14.6.07

Huoneitten ulkomaalauksista.


Savo 44, 18.4.1883

(Suomen Teollisuuslehdestä.)

[Artikkeli on julkaistu myös muissa suomalaisissa lehdissä, mm. Savonlinna 14, 5.4.1883 ja 15, 12.4.1883 (kahdessa osassa); Waasan Lehti, nrot 24 ja 35, 1883]

Rakennuksen kauneutta suuressa määrin kohoittaa sen maalaaminen kauniilla wärillä. Waan käytettiin mitä wäriä hywään, niin rakennusaineen oma, luonnollinen wäri kuitenkin aina on kauniin. Tahtoisimme siis puolestamme mieluimmin nähdä esim. kiwijalkoja siewästi saumattuina, niin että kiwen luonnollinen pinta tulee olemaan näkywissä, ja tiilirakennuksia rappaamattomina ja siistityillä saumoilla; korkeintakin saisi joku lista, ikkunawuoraus tahi pilari olla rapattu. Rappaamata jätetyt muurit owatkin tawallisesti sekä lujempia että halwempia kuin rapatut. Myöskin puuhuoneissa olisi epäilemättä puun luonnollinen wäri kauniin. Senpä wuoksi rakennuksen maalaaminen pelkällä läpinäkywällä wernissalla mielestämme olisi paras, jos sillä saisi puun luonnollista wäriä kauemmin aikaa säilymään. Silloin saisi puu näyttää olewansa puuta - kaikki oksat, syyt ja suonet pääsisiwät luontewasti näkywiin, eiwätkä joutuisi lymyyn waljeellisen kuorena alle, joka ei oikeastaan ole sitä eikä tätä. Aiwan hullua on - niinkuin walitettawasti hywinkin usein näkee - jos puisia rakennuksia tahdotaan joko muotonsa tahi wärinsä puolesta saada sen näköisiksi, kuin jos ne olisiwat kiwestä. Kaunista ei ole muu kuin se, joka myöskin on totta; jos siis joku esim. rakentaa holwin laudoista, koettaen matkia niitä muotoja, joita kiwestä rakentaminen waatii, niin laudat ennen pitkää tawistuwat ja leweät raot irwistelewät katsojalle "emmepä olekkaan kuin puuta, pelkkää puuta waan, waikka tahdottiin uskotella ihmisiä että olisimme kiweä!" Samoin käy, jos lautaseinään maalaamalla kuwataan tiiliä tahi muita kiwirakennusmalleja; puu ei woi muuttaa luontoaan, waan tekee wäkisenkin walehteliaksi jokaisen, joka tahtoo sille tehdä wäkiwaltaa.

Kun öljy- tahi wesiwärillä maalataan huoneita, olisi toki hywä jos koetettaisiin saada maalaus niin kauniiksi kuin sitä suinkin suuritta kustannuksitta woidaan tehdä.
Tahdomme tässä esitellä muutamia yleisiä näkökohtia.

Kuta kirkkaampi ja waloisampi wäri jollakin esineellä on, sitä selwemmin se näkyy kaukaakin katsoen. Senpä wuoksi kaikki waalet wärit, erittäinkin sekoitukset walkoisesta, punaisesta ja keltaisesta paremmin pistäwät silmään kuin tummemmat wärit, niin. sininen, tummanpunainen, ruskea ja wiheriä. Waaleat wärit wetäwät esinettä näönnäisesti likemmäksi ja tekewät sen isomman näköiseksi. Tummat wärit painawat esinettä ikäänkuin kauemmaksi ja tekewät sitä pienemmän näköiseksi.
Wäri, jolla rakennus on maalattawa, on myöskin saatettawa sopusointoon ympäristön kanssa. Wastakohdat tässä useimmin waikuttawat paraiten. Niin on esim. huone, joka seisoo mäen rinteellä, puistossa j. n. e., maalattawa waaleaksi; jos se sitä wastoin seisoo kirkkaasti walaistulla paikalla, niink. esim. tyynen wesipinnan ääressä, niin on tummempi wäri walittawa.

Puhdas walkoinen on kaupungissa liian kirkasta ja silmiä häikäisewätä. On siis hywä, jos walkoiseen maaliin, jolla rakennus kaupungissa on maalattawa, sekoitetaan joku määrä keltaista, punaista, ruskeata, harmaata tahi muuta wäriainetta, joka hiukkasen himmentää liikaa kirkkauta. Useissa kaupungeissa on puhdas walkoinen wäri kerrassaan kielletty, koska se näet käy wastapäätä katua asuwain silmille rasittawaksi. Yksittäin seisowia huoneita, niink. esim. maataloja, joitten ympäri on istutettu puita, woipi sitä wastoin hywällä menestyksellä maalata kirkkailla wäreillä. Niin esim. walkoinen, waaleanharmaa taikka punainen maatalo aina näyttää siewältä, erittäinkin jos sen ympäri on istutettu puita, sillä siitä syntyy hywä wäriwastakohta. Heleän punaiseksi ei kuitenkaan pidä maalata muita kuin pienempiä rakennuksia, sillä isommissa se helposti wäsyttää silmää, erittäinkin jos ei esim. walkoisilla nurkilla, ikkunalaudoilla y. m. tehdä sitä iloisemman ja waihettelewaisemman näköiseksi. Wiheriäiset tahi wihertäwät, siniharmaat ja ruskeat wärit kyllä soweltuwat kaupungeissa; maalla sitä wastoin, jossa wiheriä metsä, paljon näitä wärejä, waatii silmä niitten wastakohtia.

Rakennukseen kuuluwat listat, ikkuna- ja owi-wuoraukset, wesi- ja räystäslaudat sekä koristeet owat maalattawat jollakin wärillä, joka soweltuu yhteen rakennuksen pääwärin kanssa. Näihin käytetty wäri pitää yleensä olla waaleampaa kuin itse rakennus; erittäin siewältä näyttää kuitenkin jos sopiwiin paikkoihin wedetään kapeita wiiwoja // samanlaatuisella, waan tummemmalla wärillä kuin rakennuksen pohjawäri.

Waan maalattakoon huone kuin kauniiksi tahaan, niin se kuitenkin wasta silloin tulee todellakin hauskaksi ja rattoisaksi olopaikaksi, kun myöskin huoneen ympärys kaunistetaan soweliaalla tawalla istutuksilla, nurmipenkereillä, sannoitetuilla käytäwillä, kukkaispenkeillä y. m. Jos suinkin on mahdollista, niin älköön myöskään jätettäkö käyttämättä tilaisuutta rakentaa talo järwen tahi joen rannalle, sillä weden päilywä pinta antaa maatalolle wiehätyksen, joka se ei millään muulla keinoin woi saada.

Öljymaali säilyttää tietysti paraiten rakennusta lahoomista wastaan; missä siis suinkin kannattaa, niin on semmoinen käytettäwä. Ja tuleepa kustannus joka öljymaalaukseen on pantu, aikaa woittain sillä korwatuksi, että rakennus siitä kauemmin kestää.

Paitsi öljymaalia käytetään huokeamman hinnan wuoksi paljon wesimaaleja, joihin kuitenkin tulee sekoittaa joku määrä pihkaisia ja raswaisia aineita. Kuta ennemmän wiimeksi mainituita otetaan, sitä kestäwämmäksi maalaus tietysti tulee. Usein pannaan maalien sekaan maitoakin, koska näet mainossa olewat raswa-aineet myöskin suojelewat puuta lahoomista wastaan.

Useimmat wesiwärit, erittäinkin semmoiset, joitten sekaan on pantu öljyä tahi pihkaaineita, owat keitettäwät ja lämpöisinä täytettäwät. Kirkkaimmaksi saadaan wäri siten, että ensin alustetaan walkosella wärillä.

Tawallisimmat wesimaalit owat kalkkimaali, jonka pääaineena on sammutettu kalkki, jota sekoitetaan weteen, ja liimawärit, joissa pääaineet owat liimawesi ja liitujauhot. Walkoista kalkkiwäriä käytetään pääasiallisesti ulkomaaliksi kiwimuureilla sekä huoneitten sisässä kipsikattojen maalaamiseen; harwemmin puuseinäin maalaamiseen, ja silloin mieluimmin maidon tahi liimaweden kanssa, jotta se ei tahrisi. Kalkki- ja liimamaalin saa minkä wäriseksi tahansa niihin sekoittamalla muita wäriaineita, niink. esim. keltaista okraa, kimröökiä, punamultaa, mineralisinistä, wiheriäistä alunaa taikka yleensä mitä wäriaineita hywään paitsi kromiwärejä, joita ei sowi käyttää kalkin ja liidun kanssa. Wäriaineet owat tietysti jauhettawat hywin hienoksi. Liimawesi ei saa olla liian wäkewätä, sillä silloin se kesii irti. 4 ?:aan liitua otetaan sopiwimmin yksi kortteli liimawettä.

Ulkomaaliksi ei liimawäri kelpaa. Siihen tarpeesen otettakoon maitoa liimaweden werosta; hywä on myöskin, jos joku määrä liinöljyä tahi jotakin pihka- tahi hartsiainetta pannan sekaan. Hywää walkoista maalia saadaan, jos joka kannuun maitoa pannaan 12 1/2 luotia äsken sammutettua kalkkia ja 9 luotia liinöljyä, jotka hywästi sekoitetaan; sitten lisätään 24 luotia huuhdottuja liitujauhoja (slammad krita). Isomman tahi pienemmän osan werosta liitua sopii panna jotain muuta wäriainetta. Tätä wäriä sopii käyttää sekä kiwi- että puuseiniä warten; huoneitten sisällä se on lujempaa kuin liimawäri. Ulkomaalauksia warten on seurawaa teos kestäwämpi:

1/8 (naulaa?) walkoista ruhaa tahi hartsia keitetään tahi sulatetaan yhteen 1/8 (naulaa?) kanssa liinöljyä ja 1/8 (naulaa?) äsken sammutettua kalkkia yhteen, jonka jälkeen edellinen seos wähitellen ja alituisesti sekoittaen kaadetaan jälkimmäiseen.

Kestävää punaista wäriä saadan 24 kannusta kiehuwaa wettä, johon pannaan 1 (naulaa?) wihtrilliä, sen jälkeen kuin 15 (naulaa?) ruisjauhoja ja 15 (naulaa?) hywää punamultaa on wispattu weden sekaan. Kun kaikki on hywästi sotkettu yhteen ja keitetty welliksi, kaadetaan sekaan, ahkerasti sekoittaen ja kowasti kiehuttaen, 1 kannu liinöljyä ja 2 (naulaa?) surwottua hartsia, jotka owat keittämällä sulatetut yhteen. Tämmöisellä satsilla saa 600 neliöjalkaa (150 neliö? kyyn. = 16 2/3 neliö? syltä) peitetyksi. Jotenkin hywää punawäriä saadaan silläkin tawoin, että 1 (naulaa?) liimaa ja 2 (naulaa?) rautawihtrilliä pannaan kumpikin ämpäriin wettä, joista ne 2 tunnin kuluttua kaadetaan pataan ja keitetään yhteen, lisäämällä 5 (naulaa?) ruisjauhoja. Sitten pannaan 10 (naulaa?) hienoa punamultaa ja 2 kannua kuumaa terwaa sekaan. Jos punamullan sekaan pannaan liitujauhoja, niin saadaan wäri kuin waaleaksi hywään.

Ruskeata maalia tehdään 2 osasta surwottua hartsia, jotka keitetään wedessä kunnes ne sulawat, jonka jälkeen pannan sekaan yksi osa ruisjauhoja ja neljä osaa punamultaa sekä lopuksi neljä osaa liinöljyä ja kolme osaa suoloja, tahi mieluimmin silakkalientä. On ahkerasti sekoitettawa ja lämpöisenä käytettäwä.

Wiheriä wihtrilli, sulatettuna kiehuwaan weteen ja sekoitettuna liitu tahi kalkkimaaliin tekee tämän keltaiseksi. Semmoista maalia woidaan myöskin käyttää kiwimuureja warten.

Kaunis ja hywä harmaa wäri saadaan 12 kannusta wettä, johon sekoitetaan puoleksi ruis- ja puoleksi pellawasiemen-jauhoja, kunnes saadaan sakeanlainen welli. Tähän sekoitetaan keittämällä 3 kanniua liinöljyä ja 2½ (naulaa?) surwottua hartsia. Sitten keitetään 8;sta kannusta wettä ja ruis- ja pellawasiemen-jauhoista, puoleksi kumpiakin, wetelä welli, johon sekoitetaan huuhdottua liitujauhoa sekä niin paljon kimröökiä, että saadaan tahdottu wäri. Molemmat seokset sekoitetaan sitten lämpiminä yhteen. Jos maali on liian sakeata, niin sitä ohennetaan wedellä tahi maidolla. Tämä seos on siitä edullinen, että sen walmistamiseen ei tarwita warsin suurta pataa.

Käyttämällä kimröökin werosta jotakin keltaista, punaista, sinistä tahi ruskeata wäriainetta, niin saadaan samasta seoksesta muunkin wärisiä maaleja.
Kaikki maalattawat esineet täytywät maalattaessa olla kuiwat, sillä muuten suljetaan kosteus puun sisään, jolloin maali jouduttaa lahoomista sen sijaan, että sen pitäisi estää sitä.

Ei kommentteja :