Ilmarinen 39, 27.9.1867
Ilmarisen 36 numerossa oli kirjoitus Sawakoista ja Äyrämöisistä, warsinkin heidän historiallisista keskuksistaan. Lisäykseksi woisi wielä muistuttaa, että "Lähteissä ison wihan historiaan" tawataan ilmoituksia ja wiittauksia menneen wuosisadan alussa tapahtuneesta wäen siirtymisestä Inkeristä Suomehen. — Tähän liitämme nyt muutamia tietoja Sawakkoin ja Äyrämöisten waatteenparsista, niitten muutoksista Walkjärwen pitäjässä. Menneellä wuosisadalla ei ollut warsin suurta eroitusta Sawakkoin ja Äyrämöisten puku-tawassa. Sawakko-naiset tokaan eiwät kostaan pitäneet rekko-paitaa, eikä walkeaa huntua (waan myssyä eli lakkia). *) Hameet owat Äyrämöisillä tykkönään willalangoista; heidän körteissäänpä owat loimet pellawas-rihmoista, kuteet willalangoista. Sawakoilla owat päinwastoin hameitten loimet pellawaista, kuteet willalangoista.Heillä oli myöskin paidan kaulus kirjoituksitta ja sepalus keskellä rintoja; hame oli sininen, sen 2, 3 tuumaa leweä helma punaisesta werasta; körtti*) musta, sen helma punainen; kosteli ihwan waltea, ilman kirjoituksitta; wiitta wallea, lyhyt, kirjoitettu ryntäiltä kahden puolen. Esiliinat oliwat walkeat, mutta niitten reunoihin oli pantu kotona "nyytinkipussilla", walkaisemattomista rihmoista, tehtyjä pitsiä (nyytintejä), joita oli pantu wiiruiksi esiliinan alapuoleenlin. (Äyrämöisetkin pitiwät nyytinki-esiliinaa ja paitsi sitä wielä mainittawaa "kirjawaa"). Tuommoista pitsiä pantiin walkeitten kaulawaatteittenkin reunoihin. Sukat oliwat walkeat tahi sinihiilillä sinisiksi painetut. Talwella pitiwät jaloissa "uulattikenkiä", kesällä waan wirsuja.— Äyrämöisnaisilla oli paidassa, leuan alla, neliskolkkainen rekko; paidan kaulus oli kaita, mutta punaisella langalla kirjoitettu; sepalus wasemmalla puolella, jossa se suljettiin naimottomilta pienellä waskisoljella, naineilta suurella hopeasolki-pätäkällä; heidän hame oli punainen, helma keltainen; tahi sininen, helma pnnainen; körtti punainen (myös kirjawaksi kutsuttu, koska siinä oli joku wiiru mustaa lankaa), sen helma niinikään punainen; tahi musta, helma punainen. Walkeasta sarasta oli heillä liiwi, "tankiksi" kutsuttawa; samaa mallia oli heillä talwella toinen liiwi, nimeltä "rystlappi". Heidän turkkinsa oli,niinkuin kirjoitettu wiittakin, lyhyt, ilman päällyksettä; sen 4 tuumaa leweä kaulus oli rewonkoipinahasta; kynnetkin piti olla näkywissä ja turkin helmaan oli pantu 2 wiirua mustaa, wikaista nahkaa. Olipa turkkiwyökin, 3 tuumaa leweä, punaisen ja walkean tirjawa, jota "wironwyöksi" sanottiin. Muuten pitiwät naiset silloin aina paidan päällä "lappawyötäkin"; se oli nahkainen hihna, waskilappoja täynnään; päissä oli suuret lukot ja wasemmalla puolella rengas, josta weitsi tuppineen ynnä neulapyssy riipattiwat. Äyrämöisten kirjawa esiliina oli yläpuoleltaan wiirukkaaksi kudottu; alapuolessa oli punainen werka-liisto, wielä alempana palanen kirjoitettua waatetta ja sitte punaisesta langasta tehdyt tupsut eli röpyt. Sukat ja kalsut oliwat heillä punaiset. Paitsi uulattitentiä pitiwät myös "kotikkaita". Morsiametkin käwiwät wirsuissa, joita joka lauantai hankittiin uusia, ihotuohesta tehtyjä. Kintaat (sormikkaat) oliwat hywin suuret, walkeat; joka sormen päässä 3 tuumaa pitkät töpyt. Ripillä käwijät tytöt, jotka siihen asti oliwat käyneet lewällä päin, alkoiwat kääriä hiuksensa, punaisen weran wäliin, paksuun tumpuraan niskasta ylöspäin. Werkapalmikon päät jäiwät riippumaan noin kahta waaksaa nistasta hartioille. Tämän käärön päälle pantiin pidättimeksi punaisesta werasta tehty, 2 tuumaa leweä säppäl, jossa oli tinaisia, piikkipäitä nastoja. Tämä käärö ja säppäl kuuluiwat pyhäpukuun; ne oliwattin raskaammat, kuin akkojen yhä pidetty pikkuinen huntu. Silloin naiset eiwät ostaneet muuta waatteisinsa, kuin punaista werkaa helmoihin, wiitan puoltatoista tuumaa leweään kaulukseen, tyttöjen pääkääröön ja säppäleen; muu kaikki tehtiin totona ja hankittiin kotiwaroista. Wäriaineitakiin ei ostettu, senkuin sinihiiliä waan; mustaa saatiin niittylähteistä; mataroita kuotittiin kotipellon pientarista ja saatiin wielä wiljawammalta Räisälästä.— Äyrämöismiesten ja Sawakkomiesten parsissa ei silloinkaan ollut paljon eroitusta, nyt ei sitä ole laisinkaan. Äyrämöismiehillä oli toki, niinkuin Äyrämöisnaisillakin, paidan sepalus wasemmalla puolella, liki olkapäätä; kaulus kaita ja tikattu; Sawakkomiehilläpä oli edellinen kestellä rintaa, jälkimmäinen leweämpi, tikkaamatta. Muinoin miehet eiwät täällä pitäneet paitaa pöksyjen ulkopuolella, niinkuin nykyisin Wenään muodin mukaan. Miehet pitiwät silloin walkeaa, lyhyttä wiittaa, melkein semmoista kuin naisetkin; miehien wiitassa tokaan ei ollut mitään punaista kaulusta; muuten siinä oli samallaisia punalanka-koristuksia, kuin naistenkin wiitassa; säämyskää oli miehien wiitoissa edellä wyötäisiltä aina kaulaan asti, ja säämyskässä oli raitti tinaisia tahi waskisia nappia. Miesten walkea kosteli, päällyksemätön turkki sekä wastamainittu wiitta oliwat niin kaidat edeltä, etteiwät reunat ulottuneet päälletysten. Oli wähän leweämpikin wiittalaji, suhmana wiitta, mutta sekin oli paljoa kaidempi, kuin nykyiset wiitat. Miesten koipia peitti silloin ylhäältä polwiin saakka mustasta sarasta tehdyt polwipöksyt, jotka polwen alapuolella nauhoilla köytettiin kiini; alempana oliwat säärykset eli housut, joita polwipöksyin suun alla nauhoilla kiinitettiin ja joiden yläpäässä oli supistawa soikka, joka oli punalangalla kirjoitettu ja lapatti alas säärien edessä. Taloissa pitiwät miehet wanhaan aikaan jaloissa "upokkaita" (pieksuja) tahi "ruojukenkiä"; jälkimmäiset oliwat muuten saappaan näköisiä, waan warret oliwat takanta auki, joita, niinkuin upokkaitakin, nahkanauhoilla ja waskisirkalla käärittiin säären ympäri kiini. Talwella pidettiin mustia karwahattuja, päällys mustasta sarasta, korwalliset hywin leweät. Oli kalliiimpiakin talwihattuja, joita rällihatuiksi kutsuttiin ja joitten päällyksenä oli mustaa nahkaa tahi samettia; korwallisissa oli ahmanhännän nahkaa. Toista laatua oli "siperska-" ja "pelkkawoi-hattu". Kesällä pidettiin ostetuita huopahattuja, sekä ympyriä-anturaisia että teräwä-anturaisia; niissä oli 6 suurta, tinaista, kullannäköisiksi silattua lappaa, 2 edessä, 2 takana ja 1 kummallakin puolella, mustaan samettinauhaan läwistettyinä. Paraimmat tämmöiset hatut maksoiwat noin 6 ruplaa pankossa. Kun näitä kalliimpia ruwettiin pitämään, oli jo ylpeys waatteenparressa päässyt wallalleen Walkjärwellä. Oli miehillä silloin kallis wyölajikin, Kalmikki-kussakko, joka maksoi 6 ruplan paikoilla. Wuoden 1825 waiheilla alkoi waatteenparsi täällä paljon muuttua ja Äyrämöis- sekä Sawakko-parsien erinäisyys enetä. Kaupungista ruwettiin nyt ostamaan kaitellaisia tarpeita. Äyrämöisnaiset ostiwat werkaa hameisin, kaikellaista kirssilantaa ja silkkiäkin kirjoituksiinsa, kultapitsiä, joita pantiin kirjawiin esiliinoihin koristuksiksi, wieläpä kentiätin ja paitsi sitä wäriä (warsinkin punaista konsselwäriä). Sawakot rupesiwat pitämään wiirukkaita hameita ja sinisestä, ostetusta kankaasta tehtyjä liiwiä, röijyjä, esiliinoja, kaulawaatteita, turkinpäällyksiä ja werkawiittoja. Miehet alkoiwat ostaa saappaitakin kaupungista. Noin w. 1837 asti kesti tätä kallista muotia taukoomatta, mutta silloin alkawat hengelliset herätykset ja kerittiläistuumat häwittiwät wähittäin liiallisia koristuksia naisten puwuista, niin että eroitus Sawakkojen ja Äyrämöisten wälillä taas wäheni; waan kansa oli kerran tottunut ostamaan waate-aineita kaupungista, ja kallista kauppaa yhä jatketaan. Naiset ostiwat ensin nantkia, satinaa ja wihtorinia liiwihin ja röijyihin, nyt pitää olla werkaa heidän palttoihinsa. Miehet pitiwät noin 30 wuotta takaperin paljon "wenäänwiittoja", jotka oliwat pitemmät ja leweämmät, kuin nuot wanhanmuotiset, kirjoitetut, lyhyet Suomen wiitat. Wenäänwiitoissa oli 3 samettinauhaa kummallakin rinta-aukon puolella. Niitä ei enää paljon pidetä, eitä harmaitataan wiittoja niin yleisesti, kuin ennen. Muotia täälläkin syntyy uusia, waikkei jota päiwä, niinkuin Pariisissa, niin toki joka wuosi. Jo 1840 alkoiwat miehet pitää sinisiä, sertukin mukaisiksi tehtyjä Jänterikkiä; sitte muutaman wuoden kuluttua, wähän pitempiä "kuitsaweikkoja"; sitte ostettiin Pietarista ihwan walmiita "Poteuhtoja"; nyt pidetään enimmiten werasta, nantkista ja satinasta tehtyjä palttoja.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti