Kutoma- ja paperiteollisuus 3, 1914
Jute on, kuten pellavakin, n. s. runkoknituja, joita saadaan Kiinassa, Etu-Indiassa, Algierissa y. m. kasvavan jutekasvin rungosta. Kasvi on noin 3½ metr. korkea. Kun kasvi on tullut täysi-ikäiseksi ja leikattu, pannaan se kimppuihin, jotka asetetaan likoamaan johonkin allikkoon, jonka vesi hyvin hitaasti vaihtuu. Lionneista rungoista otetaan kuidut irti ja pestään puhtaalla vedellä ja kuivataan.
Kaikista kasvikuiduista on jutella suurin luontaisin kiiltonsa. Hienoimmilla lajeilla on kellertävä väri ja suuri kiilto. Halvemmat lajit ovat tummankellertäviä tai punervanruskeita sekä vähemmän joustavia. Kun edellistä jutelajia kehrätään usein puuvillaan, villaan ja silkkiinkin langoiksi, josta valmistetaan huonekalukankaita, mattoja y. m. käytetään halvempaa lajia vaan säkeiksi ja köysiksi.
Tavallisimmin värjätään jutea valkaisemattomana. Mutta jos kirkkaita värisävyjä halutaan on se valkaistava. Tällöin käytetään valkaisija-aineena mieluummin natriutnihypokloritia kuin klorikalkkiliuosta, koska jutekuitu tällöin vähemmin vahingoittuu. Valkaisuliuos valmistetaan seuraavasti: 25 klorikalkkia sekoitetaan hienona taikinana 1,000 litraan vettä, suoditaan ja liuokseen pannaan 10%:sta soodaliuosta niin kauan kuin ei mitään sakkaa enää synny. Syntynyt sakka saa asettautua astian pohjaan ja valkaisuun käytetään kirkasta nestettä.
Ennenkuin jute valkaistaan joutuu se joksikin aikaa laimeaan soodaliuokseen tai vesilasiliuokseen, jonka lämpö on 70°C. Jälkimäisessä tapauksessa ei sitä sittemmin tarvitse viruttaa. Kun liotus on tapahtunut, joutuu jute yöksi ½ Bé väkevään klorisoodaliuokseen, virutetaan vedellä puhtaaksi, hapotetaan, virutetaan uudelleen. Tämän jälkeen joutuu jute kaliumiperganati liuokseen, jossa on 2 gr. suolaa litrassa vettä. Tässä liuoksessa saa jute olla 1-2 tuntia. Kun jute on tullut tasasen ruskeaksi joutuu se tunniksi ilman vaikutuksen alaiseksi ja lopuksi liuokseen, jossa on 50 cm3 38° Bé väkevää natriumilisulfitiliuosta ja jokunen määrä suolahappoa. Kun jute on käynyt valkeaksi, se virutetaan. Mahdollinen kellervä väri poistetaan kehittämällä tunnettuun tapaan.
Klorisoodaliuos säästää jutekuitua paremmin kuin klorikalkki. Myöskin vetysuperoksidilla voidaan jutea valkaista. Yleensä voidaan jutea värjätä kaikilla niillä väreillä, jotka värjäävät puuvillaakin. Esitämme seuraavassa muutamia niistä.
Substantiiviset värit värjäävät jutea erittäin hyvin. Haudeaineena käytetään 0,5—1 % soodaa ja 3—5 % glaubersuolaa. Jos väri on tummaa käytetään glaubersuolaa 10—20 % juten painosta. Värjääminen alotetaan 60—70°C ja keitetään ½ tuntia, jonka jälkeen värjäämistä jatketaan ½ tuntia jäähtyvässä hauteessa. Jos halutaan kestävämpiä väriä, käsitellään jutea tämän jälkeen uudessa hauteessa jossa on 1—3 % kuparivihtrilliä ja 1—5 % etikkaa, noin 60°C 20 minuuttia.
Emäksiset värit värjäävät jutea parkkihapotta. Jute on itsestään hyvin parkkihappopitoinen kuitu ja siksi värjäytyy se suorastaan emäksisillä väreillä. Värjääminen toimitetaan kylmässä hauteessa ja lämmitetään haude vähin erin 80°C. Väriä on pantava hauteeseen vähin erin. Emäksisten värien värjäys on huonosti kestävä sekä valossa että pesossa.
Happamiakin värejä käytetään jutelle, vaikka nämä ovat varsin kestämättömiä. Haudeaineena käytetään alunaa 1—5 %. Värjääminen aljetaan 60°C, keitetään ¼ tuntia ja lopetetaan jäähtyvässä hauteissa. Jos kestäviä värisävyjä halutaan toimitetaan värjääminen joko rikki- tai kyyppiväreillä. Näiden värjääminen käy aivan samoin kuin yleensä kasvikuituja värjättäessä.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti