Värjärin tietoa.

Kutoma- ja Paperiteollisuus 7/1907.
Artikkelin Coloriastolle lähettänyt Martti Kujansuu.

Kirj. V. M. J. V.
(Jatkoa N:o 5)
Kloria imee villa hyvin halukkaasti, mutta ei siitä valkene. Päinvastoin se siitä käy ruuniksi, tulee kovaksi ja menettää vanutuskykynsä. Väkevä klori- (klorikalkki) liuos on siis villalle vahingoksi, mutta aivan miedossa muodossa se an taa villalle silkkiä muistuttavia ominaisuuksia, joilla käytännössä on suuri merkitys.

Värjäytymiseensä nähden on villa itse joko happo tai emäs riippuen siitä, mikä väri on kysymyksellssä. Tähän tosiasiaan perustuu villan värjäytyminen n. s. emäksisillä ja happamilla väreillä (saks. basische un Säurefarbstoffe), joihin nähden esim. puuvilla sellaisenaan on aivan tehoton.

Siinä tärkeimmät "värjärin tietoon" kuuluvat villan ominaisuudet. Tulemme niihin vielä osalta takasin kun villan värjäyksestä lähemmin tulee puhe. Nyt toiseen tärkeään kudonta-aine luokkaan, puuvillaan.

Puuvilla. Tämä on muihin kasvikudonta-aineisiin, kuten esim. pellavaan, hamppuun, juteen y. m. nähden lähinnä puhdasta sellulosaa. Vaan noin 5% muita vieraita aineita lasketaan siinä olevan. Puuvillan valkaisussa ne siitä häviävät, joten puhdas puuvilla on miltei puhdasta sellulosaa.

Selluloosa on hiilihydratiaineita. Se on tärkkelyksen, sokerin y. m. aineiden sukulainen. Kun hiilihydrateilla ymmärretään varsin monimutkaisia, alkuaineista hiili, vety ja happi kokoonpantuja aineryhmityksiä, on siis puhdas puuvillakin hiili- vety- happiyhdistys, ja edellisiäkin monimutkaisempi.

Väriteknillisessä mielessä on puuvilla hyvin, ellemme tahdo sanoa aivan tehoton aine. Sillä ei ole lainkaan sitä emäksistä ja hapanta ominaisuutta, jonka villalla nähtiin olevan. Poltettaessakin se palaa antamatta erikoisemmin ominasta käryä.

Lipeiset aineet eivät puuvillaa liuota. Ne eivät ole sille lainkaan vahingolliset, kuten tiedämme niiden villalle olevan. Päinvastoin voivat ne antaa sille varsin merkillisiä käytännössä tärkeitä ominaisuuksia. Mutta on tälläkin asialla silti rajansa. Väkevä lipeäkiviliuos, jossa puuvillaa keitetään ilman päästessä mukana vaikuttamaan, voi käydä sille turmioksi.

Suljetussa astiossa keitettäessä kestää puuvilla hyvästi väkevämpääkin lipeäkiviliuosta.

Väkeviä happoja ei puuvilla estä. Se muuttaa tällöin olomuotoaan ja hajoaa kuivattaessa pieniksi hiukkasiksi.

Aivan samoin vaikuttavat vedellä laimennetut, kuumat hapotkin. Tälläkin seikalla on käytännössä suuri merkityksensä. Siihen kun perustuu n. s. karbonisatsioni, jota käytetään kun villasta hapoilla "poltetaan" pois siihen joutuneet tai siinä olevat kasvi-aineet.

Sensijaan kestää puuvilla laimennetut, kuumat hapotkin. Tälläkin seikalla on käytännössä suuri merkityksensä. Siihen kun perustuu n. s. karbonisatsioni, jota käytetään kun villasta hapoilla "poltetaan" pois siihen joutuneet tai siinä olevat kasvi-aineet.

Puuvillan suhde happoihin ja lipeäaineisiin on siis päinvastainen kuin villan. Aivan yhtä varova kuin on oltava villan kanssa milloin lipeäaineet ovat kysymyksessä, yhtä varovasti on puuvillaa käsiteltävä hapoilla.

Klori on puuvillan paras ja ainoa käytännössä käyvä valkaisija. Mutta hyvin vaarallinen. Sillä se varsin mielellään käy sellulosan kimppuun muuttaen sen uuteen aivan arvottomaan muotoon. Siitä syntyy n. s. oksysellulosaa. Tämä on puuvillavalkaisijan pahin vihollinen, sillä sen syntyminen on merkki siitä, että puuvilla on kadottanut kestävyyttään tai pahimmassa tapauksessa kokonaan käynyt kelpaamattomaksi. Oksysellulosalla on väriteknillisesti hapan luonne. Silsi sen niin mielellään emäksiset värit värjäävät. Ja paras tunnustin oksysellulosalle onkin Metylenisinisen liuos. Langat ja kankaat, jotka ovat varomattomasti valkaistut, ja joissa siis on syntynyt oksysellulosaa, värjäytyvät tällä värillä sinisiksi. Muussa tapauksessa ei niihin tämä väri pysty. Ne jäävät valkoisiksi.

Tästä asiasta lähemmin valkaisusta puhuttaessa.

Pellava. Tämä on myöskin sellulosaa. Mutta ei valkaistunakaan se ole niin puhdasta sellulosa-ainetta kuin puuvilla.

Valkaisemattomana sisältää pellava 15-30% vieraita aineita, jotka siis valkaistessa ovat poistettavat.

Kemiallisiin ja väriaineisiin nähden suhtautuu pellava kuten puuvilla. Sen erikoinen rakenne tekee kuitenkin sen, että se yleensä vaatii voimaperäisempiä apukeinoja jalostuakseen.

Mutta klori on pellavalle vieläkin vaarallisempi aine kuin puuvillalle. Tähän nähden on pellavaa vieläkin varivaisemmin pideltävä.