Wiipurin Sanomat 158, 12.10.1887
(Lappeenrannan Uutisista.)
Jo kuukausi sitten käwi teollisuushallituksen puolesta wuori-insinööri T.P. Solitander [?] katsomassa sitä turkin mattoa, jota herra Matti Rynén par'aikaa kutoo. Aikomuksemme oli jo silloin puhua tästä asiasta, mutta koska hra Runén'in mielestä oli paras lykätä asian mainitseminen siksi kuin matto walmistuisi, noudatimme tässä kohden hänen toiwoansa. Nyt on kuitenkin "St. Petersburger Zeitung" ottanut asian puheeksi, jonka tähden mekin hra Rynén'in suostumuksella woimme kertoa asian.
Useat eurooppalaiset owat tähän saakka, mikäli tiedetään, turhaan koettaneet saada selkoa, mitenkä nuot kuuluisat turkin matot walmistetaan. Etewimmissä kutomatehtaissa on koetettu purkamalla walmiita mattoja päästä asian perille, mutta turhaan. Moni on myöskin koettanut Wähässä Aasiassa, missä niitä kudotaan, tutkia niitten walmistusta, mutta yhtä wähällä menestyksellä, koska asiata pidetään turkin wallan salaisuutena, ja, kuten wakuutetaan, sekä sultanin tehdasten työläisiä että yksityisiäkin on kuoleman rangaistuksen uhalla kielletty neuwomasta muita. Euroopan teollisuus on sentähden tähän saakka saanut tyytyä noitten tunnettujen Brysselin mattojen walmistukseen. Eroitus on melkoinen oikean turkin ja Brysselin maton wälillä sekä kestäwäisyyden että ulkonäön puolesta. Oikean turkin maton sanotaan kestäwän enemmän kuin 100 wuotta, waikka ne owat jokapäiwäisessä käytännössä. Nukkia ei millään tawalla saa pois rewityksi turkin matosta, kun ne sitä wastoin usein lähtewät Brysselin matosta. Turkin matot owat kokowillaiset, Brysselin puoliwillaiset. Parahiten huomataan eroitus, jos katselee mattojen nurja puolta: turkin maton nurjapuolella huomataan samat kuwiot kuin oikealla puolellakin, mutta Brysselin maton nurjapuolella näkyy vain loimet. Tietysti hintakin on tämän mukaan.
Oikean turkin maton kutominen on siis tähän saakka ollut Euroopassa arwaamaton solmu. Tämä solmu on nyt awattu. Aleksanteri Suuri awasi ennen maailmassa miekallansa Gordionin kuuluisan solmun. Samassa kaupungissa Wähässä Aasiassa awasi Lappeenrannan wärjäri Matti Rynén wiime kesänä nyt puheena olewan solmun. Mutta kun herra Rynén ei olekkaan miekan mies, kuten Aleksanteri Suuri, täytyi hänen turwautua muihin keinoihin.
Jo vuosia sitten Pietarissa ollessaan työssä oli hra Rynén kerran nähnyt Anitskin palatsista pestäwäksi lähetetyn turkin maton. Jo silloin juolahti herra Rynén'in mieleen olisikohan mahdotonta saada tuota oppia itselleen wielä kerran mailmassa. Wärjärin ammatissa ei ollut mitään walmistamista raaka-aineista. Se ei siis kylläksi miellyttänyt häntä. Ajatus oli syntynyt; siitä kyti se wähän kerrassaan. Herra Rynén rupesi kutomakirjallisuutta lukemaan ja tietoja haalimaan wähän toisesta wähän toisesta paikasta. Wiimein hän päätti kuin päättikin tehdä asiasta toden. "Hulluhan waleella nauraa - - - yritänhän minä, muut ei yritäkään", arweli hän ja pyöräytti senaattiin anomuksen matka-awusta ja saikin 1,000 markkaa. Lappeenrannan käsityöläisyhdistys lisäsi siihen wähän summan ja loput hän pani omasta kukkarostaan. Heinäkuun keskipaikoilla wiime wuonna läksi hän matkalle lujasti päättäneenä palata kotimaahan oppi muassaan, Tästä matkastansa on hän Lapp. Uut:n wiime wuosikerran N:ihin 60, 61, 64, 84 ja 86 kirjoittanut kertomuksen.
Siitä, että hänen wihdoinkin onnistui päästä toiweittensa perille oli hänen kiittäminen, paitsi omaa lujuuttaan ja wäsymättömyyttään, Wenäjän konsulia Smyrnan kaupungissa Wähässä Aasiassa, joka kaikin tawoin edisti hänen yritystään, joka ei suinkaan ollut helppoa eikä waaratonta. Wälisti täytyi hänen esiintyä työmiehenä wälisti kulkukauppiaana. Konsulin wälityksestä warustettuna Wenäläisen kauppaneuwoksen passilla ja tulkilla, joka oli kielletty puhumasta mitään muuta kuin mitä hra Rynén käski, läksi hän matkalle Smyrnasta 500 päässä olewaan Gordionin pieneen kaupunkiin. Täällä on Turkin keisarin suuri mattotehdas, josta tehtaanjohtaja möi hänelle sultanille aiotun maton erityisestä suosiosta, koska hänellä oli omakin tehdas ja hän toiwoi pääsewänsä asioihin wieraan kulkukauppiaan kanssa. Samasta syystä pääsi herra Rynén myöskin sisään sultanin tehtaaseen. Mutta sillä wälin kuin kauppaa hierottiin tehtaanjohtajan kanssa oli herra Rynén jo päässyt erääseen kreikkalaiseen perheeseen, jonka sukulaisten tuttawuuteen hän jo Smyrnassa konsulin wälityksellä oli joulutunut. Tässä perheessä harjoitettiin kutomista, ja täällä hän sai suurimmassa salaisuudessa piirustaa kangaspuitten kuwan ja oppia itse kutomisen, jonka jälkeen hän tyytywäisenä palasi kotimaahansa jo lokakuun alussa.
Oppimatkan tuloksena on herra Rynénillä nyt walmistumassa sellainen turkin matto, joka pantiin kuteille Juhannuksen aikana wiime kesänä. Mattoa on jo kudottu 3 kyynärää ja jälellä on kutomatta noin 1 kyynärä, joten matto tulee olemaan noin 4 kyynärää pitkä. Leweys on 2 ¼ kyyn. Eri wärejä on siinä 38. Tarpeet owat kaikki kotimaasta ja willat omassa wärjäyslaitoksessa wärjätyt paitsi walkeat, joita ei ollut silloin sattunut tilaisuuteen saamaan kotimaasta, waan tuotti hän ne Wenäjältä. Kaawana käyttää hra Rynén "Turkin keisarin" omasta kutomatehtaasta ostamaansa mattoa ja työ tulee mallin kanssa niin yhtä pitäwäksi, ett'ei huomaa mitään eroitusta niiden wälillä.
Kutominen tosin edistyy hywin hitaasti. Alun kolmatta tuumaa ehtii hra Rynén päiwässä. Harjaantunemmatkin kutojat kuuluwat ennättäwän wain 4-5 tuumaa päiwässä.
Kuin meillä siis nyt täällä Suomessa walmistetaan turkin mattoja. Josko sitä jaksaa syntyä todellinen teollisuus Euroopan kauppaa warten on wielä warsin waikea ennustaa. Herra Rynén itse arwelee, että jos Suomessa woidaan keksiä pieninkään parannuskeino, jonka awulla matonwalmistus käwisi nopeammaksi, niin olisi Euroopan markkinat käsissämme. Aasialaiset eiwät itse mitään parannuksia tee, he noudattawat ainoastaan perittyä tapaa. Nyt jo woidaan niitä täällä walmistaa samaan hintaan kuin niitten kotimaassaan. Wastedes aikoo herra Rynén käyttää suomalaista mallia. Kauppias Kr. Haikala Lappeenrannassa, joka aina on walmis kannattamaan kotimaisia yrityksiä, onkin jo tilannut maton, jossa tulee olemaan suomalaisia kuwioita.
"St. Petersb. Zeitung"ista otamme wielä seuraawan kappaleen, joka kuitenkin muutamista kohden on wirheellinen, kuten lukija huomaa.
"Wiime wuonna lähti hra Matti Rynén, taidewärjäri Pohjois-Suomesta, waltion apurahalla warustettuna pitkälle matkalle Etelä-Europaan. Hänen matkansa tarkoituksena oli hankkia tietoja salassa pidetystä persialaisten mattojen kutomataidosta. Sitä warten hän matkusti Turkinmaalle, jossa muutamilla seuduilla sellaisten mattojen walmistaminen on kotiteollisuuden tuotteliaimpia haaroja. Hra Rynén sai kuitenkin kokea, ettei ole helpompi päästä mattoteollisuuden salaisuuksien perille kuin turkkilaisen haaremin uudinten taakse. Rohkea suomalainen matkusti yksinkertaisen työmiehen puwussa ja koetti suurella warowaisuudella wälttää kaikkia epäluuloja, mutta ei sittenkään tahtonut hänelle onnistua pääsemään turkkilaiseen kutomawerstaasen, joita wartioitiin oikein Arguksen silmillä. Niin oli hän onnistumatta jo kulkenut Smyrnaan saakka, josta hän matkusti eteenpäin erään persialaisen kauppamiehen passilla. Wihdoinkin sai hän eräässä pienessä kaupungissa piirustetuksi kangaspuut ja katsella matonkutojain työtä, waikka se oli hänelle sekä waikeata että waarallista. Sellaisten useitten onnistumisten jälkeen palasi hra Rynén onnellisena Suomeen takaisin, mukanaan salaisuus, jota niin moni häntä ennen oli turhaan etsinyt. Tätä nykyä opettaa hra Rynén Suomessa persialaista matonkutomista, *) käyttäen siinä suomalaisia malleja, ja toiwoa sopii että sen kautta kukoistawa haara suomalaista teollisuutta eloon wirkoo."
[Juttu on julkaistu myös muutamissa muissa ajan lehdissä. Lehdessä Lounas 88, 5.11.1887 on tarinalla eri alku (ensimmäinen kappale), mutta muutoin teksti on sama (loppuhuomautusta lukuunottamatta).]
[Lounas-lehden alku:]
Hiljattain kerrottiin sanomalehdissä kuinka eräs hra Rynén oli wiime talwena waltion apurahoilla matkustanut Turkinmaalle oppimaan kalliiden turkinmattojen kutomista, woidakseen sitte täta tähän saakka Euroopassa tuntematointa keinoa kotimaassamme wireille panna. Kerrottiin myös, että hra Rynén'inoli onnistunut päästä turkkilaiseen maton kutomalaitokseen ja saada perustetuksi kangaspuut ja oppia mainittu maton kutomataito. Ja koska hra Rynénillä on nyt ensimmäinen turkkilainen matto walmistumaisillaan niin luulemme kotimaisen teollisuuden ystäwiä huwittawan kuulla lähemmin asiasta. Lappeenrannan uutiset kertowat siitä seuraawaa:
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti