Puuseppäin kalenteri, 1898
Ensimmäinen
Puuseppäin Kalenteri
1898
Toimittanut
Turun puuseppäin-, sorvarein- ja kuvanveistäjäin ammattiyhdistys
[---]
Väreistä, joita näillä ajoilla [1600-l >] käytettiin, näkyy etusijan saaneen puhdas puun väri, johon päälle vedettiin sen aikuista ohuen vaksin tapaista ainetta. Tämä kuitenkin erosi siitä vaksista, jota tällä vuosisadalla on käytetty. Sitä vedettiin yli alan, ikäänkuin jotain öljyä, eikä ensinkään hinkattu, kuten nykyistä vaksia, vaan oli sen tarkoitus vahvistaa puun pintaa. Myöhemmin väheni tämän värjäystavan käyttäminen, niin ettei esimerkiksi Suomessa 1700-vuosisadan loppupuolella ja tämän vuosisadan alussa ensinkään käytetty vaksia, vaan sen siaan hinkattiin puuta paljaalla korkilla, kunnes se siten saatiin sileäksi ja liukkaaksi. Tällaista korkilla hinkkausta ei kuitenkaan käytetty muissa kuin tammesta tai n. s. kovemmista puulajeista tehdyissä huonekaluissa. — Väreistä puhuessa on mainittava myöskin, että jossain määrässä näihin aikoihin, saman mallisissa huonekaluissa käytettiin joko puusta tehtyjä tai tummiksi värjättyjä listoja eli hyllingeitä.
---
Eteenpäin pyrki kehitys yhäti, josta seuraus olikin, että barock-maliista muodostui 1715—1774 roooco-malli. Tämän ulkomuoto oli entisestä paljo somempi ja näytti se keveämmän asunsa puolesta melkoista sievemmältä. Tässä mallissa vetää m. m. suurinta huomiota puoleensa kuperat piirongit, joissa tavallisesti siivuna käytettiin marmori levyä. Näissä teki lisäksi miellyttävän vaikutuksen ne aistikkaat vaneeraukset, jotka on koottu pienistä kappaleista, tavallisesti eri puulajeista, joten ne muodostavat plaikullisiksi. Messinki heloitus, jota barook-malli alkoi käyttää, seurasi tätäkin, mutta helat ovat tulleet sievemmän näköisiksi ja omaavat enemmän taiteellista muotoa. Tämän aikuiset huonekalut olivat suuremmaksi osaksi kiillotettuja, vaikka kiillotus eli n. s. puleeraustaito jo lie ennemminkin ollut käytännössä, koska on aivan vaikea sanoa, missä ja milloin puleeraustaito syntyi. Paljo luultavaa on, että se olisi kotoisin Kiinasta, vaikka se sittemmin täällä vähitellen kehittyi, etupäässä Ranskassa. Suomeen tuli puleeraustaito vasta 1700 vuosisadan loppupuolella.
---
[---] Tätä mallia kutsuttiin empire-tyyliksi, ja on se saanut nimensä Ranskan keisarikunnassa 1804—1815. Se syntyi osaksi kuvaamaan muinaisajan taideteosten jäljittelyä, sillä se otti käytäntöön sisäänpano koristeet, joissa havaitaan monesti kylläkin sievännäköisiä kuvia, kukkia ja suoria viivoituksia. Suomessakin näkyy tämä malli olleen tavallisen paljo käytännössä, koska usein nähdään vähäarvoisemmissakin kuonekaluissa sisään leikattuja koristeita. Pääasiallisesti tehtiin silloinen työ mahongista ja oli silloin jo saatavissa ulkoa tuotua sahattua mahonkivaneeria. Kuvat, joita upotettiin sisään hyllinkeihin ja muualle, tehtiin useimmista kovemmista puulajeista, sen mukaan kuin kunkin värit vaativat. Nämä tehtiin suuremmaksi osaksi itse, mutta oli niitä myöskin ulkoa tuotuja, joita nimitettiin "Parisin kukiksi". Linjoja eli n. k. votereja, joita näissä käytettiin runsaasti, tehtiin siten, että ensin kaivettiin uurre, johon sitte upotettiin joko itse tehtyjä tavallisia vahteralinjoja tai ostettuja, joita oli sekä messinkisiä että sinkkisiä. Suuremmissa liikkeissä oli tällaisten sisäänpainokoristeiden valmistelua varten poljettavia sahoja, mutta pienemmissä tehtiin niitä käsin (mainitsemattakin on helppo arvata, että tällaiset sahat olivat kuin lankoja).
Kun tällä tavalla tehty kukkanen tai kuva oli valmis ja päältä silitetty, niin poltettiin siihen lisää muotoa spriilampun avulla, joten ne varjostettiin paremmin todellisen näköisiksi. — Tämän aikuisista koristeista puhuessa ei saata olla mainitsematta, että erityisissä kehyksissä, niinkun esim. särmeissä y. m. nähdään somasti tehtyjä korko-ompelukuvia, joka taito aikaisemmin jo lie ollut Suomessa, koska sen kerrotaan tänne tulleen luostari-kehityksen mukana. — Kiillotus oli näissä huonekaluissa aivan yleinen, paitsi sohvia, tuoleja ja peilinkehyksiä, joita osaksi kullattiin tai maalattiin valkoisiksi, sillä kultaus seurasi näitäkin, enimmäkseen siten, että pohja oli maalattu ja ylemmät paikat kullatut.
Sittemmin mukaantuivat mallit edellistä hieman raskaammiksi ja kulmat alkoivat tulla jossain määrin pyöreiksi, samassa katosi messinkiheloitus ja siaan tuli aivan pienet luukyltit. Silloin alettiin myös enemmän ruveta tekemään töitä kotimaan puista, sekä käyttämään värinä n. k. "seeveriväriä". — Tämäkään värjäystäpä ei ollut aivan helppoa, ensinnäkin vaati se kuivan puun, jopa tarvitsi sitä muutamassa tapauksessa lämmittääkin, sillä muutoin löi se itsensä plaikulliseksi ja viheriän näköiseksi. Lisäksi oli pakko puleerata se joka paikasta, paitsi leikkauksissa käytettiin erityisesti valmistettua paksumpaa lakkaa, joka lämmitettiin hartsin kanssa. Tällä kuitenkin oli se paha ominaisuutensa, että se halkeili, mutta oli sitä toistakin, jota kutsuttiin Vinetaus tärpäntiiniksi, joka ei halkeillut. Uusi värjäys tapa, joka aivan myöhäiseen on Suomessa tullut käytäntöön ja jota ammattimiesten kesken taavllisesti nimitetään "petsiksi", kerrotaan tänne tulleen erään Ranskalaisen puusepän muassa, joka oppinsa antoi pienemmästä velasta eräälle meidän maamme puusepälle, ja siitä sitten ensin levisi tämä värjäys tapa, joka mukavuutensa ja helppohintaisuutensa vuoksi nykyään on poistanut kaikki muut.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti