Maalarilehti 5, 1928
Maalari saa usein tehtäväkseen saattaa vanha koulutaulu kirjoituspätöiseen kuntoon. Maalari useinkaan ei tiedä, millaisen mustan taulun pinnan oikeastaan tulisi olla, että siihen olisi mukava ja miellyttävä kirjoittaa: Sen tulee olla hienopintaisen, mutta tasaisesti karkean, niin, että liitu siihen kevyesti vetäen tarttuu kiinni. Sillä varsin ilkeä on piirustaa tauluun, jonka pinnalla liitu liukuu, toisin paikoin tarttuen, toisin paikoin ei. Jossain määrin vielä kunnossa oleva taulu voidaan saada käyttökuntoon hiomalla se tasaisesti hiekkapaperilla. Tämmöinen apu ei kuitenkaan ole pitkäaikainen. Jos siis maalarin on autettava käyttökunnottomaksi mennyt taulu uuteenkuntoon, on sen pinta pohjustettava ja tasoitettava, jonka jälkeen pinta vielä tasoitetaan hienolla täytekitillä. Sen jälkeen pinta hiotaan tasaiseksi lasipaperilla. Sitten sivellään maalikaupasta valmiina ostettu koulutaulun lakkaväri. Väri on sekoitettava hyvin tasaiseksi, että pinta tulisi tasaisesti karkea. Ensimäisen sivelyn jälkeen pinnan kuivuttua kokeilette liidulla, mitenkä se siihen tarttuu. Jos pinta on vielä liian liukas, panette väriin hienoa hohkakivijauhoa, jonka jälkeen sivelette uudelleen. Mitään ei tee, jos sively tulee useampaan kertaan maalattuna paksuksi, sillä ohut pintaväri kuluu hyvin pian pois ja taulun pinta tulee helposti yhtä liukkaaksi kuin se oli ennen maalausta.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti