2.2.23

Nahan värjäys.

Suomen Teollisuuslehti 12 (kesäkuu), 1893

Koska meille on tullut kysymyksiä millä tavalla nahkaa värjätään, niin annamme seuraavassa lyhyen kertomuksen siitä, uusimpien lähteiden mukaan.

Väriaineina nahkaa varten käytetään paitsi luonnossa esiintyvien värien (sinipuu = blauholz, keltapuu = gelbholtz, indigo, kversitrooni ja kokenilli) keitteitä (ekstrakteja), mineraaliväriaineita (pigmentejä) ja kivihiilitervavärejä.

Aina sen mukaan kumpiko puoli nahasta, lihapuoli tai martionpuoli, on värjättävä, käytetään seuraavaa kahta eri menettelytapaa:

Lihapuoli värjätään siten, että nahka kuivattamisen jälkeen levitetään lyijy- tai sinkkilevyille, jonka jälkeen väriaine pitkäharjaksisella harjalla tasaisesti sivellään nahalle, joka sitten, ollen vielä kostea, hangataan pimsikivellä ja kuivataan. Saadaksemme tummempia värejä on menettely tarpeen mukaan uudistettava.

Värjätäksemme nahan martionpuolta, upotetaan se, sitten kun se on tarkoin puhdistettu, haaleaan väriliukseen, hierotaan siinä, nostetaan siitä ylös, vanutetaan ja upotetaan taas uuteen väriliukseen. Tätä menettelytapaa uudistetaan, kunnes nahalle on saatu haluttu väri.

Ennen värjäystä valikoidaan nahat huolellisesti ja ainoastaan semmoiset, jotka näyttävät vähän viallisilta värjätään, jota vastoin aivan moitteettomat nahat lasketaan värjäämättöminä kauppaan.

Jo nahkoja parkitessa tulevat ne tavallaan värjätyiksi. Vuotien muuttuessa nahaksi tulevat viimemainitut värjätyiksi aina parkkiaineen mukaan, vaaleankeltaisesta tummanruskeiksi. Parkkihappoa sisältävistä aineista on sumakki se, joka parkitessa antaa vaaleimmat värit ja tulee väri tällöin sitä vaaleammaksi kuta järeämmin jauhettua sumakki on. Varsinainen nahkaväri saadaan käyttämällä tammenkuorta. Nahkaa kromialunalla parkitessa saadaan sille myöskin vaalea väri, joka on hyvin sopiva perästäpäin värjättäväksi, koska sillä on suuri taipumus useimpiin väriaineisin ja alkuperäisen vaalean värinsä vuoksi tekee mahdolliseksi suurimman värivaihtelevaisuuden.

Ennen kuin nahka varsinaisesti värjätään pestään se erityisillä koneilla ja käytetään laimeassa rikkihapossa. Täten poistetaan siitä pilkut ja ylimääräinen parkkiaine. Nahka tulee tosin täten vähän karkeammaksi, mutta siitä syystä-juuri helpommin väriä ottavaksi. Rikkihaposta poistettua pestään nahat useampia kertoja puhtaalla vedellä.

Itse värjäys ei saa koskaan tapahtua 44°C. korkeammassa lämmössä. Ainoastaan täten tulee nahka mahdollisimmin varjelluksi ja martionpuoli pidetyksi terveenä. Samalla tulee se myöskin tasaisesti värjätyksi.

Luontaisten värien käytäntö vähenee nykyään päivä päivältä. Seuraavassa esitämme lyhyesti niiden käytäntöön perustuvista menettelytavoista ne, jotka vielä ovat käytännössä.

Indigo.

Nahka ripustetaan ensin kylmään kyyppiin ja annetaan siihen ilman senjälkeen vaikuttaa, aivan kuten pumpulia värjätessä tehdään. Tällöin hapettuu, ilman hapin vaikutuksesta, kyypissä löytyvä indigo valkea indigosiniksi. Täten saatu kyyppisini on nahkateollisuustarvetta varten kyllin pysyvä. Sama tulos saavutetaan kumminkin paljoa yksinkertaisemmin keinotekoisia värejä käyttämällä.

Kokenilli.

Saadaksemme nahalle marokiinipunaisen värin harjataan se kokenilli-keitoksella, johon on sekoitettu tinasuolaa ja oksaalihappoa.

Väripuukeitteet.

Musta.
Nahka harjataan sinipuukeitteellä, upotetaan 10 min. tämän jälkeen rautavihtrilli eli paremmin salpietarihappoisen raudan liuokseen, jonka jälkeen se pestään. Joll'ei väri tule täten kyllin tummaa, lisätään keltapuuta (gelbholz) tai kversitroonia sinipuuhun; kun nahka alkaa kuivaa hangataan sitä öljyllä ja talilla.

Ruskea.
Nahka harjataan keltapuu, punapuu- (Rothholz) ja sinipuukeitteellä, johon on lisätty alunaa.

Harmaa.
Kun nahka on harjattu sumakkikeitteellä käytetään se rautavihtrilliliuoksessa.

Keltaisenruskea.
Kaunein keltaisenruskea väri saadaan käyttämällä sipulinkuorista saatua keitettä. Kun vaaleaksi (pajunkuorella) parkittu nahka tällä tavalla värjätään saadaan sille erittäin heleä väri.

Paitsi sinipuuta käytetään suurteollisuusmaissa luontaisia värejä nykyään ainoastaan hyvin harvoin. Tavallisesti värjätään keinotekoisilla kivihiilitervaväreillä. Tällöin menetellään, aina väriaineen laadun mukaan eri tavalla.

Niin sanotut emäksimäiset (basiset) värit käytetään suorastaan vesiliuoksina ilman minkäänmoista lisäkettä. Väriliuos, jonka pitää olla noin 30—40°C. lämmin, joko sivellään nahalla, harjalla tai upotetaan viimemainittu väriliuokseen. Tällöin on vaan pidettävä huolta siitä, että kaikki parkitessa käytetyt aineet» kuten kalkki, parkkihappo, aluna y. m. s. ovat pesemällä tarkoin siitä poistetut.

*) Tässä käytetyt nimet ovat ne, joilla ne tavallisesti kaupassa esiintyvät.Tällöin käytetään edullisesti saadaksemme:*)

Punasenruskean värin: krysoidiinejä tai fosfiinejä.

Punasen värin: fuksiinia (magenta), seriisejä tai safraniineja.

Punasinervän värin: metyyliviolettia, kristalliviolettia, etyyliviolettia tai safraniini-purpuria.

Sinisen värin: viktooriasinistä, pea-cocksinistä tai kaaprisinistä.

Vihreän värin: briljantti vihreää emeraldivihreää, malakiitivihreää, kiinavihreää tai metyylivihreää.

Ruskean värin: bismarkkiruskeaa tai manchesteriruskeaa.

Niinkutsuttuja happamia värejä käytetään myöskin vesiliuoksina, samassa lämmössä kun edellisiäkin, vaan tällöin pannaan aina rikkihappoa väriliuokseen, kunnes se käy heikosti happamaksi.

Silloin taas käytetään:

Keltaista varten: ehtakeltaista (Fast-Yellow), naftoolikeltaista, kinoliinikeltaista tai pikriinihappoa.

Punasenruskeaa varten: orangi G tai orangi G-T.

Punasta varten: bordeaux ekstra'a, briljanttipunasta, uutta punasta, ponsoota, karrnosiini B j. n. e.

Punasinervää varten: ehtaviolettia (Echtviolet), hapanta (acid) violettia, alkaliviolettia tai violetti E.

Sinistä varten: yösinistä (nightblue), vesisinistä (soluble Blue) tai induliineja.

Vihreää varten: hapanta (acid)-viktooriavihreää, blue-green acid'ia tai guineavihreää.

Ruskeaa varten: ehtaruskeaa (Echtbraun) resorsiiniruskeaa, naftyyliamiiniruskeaa.

Kun nahalle on saatu haluttu värinvivahdus, hangataan se liinaöljyllä, oliivi-(ruoka)- öljyllä tai munavalkuaisella, kuivataan ja kiilloitetaan.

- (Der Techniker). G. K.

Ei kommentteja :