Kirjallisuutta. V. M. J. Viljasen Värisointuopas

Opettajain lehti 50, 13.12.1907

Kirjallisuutta. V. M. J. Viljasen Värisointuopas ilmestyi vuosi sitten Yrjö Veilinin kustannuksella. Kun kansakouluissakin uutta piirustusmetodia käytäntöön sovitellessa opettajat tulevat tekemisiin värien kanssa, niin Viljasen Värisointuopas on mitä tervetullein kirja niille piirustuksen opettajille, jotka ovat alkaneet tahi vasta aikovat ruveta kouluissaan piirustuksessa käyttämään värejä.

Värisointuoppaassa on hyvin paljon ohjeita kaikenlaisissa värien käyttöä koskevissa asioissa. Siinä on lyhyesti selvitetty väri-ilmiöiden perustiedot, mistä ne johtuvat ja miten eri värejä sekottamallasaa uusia värivivahduksia.

Vielä suurempiarvoisia kuin värien seottamista käsittelevät asiat ovat opettajille kirjassa esitetyt perusteet värien yhdistämisestä eli värien käyttämisestä niin, että ne yhdistettynä muodostavat sopusointuisan kokonaisuuden.  Se kyllä on useimmiten makuasia ja riippuu kunkin väri-aistista, mutta kuitenkin siinäkin suhteessa esitettävänäni oleva teos niihin aisioihin perehtymättömille on arvokkaana ohjeena.
Kirjassa esitetään mitkä värit ovat keskenään sopusointuisia, perustellen tämän siihen, miten maailman suuret mestarit maalauksissaan ovat
eri värejä yhdistäneet sekä havaintoihin, joita jokainen voi itse tehdä luonnossa. Tätä osaa koskevien asiain jaottelu on seuraava: kontrasti- eli vastakkaisvärit ja niiden yksityisten värien luonne ja niiden käyttö värisoinnuissa, värisoinnut puvuissa, väritriatit ja niiden käyttö, värit ja asuntomme ja eri valaistusten vaikutus väreihin.

Kirja ei ole rasittavan laajakaan, ainoastaan 69 sivua ja esitys selvää, joten siihen perehtyminen ei tuota erityistä vaikeutta. Hinta 2 mk. 75 p. Kun taas ensi vuonna tullaan opettajakirjastoja täydentämään, niin silloin ei saa unohtaa Värisointuopasta.

Edellistä teosta rupesin opettajille suosittelemaan juuri sen johdosta, että värien tilauksista olen huomannut hyvin useilta opettajilta siinä suhteessa puuttuvan alkeellisimmatkin tiedot. Mistäpä meikäläiset niitä tietoja ovat voineet saadakaan, seminaareissa tuskin on puhuttu sanaakaan, suomenkielisessä kirjallisuudessa ei ennen Viljasen Värisointuopasta ole ollut ainoatakaan sitä lajia ja varsin harvat opettajat ovat olleet tilaisuudessa näistä asioista puhumaan taiteilijoidenkaan kanssa tahi itse tekemään havaintoja edes kotimaisissa taidekokoelmissa, maailman suurista mestariteoksista puhumattakaan.

E. V. P.