(Esitelmä Tekn. yht. kokouksessa 8 p. jouluk. 1883, pitänyt A.R. Gronwall)
Asfaltilla tarkoitetaan tawallisessa puhekielessä useoita erilaisia aineita, jonka tähden ei ei pidä ihmetellä, jos tämän sanan merkintö ei olisi warsin selwä, sitä wähemmin, koska kiwennäisopistaan ei wielä ole aiwan yksimielisesti sowittu tämän käsitteen merkinnöstä. Woidaanpa siis syystä kysyä: Mitä on asfaltti?
Asfaltti eli asfalttikiwi, se luonnontuote, josta lyhykäisyydessä tässä ai'omme puhua, on pehmeätä, huokoista kalkkikiweä, johon aikojen tkuluessa on tunkeutunut maan sisästä löytywää hiiliainetta (bitumen) n. k. naftaa, wuoriöljyä, wuoriterwaa maapikiä y.m.
Tätä asfaltia löytyy monesta paikoin maan sisästä; on löydetty 80 jalan paksuisista kerroksistakin. Tähän asti tunnetut asfaltin löytöpaikat owat pääasiallisesti seuraawat:
Val de Travers, Neuchadel'in kanttonista Schweiz'istä;
Seysel, Rhonen warrella Ranskassa;
Lobsann, wähäinen kylä pohjois Elsass'issa, lähellä wiimeisen ranskalaissaksalais-sodan kautta tunnettua Wärth'iä;
Limmer, pieni kaupunki Hannover'in lähellä;
Vorwahl Braunschweig'issä. Kreiensen-Holzminden radan warrella;
Ragusa, Sicilian saaren etelä-rannikolla sekä Wenäjällä keski Wolhan tienoilla, erittäinkin.
Sysuan'ista, Simbirskan kuwernementissä.
Wähemmin tärkeinä löytöpaikkoina mainittakoon:
Seefeld, Tyrolissa;
Chieti ja Picara keski Italiasta Adrian meren luona;
Caserta, Neapelin seuduilla, ja
Dalmitialainen saari Brazza, y.m. paikkoja, joiden asfalttia ei tähän asti ole mainittawassa määrässä käytetty.
Huomata tulee, että mistä asfalttikiweä löytyy, tawataan aina myöskin tuota latinalaisella nimellä "bitumen" tunnettua ainetta toisessa muodossa, joko wapaana, esim. wuoriöljyn, tahi sidottuna johonkin toiseen aineeseen, esim maapihkaisena hiekkakiwenä tahi liuskakiwenä. Tämä bitumi, joka pääasiallisesti on hiiliwetyyhdistyksiä, ilmaantuu osittain juoksewana, osittain tahkaisena, wieläpä kiinteässä ja haperassakin muodossa. Juoksewassa tilassa se itsessään wirtaa esiin maan sisästä, tahi on se sieltä pumpattawa; tahtaisessa muodossa esiintyy se joko muihin aineisin sekaantumattomana (enemmän tahi wähemmän puhtaana) ja nousee maasta, niink. esim. Kuolleen meren pohjasta, taikka se ui weden pinnalla niink. esim. Trinidad saaren luona (eteläisin saari Etelä-AMerikan koilliskulmalla olewista Wähistä Antilleista), josta walmistetaan "Trinidad epure" nimellä tunnettua, asfalttiteollisuudelle sangen tärkeätä ainetta, taikka on tuo tahtainen bitumi tunkeutut muitten aineitten läpi ja sen kautta muuttanut luontonsa.
Kiinteätä tahi tahtaista "bitumia" ja pääasiallisesti "bitumia" läpitumkemaa kalkkikiweä, jota yleisesti nimitetään asfaltiksi, on ruwettu käyttämään rakennustöissä. Waikka näitä tuotteita wasta wiimeisten wuosikymmenien kuluessa on yleisemmin käytetty, niin ne eiwät kumminkaan sitä ennen ole wallan huomaamattomina lewänneet maan powessa. Muinaiset kansat tunsiwat eräitä näitten aineitten oiwallisia ominaisuuksia ja käyttivät niitä sentähden hyväkseen; niinpä käytettiin esim. Babylonian ja Niniwen rakentamiseen kalkkiruukin asemesta lämmitettyä maapikiä, ja ruumiitten balsamoitsemiseen käytettiin Egyptissä maapihkaisia aineita. Myöskin ne alukset, joilla wanhan ajan ihmiset kulkiwat merellä, oliwat asfaltilla tilkityt. Kreikkalaisetkin tunsiwat näitä aineita ja eroittiwat ne kolmeen luokkaan, nimellä: Naphta. Malthe ja Asphalte ja näkywät pitäneen wiimemainittua suuressa arwossa, koska se suomeksi käännetään sanalla "luotettawaisuus" eli "warmaus".
Waikka nämä omituiset aineet oliwat wanhan ajan kansoille tutut, wieläpä suuressa arwossakin heillä, niin näkyy tieto näistä keski-ajalla menneen melkein kokonaan hukkaan; tiedetään siltä ajalta waan, että n. k. maabalsamia eli quirinus-öljyä joskus käytettiin lääkkeenä, mutta mitään arwoa teollisuudelle sillä ei ollut. Näin jäi asfaltti unohduksiin aina wiime wuosisadan alkupuoleen asti, jolloin kreikkalainen lääkäri Sirinius[?], joka oli jonkunlaisena neuwoa-antawana wirkamiehenn Bernin hallituksessa, löysi asfalttikiweä Val de Travers'issa; hän sai w. 1712 Preussin kuninkaalta Fredrik I:ltä (Neuchatel-kantoonin silloinen suojelija) yksinomaisen oikeuden käyttää hywäkseen kaikkia asfaltti-kerroksia hänen ruhtinaskunnastaan. Sirinius alkoi nyt lohkaista irti asfalttikiweä, musertaa sitä rikki ja sulattaa sitä tawallisen, puusta poltetun pi'en kanssa; täten saatiin wettäpitäwää kittiä, jota käytettiin portaitten päällystämiseen, wesisäiliöitten wuoraamiseen y. m. käytännöllisiin tarkoituksiin. Laweampaa käytäntöä tämä aine kumminkaan ei saanut, sillä Sirinius lopetti jonkun ajan kuluttua toimensa, ja waikka Lobsann'in asfaltti-kerrokset wähän myöhemmin keksittiin, niin niitä warsin wähän käytettiin.
Tämän wuosisadan alusta löydettiin Seysel'in asfalttikerrokset, jotka kreiwi Sassenat osti w.1832. Tämä antoi ne eräälle englantilaiselle yhtiölle, joka ranskalaisen rautatie-insinöörin Leon Malo'n kautta tositeolla rupesi hywäkseen käyttämään asfalttia niissä seuduin. Malo on sitten 24 wuotta johtanut näitä töitä ja on hywin onnistuneitten kokeittensa ja keksintöjensä kautta ansainnut suurta kiitosta asfaltti-teollisuudesta. Samalla kuin asfaltin louhinta kukoisti Sensel'in kaivoksissa, kukoisti se myöskin Labsan'issa, jonka ohessa jällee ryhdyttiin työhön unohtuneissa Val de Travers'in kaiwoksissa, ja siitä alkain on sitä harjoitettu ahkerasti. Kaivokset Limmer'in luona keksittiiin 1843 ja on niissä sen jälkeen tehty työtä; Borwahlin kaiwoksesta on louhittu wasta 60 luwusta aikain.
Kuten tiedetään, ei asfalttia käytetä sellaisena, kun se kaivoksesta otetaan, waan sitä walmistetaan ja muutetaan kö---lemistä ja tulettamista warten mukawampiin muotoihin. Näitä saawuttaakseen on täytynyt löytöpaikoille ja kaiwoksille rakentaa tehtaita, warustettuina tarkoitukseen sopiwilla koneilla ja muilla laitoksilla, joitten selittäminen käwisi meille liian laweaksi. Näistä laitoksista lähtewä asfaltti tulee kaupassa kolmessa eri muodossa, nim.
asfalttijauhona (asfalt mastix),
asfalttiharkkoina sekä
puhdistettuna bitumina, jota tawallisesti nimitetään goudron'iksi.
Ensimainittua lajia eli asfaltti pulweria käytetään eniten polkemalla tehtyihin asfalttitöihin, joita Ranskalainen nimittää apshalte compimé. Asfalttiharkkoja käytetään mwalamalla tehtäwiin asfaltti töihin (asphalte coulè), kuten meilläkin on tawallista. Kolmatta lajia eli goudron'ia käytetään pääasiallisesti yllämainittuun asfalttiharkkojen pehmittämiseen ja sulattamiseen, kun asfalttia waletaan.
Ensinmainittua lajia eli polku-asfalttia käytetään latuihin ja teihin, joilla on suuri liike, ja joilla raskaita kuormia kuletetaan. En tiedä meillä milloinkaan käytettäneeksi asfalttia siinä muodossa. Sen käyttäminen waatiikin paljon tarkempaa työtä kuin walin-asfaltin, eikä sen wuoksi woi tulla kysymykseen muualla, kuin mistä sitä käytetään hywin suurista määristä.
(Jatk.)
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti