Automaalausopas

[]

AUTOMAALAUSOPAS
Lyhyt opas
DICCO-autovärillä
(ruiskutusmenetelmällä)
ja
MIRKO-autoemalilla
(sivellinkäsittelyllä)
tapahtuvassa henkilö- ja linja-autojen
sekä kuorma autojen maalauksessa.

Julkaisija:
TIKKURILAN TEHTAAT
Vernissa-, Väri,- ja Lakkatehdas

Omistaja
A.B. Schildt & Hallberg O.Y.
Tikkurila

[-]

Helsinki
K. F. Puromiehen Kirjapaino O.-Y.
1935

[-]

SISÄLLYS:
Siv.
JOHDANTO ... 5
HENKILÖ- tai LINJA-AUTON MAALAUS ... 6
A. DICCO-Menetelmä. Ruiskutus-menetelmä selluloosaväreillä ... 6
I. Autokori ... 6
1. Pohjan käsittely ... 6
a). Uusi vaunu ... 6
b). Vanha vaunu, väripinta poistettava koko­naan ... 7
c). Vanha vaunu, väripinta poistettava osittain ... 7
d). » » » säilytettävä ... 8
2. Pohjustusvärin käyttö ... 9
3. Täyteväri-käsittely (Fillup) eli laastaus ... 10
a). Täytevärin käsittely ja laastaus ... 10
b). Täyteväripohjan hionta ... 12
4. Peitesuopa ... 14
5. Hiomavärikäsittely (Surfacer) ... 14
6. Autovärikäsittely ... 15
7. Kiillotus ... 17
a). LOIMO Hiomatahdas ... 17
b). LOIMO Autokiilloke ... 18
8. Kiillotus ... 18
II. Autojen katot ja kuomut ... 18
III. Autojen alustat ... 19
IV. Jäähdyttäjät ... 19
Pyörät ... 19
Sekalaista ... 20
a). Heloitukset ... 20
b). Pienemmät korjaukset ... 20
c). Yleisiä ohjeita ... 21
d). Ainemenekki ... 22
e). Auton hoito ... 22
B. M I R K O-Menetelmä. Sivellinkäsittely öljylakkavärillä ... 23
I. Autokori ... 23
1. Pohjan käsittely ... 23
a. Uusi vaunu ... 23
b. Vanha vaunu, väripinta poistettava koko­naan ... 23
c.Vanha vaunu, väripinta poistettava osittain ... 23
d. » » » säilytettävä ... 23
2. Pohjavärikäsittely ... 23
3. Täytevärikäsittely ... 23
a). Käsittely Auto-täytevärillä (Fillup) ... 23
[-]
Sivi.
b). Täyteväripohjan hionta ... 23
c). Käsittely tavallisella täytevärillä ... 23
d). Hiomavärikäsittely ... 24
e). Hioraavärikäsittely ... 24
4. MIRKO-Autoemalikäsittely ... 25
5. Viivotus ... 25
II. Kuomu ja katto ... 26
Autonalusta ... 26
Jäähdyttäjä ... 26
Pyörät ... 26
Sekalaista ... 26
a). Linja-auton ovi ... 26
b). » lattia ... 27
c). Heloitukset ... 27
d). Yleisiä ohjeita ... 27
e). Ainemenekki ... 28
f). Auton hoito ... 28
KUORMA-AUTON MAALAUS ... 29
AINEET ... 31
DICCO Autoväri ... 31
DICCO Autolakka N:o 1030 ... 32
DICCO Viivavärit ... 32
MIRKO Autoemali ... 32
MIRKO Hiomaväri ... 32
MIRKO Viivavärit ... 33
DICCO Thinner N:o 1020 ... 33
Autopohjaväri N:o 364 (Primer) ... 33
DICCO Pohjustus- ja Hiomaväri (Primer-Surfacer). ... 34
Auto-täyteväri N:o 365 (Fillup), tumma, ... 35
Auto-täyteväri N:o 388 (Fillup), vaalea ... 35
NITRO-kitti N:o 1508 (Putty) ... 36
DICCO Hiomaneste N:o 66 ... 36
DICCO Tasotusneste N:o 1026 ... 36
LOIMO Hiomatandas ... 37
LOIMO Autokiilloke ... 37
DICCO Kiiltoliuo sN:o335 ... 37
NOPSA N:o 119. Värinpoistoneste ... 38
Kuomulakka N:o 175 ... 39
Auton-alustaväri N:o 320 ... 39
Jäähdyttäjäväri N:o 314 ... 39
Peitesuopa ... 40
UNICA Vaunulakka N:o 123 ... 40
Alumiinilakkaväri N:o 343 ... 40
PANSSARIVÄRIT ... 41
VÄRIRUISKU ... 42

[-]

JOHDANTO.
Selluloosavärien esiintymisellä noin vuosikymmen sitten oli kään­teentekevä merkitys automaalauksessa. Nämä nopeasti kuivuvat värit tekivät mahdolliseksi tuntuvasti jouduttaa automaalausta, jonka ohella niiden muodostama pinta kestävyytensä puolesta oli vertaansa vailla. Se ei ole arka sään ja lämpötilan vaihteluille, sitä ei syövytä pöly eikä loka, eikä se helposti naarmuunnu ja se on helppo kiillottaa uuteen loistoon. Selluloosa-autovärit ovat kuitenkin nopean kuivumisensa vuoksi yksinomaan ruiskutettavia, joten niiden käyttö vaatii erikoisia ruiskumaalauslaitteita.

Toisaalta ovat myös sivellinkäsittelyssä käytettävät öljylakkavärit ja niiden pohjustusaineet kehittymistään kehittyneet nopeampaa ja parempaa työnsuoritusta kohti, joten niillä, etenkin hieman yksinkertai­semman käsittelynsä takia, on edelleenkin oma merkityksensä automaalauksessa, varsinkin linja-autojen uudestimaalauksessa ja sellaisilla paikkakunnilla, joissa ruiskumaalaamoja ei ole.

Tikkurilan Tehtaat valmistavat kumpaankin ryhmään kuuluvia ai­neita, nim.
selluloosapohialla valmistettuja, sarjanimellä DICCO, joita käytetään n.k. DICCO-menetelmää (ruisku-menetelmää) noudatettaessa, sekä
öljypohjalla valmistettuja, sarjanimellä MIRKO, joita käytetään n.k. MIRKO-menetelmää (sively-menetelmää) noudatettaessa.

Koska eri tehtaitten automaalaukseen tarkoitetut pohjustus- ja viimeistelyaineet voivat olla jonkinverran erilaisia, on tärkeätä, että jokaiseen työvaiheeseen aina käytetään saman tehtaan valmisteita ensi­mäisestä pohjustus-sivelystä alkaen. Automaalausaineiden valmistuk­sessa pitää nim. jokainen tehdas tarkoin silmällä sitä, että ne ominai­suuksiltaan sopivat yhteen, yhtenäistä, mahdollisimman kestävää maali­kerrostumaa muodostamaan, mutta eri tehtaitten tässä noudattamat periaatteet voivat olla eriäviä.

Automaalauksen kestävyys sekä tyydyttävän tuloksen saavuttaminen riippuu kokonaan siitä, millä huolella ja asiantuntemuksella maalaustyö suoritetaan. Tärkein vaihe maalauksessa on pohjustustyö. Pieninkin laiminlyönti pohjan puhdistuksessa tahi pohjustustöiden eri vaiheissa saattaa aikaansaada maalaustyön epäonnistumisen. Vaikka pohjustustyössä tehdyt virheellisyydet eivät tulekaan heti maalaustyön valmistuessa näkyviin, niin voivat ne kuitenkin myöhemmin aikaan­saada pinnan rapautumisen.

Nyt julkaisemallamme »Automaalausoppaalla» on tarkoituksena selostaa automaalauksessa tarvittavia pohjustus- ja viimeistelyaineita sekä niiden oikeata ja tarkoituksenmukaista käyttöä. Tässä antamiam­me ohjeita tarkoin noudattaen voidaan olla varmoja siitä, että tulokset ovat luotettavia ja ensiluokkaisia.

Paitsi henkilö- ja linja-autojen sekä kuorma-autojen maalausta, se­lostamme tässä myös väriruiskun käyttöä.

[-]

HENKILÖ- TAI LINJA-AUTON MAALAUS.

Pohja puhdistetaan.

Ruoste ja hapot poistetaan.

Pinta hiotaan karkeaksi.

Lian ja rasvan poispeseminen mitä tärkeintä.

Pesu toimitetaan saippualla ja vedellä sekä spriillä ja bensiinillä.


A. Dicco-menetelmä.
Ruiskutus-menetelmä selluloosaväreillä.
I. Autokori.
1. Pohjan käsittely.

a) Uusi vaunu.

Kaikenlainen ruoste ja kuona on täydellisesti poistet­tava, ei vain löyhät hiutaleet, vaan myös kiinteät ruoste­ainekset, kunnes levy on täydellisesti kirkas. Nopeimmin ja tehokkaimmin toimitetaan tämä työ hiekkasuihkulla (hiekkatuhotuksen avulla). Missä tätä laitetta ei ole, poistetaan ruoste vesihiontamenetelmää käyttäen märkähiontapaperilla N:o 80. Jos levyssä löytyy vastatinat­tuja kohtia, on hapot pestävä pois kuumalla vedellä.

Jos maalaus on tehtävä kiiltovalssatulle levylle, on tämä aina hiottava karkeaksi, sillä levyn sileä pinta ei aina tarjoa tarpeeksi kiinnekohtaa pohjavärille.

Riippumatta siitä, mitä työtapaa on käytetty ruosteen poistamista varten, on levypinta aina pestävä, ennenkuin maalauskäsittely alkaa. On nimittäin mitä tärkeintä, että levyn pinta tulee huolellisesti puhdistetuksi kaikesta likaisuudesta ja rasvasta. Jo rasvainen sormenjälkikin voi vaikuttaa sen, että väri hieman vanhennuttuaan irtaantuu pinnasta.

Pesu toimitetaan siten, että vaunu ensin pestään perus­teellisesti vedellä ja saippualla ja huuhdotaan puhtaalla vedellä. Tämän jälkeen pyyhitään koko pinta denaturoi­tuun spriihin kastetulla rievulla. Jos tahdotaan olla täysin varmoja siitä, että pintaan ei ole jäänyt rasva­tahroja, on se juuri ennen ensimäistä pohjustussivelyä tai ruiskutusta vielä pyyhittävä bensiiniin kostutetulla puhtaalla rievulla.

Näin toimitettu perinpohjainen puhdistus ja rasva-aineiden poistaminen on kauniin ja kestävän automaa­lauksen perusedellytys.

[7]

b) Vanha vaunu,
jonka vanha väripinta kokonaan on poistettava.
Vanha väri poistetaan NOPSA'lla.

Poisto lipeäliuoksella.

Ruoste­pesäkkeet poistetaan.

Pinta hiotaan ja pyyhitään Thinnerillä.

Irtaantuva väri sekä ruoste poistetaan.

Jos vanhan auton väripinta jostakin syystä on niin huo­no, että se on kokonaan poistettava ennenkuin uutta maa­lauskäsittelyä voidaan aloittaa, toimitetaan vanhan värin poistaminen parhaiten värinpoistonesteellä NOPSA, (Kats. siv. 38),, jota voidaan käyttää sekä öljy- että nitrosellu­loosavärejä varten. NOPSAA sivellään pehmeällä sivelti­mellä tai trasselitupolla niin paksu kerros, kuin sitä pysty-suoralla pinnalla pysyy. Muutaman minuutin väliajoin, tahi heti kun pinta käy himmeäksi, tehdään uudet sivelyt kahteen tai kolmeen kertaan. Liuotusaika on tavallisesti noin 10-20 minuuttia. Kun värikerros alkaa pehmetä, minkä huomaa siitä, että se alkaa paikoittain sienistyä, työnnetään se pois teräslastalla (tasottajalla). Jos väri ja aikaisempi täytemaalikerros on niin paksu, ettei se tällä ensimmäisellä kerralla ole liuonnut kokonaan pel­tiin saakka, uudistetaan NOPSA-sively tarpeen mukaan, kunnes koko pinta on vapaa vanhasta maalista.
Vanha väri voidaan myös poistaa vahvalla lipeäliuok­sella, mutta on pinta tämän jälkeen hyvin huolellisesti pestävä harjalla ja vedellä (mieluimmin lämpimällä).

Jos täten paljastetun levyn pinnassa huomattaisiin ruostetta, on tämä samalla mitä huolellisimmin hiottava pois. On myös tarkistettava, että vanha väri on tullut huolellisesti poistetuksi myöskin kaikista kulmista ja syvennyksistä.

Jotta uusi väri paremmin tarttuisi pintaan, on kevyt hiominen yli koko pinnan suositeltava. Tähän käytetään vesihiontapaperia N:o 60, 70 tai 80. Tämän jälkeen pyy­hitään pinta Thinneriin kostutetulla trasselitupolla. Vasta nyt on pinta valmis uutta maalauskäsittelyä var­ten.

c) Vanha vaunu,
jonka vanha väripinta osittain on poistettava.

Kun vanhan vaunun väripinta osittain vielä on hyvässä kunnossa ja lujasti kiinnipysyvä, poistetaan vanha väri vain niiltä kohdilta, missä se on huono, tai missä ruoste­pesäkkeitä on ilmestynyt levypintaan värin alle. Täl­laiset ruostepesäkkeet huomataan tavallisesti helposti niiden kohdalla pinnalle muodostuneista kohoamista tai

[8]
Vesihionta.

Pinta pestään vedellä.

Pyyhitään spriillä.

Paljaat kohdat pohjustetaan.
rakoista. Tällaisista paikoista on vanha värikerros pois­tettava peltiin saakka ja ruoste mitä huolellisimmin pois­tettava märkähiontapaperilla N:o 8o hiomalla. Tämän jälkeen hiotaan vesihiontamenetelmää noudattaen koko uudestimaalattava pinta, — ei siis yksin ne paikat, joista vanha väri on poistettu, vaan myös paikalleen jätetty vanha väripinta — vesihiontapaperilla N:o 180. Kun tämä työ on huolellisesti suoritettu, on koko pinta pestävä puhtaaksi hiontamudasta vedellä j a sienellä sekä kuivat­tava säämiskällä hyvin kuivaksi, jonka jälkeen vielä nopeasti pyyhitään yli pinnan denaturoituun spriihin runsaasti kostutetulla rievulla.
Paljaat peltikohdat pohjustetaan tämän jälkeen Autopohjavärillä N:o 364 (Primer) tai DICCO Pohjustus- ja Hiomavärillä (Primer-Surfacer) ja työtä jatketaan seu­raavissa kohdissa selostettujen menetelmien mukaan.

d) Vanha vaunu,
jonka vanha väripinta säilytetään.
Pinta pestään saippualla ja vedellä.

Pyyhitään spriillä ja bensiinillä.

Vesihionta.

Laatuvaunua käsiteltäessä on vanha maalipinta kokonaan poistettava.
Jos vanhan vaunun maalipinta on tasainen, eheä ja hyvä sekä näyttää vahvalta, tehdään useinkin uusi lak­kaus tälle vanhalle pohjalle, ilman muuta alkukäsittelyä kuin että pinta pestään saippualla ja vedellä, spriillä j a bensiinillä (katso siv. 6), jonka jälkeen se vesihionta­menetelmää noudattaen hiotaan märkähiontapaperilla N:o 400. Tällöin voi kyllä tulos mitä ulkonäköön tulee useinkin olla verrattain tyydyttävä, mutta kestävyydestä ei kuitenkaan ole mitään takeita. Vanha pohja voi olla ruosteen syövyttämä, mikä myöhemmin tulee esiin, turmellen väripinnan.

Yleisenä sääntönä olisi pidettävä, että kun vanha auto on uudestaan maalattava, niin olisi vanha väri- tai lakka­pinta mikäli mahdollista kokonaan poistettava. Vain siten voidaan olla varmoja siitä, ettei peltipinnassa van­han värin alla löydy ruostepesäkkeitä eikä itse väripin­nassakaan virheellisyyksiä, jotka eivät muuten ole huomattavissa pintaa päältäpäin tarkastettaessa. Huo­keata, lyhytikäistä vaunua voipi ehkä käsitellä siten, että uudesti maalaus tehdään vanhan pohjan päälle, mutta laatuvaunua käsiteltäessä ei tämän menetelmän pitäisi saada tulla kysymykseen.

[9]


2. Pohjustusvärin käyttö.

Kun pohjan puhdistus on huolellisesti toimitettu edellä selostetulla tavalla, seuraa pinnan ensimäinen eli pohjakäsittely.

Primer on ruisku- ja sivelyväri.Tähän käytetään joko öljypohjalla valmistettua poh­justusväriä, Autopohjaväri N:o 364 (Primer) (Katso siv.33) tahi nitroselluloosapohjalla valmistettua väriä, nimeltä DICCO Pohjustus- ja Hiomaväri (Primer-Surfacer). (Katso siv. 34).

Primer-Sur­facer on ruis­kuväri ja käytetään sekä pohjavärinä peltipinnalla että hiomavärinä täytevärin päällä.DICCO Pohjustus- ja Hiomaväri (Primer-Surfacer) tarjoaa öljy-pohjaväriin verrattuna mahdollisuuden nopeampaan työnsuoritukseen.

Autojen maalauksessa tapahtuu toisinaan siten, että pohjavärin päälle levitetty täyteväri läpihiotaan, jolloin pohjaväri paikoittain paljastuu. Seuraavassa käsittely­vaiheessa käytetty selluloosaväri voi tällöin syövyttää öljypohjalla tehtyä pohjustusväriä. Tätä mahdollisuutta ei ole jos käytetään selluloosapohjustusväriä DICCO-Pohjustus- ja Hiomaväriä (Primer-Surfacer).
Tämä Tikkurilan DICCO Pohjustus- ja Hiomaväri (Primer-Surfacer) tarjoaa, kuten nimestäkin jo selviää, sen edun, että samaa väriä voidaan käyttää sekä pohjavärinä (primer) suoraan peltipinnalle että hiomavärinä (surfacer) autotäytevärin päälle.

Pohjaväriä levitetään peltipinnalle ohut kerros, puuosien päälle runsaammin.Tikkurilan Tehtaitten valmistama Autopohjaväri N:o 364 (Primer), ruskea väriltään, on öljypohjalla valmis­tettu pohjustusväri metallipintoja varten. Se omaa harvinaisen suuren kyvyn tarttua kiinni metallipintoi­hin, muodostaen siten vahvan pohjan, johon päälletuleva värikerrostuma hyvin tarttuu kiinni. Sitä voidaan käsitellä sekä ruiskulla että siveltimellä. Tarpeen vaatiessa voidaan sitä ohentaa tärpätillä.

Tätä pohjaväriä ruiskutetaan tai mieluummin sivel­lään siveltimellä pinnalle, — pellille hyvin ohut kerros, puuosien päälle hieman runsaammin.

Huom!Käsiteltäessä uutta vaunua tahi vaunua, josta vanha väri on kokonaan poistettu, tehdään pohjavärisively ohuena, tasaisena kerroksena yli koko pinnan, niin että se peittää kaikki paikat, jotka on lakattava tai värillä peitettävä.

Huom!Käsiteltäessä vanhaa vaunua, jonka pinnasta vanha väri vain paikoittain on poistettu, sivellään Autopohjaväriä N:o 364 vain niihin kohtiin, missä peltipinta on näky­vissä, mutta ei niihin kohtiin, joihin vanha väri on jätetty.

[10]
Autopohja­väri kuivuu 6-8 tunn.Autopohjavärin 364 kuivumisaika on n. 6-8 tuntia, mutta parempi on, jos sen voidaan antaa kuivua seu­raavaan päivään.

DICCO Pohjustus- ja Hiomaväri (Primer-Surfacer) on, kuten jo mainittiin, nitroselluloosa-pohjalla tehty poh­justusväri metallipintoja varten. Sitä valmistetaan ta­vallisesti vaaleanharmaata (N:o 1557) mutta voidaan myös saada punaista (N:o 1554) ja valkoista (N:o 1555) sekä keltaista (N:o 1556).

DICCO Pohjustus- ja Hiomaväri (Primer-Surfacer) omaa erinomaisen suuren kyvyn tarttua kiinni metalli­pintoihin, muodostaen siten vahvan pohjan, johon päälle tuleva värikerrostuma hyvin tarttuu kiinni.

DICCO Pohjustus- ja Hiomaväri (Primer-Surfacer) on ruiskuväri. Ruiskutusta varten ohennetaan se sopivan ohueksi DICCO Thinner'lIa N:o 1020.

DICCO Pohjustus- ja Hiomaväriä (Primer-Surfacer) käytetään pohjustusvärinä siten, että sitä kohtalaisen ohuesti ruiskutetaan yli maalattavan pinnan. Se kuivuu noin 15 minuutissa ja voidaan vaunun käsittelyä jatkaa muutaman tunnin kuluttua.


3. Täytevärikäsittely (fillup) eli laastaus.
a) Täytevärin käsittely ja laastaus.

Auto-täyteväri tehdään paksummaksi tai ohennetaan tarpeen mukaan.Kun pohjaväri-käsittely on suoritettu, seuraa pinnan laastaus eli tasottaminen erikoisella auto-täytevärillä. Näitä on kaupassa saatavissa eri laatuja, tahdasmaisista verrattain notkeisiin. Jotta auton maalaaja välttyisi pitämästä varastossa useampia eri laatuja täyteväriä, suosittelemme keskipaksuista laatua, josta helposti voi itse tehdä työssä kulloinkin tarvittavaa ohuempaa tahi paksumpaa.

Auto-Täyteväri N:o 365 (Fillup) on öljypohjalla valmistettu täyteväri autojen ja yleensä metallipintojen käsit­telyä varten.

Auto-Täyteväri N:o 365 on väriltään tumman harmaa. Vaaleampi väriltään, hyvin vaalean harmaa, on

Auto-Täyteväri N:o 388 (Fillup) (Katso siv. 35), joka muuten ominaisuuksiltaan ja käyttömahdollisuuksiltaan on aivan sama kuin N:o 365. (Katso siv. 35)

Suorat pinnat laastataan puutasottajalla, kuperat ja kaarevat kumi- tai nahkatasottajalla.Karkeat, haljenneet ja kuhmuiset pinnat samoin kuin pinnassa esiintyvät syvät naarmut ja muut syvennykset laastataan tavallisesti puu-, kumi- tai nahka-tasottajalla, riippuen pinnasta. Suoralla pinnalla käytetään puutasot‑

[11]

tajaa. Jos pinta on kupera tahi kaareva käytetään kumi-tai nahkatasottajaa. Nahkatasottaja on useimmiten edullisempi, koska se ei yhtä notkeasti kuin kumi seuraa pinnan epätasaisuuksia, vaan muodostaa suoremman täyteväripinnan.

Ensimäinen laastaus.Tätä käsittelyä varten tehdään täyteväri paksummaksi seuraavalla tavalla. Täyteväriin lisätään tarpeellinen erä kuivaa väriä ja seosta vatkataan kunnes siitä muo­dostuu sopivan paksuinen tahdas tasottajalla levitettä­väksi. Värijauheena voidaan käyttää liitua, sinkkival­koista tahi priima keltamultaa. Ensimmäistä laastausta varten on kuitenkin parasta käyttää liitua tai kelta­multaa. Liitu samoinkuin keltamulta tekee nimittäin täytevärin huokoiseksi, mikä on eduksi sen kuivumiselle, ja kun tälle laastipinnalle sivellään seuraavat laasti­kerrokset, niin imee se huokoisuutensa takia paremmin näiden nesteaineita itseensä ja myötävaikuttaa siten kovemman täyteväripinnan muodostumiseen. Liitu­jauho on ennen täyteväriin sekoittamista siivilöitävä siiviläkankaan läpi.

Välihionta.

Laastausta jatketaan ohuin kerroksia tarpeen mukaan.Tällä tahtaalla täytetään nyt kaikki halkeamat, naar­mut, kolot, ruuvinpäiden ja poistetun värin muodosta­mat syvennykset y.m.s. ja annetaan sen kuivua seuraa­vaan päivään, jolloin pinta tasotetaan kuiviltaan hio­malla hiekkapaperilla N:o 3 tai 4. Hiontatomu harjataan huolellisesti pois. Tämän jälkeen tehdään uusi laastaus, jonka kuivuttua laastausta jatketaan mikäli tarve vaatii. Tätä laastausta varten tehdään Auto-täyteväri paksum­maksi lyijy- tai sinkkivalkoista lisäämällä. Tärkeätä on, että terävät särmät ja kuhmut, jotka muodostuvat kun laastaus tehdään tasottajalla, heti hiotaan pois eri laas­tauskertojen välillä. Yleisenä sääntönä on myös nouda­tettava että laastausta ei yhdellä kertaa pidä tehdä liian paksuna. Kuta ohuemmat täytevärikerrokset ovat, sitä vahvemmaksi tulee pohjustus. Lopullisen täytevärikerroksen tulee olla niin paksu, että se ei tule läpihiotuksi rautalevyn pinnassa mahdollisesti löytyvien kuhmujen kohdilta.

Käsiteltäessä vanhaa vaunua, jonka pinnasta vanha väri vain paikoittain on poistettu, täytetään vain täten muodostuneet syvennykset vahvennetulla täytevärillä niin moneen kertaan, että pinta niistä kohdin tulee muun pinnan tasolle.

Öljypohjalla valmistettua täyteväriä käytetään vielä paljon, ei vain senvuoksi, että sitä on helpompi käsitellä,

[12]

vaan myös siksi, että sillä toistaiseksi on tultu kestävämpiin tuloksiin kuin selluloosatäytevärillä. Kehitys kulkee kuitenkin viimeksimainittua kohti selluloosatäytevärin nopeammin kuivumiskyvyn vuoksi.

Tikkurilan tehtaat valmistavat selluloosa-täyteväriä (Pyroxylin Putty) nimellä NITRO-KITTI N:o 1508 (Katso siv. 36), joka kuivuu n. 15 minuutissa j a voidaan, riippuen siitä miten paksu kerros sitä on levitetty, hioa 20-30 minuutin kuluttua.

NITRO-kitti on erikoisesti edullista käyttää auton tahi lokasiipien pintaan sattuneiden naarmujen tai pie­nempien vahinkojen korjaamisessa. Sitä käytetään myös hienolaastauksessa nopeasti täyttämään naarmuja yms. jotka mahdollisesti vielä voivat olla pinnassa näky­vissä. Sitä levitetään puutasottajalla (kaarevat pinnat kumilla).

Auto-täyte­väriä voidaan hioa seuraa­vana päivänä.Öljytäytevärin tulee saada kovettua yli yön, ennen­kuin hionta toimitetaan.

b) Täyteväripohjan hionta.

Täyteväripohjan kuivuttua yli yön alkaa hionta.Kun edellä selostetulla tavalla on saatu tarpeeksi paksu täytevärikerros pintojen epätasaisuuksien tasotta­miseksi ja kun tämä täytevärikerros on kovettunut, voidaan hionta toimittaa. Ensimmäinen karkeahionta suoritetaan märkähiontapaperilla N:o 80. Hionnassa käytetään hiomatukea ja pinta kostutetaan vedellä peh­meän sienen avulla.

Karkeahionta.Hionta alotetaan reunojen ja listojen kohdalta. Jos hiotaan esimerkiksi listoilla varustettu ovi, alotetaan hionta listojen sisäpuolelta ja työ suoritetaan niitä myö­ten ympäri oven. Kun on hiottu huolellisesti listojen nurkat sekä noin 6o m/m leveä kaista niiden vierestä, alotetaan tasopinnan hionta. Hiomisliikkeet tehdään mahdollisimman isoissa ympyröissä. Jos tehdään liian pieniä liikkeitä, muodostuu pintaan helposti kuoppia. Vettä ei pidä säästää. Hiontamuta on usein huuhdot­tava pois ja pinta tarkastettava. Märkähiontapaperi on myös hionnan aikana tuon tuostakin huuhdottava puh­taaksi.

Hiontaa jatketaan kunnes kaikki, epätasaisuudet on hiottu pois, niin että on saatu aivan yhdenmukaisesti tasainen ja suora pinta. Sitten huuhdotaan hiontamuta pois ja pinta pestään pesusienellä ja vedellä aivan puh‑

[13]

taaksi ja pyyhitään kuivaksi säämiskänahalla, jonka jälkeen sen on annettava kuivua. Kun pinta on hyvin kuivunut, hiotaan se vielä kevyesti kuiviltaan joko hiekkapaperilla N:o 1 tai 2 tahi märkähiontapaperilla N:o 180. Reunat ja listojen nurkat puhdistetaan ja listat pyöristetään siististi.

Viimeistely laastaus ohennetulla täytevärillä.

Pesu ja hionta.Kun ensimmäinen karkeahionta on suoritettu yllä selostetulla tavalla, ohennetaan erä alkuperäistä Auto­-Täyteväriä — siis sellaista, jota ei ole kuivia värejä lisää­mällä vahvennettu — tärpätillä ja yli koko pinnan sivel­lään tai ruiskutetaan kerran tätä ohennettua täyteväriä; jos pinnassa tämän jälkeen vielä esiintyisi lovia tai naar­muja voidaan ne tasoittaa vahvennetulla täytevärillä. Tällainen viimeistelysively. tai ruiskutus ohennetulla täytevärillä tehdään myös vanhassa vaunussa yli koko pinnan kun ensin, kuten edellä on selitetty, vanhan maa­lin poistamisesta syntyneet syvennykset on tasotettu tahdasmaisella täytevärillä. Kun edellämainittu viimeis­telytäytevärisively (ohennettu täyteväri) on saanut kui­vua seuraavaan päivään, hiotaan se vesihiontapaperilla N:o 240 tai 280 ja vedellä. Kun pinta on valmiiksi hiottu, pestään se edellämainitulla tavalla sienellä ja säämiskänahalla. Kun se on täydellisesti kuivunut, hio­taan- se vielä kevyesti kuiviltaan joko hiekkapaperilla N:o 0 tai märkähiontapaperilla N:o 280 pinnalle mah­dollisesti vielä jääneen hiontamudan poistamiseksi ja tomutetaan hyvin, jonka jälkeen se on valmis seuraa­vaa käsittelyä varten.

Hionta on vaativin toi­mitus auton maalauksessa.Hionta on vaativin toimitus vaunun maalauksessa ja on senvuoksi suoritettava mitä suurimmalla huolella. Huonosti toimitettua täyteväripinnan hiontaa ei voida enää parantaa millään viimeistelyllä, suoritettakoon se kuinka hyvin tahansa. Kun auton maalaaja on päässyt niin pitkälle, että hän kykenee aikaansaamaan hyvän täyteväripinnan, on hän voittanut suurimman vaikeu­den autonmaalauksessa. Aloittelijalle voi hiottu täyte­väripinta näyttää täysin virheettömältä, mutta kun lakkaus on suoritettu ja pinta siten on tullut kiiltäväksi, tulee jokainen pieninkin naarmu näkyviin, jota him­meässä täyteväripinnassa tuskin voitiin havaita. Sillä, että täyteväripinta hiotaan täydellisesti ja mahdollisim­man sileäksi, on sitä paitsi suuri merkitys säästölle maalauksessa, sillä mitä karkeampi tämä pinta on, sitä useampia lakkauksia tarvitaan, jotta saataisiin edes likipitäen hyväksyttävä viimeistelypinta.

[14]

4. Peitesuopa.

Lasit ja heloitukset peitettävä.Ennenkuin käsittely Hiomavärillä (Surfacerillä) alo­tetaan, ovat lasit sekä niklatut osat peitettävät n.k. peitesuovalla (katso siv. 40). Tämä estää värin tarttu­masta semmoisiin pintoihin, joihin väriä ei saa tulla. Peitesuopa sivellään pehmeällä siveltimellä ja voidaan se työn valmistuttua helposti pyyhkiä pois trasselitupol­la, jonka jälkeen pinta pestään puhtaaksi vedellä pesusienen avulla.

Huom!Suorilla pinnoilla voidaan käyttää paperia, joka kiin­nitetään peitesuovalla, esim. kun auto maalataan useam­paan väriin, voidaan suorareunaisella paperiliuskalla helpommin saada tasainen ja jyrkästi suora reuna listo­jen y.m. kohdalla.


5. Hiomavärikäsittely (surfacer).
Ensimmäinen väriruiskutus.

Hienolaastaus NITRO‑kitillä.Kun täyteväripinta on valmiiksi hiottu ja pyyhitty aivan puhtaaksi tomusta ruiskutetaan sille kerran sellu­loosapohjalla valmistettua DICCO Pohjustus- ja Hioma-väriä (Primer-Surfacer) hyvin ohuena kerroksena. Ensi­mäinen ruiskutus on aina tehtävä hyvin ohueen, sillä muuten se voi liuottaa täytevärin. Tämän ruiskutuksen kuivuttua tarkastetaan vielä kerran mitä huolellisim­min löytyykö pohjassa vielä j oitakin virheellisyyksiä. Jos sellaisia löytyisi, voidaan ne vielä paikata n.k. hieno­laastauksella t.s. tasottamalla ne Nitro-kitillä N:o 1508 (Pyroxylin Putty). Tähän tarvittavaa kittiä voidaan myös itse valmistaa siten, että DICCO Pohjustus- ja Hiomaväriin (Primer-Surfacer) sekoitetaan nokimustaa niin paljon, että se muodostuu tahdasmaiseksi. NITRO-Kitti kuivuu n. 15 minuutissa, jonka jälkeen pinnan hienolaastatut kohdat hiotaan märkähiontapaperilla N:o 280 ja vedellä.

DICCO Pohjustus- ja Hiomaväriä (Primer-Surfacer) toimitetaan tavallisesti vaaleanharmaana, numerolla 1557, mutta on sitä myös valkoista N:o 1555, punaista N:o 1554 ja keltaista N:o 1556.

Seuraava ruiskutus.Ruiskuttamista varten on väri ohennettava sopivan paksuiseksi DICCO Thinnerillä N:o 1020. Kahta ruisku­tusta suositellaan, joista erisimänen on tehtävä hyvin ohuesti ja toinen nermaalipaksuisena.

Hiomavärin hionta voidaan suorittaa 2 å 4 tuntia vii­meisen ruiskutuksen jälkeen. Hiontaan käytetään

[15]

Märkähionta.

Pesu.

Kevyt kuivahionta.märkähiontapaperia N:o 320 ynnä runsaasti vettä. Tässä hionnassa voidaan edullisesti käyttää DICCO Hioma­imsteltä N:o 66, joka ensin ohennetaan noin kymmen­kertaisella määrällään vettä. On pidettävä tarkkaa huolta siitä, että kaikki pinnat tulevat hiotuiksi. Lop­puunsuoritetun vesihionnan jälkeen huuhdellaan hionta­muta pois vedellä pesusienen avulla, minkä jälkeen pinta pyyhitään puhtaaksi hieman kostutetulla säämiskä­nahalla. Kun pinta on kuivunut, suoritetaan vielä kui­viltaan kevyt hionta paperilla N:o 320. Hiontapöly harjataan pois huolellisesti ja pinta on valmis viimeistelykäsittelyä varten selluloosa-autoväreillä.


6. Autovärikäsittely.

DICCO Autoväriä toimitetaan 50 värivivahdusta. Näitä sävyjä voidaan sekottaa -keskenään missä suh­teissa tahansa, kunkin oman maun mukaan, joten jokai­nen voi niistä saada haluamansa värisävyn. Tilauksesta valmistaa tehdas kuitenkin myös erikoissävyjä tilaa­jan värimallin mukaan.

Huomioitavaa lakkaukseen nähden!Lakkauksessa on seuraavat seikat huomioitava. Lakat­tava pinta on ennen lakkausta hyvin huolellisesti puhdis­tettava pölystä. Lakkausta ei pidä suorittaa kylmässä tai raa'assa ilmassa. Liian alhainen lämpötila estää lakan tasottumisen, raaka ilma voi viedä lakkauksesta kiillon tai muodostaa pinnalle valkoisia läikkiä. Hyvää tulosta ei saavuteta, jos lämpötila on alle 16—18°.

Väriä sekotettava.Selluloosa-autoväriä on ennen käyttöä sekotettava huo­lellisesti purkin pohjaa myöten. Värit ovat nimittäin valmistetut useammasta eri värijauheesta, joista toisilla on suurempi taipumus vajota pohjaan kuin toisilla, kun väri jonkin aikaa seisoo varastossa. Ellei tätä pohjaan vajonnutta väriä sekoteta ja koko purkin sisältöä huolel­lisesti hämmennetä, saadaan sekä huonosti peittävä väri että virheellinen värivivahdus.

DICCO Autoväri on ohennettava selluloosavärin ohen­nusnesteellä DICCO Thinner'illä N:o 1020 niin, että se helposti luistaa ruiskusta. Jos väri on liian paksua, tulee pinta appelsiinin kuoren tapaiseksi.

DICCO Auto‑värin ruiskutus.Ruiskutukset tehdään ristiin siten, että jos esim. ensim­mäisellä kerralla pistoolia on viety edestakaisin vaaka­suorassa asennossa, niin tehdään seuraava ruiskutus pystysuoraan suuntaan siis ylhäältä alas ja alhaalta ylös. Tavallisesti tehdään ruiskutuksia 3 å 4 kertaa,

[16]

Tunnin väliajoin 3-5 kertaa.

Viimeinen hienohionta.jopa 5:kin. Dicco-autoväri kuivuu n. ½ tunnissa, mutta tulee pinnan kuitenkin saada kovettua n. tunnin ajan ruiskutuksien välillä. Ensimäinen ruiskutus on tehtävä verrattain ohuesti, seuraavat niin paksulta että syntyy peilikuva. Ennenkuin viimeistä värikerrosta ruiskute­taan, on viimeistä edellisen värikerroksen pinta kevyesti hiottava. Tämä hionta toimitetaan märkähiontapaperil­la N:o 320 tai 400 ja DICCO Hiomanesteellä N:o 66, joka ensin on ohennettava noin.kymmenkertaisella määrällään vettä. Pintaa hiotaan niin paljon että siihen mahdolli­sesti syntyneet nystyrät ja ruiskutusjäljet poistetaan ja että pinta muutenkin tulee mahdollisimman sileäksi ja tasaiseksi. Hionnan jälkeen pestään pinta puhtaaksi vedellä ja pyyhitään hyvin kuivaksi säämiskänahalla.*
Viimeinen ruiskutus ohennetulla DICCO‑värillä.

Listat, kulmat ensin', tasopinnat sitten.Viimeinen ruiskutus tehdään nyt hieman ohuemmalla värillä kuin edelliset. Tätä varten ohennetaan viimeistä edelliseen ruiskutukseen käytetty väri vielä n. 10 %:lla DICCO Thinneriä. Viimeinen ruiskutus suoritetaan niin runsaasti, että väri tasaantuu hyvin. Toisaalta on kui­tenkin huomioitava, että väriä ei ruiskuteta niin paksulta, että se alkaa valua. Ruiskutus on aina suoritettava niin, että ensin ruiskutetaan rimat, listat, kulmat ja sellaiset kohdat, joihin on vaikea päästä, sitten suorat pinnat.
Vaaleat sävyt ensin, tummat viimeiseksi.Jos auto on maalattava useampaan eri sävyyn, on aina vaaleammat sävyt ruiskutettava ensin, tummemmat viimeiseksi.
Peitesuopaa.
Valmiiksiruiskutetun autoväripinnan annetaan kovettua seuraavaan päivään.

* Jos autotäyteväri- tai hiomaväri-pinnan hionta on toimitettu liian karkeilla aineilla voi tapahtua, että hiontanaarmuja esiintyy pinnassa, vaikka autovärin ruiskutuksessa jo on päästy viimeistä edelliseen ruiskutukseen. Nämä naarmut voidaan tällöin ennen viimeistä ruikutusta tasottaa DICCO Tasotusnesteellä N:o 1026 (katso siv. 36) seuraavalla tavalla.
Nestettä kaadetaan villaiseen kiillotustulloon tai trasselitukkoon, joka sitten kiedotaan pellavakangaspalaseen. Lakkapintaa hangataan tasaisia vedoin ja on tällöin vain huomioitava, ettei tulloa saa pysäyt­tää pinnalle. Nestettä lisätään tulloon sitä myöten kuin se siitä vähe­nee. Tällä menetelmällä saavutetaan nopeasti tyydyttävä tulos. Taso­tuksen jälkeen. tulee pinnan saada kuivua, ennenkuin käsittelyä jat­ketaan.Seuraavaa värisävyä laskettaessa on edellinen väri peitettävä reunapaikoilta noin 20 sm leveydeltä Peite­suovalla ja paperilla, joka estää seuraavan tummemman värin sekoittumasta vaaleampaan väriin. Värisävyn, joka on suovalla peitettävä, tulee tätä ennen saada kuivua vähintäin 2-3 tuntia ruiskutuksen jälkeen.
Kun kaikki värit on laskettu, jätetään pinta kovettu­maan seuraavaan päivään. Täten saadaan pysyväisempi ja kauniimpi kiilto, kun kiillotus tämän jälkeen suorite­taan.

[17]

Peitesuopa poistetaan.

Öljyhionta.Kun pinta näin on valmiiksi ruiskutettu, poistetaan peitesuopa edellä selostetulla tavalla, jonka jälkeen suo­ritetaan pinnan öljyhionta märkähiontapaperilla N:o 400 ja petroolilla. Tämä hionta on tehtävä hyvin huolellisesti, niin että listat, kulmat ja särmät eivät tule puhkihiotuiksi

Säännöllisessä automaalauksessa seuraa viimeistely­käsittelynä pinnan kiillottaminen LOIMO kiillotusai­neilla.

DICCO Auto-väri N:o 150.

DICCO Auto-lakka N:o 1030.Yksinkertaisempien vaunujen, kuten linja- ja kuorma-autojen maalauksessa on luonnollisestikin toivottavaa, että tätä runsastöistä kiillotusta voitaisiin välttää. Sa­moin on laita niiden vaunun pintojen, joihin on vaikea päästä tai jotka ovat vaikeasti kiillotettavissa, kuten bensiinisäiliö, varapyöränpitimet y.m.s. Mustan värin ollessa kyseessä voidaan kiillottamista välttää käyttämällä DICCO Autoväriä N:o 15= (katso siv. 31), joka muo­dostaa korkeakiiltoisen pinnan. Muille DICCO Auto­värin sävyille voidaan saada kohtalainen kiilto, sekoit­tamalla niihin viimeistä ruiskutusta tehtäessä 25—50% väritöntä DICCO Autolakkaa N:o 1030.

7. Kiillotus.
a) LOIMO Hiomatahdas.

Hionta LOIMO Hioma­tahtaalla.Kun väripinta edellämainitulla tavalla hioen on taso­tettu, niin että kaikki nyppylät ja ruiskutusjäljet on saatu pois, jatketaan hiontaa LOIMO Hiomatahtaalla. (Katso siv. 37). Parhaiten suoritetaan kiillotus siten, että kappale puhdasta sideharsoa (noin ½ m²) tai n. ¼ m² kokoinen flanellikangaspalanen taitetaan käteen sopi­vaksi tyynyksi, johon hierotaan tahdasta. Pinta hiotaan sitten suorin, edestakaisin käyvin, voimakkain ottein tai kiertoliikkein. Pintaan saadaan aina parempi kiilto, mitä voimakkaammin tämä hionta toimitetaan. Liian suuria pintoja ei pidä käsitellä yhdellä kertaa. Ensin kiillotetaan nurkkaukset ja listat, sitten tasopinnat. Hiontaa jatketaan niin kauan kunnes kaikki naarmut on saatu pinnasta pois. Kun jokin kohta on valmiiksi hiottu hiomatahtaalla, on se heti voimakkain ottein hierottava puhtaalla flanellirievulla. Tämän jälkeen otetaan valmiin kohdan vierestä uusi, noin 20-30 cm² suuruinen pinta-ala käsittelyn alaiseksi ja näin jatketaan kunnes koko pinta on hiottu hiomatahtaalla. Petroolia ei saa tässä hionnassa käyttää, vaan on hiomatahdas käytettävä

[18]

sellaisenaan kuin se on valmiina rasiassa. Liian suurta tahdas-erää ei pidä ottaa tyynyyn yhdellä kertaa. Tulos on parempi kun tyyny luistaa raskaasti ja hitaasti.

b) LOIMO Autokiilloke.
Kiillotus LOIMO Autokiillokkeella.Tämän jälkeen kiillotetaan pinta vielä LOIMO Auto­kiillokkeella, joka aikaansai hyvän kiiltopinnan. Auto­kiilloketta levitetään samanlaiselle tyynylle kuin edellä on selitetty ja pintaa hangataan sillä sekä sen jälkeen puhtaalla flanellirievulla, kunnes tyydyttävästi korkea­kiiltoinen pinta saadaan.

Vaha, joka tällöin jää pintaan, muodostaa sille suoje­levan kalvon, mikä tekee mahdolliseksi sen, että pölyä voidaan helpommin pyyhkiä pois, pinnan siitä naarmuun­tumatta.


9. Viivotus.

Listoitusten maalaus.Jos vaunun listoitukset halutaan eri väriin, sivellään ne nyt. Tähän käytetään hieman hitaammin kuivuvaa selluloosaväriä, joka käy DICCO Viivavärin nimellä. Sively suoritetaan parhaiten hienolla sulkasiveltimellä, mutta voidaan myös tehdä ruiskulla, jolloin kuitenkin viereiset tasopinnat on ensin peitettävä Peite-suovalla ja paperilla. Ennen tätä värisivelyä on parasta pyyhkiä listat bensiinillä, niin että kiillotuksessa niihin mahdolli­sesti jääneet viha-ainekset saadaan poistetuiksi.

Viivotus.Tämän jälkeen suoritetaan viivotukset samalla DICCO Viivavärillä sekä n.k. laahuri-siveltimellä.

II. Autojen katot ja kuomut.
Avo-auton kuomun maalaus.Avo-autojen kuomuja varten käytetään erikoista mustaa lakkaväriä, Kuomulakkaa, 175 (Kats. siv. 39). Pinta pestään ensin hyvin puhtaaksi kaikesta liasta. Tämä tehdään sopivimmin lämpimällä vedellä ja saippualla kohtalaisen karkean harjan avulla, jonka jälkeen pinta huuhdotaan hyvin puhtaaksi ja annetaan kuivua. Pin­nan puhdistaminen voidaan myös suorittaa tärpätillä tai bensiinillä. Jos kuomun pinnassa on kuluneita tai vånhuudestaan harmaantuneita kohtia, sivellään tällai­set kohdat ensin kerran ja annetaan kuivua ennenkuin koko pinta maalataan.

[19]
Kupee- tai linja-auton katon maalaus.Kupee- ja linja-autojen kattojen sivelemiseen käyte­tään UNICA tai KIRI emalivärejä, joita löytyy kaikkia haluttuja sävyjä.

III. Autojen alustat.
Autojen alustat ja lokasiipien alapuolet.Autojen alustat samoinkuin lokasiipien alapuolet si­vellään tarkoitukseen erikoisesti valmistetulla värillä, Autonalustaväri N:o 320 (Katso siv. 39). Ennen maalausta puhdistetaan pinta hyvin liasta ja öljyistä. Tämä tehdään sopivimmin raapinraudalla ja teräshar­jan avulla jotapaitsi tarvitaan pienempi, karkea sivel­lin vaikeammin saavutettavien kohtien ja nurkkauksien puhdistamista varten. Kun pinta täten on puhdistettu, pestään se petroolilla teräsharjan ja siveltimen avulla. Lokasiipien alustat hangataan sitäpaitsi usein ruosteen poistamiseksi kohtalaisen karkealla hiekalla ja petroo­lilla tai vedellä sopivan rievun avulla. Tämän puhdis­tuksen jälkeen on hyvä vielä pyyhkiä pinta tärpättiin kostutetulla rievulla, mutta voi tämän myös jättää tekemättä, jos edellinen puhdistus on huolellisesti tehty.

IV. Jäähdyttäjät
Jäähdyttäjän maalaus.Jäähdyttäjien maalausta varten valmistetaan myös erikoista Jäähdyttäjäväriä N:o 314 (Katso siv. 39), väriltään mustanharmaa. Maalaus tehdään pienenpuolei­sella, pyöreällä siveltimellä hakkaamalla. Väriä voidaan myös ruiskuttaa, jolloin se ohennetaan sopivan paksui­seksi bensiinillä.

V. Pyörät.

a) metallipyörät,
Pyörien maalaus.Täysmetalliset pyörät käsitellään samalla tavalla kuin edellä metallipintojen käsittelystä on selostettu. Koska pyörien pinnat ovat kiillotukseen nähden vaikeammin käsiteltävissä, on kuitenkin viimeistelyruiskutusta var­ten DICCO Autoväriin lisättävä n. 25 % väritöntä DICCO Autolakkaa N:o 1030, jonka vaikutuksesta viimeistely­ruiskutus saa kohtalaisen kiillon.

Jos metallipinnat halutaan maalata Alumiinilakkavä­rillä N:o 343, menetellään kuten seuraavassa kohdassa, Heloitukset, mainitaan.

[20]
b) Pyörät, joissa puolat ovat puusta.
Metallipinnat käsitellään kuten edellä mainittu.
Jos puolat halutaan pysyttää puun värissä, pestään ne, raapitaan puhtaiksi irtaantuvasta vanhasta lakasta, pyy­hitään vielä tärpätillä tai bensiinillä j a pohjustetaan tä­män jälkeen vernissalla, johon on sekoitettu 10-15 % tärpättiä. Vernissasively on tehtävä niin ohueen, että se kokonaan imeytyy puupintaan eikä jätä kalvoa pinnan päälle. Tämän sivelyn kuivuttua muutaman vuorokau­den, tehdään viimeistelylakkaus yhteen tahi kahteen kertaan joko UNICA Autolakalla N:o 112 tahi UNICA V aunulakalla N:o 123.
Jos puolat halutaan värillisiksi, puhdistetaan ne edellämainitulla tavalla, jonka jälkeen tehdään pohjustus-sively ohuella öljyvärillä samalla tavalla kuin MIRKO mene­telmää noudatettaessa kohdissa 4, 5 ja 6 mainitaan.
VI. Sekalaista.

a) Heloitukset.
Heloitukset aluminilakkavärillä.Heloitukset kiillotetaan DICCO Kiiltoliuoksella 335.
Vanhan auton niklatut tai kromioidut heloitukset, jotka ovat ruostuneet tai muuttuneet väriltään, voidaan hyvin uusia Aluminilakkavärillä N:o 343 (Katso siv. 40). Ruostuneet kohdat hiotaan ensin märkähiontapaperilla N:o 120 tai N:o 80 ja vedellä. Kun pinta on hyvin kui­vattu sivellään siihen Aluminilakkaväriä. Hiotut kohdat voidaan myös, jos halutaan, ensin pohjustaa Auto-pohjavärillä N:o364 (Katso siv- 33).

b) Pienemmät korjaukset.
Pienempien vammojen korjaus.Pienempien vammojen tai naarmujen korjaaminen auton tai lokasiipien väripinnassa voidaan suorittaa monella tavalla. Jos halutaan suorittaa työ huolellisesti on pohjan käsittely sama kuin edellä on selostettu vanhan auton pohjakäsittelyyn nähden, t.s. korjattava kohta raapitaan, hiotaan, pohjustetaan ja laastataan yhteen tai kahteen kertaan riippuen siitä miten syvä naarmu on. Jokaisen täyteväri-kerroksen tulee saada kuivua hyvin, ennenkuin seuraava tehdään. Täytevärin kuivut­tua hiotaan se sileäksi, jonka jälkeen hiomaväriä sivellään pintaan. Tämän jälkeen suoritetaan valmiiksimaalaus. Kun tässä on kysymyksessä vain pienemmän kohdan maalaaminen vanhassa väripinnassa, on hyvin tärkeätä,

[21]
Oikean värisävyn sekoittaminen.että paikkaamiseen käytettävä väri sävyltään on tarkoin sama kuin vanhassa pinnassa oleva. Oikean värisävyn sekoittaminen tähän tarkoitukseen on maalarin vaikeim­pia tehtäviä. Siinä vaaditaan väriaistia ja kokemusta. Ilman muuta tässä ei voida käyttää väriä samasta pur­kista tai väriä samaa numeroa kuin se millä auto alun­perin on maalattu. Tulos ei olisi tyydyttävä, sillä vanha väri auton pinnassa on tavallisesti aikaa myöten jonkin­verran muuttunut. Väriä on senvuoksi nyt jonkinverran sävystettävä, niin että se kuivuttuaan käy yhteen van­han väripinnan kanssa. Se on sekoitettava vaaleam­maksi, koska se kasvaessaan enemmän tai vähemmän tummentuu. Ennen maalausta on väriä senvuoksi ko­keiltava siten, että sitä sivellään peltipalaselle t.m.s. niin paksu kerros, että pinta hyvin peittyy. Noin 15-20 minuutin kuluttua on väri jo tullut niin tummaksi kuin se kuivuttuaan tulee olemaan. Tämä värinäyte on nyt vähäisen kiillotettava ja vertaillaan sitä tämän jälkeen tarkoin vanhan väripinnan kanssa. Jos sen sävy vielä eroaa vanhasta pinnasta, on sopivaa värijauhetta lisät­tävä ja kokelua jatketaan siksi kunnes täysin tyydyttävä tulos saavutetaan.
Naarmujen tasotus Nitro‑kitillä.Pienemmät naarmut väripinnassa paikataan NITRO-kitillä (Katso siv. 36). Jos kittiä on siveltävä paksumpi kerros, sekoitetaan siihen ensin vähäisen keltamultaa. Kittiä on kuitenkin levitettävä pinnalle vain ohuempi kerros kerrallaan, jaon sen joka kerta annettava kuivua, ennenkuin uusi sively tehdään. Jos kittiä levitetään yhdellä kertaa liian paksuna, voi se myöhemmin haljeta. NITRO-kitin kuivuttua hiotaan pinta sileäksi, jonka jälkeen viimeistelyväriä heti voidaan sivellä sen päälle.

c) Yleistä.
Laastauksen hionta.

Autovärin ohentaminen.

Tasainen ruiskutus.Suurinta huomiota on auton maalauksessa kiinnitettävä siihen, että täytemaalin hiontapinta on täysin virheetön. Lakka ei täytä pienintäkään naarmua, vaan päinvastoin tulevat virheellisyydet paremmin näkyviin pinnassa ruis­kutuksen jälkeen. Autoväriä on huolellisesti ohennettava. Sekä liian ohut että liian paksu väri antavat huonon tulok­sen. Värikerrostuman paksuuden arvosteleminen lakka­uksessa vaatii jonkinverran kokemusta. Jos väriä ruisku­tetaan liian ohuesti, on tuloksena karkea ja huokoinen pinta. Jos sitä ruiskutetaan liian paksulta voi se ruveta valumaan. Ohennettua lakkaa ei pidä koskaan kaataa takaisin alkuperäiseen astiaansa.

[22]

Yleensä on myös edellä selitettyihin käsittelyihin tar­vittavien aineiden rasioiden kyljissä oleviin käyttöohjei­siin kiinnitettävä tarkkaa huomiota.

d) Ainemenekki.
Tavallista kokoa olevan kupeeauton maalaukseen voidaan laskea menevän:
Autopohjaväriä N:o 364 n: ½ kil.
Auto-täyteväriä N:o 365 » 3 »
DICCO Pohjustus- ja Hiomaväriä (Primer-Surfacer) » 2-3 »
DICCO Autoväriä » 3 »
DICCO Thinner'iä N:o 1020 » I/I gall.
Varmaa ohjetta tässä kohden ei kuitenkaan voida antaa, koska ainemenekki, varsinkin pohjustusaineiden menekki tietysti kokonaan riippuu siitä, missä kunnossa vanha maalipinta on, samoinkuin siitä poistetaanko vanha pinta kokonaan vai osittain.

e) Auton hoito.
Käytössä olevaa autoa on usein pestävä ja pesun jäl­keen huolellisesti kuivattava ja kiillotettava.
Pölystä likaantuneen, sään syövyttämän tai himmeäksi käyneen auton maalipinta pestään vedellä ja saippualla sekä huuhdotaan hyvin puhtaalla vedellä ja kuivataan. Kuivuttuaan hiotaan pinta LOIMO Hiomatahtaalla ja kiillotetaan senjälkeen LOIMO Autokiillokkeella. Auto­kiillokkeen pintaan jättämä vaha muodostaa sille suoje­levan kalvon, mikä tekee mahdolliseksi sen, että pölyä voidaan helpommin pyyhkiä pois, pinnan siitä naar­muuntumatta.
Maalipinnan kiillottaminen pesun jälkeen samoinkuin vanhan auton maalipinnan, joka sään vaikutuksesta on käynyt likaisenharmahtavaksi, uudelleen kiillottaminen voidaan myös hyvin edullisesti toimittaa DICCO Kiilto­liuoksella N:o 335
Tämä nestemäinen kiillotusaine liuottaa nim. myös kaikenlaiset öljyn ja bensiinin aiheuttamat likatahrat, aikaansaaden hyvän kiiltopinnan. Pehmeä kangaskap­pale tai trasselikääre kostutetaan tällä nesteellä ja pin­taa hangataan voimakkain ottein, jonka jälkeen se kiil­lotetaan toisella, puhtaalla vaatepalasella.
Auton alusta ja lokasiipien alapuolet olisivat vähintäin kerran vuodessa mitä tarkimmin puhdistettavat liasta

[23]III. Autojen alustat, siv. 19 selostetulla taval­la, sekä maalattavat Autonalustavärillä N:o 320.


B. Mirko-menetelmä.
Sivellinkäsittely äljylakkaväreillä

I. Autokori.
1. Pohjan käsittely.

a) Uusi vaunu.
Katso DICCO-menetelmää siv 6.

b) Vanha vaunu,
jonka vanha väri poistetaan.
Katso DICCO-menetelmää siv. 7.

c) Vanha vaunu,
jonka vanha väri osittain poistetaan. Katso DICCO-menetelmää siv. 7.

d) Vanha vaunu,
jonka vanha väripinta säilytetään. Katso DICCO-menetelmää siv. 8.

2. Pohjavärikäsittely.
Pohjustus siveltimellä.Koska MIRKO-menetelmässä ruiskua ei käytetä, vaan kaikki värit sivellään siveltimellä, on pohjustusvärinä käytettävä Autopohjaväriä N:o 364. Käsittely tässä vaiheessa on sama kuin edellä DICCO-menetelmään nähden sivulla 9 on selostettu.

3. Täytevärikäsittely.
Laastaus Autotäyte‑värillä.a) Käsittely Auto-täytevärillä.
Katso DICCO-menetelmää siv. 10.

b) Täyteväripohjan hionta.
Katso DICCO-menetelmää siv. 12.

c) Käsittely tavallisella täytevärillä.

Laastaus voidaan myös tehdä tavallisella täytevärillä.Laastaus voidaan myös tehdä tavallisella täytevärillä, mutta tulee tämän silloin olla öljyvahvaa. Tavalliseen täyteväriin lisätään vähän vernissaa, jonka jälkeen siihen sekoitetaan lyijyvalkoista, kunnes sopiva paksuus saa‑

[24]

daan. Ammattimaalari usein käyttää vanhaa tunnettua tapaa, jonka mukaan täyteväri saadaan vahvemmaksi lisäämällä siihen vähäisen lyijyhohdetta. Tätä on kuitenkin lisättävä hyvin vähäisen. Suurempia epätasai­suuksia ja syvennyksiä varten tehdään täyteväri pak­summaksi lisäämällä siihen liitua tahi keltamultaa. Tällä tahtaalla täytetään epätasaisuudet kuten edellä on selos­tettu Autotäyteväriin nähden.

Vesihionta. Vesiohionta.

Pesu.

Hienolaastaus.Kun pinta näin on laastattu aivan tasaiseksi ja saanut kuivua vuorokauden tai pari, voidaan hiominen alottaa. Hionta suoritetaan vesihiontamenetelmää käyttäen ve­dellä ja WIENER-kivellä N:o 3/II tahi märkähiontapaperilla N:o 180. Hionnan jälkeen pestään pinta vedellä tai pesusienellä puhtaaksi ja kuivataan säämiskänahalla, jonka jälkeen sen on annettava kuivua aivan kuivaksi n. ½-1 tuntiin, riippuen työhuoneen lämpötilasta.
Kuivuttuaan hiotaan pinta hiekkapaperilla N:o 1. Jos pinnassa esiintyisi reikiä ja naarmuja, tehdään hienolaastaus NITRO-Kitillä.


4. Öljyvärikäsittely.

Välimaalau öljyvärillä.Tämän jälkeen sivellään pintaan ohut öljyväri, joka valmistetaan seuraavalla tavalla:
1 kiloon vernissaa sekoitetaan
100-150 gr hyvää tärpättiä ja
30-50 gr. serotiinia sekä
sopiva annos kuivaa väriä.

Jos pinnassa vielä olisi epätasaisuuksia, voidaan nämä nyt hioa hohkakivellä samalla kuin tämä ohut öljyväri sivellään pintaan. Jos auto maalataan useampaan väriin, on edellämainittu pohjustusväri tehtävä osapuilleen sa­maan sävyyn kuin mikä viimeistelyvärillä tulee olemaan.


5. Hiomavärikäsittely.
Hiomavärisively.Kun edellämainittu pohjustus on kuivunut n. 1—2 vuorokautta, sivellään pintaan MIRKO Hiomaväriä (katso siv. 32), joka myös on valittava viimeistelyväriin sopivaa sävyä. MIRKO Hiomaväri toimitetaan paksuna ja on se ennen käyttämistä ohennettava hyvällä tärpä­tillä. Huomioitava kuitenkin on, ettei sitä ohenneta liikaa. Hiomaväriä on siveltävä hieman runsaammin

[25]

Vesihionta.

Kuivahionta.

Hionnat tehtävä huolellisesti.kuin tavallista öljyväriä. Se kuivuu nopeasti, jonka vuoksi maalauskin on tehtävä nopeasti. Kuivuessaan hiomaväri ei rypisty kuten liian runsaasti sivelty öljyväri. Hiomaväri kuivuu kovaksi ja voidaan sitä hioa jo vuorokauden kuluttua. Hionta tehdään märkähionta­paperilla N:o 280 runsaasti vettä käyttäen. Hionnan jälkeen pyyhitään hiontamuta pois säämiskänahalla. Pinnan kuivuttua n. tunnin hiotaan se kuiviltaan hiekka-paperilla N:o 0. Auton vaikeapääsyisistä paikoista, ku­ten lokasiipien alaosista, katon ja ovien listoitusten ym­päriltä sekä torpeedolevystä on tomu huolellisesti pois­tettava tomusiveltimellä tahi tarkoitusta varten valmis­tetulla ilmapalkeella. Hiomavärin hionta on tehtävä varovasti niin että maalipinta ei tule puhkihiotuksi. Jos maali jostakin kohdasta on hiottu puhki, on tämä kohta uudelleen siveltävä samalla värillä, jonka jälkeen se jälleen hiotaan.

Hiontapöly mitä tarkimmin poistettava.

Työhuoneen lattia kasteltava.Ennen viimeistelykäsittelyä MIRKO Autoemalilla on pinta pyyhittävä säämiskällä, jonka jälkeen se vielä pyy­hitään paljaalla kämmenpohjalla jotta voitaisiin olla täysin varmoja siitä, että pienimmätkin pölyhiukkaset on saatu pinnasta pois. Tämän jälkeen kastellaan työhuo­neen lattia runsaasti vedellä. Työn kestäessä on maa­larin myös pidettävä työpukunsa yläosa kosteana.


6. MIRKO Autoemalikäsittely.
Viimeistely sively Mirko Autoemalilla.Tämän jälkeen seuraa viimeistelysively MIRKO Auto­emalilla (katso siv. 32). MIRKO Autoemalia sivellään tasaisesti kohtalaisen paksulta tarkoitukseen sopivalla pyöreällä lakkasiveltimellä ja tasoitetaan litteällä sivelti­mellä, tasottajalla. Ikkunoiden ympäri ja auton sivuilla olevia listoituksia varten on käytettävä sopivankokoisia pieniä, litteitä siveltimiä. Tällaisia kohtia varten ei pidä käyttää .suurempia pintoja varten tarkoitettuja sivelti­miä, sillä jos niissä vielä sattuisi olemaan tomua tai muuta likaisuutta, siirtyy tämä, jos samaa sivellintä käyte­tään, suurempiin pintoihin. Jos ensiluokkainen tulos halutaan, on lakkaustyössä noudatettava mitä suurinta tarkkuutta. Listoitukset y.m. jotka halutaan muuhun sävyyn, sivellään seuraavana päivänä.


7. Viivotus.
Viivotus tehdään MIRKO Viivavärillä (katso siv. 33) tai UNICA tahi KIRI Emalivärillä. Viivotus voidaan

[26]

myös suorittaa öljyvärillä, mutta suositellaan silloin mieluimmin putkiväriä, joka ohennetaan seoksella, jossa on 1 osa vernissaa ja o,5 osaa tärpättiä ja 0,5 osa sero­tiinia.

II. Kuomu ja katto.
Katso DICCO-menetelmää siv. 18.

Autonalusta.
Katso DICCO-menetelmää siv. 19.

Jäähdyttäjä.
Katso DICCO-menetelmää siv. 19.

Pyörät.
Katso DICCO-menetelmää siv. 19.


Sekalaista.

a) Ovet.
Jos linja-auton ovi ei ole peittoväriin maalattu, vaan lakattu, käsitellään se seuraavalla tavalla:

Vanha lakkapinta poistetaan värinpoistonesteellä NOPSA tai ammoniakilla terästasottajan avulla. Jos poistamiseen käytetään Nopsaa, on pinta sen jälkeen pyyhittävä bensiinillä. Jos puupinta on väritettävä, käytetään tähän tavallista vesipetsiä, johon on lisätty 10-25 % ammoniakkia. Värityksen kuivuttua pohjus­tetaan pinta vernissalla, johon on lisätty n. 15 % tär­pättiä. Noin 1 tunti sivelyn jälkeen pyyhitään se ver­nissa, joka ei ole imeytynyt puuhun, pois rievulla, jonka tulee olla sellaisen, ettei se jätä nöyhtää pintaan. Samalla tavalla käsitellään kaikki lakatut puuosat vaunun sisässä, kuten ikkunalistat j .n.e. Kun vernissattu pinta on saanut kuivua kaksi vuorokautta, lakataan se kahteen kertaan, kanden vuorokauden kuivumisväliajoin, joko UNICA Ilmalakalla N:o 100 tahi UNICA Vaunulakalla N:o 123. Hyvin kiireellisissä töissä voidaan lakkaus suorittaa myös yhden vuorokauden kuivumisväliajalla.

Peittovärän maalattu ovi käsitellään seuraavasti:

Pinta pestään puhtaaksi ja irtaantuva vanha väri raapitaan pois. Tämän jälkeen tehdään pohjustussi­vely ohuella öljyvärillä, jonka kuivuttua pinta tarvit­tavissa kohdin lastataan öljyvahvalla täytevärillä.

[27]

Laastipinnan kuivuttua yli yön hiotaan se tasaiseksi ja koko pinta hioen pohjustetaan ohuella öljyvärillä. Tämän päälle tehdään vielä välimaalaus öljyvärillä sekä viimeistelymaalaus UNICA tai KIRI emalivärillä tai MIRKO Autoemalilla. Laastipinnan päälle tehdylle hiontapohjustukselle voidaan myös suoraan tehdä vii­meistelysively MIRKO Autoemalilla.


b) Lattia.
Jos linja-auton lattia halutaan maalata peitto-väriin, tehdään tämä sopivimmin PERMO-Lattiaemalilla. Lattia pestään hyvin puhtaaksi kaikista liasta ja rasva-aineista, ja annetaan kuivua hyvin, jonka jälkeen se pohjustetaan kohtalaisen ohuesti hyvin kuivuvalla öljy­värillä, joka valmistetaan edellä selostetulla tavalla. Tälle pohjustukselle sivellään PERMO-emalia haluttua värisävyä, joka muodostaa kulutusta kestävän, kaunis­kiiltoisen pinnan. Kulutuspinta tulee vahvemmaksi jos emalin päälle vielä sivellään kerran UNICA Lattialakkaa N:o iro.


c) Heloitukset.

Heloitukset käsitellään kuten edellä sivulla 20 on selostettu.


d) Yleistä.

Auton maalauksessa on erikoisesti huomioitava seu­raavaa:

Kaikki irtaantuva väri samoinkuin peltipinnassa löytyvät ruostepesäkkeet on mitä huolellisimmin raapit­tava pois ja kohdat hiottava. Öljyä tai rasva-aineita tai muuta likaisuutta ei saa olla pinnassa kun pohjustus­sively tehdään. Täytevärikerroksen tulee olla läpeensä kova ennenkuin seuraava laastaus tehdään. Ensimäiseen sivelyyn laastipinnalle käytetty öljyväri ei saa olla liian paksua ja tulee sen myös sisältää tärpättiä ja sero­tiinia sopivassa suhteessa. Samoin on laita kaikkien sive­lyjen, jotka tehdään öljyvärillä. Hionnan jälkeen on hiontamuta ja muukin pöly mitä huolellisimmin pyyhit­tävä pois pinnasta. Alla olevan värisivelyn tulee olla hyvin kuiva, ennenkuin seuraava sively tehdään. Väri-sively on tehtävä tasaisesti yli pinnan. Ennen viimeistä värisivelyä tai lakkausta on pinta pyyhittävä säämis‑

[28]

källä, lonka jälkeen se vielä pyyhitään paljaalla kämmen­pohjalla jotta voitaisiin olla täysin varmoja siitä, että pienimmätkin pölyhiukkaset on saatu pinnasta pois. Ennen viimeistelykäsittelyä on työhuoneen lattia kas­teltava runsaasti vedellä ja on maalarin työn kestäessä myös pidettävä työpukunsa yläosa kosteana. Lakkaus on tehtävä levollisia ja tasaisia sivellinvedoin ja tulee työhuoneessa vallita vähintäin huoneenlämpö.

e) Ainemenekki.

Tavallista kokoa olevan kupeeauton maalaukseen voi­daan laskea menevän:
Autopohjaväriä N:o 364 n. ½ kil.
Auto-täyteväriä N:c, 365 » 2 »
MIRKO Hiomaväriä » 2 »
MIRKO Autoemalia » 2 »

Ainemenekki 18-hengen linja-autoa varten voidaan laskea seuraavaksi:
Autopohjaväriä N:o 364 n. 1 ½ kil.
Auto-täyteväriä N:o 365 » 2-4 »
NITRO-kittiä N:o 1508 » ¼ »
MIRKO Hiomaväriä » 2-3 »
MIRKO Autoemalia » 2-3 »

Varmaa ohjetta tässä kohden ei kuitenkaan voida an­taa, koska ainemenekki, varsinkin pohjustusaineiden menekki tietysti kokonaan on riippuvainen siitä, missä kunnossa vanha maalipinta on, ja siitä, poistetaanko vanha pinta kokonaan vai osittain.


f) Auton hoito.

Hoitoon nähden viittaamme selostukseen sivulla 22.

[29]

KUORMA-AUTOJEN MAALAUS.


Auton lava.

a) Uusi vaunu.

MIRKO-Autoväri-käsittely.Oksa- ja pihkaiset paikat sivellään Oksalakalla tahi Spriilakalla yhteen tai kahteen kertaan, jonka jälkeen puupinta pohjustetaan ohuella öljyvärillä. Oksanreiät, syvennykset y.m.s. täytetään tavallisella öljyvahvalla täytevärillä, joka on tehty paksummaksi liitua lisäämällä. Tämän laastauksen kuivuttua laastataan pinta vielä yhteen tahi kahteen kertaan tarpeen mukaan normaalipaksuutta olevalla täytevärillä. Laastaus voi­daan myös suorittaa Autotäytevärillä N:o 365. Laasti­pinnan kuivuttua seuraavaan päivään, suoritetaan pin­nan hionta, öljyvärikäsittely ja viimeistely MIRKO Autoemalilla samalla tavalla kuin edellä siv. 23-25 koh­dissa 3-6 on selostettu.

Vaunulakkakäsittely.Viimeistelykäsittely voidaan kuorma-autoissa yksinkertaisemman suorittaa myös siten, että edellä selostetun
öljyvärikäsittelyn (sivu 24 kohta 4) päälle tehdään yksi
sively halutunsävyisellä öljyvärillä, jonka saatua hyvin
kuivua, pinta lakataan UNICA Vaunulakalla N:o 123.

Panssarivärikäsittely.Kuorma-auton viimeistelymaalaus voidaan myös tehdä
PANSSARIVÄRILLÄ (katso siv. 41), joka sivellään
edelläselostetun (sivu 24 kohta 4) ölj yvärikäsittelyn päälle.


b) Vanha vaunu.

Vanhaa kuorma-autoa uudestimaalattaessa pestään pinta saippualla ja vedellä, niin että rasva ja lika saadaan poistettua. Sen jälkeen raapitaan kaikki irtaantuva väri tarkoin pois. Kun pinta on kuivunut, tehdään pohjustus­maalaus ohuella öljyvärillä, jonka jälkeen ne kohdat, mistä vanha väri on raapittu pois, tasotetaan täytevärillä. Kun pinta näin on saatu tasaiseksi ja täytevärikerros on saanut kuivua seuraavaan päivään, sivellään laastitut kohdat öljyvärillä sivulla 24 kohdassa 4 olevan selostuk­sen mukaan. Sen jälkeen jatketaan käsittelyä jonkun edelläolevan uuden kuorma-auton maalausta koskevan menetelmän mukaan.

[30]

Moottorikansi, kuljettajan hytti y.m.s.
Peltipintojen käsittelyssä on noudatettava samaa mene­telmää kuin MIRKO-menetelmään nähden (sivu 23) se­lostetaan.

Auton alusta, jäähdyttäjä, pyörät y.m.
käsitellään samalla tavalla kuin edellä vastaavissa koh­dissa DICCO- ja MIRKO-menetelmään nähden on selostettu.

Tikkurilan Tehtaat
antavat pyydettäessä kernaasti lähempiä neu­voja autojen maalauksessa samoinkuin yleensä kaikissa maalausta koskevissa kysymyksissä.
Jos väriruiskulaitteen hankinnassa halutaan saada asiantuntijan lausunto, pyydämme kään­tymään puoleemme.
Tehtaan maalarimestarit lähetetään halut­taessa antamaan henkilökohtaista opastusta.

Julkaisumme
»Tikkurilan Viesti»
jota ilmestyy 4-5 numeroa vuodessa, lähete­tään ilmaiseksi sitä haluaville ammattimiehille.

[31]

AINEET


DICCO Autoväri

Selluloosa-ruisku-emaliväri

autojen maalaamista varten.

On paraslaatuinen kestävyyden ja värikauneuden puolesta. Toimi­tetaan 5o eri väriä värikartan N:o 8 mukaan. Näitä sävyjä voidaan sekottaa keskenänsä missä suhteessa tahansa, joten jokainen voi niistä saada haluamansa värisävyn. Tilauksesta valmistaa tehdas kui­tenkin myös erikoissävyjä tilaajan värimallin mukaan.

Sekoitettava huolellisesti ennen käyttämistä. Värit ovat nim. valmistetut useammasta eri väriaineesta, joista toisilla on suurempi taipu­mus vajota pohjaan kuin toisilla. On senvuoksi sangen tärkeätä, että lakkaa on huolellisesti sekoitettu, jotta oikea värivivandus tulisi esiin.

Ohennetaan tarvittaessa selluloosalakan ohennusnesteellä DICCO Thinner N:o 1020.

HUOM.! Ohennettua DICCO-väriä ei pidä koskaan kaataa takaisin alkuperäiseen astiaansa, koska ohennuserehdyksiä siten helposti voi sattua.

DICCO-Autoväriä voidaan käyttää jokaisessa hyväksi tunnetussa ruiskutuslaitteessa. On tarkoin katsottava, että Paineilma on vesi- ja öljyvapaata.

DICCO-värin tahrat käsistä, vaatteista j.n.e. poistetaan ja ruiskut puhdistetaan selluloosalakan ohennusnesteellä DICCO Thinner.

Huom.! Tulenarkaa!

Ei pidä milloinkaan käsitellä DICCO-väriä lähellä avovalkeaa!

Toimitetaan 1/8, 1/4, 1/2 ja 1/1purkeissa sekä 1/1 gallonissa.

DICCO Autoväri N:o 150, väriltään syvänmusta, eroaa muista DICCO Autoväreistä siinä, että se muodostaa korkeakiiltoisen pinnan, jota ei tarvitse kiillottaa. Käytetään senvuoksi viimeistelyruiskutuk­seen varsinkin sellaisiin vaununpintoihin, jotka ovat vaikeasti kiillotet­tavissa.

[32]
DICCO Autolakka 1030

DICCO N:o 1030 on väritön selluloosa Autolakka ja tarkoitettu käy­tettäväksi automaalauksessa. Sitä voidaan sekottaa selluloosa Auto­-väriin viimeistelykäsittelyssä, jolloin autoväri saa paremman kiillon ilman erikoista kiillotusmenetel­mää.

Toimitetaan 1/16, 1/8, 1/4, 1/2 ja 1/1 gallonissa sekä 9 ja 25 kilon astioissa.

DICCO Viivavärit

DICCO Viivavärit ovat tarkoitetut käytettäviksi automaalauksessa ja sivellään niitä parhaiten n.k. laahurilla. Vaikka nämät värit ovatkin valmistetut selluloosapohjalla, on niille kuitenkin ominaista, paitsi niiden erinomaisen hyvää peittokykyä, myös verrattain hidas kuivuminen, josta on seurauksena että viivoitus voidaan suorittaa rauhallisesti ja tarpeellisella tarkkuudella ilman että laahurin kuivuminen olisi pelättävissä. Tarpeen vaatiessa voidaan viivavärejä ohentaa DICCO Thinnerillä N:o 1020. Toimitetaan 8 eri sävyä värikartan N:o 9 mukaan. Ennen käyttämistä on viivaväri hyvin sekoitettava.

Toimitetaan 1/16, 1/8, 1/4, 1/2 ja 1/1 purkeissa.



MIRKO Autoemali

Sivelyä varten valmistettu öljyemaliväri. Se on hel­posti siveltävä, tasoittuu hyvin ja muodostaa tasaisen, kauniisti kiiltävän ja kestävän pinnan. Ensiluokkainen tulos edellyttää huolellisesti tehdyn ja hyvin hiotun pohjasivelyn MIRKO-hiomavärillä.


Toimitetaan 26 värisävyä värikartan N:o 7 mukaan. Toimitetaan 1/8, 1/4, 1/2 ja 1/1 sekä 2, 5 ja 20 kgn purkeissa.



MIRKO Hiomaväri
joka kuivuu ja kovettua nopeasti, muodostaen himmeän tai puolihimmeän pinnan. Tarkoitettu automaalauksessa öljylakkausmenetelmää noudatettaessa siveltäväksi lä­hinnä MIRKO Autoemalin alle. Suuren peittokykynsä takia peittää MIRKO Hiomaväri helposti muunväris­täkin pintaa (tumman autotäytevärin, osittain laasta­tun pinnan, osittain puhkihiotut särmät, kulmat y.m.s.) muodostaen viimeistelyä varten tasavärisen ja helposti hiottavan pinnan.

[33]

MIRKO Hiomaväriä ei pitäisi sivellä suoraan täyteväripinnalle, vaan on tämä ensin hiontamaalausmenetelmää noudattaen siveltävä ohuella öljyvärillä.

Tarpeen vaatiessa voidaan MIRKO Hiomaväriä ohentaa tärpätillä. Bensiinillä ohennettuna voidaan sitä käyttää ruiskussa.

MIRKO Hiomavärillä sivelty pinta hiotaan tavalliseen tapaan (mie­luuniniin seuraavana päivänä) vesihiontamenetelmää käyttäen.

MIRKO Hiomaväriä toimitetaan MIRKO Autoemalin sävyihin sopivia värisävyjä ja tilataan Autoemalin numeroiden mukaan.


MIRKO Viivavärit

Erikoisvärejä vaivojen vetämistä varten MIRKO Auto­emalilla tai öljylakkaväreillä maalattuun pintaan. Saa­daan samoissa värisävyissä kuin DICCO Viivaväreillä, väri-kartan N:o 9 mukaan.

Toimitetaan 1/16, 1/8, 1/4, 1/2 ja 1/1 purkeissa.


Selluloosalakan ohennusnestettä

DICCO Thinner 1020
käytetään ohennusaineena DICCO Auto-väriin ja DICCO Autolakkaan N:o 1030 jotta nämä saataisiin sopivan ohuisiksi ruiskutusta varten.

On myös käytettävä ohennusaineena selluloosa­huonekalulakkaan DICCO N:o 1043 samoinkuin lak­koihin DICCO N:o 1046/48.

HUOMI Ohennettua DICCO-lakkaa ei pidä kos­kaan kaataa takaisin alkuperäiseen astiaansa, koska ohennuserehdyksiä siten helposti voi sattua.

DICCO THINNER on myös sopiva ohennusneste siveltävälle Selluloosa-Emalivärille DICCO EMALI (Brushing Enamel).

DICCO THINNER'iä voi myös käyttää poista­maan DICCO-värien tahroja käsistä ja vaatteista sekä siveltimien ja ruiskujen puhdistamiseen.

Huom.! Tulenarkaa!

Ei pidä milloinkaan käsitellä DICCO-aineita lähellä avovalkeaa!

Toimitetaan 1/16, 1/8, 1/4, 1/2 ja 1/1 gallonissa sekä 9, 25 ja 200 kilon astioissa.


AUTOPOHJAVÄRI 364

Primer.

Autopohjaväri N:o 364, väriltään ruskea, on öljypohjalla valmistettu pohjustusväri metallipintoja varten. Erikoisesti tarkoitettu pohjustus‑

[34]

väriksi automaalauksessa. Se estää ruostumista ja omaa harvinaisen suuren kyvyn tarttua kiinni metalli­pintoihin, muodostaen siten vahvan pohjan, johon päälletuleva värikerrostuma hyvin tarttuu kiinni.

Voidaan käsitellä sekä siveltimellä että ruiskulla. Tarpeen vaatiessa voidaan sitä ohentaa tärpätillä.

AUTOPOHJA VÄRIN N:o 364 kuivumisaika on 6-8 tuntia, mutta parempi on, jos sen voidaan antaa kuivua seuraavaan päivään. Pohjan tulee olla hyvin puhdistettu ras­vasta sekä kuiva.

Toimitetaan 1/4, 1/2, 1, 2, 5 ja 20 kgn purkeissa.


DICCO Pohjustus- ja Hiomaväri 1557

Primer—Surfacer.

on selluloosapohj alla valmistettu vaaleanharmaa väri, joka soveltuu käy­tettäväksi sekä Pohjavärinä (primer) suoraan metallipinnalla, että hiomavärinä (surfacer) auto-täytevärin päällä. Pohja-värinä (primer) tarttuu se hyvin kiinni metallipin­taan, muodostaen vahvan pohjan, johon päälletuleva värikerrostuma hyvin tarttuu kiinni. Hiomavärinä (surfacer) täyteväripinnan päälle ruiskutettuna muo­dostaa se kestävän ja sopivan pohjan selluloosa-auto­värille.

DICCO Pohjustus- ja Hiomaväriä (Primer-Surfacer) valmistetaan tavallisesti
vaaleanharmaata N:o 1557
mutta saadaan myös
valkoista » 1555
Punaista » 1554
keltaista » 1556

DICCO Pohjustus- ja Hiomaväri (Primer-Surfacer) on ruiskutettava ja ohennetaan sitä-tarpeen vaatiessa DICCO Thinner'illä N:o 1020. Se kuivuu n. 15 minuutissa ja voidaan hioa 2 tunnin kuluttua. Huolellisesti hienoksi hiotulle täyteväripohjalle riittää yksi tai kaksi ruiskutusta. Ruiskutuksien välillä on värin annettava kuivua 2 tuntia.

Hiomiseen käytetään märkähiontapaperia N:o 380-400 ynnä runsaasti vettä. Hiontapöly pestään pois sienellä ja pinta pyyhitään kos­tealla säämiskällä, jonka jälkeen vielä suoritetaan yksi kevyt hieno­hionta kuiviltaan paperilla N:o 400, jonka jälkeen pinnan annetaan kovettua yli yön.

Toimitetaan 1/4, 1/2, 1, 2, 5 ja 20 kgn purkeissa.

[35]

AUTO-TÄYTEVÄRI 365

Fillup

Tumma.

AUTO-TÄYTEVÄRI N:o 365, väriltään harmaa, on Öljypohjalla valmistettu täyteväri pintakäsittelyä varten autoja maalattaessa. Voi­daan käyttää sekä tasottajalla että ruiskulla.
Käytettynä käsin puutasottajan (kaarevilla pinnoilla kumi- tai nahkatasottajan) avulla, tehdään Autotäyteväri paksummaksi lisäämällä siihen kuivaa väriä, kuten keltamultaa, liitua tai sinkkivalkoista. Ruiskutus-täytevärinä käytettynä ohennetaan se tär­pätilla, sopivan vahvuiseksi.

AUTO-TÄYTEVÄRI N:o 365 kuivuu, milloin sitä on tasottajalla käsitelty, 4-6 tunnissa riippuen ilman lämpö- ja kosteussuhteista, ja voidaan sitä hioa 10—12 tunnin kulut­tua. Ruiskutustäytevärinä käsiteltynä kuivuu se huomattavasti no­peammin ja voidaan hioa jo 5-6 tunnin kuluttua.

Karkeat, epätasaiset pinnat laastataan nopeimmin käsin. Pohjustus tulee vahvemmaksi, mitä ohuemmat eri täytevärikerrokset ovat. Terä­vät särmät ja kohoumat ovat joka kerta hiottavat pois ennenkuin uusi laastaus tehdään. Hiomiseen voidaan käyttää hiekkapaperia N:o 0-½.

Kun täytevärikalvo on saatu tarpeeksi paksuksi ja hiottu tasaiseksi, sivellään tai ruiskutetaan sen päälle ohennettua AUTO-TÄYTEVÄRIÄ yksi kerta.

Valmiin täytevärikalvon kovetuttua yli yhden yön, suoritetaan hioma, johon käytetään keinotekoista liohkakiveä N:o 3/II ja sen jälkeen märkähiontapaperia N:o 180, 220 ja 320.

Toimitetaan 1/4, 1/2, 1, 2, 5 ja 20 kgn purkeissa.


AUTOTÄYTEVÄRI 388

Fillup.

Vaalea.

Ominaisuuksiltaan ja käyttömahdollisuuksiltaan aivan sama, mutta väriltään vaaleampi (miltei valkoinen) kuin edellinen (N:o 365).

Toimitetaan 1/4, 1/2, 1/1, 2, 5 ja 20 kgn pur­keissa.

[36]

NITRO-KITTI 1508
putty

on selluloosatäyteväri (Pyroxylin putty), tarkoitettu käytettäväksi auto-maalauksessa kiireellisissä töissä pienempien kolojen ja epätasaisuuksien täyttämiseksi. Jos kolot ovat syvempiä on NITRO-kittiä siveltävä useampaan kertaan vain ohuempi kerros kerrallaan.

NITRO-kittiä käytetään myös hienolaastauksessa nopeasti täyttämään naarmuja y.m.s., jotka mahdollisesti vielä voivat olla pinnassa -näkyvissä. NITRO-kittiä levitetään puutasottajalla (kaarevat pinnat kumilla).

NITRO-kitti on erikoisesti edullista käyttää auton tahi lokasiipien pintaan sattuneiden naarmujen ja pie­nempien vahinkojen korjaamisessa.

NITRO-hitti kuivuu n. 15 minuutissa ja voidaan sitä, riippuen siitä miten paksu kerros sitä on levitetty, hioa 20-30 minuutin kuluttua. Hionta toimitetaan märkähiontapaperilla.

Toimitetaan 1/8, 1/4, 1/2, 2, 5 ja 20 kgn purkeissa.

DICCO Hiomaneste 66

on liuos, jota käytetään lakkapintaa hiottaessa vesihiontapaperilla.

Jos hiomisessa käytetään yksinomaan vettä, tapahtuu usein, että
hiekkapaperi hyvinkin pian turmeltuu sen kautta, että lakkahiukkasia tarttuu paperiin muodostaen nystyröitä, jotka, paitsi sitä että ne tekevät hiomisen tehottomaksi, myös voivat aikaansaada naarmuja pintaan. DICCO Hiomaneste estää hiekkapaperin edelläkerrotunlaisen pihkaantumisen.
Hiomaneste ohennetaan ennen käyttämistä noin kymmenkertaisella määrällä vettä ja tätä ohennettua liuosta käytetään hiomisessa.

Hionnan jälkeen on pinta tarkasti pestävä ve­dellä ja pyyhittävä hyvin kuivaksi, mieluimmin sää­miskällä.

Toimitetaan 1/16, 1/8, 1/4, 1/2 ja i/i gallonissa sekä 1/4, 1/2 ja 1/1 pulloissa.

DICCO Tasotusneste N:o 1026

on erikoisneste, jolla selluloosa-autovärin pinnassa viimeistä edellisen ruiskutuksen jälkeen mahdollisesti vielä esiintyvät hiontanaarmut voi­daan tasottaa. Tällaisia naarmuja voi esiintyä silloin kuin täyteväri­tai hiomaväri-pinnan hionta on toimitettu liian karkeilla aineilla.

[37]

Tasotus toimitetaan seuraavalla tavalla: Nestettä kaadetaan villaiseen kiillotustulloon tai trasselituk­koon, joka sitten kiedotaan pellavakangaspalaseen. Lakkapintaa hangataan tasaisia vedoin ja on tällöin valli huomioitava, ettei tulloa saa pysäyttää pinnalle. Nestettä lisätään tulloon sitä myöten kuin se siitä vähenee. Tällä menetelmällä saavutetaan nopeasti tyydyttävä tulos. Tasotuksen jälkeen tulee pinnan saada kuivua, ennenkuin käsittelyä jatketaan.
Toimitetaan 1/16, 1/8, 1/1-, 1/2 ja i/i gallonissa sekä 1/4, 1/2 ja i/i pulloissa.


LOIMO Hiomatahdas

Tarkoitettu DICCO Autovärillä tai muulla selluloosavärillä lakatun pinnan kiillottamiseen.

Taita kappale side- tai pumpulikangasta (n. ½ m²) käteen sopivaksi tyynyksi. Hiero tahdasta tyynyyn ja hio pintaa voimakkain ottein. Älä hio liian suurta pintaa kerrallaan. Kun hionta on valmis pyyhi tahdas pois puhtaalla kankaalla tai trasselilla. Kiillota sen jälkeen pinta LOIMO Autokiillokkeella.

Vanha, himmeä ja sään syövyttämä lakkapinta hiotaan myös LOIMO Hiomatahtaalla ja kiillotetaan senjälkeen LOIMO Autokiillok­keella.

Toimitetaan 1/4 rasioissa ja 1, 2 ja 5 kgn purkeissa.


LOIMO Autokiilloke

on DICCO Autovärillä tai muulla selluloosavärillä lakatun pinnan kiil­lottamiseen tarkoitettu kiillotusvaha. Sivellään pinnalle pehmeällä pumpulikankaalla, annetaan seistä hetken ja hangataan sitten kunnes kova, hyväkiiltoinen pinta muodostuu. LOIMO suojelee lakkapinnan ja tekee sen kestäväm­mäksi sekä helpoksi pitää kirkkaana myös sateessa ja pakkasessa.

Vanha, himmeä ja sään syövyttämä lakkapinta hiotaan ensin LOIMO Hiomatahtaalla ennenkuin se kiillotetaan LOIMO Autokiillokkeella.

Toimitetaan 1/4 rasioissa ja 1, 2 ja 5 kgn purkeissa.


DICCO Kiiltoliuos 335

on juokseva kiillotusneste, jota voidaan käyttää kaikenlaisten lakattujen ja maalattujen pintojen puhdistamiseksi ja kiillon kohottamiseksi.

[38]

Käytetään selluloosa-huonekalulakalla DICCO 1043, DICCO 1080 sekä DICCO-Auto-värillä, DICCO Emalilla ja öllylakoilla lakattujen esineiden kiillottamiseen. Paras kiillotusneste autoja varten.

Käsittely on seuraava. Pulloa ravistetaan hyvin, pehmeä kangaspalanen kastellaan kiiltoliuoksella ja pintaa hangataan sillä hetkinen. Sitten jatketaan hie­rontaa kuivalla vaatekappaleella kunnes saadaan hyvä kiilto. Suuremmilla pinnoilla on paras kiillottaa pie­nempi osa pintaa kerrallaan. Jos kiillotettaessa väriä
lähtisi vaatteeseen, niin tämä ei vahingoita pintaa.

Kiillotettavien pintojen tulee olla hyvin kuivia ja kovia. Tällä kiilto­nestcellä saadaan myöskin naarmut pois pinnasta.

Toimitetaan 1/8 ja 1/2 väripainetuissa purkeissa, 1, 5, 10 ja 50 litr. sekä 1/4, 1/2 ja 1/1 naulan pulloissa.


Maaliaineiden pikapoistaja
NOPSA 119

Paint Remover

on erittäin tehokas öljylakkojen, öljy- ja emalivärien sekä selluloosalakkojen ja -viinien poistoneste. On ennen käyttämistä hyvin sekoitettava.

Sivellään pehmeällä siveltimellä tai trasselitukolla niin paksu kerros, kuin sitä pinnalla pysyy. Liuottaa vanhan väri- tai lakkapinnan niin, että se muuta­man minuutin kuluttua helposti voidaan pyyhkiä pois teräs-tasottajalla tai siklillä.

Jos NOPSA yhdellä sivelyllä ei syövyttäisi van­haa lakkapintaa tarpeeksi syvälle, sivellään sitä useamman kerran peräkkäin, mutta edellisen sivelyn liuottamaa kerrostumaa ei pidä välillä raappia pois, vaan on uusi sively tehtävä sen päälle. Täten imeytyy pintaan runsaammin poistonestettä, jonka vaikutuk­sesta lakkakerrostuma helpommin liuottuu läpeensä.

Kun vanha lakka- tai värikalvo näin on poistettu, pyyhitään pinta vielä hyvin puhtaaksi bensiinillä tai tärpätillä ja on tämän jälkeen heti valmis uudelleen siveltäväksi värillä tai lakalla.

NOPSA ei vahingoita puuta. Pehmittää ja puhdistaa nopeasti myös vanhat maalissa kovettuneet siveltimet. On vaaratonta käsille ja voi­daan sitä myös käyttää liuottamaan vanhoja maalitahroja vaatteista, kangasta vahingoittamatta.

NOPSA ori tulenarkaa, jonka vuoksi sitä ei pidä käsitellä lähellä avovalkeaa.

Toimitetaan 1/16, 1/8, 1/4, 1/2 ja i/i gallonissa sekä 9, 25 ja 200 kilon astioissa.

[39]

KUOMULAKKA 175
musta, nopeasti kuivuva, joustava, erinomaisen kestäväkiiltoinen erikois­lakka avoautojen kuomukattoja sekä kupee- ja linja-autojen kattoja varten.

Siveltävän pinnan kuluneet paikat sivellään ensin kerran ja annetaan kuivua ja tämän jälkeen sivellään koko pinta. Kuivuu yhdessä yössä. Tekee kuomun vedenpitäväksi. Pysyy aina joustavan, eikä siis murru kuomua taitettaessa. Kestää pesemistä. Ei jätä tah­meata pintaa. Kuomun kerta käsittelyyn riittää ½-purkki. Siveltävän pinnan tulee olla huolellisesti puh­distettu ja kuiva.

Kun kupee- tai linja-autojen kattoihin halutaan värillisiä maalia, harmaata, sinistä, t.m.s. on tähän parasta käyttää jotain KIRI-emalin tai MIRKO Autoemalin sävyä.

KUOMULAKKA on erinomaista kuorma- ja tavarasuojapeitteiden sekä sadetakkien kyllästämiseen, tehden ne vedenpitäviksi. Uusi palt­tina tai muu kangas on siveltävä vähint. kaksi kertaa, sillä ensiinäinen sively imeytyy kankaaseen.

Nahkasalkut, käsilaukut, kuluneet lakinlipat, mustat kengät, vieläpä kiiltonahkakengätkin ja vanhat kalossit voidaan erinomaisesti värittää KUOMULAKALLA, joka tekee ne aivan uudennäköisiksi. Vaaleita kenkiä voi sillä värittää mustiksi.

Toimitetaan 1/8, 1/4, 1/2, 1/1 sekä 2, 5 ja 20 kg. purkeissa.

AUTON-ALUSTAVÄRI 320
on musta, nopeasti kuivuva lakkaväri auton ja vaunujen alustoja, lokasiipien alaosia y.m.s. varten. Muodostaa lujan pinnan joka hyvin kestää koneöljyjen, bensiinin, y.m.s. syövyt­tävän vaikutuksen.

Siveltävä pinta pestään lämpimällä vedellä puh­taaksi. Öljy- ja rasva-aineiden tarkempaa poista­mista varten pyyhitään pinta vielä petroolilla tahi tärpätillä. Pinnan kaivattua sivellään siihen auton­alustaväriä kohtalaisen paksulta.

Toimitetaan 1/8, 1/4, 1/2 ja i/i sekä 2, 5 ja 20 kgn purkeissa.


JÄÄHDYTTÄJÄVÄRI 314

Mustanharmaa, nopeasti kuivuva väri auton jäähdyttäjiä varten. Voidaan käyttää sekä siveltimellä että ruiskussa.

Toimitetaan 1/8, 1/4, 1/2 ja i/i sekä 2, 5 ja 20 kgn purkeissa.

[40]

PEITE-SUOPA

on tarkoitettu käytettäväksi automaalauksessa suojaamaan esim. ikkunoita, lyhtyjä, listoja y.m.s. väriä ruiskutettaessa.

Kun vaunu on maalattava eri väreissä voidaan jo ruis­kutettua väriä peite-suovan avulla hyvin suojella toista värisävyä ruiskutettaessa. Eri värisävyjen välillä voidaan raja tehdä hyvinkin jyrkäksi liimaamalla teräväsärinäi­seksi leikattua paperia peitesuovan päälle.

PEITE-SUOPA sivellään pehmeällä siveltimellä ja kun väriruiskutus on valmis, voidaan suopakerros hel­posti pestä pois vedellä ja pesusienellä. Avonaisessa as­tiassa seisoessaan voi se käydä paksummaksi, jolloin sitä voidaan ohentaa lisäämällä siihen vähäsen vettä.

Toimitetaan 1/2, 1, 2 ja 5 kilon astioissa.


UNICA Vaunulakka 123
Wearing Body.

Käytetään vaunujen, autojen, rekien y.m. ajokalujen viimeistelylakkaukseen. Muodostaa huolellisesti valmistetulle ja hiotulle flattinki- tahi lakkaväripohjalle kovan, mutta samalla joustavan sekä kestävän ja kauniin kiiltopinnan, joka kestää lämpötilan vaihdoksia muuttumatta. Pohjustuksena voidaan käyttää emalivareja, esim. UNICA tai KIRI ja yksinkertaisemmissa tapauksissa myös öljyväriä. Tätä lakkaa voidaan myös hyvin käyttää kaikkiin ulkotöihin, missä yleensä n.k. ulkoilmalakkoja käytetään, kuten ulko-oviin, ikkunoihin y.m.s. Kestää hyvin pesua kiiltoaan menettämättä.

Toimitetaan 1/16, 1/8, 1/4, 1/2 ja 1/1 gallonissa sekä 9, 25 ja 2oo kilon astioissa.


ALUMIINILAKKAVÄRI 343
oli valmiiksi sekoitettu alumiiniväri, joka on tarkoitettu kaikenlaisten rautarakenteiden, peltikattojen y.m.s. sivelemiseen. Rautapinnat on pohjustettava lyijymönjävärillä.


Alumiinilakkaväri 343 on koristeellinen, kestää lämpötilavaihdoksia ja sietää myös korkeaa kuumuutta.

Harvinaisen peittokykyinen. 1 kg:lla voidaan sivellä n. 15-20 m.

Alumiinilakkaväri 343 on osoittautunut verrattoman hyväksi väriksi vesisäiliöiden sisäpuoliseen maalaukseen. Säiliö pohjustetaan lyijy­inönjävärillä ja tämän päälle sivellään kahteen kertaan Alumiinilakka­väriä 343.

Toimitetaan 1/4, 1/2, 1/1 sekä 2, 5 ja 20 kilon astioissa.

[41]

TIKKURILAN PANSSARIVÄRIT

ovat valmistetut patentoidun erikoiskeittomenetelmän mukaan käsitel­lystä pellavaöljystä. Ne ovat tämän takia huomattavasti kestävämpiä ja myös maalaustilaisuudessa vähemmän riippuvaisia lämpötilasta ja vuodenajasta kuin tavalliset öljyvärit. Kylmä ja kosteus eivät vaikuta samassa määrin haitallisesti maalaustulokseen ja esim. noin puolituntia sivelemisen jälkeen sattuva sade ei enää turmele maalipintaa, vaikka­kaan tämä silloin ei vielä ole kuiva. PANSSARIVÄRIT ovat myös n.k. »tuorepohja» värejä; t.s. niillä voidaan toinen sively tehdä jo muu­tama tunti ensimäisen sivelyn jälkeen, vaikka tämä ei vielä olekaan läpeensä kuivunut.

PANSSARIVÄRI on kaikissa suhteissa edullisin väri rautasiltoja, nostokurkia, rautaisia johtopylväitä, putkijohtoja sekä yleensä kaiken­laisia ulkoilmassa olevia rautarakenteita varten.

Maalaus suoritetaan sekä siveltimellä että ruiskumenetelmää käyt­täen. Myös puupintoja varten on PANSSARIVÄRI huomattavasti kestävämpi kuin tavallinen öljyväri.

Kuorma-autojen maalaamiseen ovat PANSSARIVÄRIT osoittautu­neet hyvin sopiviksi ja kestäviksi.

PANSSARIVÄRIT toimitetaan värikartan N:o 11 mukaan. Muita sävyjä valmistetaan ostajan antaman värinäytteen mukaan.

Toimitetaan 1, 2 ja 5 kilon purkeissa sekä io litran kanistereissa ja isoissa tynnyreissä.

Panssarivärien esittelykirjanen saadaan pyydettäessä ilmaiseksi.

TEHO-Kattovärit harmaa, tiilenpunainen, tummanpunainen, kuparinruskea, vihreä rautapelti- ja gaivanoituja kattoja varten, ovat myös Panssarivärejä, joten niiden kestävyys sään vaihte­luita vastaan on huomattavasti suurempi kuin tavallisen öljyvärin.

TEHO Kattolakka musta, on bitumiväri kaikenlaisia katto-pintoja varten. Kestää kauemmin kuin tavallinen asfalttilakka.

TEHO Seinävärit 11 värisävyä värikartan N:o io mukaan, ovat myös Panssarivärien ryhmään kuuluvia erikois-öljyvärejä rakennusten ulkoseiniin.

Pyytäkää värikarttoja ja käyttöohjeita TEHO Katto- ja Seinäväreistä.
[42]

VÄRIRUISKUN KÄYTTÖ JA HOITO

Ruiskumaalaus-menetelmä on nykypäivinä sillä kehitysasteella, että miltei kaikki maalaustyöt voidaan tätä menetelmää noudattaen suorit­taa käytännöllisesti, yksinkertaisesti ja täysin luotettavasti. Tällä mene­telmällä voidaan vernissaa, lakkoja, emalivärejä, pohjustusvärejä, laasti­väriä, asfalttiväriä y.m. maalata niin metalli, kuin puu- y.m. pinnoille. Tämä aikaa ja työtä säästävä, tiivistetyn ilman avulla tapahtuva maa­laus onkin saanut yhä yleisemmän käytännön mitä erilaisimmissa teollisuuksissa. Olkoon kyseessä huonekalu tai talo, rautasänky tai auto, soittokone tahi leikkikalu, taulunkehys tai kirjoituskone, valokuvauskone tai myymälän sisustus, niin saavutetaan paras tulos ruiskumaalauk­sella. Ruiskumaalausta käytettäessä sujuu työ kandesta aina kuuteen kertaan nopeammin kuin siveltäessä, jonka lisäksi ruiskumaalauksella voidaan saavuttaa väritehoja, jotka ovat mandottomia saavuttaa taikka liiaksi aikaa vieviä siveltimellä maalausta suoritettaessa. Meidänkin maassamme on jo ruiskumaalaus yhä yleisemmin otettu käytäntöön erittäinkin automaalaamoissa, mutta myös huonekaluja, myymäläin sisustuksia, maanviljelyskoneita ja etenkin puunjalostusteollisuuden vientituotteita varten.

Ruiskumaalaus — siis maalaus tiivistetty ilma käyttövoimana —toimitetaan ruiskulla eli pistoolilla (1 a), jolla väri levitetään. Eripak­suiset värit vaativat erisuuruista ilmapainetta, jonka vuoksi käytetään paineensäätöventtiiliä (15) — muuntajaa (12) —, jolla ilmanpaine tarpeen mukaan säädetään. jos tiivistettyä ilmaa ei ole muuten saa­tavissa, tarvitaan sen kehittämiseksi ilmanpuristaja eli kompressori (26). Ruisku (1 a), muuntaja (12), ilmasäiliö (18) ja ilmapuristaja (26) yhdis­tetään toisiinsa putkijohdoilla ja kumiletkuilla. Maalaustyö voidaan niinmuodoin suorittaa pidemmänkin matkan päässä ilmapuristajasta. Koje on hyvin yksinkertainen. Siinä ei ole mitään monimutkaisia kohtia, jotka voisivat joutua epäkuntoon ja koko koneiston hoito on hyvin yksinkertainen ja helppo. Tähän koneistoon voidaan sitten tarpeen mu­kaan, mikäli halutaan, liittää ilmaimureilla varustetut maalauskaapit, liikkuvat tai pyörivät maalauspöydät j.n.e.

Värien käsittely pistoolilla voi tapahtua kandella eri tavalla:
1) käyttäen ruiskuun välittömästi kytkettyä värisäiliötä (11), josta ruisku injektorin tapaan imee värin ja painaa sen väriä levittävän suukappaleensa lävitse ulos.

[43]

2) käyttäen suurempaa värisäiliötä (22), joka samalla toimii painesäi­liönä ja mistä väri ilmapaineen avulla johdetaan väriletkun kautta ruiskun suukappaleeseen.

Samaa ruiskua (1 a), muuntajan (12), ilmapuristajaa (26) ja sa­moja letkuja käytetään molemmissa tapauksissa. Käytettäessä ruiskuun välittömästi kytkettyä värisäiliötä (11) käytetään vain yhtä ilmaletkua, joka johtaa ilman muuntajasta (ilman ulostuloaukosta. 17) ruiskuun (ilman sisääntuloaukkoon 4)- Käytettäessä väri- ja painesäiliötä (22), tarvitaan, paitsi ilmaletkua (25), joka johtaa ilman muuntajasta (ilman ulosottoaukosta 17) painesäiliöön (22), väriletku (24), jonka kautta väri johdetaan väri- ja painesäiliöstä ruiskuun (8). Ilmaletku (23) kytketään tällöin ruiskun ilma-aukkoon (4). Suurempaa väri- ja painesäiliötä (22) käytettäessä voidaan maalaustyötä suorittaa yhtä mittaa tuntikausia värisäiliötä (22) välillä täyttämättä. Selvää on, että kun on suoritettava pienempi työ ja kun työn kuluessa on siirryttävä yhdestä väristä toiseen, niin on käytettävä ruiskuun välittömästi kytkettyä värisäiliötä. Maalari voi parhaiten itse määrätä, mikä menetelmä kulloinkin parhaiten sopii suoritettavaa työtä varten. Ruiskuun kytkettyä värisäiliötä ei voida suositella esim. rakennuksen, laivan tai sillan maalaukseen. Samoin ei voida suositella painesäiliön (22) käyttämistä autojen maalauksessa selluloosaväreillä. Valinta riippuu siis suoritettavasta työstä.

Väriruisku eli pistooli on ruiskumaalauslaitteen tärkein koje. Suori­tetun työn laatu ja se nopeus, millä työ suoritetaan, on lähinnä riippu­vainen väriruiskun toiminnasta. Maalarin etu edellyttää, että väri­ruiskulaitetta hankittaessa päähuomio kiinnitetään laitteen kelvollisuu­teen eikä hinnan halpuuteen. Monien maalaamoiden, jotka ovat osta­neet halpoja kojeita, on ollut pakko hyljätä ne ja hankkia uudet ruisku-laitteet, voidakseen suorittaa nykyajan vaatimuksia vastaavia töitä.

Tikkurilan Tehtaat antavat pyydettäessä kernaasti neuvoja niille, jotka aikovat hankkia itselleen väriruiskulaitteita.

Tässä seuraava, väriruiskun ja sen käsittelyä koskeva selostus tarkoittaa sivulla 46 kuvattua väriruiskutyyppiä. Tämä ruisku, joka lienee eniten käytetty malli, sopii mitä erilaisimpiin maalaustöihin. Ainut­laatuinen erikoisuus on tämän ruiskun suukappaleen siivilänpää (7), johon merkitystä numeroasteikosta välittömästi on pääteltävissä värisuihkun säätö, jonka perusteella suihkun muoto ja tehokkuus silmän­räpäyksessä ovat säädettävissä. Jos esim. jokin määrätty säätöasento on parhaiten sopinut johonkin tekeillä olevaan työhön, niin voidaan siivilän pää, jos ruiskua vuorotellen käytetään muihin töihin, yhdellä kädenotteella säätää takaisin entiseen asentoonsa. Säätölevy (7) on numeroita 5-15; kun levy on kierretty N:o 5:n kohdalle, on värisuihku pyöreä, levy on tällöin sulkenut siivilänpään kummallakin puolella ole­vat ilmakanavat; ilma virtaa nyt vain värikanavan ympäri. Jos säätö­levy käännetään N:o 10:n kohdalle, avautuvat siivilän pään kummallakin puolella olevat ilmakanavat puoleksi ja molemmat ilmavirrat leikkaa‑

[44]

vat toisensa suorakulmaisesti keskipisteessä, missä väri virtaa ulos värikanavasta. Kun ilmavirrat kohtaavat toisensa suorakulmaisesti leviää värisuihku pinnalle leveänä eikä pyöreänä niinkuin äskeisessä asennossa. Jos säätölevyä vielä käännetään N:o 15:n kohdalle, avautuu koko ilmakanava; ilma virtaa nyt huomattavasti vahvemmin kuin edel­lisissä asennoissa ja värisuihku leviää 2/3 leveämmäksi kuin aikaisem­min. Värisuihkua voidaan säätää niin että se leviää joko vaakasuorana tai pystysuorana; tämä riippuu ilmakuvun eri asennoista. Jos ilmakupu asetetaan vaakasuoraan asentoon, leviää värisuihku pystysuorana. Jos taas ilinakupu asetetaan pystysuoraksi, leviää värisuihku vaakasuorana. Värin paljous säädetään ruuvilla (1), jonka pää on ruiskun takaosassa. Tämä ruuvi säätää värineulan eri avautumisasteet.

Ruiskun käsittely on muuten hyvin yksinkertainen. Ilmanpaine säädetään tavallisesti n. 3:ksi ilmakehäksi. Väriä ruiskutettaessa ei ruiskua milloinkaan saa pysäyttää yhdelle kohdalle ruiskutettavalla pinnalla silloin kun liipasinta (10 a) sormella painetaan, sillä silloin on värikanava auki ja väriä tulee yhdelle kohdalle liian paksulta, jolloin se rupeaa valumaan tai rypistymään. Ruiskua viedään levollisia liikkein pitkin maalattavaa pintaan. 20-30 sm:n etäisyydellä pinnasta. Käänne­kohdassa suljetaan värisuihku hellittämällä sormen painetta liipasimelle. Vasta-alkavalle tämä alussa on jonkin verran vaikeata, mutta lyhyen ajan kuluttua käy se itsestään.

Ruiskutuksen tapanduttua puhdistetaan ruisku yksinkertaisesti siten että värisäiliöön kaadetaan Thinneriä tahi tärpättiä (riippuen siitä minkälaista väriä tai lakkaa on käytetty), joka painetaan ruiskun läpi, jolloin väri tai lakka saadaan ruiskusta poistettua. Tämä puhdistus on tehtävä mitä huolellisimmin, sillä pienimmätkin värijätteet voivat turmella työn ruiskua seuraavalla kerralla käytettäessä.

Värisäiliö (11). Tässä selostetun ruiskumallin värisäiliö (11) on yhden litran vetoinen pikakytkinkansinen aluminisäiliö. Hyvin yksin­kertaisella kädenotteella liittyy kansi tiiviisti säiliöön. Kannessa en pieni ilmareikä, joka aina on pidettävä auki, sillä muuten ruisku ei ime väriä normaalisesti.

Värji- ja painesäiliössä (22) on sekä värisäiliö että ilmasäiliö. Maa­lausta varten tarvittava väri lasketaan värisäiliöön, josta se ilmapaineen avulla painetaan väriletkun (24) kautta ruiskuun (värin sisääntuloauk­koen 8). Tämä säiliö on myös varustettu säätöventtiilillä, jonka avulla ilmanpaine säädetään värisäiliön tarvetta varten sopivaksi.

Muuntaja (12). Ilmapuristajasta (26) tuleva ilma sisältää aina öljyä, vettä ja muita epäpuhtauksia, jotka ovat poistettavat ilmasta ennen­kuin tätä käytetään ruiskussa. Muuntaja on sen vuoksi ruiskumaalaus­laitteeseen välttämättömästi liittyvä osa. Sen toiminta on kanden­lainen. Samalla kun se puhdistaa ilman, toimii se myös paineensäätäjä­venttillinä (15), jolla ilman paine säädetään ruiskussa käytetyn värin tai suoritettavana olevan työn vaatimuksen mukaisesti.

[45]

Ruiskuun tai painesäiliöön (22) johdettava ilmaletku kytketään muuntajan (12) vasemmalla puolella olevaan ilman ulostuloaukkoon (17). Näitä aukkoja on, kuten kuvasta näkyy, kaksi, mutta on samantekevä, kumpaanko letku kytketään. Myös voidaan kytkeä eri letku kumpaan­kin ulosottoaukkoon yht'aikaa, jolloin kahta ruiskua samalla kertaa voidaan käyttää. Tältä puolelta (17) tuleva ilma voidaan säätöventtiilin (15) avulla säätää mille halutulla paineelle tahansa, ilmasäiliössä olevasta ilmanpaineesta riippumatta. Muuntajan oikealla puolella olevista ilman ulostuloaukoista (14) otetaan ilmaa pölypistooleja y.m.s. varten. Näistä aukoista (14) tulevan ilman painetta ei voida säätää, vaan on paine niissä sama kuin säiliössä.

Ilmasäiliö (18). Ilmapuristajan ilmasälliö muodostaa akkumulaat­torin, joka tasoittaa ilmapuristajan painevaihtelut, osittain jo puhdistaa ilman kosteudesta ja epäpuhtauksista. Ilmasäiliöt ovat varustetut tarpeellisilla laitteilla kuten painemittarilla (19), säädettävällä varmuus­venttiilillä (20) ja pohjaventtiilillä (21).

Muuntajaan ja ilmasäiliöön kerääntynyt vesi y.m. on usein pois­tettava pohjaventtiilin kautta, muuten voi se imeytyä ilmaletkun kautta ruiskuun ja turmella maalipinnan.

Paikallinen, ilman jäähdyllämä ilmapuristaja on tavallisimmin käy­tetty. Se on varustettu itsetoimivalla säätöventtiilillä (27), joka säätää ilmapuristajan käynnin siten että tämä käy tyhjänä, jos paine ilma-säiliössä ylittää määrätyn ilmakehäluvun. Imuputki on varustettu äänenvaimentajalla ja ilmasiivilällä. Nämä koneet ovat tehdyt hihna­käyttöä varten, kiertopyörä toimii hihnapyöränä ja ilman jäähdyttä­missä koneissa on se tehty samalla tuulettajaksi puristuskoneen jääh­dyttämistä varten.

Ilmapuristaja, (26) ilmasäiliö (18), muuntaja (12) ja käyttökone saadaan myös asennettuina pyörillä varustetulle alustalle, jota on helppo siirtää paikasta toiseen.

Ilmapuristaja on asetettava paikalle, jossa se voi imeä kuivaa, puhdasta eikä liian kylmää ilmaa sekä silmällä pitäen etteivät letkujohdot tule liian pitkiksi. Mikäli mahdollista sitä ei ole asetettava samaan huo­neeseen, missä ruiskutus tehdään, osaksi koska imusiivilät silloin helposti tukkeutuvat, osaksi koska moottorissa mahdollisesti syntyvä kipinä-muodostus saattaa aiheuttaa tulenvaaran.

Ruiskumaalauslaitetta hankittaessa on ilmapuristaja valittava riittävän suureksi vastaisia kehitysmahdollisuuksia silmällä pitäen. Sitä voidaan aluksi käyttää alhaisemmalla kierrosluvulla, jota sitten ilma-tarpeen lisääntyessä voidaan koroittaa.

[46]



[47]

Tikkurilan Tehtaat
valmistavat
värejä ja lakkoja kaikkiin erikoistarkoituksiin.

UNICA ja KIRI y.m. öljylakkoja
kuten; lattia-, linoleumi-, huonekalu-, penkki-, hioma-, ulkoilma-, vene-, kansi-, vaunu-, himmeä-, petsi-, kiilloke-, kopaali-, puoliemali-, rauta-, musta (Blackvarnish)-, suksi-, y.m. lakkoja.
UNICA, KIRI, YEDDO ja DICCO emalivärejä
PERMO Lattiaemalia
WALLPAINT ja SIRO himmeitä seinävärejä
PESTO seinäväriä
VELO pyörälakkaa
Alumini- ja lämpöjohtovärejä.
Öljyvärejä.
Laivavärejä.
TURSO Laivan- ja veneenpohjavärejä
SERA petsiä ja Täytepuuta (Plastic Wood)
Spriilakkaa ja Pulituuria
Pronssitinktuuraa
TEHO ja VALTTI Eristyslakkoja
Emali- ja lakkapohjavärejä.

Huonekalujen pintakäsittelyaineita:
DICCO Huonekalulakkaa N:o 1043
DICCO Himmeälakkaa N:o 1054. '
DICCO Thinneriä N:o 1020
DICCO Pulituuria N:o 10 y.m. y.rn.

Lakka- ja väripintojen puhdistamis- ja kiillottamisaineita:
DICCO Kiiltoliuosta N:o 335.
DICCO Polisheria

KIVA ja AIRA Kiillotusvahoja

Kaikkia teollisuuden erikoisvärejä ja lakkoja: Merkkausvärejä
Konevärejä
Koneglasyyria
Ruosteen ehkäisyvärejä
Hapon- ja lipeänkestäviä värejä
Bitumivärejä
Uuniemaleja y.m., y.m., y.m.

[48]


TIKKURILAN TEHTAAT
ovat valmisteistaan saaneet

KULTAMITALIN
ja
VALTION KUNNIAPALKINNON
Suomen Messuilla
v. 1925

DIPLOMA de HONOR
Barcelonan Maailmannäyttelyssä
v. 1929

KULTAMITALIN
Suomen Messuilla
V. 1930

DIPLOME d'HONNEUR
Antwerpenin Maailmannäyttelyssä
v. 1930