27.3.19

Red of Sorghum.

Scientific American 5, 28.7.1866

It is a fact long known, that sorghum contains a red coloring-matter. The following is the process used by Mr. Winter to extract it: -

The canes of the sorghum are stripped of their leaves and reduced to a pulp in a rolling mill, and well pressed, to extract the juice from them. The juice is used to make sugar or alcohol. The ligneous tissue soon begins to ferment rapidly. Case must be observed to prevent too rapid fermentation, because by an elevation of temperature, the mass will become putrid. When the operation has well proceeded, and the mass, after fifteen days, has acquired a red or brown color, stop the fermentation by drying and grind the matter to divide it.

To isolate the coloring matter, infuse the powder for twelve jours in cold water, which dissolves a little coloring proerty. Press the mass strongly and put it to macerate with a very weak caustic lye, filter, press, and saturate the liquors with sulphuric acid. The coloring matter is separated in red flakes, which are collected on a filter, washed, and dried. This color is nearly pure, very soluble in alcohol, alkalies, weak acids, etc.

To dye silk and wool with it, use the ordinary tin mordant. Mr. Winter has noticed that the dyes made with this red resist the action of light, and a moderate bath of hot soap. The extraction and uses of this coloring matter are known and practiced in China, where sorghum is cultivated on a large scale.

- Bulletin de la Soc. d'encour

25.3.19

Signification of Colors.

The Living Age 733, 12.6.1858

The following, which I recently met with in an old common-place book, may not prove an uninteresting note, particularly as in some parts of the country certain colors have still a proverbial signification, such as blue, true; yellow, jealous; green, forsaken, &c.:

*) A dark reddish-brown, called by the heralds sanguine.Ash color ... Repentance.
Black ... Mournefull.
Blue ... Truth.
Carnation ... Desire.
Crimson ... Cruelty.
Greene ... Hopeful.
Mouse color ... Fearefull.
Murry* ... Secret Love.
Orange color ... Spitefulnesse.
Purple ... Nobility.
Sky color ... Heavenly.
Tawny ... Forsaken.
White ... Innocency.
Willow Color ... Despaire.
Yellow ... Jealousie.
- Notes and Queries.

12.3.19

Colors.

The Scientific American 50, 31.8.1850

In these, the ancients certainly far exceeded the moderns. Sir Humphrey Davy made many efforts to analyze the celebrated Tyrian purple of the East; but these efforts were without success. He declared he could not discover of what it was composed. The Naples yellow, too, though less known, was much used, and the art of making it is now entirely gone. The Tyrian purple is the color of many houses of Pompeii, and they look as fresh as if just painted.

The colors of Titian are equally as vivid and beautiful as when first laid on by the great artist, while those of Sir Joshua Reynolds already look chalky and dead. And Sir Joshua himself confessed, after making it the study of his life, that he had never been able to discover how Raphael and the other great artists had been able to preserve the beauty and brightness of their paintings. But if we marvel at these artists, three centuries back, what shall we say of those paintings found in the tombs of Egypt, more than two thousand years old, and yet kept fresh and bright, though buried for that time beneath the ground, in the damp, dark caves of the East!

The very wife of Solomon is found there, just as she was painted on the eve of departure from her father's home, to share the throne of Judea, and not only the color of her garmets were preserved, but the bloom is still on her cheeks and lips, and the lustre in her eye is even as it then was. Their paintings, too, date as far back as the time of Moses; a portrait supposed to be that of the Nice, the king who drove the Israelites into the Read Sea, has the colors of it preserved perfectly.

10.3.19

Karttuunin painatus.

Helsingin Sanomat 55, 26.2.1917

Suomen Kemistiseuran kokouksessa t. k. 14 p. piti maist. W. Siikaniemi esitelmän karttuunipainosta.

Maallikko, jonka eteen asetetaan pakka kirjawaa karttuunikangasta ja jolle kerrotaan, miten se on walmistettu, woi tuskin uskoa, että sen walmistamiseen on tarwittu niin paljon työtä. Että kuitenkin wärjäys ja erittäinkin lankaan painaminen on kemiallisen tekniikan mutkallisimpia toimituksia, sen todistaa tuo laaja kaikenkielinen kirjallisuus, joka näistä asioista on ilmestynyt. Woidaan huoletta wäittää, että yhden ihmisen on aiwan mahdotonta hallita koko wärikemian alaa, sillä miltei joka päiwä walmistetaan uusia wärejä, jotka ominaisuuksiltaan arwokkaampina työntäwät wanhat wärit käytännöstä. - Eri kuitulaadut waatiwat aiwan erilaisia wärjäysmenetelmiä. Näistä käsittelemme nyt wain puuwillakankaiden painamista.

Ennen Painamista käsitellään kudottua kangasta eri tawoin, jotta se tulisi painokelpoiseksi. Siitä poistetaan törröttäwät kuidut, se pestään, walkaistaan ia tasoitetaan. Wärimassa sekoitetaan, keitetään ja painamista warten walmistetaan kuparitelat, joihin kulloinkin haluttu kaawa on kaiwerrettu. Telan kaiwerrukset täyttywät wärimassalla, joka siitä siirtyy telojen wälissä kulkewalle kankaalle muodostaen samat kuwiot, jotka telaan on kaiwerrettu. Jotta wäri ei lewiäisi kankaalle yli kaawojen, tehdään se sakeaksi lisäämällä wärimassaan wehnätärkkelystä ja tragantakumia. Jos kankaalle halutaan saada eri wärejä, woidaan tämä toimittaa siten, että käytetään useita kupariteloja eri wäreineen ja kaawoineen. Tässä on erikoinen huolellisuus tarpeen, jotta kukin wäri saisi määrätyn paikkansa. Painamisen jälkeen kangas kuiwataan ja sitä käsitellään eri tawoin, jotta wäri saataisiin siihen mahdollisimman hywin kiinnitetyksi. Niinpä sitä kuumennetaan wesihöyryllä, jos wäri on emäksistä laatua, tai hapetetaan sitä ilmassa, jos kyyppiwärejä on käytetty.

Paitsi nyt selostettua suoranaista wäripainoa käytetään karttuuvikankaita painettaessa m. m. etsausta ja reserwipainoa. Etsattaessa wärjätaän kangas kauttaaltaan yksiwäriseksi. Tämä wäri tuhotaan ja poistetaan erinäisillä kemiallisilla aineilla painamalla muutamissa paikoin kangasta ja näin saadaan erilaatuisia kuwioita kankaalle. Erittäin wiwahdusrikkaita kirjawia kuwioita woidaan saada, kun erinäisiä kemiallisia aineita sopiwasti yhdistellään.

Reserwipainon laatu woidaan selittää seuraawasti: Kun maalari tahtoo maalata kirjaimia ikkunalasille, niin leikkaa hän kirjaimet paperille, jonka hän pingoittaa ikkunalasille ja maalaa sitten koko tämän pinnan. Wäri tarttuu wain leikatuissa kohdissa lasiin. Reserwiwärjäyksen periaate on sama, waikka siinä ei mekaanisesti estetä wäriä tarttumasta kankaalle määrättyyn kohtaan, waan estäminen on kemiallista laatua ja se tapahtuu siten, että aineita sellaisia kuin sinkkisuolat ja kumi painetaan kuwioiksi kankaalle, joka sitten kastetaan kokonaan wärimassaan. Wäri tulee tasaista peittämättömissä paikoissa ja kemiallisilla aineilla painetut paikat jääwat wärjäytymättä. Tätä menetelmää käytetään nykyjään erittäinkin indigolla wärjättäessä. Se on kuitenkin saanut wäistyä wähitellen suoranaisen wäripainon tieltä.

5.3.19

Kirjeitä maalaiskodeille. XXXVIII. Maalatkaa rakennuksenne.

Saarijärven Paavo 172, 2.8.1922

Sawelan Isännälle!

Istuinpa tässä pöytäni pielessä wiettämässsä sunnuntai-iltaani ja aikani kuluksi luin Linnankosken iki-ihania "Sirpaleita". "Juhannusyön unelma" siellä kiinnitti yhä uudestaan huomiotani. Siinä kirjailija kuwaa kansamme orjuudenaikaa mm. seuraawasti: "Talot harmaat, taiwas harmaa, puku harmaa, aatos harmaa. Herrat waihtuu, tawat säilyy: huokailee, huokailee, unelmoi ja huokailee - tämän harmajan maan harmaja kansa."

Mutta kun uneksija näki kansansa wapautuneena, on harmaus kadonnut kylistä, taloista ja kansasta. Silloin "metsänranta ruskohtaa, harmaat kylät punaisina puuntaa, ja pukineilla wärit kiistaten leikkiä lyömät, kulmilla kultaa, hopeata helmuksissa, punerrus poskipäillä kaiken kansan."

Näin uneksi suuri runoilija. Unelmoitu wapaus on saawutettu, mutta surulla täytyy tunnustaa, ettei kansamme pukineilla wielä wärit kiistaten leikkiä lyö, eikä wielä kylät ja talot punaisina puunna. Tästä asiastapa juuri olen useasti sinulle aikonut kirjoittaa, mutta nytpä en jätä sitä pelkäksi aikomukseksi waan kirjoitan ajatukseni ja ohjeeni heti "kuumana".

Meitä suomalaisia, näet, yleensä waiwaa se wika, ettemme kiinnitä huomiotamme ympäristömme kaunistamiseen. On paljon wielä, se murheellisella muodolla tunnustettakoon, siksi wanhoillisia isäntiä, että pitäwät rakennusten maalausta - ylellisyytenä ja tuhlauksena. Katsotaan, että maalaukseen käytetty raha ja aika menee hukkaan - kuin järween heitettynä. Mieluimmin ostawat ennen kanisterin inhoittawaa korpirojua tai pirtua kuin tynnnrin punamultaa.

Toiwottawasti sinä ja sinun rakkaat naapurisi, woitte antaa kodin kauneudelle suuremman arwon kuin - kanisterille. Jos wastauksenne on myönteinen, niin kehoitan wielä tänä kesänä, heinänniiton ja elonkorjuun wäliwiikolla, ryhtymään maalaushommiin. Pitää sitä talonpojankin sen werran kotiaan kaunistaa, sillä ei hän ole luotu miksikään mullikaksi eikä työkoneeksi, waan wapaaherraksi, joka omistaa omaa maata ikuisiksi ajoiksi jälkeläisilleenkin. Kannattaa sitä siis talonpojan matala "linnansa" laittaa loistokuntoon ja olla sen werran "herraa", koska tukkipoikakin lautallansa on aika iso herra, waikkei omista muuta kuin keksin ja wettäpitäwät saappaat.

Nyt te warmaankin puolustaudutte ja sanotte: Mitä noita hirsiseiniä kannattaa siwellä. Maalataan sitten wasta kun joskus saadaan rakennukset laudoitetuksi. - Mutta minäpä sanon tähän, että se on turhaa odotusta. On parasta heti ryhtyä toimeen ja siwellä hirsiseinäiset asuinrakennukset sekä ulkohuonerakennukset punamullalla. Wihreätä peltoa ja metsää wastaan se wärion kaunis ja walkoset ikkunalaudat sekä nurkanpielet näkyä wielä somistawat.

- Mitä? Ettäkö maalauksessa tarwittaisiin kallispalkkainen ammattimies? Ei tarwita. Joka isäntä, joka wain kulkee omissa housuissaan, kykenee kyllä itse keittämään maalia, kun wain leikkaa tästä ohjeet taskuunsa.

Tawallista punamaalia tehdään siten, että ensin lämmitetään wettä padassa, ei kuitenkaan kiehuwaksi. Otetaan sitten jokaista 15 litraa wettä kohden ensin 3 kiloa 82 grammaa wihtrilliä ja kun se on lämpimään weteen sekoitettu ja liuonnut, niin hämmennetään siihen wähitellen 5 kg. 60 gr. punamultaa, jonka jälkeen padan annetaan hiljalleen kiehua puolentoista tuntia, ja kiehuessa sekoitetaan siihen 988 gr. rukiisia taikka ohrasia jauhoja. Jos halutaan woidaan wielä sekoittaa joukkoon hieman hienoksi surwottua wäriomenaakin, jota saa rohdoskaupoista. Rautawihtrillikään ei ole aiwan wälttämätöntä, jos on tarkoitukseen käytettävissä suolavettä. Wihtrilli kyllä on parempaa ja eikä kowin kallistataan. Näin on maali walmis, ja 2 ja puolella litralla maalia woidaan punata jo 16 neliömetriä rosopintaistakin seinää.

Jos haluat seinillesi oikein helakanpunaista maalia, niin keitetään sitä walmistettaessa liemi kuin tawallisestikin wedestä, wihtrillistä ja ruisjauhoista. Kun liemi on walmis, sekoitetaan siihen punamultaa kuin tawallisesti, ainoastaan sillä eroituksella, että pannaan noin puolta wähemmän punamultaa kuin edellistä maalia keitettäessä. Tämän jälkeen pannaan Hollannin liitua (Hollands lerita [krita]) maalipataan siksi paljon, että keitos tulee sen näköiseksi, kuin kunkin mielestä on kauneinta.

Tässä siis maalinwalmistusohjeet. Ei siis tarwitse muuta kuin hankkia kaupunkimatkalla wain maaliaineet ja panna joku kaunispäiwä kaikki talon mieswäki maalaustalkooseen. Työ on korkeintaan parin päiwän "ajanhukka" ja rahakulutkin siitä owat niin mitättömän pienet, ettei niitä kannata ottaa huomioon.

Pois siis harmaus taloista ja kylistä. Tunnussanaksi elokuulla: punasta seiniin ja walkoista nurkkiin!

Terweisin

Sawelan Isäntä.

1.3.19

Color from St. Johns Wort.

Scientific American 12, 11.12.1847

The Massachuseetts Ploughman says "the flowers and tops of this plant contains a juice soluble in water, spirits of wine, or vinegar. With the first two liquids it forms a red color, resembling blood, and the latter a splendid crimson; when alum and a portion of potash are added to a strong solution of juice in water, it becomes a permanent yellow dye for cloth, cotton, paper &c.,

Would it not be better to use the alum, as a mordaunt, then clear up with the potass.
—ED.