Pumpuli.

Tampereen Sanomat 86, 27.10.1880

Joka mies pitää päällänsä pumpulia, ja useammat tietänewät, että pumpuli on Amerikassa yhtä tärkeä kaswi kuin nisukin; mutta harwat tuntewat näillä pohjoismailla, kuinka tätä puuwillaa kaswatetaan tuolla helteisessä etelässä.
Kiinassa ja Indiassa wiljellään pumpulipuita, jotka kaswawat 16-20 jalan korkuisiksi. Jokaisessa puussa kaswaa noin 15-20 pumpuli-tupasta, ja kun puu on kerran ruwennut hedelmöimään, niin se kaswaa monta wuotta, ehkä tämä pumpuli on huonompaa lajia. Mutta kaikki pumpuli, mitä Pohjois-Amerikassa wiljellään, kaswaa pensaissa, jotka joka kewät istutetaan, ja tämä on parhainta pumpulia maailman kaupassa. Tämä pensas on punertawa, joka kaswaa noin kyynärän ja kahden korkuiseksi, ja sen rungossa kaswaa monia haaroja, joissa on wiheriäpunasia, wiisikulmaisia lehtiä. Siihen ilmaantuu hedelmöimisen ajalla joka haaraan yksi ja useampikin waaleankeltainen kukka, joka jättää jälkeensä soikulaisen tupen. Kun kaswi on täysiin tuleentunut, niin tämä tuppi aukenee itsestään, ja siitä pistää näkywiin wähäinen tupas walkoista pumpulia, jonka sisässä on hywin lujassa herneen kokoinen siemen. Jokaisen willan pää näyttää olewan kiinni tässä siemenessä, joten se on hywin waikea irroittaa. Näitä siemeniä kerätään syksyin äärettömät määrät suuriin tehtaihin, joissa niistä puristetaan mitä parhainta maali-öljyä. Nämät siemenet istutetaan kewäällä suoriin riweihin, noin 3-4 jalan päähän toisistansa, ja pumpulimaa on huolellisesti puhdistettawa rikkaruohoista. Tämä kaswi waatii lihawan maan ja kowan kuumuuden, jonkatähden ei sitä woida wiljellä pohjoisempana kuin Tennessee'ssä ja Arkansas waltioissa. Jalan korkuisena sitä ei woi juuri miksikään merkilliseksi kaswiksi arwata, mutta kyynärän korkuisena owat nuot monet haarat jo täysin muodostuneet, ja kukkimisen-ajalla muuttuu koko wainio waaleankeltaiseksi. Sittenkun pumpuli on tupesta ulos puhjennut, niin hupaista on katsella ikään kun lumen peittämää wainioa ankarimmassa auringon helteessä. Nyt alkaa (noin heinäkuun lopulla) ensimmäinen pomiminen ja neekereille ankara työ-aika. Poimia kulkee, wasu käsiwarrella, wakoja pitkin, pensas-riwien wäliä ja noukkii kaikki ulospuhjenneet pumpulituppaat. Poimialle maksetaan tawallisesti centti naulasta, ja kaikkian sukkelimmat miehet poimiwat noin 200 naulaa päiwässä. Tämä ensimmäinen keräys on parhainta pumpulia. Elo- ja syyskuussa poimitaan myöhemmin puhjenneet tuppaat, ja ne owat huonompaa lajia. Jokaisella isommalla pumpulin wiljeliällä on omituinen "Gin," jossa eroitetaan siemenet ja pumpuli toisistaan, ja sitten puristetaan puhdistettu pumpuli noin 400-500 naulan painawiin pakkoihin, jonka ympärille kääritään karkea waate ja rautapeltistä tehdyt wanteet. Tämmöisenä kuljetetaan ne kaupungeihin kaupaksi.

Jokainen tietää kuinka suuressa määrässä nyt jo eteläwaltioissa pumpulia wiljellään, koska tänä wuonna lasketaan saadun 5,600,000 pakkaa, jotka tekewät rahassa noin 300 miljoonaa dollaria. Mutta noin 90 wuotta takaperin oli wielä tämä tuottawa wiljelys tässä maassa hywin wähäinen, aiwan sen wuoksi kun ei ollut mitään konetta keksitty, jolla woitiin pumpuli siemenistä eroittaa, joka käsin nykimällä oli melkein mahdotoin. Tästäkin tärkeästä keksinnöstä saapi ihmiskunta, ja etenkin Amerikalaiset, kiittää yhtä miestä, nimeltä Eli Whitney. Päästyänsä syksyllä w. 1792 Yale'n yliopistosta, hänelle lupasi eräs herrasmies kotiopettajan paikan Georgiassa. Matkustaessa sinne, hänellä oli matkatowerina warakas // tunnetun kenraali Greene'n leski. Perille päästyä sai Whitney kuulla, että jo eräs toinen yliopistolainen oli otettu hänen sijallensa, ja tässä pulassa tarjosi nyt warakas rouwa Greene majaa ja rawintoa miellyttäwälle ylioppilaalle, niin kauan kun hän sitä tarwitsi. Whitney oli jo lapsuudestansa saakka osoittanut kätewyyttänsä ja kuultuansa eräänä päiwänä rouwan walittawan kangastuoliensa huonoutta, hän ryhtyi työhön ja walmisti aiwan uusimuotiset kangaspuut, joita ihmetteliwät kaikki seudun rouwat ja tyttäret. Joku aika tämän jälkeen oli rouwa Greene'n luona Georgian etewimpiä miehiä wieraana, ja puheeksi tuli tuo rappiolla olewa pumpulin wiljelys, koska sitä ei woitu siemenistä eroittaa. Silloin muisti rouwa nuoren tuttunsa kekseliäisyyttä, ja wirkkoi wieraillensa: "Herrat, pyytäkää meidän nuorta miestä, ja hän tekee waikka mitä." Nuorimeis tutustutettiin wieraille, jotka alkoiwat pyytää häntä tämmöistä konetta walmistamaan. MuttaWhitney ei sanonut ikinä nähneensä pumpulia eikä pumpulin siemeniä, eikä woinut siis antaa mitään warmaa lupausta. Kuitenkin ryhtyi hän työhön talon kellarissa walmistaen ensin työkalunsa, ja pitkin talwea kuului täältä wasarrus, joka herätti talon nuorisossa alinomaista iwaa ja naurua. Ainoastaan rouwa, ja weäs naapuri Miller (joka sittemmin naikin lesken) pääsiwät katsomaan mitä siellä wasarrettiin. Kewät talwella oli kone jo siihen määrään walmistunut, että kun nuot kerralliset wieraat tuliwat sitä katsomaan, niin he saiwat ihmeeksensä nähdä, että Whitney'n koneella woitiin enemmän päiwässä pumpulia siemenistä eroittaa, kun käsin kokonaisessa kuukaudessa. Mainittu Miller tarjoutui Whitney'n toweriksi näitä koneita rakentamaan, ja tämä yhtiö, joka solmittiin toukokuun 27 p. 1703, oli ensimmäinen, joka walmisti tämmöisiä koneita Amerikassa. Nyt sai pumpulin wiljelys kokonaan uuden wauhdin koko etelässä, ja tämä "Cotton Gin" löytyy nyt joka talossa missä waan pumpulia kaswatetaan.

Etelän kaupungeissa on suuria pumpulin puristus-tehtaita, joihinka kauppamiehet wiewät maalaisilta ostetun pumpulinsa. Hupaista on katsella, kuinka suurella nopeudella siellä pumpuli-pakkoja walmistetaan. Muutamissa sekunneissa silpastaan maalaisten tekemistä paloista kuori ja wanteet, sitten paiskataan painoon, jossa pakka muuttuu silmänräpäyksessä puolta pienemmäksi; sitten sen ympärille wedetään parempi waate ja uudet wanteet, ja tämmöisenä on wasta "bale" walmis maailman markkinoille. Kaupassa on pumpulilla monta eri nimeä, eritoten arwonsa mukaan, joidenka lajien eroittaminen waatii suurta tottumusta.

(U. S. L.)