SIRO
Pesun kestävä,
himmeä öljyväri
TIKKURILAN TEHTAAT
Vernissa-, Väri- ja Lakkatehdas
Omistaja:
A.B. Schildt & Hallberg O.Y.
TIKKURILA
[2]
[3]
Tikkurilan Tehtaat laskevat tänä vuonna kauppaan uuden erikoisvalmisteen. Tehtaan vanhastaan tunnettu, meidän maassamme ainutlaatuinen himmeä sisäseinä- ja sisäkattoväri WALLPAINT, on taiteelliselta ja koristeelliselta vaikutukseltaan edelleen voittamaton. Tämän värin heikkona kohtana voidaan kuitenkin pitää sitä seikkaa, että se seinävärinä on arka kosketukselle ja vaikea puhdistaa. Vasta jonkun vuoden vanhana on pinta niin kovettunut, että se kestää jonkinverran puhdistamista, mutta ei tällöinkään täysin tyydyttävässä määrässä. Koska nykypäivien makusuunta kuitenkin yhä enemmän viittaa kohti maalattuja seiniä varemmin käytettyjen tapettien asemesta, ovat Tikkurilan Tehtaat sisäseinämaalauksia varten nyt laskeneet kauppaan uuden himmeävärilaadun nimellä
SIRO.
[4]
SIRO toimitetaan käyttövalmiina. Ennen käyttämistä sekoitetaan purkin sisältö tavalliseen tapaan pohjaa myöten, jotta värivivahdus tulisi yhteäinen ja tasainen.
SIRO kuivuu muutamassa tunnissa muodostaen kauniin himmeän, sametille vivahtavan tahi ehkä lähemmin munankuorenkiiltoa muistuttavan pinnan, joka on erittäin koristeellinen, lämmin ja taiteellinen vaikutukseltaan sekä ennen kaikkea käytännöllinen. SIRO-väri nim. muodostaa kovan, kosketusta kohtalaisen hyvin kestävän pinnan, joka myös on pesunkestävä.
SIRO-pintaan sattuneet tahrat ja kädenjäljet voidaan poistaa pyyhkimällä pinta tärpättiin kostutetulla pehmeällä rievulla tahi tupolla. Myös voidaan tahraantunutta kohtaa pestä saippualla ja vedellä tahi esim. Sampo- tai muilla sentapaisilla jauheilla ja vedellä. Vaikeata on luonnollisestikin edeltäpäin antaa aivan selviä ohjeita,
[5]
koska pesutapa jonkinverran riippuu siitä minkälaatuinen tahraantuminen on kysymyksessä.
SIRO-väriä voidaan käyttää laasti-, betoni-, puu-, pahvi-, tapetti- y.m.s. pintoihin. Se on erittäin hyvin kiinnitarttuva, ei halkeile eikä lohkeile tietystikin sillä edellytyksellä, että pohja, mille väri on maalattu, ei ole virheellisesti tehty.
SIRO on erikoisesti sopiva n.k. ENSO ja VALTTI tapettien maalaukseen.
Yhdellä kilolla SIRO-väriä sivellään n. 7-8 m2:n ala. Eri sävyjen menekki on jonkinverran erilainen riippuen niihin käytetyn värijauheen ominaispainosta.
SIRO-väriä toimitetaan 24 pääväriä värikartan N:o 5 mukaan. Osa näistä on samalla tummia taittovärejä, joita valkoiseen tai vaaleampiin SIRO-väreihin sekoittamalla voidaan saada haluttuja värivivahduksia. Värejä
[6]
keskenään sekoitettaessa on kuitenkin huomioitava, että värillä tuoreena liuoksena on toinen, tavallisesti tummempi (tummilla sävyillä tavallisesti vaaleampi) vivahdus kuin kuivuttuaan. Sekoittamisen tulee senvuoksi tapahtua varovasti ja sopivalla pinnalle tehdyn koesivelyn on annettava kuivua halutun värisävyn saamiseksi. Erikoistarpeita varten valmistaa tehdas kuitenkin myös haluttuja värisävyjä asiakkaan värinäytteen mukaan.
SIRO-väriä valmistetaan mahdollisimman valonkestävistä väriaineista, jonka vuoksi se on huomattavasti vastustuskykyisempi valon vaikutukselle kuin yleensä seinäpaperit eli tapetit.
SIROA suositellaan käytettäväksi kouluissa, sairaaloissa, kasarmeissa, virasto- ja konttorihuoneustoissa, tehtaissa, porraskäytävissä, keittiöissä, eteisissä, yksityishuoneustoissa y.m.
SIRO on myös sopiva ja kestävä väri keskuslämpökennostojen, jalkalistojen
[7]
y.m.s. maalaamista varten. Vielä voidaan SIROA hyvällä tuloksella käyttää näyteikkunarakennelmien maalaukseen. SIROA voidaan myöskin käyttää ruiskussa. Tarpeen vaatiessa
ohennetaan se tärpätillä.
Töppäämällä tahi n.s. sienitöppäyksellä kahdella tai useammalla sävyllä voidaan SIRO-värillä saada seinäpintoja, jotka taiteelliselta ja koristeelliselta vaikutukseltaan ovat erinomaisen hienoja. Sienitöppäystä varten tehdään väri ohuemmaksi. Jos se on liian paksua, tulee seinäpinta karkean ja ruman näköiseksi. Paras ohennus on seos, jossa on 1/3 osa öljylakkaa ja 2/3 tärpättiä. Yksiväristä sileätä seinäpintaa SIROLLA maalattaessa on käytettävä höllästi sidottua sivellintä ja heti kun väri on sivelty hakataan se töppäysharjalla. Täten saadaan hyvin tasainen ja kauniin näköinen pinta. Maalaus on tehtävä siten, että maalataan pienempi ala kerrallaan, esim. n.
[8]
40 cm leveä katosta lattiaan ulottuva kaista, aina ylhäältä alaspäin ja siten jatketaan ympäri huonetta. Maalaus on tehtävä keskeyttämättä yhteen menoon, jolloin saumoja ei tule näkyviin.
Pohjustusmenetelmät ovat yleensä samat kuin öljyvärillä. Puupinta pohjustetaan tavalliseen tapaan öljyvärillä. Betoni- tai laastipintoja maalattaessa on hyvä ensimäiseen pohjustussivelyyn käyttää Tikkurilan Sementtiväriä. Sitä paitsi on luonnollisestikin myös katsottava että seinäpinta on kuiva ennen kuin maalaustyö aloitetaan. Pahvi- tai tapettipintaa, siis myös ENSO- ja VALTTI-tapetteja maalattaessa, pohjustetaan pinta ensin liimavedellä, jonka päälle tehdään välimaalaus öljyvärillä. Öljyvärin kuivuttua tehdään viimeistelysivelty SIRO-värillä. Viimeistelypinnan tasaisuus ja kauneus riippuu luonnollisestikin suuressa määrin siitä miten huolellisesti pohjustus on tehty.
[9]
SIROA voidaan myös erinomaisen peittokykynsä ja nopean kuivumisensa vuoksi hyvällä tuloksella käyttää emalivärin ja öljylakan pohjavärinä. Myös kuullotusväriksi soveltuu SIRO hyvin, ohennettuna tällöin vernissalla ja tärpätillä.
S i r o-väriä käytettäessä on huomioon otettava seuraavat yleiset säännöt:
- pohjustuksen tulee olla hyvin puhdistettu tomusta, rasva-aineista, liasta y.m.:
- maalaus on tehtävä puhtaalla siveltimellä, käytetty sivellin on uutta parempi;
- väriä on siveltävä kohtalaisen runsaasti, ei. kuitenkaan niin että se valuu. Liian ohueen siveltynä tulee pinta rumaksi;
- jokaisen sivelyn tulee olla täysin kuiva ennenkuin seuraava tehdään sen päälle;
[10]
- mitä paremmin ja huolellisemmin pohja on valmistettu, sitä tyydyttävämmäksi sekä koristeellisessa että taiteellisessa suhteessa tulee tulos.
Seuraavassa selostamme yksityiskohtaisemmin eräitä työmenetelmiä.
A. Uutisrakennus.
Vastarapatun seinäpinnan pitää olla hyvin kuiva, ennenkuin maalaustyöt aloitetaan.
A. 1. Yksinkertainen menetelmä.
Seinäpinta hiotaan ja harjataan pölyharjalla puhtaaksi. Hiominen suoritetaan esim. puupalasella, joka on noin 1x4x7 tuumaa. Seinäpinnassa esiintyvät reiät, halkeamat ja rosopaikat täytetään kipsiseoksella, jossa on 2 osaa kipsiä ja 1 osa hienoa hiekkaa. Täten kipsattava paikka on ensin runsaasti kasteltava vedellä si-
[11]
veltimen avulla. Edellämainittu kipsi ja hiekkaseos muodostaa pinnan, joka on hyvin samanluontoinen kuin savilaastipinta. Puhdasta kipsiä ei tällaisen seinän paikkaukseen pitäisi käyttää, sillä kipsi muodostaa pehmeän pinnan, johon maali imeytyy enemmän kuin laastipintaan, josta taas on seurauksena, että maalipinnan kuivuttua kipsatut paikat tulevat näkyviin hieman erisävyisinä kuin muu pinta. Jos kuitenkin on käytetty puhdasta kipsiä, ovat kipsatut paikat
ensin siveltävät spriilakalla tai täytemaalilla ennenkuin pohjustussively tehdään.
Kun edellämainittu paikkaustyö on tehty ja kuivunut, pohjustetaan koko seinäpinta ohuella öljyvärillä. Tämän
kuivuttua sivellään sen päälle tavallista öljyväriä samaa sävyä kuin se, mikä tulee olemaan viimeistelyvärillä, jonka jälkeen seinä viimeistellään S i r o'lla.
[12]
Jos rappaus on tehty huolellisesti, sileällä ja hienolla pinnalla, saavutetaan tällä yksinkertaisella menettelyllä erittäin miellyttävä tulos.
A. 2. Parempi menetelmä.
Seinähiotaan ja harjataan puhtaaksi. Rosopaikat täytetään kipsillä. Tässä voidaan käyttää puhdasta kipsiä. Tämän jälkeen sivellään yli koko seinän täytemaalia (seinä spaklataan eli laastitetaan), jonka kuivuttua se hioen maalataan öljyvärillä. Hiontamaalauksen kuivuttua sivellään seinälle halutun sävyistä öljyväriä, ja viimeistelysively tehdään S i r o'lla.
A. 3. I:sen luokan työ.
Seinäpinta hiotaan sileäksi, harjataan puhtaaksi, rosot täytetään puhtaalla kipsillä, kuten edellä on selitetty. Tämän jälkeen toimitetaan
[13]
laastitus täytemaalilla kahteen kertaan. Täytemaalin kuivuttua suoritetaan hiontamaalaus ohuella öljyvärillä, jonka jälkeen vielä kerran suoritetaan n.k. hienolaastitus ja uusi hiontasively. Sitten pohjustetaan pinta halutun värisellä öljyvärillä sekä valmiiksimaalataan S i r o'lla.
Seinäpinta voidaan tehdä joko yksiväriseksi tai edellä selitetyllä tavalla kirjavaksi töppäämällä eli ströpläämällä.
B. 1. Ennen öljyvärillä maalattu kivi- tai puuseinä tai katto.
Seinä tai katto pestään suopavedellä, johon on lisätty soodaa rasva-aineiden y.m. likaisuuksien poistamiseksi. Vanha irtaantunut maali raapitaan pois ja siten paljastaneet paikat
maalataan öljyvärillä, täytetään täytemaalilla yhteen, tai kahteen kertaan, riippuen paikattavan kohdan syvyy-
[14]
destä. Täytemaaliin voi tällöin lisätä hieman kipsiä, jolloin se täyttää paremmin. Tämän jälkeen pohjustetaan ja hioen maalataan koko pinta värillä öljyvärillä ja valmiiksimaalataan S i r olla.
B. 2. Yksinkertaisempi menetelmä.
Pinta pestään, paikataan, laastitetaan ja pohjustetaan kuin edellä on selitetty. Hiontamaalaus jätetään pois ja viimeistely sively S 1 r o'lla tehdään pohjustusmaalaukselle.
C. Seinät ja katot, jotka ovat ennen maalatut liima- tai kalkkivärillä.
Vanha väri liuotetaan vedellä ja poistetaan terästasottajalla, jonka jälkeen pinta vielä pestään puhtaalla vedellä ja sienellä hankaamalla. Sitten menetellään mielen mukaan kohdissa A-1, A-2 tai A-3 mainitulla tavalla.
[15]
Paksumman kalkki- tai liimavärikerroksen jättämistä Siro'n alle on vältettävä, koska nämät maalit myöhemmin voivat irtaantua ja siten pilata pinnan. Mutta jos katto tai seinä on aikaisemmin vain kerran sivelty liima- tai kalkkivärillä, niin ei ole välttämätöntä pestä tätä väriä pois. Se voidaan hioa pois karkealla Wienerkivellä, jonka jälkeen pinta sivellään ohuella öljyvärillä ja käsitellään muuten kuten edellä on selitetty.
D. Vanha tapettiseinä kivirakennuksessa.
Tapetti liotetaan lämpimällä vedellä ja raapitaan pois terästasottajalla, jonka jälkeen pinta käsitellään jonkin kohdissa A tai B mainitun menetelmän mukaan.
Jos tapetti on lujasti kiinni seinässä, niin ettei se maalauksen aiheuttamasta kostumisesta irtaannu sekä
[16]
jos pohja muuten on hyvä, voidaan tapetti jättää paikoilleen ja sivellä vahvemmalla liimavedellä huokosien täyttämiseksi, jonka jälkeen se pohjustetaan halutun sävyisellä öljyvärillä ja valmiiksimaalataan SIRO'lla.
Jos tapetin värisävy on osapuilleen sama kuin haluttu SIRO-sävy, niin voidaan tätä sivellä liimasivelyn päälle, ilman öljyväripohjustusta.
Liimavärisivelyn voi myös jättää pois ja tapetti pohjustetaan heti öljyvärillä. Jos tämä pohjustus tehdään huolellisesti, riittää sen päälle yksi SIRO-sively.
Yksinkertaisimmissa tapauksissa voidaan SIRO'a myös sivellä suoraan seinäpaperillekin, ilman liima- tai öljyväripohjustusta, mutta vaaditaan silloin kaksi sivelyä SIRO'lla, hyvän tuloksen saavuttamiseksi.
Puutalojen tapettiseinien suhteen voidaan myös menetellä viimeksimainitulla tavalla.
[17]
E. 1. Uusi paneeliseinä.
Oksat lakataan spriilakalla, koko seinäpinta sivellään senjälkeen kerran Tikkurilan Lakkapohjavärillä ja hiotaan, jonka jälkeen se on valmis siveltäväksi SIRO'lla. Jos halutaan hienompaa pintaa, voidaan se lisäksi täyttää ja hioen maalata sekä käsitellä aikaisemman selityksen A-kohdan mukaan.
E 2. Vanha paneeliseinä.
Jos seinä on aikaisemmin maalattu öljy- eli liimavärillä menetellään selitysten mukaan kohdissa B tai C.
F. Seinät ja katot puurakennuksissa, jotka ovat vuoratut pinkopahvilla.
On katsottava että pahvi tulee hyvin pingoitetuksi ja kiinnitetyksi. Näkyvien naulalistojen yli liimataan pinkopaperia j a koko pinta sivellään vahvalla liimavedellä. Tämän jälkeen
[18]
tehdään pohjustussively yli koko pinnan tavallisella öljyvärillä ja sen kuivuttua laastitetaan liitokset yhteen tai kahteen kertaan tarpeen mukaan. Ensimäiseen lastitukseen on välttämätöntä lisätä kipsiä. Sitten paikataan kaikki laastitetut kohdat öljyvärillä ja pinta valmiiksimaalataan SIRO'lla.
Milloin sopii, voidaan myös menetellä jollakin kohdassa D. mainitulla tavalla.
Seinien suhteen, jotka ovat vuoratut Ensokartongilla, menetellään samalla, tavalla kuin edellä pinkopaperin suhteen on selitetty. Huomioitava on kuitenkin, että kaikkien liitosten yli on liimattava ohuita, noin 8 cm leveitä kangaskaistaleita. Kun liimatut paikat ovat kuivuneet, sivellään niiden päälle täytemaalia, joka kuivuttuaan hiotaan sileäksi. Täten saadaan kestävä ja sileä seinä- tai kattopinta.
[---]
[---]
Helsinki
K. F. Puromiehen Kirjapaino O.-Y.
1935
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti