Joulutunnelma 1929
Värjäili ruustinna-mamma joskus lankojaan, ja kerran kun Tolpon pastorin valkoinen kissa oli tullut atimaan Isoon-Pappilaan, joutui iloinen ruustinna taiteelliseen kiusaukseen ja värjätä porahutti pastorin kissan aneliinilla. Sitten hän ripusti kissalle runolapun kaulaan ja päästi mirrin menemään. Pasturskan lapset lytistivät nenänsä ruutuja vasten litteiksi ihmetellessään heleävärisen kissan toteutumista pitkin keväthankia:
»Ei oo meijän Mirri!»
»Kattokaa, sillä on kraji kaulassa!»
Juhlallisesti riensi koko pastorin perekunta kaunista kissaa vastaan - kissa naukui haikeasti - ja itse pastori, korottaen väräjävän klassillisen äänensä, luki lipusta ikäänkuin kirkkokuulutusta:
»Teiden Mirri juoksi tätinä,
Pruustinna färjäs siltä hännän,
Maalas hiukan myöskin selkää,
Rakkaat grannit, elkee pelkää!
Mirrillä oh kevät-mööti.
Nyt on Mirri sangen sööti
Jos Gustaf sekä Anna halaa:
Tulka meille syömän kalaa!
Passaa otta lapset mukaan.
Pois ei tartte jädä kukaan,
Glöm int bort, kom o’ titta:
Härrskapet bjudes pä enkel midda’!
- Cilly.»
Moisen kissaraportin saatuaan valjastutti pitäjänapulainen (Nyman) heti pläsipää-laukkinsa suuren summattoman reslan eteen, ja koko pikkupappilan konkkaronkka saapui naureskellen Isoon Pappilaan Matinpäivän mainiota matikkaa syömään. Nämä tällaiset »tillställingit» olivat meijän mamman arkisen elämän viattomimpia ilottelulta.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti