Värjäyskurssit Hämeenlinnassa

Käsiteollisuus (3/1914)

Värjäyskurssit Hämeenlinnassa alkoivat 6/1 ja päättyivät 17/1. Lukuisista pyrkijöistä oli kursseille otettu 22 kokeneimmista opettajista, edustaen kotiteollisuuskouluja eri osissa maata. Ainoastaan Kajaanin kihlakunnasta ei ollut yhtään opinhaluista ilmaantunut.

Näitten kurssien järjestäjä, tarkastaja Lauri Mäkinen, selvitti avauspuheessaan värjäystekniikan kehitystä eri aikoina. Puuvillan ja pellavan kestävää värjäystä kun ei oloissamme vielä ole onnistuttu toteuttamaan, kertoi tarkastaja käydessään tutkimassa kotiteollisuutta Vähä-Venäjällä erikoisesti ottaneensa selvää sikäläisistä värjäystavoista. Kasvivärien ohella sanoi huomanneensa siellä käytettävän menestyksellä alizarin-väriä villaan sekä indantren-väriä puuvillaan ja pellavaan. Kun Poltavan kuvermentissä, jossa nämä 2 värjäystä ovat tulleet aivan yleisiksi, on saavutettu mitä paraita tuloksia, oli tarkastaja katsonut uskaltavansa heti järjestää näin yleiset kurssit kyseenäolevain värjäystapojen tutustumiseksi meillä. - Kurssien johtajaksi ilmoitettiin meille neiti Anna Henriksson, joka kurssihuoneustossa, johtamallaan Fredrika Wetterhoffin työkoululla, oli hyväntahtoisesti meille opiskeleville järjestänyt mukavan asunnon ja muun ylöspidon. Kun yhteisiä kesäkursseja ei tule toistaiseksi järjestettäväksi, on tarkastajalla pyrkimys toimeenpanna ajoittaisesti tällaisia erikoiskursseja, ja toivoi tarkastaja meidän naisopettajain tästä yhdessä olosta saavan toisillemmekin monenlaista hyvää, ei vain värjäysopinnoista; kuten saatiinkin. erikoisesti huomautti puhuja siitä, ettei uusien värjäystapojen opiskelulla ole mitenkään tarkoitus syrjäyttää vanhaa kasveilla värjäystä, milloin tämä jälkimmäinen vain on puollettavissa.

Ensimäisenä päivänä puhui meille vielä tervetulijaissanoja johtajatar Henriksson, viitaten vanhoihin koulumuistoihin, ja kurssien teknillinen opettajainsinöri Bernhard Haag Ruotsista, piti ensimäisen luentonsa.

Varsinainen värjäys alkoi seuraavana päivänä ja harjoitettiin näitä opintoja uutteruudella joka päivä klo 8-11 ja 12-4. Väsytämön oli opettajamme insinööri Haag järjestäessään kärsivällisesti kaikille aina riittämään saakka tehtäviä. Alussa värjättiin hiukan alizarin värillä, mutta suurin osa aikaa käytettiin indanren-värjäykseen tutustumiseen, joka oli kaikille aivan uutta. Tämä uusi pellavan ja puuvillan värjääminen osoittautui keitto-astioihin y.m. nähden hyvin koti-oloihin soveltuvaksi. Kun tämä värjäysmenettely joutunee aikanaan tarkemmin "Käsiteollisuudessa" selostettavaksi, mainitsen nyt vain, että yksi tärkeimpiä kohtia värjättävän aineksen käsittelyssä on sen ilmassa tuuloottaminen oxydeerausta varten. Ja ilmaista ilmaahan meillä on saloillakin riittävästi.

Tuloksena värituvassa työskentelystämme saimme kukin mukaamme kauniin kirjavan lankanippurivin, käsittävä 50-75 eri näytettä. Ja kestäviltä näyttävät nämä värit ja ovat kauniin kirkkaita, mutta eivät liian räikeitä. Insinöörimme väitti, että ennen häviää värjätty aines kuin itse väri. Nyt niitten kestävyyttä eri konsteilla kokeilemme.

Iltapäivisin kävimme katsomassa Hämeenlinnan semmoisia uutuuksia kuin museota ja paitatehdasta sekä verkatehdasta. Päivän lopettajaisiksi oli keskustelua johtajattaremme johdolla. Osaksi syvennyttiin tällöin värjäystehtäviin insinöörimme vastaillessa kysymyksiin, osaksi keskusteltiin monista koulujemme sisäitä elämää koskevista asioista ja lähetettiin sen perusteella tarkastajalle toivomuksia.

Erikoisen juhlalliseksi kurssin päättäjäishetkeksi muodostui Fredrika Wetterhoffin syntymäpäivän vietto 14/1. Johtajatar Henrikssonin esitelmän kautta saimme tällöin aihetta palauttaa mieliimme jalon vainajan elämäntyön pääkohdat. Tarkastaja Mäkinen puhui kansojen yhteisvaikutuksista kotiteollisuusalalla sekä näytti todisteeksi naapuriemme venäläisten kotiteollisuudesta satakunnan kuvaa varjokoneellaan.

Eräs.