin hän olisi puisen eikä elävän henkilön kuva.

Moni sanonee että onhan kuolleellakin ilme, ja siinä hän on oikeassa. Luullaksemme tämä ilme kuitenkin on toista kuin elävän ihmisen. Kuolleen ja usein nukkuvankin henkilön kasvojenpiirteet asettuvat niihin asentoihin, jotka ovat olleet tavallisimmat hänen tunteittensa ilmoittajat. Löytyy niin sanoaksemme keskiasentoja joitten ympäri kasvojemme piirteet värähtelevät eri mielialoissa. Nämät keskiasennot kuvaavat luullaksemme luonnetta muttei mielialan yksityisiä vaihteluja.

Olemme rohjenneet puhua varsinaisesta kasvojenpiirteitten eli ilmekielestä joka ehkä on yhtä rikas kuin puhekieli. Syy miksi emmevoi tarkoin seurata tätä kieltä, on silmämme yllämainittu puutteellisuus. Me erotamme niitä yksityisiä liikkeitä, joista tämä kieli on kokoonpantu, yhtä vähän kuin me erotamme niitä yksityisiä säveliä, jotka muodostavat puheen ja laulun soinnin. Mutta samaten kuin sointi puheessa ja soitannossa kokonaisuudessaan vaikuttaa meihin, samaten kielen värähdykset kokonaisuudessaan tekevät meihin tarkoitetun vaikutuksen.

Nojautuen fysikan tulosrikkaaseen aalto- eli värähdysoppiin voimme me käsittää sen vaikutuksen, jonka toisen henkilön kasvojen piirteitten värähdykset tekevät toiseen henkilöön aivan yksinkertaisella tavalla. Jos sävelrauta tahi viulunkieli soi, niin se panee toisen samaa säveltä vastaavan sävelraudan tahi viulun kielen soimaan,  vaikkeivät nämät ole missään suoranaisessa yhteydessä keskenään. Naurava ihminen saa enimmiten toisen nauramaan, kiivastunut toisen kiivastumaan. Nauravan naaman ja silmäinlihasten värähdykset panevat toisen vastaavat lihakset värähtelemään, ja lihasten värähtelevä tila vaikuttaa hänen mielialaansa.

Tämä ei liene ainoa esimerkki ulkoluonnossa tapahtuvien värähdyssen vaikutuksesta meihin. Jokainen kokemuksestaan tietää kuinka esim. kaunis kesäinen maisema voi elähyttää mieltämme. Mikä on tämän vaikutuksen syy? Ei mikään muu kuin nuo tuhannen tuhannet eri värähdykset, jotka noilta kaukaisilta järviltä, taivaan siniseltä kannelta, metsän viheriäisistä lehdistä ja nurmikon kirjavasta kukkaispeitosta heijastuvat meitä vastaan. Nämät värähdykset pääsevät kirkkaana kesäpäivänä verrattain vapaasti leviämään kaikkialle. Jokainen niistä saa jonkun hermoistamme värähtelemään. Näitten ehkä osaksi vielä tuntemattomien värähdysten sopusointu lienee tuon virvoittavan tunteen syy. Yhtä tunnettuja esimerkkejä ovat laulun ja urkujen rauhoittava vaikutus kirkossa sekä tuo levottomuuden tunne, joka syntyy myrskyn ja kosken pauhinan epäharmoonisista liikkeistä. Voisimme saada useampia esimerkkejä, mutta olemme jo liiaksi poikenneet aineestamme. Jokapäiväisinä esimerkkeinä ilmekielestä voimme me vielä mainita kuuromykkäin, pienten lasten sekä eläinten ajatuksen vaihdon. Lapsi, joka ei osaa puhua, seuraa vanhempien ihmisten silmiä. Se erottaa erinomaisella aistilla kuka lapsia rakastaa, kuka ei, ja hämmästyttävä on usein se voima millä äidin tyyni katse voi rauhoittaa itkevää lasta. Sama on suuressa määrässä eläinten laita, ja luullaksemme tämä ilmekieli on ollut koko ihmiskunnan alkuperäinen keskustelutapa, vaikka se puhekielen kehittyessä on huomattu riittämättömäksi. Lapset ja luonnonihmiset, jotk'eivät aavistakaan tämmöisen kielen olemassaoloa, puhuvat usein totta silmillään vaikka valehtelevat sanoillaan. Diplomaatin taito on juuri se että hän voi käyttää molempaa kieltä salataksensa tarkoituksiaan. Talleyrandin sanat, että puhe on sitä varten että voisimme salata ajatuksiamme, ei siis mielestämme riitä diplomaatin kuvaamiseen.

Ilmekielen tutkiminen eri kansoissa silmänräpäysvalokuvauksen avulla tuottaisi varmaan yhtä rikkaita tuloksia kuin moni nykyajan kielitutkimustapa, ja kuitenkaan ei kukaan meidän tietääksemme ole ottanut näitä seikkoja tutkimusalaksensa.

K. Melander.


Unohdettuja aloja

Louhi 82, 12.7.1906

Kauneimmillaan kukoistaa kaswullisuus Pohjolassa. Mainioita ja niittyjä koristawat tuhannentuhannet toinen toistaan wihreämmät wienoa suloa herättämät kukat. Täynnä owat metsätkin monenwärisiä kukkia ja kukoistawia pensaita ja minne waan silmänsä kääntää Suomen kesäisessä, kauniissa luonnossa, näkee kukka- ja kaswimaailman wiehättäwää kauneutta.

Näiden Suomen metsissä ja wainioilla kesäiseen aikaan kehittywien lukuisain erilaisten kaswien ja kukkien joukossa on paljon sellaisiakin, jotka sulostettuaan Suomen kesän tarjoutuisiwat tyydyttämään kauneusaistin waatimuksia wielä muinakin wuodenaikoina, yksinpä talwen tuimien myrskyjen tuiwertaissa ja hankien kattaissa kukista alastomia kenttiä.  Pitempiaikaistakin nautintoa walmistaisiwat monet maamme kaswikunnan edustajat ominaisuuksineen, jos wain osattaisiin niitä hyödyksi käyttää. Useat kukat ja kaswit näet sisältäwät erilaisia wäriaineita, joita menestyksellä woi käyttää muun muassa kudottawain lankain wärjäykseen, ja joilla  wäriaineilla on se etu, etteiwät ole terweydelle waarallisia, kuten useat ulkomailta tuodut wäriaineet, joiden wiimeksi mainittujen joukossa on hywin myrkyllisiäkin. Kotimaiset kaswit kukkineen ja lehtineen tarjoutuisiwat siis palwelukseemme ei ainoastaan  kauneusaistimme tyydyttämiseksi kaikkinakin wuodenaikoina, waan samalla olisi niistä myöskin taloudellista hyötyä ja wieläpä terweydellistä etua, kun maan, kuten sanottu, näitä kaswien hyödyllisiä ominaisuuksia ymmärrettäisiin oikein käyttää.

Kotimaisissa kaswissamme, joita wapaasti, kylwämättä, kyntämättä kaswaa kaikkialla, piilee niin paljon arwokkaita tarweaineita, että näiden luonnon ilmaiseksi tarjoamien tuotteiden käyttämättä jättäminen on liewimmin sanoen mitä suurinta ajattelemattomuutta eli kansallisomaisuuden tuhlausta kun näet semmoisia luonnontuotteita suurien summien edestä joka wuosi sen sijaan tuotetaan ulkomailta. Ajatellaampa wain miten suuret määrät kansa ostaa kauppiailta kaikellaisia wäriaineita, muun muassa niin sanottuja "patetti"-wärejä, jotka owat ulkomaista alkuperää. Tällä tawoin kansamme jo paljaastaan wäriaineissa uhraa ulkomaille melkoiset  summat, jotka jäisiwät kotimaahan, jos tiedettäisiin, että wäriaineita kotoisia käsitöitä, kotikudontaa y. m. warten olisi saatawissa omilla kynnyksillä, oman pellon pientareilla, kuten kumminkin on laita. Maaseuduilla ei kutomahankkeissa olewain emäntäin ja naisten suinkaan tarwitsisi lähteä kauppiaalta wäripakettia hankkimaan, siten turhaan kuluttaen aikaansa ja rahaansa, waan saisiwat he niitä aiwan omilta olosijoilta, paljon lähempää ja paljon parempia. Kaswaahan leppiä maalla melkein joka talon ja joka töllin likitienoilla ja koiwuja on niinikään kaikkialla, jotka puulajit tarjoisiwat ilmaiseksi mitä edullisimpia ja terweydelle waarattomia lankainwärjäysaineksia. Samoin rehottaa maalla, jopa kaupungeissakin useamman talon pihalla nokkosia, suolaheiniä (Rumex acetosa) y. m. kasweja, jotka niinikään owat oiwallisia wäriaineita osaawan emännän käsissä. Koiwun ja lepän kuoret sekä lehdet sisältämät näet keltaista nestettä, jota hywin sopii käyttää lankain wärjäykseen, ja nokkosissa on wihreän eli harmaankeltaista wäriä, jota wastoin suolaheinistä saadaan  harmaanwiheriää wäriä. Yhtä helposti saatawissa olisiwat monet muut wäriaineet, niinkuin kanerwat, koiranputket (Anthriscus silvestris), sianpuolat, kuusen käwyt, hawut ja naawa, suomatarat (Calium boreale), kortekaswit (Eqvisetum), wesiheinät (Stellaria media), katajanmarjat, paatsaman kuoret, ruiskukat, keltamatarat, keltanot, seinäsammalet ja muutamat jäkälälajit j. n. e. Edellämainituista ja monista muista kaikkialla yllin kyllin tawattawista kasweista sekä niiden osista saadaan wäriainetta, joilla käsityö- ja kangastarpeita woi wärjätä melkeimpä minkäwäriseksi tahansa käyttämällä apuna muutamia kemiallisia y. m. aineita.

Oman maan kaswikunnasta saatawia wäriaineita woi tarkotukseensa käyttää ei ainoastaan kesällä, jolloin wärikasweja on tuoreina tarjona, waan myöskin muina wuoden aikoina, kun wärjäykseen aijotut kaswit soweliaalla tawalla ensin kuiwataan. Kokoaminen ja kuiwaaminen ei wie aikaa eikä suinkaan ole monimutkainen. Wanhemmat ihmiset muistanewat, miten heidän lasna ollessaan ei ainoastaan werkot ja nuotat waan myöskin waatteiksi aijotut langat ja rihmat wärjättiin kaswiaineilla omilla kotinurkilla. Kaswien käyttäminen kotiwärjäyksessä oli noin 40-50 wuotta takaperin yleisenä tapana. Waan sitä mukaa kuin tehtaissa walmistettujen kankaitten käyttö tuli yleisemmäksi ja aikaansai taantumusta kotikudonnassa, joutui kotiwärjäystaitokin unhotuksiin ja samoin tein unhotettiin kotimaiset wärjäysainekset. Jos nykyisin jossakin talossa maaseudulla harwinaisena poikkeuksena kuuleekin kangaspuiden hylskentää tai sukkulan suihketta, niin eiwät kudottawan kankaan langat, jos nimittäin kankaasta tulee wärillinen, ole saaneet wäriään kotoisilla aineksilla, waan on langat joko käytetty wärjärin käsissä tai sitten kotona wärjätty kauppiaalta ostetuilla wäriaineilla, "paketti"-wärillä. Yleensä näet on kankaiden kudontakin kodeissa käynyt harivinaisemmaksi ja ainoastaan muutamin paikoin harjotetaan sitä esimerkiksi kelpaawana kotiteollisuutena kuten m. m. Etelä-Pohjanmaan muutamissa kunnissa. Edellämainitun kotiteollisuuden haaran samoin kuin yleensä kaiken muunkin kotiteollisuuden takapajulle jäämiseen ja wähentymiseen owat tietysti waikuttaneet muutkin syyt. Selonteko niistä ei kumminkaan kuulu tämän kirjotuksen piiriin, sillä olihan tarkotuksemme huomauttaa ainoastaan, miten entisajan ihmiset kutoma- ja käsityöaineksensa itse wärjäsiwät mieleisikseen kotiseutunsa kaswiksilla ja siis tässäkin suhteessa eliwät säästeliäämmin kuin nykyajan ihmiset. Kun kaswiwärillä wärjäys on miltei tuntematon nykyiselle polwelle, olisi tätä unhotuksiin joutunutta taloudellisen toiminnan haaraa, johon samalla laillaan liittyy kauneusaistin kehittäminenkin, ryhdyttäwä jälleen eloon wirittämään kansan keskuudessa. Kuuluuhan päimän tunnussana taloudellisten edistyspyrintöjen alalla: "kotimaista työtä kansalaisten kannatettawa", jonka takia sitä suuremmalla syyllä olisi ruwettawa suosimaan kotimaisten wäriaineittenkin käyttämistä. Silloin annettaisiin etusija ei ainoastaan kotimaiselle työlle waan myöskin kotimaisille raaka-aineille. Ja sehän olisi järkewänpää  menettelyä kuin nykyisin on käytännössä, kun näet suuret summat uhrataan ulkomaisiin keinotekoisiin wäriaineisiin, jotka  terweydellisessä suhteessa woiwat olla hywinkin arweluttawia. Kukapa tarkastanee, mitä kaikkea kauppiailta ostetut "paketti"-wärit ja muut wäripussit oikeastaan sisältäwät. Niissä woi piillä siemeniä hywinkin arweluttawiin tauteihin. On toteen näytetty, että etenkin loistawilla wäreillä töhrityt seinäpäperit owat aiheuttaneet kiwulloisuutta. Samaa owat myrkyllisiä aineksia sisältäwät ulkomaiset keinotekoiset wärit, joita on käytetty kangastarpeiden ja waatteiden wärjäykseen, woineet aikaansaada, waikka sairastumisen syytä ei ole johduttu ajattelemaan. Jo tältä kannalta katsoen tulisi suosia kotimaisia kaswiwärejä, jotta siinäkin suhteessa omat edullisemmat, että niillä saawutetaan suurempi wärien kauneus ja pehmeys sekä sopusuhtaisuus, jonka ohella kotimaisilla kasweilla wärjätessä kangasainekset pysyivät wahingoittumattomina eiwätkä tule hauraiksi ja wanuwiksi, kuten usein on laita kemiallisia ulkomaisia wäriseoksia käyttäessä.  Mutta olisihan muistettawa myöskin sitä taloudellista hyötyä, minkä kotimaisten raaka-aineitten käyttäminen tuottaisi. Rahat jäisiwät kotimaahan muihin tarpeellisimpiin tarpeisiin. Mielihywällä mainittakoon, että Suomen Käsityön Ystäwät  owatkin wiime aikoina ryhtyneet kiitettäwiin toimenpiteisiin lewittääkseen  kansan keskuuteen taitoa kotoisten wäriaineitten käyttämisessä. Muun muassa on mainittu yhdistys tätä tarkotusta warten perustamassaan wärjäyslaitoksessa toimeenpannut wärjäyskursseja asiaaharrastawia warten, jonka ohella jokuaika takaperin yhdistyksen toimesta Kansanwalistusseuran kustannuksella ilmestyi painosta erityinen kirjanen, jossa annetaan neuwoja kotiwärjäyksessä kaswiaineilla. Kun kysymyksessä on ei ainoastaan kotiteollisuuden elwyttäminen, waan myöskin samalla terwendenhoidolliset ja ihanteelliset näkökohdat, niin tulisi jokaisen perheenemännän maalla tutustua tähän teokseen, joka lähemmin selwittää, mitä kaswiaineita minkin wärin saamiseen on käytettäwä, mitenkä kaswit owat kuiwattawat, säilytettäwät j. n. e. Ja warsin tärkeää olisi, että näitä ohjeita ruwettaisiin aiwan yleiseen seuraamaan. Tähän asti owat ne kajahtaneet jotenkin kuuroille korwille.

Puheena olewa asia on siksi suuresta arwosta, että esim. maanwiljelys- ja maamiesseurain olisi sen hywäksi waikutettawa. Jos palkintoja määrätessä tällaisten seurain näyttelyissä m. m. naisten käsitöistä otettaisiin erityisesti huomioon, onko kankaisiin ja käsitöihin käytetyt ainekset wärjätty kaswiwäreillä, niin kehottaisi tällainen menettely kaswien käyttämiseen kotiwärjäyksessä. Ja kun kaswiwärit woittaisiwat yhä suurempaa suosita, täytyisi ammattiwärjääjienkin ja kenties tehtaitten ruweta ulkomaisten raaka-aineitten sijaan käyttämään kotimaisia kaswiwärejä. Niiden kokoamisessa woisiwat lukuisat perheet saada toimeentulonsa.