Suomi 6, 1866
Kertomus Maalahden pitäjästä.
Kirjoittanut J. R. Aspelin.
[Osa luvusta Asukkaat toiminensa., s. 161-164]
Ulkonäöltä ovat Maalahtilaiset ylipäänsä tummavempia kuin Wöyriläiset ja Närpiöläiset. Tavallisin on miehillä tumma pöyheä tukka ja samanväriset soukat silmäkulmat. Yleinen kasvu on lyhyt. Tuo on varsinki miesten puolella havaittava. Muuten ei ole Maalahdella asukkain kauneudesta paljo puhuminen, varsinki jos vertaa heidät Wöyrin ja Närpiön asukkaihin. Näkönsäki puolesta ovat verrattavat Sulvan ja Mustasaaren asukkaihin.
Kirkkoherra Björk puhuu Turun Sanomissa v. 1772 Maalahtilaisten puvusta hänen aikana. Siitä huolimatta annamme tässä vilppaan 94 vuotisen eukon jutella hänen nuoruudessansa tavallisesta puvusta. Pään peitteenä oli miehillä kesäaikana matala leviälierinen hattu. Vasta jälestä ruvettiin korkeita hattuja pitämään, joita vielä nähdään muutamilla vanhemmilla miehillä. Talvella oli miehillä koirannahkainen karvalakki, jonka päälys oli sinisestä kankaasta. Nahkareunus ulettui eespäin ainoastaan korvain yli ja kaistaleet sidottiin nauhalla yhteen kopan yli. Eessä oli pystyssä seisova keula (spjälde) samasta vaatteesta kuin päälys. 1) Emme tahdo heittää mainitsemalta mitä eukko jutteli, eitä eräs Skåne'sta kotoisin mies, joka oli tänne lähdätetly salppikeittoa opettamaan, oli sanonut tässä kerrotun puvun olevan tavallisen hänen kotimaakunnassaan. Muuten oli miesten puku melkein kokonaan valkoisesta eli haaleasta kankaasta 1). Liivin (väst) palteessa oli körtit, mutta laskokset olivat käännetyt ulospäin ja olivat edempänä toisistaan kuin nykyiset. Liivi pantiin kiinni hakaisilla (haakona) samoin kuin takki eli tröijy, jolla oli pystökaulus ja erosi liivistä ja vaimojen tröijyistä ainoastaan pidemmällä palteellaan. Kylmällä oli miehen kaulassa kauluri jonka edessä oli korttelin pituinen pyöreä rintapeite. Sekin pantiin kiinni hakasilla niskassa. Tavallisia huivia pidettiin myös. Sulhaisella oli kalvoiset ja niskassa oli kaulukseen ommeltu ruususolmu rippuvilla nauhoilla. Viimeksi oli miehillä polvihousut, napit sivuilla, ja kankaasta sukat. Sulhaisella oli lumivalkeat neulotut sukat. Kenkiä oli kahdellaisia; barckaskooan eli tavalliset karvakengät, pohjat hyljennahasta ja päälykset vasikan eli nautan nahasta; skälskooan olivat kokonaan hyljennahasta ja tehtiin kahdesta puoliskosta, jotka neulottiin yhteen saumalla jalan alta ja päältä. Kumpaisenki suussa oli reikiä, joihin pujottiin nauhat, millä kengät sidottiin jalkaan. Edelliset olivat arki- ja toiset pyhäkengät. Naisten hiuspuku oli tällainen. Hiukset jaettiin takaa kahtia, osat vedettiin sivuille ja jaettiin taas kumpainenki kahteen puoliskoon, joista ta'ampi ensin punottiin yksinään, sitte yhdistettiin ja punottiin etisen kanssa. Viimeksi sidottiin punokset nauhalla yhteen niskaan. Tuo puku pidettiin ylhällä sinisellä nauhalla, joka meni pään yli. Rukouspäivinä ja kun mentiin ripille oli tuo nauha musta. Muu puku oli naisilla musta. Tytöillä oli kolmikanttinen silkkihuivi päässä, jos oli kylmä, mutta muutoin oli pää paljas. Naineet vaimot pitivät suippulakkia (hatt), joka ei ulettunut hiustenkaan yli; se oli takaa pään päältä supistettu snippuun ja kutistettu niskasta, syrjällä soukka reunustus. Kaulassa pidettiin kolmikanttinen silkkihuivi. Miesten liivistä ja tröijyislä erosivat naisten ainoastaan lyhemmillä korteillaan. Hameet kutsuttiin piipa-tjoular, olivat 17 kaislaa eli noin 17 kyynärää ympärinsä. Niistä tehtiin kolme sitte tavallista kaidempaa hametta. Hamevaate oli kokovillaista vanuttamatointa, kudottiin valkoiseksi ja värjättiin sitte mustaksi. Tröijyvaale oli vanutettua. Päälysvaatteiksi pitivät naiset ainoastaan useampia tröijyjä. Lämpimän vuoksi oli niitten vuorina Tukholmasta ostettua hohtoa. Miehillä oli nahkavuori. Eukon nuoruudessa rupesi jo joku Tukholman purjehtia käymään pitkissä liivissä, joissa oli yksi nappirivi. Mustasaaresta ottavat Maalahtilaiset tähän aikaan pukutapansa ja varsinki naisten puku sanotaan muuttuvan yhtä pikaa. Miehillä on matala nahkakeulainen musta lakki, jossa nuoremmilla on kiiltolevyistä ja nauhoista tehty korea kukka. Liivi (liifstycke) on enimmästi tummanvärinen ja eessä kaksi riviä valkoisia eli sinerviä lasi- eli vaatenappia. Housut ovat kaidallaiset aina lahkeisin asti, vyötäreellä on neljä viisi laskosta eessä ja takana. Vanhan merkkinä ovat vielä hattu ja polvihousut. Takki (stäkot rock) on lyhyt ja ruumista myöden, lasku-kaulus. Sekä housut että takki ovat tummasta harmaanruskeasta kankaasta taikka mustasta verasta. Stäkot pels on yksi lai viitta, vourattu lampaan-nahalla. Harvallaisessa ovat turkit. Jalassa ovat anturasaappaat eli karvakengät. Petolahdella tavataan vielä jollakulla vanhalla valkoinen eli haaleva pitkä tröijy, jonka takana palteessa on kolme laskosta lähellä toisiaan. Näitten perästä seurasi kappelissa lyhvät tröijyt, joissa ei ollut laskosta. Nyt on sielläki ruvettu pitämään lyhviä takkia. Naiset pitävät hiuksensa palmikossa, muutamat ripuksissa. Huivia on ruvettu pitämään monenvärisiä. Muuten on naisten puku yleensä musta. Arkina pidetään ja monella on pyhinäki hame ja mekko, jossa on leveällainen kaulus ja avarat hiansuut. Kläninki ja silkkihuivi kaulassa on muutoin yleinen pyhäpuku. Monella on kaksi alushametta, joista toinen nuoremmilla on topattu (stubb). Päälysvaatteena on kauhtana, joka on topattu taikka vourattu nahalla, kankaalla eli m. s. Muutamissa on kaulus, välistä kissannahastaki, toisissa ei. Ne ovat reunastetut punoksilla ja kivinapeilla. Muutamilla, varsinki vanhemmilla, on koreita silkkisiä kaulavaatteita, joita ei kuitenkaan käytetä muuten kuin häätupia puetessa. Niitä toivat purjehtiat ennen naisille Tukholmasta. Pieksuja ei paljo nähdä täällä, vaan tavallisia kenkunoita taikka karvakenkiä. Kirkkoon ei mene kukaan avon jaloin.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti