Kopiovärillä painaminen.

Kirjaltaja 6/1904

Kopiovärillä painamista pidetään useissa painoissa vastenmielisenä työnä, jota ei kernaasti tahdota edes koetellakaan ja löytyypä sellaisiakin kirjapainoja jotka eivät ota suorittaakseen kopiovärillä painettavia töitä. Tämä vastenmielisyys, jota useat ammattimiehet osattavat kopiovärin suhteen, on juurtunut tähän asti käytännössä olleista työtavoista ja tarkoitustaan vastaamattomista väreistä.

Kopiovärillä painamiseen oli ennen yhdistetty suuria hankaluuksia eikä tulos juuri koskaan vastannut sitä vaivaa mikä työhön oli uhrattu. Melkein aina oli väriin, ennenkuin sitä oli voitu painamiseen käyttää, sekotettava glyseriiniä tahi vettä, saadakseen väriaineet liuvotetuksi ja painamiseen kelpaavaksi. Tällaisella liuotetulla värillä painaminen aiheutti painajalle useasti paljon vaivaa, sillä siihen vaikuttivat haitallisesti niinkyvin lämpömäärä kuin ilman kosteus. Gelatiinitelat imivät lyhyessä ajassa itseensä sen pienen määrän glyseriiniä, joka löytyi sideaineena värissä ja tästä seurasi, etenkin jos ilma oli kuiva, että telat kuivuivat, saadakseen tämän epäkohdan poistetuksi, sai painaja useasti käyttää sientä ja vettä, jonka johdosta näin epäedullisten olosuhteiden vallitessa valmistettu työ tuli epätasaista ja puolet painoksesta joutui hylkiöksi, kostean ilman sattuessa oli asianlaita päinvastainen; jo ennestään liuvotettu väri tuli teloille kertyneen kosteuden johdosta vielä ohuemmaksi, eikä ollut ollenkaan harvinaista, että väri alkoi juosta kirjakkeiden ja viivojen, vieläpä sulukkeidenkin päälle, eikä näin ollen myöskään voitu saada hyvää painatusta.

Tämänkaltaisia epäkohtia tapahtuu vielä nykyäänkin, jos väri ei ole suotuisaa. Ammattilehdissä näkyy useasti valituksia ja kysymyksiä painajilta, jotka ovat tehneet epäonnistuneen työn käyttämällä epäsuotuista väriä ja jotka ovat koettaneet jos minkälaisia keinoja saavuttaakseen hyvän tuloksen. Satuimme juuri nykyään huomaamaan erään tämänkaltaisen kysymyksen. Se oli eräs ammattimies joka valitti että väri takertui teloihin jo parintuhannen painoksen jälestä, jonka johdosta painatus tuli tahraiseksi. Tämän epäkohdan poistamiseksi oli hän asettanut vedellä täytetyn vadin telojen alle ja antanut kosteuden siten vaikuttaa väriin ja teloihin, tuottamatta kuitenkaan toivottua tulosta, kysymyksessä oleva henkilö oli käyttänyt epäedullista väriä, joka oli ollut syypää huonoon tulokseen. Jos hän olisi käyttänyt tarkoitustaan vastaavaa väriä, jota nykyään kyllä on saatavissa, olisi hän päässyt paljon vähemmällä harmilla, sekä ajan ja ainesten tuhlaamisella.

Sitäpaitse oli kän vielä tehnyt erehdyksen käyttämällä - kuten kän itse kirjoituksessaan mainitsi -  teloja, joita ennen oli käytetty väripainatukseen, ennen oltiin sitä mielipidettä - ja löytyypä tämän mielipiteen kannattajia vieläkin - että vanhat telat, joita jo oli aikansa käytetty muihin töihin, olivat tarpeeksi hyviä kopiovärillä painamiseen. Tämä on suuri erehdys. Samoin on aivan käsittämätöntä, että vankat kutistuneet telat, joissa an naarmuja, lakkoja y. m. virheitä, voitaisiin hyvällä tuloksella käyttää sellaisen värin painamiseen joka ennen on tuottanut niin suuria hankaluuksia. Kokemus on osoittanut että käyttämällä hyviä, kimmoavia teloja, on saavutettu hyvä tulos kopiovärin painamisen suhteen. Tämänkaltaisilla teloilla - jos ne käytetään yksinomaan kopiovärillä painamiseen - voi monta vuotta perätysten saavuttaa kyvan tuloksen. Telojen peseminen vedellä ei ole edullista, koska vesi ei ole tarpeeksi voimakasta teloista kokonaan poistamaan aniliinivärin jätteitä ja vesi sitäpaitsi antaa gelatiiniteloille liika paljon kosteutta.

Telat säilyvät paraiten jos ne painamisen jälkeen asetetaan puhdistamattomina telakaappiin ja samaten taas puhdistamattomina otetaan käytäntöön, kuitenkin edellyttää tämä menettely että niillä painetaan yksinomaan kopioväriä, punasta- ja violettikopioväriä ei myöskään voi painaa samoilla teloilla. Ei mikään väri imeydy niin syvälle gelatiiniteloibin kuin violettikopioväri. Muita kopiovärejä, kuten punasta, vihreää j. n. e., voidaan painaa jokapäiväisessä käytännössä olevilla teloilla ilman että ne vaikuttavat epäedullisesti vernissavärillä painamisen suhteen. Viimeksimainitussa tapauksessa ovat telat huolellisesti puhdistettavat väkiviinalla, jota ainetta myöskin on käytettävä metalliteloja puhdistettaessa.

Yllämainitut hankaluudet poistuvat kokonaan jos käytetään hyvää, tarkoitustaan vastaavaa kopioväriä. Jos on käytettävänä tämänkaltaista väriä, voi kopiovärillä painamisen suorittaa yhtä varmasti ja nopeasti kun tavallisia värejä käytettäessä. Tällöin on otettava huomioon:

Hyvällä kopiovärillä pitää olla sama rasvapitoisuus kuin tavallisella kirjapainovärillä. Normaalioloissa siihen ei saa sekoittaa glyseriiniä eikä vettä. Ainoastaan siinä tapauksessa että on käytettävissä  aivan uusia teloja, jotka suuresti imevät painaessa ja joissa väri nopeasti kuivaa, voi väriin lisätä muutama pisara glyseriiniä. Tämänkaltaisessa tapauksessa on se värimäärä joka päivän kuluessa tarvitaan, ensin heikosti lämmitettävä ja sitten vasta glyseriini siihen lisättävä.

Suurempia painoksia painettaessa on väri asetettava värilaitokseen eikä - kuten useasti tehdään - väriveitsellä telojen päälle, joka viimeksimainittu toimenpide vaikuttaa sen, että painos tulee epätasaiseksi.

Jos kehilön paikkaaminen tapahtuu mustalla värillä - jota menettelytapaa on suositettava - on se ennen painamista tarkasti puhdistettava ja kuivattava. Edelläkäypä puhdistus ja tarkka kuivaaminen on kaksi tärkeätä seikkaa joita ei saa unhottaa jos on halu saada hyvää painosta. Kehilötelat ovat asetettavat kirjakkeiden korkeudelle pikapainimessa eivätkä ne saa olla asetetut liian tiiviisti värisilinteriä vastaan. Värinpitoisuus on oleva runsaanlainen, sillä kopiovärin tulee ehdottomasti peittää, koska turhanaikainen värin säästäminen ei anna painetulle tuotteelle kopioimiskykyä. Ohut värinpitoisuus ja huonopeittoisuus ovat useimmissa tapauksissa svvpäät huonoon tulokseen.

Paperin valinta vaikuttaa myöskin suuresti kopiovärillä painamisen onnistumiseen. Kaikki paperilajit eivät ole yhtä soveliaita. Paras tulos saavutetaan paperilla, joka on valmistettu silkeistä, hapoista vapaista aineksista, ja joka on kovasti liimattu eikä ime liiaksi väriä itseensä.

(Meddelanden från Fred. Wagner).