Suomalainen Wirallinen Lehti 119, 9.10.1880
Virallista tietä tulleen ilmoituksen mukaan on Alankomaitten Indian maakuntain Pääkuwernööri nähnyt kohtuulliseksi siirtomaan-asetuksen sijaan 4 p:ltä elokuuta 1871, joka tarkoittaa tarttuwaisten tautien meritietä tuomisen estämistä Alankomainen indiaan, antaa uuden asetuksen 21 p:nä helmikuuta 1879, jonka päämääräytset owat seuraawat:
I Artikla. Kunkin laiwan, jossa raiwoaa tarttuwia tauteja, niinkuin koleraa, keltatautia, Aasian ruttoa tai iso-rokkoa, tai jossa joku näistä taudeista on muuntunut matkaa kestäessä, sekä laiwan, joka tulee semmoisista paikkakunnista joko Alankomainen indiassa tai indian saariston ulkopuolella, missä semmoisia tauteja sen lähtiessä oli, tai laiwan, joka matkallaan on käynyt mainittujen tautien saastuttamissa paikkakunnissa, pitää, johonkin satamaan mainituissa siirtomaissa tullessaan, nostaa etukeulaan keltaisen lipun tai, jollei semmoista ole, silmiin pistäwällä tawalla maansa lipun.
II Art. Komasti on kielletty semmoista lippua kantawalta laiwalta, josta i artiklassa mainitaan, rupeemasta mihinkään yhteyteen joko ulkosataman tai muitten siellä olewain laiwojen kanssa, paitsi niissä poikkeustiloissa, joista V art. mainitsee.
Laiwan päällikkö rangaistaan sakoilla 100—1000 guldeniin joka kerralta kuin tätä kieltoa rikotaan, olkoon se jonku laiwawäestä tai jonka matkustajan kautta.
Jokainen, joka menee laiwaan qastamainittua laatua, olematta oikeutettu siihen tämän asetuksen nojalla, rangaistaan sen mukaan mitä kansalaisuutta hän on joko wankeudella tai yleisellä työllä kahdeksasta päiwästä yhteen kuukauteen.
Paikkakunnan komendantin tai hänen poissaollessaan satamakapteenin tulee walwoa tämän kiellon noudattamista, niiden määräysten mukaan, jotka tämän suhteen hänelle annetaan.
III Art. Kun laiwa, jota woi lukea i artiklassa mainittujen joukkoon, tulee satamaan, joka ei ole paikallis-wirkakuntain tai satamakonttorin näköpiirissä, tulee laiwan päällikön, sen ohella kuin hän noudattaa mitä kaksi ensimäistä artiklaa sisältäwät, wiipymättä lähettää sluuppi wiemään paikkakunnan komendantille tai hänen poissa-ollessaan satamakapteenille kirjallisen ilmoituksen.
Sitä warten lähetetyn sluupin etukeulaan tulee nostaa keltainen lippu tai laiwan kansallislippu. Sluupilta on kielletty matkallaan rupeemasta mihinkään yhteyteen muiden laiwojen tai ulkosataman kanssa.
Sluupin tultua semmoiseen paikkaan, josta paikalliswirastot tai satamakonttori woiwat sitä nähdä, tulee sen heittää ankkuri ja odoittaa V artiklassa määrättyjen tointen toimeen panemista.
Jos sluupin wäestö rikkoo wastamainittuja sääntöjä, wetäköön päällikkö sillä laiwalla, johon sluuppi kuuluu, sakkoa 100:sta 1000 guldeniin.
IV Art. Jos myöhemmin hawaittaisiin, että laiwa tullessaan ei ole nostanut ensimäisessä artiklassa mainittua lippua, waikka sillä olisi ollut syytä siihen, sakoitetaan laiwan päällikkö 500:sta 5,000 guldeniin.
Paikkakunnan komendantin tai hänen poissa ollessaan satamatapteenin tulee semmoisessa tapauksessa heti käskeä, että keltainen tai kansallislippu nostetaan.
V Art. Kun laiwa, joka on nostanut keltaisen tai kansallislipun, tulee johonkin satamaan tai kun waatamainittu lippu on nostettu iV artiklan määräysten nojalla, tulee wiipymättä terweydenhoitotoimen wirkamiehen tai, hänen poissa ollessaan, siwili- tai sotilaslääkärin. jonka paikkakunnan wirastojen päällikkö on määrännyt, lähteä wastettulleesen laiwaan tutkimaan terweydentilaa siellä.
VI Art. Laiwan päällikön tulee edellisessä artiklassa mainitulle lääkärille näyttää terweyden tilaa laiwassa koskewia a asiakirjoja ja tunnollisesti wastata lääkärin tekemiin kysyinyksiin. Jokaisesta näiden määräysten rikkomisesta wetäköön laiwan päällikkö sakkoa 100:sta 1000 guldeniin.
VII Art. Jos laiwan terweyden tilaa tutkittaessa se hawaitaan waaralliseksi muille ulkosatamassa olemille laiwoille, tulee paikkakunnan komendantin tai hänen poissaollessaan satamakapteenin kieltää kaiken yhteyden kysymyksessä olewan laiwan ja muiden laiwain setä sataman kesken siihen asti kunnes XII artiklassa mainittuja terweyshoidollisia warokeinoja on noudatettu.
Päällikön tulee walwoa, että nämä määräykset tarkasti noudatetaan. Hänelle olkoon kumminkin
sallittu uudestaan lähteä awomerelle, jos hän ei tahdo antautua näiden määräysten alaiseksi.
VIII Art. Sen, joka on saanut toimekseen tutkia laiwan terweydeutilaa, tulee antaa paikkakunnan wirastojen päällikölle kirjallinen mietintö niistä toimista, joihin tulee ryhtyä asukasten terweydentilan turwaamiseksi. Tässä mietinnössä esitetyt toimet tulee paikkakunnan wirastojen päällikön wiipymättä panna toimeen, kumminkin noudattamalla mitä tämä asetus muutoin sisältää sekä, jos tarwis waatii, maa- eli merisotawäen awulla.
IX Art. Laiwawäestä saawat ne, joissa ei hawaittu tarttuwaa tautia, esteettömästi mennä satamaan. Kaikissa tapauksissa owat he sitä ennen tarttumisaineen poistamistoimen alaiset, jos se lääkäri, jolle laiwan terweystilan tutkiminen oli uskottu, katsoo sen tarpeelliseksi; heidän ei kumminkaan sallita palata takaisin saastutettuun laiwaan, ennen kuin yhteys sen ja sataman malilla on jälleen pantu toimeen.
X Art. Laiwamäestä owat ne, joissa hawaitaan 1 §:ssä mainittuja tauteja tai niiden oireita, muutettamat sairashuoneesen, jonka paikkakunnan wirastojen päällikkö määrää olopaikaksi hengille, jotka owat tarttuwissa taudeissa. Näissä sairashuoneissa owat sairaat erikseen hoidettawat, ellei lääkäri, jolle terweydentilan tutkiminen laiwassa on uskottu, julista, ettei sairasta woida wiedä laiwasta tai muut syyt sitä estäwät.
Sairastuneet, jotka asuwat paikkakunnassa tai sen lähistöllä, woidaan, paikkakunnan wirastojen päälliköltä saatua erityisen luwan, muuttaa heidän asuntoihinsa.
XI Art. Ylöspito- ja tarwittaessa hautauskustannukset sairaista suorittakoot he itse tai heidän perillisensä, asianomaisen wiraston tekemän taksan mukaan.
XII Art. Jos laiwa julistetaan saastutetuksi, on se wiipymättä tarttumisaineesta puhdistettawa, jos asianomainen lääkäri katsoo sen tarpeelliseksi.
Laiwan puhdistaminen tarttumisaineesta tapahtuu sittenkuin niin hywin matkustajat kuin laiwawäki, paitsi niitä, jotka laiwaa wartioimat, owat jättäneet sen.
Ne henget, jotka owat jääneet laiwaan, owat samoin tarttumisaineesta puhdistettawat, sittenkun laiwa on puhdistettu.
Kun sairaita on jäänyt laiwaan woidaan ensin yksi osa ja sitten toinen osa laiwasta puhdistaa tarttumisaineesta ja on koko laiwa, jos sitä kastotaan tarpeelliseksi, wieläkin kerran puhdistettava.
Saastutetussa laiwassa olewien kauppatawaroiden tuontia maalle on niin paljon kuin mahdollista estettäwä.
Jos asianomainen lääkäri katsoo sitä tarpeelliseksi, owat pito- ja makuuwaatteet, joihin sairaat tai ruumiit owat koskeneet, tarttumisaineesta puhdistettawat taikka, sittenkun ne on lunastettu, peräti häwitettäwät.
XIII Art. Toimiin on ryhdyttäwä, jotta edellisessä artiklassa mainittujen esineitten arwioiminen ja lunastus tapuhtukoon täydellisesti lainmukaisesti.
XIV Art. Kustannukset laiwan tarkastamisesta maksaa waltio, paitsi XI artiklassa mainittuja
XV Art. Jos V artiklassa mainitussa tutkinnossa hawaitaan. ettei tarttumisen waaraa ole, saakoon laiwanpäällikkö heti oikeuden ottaa alas keltaisen lipun, joka samalla osoittaa, että kielto ruweta yhteyteen sataman ja muiden laiwain kanssa on lakkautettu.
XVI Art. Paikkakunnan wirastojen päällikön tulee sananlennättimellä heti ilmoittaa niin hywin Batawiaan sijoitetun meriwäen päällikölle, kun myös Meriasiain departementin päällikölle siellä kaikista niistä toimista, joihin edellämainitussa suhteessa on ryhdytty.
XVII Art. Kultakin laiwalta, jota on nostanut keltaisen lipun, on kielletty laskea se alas ilman erityistä lupaa paikkakunnan komendantilta tai, hänen poissa ollessaan, satamatapteenilta.
Päiwän mentyä mailleen on kaksi sytytettyä lyhtyä asetettawa, toinen laiwan etukeulan alle, toinen sen päälle.
Näiden määräysten rikkomisesta wetäköön laiwan päällikkö sakkoa 500:sta 5000 guldeniin.
XVIII Art. Laiwanpäällikkö, joka laiwansa etukeulaan on nostanut keltaisen lipun, on welwollinen tunnollisesti noudattamaan niitä määräyksiä, joita tämän asetuksen nojalla asianomaiset wirastot woiwat hänelle antaa.
Tarwittaessa pannaan nämä määräykset aseitten woimalla toimeen.
XIX Art. Sekä laiwa että lasti woidaan ottaa ryöstöön niiden sakkojen suorittamiseksi, joihin päällikkö iI, iII, iV, VI ja XVII artiklain nojalla katsottaneen syylliseksi.
Joka päätöksen tulee samalla sisältää selityksen, jonka nojalla asianomainen wirkamies, joka on saanut toimekseen ottaa ryöstöllä sakkorahat, on oikeutettu panemaan laiwan takawarikkoon ja estämään sen poislähtemistä kunnes sakko on maksettu, ellei paikkakunnan wirastojen päällikkö näe sopiwaksi myödä laiwan.
XX Art. Sekä paikkakunnan wirastojen päälliköllä että häntä seuraawilla hengillä olkoon aina walta käydä ulkosatamaan tulleessa laiwassa helpoittaaksensa määrättyjen tointen toimeen panemista.
XXI Art. Tässä asetuksessa mainitut toimet sowitettakoot myöskin sotalaiwoihin, joko alankomaalaisiin tai ulkomaalaisiin, kumminkin seuraawilla poikkeuksilla:
1) että kaikki, mitä on määrättty laiwanpäällikölle, koskee komentawaa upseeria,
2) että se terweydentilan tutkinto laiwassa, josta V artiklassa mainitaan, woi supistua selitykseen, joka wastaa asianomaisen lääkärin esittämiin kysymyksiin ja jonka alle laiwan komentoa pitäwä upseeri sekä ensimäinen lääkäri kirjoittawat nimensä.
Joka yleisön tiedoksi tämän kautta ilmoitetaan. Helsingissä, Keisarillisen Suomen Senaatin Talous-Osastosta 23 p. Syyskuuta 1880.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti