Kirjapainotaito 10, 1926
Käytännössä tulee mustan painovärin jälkeen ehkä kaikista useimmin punainen väri kysymykseen alkaen yksinkertaisesta reklaamirivistä aina hienoimpiin kolmi- tai useampiväripainatuksiin saakka. Samaten kuin käytön moninaisuus, ovat myöskin punaisten värien laadut hyvin monenlaiset ja värivivahdukset lukemattomat. Niitten kuivuminen paperille on myöskin hyvin erilaista. Toinen laatu kuivuu päivässä ja toinen vaatii sileälle paperille kuivuakseen jopa viikkoja.
Sininen ja vihreä sitävastoin ovat joitakin poikkeuksia lukuunottamatta melkein kaikki helposti kuivuvia värejä. Myöskin on niiden valonkestäväisyys melkoisen hyvä. Poikkeuksen tekee loistava Viridinilakka (Nachtgrün). Parhaiten valoakestävät värit löytyvät violeteista. On sentään näissäkin poikkeuksia. Kromikeltaisista löydämme koko joukon valoakestäviä värejä, alkaen vihreänvivahteisesta aina oranssiin saakka. Myöskin monet ruskeat kuuluvat valoakestäviin väreihin.
Värillisten värien käyttöhyvyys kulkee useimmiten rinnan niiden ominaispainon ja väriaineen laadun kanssa. Hyviksi painatuskelpoisuudeltaan luetaan etupäässä sellaiset värit, jotka siirtyvät helposti paperille eivätkä painettaessa pyri liimaamaan kehilöä ja paperia kiinni toisiinsa. Värit jotka eivät painettaessa siirry kunnolleen paperille jättävät epätasaisen painopinnan koska osa väristä aina jää kehilöön. Tällainen epäkohta johtuu kylläusein myöskin paperista. Väri, joka toiselle paperille jättää hyvinkin epätasaisen pinnan, saattaa toisenlaatuiselle paperille painettuna peittää mainiosti. Syy tällaiseen epätasaiseen peittämiseen on värissä oleva paperin laatuun verraten liian heikko sitoavaisuus. Se voidaan kyllä useimmiten auttaa sekoittamalla väriin pieni määrä vahvaa tai keskivahvaa liinaöljyvernissaa.
Valkoisten värien pääasiallisena tarkoituksena on muitten värien vaalentaminen. Väriä vaalennettaessa riippuu käytettävän valkoisen värin laatu siitä, halutaanko sekotettava väri vaaleanakin täysin peittäväksi vaiko läpikuultavaksi. Parhaiten peittäviä ovat titan- ja kremservalkoinen. Jälkimmäinen on lyijypitoista eikä sentakia ole rikkipitoisten värien sekotusväriksi sopivaa. Sentakia ei se myöskään ole ruokatavarapakkauksien tai -etikettien painamiseen kelvollista. Titanvalkoista, joka on jonkun verran peittävämpää kuin kremservalkoinen, voidaan sitävastoin käyttää kaikkien värien vaalentamiseen. Samaten voidaan heikommin peittävää sinkkivalkoista käyttää kaikkien värien yhteydessä. Läpikuultavia valkoisia löytyy sekotusvalkoinen, kiiltovalkoinen ja magnesiavalkoinen. Riippuen pienemmästä tai suuremmasta läpikuultavuudestaan näyttävät näinä väriaineet purkissa maidonvalkeasta kellertävän harmaaseen väriltänsä. Peittävät valkoiset sensijaan näyttävät purkissa puhtaan valkoisilta.
Värit, jotka kaupassa kulkevat plakaattivärien nimellä, ovat halpoja ja tarkoitetut yksinomaan ns. afissipaperille painettavaksi. Paremmat plakaatit, ilmoitustaulut ja muut samantapaiset työt vaativat tietenkin parempaa väriä käytettäväksi. On myöskin otettava huomioon jos plakaatit esim. tehdaslaitoksissa joutuvat olemaan jollain tavalla kaasupitoisen ilman vaikutuksen alaisena ja on tällaisissa tapauksissa käytettävä sellaista kestäviä värejä. (Jopa vähimmin arat maaväritkin voivat tällaisen ilman vaikutuksesta huomattavasti muuttua.)
Erikoisväreistä ovat kansivärit tunnetuimmat. Näitä löytyy hyvin peittäviä ja sitäpaitsi ominaispainoltaan raskaita värejä. Kuitenkaan ei värin peittovoima aina riitä toivotun värisävyn aikaansaamiseksi ja tällaisissa tapauksissa on, varsinkin erikoisen huokosrikkaissa papereissa turvauduttava kaksinkertaiseen painamiseen. Vaaleamman vivahduksen aikaansaamiseksi on kansivalkoinen käytännöllisintä. Kovapintaisia kansipapereita painettaessa on väri pidettävä mahdollisimman jäykkänä. Painettaessa suurempia pintoja, joissa tulee paljon väriä päällekkäin, on oltava varovainen painosta käsiteltäessä. Tällaisessa tapauksessa ei paperi enää jaksa imeä toista väriä sisäänsä koska se on jo ensimmäisestä väristä kyllästytetty. Ja koska ei toiseksi painetulla värillä ole mitään yhteyttä painospaperin kanssa vaan on se ainoastaan ensiksi painetun värin pinnalla, pyrkii se imeytymään väliarkkeihin. Seuraus on että painos ja väliarkit liimautuvat kiinni toisiinsa. Tällaisissa tapauksissa painoksen likaantumisen estämiseksi on ainoa varma keino ripustaa arkit kuivumaan. Riippuen huoneen korkeudesta, vedetään n. 2,50—3 m korkeudelle 1 mm vahvuisia rautalankoja seinästä seinään. Niiden kiinnittäminen käy helpoimmin väärillä vaatekoukuilla. Painoksen ripustaminen langalle tapahtuu kuvassa esitetyllä laitteella. Kaksi arkkia yhdistetään selkäpuolet vastakkain yhteen ja ripustetaan langalle.
Kiiltoväreillä painettaessa on huomattava, että siinäkin on paperi suurena tekijänä. Hyvin huokosrikkaalle paperille ei parhaallakaan kiiltovärillä saa kunnon kiiltoa aikaan koska tällainen paperi imee itseensä värin kiiltoa-antavine aineosineen päivineen sensijaan kun ne kovapintaisella paperilla jäävät pinnalle. Värin pitää olla kokoomukseltaan sellaista että se helposti itse kuivuu. Kiiltovärit ovat kaikki nopeasti kuivuvia. Nopea kuivuminen tekee kaikkikin värit kiiltäviksi mikäli niissä yleensä löytyy kiiltoa-antavia aineosia. Viimeistään päivää ennen painamista on väri kokeiltava ja halutun kuivumisnopeuden aikaansaamiseksi sekoitettava siihen tarpeellinen määrä sikkatiivia. Painoksen pitää tällöin olla seuraavana päivänä täysin kuivunut. Toinen keino kiillon tehostamiseksi on päällepainaminen kiiltopainolakalla. Lakan sekoittaminen väriin ei ole paikallaan koska värissä on koetettava säilyttää sen alkuperäinen syvyys. Ainoastaan aivan pieni sekoitus lienee suotavaa. Päällepainettaessa pitää ensiksi painetun värin varmasti olla kuivunut jos halutaan olla varmoja onnistumisesta. Jos ensiksi painettu väri ei ole aivan kuiva liuottaa kiiltolakka sen. Tällöin lakka ja väri sekoittuvat ja paperi imee myöskin osan lakasta sisäänsä, jolloin se ei enää täytä tarkoitustaan. Tähänkään tarkoitukseen eivät sovi kaikki paperit eikä kaikki värit. Kokeilu ennen painamista on suositeltavaa mikäli tehdas ei ole antanut ehdottomia ohjeita lakan käyttöön nähden. Painettaessa on varottava etteikiiltolakka kohdistu paperiinvaan ainoastaan kovaksi kuivuneelle väripinnalle. Painettaessa liimautuvat sellaiset arkit helposti väliarkkeihin ja irroitettua näkyy painoksessa läikkiä. Pienemmissä painoksissa onkin viisainta ripustaa arkit kuivumaan sitämyöden kun ne tulevat painettua.
Saippuan ja muitten pesuaineitten kääreiden painamiseen on käytettävä ainoastaan alkalivapaita värejä. Hiiva- ja ruokatavaraetiketteihin kelpaavat ainoastaan kosteutta kestävät värit, koska liuennut väri helposti tunkeutuu paperin lävitse ja värjää sisällyksen. Lävitsetunkeutuva väri pilaa myös hajullaan ruokatavaran maun.
Kohopainovärit ovat erikoisia vahvoja värejä kestääkseen puristuksen ja taivutuksen jonka alaiseksi ne painamisen jälkeen joutuvat.
Selatiinille ja selluloosalle painettavien värien tulee olla kiinteitä ja helposti kuivuvia. Ennen painamista on kokeiltava ettei värikuivuttuaan rapise pois.
Lakeerattujen paperien painamiseen käytettävien värien tulee olla kiinteitä. Tällaiset paperit kuitenkin ovat hyvin erilaisia. Riippuen lakkakerroksen vahvuudesta on käytettävä erivahvuisia värejä, lakkapitoisemmissa vahvempia värejä ja ohuemminlakatuissa heikompia.
Lueteltuihin erikoistarkoituksiin värejä tilattaessa on viisainta ilmoittaa tehtaalle tarkoitus ja esittää näyte käytettävästä paperista.
Olemme kosketelleet ainoastaan paperin ja värin suhteita ja vaikutusta toisiinsa mutta löytyy myöskin seikkoja, joissa väri ja kehilö vaikuttavat toisiinsa. Näin on laita rikkipitoisissa väreissä. Nämä eivät sovi kupari- ja galvanokliseitten painamiseen koska niissä oleva rikki syövyttää kuparia ja kuparilla taas on vaikutuksensa väriin. Esim. zinoberilla painettu kuparikliseevedos tulee koneesta ruskeana. Joissakin valkoisissa väreissä voi vivahdus myöskin muuttua, jos rikki ja lyijypitoisia värejä tulee päällekkäin tai muulla tavalla sekoittuu keskenään.
Jauhepronssauksessa pitää painettavalla värillä olla kaksi ominaisuutta. Sen pitää tarttua paperiin ja sitäpaitsi sitoa sille siroteltu metallipulveri. Tähän tarkoitukseen löytyy tehtaitten valmistamia värejä ja niitä tietenkin käytetään tavallisesti mutta voidaan niitä tavallisesti tilapäistä tarvetta varten itsekin valmistaa sekoittamalla halutunvivahteiseen väriin joku määrä vahvaa vernissaa. Valmiit pronssivärit ovat painettavat normaali värimäärällä eikä liian pienellä puristuksella. Paras tulos saadaan kiilloitetulle paperille painettaessa. Telojen kuivuminen kesken painamisen voidaan auttaa pienellä määrällä tärpättiä. Pronssivärien tapaisia, joskin painatuskelpoisempia ovat "Atlas"- ja "satiini"-värit. Näille väreille ominaista on niissä itsessään löytyvä metallimainen kiilto. Eri vivahdusten valikoima on laaja.
Der Graphisehe Betrieb-lehdessä
Gebhard Hartmann
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti