Maailmansota kauppamarkkinoilla.

Maan Ääni 14, 4.8.1920

Ennen suurta sotaa oli maailman kauppamarkkinoiden valtaaminen kiihkeä. Sisälsipä se sytyttävät kipunat itse maailmansotaankin. Ja nyt, sodan jälkeen, on tilanne aivan sama. Tästä kirjoittaa Max Schippel "Sozialitische Monatshefte"essä seuraavasti:

Napoleonin aikoina Englannin ja Ranskan välisissä sodissa toimeenpannun mannermaan sulkemisen johdosta virisi kaikkialla Europan mantereella toiminta monilla muuten kannattamattomilla tuotantoaloilla. Samanlainen ilmiö on huomattavissa äskeisen maailmansodan johdosta. Edellisen ajan maailmantalouteen ja kauppakilpailuun verrattuna on sillä vain paljoa laajakantoisempi vaikutus. Ja kuten silloin niin nytkin rauhanteon jälkeen kaikkialla, missä tuotanto on sodan aikana kehittynyt itsenäisemmäksi, koetetaan vastustaa palautumista entiseen ulkomaisesta tuonnista riippuvaiseen asemaan. Sota-ajan erikoisia tarpeita tyydyttämään ja liikeyhteyden jatkuneen keskeytyksen tähden syntyneet tuotantolaitokset tahdotaan edelleen pitää käynnissä ja säilyttää niiden arvo, mikä luultavasti ei olisi mahdollista, jos kansainvälinen vapäa kilpailu jälleen pääsisi vaikuttamaan. Tällaisina aikoina on maaperä aina suotuisaa suojelustullipolitiikan ajatuksille, pyrkimyksille mahdollisimman tehokkaasti ja monipuolisesti1 kohottaa kotimaista tuotantoa.

Sata vuotta takaperin eri maiden pyrkimykset suojelustullien kautta päästä riippumattomiksi ulkomaista kohdistuivat ainakin periaatteessa Englantiin ja tämän maan monopoliin rauta-, kangas- ja koneteollisuuden ja melkeinpä kaikkien silloin kansainvälisessä kaupassa esiintyvien tarvikkeiden tuotannon alalla. Nyt taas yleisen poliittisen tilanteen ja mielialan mukaisesti näiden pyrkimysten tarkoituksena on kumota Saksan ylivalta tuotannon ja kaupan alalla. Lopullisesti on kyllä hyvinkin mahdollista, että valtamerentakaisten ja europpalaisten maiden toimenpiteet kotimaisen tuotannon kehittämiseksi ja turvaamiseksi kohdistuvat myöskin Englantiin. Mutta sodan aikana Englannin kanssa kuitenkin tehtiin kauppoja, kun taas Saksan tuotteet oli korvattava kotimaista teollisuutta kehittämällä ja parantamalla.

Paras esimerkki on kemiallinen teollisuus, etupäässä väri- ja lääkeaineiden tuotanto. Kun saksalaisia väriaineita, lääkkeitä ja sidetarpeita ei ollut saatavissa, oli Englannin ja Yhdysvaltain tavattomasti lisättävä niiden tuotantoa. Sodan aikaiset hinnat olivatkin yrittelijöille enemmän kuin riittävänä kiihokkeena. Ja vaikka liittoutuneet maat eivät vielä vuosikausiin kykenekään tuottamaan likikään omia tarpeitaan ja vaikka niiden kuten tunnettua täytyi rauhansopimusta tehtäessä käydä käsiksi Saksan nykyisiin varastoihin ja tuleviin tuotteisiin, niin ilmeisesti on niissä maissa järkkymätönnä tahto tulla toimeen omin voimin ja tunnuslauseena on: Englanti ja Yhdysvallat ensimmäiselle sijalle. Huolimatta siitä, että kaikki patentit ja liikelaitokset on otettu takavarikkoon, ei Amerikka kuitenkaan kykene tuottamaan hienoimpia ja mutkailisimpia värejä. Englanti ratkaisi asian ryhtymällä tuottamaan himmeitä sotavärejä, kuten khakia, mustaa ja ruskeaa, niin että sitä ei vielä tarvitse ottaa huomioon rauhanaikaista kirkkaiden ja helakoiden värien tarvetta tyydyttäessä. Mutta yhtä kaikki pyritään eteenpäin aloitettua tietä nojaantumaila valtion kannatukseen, esiintyköönpä se sitten välittömänä kannatuksena ja palkintoina tahi tuontikieltoina ja suojelustulleina.

Edelläoleva koskee suojelustoirtienpiteitä sellaisiin tavaroihin nähden, joita etupäässä kulutetaan tuotannossa, ammattitöissä ja maanviljelyksessä (kemialliset lannoitusaineet, kali). Henkilökohtaisten tarvikkeiden alalla on kuvaavimpia esimerkkejä leikkikalujen valmistaminen. Ihmeteltävän suuressa määrin Englannissa keskellä jännittävää sotaa kiinnitettiin huomiota tämän tuotannonhaaran kehittämiseen. Kauppa viraston tukemissa näyttelyissä v. 1918 olivat tulokset ilahduttavia nukkien ja nukenosien, liikkuvien lasisilmien, koneellisten lelujen, kuten junien, moottorivaunujen ja ajoneuvojen valmistuksen alalla. Entiset lentokonetehtaat tuottavat nykyisin melkein yksinomaan leikkikaluja. Vielä suuremmassa määrin ovat Yhdysvallat tässä suhteessa yrittäneet. 1913 oli siellä 71 leikkikalutehdasta, jotka tuottivat 30 miljoonan kultamarkan arvosta. 1918 oli 165 tehdasta ja tuotannon arvo 80 milj. Tätä ei luonnollisesti pidetä ohimenevänä, vaan jatkuvana, mahdollisesti valtion avustuksella pysyväksi saatettavana saavutuksena.

Kuten mainittua suuntautuvat näinä englantilaisten ja amerikkalaisten suojelustoimenpiteet etupäässä juuri nimenomaan Saksaa vastaan. Mutta nämä toimenpiteet kohtaavat myöskin muita Europan teollisuusmaita.

Vähemmän suopein silmin Englanti kuitenkin katselee laivanrakennuksen ja- laivaliikkeen lisääntymistä Yhdysvalloissa ja Japanissa, samalla kun kehitys tällä alalla on vähäisempää Australiassa ja Kanadassa, joiden voitoista Englanti emämaana olisi osallinen, jopa toistaiseksi pääosakas. Mutta vielä pitää Englanti Yhdysvaltoja liittolaisenaan ja senvuoksi se mieluummin näkee, että tämän valtakunnan voimat kasvavat kuin että Europan mantereelle muodostuisi taloudellisesti voimakas keskusvalta tahi luja valtayhtymä. Yhtä kaikki herättänee valtameriliikenteessä todennäköisesti tapahtuva siirtyminen katkeria sivutunteita Englannissa, jonka monopolina meret tähän asti ovat olleet. Vuoden 1919 toisella neljänneksellä oli yhdistyneissä kuningaskunnissa rakenteilla 782 kauppalaivaa, joiden yhteinen kantavuus oli 2,524,050 bruttotonnia. Verrattuna vastaavaan aikaan 1914 oli lisäys 805 laivaa ja 801,926 tonnia. Tämä lisäys on mitättömän pieni verrattuna muihin maihin. Vuoden 1919 luetteloista puuttuu Saksa, jonka tonnimäälarä 1914 oli 547,050. Suurin on lisäys Yhdysvalloissa, 1919 oli siellä 944 laivaa 3,874,143 tonnia, joten lisäys on 949 laivaa 3,725,626 tonnia. Laivaveistämöt, kuten Tyynen meren rannalla Seattlessa sijaitsevat Skinner ja Eddy-yhtiön, osoittautuvat todella aavistamattoman toimintakykyisiksi.

