Käsiteollisuus (10/1910)
(Omien kokemusten perusteella Käsiteollisuudelle esitte K. A. Nyman, ammattimaalari.)
Uudet ajokalut on ennen raudoitusta öljyvärnissalla pohjustettava eli "runtattava", kuten vanhat maalarit sanovat, sekä kuivattavat, etteivät puut ja liimaukset pääse turpoamaan.
-Raudoitetusta ajokaluista raapitaan kaikki raudan polttamat ja hiiltyneet paikat puhtaiksi sekä maalataan spriilakalla vahvasti nämä paikat ja mäntypuun oksat. Linjaarit (kärrinvivut)
ja akseli pestään tärpätillä rasvasta pensselillä puhtaaksi ja kuivataan rievulla.
Pohjamaali.
Pohjamaali ("runtiväri") valmistetaan maaliöljystä (liinöljyvernissasta) ja siihen sekoitetaan vähän serotiinia, lyijyvalkoista, liitua ja hiukan lamppumustaa eli "kimröökiä", että väri tulee likasen näköistä. Pienemmät määrät tällaista väriseosta voidaan sekottaa kupissa hyvin sekaisin ja vetelöittää jokseenkin ohueksi, jonka jälkeen se levitetään hyvin ohueksi ja tasaiseksi maalattavan esineen pinnalle, niin rauta kuin puuosill, ja annetaan kuivua kovaksi.
Kittaus- ja laasti- eli spaklaus-aineet.
Kitti valmistetaan Flatting-lakasta tahi Kopaalista ja lyijyvalkeasta, jotenkin sakeaksi, että se voi hyvin täyttää kolot. Tällaisella kitillä täytetään kaikki suurimmat kolot, rosot ja naulanpäätteen sijat ja sen levittämiseen voi käyttää rauta- tai teräslastaa (spaklia). Kitti annetaan hyvin kuivaa, jonka jälkeen se hiomalla silitetään (sliipataan) viinerkivellä tai hohkakivellä sileäksi, ettei siihen jää kohopaikkoja eikä rosoja.
Spakkelin valmistamiseen käytetään Filikub (filinop) jauhoja 65%, lyijyvalkoista 35% (yht. 100%) ja sekotetaan kuiviltaan yhteen, jonka jälkeen siihen sekoitetaan Flatting-lakkaa tai Kupaalia 65%, Tärpättiä 20 % ja serotiinia 15% (yht. 100%). Tämän jälkeen seos jauhetaan myllyllä tai kivellä hienoksi, joten siitä muodostuu pakdun vellin vahvoinen vahvoinen seos. Tämän jälkeen laaditaan seos, johon pannaan liitua, vettä, liisteriä (vehnäjauholiisteri) ja keltamultaa, yhtäpaljon kutakin lajia ja sekoitetaan sekasin, joten siitä muodostuu paksu puuromainen seos. Tätä viimeksi mainittua seosta otetaan 20 % edellisen koko painomäärään verrattuna ja sekoitetaan edellisen kanssa hyvin sekaisin.
Yllämainittuihin kitteihin ja spakkeleihin ei kalliimpia lakka-aineita tarvitse käyttää. Kotimainen kopaalilakka, joka on halvinta ja helpoimmin satavissa, ei kuitenkaan ole oikeen edullista tähän, se kun liian äkkiä kuivaa ja huomattavan hartsipitoisena herkästi halkeilee. Sopivimpana pidämme tähän Molyn & C:o toiminimen Rotterdamista Flatting-lakkoja 3 ja 4.
Spaklaaminen.
Spakkeli silitetään puun ja raudan sileille pinnoille puulastalla, mutta pyöreille pinnoille se vedetään kumilastalla. Spakkelin hyvin kuivettua silitetään se hyvin kuiviltaan viiner- tai hohkakiven kanssa. Sama uudistetaan kolme eri kertaa.
Hiominen eli "sliippaus" spaklauksen päälle.
Hiottava pinta kostutetaan pensselin kanssa hyvin märäksi ja silitetään N:o 1 tai 2 viinerkivellä tai sierakivellä siksi kunnes pinta tulee hyvin sileäksi (hienoksi), jonka jälkeen se pestään puhtaaksi ja kuivataan rätillä kuivaksi. Tämä jälleen hangataan silitettävä esine 1 numeron lasipaperilla sileäksi. Valkoinen viinerkivi on parempaa kuin punainen. Jälkimäinenkin voidaan polttamalla saaada tarpeellisen pehmeäksi.
(Jatketaan.)
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti