Dicco pintakäsittelymenetelmät

Dicco pintakäsittelymenetelmät

selluloosalakalla tapahtuvan huonekalujen, puusisusteitten y.m.s. pintakäsittelyn aineet ja työselitykset.

3:mas painos.
Julkaisija:
Tikkurilan tehtaat
Vernissa-, väri- ja lakkatehdas
Omistaja:
A. B. Schildt & Hallberg O. Y.
Tikkurila
HELSINKI
K. F. Puromiehen Kirjapaino O.-Y.
1939


2:SEN PAIN. ALKULAUSE.
»Dicco Pintakäsittelymenetelmät»-julkaisumme ensimäisen painoksen ilmestymisen jälkeen on huonekalujen, puusisusteitten y.m.s. selluloosalakalla tapahtuva pintakäsittely täydellisesti syrjäyttänyt muut pintakäsittelymenetelmät. Tätä on pidettävä epäämättömänä todisteena siitä, että selluloosalakalla tapahtuva pintakäsittely on täyttänyt kaikki sille asetetut toiveet.

Se suuri käyttö, jonka selluloosalakka on pintakäsittelyssä saavuttanut, on luonnollisestikin antanut oivallisia tilaisuuksia sekä työmenetelmien että aineiden perinpohjaiseen kokeilemiseen. Nojautuen sekä täten saamaamme käytännölliseen kokemukseen kuin myös lakkateollisuuden kehitykseen, on itse pinta -käsittelymenetelmiä tässä »Dicco Pintakäsittely­menetelmät»-julkaisumme toisessa painoksessa jonkinverran muu­tettu ja yksinkertaistutettu, niin että ne täydellisesti ovat sopu­soinnussa nykyisen käytännön kanssa pintakäsittelymenetelmiä sovellettaessa.

Rohkenemme toivoa, että tässä esitelty selluloosalakkamenetelmien luokittelu osoittautuu myöskin Herroille Arkkitehdeille hyödylliseksi työselityksiä laadittaessa. Toivomme myöskin, että ne selvät, helppotajuiset nimitykset, jotka olemme tässä oppaassa ottaneet käytäntöön, poistavat tähän asti käytännössä olleiden vaihtelevien nimitysten aiheuttamat väärinkäsitykset.

Tässä toivossa suljemme tämän julkaisumme Herrojen Arkkitehtien, Puusepänliikkeenharjoittajien ja Maalarimestarien suo-

[4]


siolliseen huomioon. Samalla katsomme voivamme suositella tätä opasta myöskin oppikirjana käytettäväksi sellaisissa oppilaitok­sissa, joissa veistonopetusta annetaan, kuten kotiteollisuus- ja kansankorkeakouluissa sekä ammattikouluissa.

Syyskuussa 1935.

TIKKURILAN TEHTAAT.

3:NEN PAINOKSEN ALKULAUSE.

Huonekalujen, puusisustusten y.m. pintakäsittely selluloosalakalla suoritetaan edelleenkin samoja alkuperiaatteita ja mene­telmiä noudattaen kuin siihen aikaan, jolloin »Dicco pintakäsit­telymenetelmien» toinen painos julkaistiin.

Aikaisemmissa painoksissa olemme maininneet, että selostetut menetelmät sallivat jossain määrin poikkeuksia. On aivan Iuonnollista, että eräät huonekalutehtailijat kukin omasta puolestaan ovat koettaneet kehittää pintakäsittelymenetelmiä määrättyyn asianomaisen huonekalutehtailijan tavoittelemaan suuntaan. Tämä on luonnollisestikin johtanut siihen, että eräiltä tahoilta on lau­suttu meille toivomuksia itse pintakäsittelyaineiden: lakan ja pulituurin erinäisistä ominaisuuksista. Tämän johdosta ovat Tikkurilan Tehtaat nyttemmin ryhtyneet valmista­maan paitsi »Dicco pintakäsittelymenetelmien aikaisemmissa painoksissa mainittua väritöntä selluloosahuone­kalulakkaa,
Dicco Huonekalulakkaa 1043,
kahta muuta vakiotyyppiä:
Dicco Huonekalulakkaa N:o 1080 ja
Dicco Huonekalulakkaa N: o 1081.

[5]


Paitsi normaalilaatua,
Dicco Pulituuria N:o 10,
valmistetaan nyttemmin myöskin muita erikoispulituureja ja kiillotusnesteitä.

Samalla kun tässä tandomme korostaa sitä, että mahdollisuuksia vielä muittenkin erikoistyyppien kehittämiseksi on ole­massa, haluamme kuitenkin mainita, että normaali selluloosa­huonekalulakkamme, Dicco Huonekalulakka 1043, erikoisesti mitä kiillotettavuuteensa tulee on osoittautunut sopi­vaksi ja kevytkäyttöiseksi.

Koska olemme pyrkineet siihen, että »Dicco pintakäsittelymeneteImien» tämäkin painos pysyisi mahdollisimman selväpiirteisenä, emme ole tähän ottaneet tässä alkulauseessa mainittuja erikoislakkatyyppejä, sitä suuremmalla syyllä kuin Dicco Huonekalulakan N:o 1043 kysyntä yhä edelleen on monta vertaa suurempi kuin minkään muun selluloosahuonekalulakan. »Dicco Pintakäsittelymenetelmien» 3:s painos on siis yhtäpitävä sen toisen painoksen kanssa.

Tammikuulla 1939.
TIKKURILAN TEHTAAT.

[6]


SISÄLTÖ.

Siv.

johdanto 7
1. Aineet 10
DICCO Huonekalulakka 1043 (väritön) 10
» Huonekalulakat 1046-1048 (värilliset) 12
» Himmeälakka 1054 13
» Pohjustuslakka 44 14
» Thinner 1020 14
» Pulituuri 10 15
» Hiomaneste 66 17
» Hiomaöljy 1019 18
Tikkurilan Puuntäytteet 324-329 18
Tikkurilan kidepetsivärit 900-906 20
Kromipetsi 22
DICCO-pintojen puhdistusnesteitä 22
DICCO Kiiltoliuos 335 22
» Polisher 63 23
II. Pintakäsittelymenetelmät 24
A. Kovetusmenetelmät 27
I. Avokovetus . . . 27
DICCO Huonekalulakalla 1043 27
DICCO Himmeälakalla 1054 29
II. Täyskovetus 30
DICCO Huonekalulakalla 1043 30
DICCO Himmeälakalla 1054 31
B. KiillotusmeneteImät 31
III. Yksinkertainen kiillotus 33
IV. Hienokiillotus 34
hienohuokoisten puulajien käsittely 34
isohuokoisten puulajien käsittely 35
V. Himmeä hienokiillotus (mattapuleeraus) 36
Hienohuokoisten puulajien käsittely 36
isohuokoisten puulajien käsittely 36
III. Työvälineet 40
Siveltimet 40
Kiillotustullo 41
Sikli eli kaavinlevy 42
Hiomapaperi 42
IV. DICCO-taulukko 43

[7]


Johdanto.

Aikojen kuluessa on huonekalujen pintakäsittely läpi­käynyt monta kehitysvaiheita. Alunperin oli pintakäsittelyn tarkoituksena suojella huonekalujen pintoja, mutta vähi­tellen kiinnitettiin huomio myöskin esteettisiin näkökohtiin. Samalla kun esineen pinta suojeltiin ulkonaisia vaikutteita vastaan, tahdottiin se myöskin kaunistaa ja kulttuurin jatkuvan hienostumisen rinnalla kehittyi myöskin huonekalujen pintakäsittely, kunnes se n.s. ranskalaisessa kiillotuksessa saa­vutti huippukohtansa.

Ranskalaisella kiillotusmenetelmällä saavutetaan ulko­näöltään sangen hieno ja miellyttävä pinta, joka on kuiten­kin verrattain arka. — Tällä menettelytavalla on vielä se paha varjopuoli, että se on erittäin työtä ja aikaa vaativa, jonka vuoksi sen sovelluttaminen tulee nykyään käytän­nössä sangen kalliiksi.

Joitakin vuosikymmeniä sitten kehitettiin uusi pintakäsittelymenetelmä, n.k. amerikkalainen kiillotusmenetelmä, joka saavutti jalansijaa varsinkin konttorikalustoteollisuu­dessa. Tämä menettelytapa on käytännössä joutuisampi kuin ranskalainen ja myöskin sillä saavutetaan kauniita tu­loksia. Pinta on kuitenkin tässäkin tapauksessa arka kestä­mään mekaanisia vaikutteita.

Uuteen ja merkittävään vaiheeseen joutui pintakäsittely kun selluloosahuonekalulakat n. vuosikymmen sitten esiin­tyivät. Voidaan sanoa, että pintakäsittelyaineiden ihanne

[8]


oli silloin keksitty, ihanne ainakin varemmin käytännössä olleisiin aineisiin verrattuna. Käyttämällä pintakäsittelyssä selluloosalakkoja saadaan pintoja, joiden ulkonäössä ei enää ole toivomisen varaa; pintakäsittely voidaan suorittaa huo­mattavasti lyhyemmässä ajassa kuin mitään muuta menetel­mää sovelluttaen ja tulokseksi saatu pinta on ainutlaatuisen kestävä. Se on kova, mutta samalla niin kimmoisa, että se ei säröile; se kestää paitsi mekaanisia vaikutteita, myöskin vettä, saippualiuoksia, alkoholipitoisia nesteitä, happoja y.m

Pintakäsittely selluloosalakalla tapahtuu lyhyesti siten, että lakka ensin sivellään pinnalle, lakka saa sitten kuivua, jonka jälkeen seuraa lakkapinnan loppukäsittely. Loppu-käsittely voi tapahtua usealla eri tavalla, riippuen siitä, millainen lopputulos halutaan saada. Hyvää selluloosalakkaa on helppo sivellä ja nopea loppukäsittely on mahdollinen. Kun selluloosalakan kuivuminen tapahtuu muutamassa kym­menessä minuutissa ja lakka kovettuu läpeensä 2-4 tunnissa, on selvää, että työkustannukset selluloosalakkaa käytettäessä rajoittuvat niin pieniksi kuin suinkin on ajateltavissa.

Jos verrataan ranskalaista kiillotusmenetelmää selluloosalakkamenetelmään, jolla saadaan ulkonäöltään samanlainen pinta, huomataan, että ranskalaisessa menetelmässä nousevat työkustannukset huomattavasti korkeammiksi kuin sellu­loosalakkamenetelmässä.

Jos sitäpaitsi kiinnitetään huomiota kyseessä olevien pintojen kestävyyteen ja vastustuskykyyn, muodostuu selluloosalakkamenetelmä ratkaisevasti edullisemmaksi huolimatta siinä käytettävien pintakäsittelyaineiden jonkin verran kalliimmasta hinnasta. — Öljyhuonekalulakkaan verrattuna tuntuu hyvä selluloosalakka hieman kalliilta, mutta määri­teltäessä selluloosalakan käyttömahdollisuuksia ei huomiota voida kiinnittää yksinomaan hintakysymykseen. Huomioon

[9]


on myöskin otettava se ajansäästö, joka selluloosalakkamenetelmää sovelluttaen saavutetaan sekä ennen kaikkea se suuri ero niin hyvin laadussa kuin esteettisessä suhteessa, joka selluloosa- ja öljylakoilla käsitellyillä pinnoilla on.

Ero selluloosa- ja öljylakkojen välillä on jo olennainen. Kun öljylakan pinnan muodostavat pääainekset ovat kuivuvia öljyjä ja kopaaleja, on selluloosalakan pääaines »nitro­selluloosa». Selluloosalakan pinnan muodostavat ainekset ovat paitsi nitroselluloosaa, vähäinen määrä kopaalia ja »pehmennysaineita». Nitroselluloosa, kopaali ja pehmennys­aineet ovat selluloosalakassa liuenneina orgaanisiin liuotus­aineisiin (joita ovat esterit, ketonit ja alkoholit). — Öljylakan kuivuminen on pääasiassa kuivuvien öljyjen hapettumista (oksideerautumista), kun taas selluloosalakan kuivuminen tapahtuu yksinomaan huotusaineiden haihtumisen kautta. Kuivuvien öljyjen hapettuminen on suhteellisen hidasta ja tähän verrattuna tapahtuu selluloosalakkojen liuotusaineiden haihtuminen muutamassa hetkessä, jolloin saadaan sellu­loidia muistuttava pintakalvo.

Pintakäsittely selluloosalakalla ja niihin kuuluvilla val­misteilla eroaa huomattavasti vanhempiin menetelmiin kuu­luvilla aineilla toimitettavasta käsittelystä. Sitäpaitsi on vielä eroavaisuuksia eri tehtaiden valmistamien selluloosalakkojen ja muiden selluloosalakkamenetelmässä tarvittavien valmis­teiden käyttötavoissa. Lähinnä näitä seikkoja silmälläpitäen ovat Tikkurilan Tehtaat laatineet tämän pintakäsittelyoppaan ja kun opasta laadittaessa on silmälläpidetty Tikkurilan Tehtaiden valmistaman
DICCO Huonekalulakkaa N:o 1043,
kutsutaan nyt käsilläolevaa ohjekirjasta nimellä
DICCO Pintakäsittelymenetelmät.

[10]


DICCO Pintakäsittelymenetelmät.
Selluloosalakalla
tapahtuvan huonekalujen, puusisusteitten y.m.s.
pintakäsittelyn aineet ja työselitykset.

------------

I. AINEET.



DICCO Huonekalulakka 1043. 1)
DICCO Huonekalulakka 1043 on paraslaatuinen, väritön selluloosahuonekalulakka. Se omaa harvinaisen suuren kimmoisuuden sekä vahvuuden ja kovuuden, jotka vaikuttavat sen, että tällä lakalla käsitelty pinta käytännöllisesti katsoen kestää kaikkia sekä mekaanisia että ke­miallisia rasituksia. Se kestää erinomaisen hyvin sekä kylmää että kiehuvaa vettä, saippualiuoksia, spriipitoisia nesteitä, happoja yms.

DICCO Huonekalulakka 1043 tekee pintakäsittelyn mahdolliseksi huomatta­ vasti lyhyemmässä ajassa kuin muut, vanhemmat pinta­käsittelyaineet ja tällä lakalla voidaan aikaansaada ensi­luokkaisia sekä loistokiiltoisia että silkkivivahteisia ja sa­mettihimmeitä pintoja.

1) Katso 3:nnen pani. alkulaus.

[11]


DICCO Huonekalulakka 1043 kuivuu n. 1/2 tunnissa tavallisessa huonelämmössä. Tästä nopeasta kuivumisesta seuraa, että tällä lakalla käsitelty pinta pysyy tomuttomana ja puhtaana. Lakka tulee läpeensä kovaksi n. 4 tunnin kuluessa, jolloin uusi sively voidaan tehdä.

DICCO Huonekalulakkaa 1043 voidaan käyttää sekä ruiskulla että siveltimellä. Sivelyyn on käytettävä pehmeätä lakkasivellintä ja sively tehtävä runsaasti ja tasaisesti, sivellinveto sivellinvedon viereen puun pitkittäissuuntaan. Poikittainkäyviä sivellinvetoja on vältettävä. Sitä osaa lakatusta pin­nasta, millä lakka jo on ruvennut sitkistymään, ei myöskään saa uudelleen kosketella siveltimellä. Suurempien pintojen lakkaukseen on käytettävä mahdollisimman leveätä sivel­lintä; listoja, pöydänjalkoja y.m.s. varten taas mieluummin käsiteltävänä olevan pinnan levyistä sivellintä.

Lakattaessa sivellintä ei pidä viedä liian kevein ottein, koska tällöin mahdollinen siveltimen »hyppely» aiheuttaa epätasaisuuksia lakkakalvoon. Ei kuitenkaan pidä myöskään käsitellä sivellintä liian raskaasti. Varsinkin toista tai kolmatta sivelyä vedettäessä on varottava, ettei liian kauan sivellä yhtä kohtaa, koska tällöin edellinen ja kuivunut lakkakalvo saattaa pehmetä.

Kuta enemmän lakkaa otetaan siveltimeen, sitä keveämmin se luistaa. Koska selluloosalakan siveleminen on helpompaa, mitä runsaammin lakkaa käytetään, on luonnollista, että lakkaus mikäli mahdollista on tehtävä pintojen ollessa vaakasuorassa asennossa. Niinpä esim. kaappi lakataan selluloosalakalla siten, että ensin lakataan yksi sivu vaakasuorassa asennossa ja kun tämä lakkaus on alkanut sitkistyä ja kuivua, käännetään vuorostaan toinen sivu lakattavaksi j.n.e.

Pystysuorien pintojen sively ei kuitenkaan ole mahdotonta vaikkakin vaikeampaa. Pystysuoralle pinnalle ei

[12]


nimittäin voida jättää lakkaa yhtä runsaasti siveltynä kuin vaakasuoralle. Toisaalta on siveltimeen otettava runsaan­laisesti lakkaa, jotta se luistaisi kevyesti, mutta toisaalta ei saa jättää liian runsaasti lakkaa pystysuoralle pinnalle, koska lakka silloin voi ruveta valumaan.

DICCO Huonekalulakka 1043 ohennetaan tarvittaessa, esim. ruiskutusta varten, erikoisohennusnesteellä DICCO Thinner 1020. Tärpättiä, bensiiniä t.m.s. ei saa käyttää.

Selluloosalakan sively tai ruiskutus on toimitettava huonelämmössä eikä se saa tapahtua kosteassa ilmassa tahi kylmille pinnoille. Kosteus voi vaikuttaa sen, että lakkapinta har­maantuu eli pyrkii piimimään.

DICCO Huonekalulakkaa
valmistetaan myös värillisenä:
DICCO 1046 mahonginvärinen,
DICCO 1047 musta, ja
DICCO 1048 pähkinäpuunvärinen.

Näitä värillisiä lakkoja voidaan hyvin sekoittaa värittömään DICCO Huonekalulakkaan. Lakattaessa esim. mustaksi petsattua pintaa voidaan mustaa DICCO‑lakkaa 1047 sekoittaa värittämään DICCO-lakkaan
1043, jolloin saadaan syvempi musta pinta kuin jos käytettäisiin vain väritöntä lakkaa. Samoin voidaan sivellä esim. mahonginväristä DICCO-lakkaa 1046 puhtaalla jolloin koivupuulle, olloin puupinta värittyy samalla kuin se lakataan. On kuitenkin syytä ensin tehdä koesively sopivalla puunpalaselle ennenkuin lakattavaa esinettä käsitellään näillä värillisillä lakoilla jo senkin vuoksi, että nämät lakat ovat hieman vaikeammin siveltäviä kuin väritön lakka, mutta myös halutun väritystehon selville saamiseksi. Muuten on värillisiä DICCO-lakkoja käsiteltäessä

[13]


noudatettava samoja ohjeita, jotka koskevat väritöntä DICCO Huonekalulakkaa 1043.

Huom.! Tulenarkaa! DICCO-aineita ei pidä milloinkaan käsitellä lähellä avotulta.

Kustannus- ja menoarvion laatimisen helpottamiseksi mainittakoon, että hienokiillotuksessa on lakan kulutus neliömetriä kohti keskimäärin koivupinnalle 160-180 grammaa
ja täytetylle tammipinnalle 110-130 grammaa yhtä sivelyä kohden.

DICCO Huonekalulakkaa 1043 toimitetaan 1/16, 1/8, 1/4, 1/2 ja 1/1 gallonissa, 9, 25 ja 200 kilon astioissa sekä 1/4, 1/2 ja 1/1 naul. pulloissa.


DICCO Himmeälakka 1054.



DICCO Himmeälakka 1054 on selluloosa-huonekalulakka, joka kuivuessaan muodostaa kauniisti sametille vivahtavan ja vahausta muistuttavan pinnan. DICCO Himmeälakka N:o 1054 on sakean näköistä, mikä johtuu takkaan seos­tuneesta himmentämisaineesta. Lakkaa on ennen käyttöä sekoitettava tahi hain- mennettävä, muttasitä ei ole siveltävä ennenkuin hämmentäessä syntyneet ilmarakkulat ovat takasta hävinneet. DICCO Himmeälakkaa N:o 1054 voidaan sekä sivellä että ruiskuttaa. Ruiskutusta varten on lakka ohennettava DICCO Thinner'illä 1020. Muuten ovat DICCO Himmeälakan 1054 sivelyyn nähden samat ohjeet voimassa kuin DICCO Huonekalulakkaankin 1043 nähden. DICCO Himmeälakkaa 1054 levitetään yhteen tai kahteen kertaan. Jos puupinta ensin pohjustetaan DICCO pohjustuslakalla 44 tahi DICCO Huonekalulakalla 1043, jotka

[14]


hyvin soveltuvat pohjalakkoina DICCO Himmeälakalle 1054, on Himmeälakkaa levitettävä vain yhteen kertaan.

DICCO Pohjustuslakka 44.
DICCO Pohjustuslakka 44 on erikoislakka, tarkoitettu sellaisten pintojen pohjustus-sivelyyn, jotka on lakattava DICCO Huonekalulakalla 1043 tahi DICCO Himmeälakalla 1054. Tämän lakan tarkoituksena on huokoisten pintojen kyllästäminen ja siitä johtuva Huonekalulakan tai Himmeä-lakan menekin vähentäminen. DICCO Pohjustuslakkaa 44 käytetään niinmuodoin vain puupinnan ensimäisenä pohjus­tuksena.

DICCO Pohjustuslakka N:o 44 — tavall. väritön,
DICCO Pohjustuslakka »Extra» N:o 44 — erittäin vaalea.

Toimitetaan 1/16-1/1 gallonissa sekä 10, 25 ja 200 kgn astioissa ja 1/4,1/2, 1/1-pulloissa.

DICCO Thinner 1020.


DICCO Thinner 1020 on erikois-ohennusaine selluloosalakkoja varten. Käytetään tarvittaessa DICCO Huone­kalulakan ja DICCO Himmeälakan ohentamiseen esim. ruiskutukseen sopivaksi.

Selluloosalakkaa ei saa ohentaa tärpä­tillä, bensiinillä tms., vaan ainoastaan sitä varten tarkoitetulla Thinner-nimisellä ohennusaineella. Samoin on ruiskut ja siveltimet, joita on käytetty selluloosalakka-käsittelyssä, puhdistettava Thin­ner'illä. Selluloosalakka- tai -väritahrat vaatteista ja käsistä poistetaan myös helpoimminThinnerillä.

[15]


Huom. ! Tulenarkaa!
Thinneriä ei saa käsitellä lähellä tulta! Palava savukekin voi sytyttää tämän nesteen liekkiin!
DICCO Thinner'iä 1020 toimitetaan 1/16, 1/8 1/4, 1/2 ja 1/1 gallonissa, 9, 25 ja 200 kilon astioissa sekä 1/4, 1/2 ja 1/1 naul. pulloissa.

DICCO Pulituuri 10.


DICCO Pulituuri 10 on väritön erikoispulituuri, jota käytetään selluloosalakalla lakattujen pintojen täyteenhie­rontaan ja hienokiillotukseen (kirkastamiseen). Täyteenhieronnalla tarkoitetaan viimeistä huokosten täyttämistä eli lakkapinnan tasoittamista, toisin sanoen lakan pehmittämistä ja ajamista (sulatta­mista) lakkauksen jälkeen vielä lakkapinnassa näky­viin huokossyvennyksiin. Ennen tätä hierontaa on lakkapinta kuitenkin ensin käsiteltävä taso­siklaus- tai tasohiontamenetelmää noudattaen, ku­ten työmenetelmäselityksessä selviää (Katso siv. 25).

Täyteenhieronta ja hienokiillotus suoritetaan n.k. kiillotus­tullon avulla (siv. 41). Kun tullo kostutetaan pulituurilla pidetään sen alitaso ylöspäin ja pulituuria kaadetaan tulloon hitaasti pitkin sen koko alitasoa. Pulituuri imeytyy tällöin tullon sisään, sieltä hierrettäessä jälleen valuakseen hitaasti kiillotettavaan pintaan. Kun näin on kaadettu pulituuria tulloon, kiedotaan se tiukasti pellavakangasriepuun (katso kuvaa N:o 5, sekä selostusta sivulla 41) ja hierretään kämmenpohjaa vastaan niin, että pulituuri tullosta kostuttaa kankaan lävitse. Aina kun pulituuria lisätään tulloon, on kangas otettava pois ja pulituuria kaadettava tullon alitasoon sekä kangas jälleen kiedottava tullon ympärille. Pellavakankaan

[16]


päälle ei pidä kaataa pulituuria. Kuva N:o 6 esittää tullon oikeassa asennossa kiillotettavalla pinnalla.

Täyteenhieronta toimitetaan siten, että DICCO Pulituurilla 10 kostutetulla tullolla hangataan pintaa rauhallisin, tasaisin ja voimakkain kiertoliikkein. DICCO Pulituurilla 10 on se ominaisuus, että se jonkin verran pehmittää eli sulattaa itse lakka-pintaa, joten lakka kiertäessä vähitellen ajautuu huokosiin.

Ensimmäistä hiertämistä varten on tullo kostutettava runsaammin ja alussa tulee kiertämisen käydä laajoin hierto­liikkein kunnes täyttämishiertoon tarvittava pehmeys on saavutettu, jolloin hiertämisrenkaita voi tiivistää kohdistaen ne aluksi pinnan niihin osiin, joissa on eniten huokosia auki.

Tulloa ei saa pysäyttää pinnalle, koska se silloin voi »polttaa» kiinni; täyteenhieronta-käsittelyssä ei myöskään pidä käyttää mitään öljyä. Täten hyvin täyteenhierottu pinta voidaan sen kuivuttua ja kovetuttua helposti hieno­kiillottaa DICCO Pulituurilla 10. Koska on vaikeata määri­tellä milloin täyteenhierottu pinta on riittävästi kovettunut on syytä jättää pinta lepäämään yli yön ennenkuin hieno­kiillotukseen ryhdytään.

Hienokiillotus toimitetaan siten, että hyvin säästävästi
pulituurilla kostutetulla kiillotustullolla hangataan pinta sa­malla tavalla kuin täyteenhierottaessa, mutta nyt koko-lailla keveämmin sekä käyttämällä muutama pisara puhdasta parafiiniöljyä, joka tipautetaan kiillotettavalle pinnalle. Muuta öljyä kuin paraffiiniöljyä ei pitäisi käyttää. Korkean kiillon saavuttamiseksi on kiillotusta jatkettava kunnes tullo on miltei kuiva. Tämä aikaansaadaan vaihtamalla käytetty pellavakangas uuteen kuivaan tahi kääntämällä kuiva puoli käytetystä kankaasta tullon alle. Kangas on tällöin aina painettava kämmenpohjalla tiiviisti kiinni tulloon. Nyt ei lisätä enää pulituuria eikä öljyä. Pinta kuivuu silloin öljyvapaaksi ja saavuttaa korkean kiiltonsa,

[17]


Pulituurin menekkiä on vaikea arvioida, koska se jossain määrin riippuu lakkapinnan kunnosta. Keskimäärin voita­neen kuitenkin laskea menekki täyteenhieronnassa 50-70 grammaksi ja hienokiillotuksessa 20-25 grammaksi neliö­metriä kohti.

DICCO Pulituuria 10 toimitetaan 1, 5, 10 ja 50 litran sekä 1/4, 1/2 ja 1/1 naul. pulloissa.

DICCO Hiomaneste 66.



DICCO Hiomaneste 66 on liuos, jota käytetään vesi­hionnassa vedellä ja vesihiontapaperilla.

Jos hiomisessa käytetään yksinomaan vettä, tapahtuu usein, että hiekkapaperiin tarttuvat lakkahiukkaset muodostavat nystyröitä, jotka turmelevat paperin ja teke­vät luomisen tehottomaksi. Sitä paitsi nämä nystyrät saattavat aikaansaada naar­muja hiottavaan pintaan.

DICCO Hiomaneste 66 estää hiekka-paperin pihkaantumisen. Hiomaneste ohennetaan ennen käyttämistä siten, että ylitä osaa kohden lisätään noin kymmenen osaa vettä seosta ravistetaan hyvin, jonka jälkeen tätä ohennettua koosta käytetään hiomisessa.

DICCO Hiomaneste 66 sisältää vedessä liukenevia öljyjä, jotka helpoittavat hiomista. Jos lakkapinta hionnan kestäessä veden haihtumisen takia tulisi liian öljyiseksi eli lihavaksi, lisätään vähäisen vettä, jolloin hiontaa jälleen voidaan jatkaa. Hionnan jälkeen on pinta tarkasti pestävä puhtaalla vedellä ja pyyhittävä hyvin kuivaksi, mieluimmin säämiskällä.

DICCO Hiomanestettä 66 toimitetaan 1/16, 1/8, 1/4, 1/2 ja 1/1 gallonissa sekä 1/4, 1/2 ja 1/1 naul. pulloissa.

[18]


DICCO Hiomaöljy 1019.



DICCO Hiomaöljy 1019 oli tärpättiä muistuttava neste, jota myös käytetään hiomanesteenä vesihionnassa, erittäinkin sellaisia kohtia hiottaessa, joiden lä­hellä oli peittämätöntä päätypuuta. Jos tällaisia kohtia hiottaessa käytetään vettä tai vesipitoista hiomanestettä, voi vesi helposti tunkeutua puuhun, aikaansaaden vahinkoa. Hiomaöljy seis ei ole vahingollinen tällaisissa tapauksissa.

DICCO Hiomaöljyä 1019 ei kuitenkaan voida käyttää silloin kun liioista toimitetaan kumisella hiomatuella (lossilla), koska se vaikuttaa liuottavasti kumiin.

Hionnan jälkeen on Hiomaöljy mitä tarkimmin pyy­hittävä pois pinnalta.

DICCO Hiomaöljyä 1019 toimitetaan 1/16, 1/8, 1/4, 1/2 ja 1/1 gallonissa, 9 ja 25 kg. ast. sekä 1/4, 1/2 ja 1/1 naul. pulloissa.

Puuntäytteet N:o 324-329.


Tikkurilan Puuntäytteet ovat tarkoitetut käytettäviksi isohuokoisten puulajien pintojen täyttämiseen ennen lak­kausta.

Tikkurilan puuntäytteet ovat valmistetut öljyaineista, eivätkä sisällä selluloosaa. Puuntäyte ohiennetaan tarpeen vaatiessa tärpätillä tai bensiinillä — ei Thinnerillä; samoin pestään puuntäytteen levittämiseen käytetyt siveltimet tärpätillä.

Tikkurilan puuntäytteitä voidaan edullisesti käyttää myös ruiskussa. Puuntäytteitä on kuutta pääväriä:

[19]


N:o 324. mahonkipuuta ja mahongin väriseksi petsattuja pintoja varten.
N:o 325. tummaksi petsattua tammipintaa varten.
N:o 326. vaaleaksi petsattua tai Petsaamatonta tammipintaa varten.
N:o 327. Pähkinäpuun väriseksi petsattuja pintoja varten.
N:o 328. mustaksi petsattuja pintoja varten.
N:o 329. väritöntä.

Nämä eri värit ovat kuitenkin, mustaa lukuunottamatta, niin heikosti väritettyjä, etteivät ne turmele tai peitä puun omaa väriä tahi sitä väriä, jolla puun pinta ennen täyttä­mistä on väritetty. Ainoastaan puun huokoset tulevat hie­man väritetyiksi, saaden täyttämiseen käytetyn puuntäytteen värin. Jotta käsitelty pinta tekisi kauniin vaikutuksen, tulee puuntäytteen olla ainakin hieman tummempaa kuin petsin.

Erivärisiä puuutäytteitä voidaan hyvin sekoittaa toisiinsa. Yllämainittu väritön puuntäyte N:o 329 ei ole kui­tenkaan aivan väritöntä, vaan heikosti väritettyä; aivan värittömän puuntäytteen käyttäminen ei ole suositeltavaa, sillä sellaista käytettäessä on se vaara tarjolla, että puupinnan huokoset aikaa myöten saavat valkoisen vivanduksen.

Tikkurilan Puuntäytettä sivellään siveltimellä tahi trasseli­tukolla runsaanlaisesti täytettävälle pinnalle. Kun näin levitetty puuntäyte on saanut imeytyä pintaan ja käynyt himmeäksi, mikä kestää noin 1/2 tuntia, hierotaan sen pintaan vielä säkkikangasrievulla, jonka jälkeen pinta pyyhitään puhtaaksi. Sekä sisäänhieronta että pyylikiminen on tehtävä puun poikittaissuuntaan, sillä jos se tehdään puun pitkittäis­suuntaan, voi puuntäyte jossain määrin nousta huokosista pois.

Jos puuntäytettä on sivelty pinnalle liian paksulta, voi kuivuneen, liiallisen puuntäytteen poistaminen säkkikan‑

[20]


kaalia hieroen olla raskasta. Tällöin usein käytetään terästasoittajaa, jolla suurin osa puuntäytettä poistetaan, kuitenkin niin, ettei pinta kokonaan puhdistu puuntäytteestä. Tämän jälkeen toimitetaan sisäänhieronta säkkikankaalla. (Katso kuv. N:o 7 ja 8.)

Puuntäytteen tulee saada kuivua n. vuorokauden, ennen­kuin lakkaus toimitetaan.

Tikkurilan puuntäytettä toimitetaan 1/2 ja 1/1 sekä 2, 5 ja 20 kilon purkeissa.

Tikkurilan Kide-petsivärit N:o 900-906.Kromipetsaus.

Mahonkipintojen petsauksessa käytetään usein n.k. kromipetsausta, joka valmistetaan liuottamalla kaliumbikro­maattia veteen. Tähän seokseen lisätään usein vähäisen ammoniakkia, jonka vaikutuksesta petsiliuos tunkeutuu syvemmälle puuhun.


DICCO-pintojen puhdistusnesteitä.

Edellämainittuja aineita on käytettävä huonekalujen pintakäsittelyä DICCO-menetelmien mukaan suoritettaessa.

Allamainittuja aineita sensijaan käytetään kaikenlaisten lakattujen ja maalattujen pintojen puhdistamiseen ja kiillon kohottamiseen.

DICCO Kiiltoliuos 335.

DICCO Kiiltoliuos 335 on juoksevia kiillotusaine, jota voidaan käyttää kaikenlaisten lakattujen ja maalattujen pin­tojen kiillon puhdistamiseksi tahi kohottamiseksi. Kiillotet­tavien pintojen tulee olla hyvin kuivia ja kovia. Kiilto saa­daan seuraavalla tavalla: Pulloa ravistetaan hyvin, jonka

[23]




jälkeen puhdas trasselitukko tahi pehmeä kangaspalanen kastellaan kiiltoliuoksella ja pintaa hangataan sillä kunnes se saadaan kiil­täväksi. Pinnalle jäänyt liuos pyyhitään sitten pois kuivalla trasselitukolla tai kuivalla kan­kaalla, jolloin kiilto vielä huomattavasti kohoaa.

Jos lakkapinta ei ole täysin kovettunut, voi sille, kun sitä voimakkaammin käsitellään DICCO kiiltoliuoksella, ilmestyä heikko harmahko himmeys, joka ilmenee varsinkin tummalla pinnalla.

DICCO Kiiltoliuosta 335 toimitetaan 1, 5, 10 ja 50 litr. 1/4, 1/2 ja 1/1 naul. pulloissa sekä 1/8 (120 gr.) ja 1/2 (500 gr.) väripainetuissa levytölkeissä.

DICCO Polisher 63


on kiillotusneste kaikenlaisten himmeiksi tai tahraisiksi käyneiden lakattujen tai maalattujen pintojen kiilloittamista varten. Huonekalut, tarjottimet, talouskalut, ovet — kaikki voidaan helposti puhdistaa DICCO Polisher'illa. Myöskin autoja voidaan kiilloittaa tällä nesteellä.

Pulloa ravistetaan hyvin. Pehmeä pumpuli­ tai pellavakangaspalanen (villakangasta ei pidä käyttää) kastellaan nesteellä ja pintaa hangataan
sillä hetkinen, jonka jälkeen se pyyhitään kuivaksi puhtaalla pumpulirievulla. Suuremmilla pinnoilla on parasta käsitellä pienempi osa pintaa kerrallaan.

Toimitetaan 100 ja 200 gramman pulloissa.

[24]




Kuva N:o 1. Sivelti­men oikea kaltevuusasento ja kiinnipito-ote niin varma, ettei siveltimen hyp­pely ole mahdollinen.


II. PINTAKÄSITTELYMENETELMÄT.
Ratkaisevasti merkityksestä hyvän tuloksen saavuttami­seksi puupinnan käsittelyssä selluloosalakalla on:

1. Puupinnan kunto ennen lakkauskäsittelyä.

Puupinnan käsittelymenetelmiin tässä lähemmin puuttu­matta huomautettakoon vain, että niitä tasaisempi, sileämpi sekä mitä huolellisemmin valmistettu itse puupinta oli, sitä helpommin lakattaessa saavutetaan ensiluokkainen loppu­tulos. Puupinnan viimeinen hienohionta toimitetaan siten, että pinta kastellaan vedellä, jolloin veden vaikutuksesta puun pehmeämmät syyt saadaan nousemaan. Pinnan annetaan tämän jälkeen kuivua hyvin ja luotaan se sitten kuiviltaan hienolla hiekkapaperilla tahi DICCO Hiomapaperilla N:o 5.

2. Lakkapinnan tasottaminen.

Täysin tasaisen lakkapinnan saavuttaminen edellyttää, että se huolellisesti hintaan tai käsitellään siklillä. Yksin‑

[25]




Kuva 2. Sivellin otettu oikein käteen, mutta väärä sivelyasento. Huom.! Liian pystyssä.

kertaisemmassa pintakäsittelyssä, avokovetuksessa tahi yksin­kertaisessa kiillotuksessa toimitetaan vain kevyt lakkapinnan käsittely hiomapaperilla tahi siklillä (pinnassa esiintyvien, tomun ja rikkojen aiheuttamien nystyröiden y.m.s. poista­miseksi). Tätä kevyttä käsittelyä sanotaan kevythionnaksi tai kevytsiklaukseksi. Ensiluokkaisessa hienokiillotuksessa vaadi­taan sitävastoin ehdottomasti tasainen pinta ja on lakka-pinta senvuoksi ennen kiillotusta huolellisesti tasoitettava joko hiomalla tahi siklillä käsittelemällä. Tällaista perus­teellista ja huolellista käsittelyä hiomapaperilla tahi siklillä sanotaan tasohionnaksi tai tasosiklaukseksi.

Kevythionta suoritetaan hienolla hiekkapaperilla esiin. N:o 0. Kevytsiklaus suoritetaan siten, että sikli eli kaavinlevy aivan kevyesti vedetään pinnan yli (kuva N:o 12, siv. 35).

Tasohionta suoritetaan vesihiontana vedenkestävällä hiomapaperilla ja DICCO Hiomaöljyä 1019 tai miedonnettua DICCO Hiomanestettä 66 käyttäen (katso lähemmin DICCO 1019 ja 66 siv. 17). Vesihionnassa käytetään tavallisesti vesihiontapaperia N:o 280 ynnä hienojyväistä hohkakivi­jauhetta (kuuden nollan). Tasohionnassa on käytettävä hiomatukea (lossia), mieluummin korkkista.

[26]




Kuva N:o 3. Kuvassa näkyy, että sivellintä pai­netaan liian vahvasti ja sormet ovat paisuneet liian lähelle siveltimen harjas­toa, joka vaikuttaa sen, ettei siveltimen käyttö ole niin joustava kuin sellu­loosalakan käyttö edellyt­tää.

Ennen lakkapinnan tasohiontaa voidaan suorittaa taso­siklaus, joka huomattavasti helpottaa hiontatyötä. Taso­hionta voidaan myöskin jättää kokonaan pois ja lakkapinta tasoittaa yksinomaan tasosiklauksella. Tällaisessa tapauk­sessa on pintaa, sen jälkeen keli se oli siklillä käsitelty, hieman hiottava (esine. 3 nollan teräsvillalla).

Tasosiklaus toimitetaan siten, että sikliä eli kaavinlevyä lujalla otteella pidetään molemmin käsin kiinni ja työnne­tään itsestään poispäin tasaisin ottein yli pinnan. Kuva N:o 10 (siv. 33) esittää kaavinlevyn oikeaa otetta. Tässä asennossa sormet muodostavat niin varman tuen, ettei levy hyppele eikä tärise. Suurempien pintojen tasosiklaus suori­tetaan viistoon puun syiden yli. Siklataan ensin viistoon yhteen suuntaan ja sitten viistoon vastakkaiseen suuntaan kohtisuoraan aikaisemman siklausjäljen yli ja lopuksi teh­dään kevyt ylisiklaus syitten pituussuuntaan. (Katso siv. 34 kuvaa 11). Reunoja, listoja ja pienempiä pintoja kuten tuoleja siklattaessa on noudatettava suurinta varovaisuutta. Sikli painetaan tällöin tasaisesti, mutta ei liian voimakkaasti lakkapintaa vastaan niin että tämä ei säry.

[27]




Kuva N:o 4. Tu 110 n valmistaminen. Kuva esittää miten villakudos-kaistale kierretään tiuk­kaan rullaksi.

A. Kovetusmenetelmät.

(Kovapuunaus.)

Pintakäsittely allaselostettuja nk kovetusmenetelmiä käyttäen suoritetaan etupäässä koivu- ja tammipinnoilla. Kovetus voidaan tehdä sekä avonaisia että täytetyin huoko­sia. Käsiteltäessä tammipuuta oninta ennen käsittelyä hyvin puhdistettava karkealla juuriharjalla harjaamalla, jonka jälkeen pystyyn nousseet puunsyyt luotaan pois. Kovetusmenetelmiä voidaan luonnollisestikin sovelluttaa myöskin muita puulajeja käsiteltäessä. — Kovetusmenetelmät ovat yksinkertaisia ja niillä saavutetaan hyvin kestäviä, aistikkaita, vahausta muistuttavia pintoja.

I. Avokovetus. (Avonaisia huokosia.)

a) DICCO Huonekalulakalla 1043.

Työvaiheet:
1) väritys (petsaus)
2) lakkaus
3) kevythionta tai kevytsiklaus
3) himmennys.

[28]




Kuva N:o 5. TuIloon on kaadettu pulituuria ja pellavariepu on tiukasti kiedottu sen ympäri.

Kun puupinta pehmeähköllä harjalla on puhdistettu hiontapölystä toimitetaan:
1) puun väritys vesipetsillä haluton väriseksi (siv. 21).

Koska vesipetsillä on taipumus kohottaa puun pehmeämpiä syitä, on tärkeätä, että pinta ennen väritystä kas­tellaan ja kuivuttua hiotaan sileäksi edellä selostetulla tavalla. Petsivärin tulee saada kuivua hyvin. Puupinnan tulee nimittäin olla ehdottomasti kuiva lakkaa sille siveltäessä. Kuivaa, väritettyä pintaa voidaan ennen lakkausta hangata jouhitupolla tahi manillaharjalla, jolloin saadaan sileä pohjapinta lakkausta varten.

2) lakkaus DICCO Huonekalulakalla 1043 sivulla 11 aineiden käsittelyä koskevassa kohdassa selostetulla tavalla. Ensimäisen lakkauksen kuivuttua 3-4 tuntia, voidaan toinen lakkaus suorittaa. Kovalle puupinnalle riittää usein yksi lakkaus. Pehmeät tai sellaiset pinnat, joilla on taipumus imeä itseensä enemmän lakkaa, vaativat kaksi lakkasivelyä. Kun lakkapinta on kuivunut ja kovettunut, suoritetaan:

3) kevythionta tahi kevytsiklaus pinnassa esiintyvien, to­mun ja siveltimestä mahd. lähteneiden rikkojen aiheuttamien nystyröiden y.m.s. poistamiseksi, jonka jälkeen tapahtuu:

[29]




Kuva N:o 6. Tullo oikeassa asennossa kiillotettavalla pinnalla.

4) pinnan himmennys teräsvillalla (N:o 000 tai 0000). Himmennys toimitetaan siten, että pintaa hangataan huolellisesti puun syitten pituussuuntaan mainitun numeroisella teräs­villalla. Tämän käsittelyn jälkeen harjataan pinta puhtaaksi sopivalla harjalla. Himmennys voidaan haluttaessa myös tehdä kentittäin siten, että osa pinnasta peitetään kaaviolla (shabloonalla) ja pinnan peittämätön osa himmennetään puun pitkittäissuuntaan. Tämän jälkeen siirretään kaavio ja seuraava kenttä himmennetään, mutta nyt puun poikit­taissuuntaan.


b) DICCO Himmeälakalla 1054.

Työvaiheet:
1) väritys
2) lakkaus.

1) Puun väritys vesipetsillä (katso siv. 21).
2) Lakkaus DICCO Himmeälakalla 1054 yhteen tai kah­teen kertaan. Jos lakkaus tehdään kahteen kertaan, voidaan kevyt Monta toimittaa lakkausten välillä. — Koska DICCO Himmeälakka muodostaa sametille vivahtavaa himmeän pin­nan, ei lakkapintaa tätä menetelmää noudatettaessa tarvitse käsitellä himmennysaineilla. DICCO himmeälakalla saadaan siten hyvin yksinkertaisella tavalla n.k. kovetettuja pintoja.

[30]





Kuva N:o 7. Liiallinen puuntäyte poistetaan ve­täen itseensä päin teräs­tasottajalla kuvan osoitta­maan tapaan. Tällöin täyte samalla painuu huokosiin.

II. Täyskovetus. (Täytetyin huokosin.)

a) DICCO Huonekalulakalla 1043.
Työvaiheet:
1) väritys
2) huokosten täyttäminen puuntäytteellä
3) lakkaus
4) kevythionta tai kevytsiklaus
5) himmennys.

1) väritys (katso siv. 21). 2) Puupinta täytetään Tikkuri­lan Puuntäytteellä sivulla 19 mainitulla tavalla. 3) lakkaus DICCO Huonekalulakalla 1043. Lakkaus tehdään yhteen tai kahteen kertaan ja suoritetaan siv. 11 aineiden käsittelyä koskevassa kohdassa selitetyllä tavalla. 4) kevythionta tai kevytsiklaus (katso sivu 25) ja 5) himmennys teräsvillalla avokovetusta DICCO Huonekalulakalla 1043 koskevassa kohdassa selitetyllä tavalla (29).

Tätä menetelmää noudatettaessa voidaan väritys toisi­naan jättää pois. Jos esim. täyskovetettu tammi halutaan n.s. vaaleaan sävyyn, ei pctsausta tarvitse suorittaa, vaan täytetään paljas, hyvin puhdistettu puupinta suoraan Tikku­rilan Puuntäytteellä 326.

[31]




Kuva N:o 8. Liikatäyte on poistettu pinnasta teräs­tasottajalla ja loppu han­gataan säkinkappaleella huokosiin puun poikittais­suuntaan tai hiertämällä.

b) DICCO Himmeälakalla 1054.

Työvaiheet:
1) väritys
2) huokosten täyttäminen puuntäytteellä
3) lakkaus

1) väritys (katso siv. 21). 2) huokosten täyttäminen Tik­kurilan Puuntäytteellä (katso siv. 19). 3) lakkaus DICCO Himmeälakalla 1054. DICCO Himmeälakka sivellään sa­malla tavalla kuin DICCO Huonekalulakka 1043. jos lak­kaus DICCO Himmeälakalla 1054 tehdään kahteen kertaan, voidaan ensimäinen lakkaus nystyröiden y.m.s. poistami­seksi kevyesti hioa, ennenkuin toinen lakkaus tehdään.

B. Kiillotusmenetelmät.
(Sutipuleeraus.)

Pintakäsittely allaselostettuja n.k. kiillotusmenetelmiä käyt­täen suoritetaan koivu-, visa-, tammi- ja mahonki- sekä muiden jalompien puulajien pinnoilla. Kiillotusmenetelmissä käytetään (vastakohtana kovetusmenetelmille) kiil­lotustulloa ja pulituuria. Kiillotusmenetelmiä selluloosa‑

[32]




Kuva N:o 9. Hiomatuki papereineen hiontavalmiina.

lakalla sovellettaessa levitetään siten ensin pinnalle lakkakerros, jonka jälkeen tämä lakkakalvo kiillotetaan sutipuleerausmenetelmää noudattaen. Käsittelyä pulituurilla selostetaan lähemmin siv. 15 DICCO Pulituuria 10 koske­vassa kohdassa. Kiihotus tehdään sekä avonaisia (yksin­kertainen kiihotus) että täytetyin huokosia (hienokiillotus ja himmennetty hienokiillotus). Hienokiillotetun pinnan tulee olla ehdottomasti tasaisen, sileän ja vapaan huokossyven­nyksistä. Hienokiillotusmenetelmissä toimitetaan senvuoksi aina huokosten täyttäminen. Huokosten täyttäminen tapah­tuu puuntäytettä käyttämällä, lakkakerroksen tasosiklauk­sella (tahi tasohionnalla) sekä täyteenhieronnalla pulituuria käyttäen. Koivupuun pinta saadaan helposti täytetyksi taso­siklauksella ja täyteenhieronnalla. Tammea käsitellään siten, että pinta ensin täytetään puuntäytteelläja lisäksi vielä taso­siklataan ja täyteenhierotaan. Hyvin valmistetut mahonkipinnat täytetään usein ainoastaan lakkapinnan tasosiklauk­sella ja täyteenhieronnalla. Huolellisesti toimitettu lakka-pinnan siklaus ja hionta helpottaa suuressa määrin kiillotus­työtä hienokiillotuksessa.

[33]




Kuva N:o 10. Kaavin-levyä m pidettävä näin molemmin käsin, jolloin levyä itsestään poispäin työnnettäessä, sormet muo­dostavat niin varman tuen, ettei levy hyppele eikä tärise.

III. Yksinkertainen kiillotus.
Työvaiheet:
1) väritys
2) lakkaus
3) kevythionta tai kevytsiklaus
4) kiillotus

1) väritys (katso siv. 21). 2) lakkaus DICCO Huone­kalulakalla 1043 (katso siv. 11). Lakkaus tehdään kahteen kertaan, jonka jälkeen lakkapinta 3) kevyesti luotaan hienolla hiekkapaperilla N:o 0. Sen jälkeen seuraa: 4) pinnan kiil­lotus tulloa ja DICCO pulituuria 10 käyttäen. Kiillotuksesta katso siv. 15 (DICCO pulituuria 10 koskevassa kohdassa). Tässä yksinkertaisessa kiillotusmenetelmässä täyteenhieron­taa pulituurilla ei kuitenkaan toimiteta, vaan tehdään kiil­lotus kuten hienokiillotuksesta sivulla 16 selostetaan.

Tätä yksinkertaista kiillotusmenetelmää käytetään koivu­ja tammipintoja käsiteltäessä. Tammen käsiteltäessä on pinta ennen väritystä hyvin puhdistettava karkealla harjalla harjaamalla, niin että pinnan huokoset valmiiksi käsitellyssä pinnassa esiintyvät puhtaina, selvinä ja kauniina.

[34]




Kuva N:o 11. Tämä kuva osoittaa miten suu­rempien pintojen tasosik­laus suoritetaan (a) ensin viistoon puun syiden yli yhteen suuntaan ja sitten (b) kohtisuoraan vastak­kaiseen suuntaan edellisen siklausjälien yli sekä lo­puksi vielä (c) kevyesti syitten pituussuuntaan.

IV. Hienokiillotus.

a) hienohuokoisten puulajien käsittely.

Työvaiheet:
1) väritys
2) lakkaus
3) tasosiklaus tai tasohionta
4) täyteenhieronta
5) hienokiillotus.

1) väritys (katso siv. 21), 2) lakkaus toimitetaan sivulla 11 mainitulla tavalla. Lakkaus tehdään vähintäin kolmeen kertaan että tarpeeksi paksu lakkakerros saadaan; 3) taso­siklausta tahi tasohiontaa varten. Katso näistä lähemmin siv. 25. 4) Täyteenhieronta DICCO Pulituuria ja kiillotus­tulloa käyttäen (katso siv. 15). Täyteenhierotun pinnan tulee saada kovettua ja kuivua täyteenhieronnan jälkeen, jonka jälkeen pinnan 5) hienokiillotus suoritetaan kiillotus­tullon avulla DICCO Pulituurilla 10.

Täyteenhieronta- ja hienokiillotusmenetelmiä selostetaan siv. 15 DICCO Pulituuria 10 koskevassa kohdassa.

[35]




Kuva N:o 12. Kuva esittää kevyempää otetta. Tällä tavoin käsitellään kaavinlevyä silloin kun lakkausten välillä halutaan vain poistaa pinnassa mahdollisesti ole­vat nystyrät.

b) isohuokoisten puulajien käsittely.

Työvaiheet:
1) väritys
2) huokosten täyttäminen puuntäytteellä.
3) lakkaus
4) tasosiklaus tai tasohionta.
5) täyteenhieronta
6) hienokiillotus

Väritys on aikaisemmin mainittu. Huokosten täyttämi­sestä puuntäytteellä katso siv. 19 olevaa kohtaa Tikkurilan Puuntäytteestä. Lakkauksesta, tasosiklauksesta tai tasohion­nasta, täyteenhieronnasta ja, hienokiillotuksesta DICCO puli­tuurilla, katso yllä.

Hienokiillotusmenetelmällä (menetelmä IV) saadaan to­della korkeakiiltoinen, ehdottomasti tasainen. ja sileä pinta, kun sitävastoin yksinkertainen kiillotusmenetelmä (mene­telmä III) jättää puupinnan huokoset avonaisiksi ja näky­viksi.

[36]




Kuva N:o 13. Kaavin-levyn kierteen teko.

V. Himmennetty hienokiillotus.
(Mattapuleeraus.)

a) hienohuokoisten puulajien käsittely.

Työvaiheet:
1) väritys
2) lakkaus
3) tasosiklaus tai tasohionta
4) täyteenhieronta
5) hienokiillotus
6) himmennys.

b) isohuokoisten puulajien käsittely.

Työvaiheet:
1) väritys
2) huokosten täyttäminen puuntäytteellä
3) lakkaus
4) tasosiklaus tai tasohionta
5) täyteenhieronta
6) hienokiillotus
7) himmennys.

Erittäin hieno, puolihimmeä pinta saadaan himmentämällä menetelmää IV noudattaen hienokiillotettuja pintoja.

[37]




Kuva N:o 14. Kaavin-levyn kierteen nosto.

Himmennys suoritetaan tässä tapauksessa siten, että hohkakivijauhetta (N:o 0000) sekoitetaan raakaan vaseliiniin, johon on lisätty hieman petroolia. Kiillotettu lakkapinta hanga­taan tällä himmennysseoksella pehmeän hiomahuovan avulla. Hankaus tapahtuu puun pituus-suuntaan. Himmennyksen jälkeen pyyhitään pinta puhtaaksi tärpättiin kastetulla peh­meällä rievulla ja tämän jälkeen vielä kuivalla rievulla.

Edellä selostetut työmeneteImät, jotka ovat pinta­käsittelyalan ammattimiesten perinpohjaisesti kokeilemia, sallivat kuitenkin luonnollisestikin pienempiä poikkeuksia, erittäinkin mitä tulee siihen, miten monta kertaa lakkaus on tehtävä. Onhan itsestään selvää, että lakkausten luku­määrä kokonaan riippuu puupinnan ja itse puuaineen laa­dusta ja kunnosta. Mitä pehmeämpää puuaines on, sitä enemmän lakkaa se imee itseensä ja samassa puulajissakin saattaa huokoisuus huomattavasti vaihdella. DICCO Huonekalulakan menekin vähentämiseksi voidaan huokoiset pinnat, jos lakkaus tehdään suoraan värittämättömälle (petsaamattomalle tahi väritetylle (petsatulle) pinnalle, ensin

[38]





Kuva N:o 15. Pinnan himmennys teräsvillalla.

pohjustaa DICCO Pohjustuslakalla 44, jonka päälle sitten sivellään DICCO Huonekalulakkaa 1043.

DICCO Pohjustuslakkaa 44 käytetään niinmuodoin ime­vien pintojen pohjasivelyyn kyllästämään puuta.

DICCO Pohjustuslakkaa 44 ei kuitenkaan saa sivellä niin paksulta että se jättää pinnalle huomattavamman kalvon.

Selluloosalakalla lakattu pinta tasoitetaan nyttemmin yleisesti käyttämällä n.k. kaavinlevyä eli sikliä. Kaavinlevyä käytettäessä on kuitenkin noudatettava tarpeellista varovaisuutta, niin ettei kaavinlevy puhkaise lakkapintaa. jos kuitenkin niin sattuisi, että kaavinlevyn kulma tai kier­teen murtuma aiheuttaisi naarmuja tai uurroksia lakkapintaan, voidaan pinta jälleen saada eheäksi täyteenhieronnalla. jos uurros tai pinnan murtuma on niin leveä, ettei sitä voi täyteenhieronnalla täyttää, voidaan murtuma sivellä lakalla, joka kuivuttuaan tavalliseen tapaan tasoitetaan siklillä tai hionnalla.

Jos kaavinlevy on leikannut lakan niin syvältä, että paljas puupinta on esillä, joten siis petsivärikin on kokonaan poissa, korjataan tämä siten että pienellä trasselitupolla varovasti sivellään paljastuneeseen kohtaan samaa petsiväriä, jolla pinta

[39]


alunperin on väritetty. Petsivärin kuivuttua sivellään väri­tetty kohta varovasti Selluloosalakalla 1043. Paikattu kohta on siveltävä yhtä monta kertaa kuin muukin osa pinnasta, jonka jälkeen pinnan viimeistelykäsittelyä voidaan jatkaa.

TIKKURILAN TEHTAAT
antavat pyydettäessä kernaasti lähempiä neuvoja huone­kalujen pintakäsittelyssä samoinkuin yleensä kaikissa maa­lausta koskevissa kysymyksissä.

Julkaisemamme
"TIKKURILAN VIESTI"
jota ilmestyy 4-5 numeroa vuodessa, lähetetään ilmaiseksi sitä haluaville ammattimiehille.

[40]


III. TYÖVÄLINEET.

Siveltimet.

Selluloosa-huonekalulakan sivelyyn on käytettävä erikoista lakeeraussivellintä eli n.k. amerikkalaista karvasivellintä tai sen puutteessa tavallista pehmeätä tasottaja-sivellintä (mutlaria).

Pyöreätä sivellintä ei pidä käyttää selluloosalakan sive­lyyn.

Tavallisesti käytetään 3"-31/2" levyistä sivellintä. Suurempien pintojen lakkaukseen on käytettävä mahdollisim­man leveätä; listoja, pöydän jalkoja y.m.s. varten taas mie­luummin käsiteltävän pinnan levyistä sivellintä.

Selluloosalakassa käytetty sivellin on joka käyttämisen jäl­keen heti huuhdottava puhtaaksi DICCO Thinnerillä. Jos lakkaustyö keskeytetään vain lyhyemmäksi ajaksi, enintään seuraavaan päivään, voidaan sivellin jättää seisomaan lakka­astiaan, joka kuitenkin on peitettävä tiiviillä kannella, koska lakka muuten kovettua tai haihtuu.

Kuvat N:o 1, 2 ja 3 esittävät oikeita ja vääriä sivellinotteita.

Puuntäytteen sivelemiseen käytetään tavallisesti 2' tai 21/2" leveätä tasottajaa, joka voi olla karkeampaa laatua. Tämä on sivelyn jälkeen huuhdottava puhtaaksi tärpätissä tai bensiinissä. Thinner ei sovi tässä käytettäväksi.

Petsivärin sivelemiseen käytetään tavallista tasottajaa, joka käytön jälkeen on huuhdottava puhtaaksi vedellä.

[41]


Kiillotustullo.

Kiillotustullo eli suti valmistetaan siten, että villakudok­sesta (esim. vanhasta villasukasta) leikataan n. 5 cm. »leveä kaistale, joka kierretään tiukasti pyöreäksi rullaksi — ei palloksi — läpimitaltaan n. 5 cm (katso kuvaa N:o 4). Kudoksesta voidaan leikata myös n. 10 cm leveä kaistale, joka pituussuuntaan tuussuuntaan taitetaan kandenkertaiseksi ja kierretään hyvin tiukkaan rullaksi siten, että kaistaleen taittoreuna muodostaa tullon alitason, jonka jälkeen tämä leikataan aivan tasaiseksi esim. partaveitsellä. Mitä tasaisempi tullon alitaso on, sitä paremmin se tyhjentää itsestään pulituurin kiil­loitettavalle pinnalle, siten säästäen pulituuria.

Kun kiillotetaan suurempia pintoja, voi tullo olla suu­rempikin ja pienemmissä pinnoissa voi taas käyttää yllä-mainitusta mitasta pienempää.

Kiillotustulloa käytetään aina tiukasti kiedottuna puh­taaseen pellavakangasriepuun. Tämän tulee olla pehmeätä, vanhaa, pestyä pellavakangasta, mieluummin sellaista, josta nöyhtä on kulunut pois. Uusi pellavakangas on liian kovaa. Muuta kangasta kuin pellavaa ei saa käyttää tulloon.

Vanhat, kovettuneet tullorievut pestään puhtaiksi dena­turoidussa spriissä, jonka jälkeen ne voidaan uudelleen käyttää.

Tullot on paras säilyttää tiiviisti suljettavassa, kannelli­sessa purkissa, ettei ilma koveta tulloa kelvottomaksi.

DICCO-tullossa ei saa käyttää muita pulituureja kuin DICCO Pulituuria 10. On myöskin varottava, ettei tulloa kyllästetä öljyllä, sillä se on suureksi haitaksi täyteenhieron­nassa.

Suositeltavinta on käyttää kahta eri tulloa, joista toinen on täyteenhierontaa ja toinen hienokiillotusta varten.

[42]


Kaavinlevy (sikli).

Kaavinlevy eli sikli on suorakaiteinen teräslevy. Niitä saadaan valmiina kaupasta, mutta voidaan se myös tehdä itse esim. vanhasta sahanterästä.

Kaavinlevyn terotus tapahtuu siten, että pyöreäksi kulu­nut reuna viilataan tai hintaan kovasimeen tai hiomakiveen aivan suoraksi niin, että reuna muodostaa kummaltakin puolen suoran kulman ilman tuntuvaa kierrettä. Tämä teroitus tavallisesti riittää selluloosalakkapintojen siklaukseen eli kaavinlevyllä käsittelemiseen.

Puupinnan kaapimista varten, tai kun lakkapinta jostakin syystä tarvitsee karkeampaa käsittelyä, teroitetaan kaavinlevy vielä siten, että se hionnan jälkeen asetetaan työpöydälle, kuten kuvasta N:o 13 näkyy ja taltalla painetaan reuna hyvin voimakkain edestakaisin vedoin kierteelle, joka kierre sitten levyn edelleen samassa asennossa ollen nostetaan (kuva N:o 14). Nosto on tehtävä voimakkain, keskeytymättömin vedoin, kunnes kierre nousee ja onnistuu se paremmin jos vedot tehdään itseensäpäin, ylöspäin vetäen. Terotin paine­taan tällöin reunaa vastaan, kuten kuvasta N:o 14 ilmenee.

Kierrettä nostettaessa on katsottava, ettei kierre tule liian suuri, sillä suuri kierre murtuu helpommin sekä saattaa myös leikata lakkaa liian syvälle.

Hiomapaperi.

Vesihiomapaperina edelläselostettuja työmenetelmiä var­ten suosittelemme

DICCO Vesihiontapaperia,
jota Tikkurilan Tehtaat pitävät kaupan.

[43]


[SIVU PUUTTUU]


[44]



TIKKURILAN TEHTAAT
ovat valmisteistaan saaneet
KULTAMITALIN
ja
VALTION KUNNIAPALKINNON
Suomen Messuilla
v. 1925

KULTAMITALIN
Suomen Messuilla
v. 1930

KULTAMITALIN
ja
SUURMESSUJEN KUNNIAPALKINNON
Suomen Messuilla
v. 1935

DIPLOMA. de HONOR
Barcelonan Maailmannäyttelyssä
v. 1929

DIPLOME d'HONNEUR
Antwerpenin Maailmannäyttelyssä
v. 1930

KULTAMITALIN
Brüsselin Maailmannäyttelyssä
v. 1935

KULTAMITALIN
Pariisin Maailmannäyttelyssä
1938