Viimeisessä tulo- ja menoarviossa on Englannissa säilytetty taskukellotulli. joka melkein yksinomaan kohdistuu Sweitsiin, filmitulli, joka painaa Amerikan ja Ranskan tuotantoa, ja auto- ja polkupöyrätulli, joka eniten kohdistuu Amerikkaan. Väriteolisuuden ja rypälesokerin valmistuksen alalla Englanti suojelee tehtaitaan sijoittamalla niihin valtion pääomaa ja myöntämällä niille valtion kannatusta. Palmunsydänteollisuutta koetetaan Englannissa tukea myöntämällä erikoisetuja raaka-aineisiin nähden. Englantilaisissa siirtomaissa myönnetään emämaalle etuoikeus muihin maihin verrattuna saantiin nähden ja varsinaisesti onkin kiistaa vain siitä, missä muodossa nämä rajoitukset on toteutettava. Samalla tavoin koettaa Englanti turvata itselleen käyttöoikeuden Intian nahkoihin ja turkiksiin. 15 % tekevästä vientitullista on palautettava 10 %, jos parkitseminen ja muu valmistus tapahtuu Englannissa tahi valtakunnan muissa osissa.

Vielä vaarallisempi suojelusmuoto on taistelu dumpingkauppaa vastaan, joka tietää sitä, että tuottajat joskus myyvät tuotteitaan ulkomaille halvalla, vieläpä halvemmalla kuin kotimaassa. Erikoisesti Sweitsissä ilmenee, miten voimakkaita dumpingkaupan vastustamispyrkimykset ovat. Siellä valittavat sähköteknillisen huonekalu-, paperi- ja koneteollisuuden harjoittajat, että he eivät kykene kilpailemaan saksalaisten maahan tuomien tavarain kanssa, sillä saksalaiset myyvät tuotteita puolella, jopa kolmannella osalla siitä hinnasta, mistä Sweitsin tehtaat voivat samoja tavaroita tuottaa. Vasta sodan aikana ovat Sweitsissä monet teollisuudenhaarat syntyneet tahi ainakin tavattomasti laajentuneet ja niiden tulevaisuus olisi muka turvattava suojelustoimenpiteillä, joko kieltämällä tuonti tahi sitä säännöstelemällä tahi sitten korottamalla tuontiulleja kurssieroavaisuutta vastaaviksi.

Englannin kauppaviraston puheenjohtajan marrask. 19 p:nä alahuoneelle jättämän lakiehdotuksen mukaan on perustettava Trade Regulation Committee (= kaupan järjestämiskomitea), jonka tehtävänä tulisi olemaan järjestää tavarain tuonti erikoisesti estäen dumpingmenettelyä ilmenevästä ja turvata kotimaisen teollisuuden, jota ulkomaisten hintojen matala taso saattaisi vahingoittaa. Tämän lakiehdotuksen mukaan voi kauppavirasto ennen julaistun asetuksen nojalla kieltää jonkun erityisen tavaralajin tuonnin, jos ulkomailla jonkun maan alhaisen rahakurssin johdosta huolimatta kysymyksessä olemassa maassa kohonneista tuotantokustannuksista Englantiin voidaan tuottaa tavaroita tästä maasta huomattavasti alhaisempaan hintaan kuin mistä niitä Englannissa voidaan valmistaa. Tämä merkitsee tavattoman laajakantoisia suojelusvaltuuksia, joiden käyttäminen sen lisäksi on byrokraattista ja itsevaltaista.

Englannin maailmanvallan taloudellisten voimien saattaminen kiinteämpään keskinäiseen yhteyteen edistyy tosin hitaasti, mutta jatkuvasti. Samoin Pohjois-Amerikan Yhdysvalloissa kulkee kehitys keskeytymättä edelleen ja voimat kasvavat. Mitä sen sijaan hajanainen, äärimmilleen heikontunut Europan manner voi panna vaakaan?