Yhteishyvä 14, 2.4.1909
Teen kulutus meillä, kuten muuallakin, on vuosi vuodelta yhä lisääntynyt. V. 1907 tuotiin teetä maahamme yhteensä 152,700 kg., raha-arvoltaan noin Smk. 476.000. Kun tee siis meilläkin on jo verrattain yleinen kulutustavara olisi myös syytä olla varuillaan sitä ostettaessa, jotta säästyttäisiin saamasta ala-arvoista tavaraa.
Teen väärennykset ovat nimittäin varsin tavallisia, eikä tästä voida enää kuten ennen syyttää yksinomaan jälleenmyyjiä, koska väärennykset usein tapahtuvat jo itse tuotantopaikoilla. Ennen pidettiin "kiinalaista alkuperäispakkausta" (Kiinassa lyijyleimalla varustettua käärettä) taatusti puhtaana teenä. Nykyään ei tähänkään pakkaukseen enää luoteta, kun on tultu huomaamaan, ettei sekään ole voinut suojella teetä väärennyksiltä.
Huonompiin teelajeihin lisätään tavallisesti ne teelehdet ja muukin roska, mikä teenpakkaushuoneita laastessa saadaan. Varsin tavallista on niinikään, että jo käytettyjä teelehtiä sekotetaan alkuperäisen joukkoon, tai lasketaan kauppaan sellaisenaan tai värjättynä. Niinpä esim. Lontoossa myydään vuosittain miljoonia kiloja jo ehkä useampaakin kertaan käytettyä teetä.
Väärentämättömässä teessä on 34 á 50 % veteen liukenevia aineita, jo käytetyssä värjäämättömässä tietysti vähemmän. Punnitsemiskoe ei kumminkaan ole luotettava juuri sen vuoksi, että jo käytetyillä ja sittemmin värjätyillä teelehdillä saattaa olla sama liukenevaisuusprosentti kuin väärentämättömilläkin. Teen värjäämiseen käyttävät kiinalaiset katekuja kampesipuista saatua väriainetta, jota sekottavat riisiveteen; eurooppalaiset käyttävät näitten väriaineitten lisäksi indigoa, berlininsinistä y. m.
Usein voidaan keinotekoinen teen värjääminen huomata hankaamalla vedessä liuenneita teelehtiä valkoiseen paperiin. On kumminkin huomattava, että väärentämättömistäkin, ja varsinkin huonoimmista teelajeista jää valkealle paperilleole niin selviä viheriän, keltaisen tai sinisen vivahduksia kuin värjätyistä teelehdistä jääneellä. Jos värjääminen on toimitettu berlininsinisellä tai muilla mineraaliväreillä, huomataan se helposti tuhkakokeen avulla. Väärentämättömän teen tuhkapitoisuus ei nimittäin milloinkaan nouse 7 % suurempaan määrään. Kateku- ja kampesiväreillä värjätyn teen huomaamiseen vaaditaan hiukan monimutkaisempia kokeita.
Paitsi edellämainittuja teen väärennystapoja käytetään vielä aivan yleisesti sitä, että muitten kasvien lehtiä sekotetaan teelehtien joukkoon. Niinpä tapaa teekääreestä verrattain usein mansikan, mustikan, horsman, rusojuuren, tuomen, pajun, pihlajan, seljapuun, saarnin, poppelin, muutamien ruusulajien y. m. lehtiä.
*) Keskuskunnan tuottamaa teetä mikroskoopilla tutkittaessa ei käytetystä teestä löydetty ainoatakaan vierasta lehteä. Toim. huom.Vieraat kasvilehdet voidaan kumminkin mikroskooppisten tutkimusten avulla verrattain helposti erottaa teelehdistä. Kuumassa vedessä liuotetut teelehdet avataan kääröistä ja levitetään lasipalalle, jossa niitä on helppo tutkia. Mikroskoopilla ja paremmilla suurennuslaseillakin liuomataan tällöin teelehdille ominaiset "hampaat" jokaisen lehtipykälän laidassa. Teen väärennykseen käytettyjen kasvilehtien laidoissa ei näitä "hampaita" ole. On kumminkin huomattava,että vanhemmista teelehdistä on usein "hampaat" varisseet pois. Tällöin on tutkijan kiinnitettävä huomio myöskin lehden muuhun ulkomuotoon. Tästä, ja varsinkin lehtisuonien ja ruodin asennoista, voidaankin useimmissa tapauksissa jo ilman muuta päättää onko tutkittava lehti teelehti. Parhaiten selvinnee tämä seikka ensimmäisestä kuvasta, jossa vasemmalla (I) oh kokonainen auki kääritty teelehti luonnollisessa koossaan, oikealla (II) taas osa teelehden pykäläistä laitaa, sille ominaisine "hampaineen" (d), sekä toisesta kuvasta, mistä nähdään teen väärennykseen tavallisimmin käytettyjä lehtiä*).
[Kuvia ei jutun liitteenä]
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti