Teosofian valo 6, 1914
C. W. Leadbeater.
(Jatkoa toukok. numeroon)
Tätä elinvoimaa imevät kaikki elolliset olennot ja tarpeellinen määrä sitä näyttää olevan välttämätön heidän olemassa-ololleen. Ihmisissä ja korkeammalle kehittyneissä eläimissä tämä imeytyminen näyttää tapahtuvan sen keskuksen eli pyörteen kautta eetterisessä kaksoispuolessa joka on yhteydessä pernan kanssa. On muistettava että tällä keskuksella on kuusi terä-lehteä jotka muodostavat ne aaltoilevat voimat jotka saavat aikaan mainitun pyörteen. Mutta tämän aaltoilevan liikunnan saa aikaan toiset voimat jotka säteilevät saman pyörteen keskuksesta. Jos kuvittelemme tämän pyörteen keskuspistettä pyörän keskipisteeksi, niin voimme kuvitella näitä viimeksi mainittuja voimia pyörän puolapuiksi jotka säteilevät ulos keskuksesta suorissa linjoissa. Siten pyörivät voimat kiertäen ja kiertäen ympäri pujoutuvat puolapuiden toiselta ja toiselta puolelta muodostaen siten jonkinlaisen eetterisen korikutoelman, ja tällä tavalla saavat aikaan kuusi terälehteä.
Kun elinvoima kupla välähtelee liidellessään ilmapiirissä, on se melkein väritön, ja voidaan verrata valkeaan valoon. Mutta niin pian kuin se on imeytynyt voimakeskuksen pyörteeseen pernan kohdalla, jakautuu se erivärisiksi värivirroiksi, vaikka se ei seuraa tarkasti meidän spektrumin värejä. Kun sen aineosiin kuuluvat atomit alkavat kiertää pyörteen ympäri, tarttuu yksi kustakin puolapuusta yhteen niistä, siten että kaikki ne atomit jotka edustavat kehästä kiitävät yhden ympäri, ja toiset jotka edustavat vihreätä kiertävät toisen ympäri j.n.e., mutta seitsemäs katoaa pyörrekeskukseen. Nämä säteet sitte kiitävät eri suunnille, jokainen tehden omaa erikoista työtään elinvoiman antamisessa ruumiille. Kuten jo sanoin, värijaotukset eivät ole aivan samat mitkä me näemme spektrumissa, mutta vastaavat enemmän värijaotuksia jotka näemme korkeammilla tasoilla, syy- menttaali ja astraaliruumiissa.
Esimerkiksi se mitä me kutsumme indigo-väriksi on yhdistys violetti- ja siniväristä, niin että meillä täten on ainoastaan kaksi värilajia kolmen sijasta; mutta toiselta puolen se mitä kutsumme punaseksi jakautuu kahteen säteeseen —ruusunpunaseen ja tummanpunaseen. Mainitut kuusi sädettä siis ovat violetti, sininen, vihreä, keltanen, oranssi ja tummanpunanen; kun seitsemäs eli ruusunpunanen atomi (oikeastaan ensimäinen, sentähden että tämä on se alkuperäinen atomi jossa tämä prosessi ensin näyttäytyi) laskeutuu pyörteen keskukseen. Elonvoima on siis rakenteeltaan selvästi seitsenkertainen, vaikka se virtaa ruumiin läpi vain viidessä päävirrassa, kuten muutamissa indialaisissa kirjoissa on määritelty, sillä lähtiessään pernakeskuksesta sininen ja violetti yhtyvät yhdeksi säteeksi, samoin tekevät oransi ja tummanpunanen.
(1) Sini-violetti säde kulkee ylöspäin kurkkua kohti, jossa se näyttää jakavan itsensä kahtia, vaalean sininen jääden kiertämään ja elähyttämään kurkku-keskusta, kuin tummansininen ja violetti menevät aivoihin. Tummansininen leviää aivoston ala-ja keskiosaan, ja violetti tulvaa yläosaan ja näyttää antavan erikoista vilkkautta sille voimakeskukselle joka on pään päällä, vuodattaen itsensä pääasiallisesti niiden yhdeksänsadan kuudenkymmenen särmän kautta jotka muodostavat tämän keskuksen ulkopuolen.
(2) Keltanen säde kulkee sydämeen, mutta tehden siellä työnsä menee siitä osa myös aivoihin, ohjaten itsensä pääasiallisesti kaksitoista teräiseen kukkaan joka on keskellä korkeinta voimakeskusta.
(3) Vihreä säde tulvaa vatsaan ja, vaikka keskittyen erityisesti solar plexus'iin, nähtävästi eloittaa maksaa, munuaisia ja suolistoa ja yleensä ruuan sulatus elimiä.
(4) Ruusun värinen säde virtaa yli ruumiin hermoja pitkin, jaantaa eloa koko hermostolle. Tämä on se mitä tavallisesti kutsutaan elinvoimaksi — se on sitä erikoista elinvoimaa jota ihminen voi helposti siirtää toiseen, jolta sitä puuttuu. Jos hermot eivät ole kokonaan täytetty tällä ruusunvärisellä valolla tulevat ne herkiksi ja helposti kiihottuviksi, niin että sairas voi tuskin hetkeä pysyä paikoillaan, eikä kuitenkaan tunne saavansa huojennusta asennon muuttamisesta. Vähinkin melu eli kosketus tuottaa hänelle tuskaa, ja onnettomuutta. Valamalla hänen hermostoonsa tätä erikoista elinvoimaa voi joku terve ihminen antaa toiselle suoranaista apua, josta seuraa terveyden ja rauhan tunne sairaalle. Ihminen, jolla on luja terveys, tavallisesti ottaa vastaan ja eristää paljon enemmän elinvoimaa kuin hänen oma ruumiinsa tarvitsee ja siitä syystä hän lakkaamatta säteilee tulvanaan ruusun värisiä atomeja, ja siten tietämättään valaa ympärilleen voimaa heikompiensa hyväksi, menettämättä mitään itseltään; eli voi hän oman tahtonsa voimalla koota tämän mahtavan voiman ja kohdistaa sen johonkin henkilöön jota tahtoo auttaa.
Fyysillisellä ruumiilla on oma määrätty vaistomainen tajuntansa, joka fyysillisessä maailmassa vastaa astraaliruumiin himo-elementaalia; ja tämä tajunta tahtoo aina suojella fyysillistä ruumista kaikelta vaaralta, ja suorittaa sen edestä kaikkia mahdollisia tehtäviä. Tämä on kokonaan toinen tajunta kuin itse ihmisen, ja se toimii yhtähyvin silloinkin kun ego (minä) on poistunut ruumiista sen nukkumisaikana. Kaikki meidän vaistomaiset liikkeemme johtuvat siitä, sen toiminnan tuloksena ilmenee sympaattisuuskin lakkaamatta, ilman minkäänlaista ajatusta tai tietoa meidän puolelta.
Ollessamme tavallisessa valvetilassa, tämä fyysillinen elementaali kiintyy kokonaan itsesuojelukseen; hän on aina valppaana, pitää hermot ja lihakset aina jännityksessä. Yöllä, eli milloin hyvänsä ihmisen nukkuessa, hän jättää hermot ja lihakset valloilleen, ja keskittää itsensä erityisemmin elinvoiman assimiloimiseen ja fyysillisen ruumiin voimistamiseen. Hän toimii tässä asiassa erityisenämällä menestyksellä yön alkupuolella, sillä silloin on vielä runsaasti elinvoimaa, mutta päivän nousun lähestyessä elinvoima, jonka on jättänyt jälkeensä auringon valo, on melkein kokonaan loppuun kulutettu. Tämä selittää sen raukasevan ja väsyttävän tunteen jonka valtaan helposti joutuu pikkutunneilla aamusin; tämä myös selittää miksi sairaat enimmästä päästä kuolevat aamuyöllä. Sama ajatus on lausuttu siinä vanhassa sananlaskussa joka on, "Tunnin lepo ilta-yöllä vastaa kahta aamu-yöllä.” Tämän fyysillisen elementaalin työ näkyy parhaiten unen voimia antavasta vaikutuksesta, joka, elinvoiman lisääntyminen, on usein havaittavissa hetkellisenkin unen jälkeen.
Tämä elinvoima on tietysti eetteriruumiin ravinto, ja on aivan yhtä välttämätön sille kuin ruoka fyysillisen ruumiin karkeammalle osalle. Siitä syystä, milloin ruumiin on mahdoton jostakin syystä (joko sairauden, väsymyksen tai kovin vanhan iän suhteen) valmistaa elinvoimaa solujensa ravitsemiseksi, tämä fyysillinen elementaali ryhtyy vetämään sitä omaksi tarpeekseen toisista, koska se on jo valmistettu käyttökuntoiseksi toisten ruumiissa, ja siitä johtuu että usein tunnemme itsemme heikoiksi ja voimamme kulutetuiksi, istuttuamme jonkun aikaa henkilön kanssa jolta puuttuu elinvoimaa, sillä hän on imenyt meistä nuo ruusun väriset atomit ennenkuin me ehdimme käjTttää hyväksemme niiden tarjoaman voiman.
Kasvikunta myös kokoaa tätä elinvoimaa, mutta näyttää enimmissä tapauksissa käyttävän siitä ainoastaan pienen osan. Monet muut vetävät siitä melkein samat aineosat kuin ihmisen korkein eetteriruumis, tulos ollen se, että kun puut ovat käyttäneet sen mitä voivat, niin ne atomit mitkä he hylkäävät, ovat juuri noita jotka tunnemme ruusun värisinä, joita ihmisen fyysillinen ruumis tarvitsee. Tämä on erikoisesti totta sellaisiin puihin nähden kuin petäjä ja gummipuu, ja siitä johtuu että näiden puiden lähettyvillä olo antaa terveyttä ja voimaa niille jotka kärsivät elinvoiman puutetta tältä osalta niille joita me kutsumme hermostuneiksi. He ovat hermostuneita siksi että heidän ruumiinsa solut ovat nälkäisiä, ja hermostuminen voidaan parantaa yksinomaan ruokkimalla näitä soluja. Useimmin helpoin keino tehdä se, on täten ravita ne ulkoapäin annetulla elinvoimalla, jota he tarvitsevat.
(jatk.)
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti