Punainen lippu.

Vappu (Amerikan suomalaisen työväenjärjestön kevätjulkaisu) 1924

Maailman vallankumouksellinen köyhälistö elää nykyään historiallisen suurpäivän aattona. Kautta koko maailman kapinalliset työläiset tuhansiin nousevina kiiruhtavat liittymään PUNAISEN LIPUN juurelle. Me, jotka täällä Neuvosto-Venäjällä elämme, me voimme olla siitä ylpeitä, että me elämme maassa, jonka valtakunnan virallinen lippu on PUNAINEN ja jonka lipun ovat urhoolliset ja vallankumoukselliset Venäjän proletaarit nostaneet liehumaan ja joka entistä punaisempana ja maailman kapitalistista järjestelmää uhkaavampana liehuu kaikkialla Neuvosto-Venäjän Liittovaltojen alueella.

Punainen lippu - mitä se merkitsee. Voidaksemme olla täysin selvillä siitä miksikä maailman vallankumouksellisilla työläisillä on punainen lippu TYÖN YLIHERRUUDEN ja VAPAUDEN symboolina, täytyy meidän mennä katselemaan historiaan aivan sen muinaisuuteen asti. Sieltä me jo löydämme vastauksen, että aina on köyhälistön, sorrettujen tunnusmerkkinä ja tulevan vapauden symboolina ollut punainen väri.

Silloin jo kun ihmiskunta oli sillä asteella, että se palveli aurinkoa jonakin suurena ja ylivoimaisena elävänä olentona josta koko elämä ja onni riippuu, näkivät he auringon säteet punaisina. Tästä auringon säteiden hohtavasta punaväristä vetivät muinaisajan ihmiset sen johtopäätöksen, että punainen väri on elämälle ja hyvinvoinnille pääperuste. Varhaisessa menneisyydessä valmistettiin ja mikäli maalaustaitoa osattiin, maalattiin auringon kuvia punaisiksi ja kannettiin niitä kaikkialla juhla- ynnä muissa tilaisuuksissa auringon jumalan - tuon elämän ja hyvinvoinnin antajan kunniaksi.

Vanhan ajan kristityt, joidenka liike sen alkuaikoina oli köyhälistöläisliikettä, kantoivat punaisia lippuja mukanaan. He jumaloivat ja rakastivat yhteenkuuluvaisuuden ja vapauden merkkinä punaista väriä. Sen ajan ylimysluokka verhosikin itsensä valkoisella, sinisellä ja muilla väreillä, siten eroittaakseen itsensä sen ajan köyhälistöläisluokista. Niin hartaasti kunnioittivat vanhan ajan kristityt punaista lippua, että heidän uskonnollisissa hymneissään aina laulettiin "Kristuksen veripunaisesta lipusta". Mutta heti kristillisen liikkeen muututtua vallassa olevan ylimystön etuja ajavaksi liikkeeksi, poistettiin siitä punainen väri ja tilalle otettiin valkoinen väri, josta valkoisesta väristä niin paljon vieläkin lauletaan taivaan ja enkelien ylistysvirsissä. On kyllä vielä meidän päivinämmekin olemassa uskonlahkoja, jotka käyttävät jossain määrässä punaista väriä papinkauhtanoissa ja lipuissaan.

Punainen lippu synnyttää sortavassa yläluokassa vaistomaisesti levottomuutta. Vanhimmilta ajoilta alkaen on vallasluokka tahrannut käsiään raatajaluokkaan kuuluvien ihmisten verellä. Säälimättä on se aina vuodattanut alaluokkalaisten verta. Vieläpä suorastaan vain huvikseenkin, kuten roomalainen ylimystö, joka pakotti orjat (gladiaattorit) tappelemaan sirkusareenalla kuolemaan saakka, joko toisiaan, tai villipetoja vastaan. Miljoonia on surmattu sotatantereilla yläluokkalaisten riitoja ratkaistaessa ja lukemattomien veri vuodatettu vain "pelotukseksi toisille", esimerkiksi siitä, mitä seuraa, jos loiseläjiä vastaan uskaltaa kapinoida. Eipä siis ihme, jos veripunainen lippu, köyhälistön känsäisen käden kohottamana saa rikoksellisen yläluokan vapisemaan pelosta ja kiihtymään raivoon silloin, kun se vielä luulee itsellään olevan riittävästi voimia rikoksellista olemassaoloaan puolustaakseen.

Toiselta puolen taas se, että vallankumouksellinen työväestö on lippunsa väriksi omaksunut juuri punaisen värin, on luonnollista. Onhan sen taistelu vain jatkoa vanhempien aikojen sorrettujen luokkien epätoivoisille ja verivirtoihin upotetuille taisteluille. Järjestyneenä päämäärästään ja menettelytavoistaan tietoisena kansainvälisesti tietää nykyajan proletariaatti kykenevänsä suorittamaan sen, mitä tuskin rohkeimmatkaan vanhojen aikojen vapaustaistelijat rohkenivat uneksia - tietää voivansa vapauttaa sortajista koko maailman ikuisiksi ajoiksi. Mikäpä olisikaan tämän suuren taistelun symbooliksi sopivampi kuin juuri punainen väri, jota sorretut jo hämärästä menneisyydestä saakka ovat joutuneet rakastamaan elämän, taistelun ja vapauden värinä.

Punaisessa lipussa, sen huumaavassa värissä on todellisesti köhälistön taistelu ja voima. Ne miljoonaiset joukot, jotka jo tänäpäivänä ovat järjestyneet sitä seuraamaan, ovat varmoja siitä, että samoin kuin Idän aurinko punasi vapauden valollaan Idän köyhälistön, aivan samalla tavalla tulee se kerran punaamaan myös Lännen.

Olga Laukki.