Kutoma- ja Paperiteollisuus 5/1907
Artikkelin Coloriastolle skannannut Martti Kujansuu.
Kirj. V. M. J. V.
Tällä nimellä väritehtaan Fried. Bayer & C:o Elberfeldissä kauppaan lähettämä suola, on uusin keino saada rikkivärit värjäyksissään tasaisiksi. On aikoinaan tehty ja ehdotettu paljon parannuksia tämän epäkohdan poistamiseksi, mutta siitä huolimatta pyrkivät eritoten tummat, siniset rikkivärjäykset "bronsiseksi" s. o. saavat ilkeän metallisen kiillon. Tavallisimmin on tämä värjätyissä kappaleissa huomattavissa. Mutta tarttuu se joskus lankoihinkin ja löysään puuvillaan.
Rikkivärien luonteeseen nähden on tämä ikävä tosiasia helposti selitettävissä. Sillä rikkivärihaude on aina jossain määrin kyyppi s.o. väriaine on siinä enemmän tai vähemmän väriäantavassa muodossa ja vasta ilman hapen vaikutuksesta saa ominaisen värinsä takaisin ja kiintyy puuvillaan. Olosuhteista riippuen tapahtuu tämä joko tasaisesti tai epätasaisesti puuvilla syyn pinnalta. Tällaisina tekijöinä vaikuttavat lämpötila, raaka-aineen puhtaus, värjäystapa ja hauteen kokoumus, missä määrin lisäaineet hauteessa kykenevät pitämään itse väriä liukoisessa muodossa ja sellaisessa kyyppimäisessä tilassa, että väri tasaisesti voi imeytyä värjättävään aineeseen ja ilmassa antaa ominaisen värinsä sen pinnalle.
Tähän jälkimmäiseen tosiasiaan perustuu Katigen Verkstärkerin B:n käyttö ja sen antamat hyvät tuolokset. Se pitää rikkinatronin avulla väriaineen tavallisessa kyyppimäisessä muodossa, jakaa näin ollen se tasaisen puuvillan pinnalle ja täten estää tuon ilkeän "bronsserauksen".
Ylläsanotusta seuraa itsestään, että samanen suola myöskin edistää värin säästöä. Näin onkin asianlaita. Samaa haudetta useamman kerran käytettäessä voi värisäästö nousta aina 30%.
Katigen Verstärker B:n käyttö värjäyksessä käy seuraavaan tapaan. Rikkiväri liuotetaan rikkinatronliuokseen kuumana ja lisätään tähän vettä siksi kunnes värihaude on tullut tarvittavan suuruiseksi. Lisäaineiden ja gaubersuolaliuos pannaan joukkoon ja kun värihaude on kuumennettu 50°C kaadetaan siihen, kylmään tai lämpimään, vaan ei kuumaan veteen liuotettu Katig. Verstärker V ja aletaan värjätä. Katigen Verstärker V:n määränä riittää puolet käytetyn värin painosta. Mikäli mahdollista pidetään värjättävä aine hauteen pinnan alapuolella, puserretaan tai väännetään tunnin päästä liemi pois ja annetaan ilmassa hapettua. Tämän jälkeen on värjäys valmis virutettavaksi.
Tummissa värjäyksissä on usein eduksi panna värihauteeseen 2-3% saippuaa. Tämäkin estää bronssausta ja antaa samalla värjäykselle hyvyyttä ja joustavuutta.
Vaan poikkeustapauksessa, silloin kuin kysymyksessä on aivan vaikeasti läpäsevä raakatavara, vaatii värjääminen korkeampaa lämpömäärää kuin ylläsanottu.
Aparaattivärjäyksessä on tämän lisäaineen käyttö antanut varsin hyviä tuloksia. Liemi tunkeutuu tasaisemmin ja paremmin läpi ja värjäys hapettuu itsenäisemmin. Tarvitsee vaan ottaa värjäys aparaatista pois ja levittää hapettumaan.
Kun tumman sinisen aikaan saamiseksi entisen menettelytavan mukaan tarvittiin:
ensi hauteessa (II hauteessa)
10% - rikkiväriä (6%)
20 " - rikkinatronia, krist. (12")
5 " - soodaa (kalsinerattua) (2 ")
50 " - glaubersuolaa, krist. (10")
tarvitaan Katigen Verstärkeriä B käyttäen:
8,3 % - väriä (3%)
20 " - rikki-natronia, krist. (14")
5 " - Katiger Verstärker B (3,5")
50 " - glaubersuolaa, krist. (10")
Kovaa vettä värjäykseen käytettäessä on se ensin vähäisellä määrällä soodaa tehtävä pehmeäksi.
Rikkivärien valo ja pesopitoisuus ei Katigen Verstärkeriä B käyttäen parane. Mutta ei huononekaan. Sen käyttö perustuu siis etupäässä tasaisen värjäyksen antamiseen ja värien säästöön.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti