Lemin Pitäjä. (Klemis.)

Sanan Saattaja Wiipurista 44, 30.10.1841

Tietää antaakseni sinulle, Lukiani, missä tämä pieni Pitäjä löytyy, saan minä ilmoittaa sen olewan Wilpurin Läänissä auringon laskupuolella Lappeenrannan kaupunkia ja pohjapuolimaisen osan pitäjästä rajallansa koskewan Saimaan weden rantaa. Lemin naapuri-pitäjät owat: Taipalsaari, Lappeen pitäjä, Luumäki ja Sawitaipale. Monta alkaa oli tämä pitäjä ensimainitun naapuripitäjän Kappeli; waan Keisarillisen Armollisimman päätöksen johdatuksesta eroitettiin se wuonna 1807 Emäkirkko-pitäjäksi, niin että se nykyinen Kirkkoherra on kolmas Lemin Seurakunnassa asuwa kirkkoherra. Tämän Pitäjän maa on yltä yläistään kiwinen; mäen kukkuloita löytyy kukkulan päällä, raparyöppäitä ei ole harwassa. Mutta kiwien wälissä osaa Lemiläinen ottaa leipänsä; mäen kukkuloilla hän asuu ja kartanon ympärillä on hänellä peltoja, jotka eiwät hallaa pelkää; raparyöppäät hän kylwää Tattarilla, joka niissä mieluisesti kaswaa. Metsää nähdään waan siellä täällä; niitä hakkaa Lemiläinen kaskeksi, polttaa maanpinnan wiertämällä ja walmistaa sen kylwöksi. Ne wähät suot, jotka siellä löytywät, eiwät ole saaneet jäädä luontonsa nojaan; ne owat pian totta loppuun asti ojilta wiillellyt ja atralla kynnetyt, niin että tuskin löytyy sitä maan pilkkua Pitäjän piirissä, jota ei ole koeteltu wiljellä. — Järwiä ja lampia löytyy aiwan monta. Saimaan aallot huuhtowat pienen osan Lemin maan ranteista; Kiwijärwen wesi tapaa monen kylän maankallaaseen, sen aaltoen wälistä nostaa moni koiwupuun lehdiltä sohisema, saari päätänsä; tätä järweä on paljo alennettu; kallioa on rewäisty ja on niin tie walmistettu weden walumiselle aina Kymiin. Tämä wedenlaskeminen on saattanut paljon hyötyä Lemin pitäjän asukkaille. Syntymäjärwi, Kotajärwi ja Kirweuteen lampi owat Lemin muut isommat wedet nimeltä.

Mistä se kansa, joka nyt Lemillä elää, on sukusin, on minulta tietämätöin. Ehkä lienee tapaus niin kuin Seurakunnan nyt edesmennyt Kirkkoherra iac. Roschier kirjoituksessansa Suomen Huoneen Hallitus Seuralle ilmoittaa, nimittäin: että se olisi yksi kanta Lapinmaahan waeltawista Suomalaisista. Olkoon se kyllä meidän tiedoksemme, että Lemiläiset owat Suomalaiset, Christuksen oppia Lutheruksen selityksen jälkeen tunnustawaiset. Turussa rauhan asetettua wuonna 1745 tuli tämä Pitäjäs, niin kuin tällä puolella Kymin jokea olewa Wenäjan waltakunnan osa, ja hallittiin silloin Wenäjän Lain jälkeen; waan wiimeisen Rauhan kautta Haminassa muonna 1809 sai niin kuin jokaiselle on tietty, koko Wiipurin Läänin mukaan jälleen Ruotsin Lain seurattawaksi.

Pitäjän asukkaat rakastawat niin kuin Sawolaiset sauwutupia; siellä täällä nähdään kuitenkin jo sauwuttomiakin. Tuwat owat enimmittäin, etenkin uudet, awaroja, sillä perhettä on paljo. Seurakunnassa löytyy yksi talo, jossa on perhettä neljattäkymmenta henkeä, monessa owat kahden ja kolmenkymmenen wälillä ja harwassa on wähempi kymmentä, yhteen leipäkuntaan luettawia. Yhdessä tuwassa asuu usein kaksi ja kolme isäntää; sillä tilat omat jaetut pieniin osiin ja wara ei juuri myönny rakentaa tupia isäntiä myöten. Tupa tosin olisi joka isännällä, jos waan löytyisi pitäjässä hirsimetsää; mutta siitäpä on peräti sanominen. Koska jotakin huonetta pitää rakennettaman, niin tulee aineet hankkia noin kolmen ja wielä usiammankin penikulman takaa. Paitsi niitä huoneita, jotka talon yhteisiksi owat luettawat on wielä jokaisella aitta, jossa pitää waatteitansa ja myös kesän aikana makaa. Nämät huoneet owat useimmiten niin rakennetut, että ne kartanolle tekewät pisteen toimituksen. Riihi on kartanosta wähän loitommalla ja paraittain kalliolle asetettu, niin ettei siihen muuta lattiaa tarwita.

*) Woisipa toki olla parempikin.
Siiwo tuwassa on senkaltainen, kun se työhuoneessa olla taitaa. *) Lastua, rikkaa ja päistäriä on ympäri permantoa; sillä tuwassa Lemiläinen kaikki käsityönsä toimittaa. Joka päiwä hän lakaisee tupansa ja kahdesti wuodessa, nimittäin Juhannukseksi ja Jouluksi, hän sen nuohoo ja yltä yläistään pesee; muutoin Lauwantai-päiwänä waan ikkunat, poydät ja penkit pestään. Tuwan porstuan pihtipuolisen eteen hän wiskaa (harwoin etemmäksi saattaa) rikat tuwastansa. itsensä hän pesee joka ilta saunassa, harwa muutoin, jos ei joskus itsiänsä herraswäen eteen aikoessa taikka riihestä tullessa ja ruokapöydälle rientäissä. Sänkyjä tuwassa on niin monta kuin pariskuntaakin. Naimattomat makawat lattialla taikka penkillä, kuinka sattuu. Wuodewaatteiksensa he pitäwät olkia, wanhaan nuottawerkkoon suljettuna jota silloin Koirakseksi kutsutaan; päänalaiseksi kerätään wanhoja waateröpäleita; nähdään kuitenkin jo muutamilla tyynyjäkin. Omat pito-waatteensa owat enimmäksi osaksi willasta tehdyt. Miehillä owat pitkät sarkakauhtanat, jotka osittain owat painetut, osittain walkiat, osittain harmaat. Liiwit ja kurtikat owat juowikkaiset; suurimmaksi osaksi punaisella langalla juowitetut. Housut owat kesällä liinaiset, mutta talwella sarasta. Wyö on heillä punainen, ruohonpäinen, sininen taikka mustajuowikkainen, joista se wiimeeksi mainittu ilmoittaa, että heillä on huoli taikka että he owat maahanpaniaiswäkeä. Naimattoman naiswäen hiukset owat keskellä päälakea kiinnitetyt, sitten kahteen osaan jaetut, jollakulla palmikolla palmikoitut ja sykyrään pantut, kiinnipidetään waskisella taikka tinaisella pääneulalla, ja kirkossa käydessä on sykyrän ympärillä wielä jonkunlainen lewiä silkkinauha. — Hame ja röijy puhuwat pelkältä punaiselta, juowitetut sinisellä, mustalla taikka ruohonpäisellä. Heidän huoliwaatteensa owat mustanpuhuwat siniset. Waimoilla on päässä töröpiikkiset lakit, jotka owat walkiasta palttinasta, torahampaalla, läikkymiseen asti, siliäksi tehdyt; reunat pitsillä kaunistetut: Kalliin lakki, joka myös huolen aikana pidetään, on heillä mustasta silkistä, waan on silloin pitsitä. Tästä Lemiläisen waatteenparren puolesta tunnet.

(Jatkanto toiste).