Kaleva 100, 8.5.1918
Wuodesta 1863, jolloin runoilijamme Sakari Topelius sai jonkun werran kannatusta siniselle ja walkoiselle Suomen lippuwäreiksi on lippukysymyksemme ollut riidanalainen. Muita kenenkään muun kuin E. M:n päähän ei tietääkseni wielä ote pälkähtänyt muuttaa waakunaamme; pieteetti wanhaa, kunniakasta waakunaamme kohtaan, jonka johdassa ja wäreillä Suomalaiset niin urheasti kautta monen wuosisadan owat taistelleet sekä kotoisilla tantereilla että wierailla werikentillä, on ollut niin ehyt, että se on jätetty rauhaan. Kuta kaumemmas menneisyyteen waakunansa kukin kansa woi ulottaa, sitä kunniakkaampaa on se kansalle. Mutta kun nyt uutta Suomea luodaan, tuntuu allekirjoittaneesta siltä, kuin jos E. M. puolestaan haluaisi luoda sen niin uudestaan, ettei wanhaa rakennusainetta saisi olla olemassakaan, wanhat muistot eiwät siinä saisi sijaansa ollenkaan. Kun tämä mielestäni ei ole oikein, haluan osaltani kosketella E. M:n esittämää asiaa.
E. M. lähtee ratkaisemaan lippukysymystä sillä, että waakunamme wärit owat muutettawat siniwalkoisiksi; silloin tulisi lippukin itsestään olemaan siniwalkoinen. Tämä lähtökohta on wäärä. Lippukysymys on ratkaistawa heraldiikan pohjalla, eikä suinkaan heraldisia asioita wäänneltäwä lippumääritelmän mukaan; waakunawärit, s. t. s. wanhan waakunamme pääwärit owat punainen ja keltainen, hopean (=walkoisen) ja teräksen (=sinisen) ollessa aiwan toisarwoisessa asemassa. Sitäpaitsi on waakunamme 337 wuoden wanha, kun siniwalkoinen lippu on ollut käytännössä, mutta ei sitäkään yleisesti ja poikkeuksetta, ainoastaan 55 wuotta! - Kruunuakaan waakunassamme ei E. M. pidä nuorelle tasawallallemme sopiwana, mutta mielestäni tähänkään ei wielä woida kajota, sillä ratkaisematta on wielä, mikä maamme lopullinen hallitusmuoto on. Meillä on paljon rojalistejä, jos on tasawallankin kannattajia. Jättäkäämme siis jo tältäkin kannalta waakunamme rauhaan ja antakaamme tulewaisuuden osoittaa, onko kruunu leijonan päästä riisuttawa wai eikö. Mutta kun npt waakunasta oli puhe, niin wilkaiskaammepa E. M:n waakunaa. Kun leijonaa meillä ei luonnossa ole olemassakaan, pitää E. M. sitä waakunassaankin luonnottomana. Onkos meillä sitten jääkarhua, jollaisena E. M:n walkoista karhua ehdottomnsti on pidettäwä? Wi ole sitäkään eläintä meillä! Jättäkäämme kuiteinkin leikki sillensä ja tunnustakaamme, että niin leijona kuin jääkarhukaan eiwät edusta mitään Suomessa löytywiä eläimiä, waan on edellinen heraldisesti uljuuden ja rohkeuden symbooli, jälkimäinen näissä "uudesta syntymisen" merkeissä myös joku woiman wertauskuwa.
E. M:n ehdoitusta waakunan ja sen wärien muuttamisesta on pidettäwä epäonnistuneena. Toinen asia on, kuinka on, kuinka onnistunut siniwalkoine lippu on. Allekirjoittanut rohkenee pitää näitä wärejä epäonnistuneina. Niiden historiallinen alkuperä on, kuten sanottu aiwan toisarwoinen punaisen ia keltaisen rinnalla. Hopeiset ruusut ja teräksen sininen miekka eiwät ole wallitsewia wärejä waakunassamme. Wielä wähemmän sekään, että walkoinen kuwaa talwiemme lunta ja sininen meidän järwiemme wäriä, sopii olla määräämässä lippuwärejämme. Onhan muissakin maissa lunta, meillä walitettawasti noin puolet wuodesta, jolloin sitäpaitsi järwemmekin owat walkoiset. Siniwalkoinen yhdistelmä on sitäpaitsi mieto. Olen nähnyt näitä siniwalkoisia lippuja ennen ja nyt; kauwemmaksi ei niistä näy muu tuin walkoinen (antautumislippuko?), sinisen kadotessa niin pilwisellä kuin kirkkaallakin säällä. Merenkulussa tämä woi aikaansaada häiriöitä. Sen sijaan näkyy punainen ja keltainen kauwas millä ilmalla hywänsä. En silti tahdo sanoa, että esim. leijonakippu, niin komea kuin se onkin, olisi onnistunut, sillä, 1:ksi on se waikeasti walmistettawa, ja 2:ksi ei leijonaa siitä eroita, kun lippu riippuu pitkin tankoa. Punakeltainen ristilippu olisi parempi, ja kun Ruotsin. Norjan ja Tanskan liput owat ristilippuja, niin olisipa syytä, että neljännenkin pohjoiswaltion lippu ulisi ristilippu. Wielä paremmin eroittauttuisiwat wärit, jos keltainen ja punainen olisiwat päällekkäin tangon poikkisuuntaan. Punainen wäri herättää kyllä wastenmielisyyttä nykyään, syystä että punaiset maankawaltajat owat häwäisseet waakunaamme, ottamalla sen pääwärin omakseen, mutta tämä wastenmielisyys katoaa, jos muistamme, että nuoret soturimme ostiwat punaisella sydänwerellänsä maansa wapaaksi ja itsenä[i]seksi. Ja jos punaista wäriä kammotaan, niin pitäisi kai kaikki maalaistalot (ja onhan niitä punaisia talosa kaupungeissakin) maalata waikkapa sinisiksi. Tuollaisia wastenmielisyyksiä woimme hakea siniwalkoistakin wärirhdistelmää wastaan. Eikö Wenäjän sotalippu ole siniwalkoinen (Andreaksen risti)? Eikö siniwalkoinen lippumme yhtä hywiu woisi olla 2/3 Wenäjän kauppalipusta, josta punainen alaosa on repäisty pois j. n. e. loppumattomiin? Se taas, että meillä, warsinkin muutamilla paikkakunnilla on enemmän käytännössä siniwalkoisia lippuja, johtunee osittain siitä, että punaista ja keltaista ei ole ollut riittäwästi saatawissa.
Tehtäköön lippumme historialliselle pohjalle, älköönkä lähtekö sitä kysymystä ratkaisemaan wäärästä päästä, tekemällä uusi waakuna, sillä tämänlainen menettely olisi Suomen kunniakkaan menneisyyden loukkaus. Ratkaistakoon lippukysymyksemme maan hallituksessa, jossa sekä tiede että käytäntö on edustettuna asiaa pohtimassa; älkäämme riidelkö loppumattomiin sellaisista asioista, muuten nauraa koko maailma meidän pikkumaisuuksille ja epäjohdonmukaisuuksille.
- B
***
Herra B:n ylläolewa kirjoitus, jonka olen saanut lukea, ei anna aihetta minun puoleltani pitempään polemiikkaan. Herra B. ei näy tuntewan kansan mielipidettä tässä asiassa.
- E. M.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti