Suomalainen Wirallinen Lehti 40, 4.4.1871
(Jatkoa n:roon 38.)
[Jutusta on tässä vain osa]
[...]
Suomalaisin kiitetään ylehensä siisteiksi, ja totta onkin, että useimmat esineet heidän huoneissaan owat paljon paremmassa kunnossa kuin useallakaan Norjalaisella kalamiehellä. Mutta sanotaanpa myös, että se Suomalainen, jota tekee tästä säännöstä poikkeuksen, saattaa osoittaa suurempaa siiwottomuutta kuin yksikään Norjalainen tahi Lappalainen. Tuo Suomen kansan yleinen tapa, että kullakin talolla, köyhimmälläkin täytyy olla sauna, on osaksi Norjassakin woimassa. Itäisessä Kainun kaupungissa ei ole kumminkaan kuin 3 tahi 4 saunaa.
Suomalainen, jos waan hänellä on waroja, mielellään maalauttaa pöydät ja penkit, wuoteet ja tuolit. Eräässä tuwassa Kainun-kaupungissa näin pöydän, jonka oli maalannut kaupungin etewin taideniekka, Mikko Hietola. Laidoilla näkyi muutamia somia koristeita ja keskelle oli koetettu kuwata yhtä osaa Wesisaaren kaupungista. Taiteellisessa katsannossa tämä oli hywin waillinaista, mutta kumminkin niin luonistunutta, että siinä tunsi sekä kirkon, että useita kaupungin talojakin y. m. Kentics on maailma Mikko Hietolassakin menettänyt suuren maalaajaneron.
Puolet Kainun kaupungin taloista owat seinäpapereilla warustetut. Jokaisen Suomalaisen talossa löylyy talwiakkunat. Tämä ei ole tawatonta Norjalaisenkaan talossa. Ollila nimisen Suomalaisen talossa oliwat talwiakkunatkin kaksinkertaiset. "Talwiakkunat", sauoi minulle muuan Norjalainen, "pitää Kainulaisella oleman, waikk'ei hänellä olisi lusikkaakaan." Sitä wastoin owat Suomalaiset, sikäläisten Norjalaisten puheen mukaan, hywin waillinaisesti warustetut talontarwekaluilla, niinkuin kupeilla, lusikoilla, lautasilla y. m. Pitoja pitäessään lainaawat he semmoisia Norjalaisilta, jotka katsoivat kummakseen, että heillä on yltäkyllin senkaltaista kalua, waikka saattaa olla puutetta muista kapineista. Suomalainen panee joka päiwä pöydälle maitokiulun ja perheen jäsenet juowat siitä wuorotellen kauhalla.
Owatko Suomalaiset kaikkialla Norjassa mieltyneet siniseen wäriin, en tiedä, mutta Kainun kaupungin wäestössä tämä on jotenkin silmiin pistäwätä. Täysikaswuisten ruumiinarkut maalataan kyllä mustiksi, mutta lasten sinisiksi. Jos awiopuolisot owat kumpikin eri kansallisuutta, niin nousee heidän wälilleen useinkin kina, mimmoiseksi muka lapsen ruumiinarkku olisi maalattawa. Norjalaiset mustaawat sen aina pikimustaksi. Ulkomuotonsakin suhteen omat Suomalaisten ja Norjalaisten ruumiinarkut erillaisia. Suomainen tekee arkun siivut winoiksi ja koristaa ne särmillä tahi koweroilla laidoilla. Kannen päällyksellä ei ole, kuten Norjalaisilla, leweä lauta mutta kapea harja, niinkuin alassuin käännetyn weneen talka. Tähän talkaan kiinnitetään tawallisesti teräslangasta tehty kruunu, joka on kiedottu wiheriöihin lehtiin, joskus myös koristettu taiteellisilla kukilla; se kuwaa luultawasti elämän kruunua.
[...]
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti