Tapio 49, 6.12.1873
(Jatkoa 27 n:roon.)
[Jutun pukeutumista koskeva osa]
Jos katselemme miten grönlannilaiset owat ymmärtäneet rakentaa tupansa, teltinsä, ja wenheensä, walmistaa aseensa ja waatteensa, waikka kalut, joilla työn owat tehneet, owat olleet hywin waillinaiset sittemmin tanskalaisten Grönlantiin asettumisen jälkeen, on heillä luonnollisesti paremmat työkalut ja aseet, osiksi myös paremmat asunnot — niin huomataan pian, ettei kansa, kuten heistä ennen niin sanottiin olekaan tuhmaa. Päinwastoin on grönlannilaisilla yhtä hywä ymmärrys ja yhtä paljon älyä kuin euroopalaisilla, ja sitäpaitsi omat he luonnoltaan teräwiä. Ilmanala ja siitä rippuwa elintapa ei taida koskaan sallia gröulannilaisten ottaa euroopalaisia tapoja, jotka wissimmästi olisiwatkin heidän turmioksensa. Paremmat asunnot, paremmat aseet ja työkalut on kaikki, mitä paitsi kristinoppia on woitu tarita heille hyödyksensä. Saadaksensa euroopalaisia rawintoaineita myöwät he kaiken, joka on tarpeellinen heidän luonnonmukaisen elintapansa ylläpitämiseksi, niin että wiimein menettäwät ei ainoastaan metsästyskalunsa ja wenheensä, waan tilaisuuden hankkia luonnon määräämän rawintonsa mereltä. Ennen esim. joi kansa wettä, nyt juowat he kahwia ja pitäwät siitä niin paljon, että myöwät wiimeisen hylkeennahkan saadakseen sitä.
Kun päiwän-tasaajan alla tahdotaan olla wapaat niin paljosta waatteesta kuin mahdollista, wallitsee grönlannissa luunnollisesti päin wastainen tapa. Täällä ei riitä euroopalainen talwipuku wilua poistamaan, ja tahdommeko pukea tarpeeksi asti yllemme euroopalaiseen tapaan, pitää meidän wetää päällemme niin monta nuttua ja takkia, niin monta paria housuja ja sukkia toistensa päälle, ja kääriä niin monta huiwia kaulaan ja päähän, ettemme liikkua woisi. Sitä wastaan tietää grönlannilainen miten hän itsensä waatettaa, saadakseen niin lämpimän kuin kewyen puwun, ja luonto on osoittanut hänelle ainoan tähän kelpaawan waatteen, nimittäin koiran-, linnun-, peuran ja ja hylkeennahkan. Ennen eurooppalaisten maahan tuloa ei hän tuntenut mitään muuta waatetta. Miesten ja waimojen puku on melkein samallainen; siihen kuuluu kaksi turkkia, toinen sisään ja toinen ulospäin käännetyllä karwalla, alus- ja päällys-housut, jotka kiinnitetään kowaan ja tyyriisti kenkäin yläreunaan; tähän tulee lisäksi kengät ja sukat, nahkasta nekin, ja puku ou walmis. Päässä ei grönlannilainen pidä tawallisesti mitään — ainoastaan hywin kylmällä ilmalla wetää hän päähänsä hiipan, joka takaraiwalta riippuu alas päällimäisen turkin päälle. Waimojen puku on kuitenkin, warsinkin tanskalaisten maahan tulon jälkeen, saanut muutoksia ja lisäyksiä, ja jos se puhtaana pidettäisiin, woisi sitä sanoa somaksi. Jalkoja ja sääriä werhoo pitkäwartiset siniset eli walkeat kengät hylkeennahkasta, josta karwa on leikattu. Kenkäin etupuoli on kauniisti ommeltu ja koristettu, sillä ylipäänsä ompelewat Grönlannin naiset kauniisti. Ompeleminen käwi ennen teräwällä kalan luulla siksi kunnes euroopalaiset toiwat heille neuloja. Kenkäin alla on heillä sukat hylkeenahkasta ja karwa sisäänpäin käännetty. Kengän warsi ylettyy melkein polween saakka; warren ja lahkeen wälillä on sääri paljas, ainoastaan pitkiä sinisen eli punasen silkki nauhan päitä häilyy kopeilevasti polwesta alaspäin. Naimattomat waimot pitäwät punaisia nauhoja, naineet sinisiä, lesket mustia tahi walkeita, mutta waimon, jolla on lapsi ulkona awioliitosta, täytyy kantaa ruohonpäisiä nauhoja. Korwissaan kantaa waimot pitkiä päärly tahi koralli-koruja, ja kuta useammalla sellaisella koristuksella nainen itsensä kaunistaa woi, sitä ihanammaksi luule hän itsensä ja ylpeästi näytteleikse hän toisille waimoille, heiltä onnelliseksi ylistettämäksi ja kadehdittawaksi.
[...]
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti