Tapio 45, 9.11.1867
(Jatkoa wiime n:roon.)
Lipeän liottamalla porosta saatu keitto-kuntoinen uute on keitettäwä tahi höytytettäwä, että wetiset osat siitä lähtewät pois ja suolat jääwät pohjalle kuin kiteemäinen aine (raaka potaska); ettei liiaksi polttopuuta tärwääntyisi, pitää uutteen olewan jokseenki wäkewän, kumminkin sisältäwän 15 eli 20 osaa sadalle suolaa mittarin (prowarin) mukaan. - Keittäminen tapahtuu wähemmissä keitto-huoneissa suuressa rautasessa padassa, mutta suuremmissa laitoksissa rautaisissa pannuissa eli kattiloissa, jotka owat jokseenkin suuria läpimitaltansa, waan sywyydeltä ainoasti 1-1½ jalkaa, koska suurempi pinta-ala ja wähempi sywyys jouduttaa wetisten osain häwiämistä keitettäwästä uutteesta.
Kattilaan kaadettu uute saatetaan lämmittämällä niin tuliseksi, että alinomaa on kiehuwassa tilassa; alusta, milloin liwe on enemmän mietoa, saapi sitä keittää kowemmalla tulella, mutta kuin on paksummaksi kiehunut, jolloin on näöltään ruskean waahen karwainen, pitää tulta wähennettämän, ettei suola-ainetta lipeen kuohuessa ja noustessa joutuisi hukkaan. - Sitä myöten kuin uute kiehuu sisään, on uutta siaan pantawa, että kattila aina on samaan sywyyteen täytetty. Tämä tapahtuu joko sillä tawalla että kylmää liwettä tuotetaan likelä olewasta lioitus-astiasta ja hanikan kautta saapi juosta kattilaan siihen määrään, kuin wesi pannussa kuiwettuu, eli wielä etuisammin käytetään siihen erityinen lämmitys-kattila, joka lämpiää uunista ulkonewassa kuumassa höyryssä. Tässä uute jo saapi jonkun lämpömän ja juoksee niinikään hanikan kautta keitto-kattilaan.
Koska liwe on kiehunut kattilasta niin paljo, että jo alkaa paksuta - merkki siihen, että suola-aineet alkawat kiteytyä -, niin wäänetään hanikka kiini, ettei liwettä enemmältä saa juosta täyttö-astioista, ja lipeen kiehuttamista pitkitetään hämmentämisen alla, että wältettäisi suolan pohjaan palamista, jonka kautta suola huokeasti woipi pahentua ja kuiwaksi saaminen on työläämpi. Ja koska liwe on paksunnut niin paljo, että tahrautuu harmoiksi tahi ruskeiksi möykyiksi, sammutetaan tuli, potaska jätetään wähäisen jähtymään ja hakataan wasaralla ja tasaterällä ulos. Jos raaka potaska wielä olisi liika tuores, niin kattila on uudelleen lämmitettäwä, siksi että irtoutuneet potaskan pallerot owat aiwan kuiwat, jolloin he, jos potaska on raakana pois lähetettäwä, kohta pannaan tiuriisiin astioihin; sillä raaka potaska ottaa luokeasti ilmasta kostetta ja likoutuu. Muutoin onse wälttämättömästi tarpeellinen, että raaka potaska höyryttämällä jokseenkin tarkkaan wapautetaan wetisistä osistansa, koska kostea raaka potaska kalsinitys- se on: poltto-uuniin pantua sulaapi wedessänsä ja ehkä juoksee ulos uunista. Monessa keittohuoneessa, jossa potaskaa walmistetaan, lämmitetään 3 kattilata samalla tulella; ensimmäisen alla, jossa uute keitetään kuiwaksi, palaa tuli ja wetöytyy sekö toisen että kolmannen kattilankin alle, joissa tämä johonkin määrään kuiwettuu tahi lämpiää. Wälistä on kolmannen kattilan takana wielä neljäs samalla tulella, aiwottu lioitus-weden lämmittämiseksi.
Raaka potaskalla on paremmin ruskeankarwainen näkö, siihen sekottuneesta pihkasta, pikiöljystä eli mäkimullan= (humus) haposta. Nämä paineen antawaiset aineet palawat raakaa potaskaa tulistaessa (kalsinitessä), jonka kautta potaskasta saapi punertawan, wihertäwän, sinisen eli walkea-harmaan wärin; punainen wäri tulee happo-raudasta, wihertäwä ja sininen mangan-happoisesta // kalista, joka aina syntyy, koska raaka potaska sisältää mangan-metallia ja tulistetaan ilman läsnäollessa.
Punaisen potaskan tulistaminen tapahtuu wähemmässä mitassa rautaisessa sulattimessa, jossa se alinomaa sekoitettuna tuliseksi paahdetaan. Suuressa mitassa poltetaan se omituisessa tulistusuunissa, joko tawallisessa, eli n. s. Franken (Bambergin) kalsinitys-uunissa.
(Jatk.)
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti