3.3.08

Kaswikunnan tuotteita. VII Sammalleista.


Työmiehen Ystävä 8, 25.2.1876

Kaswikunnan tuotteita.
(Jatkoa 4:teen n:roon)
VII Sammalleista.


Sammalet owat pieniä kauniita kaswia, joita tawataan maassa, kiwillä, puunwarsilla ja rämeissä. Useimmat sammalet owat wiheriäisiä, niinkun karhunsammal, jolla täytetään tyynyjä ja matrassia, sekä karwasammal, jota pannaan puuhuoneiden hirsien wäliin, että seinät tulisiwat tiheiksi; muutamilla sammalilla on eri kaltainen wäri, niinkuin kuohusammalella, joka täyttää koko suot; musta suomuta syntyy tämmöisestä mädänneestä sammalesta.

Usea kutsuu sammaliksi myöskin semmoisia kaswia, jotka kaswawat kiwillä tahi puilla ja owat näöltään ikäänkun karstat tahi liuskaiset lehdet; waan ei ole oikein niitä niin kutsua, sillä niiden nimi on jäkälä. Liistersammalta peuransammalta pitää siis oikeimmiten kutsua liisterjäkäläksi ja peuranjäkäläksi. Liisterjäkälä eli kankaskarwe kaswaa maassa ja on wäriltänsä harmaanruskea, wälistä wihertäwä; siinä on semmoista ainetta, joka on tärkkelyksen kaltaista, ja jos sitä keitetään wedessä, niin jähmettyy kaikki, samoi kun liima, kun se tulee kylmäksi. Näin walmistettuna annetaan tätä jäkälää sairaille, ja enimmiten niille, jotka kärsiwät rintatautia ja näiwettywät. Liisterjäkälä maistuu kyllä karwaalta, waan se woipikin sonkautta waikuttaa hywää; se joka tahtoo, woipi ottaa karwaan muun miedolla lipiällä pois siten, että jäkälä saa seistä lipiässä jonkun ajan ja sitte hywästi huuhdotaan. Muutamilla pakoilla kerää kansa tätä jäkälää, ja walmistaa siitä rehua eläimille. Pohjanmaalla saawat ihmiset olla iloisat siitä, että woiwat käyttää sitä ruuaksensa katowuosina; silloin kuiwataan jäkälä ja surwotaan tahi jauhetaa jauhuksi, joka sekoitetaan leipään tahi keitetään. Mainio Lönnrotimme on kyllä koetellut, tähden paljon waiwaa, antaa neuwoa jäkälän käyttämiseen katowuosina, waan kansa on ollut wastahakoinen ja ajatellut: ollaan waan wanhoillaan ja syödään pettuleipää tahi mennään kerjäämään. Näin ottaa kansa yksipäisyydessään ennemmin mierosauwan käteensä, ennenkuin kuultelee wiisoiden neuwoja. Peuranjäkälä on hyödöllinen sentähden, että se kelpaa rawinnoksi Lappalaisten poroille talwi-aikoina. Muista jäkälistä mainittakoon kiwitassu, jolla wärjätään willawaatetta ruskeaksi, rämmelet eli hapenat, jotka rippuwat honkan oksilla ja wanhoilla aidaksilla, keltainen seinäkarsta y. m. Paljailla kallioilla kaswaa harmaita jäkäläliä, ikäänkun karstana, ja näitä kerätään muutamilla paikiolla; niistä walmistetaan kauniita puanisia ja sinisiä wäriä.

Ei kommentteja :