Oulun Wiikko-Sanomia 8, 28.3.1857
(Lisää viime lehteen).
Lasi on myös lämpimän suojelija; ainoasti aiwan wähä lämmintä menee lasin läpi ulos; metallien, niinkuin raudan ja kuparin, läpi kulkee lämmin paljoa sukkelammasti. Lasin lämpimän pitämisen näkee parhaite kaksinkertaisia lasia katsoessa. Kun powain siwut oivat wisusti tukitut, ei lasien wälistä pääse se siinä olewa lämmin ulos eikä siihen tule huoneesta paljo lisää. Kun keittosuoloja pannaan kaksinkertaisten lasien wäliin, pitäwät suolat lasien wälin niin kuiwana, etteiwät akkunat ollenkaan jäädy. Jos nyt wielä ajatellaan, kuinka lasista tehdyillä kiikareilla nähdään kauwas, kuinka lasista tehdyillä kaukotorwilla tutkitaan taiwaan piiriä, kuinka isoinnuslaseilla nähdään pienimmätkin kappaleet, joita ei silmä eroita, niin totisesti täytyy sanoaksemme, että kullatta ennen kyllä tullaan toimeen kuin lasitta.
Niin olemme nähneet tuon akkunan tarpeelliseksi ja lasin oleman suuresti arwollisen ja hyödullisen. Katselemme wielä muita tapauksia lasin awulla. Lasia tutkiessa tulemme puhumaan niistä tapauksista, jotka kuuluivat näkö-oppiin. Näkö-oppi! mikä se on? eikö ihminen woi nähdä oppimattakin? Katsepa jo tuota rintalasta, kun wiet sen peilin eteen ja se näkee siinä kuwansa, eikö jo se kummastele ja ilolla katso sitä. Jos panet kynttilän pimiään kamariin palamaan ja katsot ulos, niin näet saman kynttilän kuwan olewan palawana ulkona ilmassa. Tuota kummastelewat nuoret lapsetkin; mutta aika-ihmiset, jotka jo owat tottuneet että niin se on, eiwät pidä siitä waaria: mutta he eiwät kuitenkaan woi sanoa miksi se niin on. Se on tietty, että se ulkona olewa kynttilä on sisällä palawan kuwa, joka, jos ulosmennään katsomaan, katoaa pois. Peililasin takapuoli on peitetty eläwästähopiasta ja sinkistä tehdyllä sekoituksella, ja maa ulkona lasin takana on waloon wastaajana samalla lailla kuin peililasin taus. Jos huudat wuorta taikka mutta korkiaa paikkaa likellä, niin wastaa äänesi siihen ja kaikkiin siitä takasi; jos nakkaat nahkapallilla seinään, kimmalnaa se siitä lentäen takasi. Samalla lailla on se walon kanssa. Kynttilän walo lentää lasin läpi eteriaalloissa lasia wastaan, josta se kimpoaa takasi ja tulee niin kuwaksi. Jota etemmäksi kynttilän wiepi akkunasta, sitä etemmäksi pakenee sen kuwakin uIkopuolella, ja jos kynttilää wiedään likemmä akkunaa, tulee kuwakin likemmä. Kuwa näyttää siis olewan yhtä kaukana lasin takana kuin kynttiläkin on lasin etupuolella. Mutta wälistä näkyy yhdestä kynttilästä kaksikin kuwaa ulkona. Kuuluupa wälistä kaksikin kertaa kaikuminen äänestä. Kaksi kynttilän kuwaa tulee siitä, että walon kanssa kulkewat eteri-aallot wastatessaan sisäpuoleiseen lasin pintaan panewat lasissa olewan eterin tärisemään, ja tämän eterin aallot murtuwat taas takimmaisessa pinnassa ja waikuttawat takasi huoneesen ja silmään.
Akkuna on kuin peili, jonka pohjana on itse huoneen sisus, ja akkuna-lasista kuwastelee walo ulospäinkin. Lasilla on sen wuoksi niin hywä omituinen kiilto, ettei kukaan maalari woi saada sellaista, waikka kuinka koettaisi, ja siksi että akkuna lasi on kuin peili, kuwastelewat siitä niin kullan kauniina ilta-auringon säteet ja ehtoo-ruskokin, kuin myös kuun walo kirkkaan hopion näköisenä.
Myös hawailsemme huoneessa, etteiwät seinät kuwasta lasissa niinkuin kynttilä. Jos nahka-palli nakataan kiiwaasti seinään, kimpoaa se siitä ja lentää takasi; samalla lailla lentäwät kynttilä-walon aallot kiiwaasti lasiin, kimpoawat siitä takasi silmään ja näyttäwät siinä selwän kuwan. Mutta jos palli nakataan hiljaa seinään, ei se palaa takasi, waan putoaa seinän wiereen; niin ei tummain kappalten, niinkuin seinäin, kuwa pääse enää lasista takasi silmään, kun niistä menewät heikot walon aallot lasiin, jotka eiwät jaksa enää lasista kimmota takasi silmään, samalla lailla kuin ei heikko äänikään woi antaa kaikkua, että wastaisi takasi korwain tuntosuoniin.
Aiivan kaunista waloa näkyy kastellussa akkunassa. Jos kastellun akkunan läpi katsoo kuuta, näkyy kehä sen ympärillä. Samoin myös näkyy wälistä muutenkin kehä olewan kuun ympärillä, josta talwella odotetaan tuisku-ilmaa. Walon säteet ikään kuin mutkistuwat silloin sumu-ilmakerran läpitse. Kosteus akkunassa, jonka läpi kuun walo tulee, on sama kuin sumukin ilmassa.
Mutta jos wettä piristellään akkunaan, että siihen tulee pieniä wesiherneitä, ja näitten läpi katsotaan syrjästä aurinkoa wasten, niin näkyy jokaisessa wesiherneessä wesikaaren wärit. Samalla lailla jos panet juomalasin wettä täyteen akkunalle päiwäpaisteesen niin tulee wesikaaren wäri juomalasin wiereen. Tästä näette, ettei wesikaari ole muu kuin wesipilwien läpi murtunut auringon walo. Se on siis wäärä luulo, että wesikaari olisi joku torwi, joka imisi wettä järwistä, joista ja muista wesipaikoista. Siksi ei wesikaarta koskaan tule, jos ei aurinko paista wesipilweä wasten. Wärit tulewat ainoasti auringon walosta; jos esimerkiksi on pimeä, emme näe yhtään wäriä. Jokainen walo-aalto, joka tulee auringosta meille, sisältää usein wäri-osia, jotka jos ne koossa ennättäwät silmiimme, näkywät walkeilta, samalla lailla kuin kauniilta sointuivat äänet kerrassaan tulewat korwiin.
Nyt lopetan teille puheeni lasista ja walosta; wasta puhuu, kun tulemme yhteen, teille lämpimästä.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti