Suometar 216, 17.9.1864
Potaskata malmistetaan kaikesta tuhkasta, mitään eroittamatta, ja warsintin willi-kaswuista, joita yltäkyllin metsissä löytyy, niinkuin sanajaloista, nokkosista, ohdakkeista, orjantappuroista, kanerwista, wannepuista (eräs pieni puun laatu, jota siksi sanotaan), oratuomi-pehkoista, koinruohoista, isoista yrteistä, kynttylä-ruohoista ja monista muista, setä tuoreista tuulen rouhimista oksista, kaikenlaatuisista lehdistä, metsiin hakatuista lastuista, kuiwista hawuista, kuusen- ja männyn käwyistä, risuista ja oksista, tuulen kaatamista, jotka eiwät ole mädänneet, meriruohoista joita keräytyy rannalle sekä suo- ja wesi-kaswuin paljoudesta.
Kaiken laatuiset wesakaswut antawat enimmän potaskata, jos ne poltetaan ennen järin kuiwaksi ehdittyä, mutta meri-ruohot ja wesi-kaswut pitää olla enemmän kuiwat, jotka aina koottuina saattaa paikallansa tuhkaksi polttaa. Polttamista ei saa toimittaa sateella eli tuulisella ilmalla, ja tuhka kootaan sitä warten raketuille rauta-peltisille komupaareille, joissa se saa olla ja palaa muutaman päiwän, niistä se tulee hienommaksi ja paremmaksi.
Senlaisesta tuhkasta walmistetaan kirkas lipeä. Mitä kirkkaampi sen parempi, samalla tawalla kun wierre maltaista. Niin pian kun lipiä on walmis, kaadetaan se suureen rautaseen pataan eli muuripataan ja keitetään kunne siitä tulee kowa suola, josta, sen jäähdyttyä, se helposti irtaantuu ja saa nimeksensä Lipiä-suola eli Potaska.
Jos edellä nimitetty suola sitte wielä sitä tarten raketussa uunissa tulistetaan ja läpi poltetaan että se tulee walkoiseksi, niin se on kalsineerattu potaska, joka on kaksiwertaisempi arwossa. Kylmänä pakataan sopiwaan astiaan ja säilytetään kastumasta. Sen jälelle tulewa tuhka käytetään erittäin hywänä lanta-aineena.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti