Sisämaalauksessa käytettävät väriaineet ja niiden käyttö

N:o 59
Sisämaalauksessa käytettävät väriaineet ja niiden käyttö

TIKKURILAN TEHTAAT
VERNISSA-, VÄRI- JA LAKKATEHDAS
Omistaja:
A.B. Schildt & Hallberg O.Y.
Tikkurila

[---]

HELSINKI
K. F. Puromiehen Kirjapaino O.-Y.
1939

[---]

ALKULAUSE

Nykyaika ja sen luoma teknillinen kehitys on aikaansaattanut suuria mullistuksia monella alalla. Myöskin asunto-olojen kehitykselle se on ollut suurimerkityksellinen. Viime kuluneina vuosina on yhä suurempaa huomiota kiinnitetty asuinhuoneustojen suunnitteluun ja viimeistelyyn tarkoituksella saada ne sekä mukavuuksiensa puolesta että terveydellisessä suhteessa kuin myöskin viihtyisyyttä silmälläpitäen nykyisen ajan vaatimuksia vastaaviksi. Myöskin nuorison vastainen kehitys on ollut silmämääränä, sillä vain puhtaissa, valoisissa ja viihtyisissä kodeissa voidaan kasvattaa tyytyväinen, sekä ruumiillisesti täysikuntoinen että sielullisesti tervevaistoinen sukupolvi.

Kodin sisustuksessa on maalaukselta arvaamattoman suuri tehtävä. Värit ja maalarin sivellin auttavat asuinhuoneistosta luomaan kodin yksilöllisine ilmapiireineen. Tämän kirjasen tarkoitus on ensi kädessä selostaa niitä väriteollisuuden tuotteita, jotka sisustusmaalauksessa tulevat kysymykseen. Tarkoituksena on samalla osoittaa, miten maalauksen avulla voidaan luoda ajan vaatimuksia vastaava viihtyisä ja miellyttävä koti sekä mistä syystä asianmukaisesti maalattu koti on helppo pitää puhtaana, kauniina ja miellyttävänä.

[4]

Laajemmassa merkityksessä kuuluu kodin sisustamiseen myöskin huoneiston viimeistely sellaiseen kuntoon, että se muodostaa yksilöllisen ja sopusointuisen kokonaisuuden sekä asiallisen taustan huonekaluille. Tämä huoneiston viimeistely tapahtuu pääasiallisesti maalaamalla. Maalaus tarjoaakin jokaiselle tilaisuuden luoda huoneistostaan oman yksilöllisen makunsa mukainen kaunis ja viihtyisä koti.

[5]

SIRO-seinäväri.

Kodin sisustusmaalauksessa on seinien asiallinen maalaus varsin suuresta merkityksestä. Viime aikoina on nimittäin yhä enemmän alettu siirtyä seinien maalaamiseen. Tämä onkin helposti ymmärrettävissä, sillä maalattu seinä on monessa suhteessa sangen käytännöllinen. Sen suurin etu on siinä, että maalattu seinä on pesemällä helposti puhdistettavissa, mikä seikka terveydellisessä suhteessa on verrattoman suuresta
merkityksestä.

Myöskin kauneusnäkökohtia silmälläpitäen ei maalauksen tehoa voitane aliarvioida. Edellyttäen, että maalauksessa kulloinkin noudatettava väriasteikko, siis käytettävien värien valinta, on hyvällä maulla laadittu ja tehty, saavutetaan maalauksella erittäin aistikkaita ja miellyttäviä tuloksia.

Hyvät tulokset edellyttävät kuitenkin, että ainoastaan ehdottomasti ensiluokkaisia, kuhunkin tarkoitukseen erikoisesti valmistettuja värivalmisteita käytetään. Tällainen, erikoisesti sisäseinien maalaukseen käytettävä väri, on Tikkurilan Tehtaitten valmistama

SIRO-seinäväri,
jolla on sangen monia nimenomaan sisäseinäväriltä on
vaadittavia ominaisuuksia.

[6]

Luonteeltaan SIRO-seinäväri on pesunkestävä, himmeä öljyväri, joka toimitetaan tehtaalta käyttövalmiina. Siro-väri on suhteellisen nopeasti kuivuva, kuivuen ja kovettuen se muutamassa tunnissa. Se muodostaa kauniin pinnan, joka kuivuttuaan on samettimaisen himmeä, ehkä lähemmin vielä verrattavissa mullankuoren himmeähköön kiiltoon. Tällainen pinta on erittäin koristeellinen, lämmintuntuinen ja taiteellinen vaikutukseltaan. Mutta ennen kaikkea se on varsin käytännöllinen. Siro-värin muodostama pinta on nimittäin kova, kosketusta ja puhdistusta kestävä.

Siro-värin kova, yhtenäinen pinta ei ole helposti tahraantuva ja siihen mandollisesti tulleet tahrat, lika, kädenjäljet y.m.s. voidaan helposti poistaa pyyhkimällä väripinta tärpättiin kostutetulla pehmeällä rievulla. Tahraantunut Siro-värillä maalattu pinta voidaan tietysti myös pestä saippualla ja vedellä, vieläpä erinäisillä pesujauheilla ja vedellä. Seinän pesemisessä käytettävät puhdistusaineet ja pesutapa riippuvat luonnollisesti suuressa määrin siitä, millainen pinnan tahraantuminen on ja mistä se on johtunut. Kuten edelläolevasta käy selville on Siro-värillä maalattu seinä suhteellisen helposti puhtaana pidettävissä, ollen se siis terveydellisessä suhteessa verraton seinäväri.

Käyttötavaltaan ja -sopivaisuudeltaan Siro-väri on sangen monipuolinen. Sitä voidaan paitsi sivellä, ollen se huomattavan helppo, kevyt ja vaivaton sivellä, myöskin ruiskuttaa. Ennen käyttöä on purkin sisältö tavalliseen tapaan sekoitettava pohjaa myöten, niin että värisävy tulee yhtenäinen ja tasainen. Tarpeen vaatiessa ohennetaan. Siro-väri tärpätillä.

[7]

Siro-värin sopivaisuus erilaisille pinnoille on sangen
merkittävä. Niinpä voidaan sitä sivellä ja ruiskuttaa laasti-, betoni-, puu-, pahvi-ja tapettipinnoille. Varsin sopiva on Siro-väri myöskin Enso-, Tako-, Lulosa‑ y.m.s. tapettien maalaukseen. Siro-väri tarttuu kiinni pintoihin erittäin hyvin, eikä se helposti halkeile eikä lohkeile.

Huolimatta mainioista erikoisominaisuuksistaan Siro‑ väri on vain mitättömän vähän kalliimpi kuin tavallinen öljyväri. Kun Siro-värillä on sitäpaitsi erittäin hyvä peittokyky, 6-7 m² kiloa kohden, supistuu tämä hintaero sangen vähiin. Eri sävyjen peittokyky on hieman erilainen, riippuen valmistuksessa käytettyjen värijauheiden ominaispainoista.

Tehdas valmistaa Siro-väriä 30 pääväriä värikartan N:o 5 mukaan. Kun Siro -värin eri sävyjä voidaan myöskin sekoittaa keskenään, on aina mahdollista tällä tavoin aikaansaada monia värivivahteita. Värejä keskenään sekoitettaessa on kuitenkin huomioitava, että etenkin vaaleilla, tuoreena, siis väriliuoksena, värillä on toinen, tavallisesti tummempi värivivahdus kuin värin kuivuttua. Tummilla värisävyillä on kuitenkin kuivuttuaan tavallisesti hieman vaaleampi sävy. Sekoittaminen oli senvuoksi tehtävä varovaisesti ja sopivalla pinnalle tehdyn koesivelyn on annettava kuivua todellisen värisävyn toteamiseksi.

Siro-väri valmistetaan poikkeuksetta mahdollisimmanman valonkestävistä väriaineista, joten se kestää verrattoman hyvin auringonvaloa muuttumatta.

Paitsi yksityisasuntoihin käytetään Siro-väriä myöskin porraskäytävien, koulujen, sairaaloiden, virasto- ja

[8]

konttorihuoneistojen, kasarmien y.m. maalaamiseen, yleensä siis siellä missä halutaansaada kauniita, vaihtelevia ja terveydellisessä suhteessa tarkoitustaan vastaavia seinäpintoja. Verrattoman kestävyytensä vuoksi sopii Siro-väri myöskin keskuslämpökennostojen, jalkalistojen y.m.s. maalaamiseen. Erinomaisen peitto kykynsä ja suhteellisen nopean kuivumisensa vuoksi soveltuu Siro-väri myöskin emalivärien ja öljylakkojen pohjustusväriksi. Vernissalla ja tärpätillä ohentamalla saadaan Siro-väristä myöskin käyttökelpoinen kuullotusväri.

Siro-väriä käytettäessä on kiinnitettävä huomiota seuraaviin yleisiin maalaustöitä koskeviin pääperiaatteisiin:
- maalattavan pinnan on oltava kuiva, ennen maalaukseen ryhtymistä;
-pinta on huolellisesti puhdistettava tomusta, rasva-aineista y.m. liasta;
- pohjustus on tehtävä asiallisesti ja huolella, sillä pohjustuksen laadusta riippuu suuressa määrin maalauksen lopullinen onnistuminen;
- maalattaessa on käytettävä puhdasta sivellintä ja käytetty sivellin on parempi kuin uusi;
- väriä on siveltävä kohtalaisen runsaasti, ei kuitenkaan niin paljon, että se alkaa valua. Liian ohutta sivelyä on vältettävä;
- jokaisen sivelyn on saatava täydellisesti kuivua ennenkuin seuraava sively sen päälle tapahtuu.

Siro-värillä maalattaessa voidaan noudattaa moniakin
eri työmenetelmiä, riippuen siitä, millaiselle pinnalle

[9]

maalaus tapahtuu ja millainen lopputulos halutaan saada. Yhteisenä näille työtavoille mainittakoon vielä kerran, että pohjustus on aina tehtävä huolella ja oikein.

Puupinnan pohjustus tapahtuu samalla tavoin kuin
tavallisella öljyvärillä maalattaessa. Pohjustussivelyyn käytetään tavallista öljyväriä.

Betoni- ja laastipintojen ensimäiseen pohjustussivelyyn suositellaan käytettäväksi Tikkurilan sementtipolijaväriä.

Pahvi- ja tapettipinnat, siis myöskin Enso-, Lulosa- ja Tako- y.m.s. tapetit pohjustetaan liimavedellä
tahi seissillä, jonka päälle tehdään välimaalaus öljyvärillä.

Seinät voidaan Siro-värillä maalata joko yksivärisiksi tai myöskin kandella tai useammalla värillä töpäten, jolloin saadaan vaihtelevia, taiteelliselta ja koristeelliselta teholtaan sangen arvokkaita pintoja. Yksivärinen Siro-väripinta voidaan jättää joko sileäksi, samettihohtoiseksi pinnaksi tai hakkaamalla tuore sively töppäysharjalla luoda siitä tasainen, myöskin verrattain kaunis pinta.

Seuraavassa selostetaan lyhyesti eräitä. Siro-värillä
maalattaessa kysymykseen tulevia työmenetelmiä.

Edellämainittujen puupintojen, siis puuseinien, m.m. paneeliseinien ja puukattojen pohjustus tapahtuu tavalliseen tapaan. Oksapaikat sivellään oksalakalla, halkeamat ja oksanreiät täytetään täytevärillä, hiontamaalataan, välimaalataan öljyvärillä ja valmiiksimaalataan Siro-seinävärillä. jos puupinta on ollut aikaisemmin maalattu öljyvärillä, pestään pinta suopa-

[10]

vedellä, johon on lisätty suudaa rasva-aineiden poistamiseksi. Vanha, irtaantuva maali raapitaan pois ja näin paljastuneet kohdat maalataan ohuella öljyvärillä sekä täytetään. Tämän jälkeen seuraa pohjustusmaalaus, hiontamaalaus sekä valmiiksimaalaus Siro-seinävärillä.

Vastarapatun seinäpinnan on oltava täysin kuiva ennenkuin maalaustyöt aloitetaan. Seinäpinta hiotaan tasaiseksi esim. puukappaleella ja harjataan puhtaaksi pölystä. Esiintyvät reiät, halkeamat ja rosoiset paikat täytetään hiekan ja kiesin seoksella, jossa on 1 osa hiekkaa ja 2 osaa kipsiä. Tällainen seos muodostaa pinnan, joka on hyvin samanluontoinen kuin laastipinta. Täyttämisen jälkeen suoritetaan pohjustussively öljyvärillä yhteen tai kahteen kertaan ja valmiiksimaalaus Siro-seinävärillä. Luonnollisesti voidaan pohjustus tehdä vielä yksityiskohtaisemminkin ja täydellisemmin esim. sivelemällä koko seinäpinta yhteen tai kahteen kertaan täytevärillä jonka jälkeen pinta hioen maalataan ohuella öljyvärillä. Sen jälkeen toimitetaan vielä n.s. hienolaastaus täytevärillä ja uusi hiontamaalaus. Vasta tämän jälkeen seuraa välimaalaus öljyvärillä ja valmiiksimaalaus Siro-seinävärillä. Tällä tavoin saadaan tietysti aivan ensiluokkainen, tasainen ja sileä seinäpinta.

Tapetti- ja pahviseiniä maalattaessa on pinta ensin siveltävä liimavedellä tahi seissillä, koska huokoinen tapetti- ja pahvipinta muuten imee väriä itseensä epätasaisesti. Tämän sivelyn jälkeen pohjustetaan pinta öljyvärillä ja valmiiksimaalataan Siro-seinävärillä. Tätä menettelytapaa noudatetaan tapetti- ja pinkopahvipintoja sekä myöskin Enso- y.m.s. tapetteja maalattaessa.

[11]

WALLPAINT-väri.

Paitsi Siro-seinäväriä valmistavat Tikkurilan Tehtaat myöskin toista himmeätä sisäseinä- ja sisäkattoväriä,

WALLPAINT-väriä.

Taiteelliselta ja koristeelliselta teholtaan on tämä väri voittamaton, mutta se on arka kosketukselle eikä sitä ole niin helppo puhdistaa kuin Siro-väriä. Vasta muutaman vuoden vanhana Wallpaint-värin pinta on niin kovettunut, että se jossain määrin kestää puhdistusta, mutta ei tällöinkään täysin tyydyttävässä määrässä. Seinävärinä käytettäessä on Wallpaint-väripinta paneelikorkeutta myöten, siis noin 1 ½ metrin korkeudelle, siveltävä Himmeälakalla, joka on miltei väritön ja muodostaa kovan, samettihimmeän ja pesua kestävän pinnan.

Kattoväriksi on Wallpaint-väri kuitenkin ihanteellinen ja kokemus on osoittanut, että Wallpaintilla maalattu katto on huomattavasti vastustuskykyisempi tomun ja savun mustaavaa vaikutusta vastaan kuin liimavärillä maalattu katto.

Wallpaint-väri valmistetaan yksinomaan valonkestävistä väriaineista, joten se kestää erinomaisesti auringonvalossa.

WalIpaint-värin muut ominaisuudet ja käyttötavat ovat muuten samanlaiset kuin Siro-seinävärin.

[12]

PESTO-Seinäväri

Keittiön seinissä ei luonnollisesti tule muu kuin maalaus kysymykseen ja on silloin käytettävä sellaisia värejä, jotka varmasti kestävät pesua myöskin vahvoilla pesuaineilla, niin että keittiö voidaan aina pitää puhtaana kuten asiaan kuuluu. Tähän tarkoitukseen valmistavat Tikkurilan Tehtaat erikoista

PESTO-seinäväriä,
joka muodostaa erittäin joustavan ja huomattavasti sileämmän sekä kestävämmän pinnan kuin tavallinen öljyväri. Tällaiselle sileälle ja kiiltävälle pinnalle ei likakaan tartu helposti ja seinä voidaan aina tarpeen vaatiessa pestä vedellä ja saippualla tai erikoisilla pesuaineilla. Paitsi keittiöiden maalaukseen, soveltuu Pesto‑väri erinomaisesti myöskin kylpyhuoneiden, ruokakomeroiden ja yleensä sellaisten paikkojen maalaukseen, jossa seinät on aina pidettävä ehdottomasti puhtaina.

Pesto-värillä maalattaessa noudatetaan aivan samanlaisia menettelytapoja kuin yleensä öljyvärimaalauksessa.

[13]

Lattialakat ja emalit.

Yksi vaikeimpia maalaustöitä sisustusmaalauksessa on lattian maalaus. Syyt siihen ovat monet. Uudenkin lattian maalaus saattaa epäonnistua, mutta vielä paljon helpommin tapahtuu se vanhaa lattiaa maalattaessa. Useimmat epäonnistumiset tapahtuvatkin juuri vanhaa lattiaa uudestaan maalattaessa tai lakattaessa. Vanhaa lattiaa on nim. tavallisesti jo useaan kertaan vahattu ja vahaa poistaminen, joka on tehtävä huolellisesti, koska mikään lakka tai maali ei kuivu vahatulla pinnalla, on sangen työlästä. Parhaiten tapahtuu lattian peseminen suudavedellä, jossa on ½ à 1 kg. pesusuudaa 10 litrassa vettä. Lipeäkiveä ei saa käyttää. Pestin jälkeen lattia huuhdellaan puhtaaksi haalealla, puhtaalla vedellä. Jos lattia on peitetty linoleumilla, joka halutaan lakata tai maalata, pestään matto lämpimällä suudavedellä, jossa on 1 kg pesusuudaa 10 litrassa vettä. Sen jälkeen huuhdotaan matto pariin kolmeen kertaan puhtaalla haalealla vedellä. Huuhtelun jälkeen on lattian tai linoleumimaton annettava kuivua vähintäin yhden vuorokauden.

Lattiat voidaan joko maalata peittovärillä tai lakata. Kumpaakin tarkoitusta varten on olemassa erikoisvalmisteita, joiden valmistuksessa on erikoista huomiota kiinnitetty siihen rasitukseen, jonka alaisiksi lattiavärit

[14]

ja lakat käytännössä joutuvat. Hyvän lattiapinnan tulee olla hyvin hyväkiiltoinen ja kova, niin etteivät huonekalut siihen tartu, mutta samalla sitkeä ja kiinmoisa ettei se kulumisesta rapaudu tai hilseile. Senvuoksi on lattialakkauksessa syytä käyttää ainoastaan ensiluokkaisia lakkoja. Tikkurilan Tehtaat valmistavat tällaisia kestäviä, kevytkäyttöisiä, hyvin kuivuvia lattialakkoja, nim.

UNICA-lattialakka N:o 109
UNICA-lattialakka N:o 110
KIRI-lattialakka N:o 198

Näistä on UNICA N:o 109 vaalea väriltään, lihava, joten se yhdellä sivelyllä jättää erittäin täyteläisen pinnan. Tällä lakalla lakatun lattian on kuitenkin annettava kuivua vähintän 3 vuorokautta, ennenkuin lattia otetaan käytäntöön. UNICA N:o 110 on nopeasti kuivuva, vaalea, mutta hieman ohuempi lakka kuin edellämainittu (N:o 109). Se kovettua jo yhdessä yössä, niin että sillä lakattu lattia voidaan ottaat käytäntöön jo seuraavana päivänä. Se muodostaa kauniin kiiltopinnan, jota voidaan huoletta pestä. Kiri N:o 198 on myöskin vaalea ja erittäin nopeasti kovettuva, n.s. 4-tunnin lakka. Toinen lakkaus voidaan tarpeen vaatiessa tehdä jo 4 tunnin kuluttua ensimäisestä ja 6-7 tunnin kuluttua lakkauksesta voidaan lattia ottaa käytäntöön.

Usein halutaan lattia kuitenkin maalata peittovärillä. Kehitus on nyttemmin johtanut siihen, että väritehtaat valmistavat tätä nykyä tällaisia valmiita lattiavärejä, lattiaemaleita. Tikkurilan Tehtaitten valmistama

[15]

PERMO-lattiaemali
on ensiluokkainen emaliväri, joka peittää erittäin hyvin ja muodostaa kiiltävän, kestävän pinnan. Sitä ei siis tarvitse enää lakata. Permo-lattiaemali on ennen käyttöä sekoitettava hyvin purkin pohjaa myöten, mutta kun se toimitetaan tehtaasta käyttövalmiina, ei sitä saa ohentaa. Jos väri kuitenkin pitempiaikaisen varastoimisen vuoksi olisi käynyt paksuksi, voidaan siihen lisätä vähäisen bensiiniä.

Seuraavassa annetaan muutamia yleisiä ohjeita lattianlakkauksessa ja maalauksessa.

Uusi, vielä lakkaamaton tai maalaamaton lattiapinta pohjustetaan ensin tärpätillä ohennetulla vernissalla, jonka on annettava kuivua vähintäin 2 vuorokautta. Sively on tehtävä ohuesti, niin ettei vernissa muodosta näkyvää pintakalvoa. Senjälkeen lakataan pinta kahteen kertaan, antamalla ensimäisen lakkauksen kuivua 1-2 vuorokautta. Jos lakka ensimäistä lakkausta toimitettaessa tuntuu paksulta, lisätään siihen n. 5% tärpättiä. Seuraava lakkaus toimitetaan ohentamattomalla lakana. Uusi lattia voidaan myöskin lakata siten, että puun luonnollinen väri muutetaan kuullottamalla (laseeraamalla). Vernissapohjustuksen jälkeen täytetään halkeamat ja oksanreiät öljykitillä jonka jälkeen toimitetaan sively kuullotusvärillä. Se on valmistettu vernis­sasta ja sopivasta kuivasta väristä lisäämällä n. puolet vernissaa painosta tärpättiä ja n. kolmasosa serotiinia. Kun tämä kuulotusväri on kuivunut vähintäin 2 vuorokautta lakataan pinta yhteen tai kahteen kertaan lattialakalla.

[16]

Jos uusi lattia halutaan maalata peittovärillä, pohjustetaan se ensin hyvin ohuella öljyvärillä, naulanreiät ja halkeamat täytetään täytevärillä, toimitetaan välimaalaus ohuella öljyvärillä ja valmiiksimaalataan Permo-lattiaemalilla.

Vanhoja lattioita maalattaessa raapitaan vanha lakka tai maali pois, jos se on kovin kulunut ja irtoaa helposti. Muussa tapauksessa se jätetään uuden maalauksen alle ja ainoastaan irtoava maali raapitaan pois. Kummassakin tapauksessa on lattia kuitenkin pestävä huolellisesti suudaliuoksella, jonka jälkeen se huuhdotaan puhtaalla, haalealla vedellä. Sen jälkeen pohjustetaan pinta ohuella öljyvärillä, halkeamat ja naulanreiät tasoitetaan täytevärillä. Lattian rakoja ei kuitenkaan pidä täyttää, sillä lautojen kuivuessa raot suurenevat ja täyteväri halkeilee. Jos tällaiset raot välttämättä halutaan täyttää, on tähän käytettävä hyvin paksua öljykittiä. Täyttämisen jälkeen suoritetaan hionta ja välimaalaus sekä valmiiksimaalaus Permo-lattiaemalilla.

[17]

Emalivärit.

Ovet ja ikkunapuitteet, joihin huomio aina helposti kiinnittyy, on pidettävä aina moitteettomassa maalissa. Tavallisesti maalataan ne n.s. puoliemalilla säästäväisyyssyistä. Puoliemali on valmistettu öljyväristä sekoittamalla siihen lakkaa kiillon lisäämiseksi. Tällöin väri ei kuitenkaan muodosta yhtenäistä kauniintasaista pintaa, vaan jäävät siveltimen jäljet siihen näkyviin. Väri ei siis tasoitu tarpeeksi. Sopivinta on senvuoksi käyttää tähän tarkoitukseen todellista emaliväriä, joka juoksee yhteen kiiltävän tasaiseksi ja sileäksi pinnaksi. Moni ehkä katsonee, että oviin ja ikkunanpuitteisiin ei kannata uhrata emaliväriä, mutta halvempihintaisilla, vaikka silti täysin käyttökelvollisilla emaliväreillä maalattaessa eivät kustannukset paljoakaan ylitä öljyvärimaalauksen kustannuksia.

Tikkurilan, Tehtaitten valmistama
YEDDO emali
oli halpahintainen, tähän tarkoitukseen erinomaisesti sopiva emaliväri. Se sopii yleensä kaikkiin sisätöihin, m.m. huonekalujen maalaukseen, kuivuen suhteellisen nopeasti ja muodostaen kestävän kiiltopinnan.

[18]

UNICA emali

on täysin ensiluokkainen, paraslaatuinen emaliväri, joka soveltuu paitsi sisä-, myöskin ulkomaalauksiin koska se kestää erinomaisesti kaikkia säävaihteluita, auringonpaistetta, sadetta ja pakkasta. Se kuivuu n. 8-10 tunnissa ja sen muodostamaa pintaa voidaan myös pestä vedellä ja saippualla väripinnan siitä vahingoittamatta.

Seka Yeddo- että Unica-emaliväriä valmistetaan 87 värisävyä värikartan N:o 1. mukaan ja toimitetaan ne tehtaasta käyttövalmiina.

Kiireellisissä tapauksissa voidaan käyttää 4-tunnin

KIRI emalia,

jolla maalattu pinta jo 6-8 tunnin kuluttua sivelystä voidaan ottaa käytäntöön. Tämä helposti siveltävä väri muodostaa kauniin kiiltävän, emalintapaisen pinnan, joka kestää erinomaisesti myöskin ulkona. Sitä valmistetaan 28 värisävyä värikartan N:o 2 mukaan.

Puupintoja maalattaessa on aina otettava huomioon, että ne eivät ole koskaan sellaisinaan täysin tasaisia maalattaviksi ja että puu imee väriä itseensä epätasaisesti. Puupinnat on senvuoksi ennen maalausta huolellisesti pohjustettava. Esim. ovia maalattaessa on ensin kaikki oksapaikat lakattava oksalakalla. Oksakohdissa oleva pihka nim. muuten sangen helposti tunkeutuu maalipinnan lävitse, turmellen sen. Oksalakka muodostaa oksakohdan päälle eristävän kalvon, jota pihka ei kykene liuottamaan. Sitten tehdään ensimäinen pohjustussively joko vernissalla tai vielä mieluimmin ohuella,

[19]

vernissasta ja sinkkivalkoisesta valmistetulla öljyvärillä, joka kuivuu nopeammin ja kovemmaksi kuin pelkkä vernissa. ämän jälkeen täytetään epätasaisuudet täytevärillä niin että pinta tulee aivan tasaiseksi. Kun täyteväri on täydelleen kuivunut suoritetaan hiontamaalaus keskiohuella öljyvärillä samalla hioen hohkakivellä. Seuraava työvaihe on välimaalaus emalipohjavärillä, joka kuivuttuaan hiotaan sileäksi ja pinta valmiiksimaalataan emalivärillä.