Uusi Suomi 60, 11.3.1928
Taas se on tullut maaliskuun kirkas aurinko. Ja taas on sillä sama ihmeellinen vaikutus meidän ympäristöömme kuin ennenkin. Kuinka iloisiksi se tekeekään huoneemme, kuinka heloittavia väriläikkiä se siroitteleekaan ympärillemme ja kuinka kurjan kuluneiksi ja nukkavieruiksi se todistaakaan ne vaatekappaleet, joilla me itseemme verhoamme.
Kuinka kevätaurinko saattaakaan olla armoton esim. koko talven meitä uskollisesti palvellutta takkiamme tai hattuamme kohtaan! Ja kuinka painavilla ja lämpimillä nuo vaatteet tuntuvat kulkiessamme maaliskuun kirkkaan taivaan alla. On enemmän kuin luonnollista, että meidän ajatuksemme siirtyvät kevättamineisiin, siihen värikkääseen hattuun, joka jo kurkistaa vastaamme jonkun muotikaupan näyteikkunasta ja siihen pitkään, pehmeään takkiin, joka parhaillaan valmistuu jonkun liikkeen tulista kiirettä sykkivässä työhuoneessa. Minkälaisia sitten ovat tänä vuonna nuo keväluutuudet? Minkälaisia on siis niiden valittava, jotka ovat siinä onnellisessa asemassa, että heidän täytyy hankkia uutta, ja minkälaisiksi siis koetettava muovailla vanhojaan niiden, jotka säästyvät uutuuksien tuottamilta menoilla?
Mitään maailmaa mullistavia uutuuksia ei ole tulossa. Hauskaa, eikö niin? Jos ensin katselemme tulevia hattujamme, voimme todeta, että ne ovat hieman pienentyneet, mikäli se vielä on mahdollisia. Ne ovat useimmissa tapauksissa aivan pään muotoisia, kuitenkin ovat viime syksyiset kypärät vallan hävinneet. Ne on pienin muutoksin tehty hieman toisen näköisiksi. Korvia hautoneet sulkaryhmät on poistettu ja sijalle on pantu väriin sopiva koristesuikale joko kankaasta tai huovasta.
Useimmissa hatuissa ei ole reunoja ollenkaan, taikka oikeastaan niissä on, mutta ne on käännetty ylöspäin ja vain jokin pieni kulma pistää esim. toiselta sivulta alaspäin. Reunalliset halut ovat n.s. kellomallia. Entä ainekset! Huopaa, silkkiä, molempia yhdessä tai erikseen, vieläpä yhdistettynä olkipunoslenkin kanssa. Aivan kuten ennenkin. Kukapa enää voisikaan keksiä mitään uutta noihin pieniin, päänmukaisiin, sileäpintaisiin laitoksiin, jotka eivät siedä edes koristeinaan muuta kuin jonkun pienen soljen tai värikkään nauhapalan.
Entä värit! Musta syrjäytti syksyllä aivan yllättäen kaikki n.s. muotivärit, ja se on yhä edelleenkin ylenmäärin hienoa, mutta sen kanssa kilpailevat suosiosta monet herkulliset vaaleat värit, kuten kellertävänharmaa, harmaa, hiekanväri j.n.e. Viimeksimainitut, pastellinpehmeät värit ovatkin erittäin sopivia keväthatluihimme kunhan ne vain sointuvat myöskin toisen tärkeän tekijän, päällystakkimme, väreihin.
Päällystakki on pitkä, tavallisesti hameen helmaan asti ulottuva, toisinaan vain 7/8 pituutta. Malli suora, kuten aikaisemminkin. Pääasiallisin koristelu on selkäkappaleessa; ei juuri näe lakkia jossa selkä olisi aivan sileä ja yksimittainen. Melkein jokaisessa kulkee keskiselässä vaslalaskos (ai sillen pieniä palkolaskoksia hartioissa, useissa on yläosassa kaarroke, alaosassa laskoksia. Hoikkia ja pitkiä henkilöitä pukevat hartiaviitat ovat yhä edelleen käytännössä.
Ne, jotka teettävät takkinsa ja joutuvat siis itse valikoimaan kankaansa, saattavat helposti mennä päästään hieman pyörälle sitä tehdessään, sillä niin tavattoman monipuolisia näkyvät olevan liikkeiden kevätkangasvarastot. Pehmeitä ulsterintapaisia kankaita, sekä paksuja että ohuita, näkee rinnan pehmeiden kashakudosten kanssa, ja joka vuosihan ilmestyy mitä ihmeellisimmän nimisiä, kauniskudoksisia uutuuksia, jotka väricnsä pehmeydellä ja jollakin pienellä erikoisuudella syrjäyttävät edellisen vuoden laatukankaat. Samettia on jo talvella käyletly takkikankaana, eikä se suinkaan keväälläkään tule väistymään muiden tieltä
Kolmikulmainen, löyhästi kaulan ympärille solmittava huivi on jo monena vuonna pyrkinyt meidän vaattehistorame somisteeksi, multa sillä ei ole ollut juuri huomattavaakaan menestystä. Nyt se jälleen koettaa valloittaa naismaailman suosiota esiintyen milloin päällystakin, milloin puseron, vieläpä juhlapuvunkin somisteena. Musta juhlapuku peilisamolista ja sen somisteena kirjava, kolmikulmainen, kaulasta solmittu huivit Se ei voi olla chic'iä niiden mielestä, jotka ovat tottuneet näkemään kolmikulmaisen huivin sen tavallisessa, arkipäiväisessä käytännössä. Puserojen ja muiden „reippailupukujen" somisteena se kyllä on paikallaan.
Yksinkertaisia ja hauskoja ja ennen kaikkea kauniin värisiä ovat tämän kevään pukineemme. Poissa ovat ruskeat, tummanharmaat y.m. aivan yksiväriset kankaat ja niiden sijalla on mitä moninaisinta vaihtelua niin väreissä kuin kudonnankin laadussa ja kuvioituksessa.
- Annette.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti