Kirjapainotaito 5, 1925
(Jatk.)
Koevedoksia tehtäessä painetaan värit siinä järjestyksessä kuin työ lopullisesti suoritetaan, sillä järjestyksen muuttuessa muuttuu myös kokonaisvaikutus.
Ero keltaisen värin heikkojen vivahduksien ja valkoisen paperin välillä on niin pieni, että silmä ainoastaan suurin ponnistuksin voi eroittaa yksityiskohdat. Siksi painetaan punainen mielellään ensiksi javasta sen päälle keltainen, joka silloin on helpommin nähtävissä. Useimmat kestävät keltaiset värit ovat kuitenkin enemmän tai vähemmän peittäviä, jonka takia yleisesti keltainen painetaan ensiksi, käyttäen kuntoonlaitossa tummempaa väriä. Jos tarkastaa keltaista vedosta siniseksi värjätyn lasilevyn läpi, voi helpommin eroittaa kuvan eri valoarvot.
Jos silinterin alipeite on kiristetty kankaalla, voi sen päällä käyttää vahvasta paperista tehtyä kostutettua kiristysarkkia. Se saa kuivua kehilöä sulkiessa, kutistuen ja puristuen kiinni tuohon hyvin kiristettyyn kankaaseen, kuin se olisi siihen valettu jauhka ettäkiristysarkki siihen kiinnitettyine osapaikkauksineen siirtyisi, on poistettu. Kun kiristysarkki on kuivunut, kiinnitetään sen päälle tasainen, mutta ei kovasti liimapitoista paperia oleva arkki ja päällimmäiseksi toinen kiristysarkki, joka kiristetään kuivana toisella tangolla. Tämän alle asetetaan niin monta irtoarkkia että saadaan täysi silinteripeite.
Ennenkuin paikkaukset kiinnitetään, tarkastamme vielä kaikki kuvalaatat, tasoittaen altapäin sen mitä kuvat mahdollisesti vielä kaipaavat. Tämä tehdään jälkivedoksen (revideerin) ollessa tarkastettavana. Vasta kun kaikki muutokset ovat tehdyt eikä laattoja enään siirretä, voidaan kuvapaikkaukset kiinnittää paikoilleen. Tämä on hyvin arkaluontoinen tehtävä, koska jokaisen leikkeleen on painettava tarkalleen vastaavalle kohdalle kehilössä, vastatakseen tarkoitustaan. Olisi parempi painaa aivan ilman kuvapaikkauksia kuin virheellisesti asetetuilla paikkauksilla.
Löytyy monta erilaista menetelmää alimmalle peitteelle tehtäessä merkkejä, joiden mukaan kuvapaikkaukset kiinnitetään. Sopivin tapa on kullekin se, jotaon tottunutkäyttämään. Vasta-alkaville, joillekuvapaikkauksien kiinnittäminen usein on vaikeata, tahdon suosittaa seuraavaa tapaa. Otetaan niin monta arkkia kalkeeripaperia, että ne vastaavat suuruudeltaan kehilön pintaa ja asetetaan värjätty puoli alimmaista kiristysarkkia vastaan. Sen päälle täysi peite jaotetaan muutama makulatuurivedos. Kun tämän jälkeen tarkastaa alinta kiristysarkkia on sillä selvä vedos koko kehilöstä eikä paikkausten tarkalleen asettelussa ole enään mitään vaikeutta. On aina heti tarkastettava että kuvapaikkaukset todella kohdistuvat. Sitä varten otetaan vedos satineeraamattomalle paperille, josta leikkeleiden osat selvemmin erottuvat. Tämän jälkeen tehdään tarpeellinen jälkitasoitus, jolloin esiintyvät ylimenot tasoitetaan.
Koko värilaitos täytyy sitten puhdistaa erikoisen huolellisesti, sillä vähäisinkin määrä jotain tummempaa väriä antaa aralle keltaiselle toisen vivahduksen. Koska tällöin on mahdotonta tarkasti arvioida likaavan värin määrää häviää koevedoksen luotettavuus. Kun telat ovat puhdistetut otamme normaalikeltaisen värilaatikkoon, asettaen värilaitoksen niin että kukin vedos saa saman värimäärän ja painamme nyt hiukan niukemmalla värimäärällä 25—30 vedosta merkillä N K 1 (normaali keltainen 1), jonka jälkeen värimäärää huomattavasti lisätään ja merkkinä on N K 2 ja otetaan taas 25—30 vedosta. Sitten pestään koko värilaitos ja pannaan siihen oranssiin ainoastaan yksi normaalikeltainen voidaan siihen sekoittaa hiukan normaalipunaista), värilaitos asetetaan samoin kuin edellisellä kerralla, ensin vähemmällä värimäärällä ja merkillä O K 1 (oranssi kelt. 1) ja senjälkeen runsaammalla ja merkillä O K 2. Kumpaakin 25—30 vedosta. Kun värilaitos taas on puhdistettu sekoitetaan normaalikeltaiseen hiukkanen normaalisinistä, joka antaa värille heikon vivahduksen vihreään ja menetellään samoinkuin edellisten kanssa, merkkien ollessa nyt V K 1 (vihr. kelt.) ja V K 2.
Koevedokset on paras ottaa päivänvalossa, mutta kuitenkin niin, että saavat kuivua yön yli. Punaisen kehilön kohdistuksen teossa voi hyvin käyttää keltaisen värin peitettä, joka antaa paremman tuloksen kuin jos kiristysarkin alla käytettäisiin löysiä arkkeja. Seuraavana aamuna otetaan koneeseen normaalipunainen ja saatuamme kehilöön hyvän kohdistuksen otamme 3—4 vedosta kullekin erilaiselle keltaiselle vähäisemmällä punaisella värimäärällä ja merkillä N P 1 sekä yhtä monta runsaammalla värimäärällä merkillä N P 2. Kustakin keltaisesta on eroitettava yksi kappale ja samoin jokaisesta punaisesta vedetään yksi kappale valkoiselle paperille, jotka sitten painaessa ovat mallivedoksina. Puhdistuksen jälkeen sekoitetaan punaiseen keltaista ja vedetään taas kullekin keltaiselle kuten aikaisemmin, merkkinä O P 1 ja O P 2. Tarkan puhdistuksen jälkeen sekoitetaan punaiseen hiukan normaalipunaista ja menetellään kuten edellä, merkiten V P 1 ja V P 2.
Kun kaikki punaiset ovat painetut, otetaan koneeseen sininen kehilö ja laitetaan painokuntoon, jotta se heti seuraavana aamuna voidaan painaa.
Voi sattua, että sininen ei painakaan hyvin ennenpainettujen keltaisen ja punaisen päälle vaikka se valkoiselle paperille painaa kauniisti. Silloin täytyy lisätä puristusta niille kohdin, joissa edelliset värit tekevät paperin pinnan vähemmän vastaanottavaksi. Valitsemme sitten sopivan normaalisinisen ja painamme sillä niille 36 eri oranssi-yhdistelmälle. Nyt on kuva lopullisesti valmis ja voimme, eri väriarkkien mukaan, määrätä kunkin värin värinpidon. Väriarkeiksi täytyy meidän eroittaa myöskin kappale kutakin keltapuna-yhdistelmää sekä myöskin sinisestä yksinään vedettynä valkealle paperille. Jälellä oleviin keltapunaisiin otamme toisen sinisen ja merkitsemme sen, jos se on vihertävä, V S ja jos se vivahtaa violettiin Viol. S. Valinnan ratkaisee kuvan luonne. Joskus voi kuvan kokonaisvaikutukselle olla eduksi painaa sinisen asemesta musta.
Milloin aikaisempia koevedoksia löytyy ei edelläselitetty laaja vedosasteikko ole tarpeellinen, vaan voidaan siinä tapauksessa ottaa vanhan koevedoksen mukainen keltainen kahdella eri värimäärällä. Jos uskomme määrätyllä vivahduksella pääsevämme lähemmäs alkuperäistä, muutamme väriä vastaavaan suuntaan ja otamme taas siitä kahdella huomattavasti eroavalla värimäärällä 12—14 vedosta. Merkit on ehdottomasti asetettava mieluimmin kehilöön, sekaantumisen välttämiseksi. Punaisen kanssa menetellään samoin kuin edellä on selitetty, paitsi että meillä nyt on kaksi punaista aikaisempain kolmen asemesta jne.
Käytettävissämme on edellisessä tapauksessa yli 100 ja jälkimmäisessä 16 tahi 32 erilaista yhdistelmää. Näistä valitsemme sen, joka on lähinnä alkuperäistä kuvaa tahi, jos sellaista ei ole saatavissa, sen joka vaikuttaa luonnollisimmalta tai jonka tilaaja hyväksyy.
Koevedoksista otamme nyt ne vedokset, jotka ovat varustetut samalla merkillä kuin hyväksytty yhteisvedos.
Kaikissa yksityiskohdissaan alkuperäisen mukainen kolmiväripainos on harvinaisuus, jos ei taiteilija jo alkuperäistä maalatessaan ole ottanut huomioon niitä rajoituksia joita kolmen päävärin käyttö asettaa. Ne sekoitusvärit, jotka syntyvät värien päällekkäin painamisesta, eivät koskaan ole niin kirkkaita ja loistavia, että voisivat kilpailla tehtaiden puhtaista väriaineista valmistettujen, määrätyn vivahteisten värien kanssa.
Epäilijälle tahdon ainoastaan suosittaa yhtä koetta pienemmässä mitassa. Että samoista normaaliväreistä sekoittaa: oranssin ja vertaa sitä kromioranssiin; vihreän ja vertaa viktoriavihreään; violetin ja vertaa sinertävään violettilakkaan. Kuitenkin löytyy koevedoksissamme seikkoja, jotka voidaan parantaa. Jos ei silmä voi ratkaista mitä on muutettava saavuttaakseen toivotun tuloksen, käymme läpi jälellä olevat koevedokset ja haemme ne, joissa paraiten esiintyy tarkoitetut kohdat. Verratessa eri merkeillä varustettuja vedoksia ja sitä, joka kokonaisvaikutukseltaan on paras, ei ole vaikeata päätellä mitä on tehtävä. Tietystikään ei esim. voi jollekin yksityiskohdalle kuvan keskellä lisätä värimäärää, mutta sen sijaan lisäämällä painoa mainitulle kohdalle voimme aikaan saada näennäisesti saman vaikutuksen. Jos esim. vihreä jollakin kohdalla näyttää liian siniseltä, voidaan, lisäämällä puristusta sillä kohtaa keltaisessa laatassa, saada huomattavasti mehevämpi vihreä. Jos vihreä on liikaa selvä voidaan se taittaa enemmän, vahvistamalla punaista jne. Kaikki muutokset jotka halutaan tehdä ovat merkittävät koevedoksille.
Painajan tulisi myös itse tarkastaa painoksen paperi, sillä sattuu, että samassa lähetyksessä löytyy sileätä, vähemmän sileätä jakokonaan karkeita arkkeja. Koevedoksiin tulee hänen käyttää jokaista lajia, jotta saa selville miten hän saa paraan tuloksenkaikkiin nähden ja jos mahdollista poistaa karkeat arkit toisissa töissä käytettäviksi. Sellainen karsiminen hyödyttää kyllä jos ajattelee että poiskarsituista arkeista joka tapauksessa tulee makulatuureja janiinmuodoin painos olisi vaillinainen.
Kun olemme tässä puhuneet ainoastaan käsinleikatuista kuvapaikkauksista, voisi tulla siihen käsitykseen, ettemme ollenkaan hyväksyisi meillä paljonkäytettyä liitusyövytyspaikkausten käyttöä värikuvia painettaessa. Siksi tahdomme mainita, että tämä viimeksimainittu menetelmä kuvapaikkauksien teossa suuresti helpoittaa painajan työtä ja ennenkaikkea säästää aikaa. Mutta on myöskin niiden käytössä oltava tietoisia kuvapaikkauksen tarkoituksesta ja käsityksemme on, että joka osaa leikata hyvät kuvapaikkaukset tekee myös vedoksien oton ja etsauksen liitusyövytyspaikkauksissa tarpeellisella huolella.
- B. Blomqvist
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti