Vanhoja kotivärjäyskeinoja.

Kooste ohjeista, jotka ovat ilmestyneet useissa Käsitöitä-lehdissä 1898-1899. (Koti ja yhteiskunta -lehden liite.)

Sarjan esittely lehdestä Koti ja yhteiskunta 12, 15.12.1897

Kotivärjäyksestä tulee Käsitöitä-liite ensi vuonna antamaan koko joukon neuvoja. Näitä on antanut muuan 85 vuoden vanha, "Eeva"-niminen eukko Puumalasta. Eräs Kodin ja Yhteiskunnan ystävä on ne kirjoittanut mummon sanelemisen mukaan, koetellut niitä ja lähettänyt toimitukselle. Suurin osa värjäykseen tarvittavista aineksista on, käyttääksemme neuvojen antajan omia sanoja, "otettu jäniksen puodista" eli metsästä, kuten sammalia eri lajia, kanervia, lehtiä y. m. Näillä vanhoilla kotiväreillä on se etu, ett'eivät ne haalistu yhtä pian kuin n. s. pakettivärit. Siksi olisi vanhaa värjäämistapaa käytettävä semmoisia lankoja värjättäessä, joita käytetään paljon aikaa ja vaivaa kysyvien kutomismallien valmistamiseen. Sillä ikävä on, kun kutoja panee kalliita lankoja ja paljon aikaa mattoon, ryijyyn, peitteeseen j. n. e. joka kuitenkin lyhyen ajan kuluttua haalistuu.

---

Käsitöitä 2, 1898

I. Sammalvihreätä.

Kerätään kanervia, kun ovat parhaillaan kukassa, kuivataan ja hienonnetaan, keitetään vedessä noin ½ tuntia. Sitten sekoitetaan siihen vähän viktrilliä. Kun se on sulanut, pannaan langat liemeen ja keitetään puoli tuntia, jonka jälkeen ne otetaan ylös puhtaalla kauhalla tahi päreillä, huuhdotaan ja kuivataan. Tämä väri ei tartu yhtä hyvin puuvilla- kuin villalankoihin. On ilmoitettu olevan pitävä väri.

II. Vaaleankeltaista.

Värjätään aivan samalla tavalla kuin edellinen väri, ainoastaan sillä erotuksella, että viktrillin sijaan käytetään valkoista alunata.

---

Käsitöitä 3, 1899

III. Mustaa.

Värjätään kromihapolla ja bresiljalla. Kutakin lankakiloa kohden otetaan 1 luoti kromihappoa ja 1 kilo bresiljaa. Kromihappo sulatetaan kiehuvassa vedessä, sitte pannaan langat liemeen ja kiehutetaan vähän aikaa ja nostetaan valumaan. Pannaan uutta vettä pataan ja siihen bresilja, jonka voi panna harvaan vaatepussiin. Sitä keitetään kaksi tuntia, jonka jälkeen langat pannaan siihen ja keitetään ½-1 tuntia. Jos värjättävät langat ovat harmaita tarvitaan puolta vähemmän bresiljaa.

IV. Tumman sinistä

Tumman sinistä värjätään samoin kuin mustaa, mutta pannaan vaan puolta vähemmän bresiljaa kutakin kiloa kohti. Molemmat ovat kestäviä värejä villalangoille.

---

Käsitöitä 10, 1898

V. Keltaista.

Värjätään koivun lehdillä, jotka raastetaan ja keitetään puoli tuntia. Sitten lisätään valkoista alunaa. Kun se on sulanut, pannaan langat liemeen, keitetään puoli tuntia, huuhdotaan ja kuivataan.

VI. Ruosteen keltaista.

Eri astioissa sulatetaan joku määrä vihtrilliä ja lipeäkiveä (muutamia grammoja kumpaistakin lajia). Sitten kastetaan värjättävät langat vuorotellen kumpaiseenkin liu'okseen, mutta väännetään hyvästi välillä. Kuta useampia kertoja kastetaan, sitä tummempaa tulee väri. Tämä väri sopii parhaiten puuvillalankoihin. Jos villalankoja tahtoo värjätä, tulee lipeän olla hyvin heikkoa. Lipeä voidaan myös valmistaa tuhata. Ei haalistu.

---

Käsitöitä 2, 1899

VII. Harmaata.

Sianpuolukan varsia (mjölbärsris) kuivataan, hienonnetaan ja keitetään jonkun aikaa, sitte seotetaan vähän vihtrilliä keitokseen ja langat pannaan liemeen kiehumaan vähintäin puoleksi tunniksi. Tarttuu sekä villa- että pumpulilankaan.

VIII. Ruskeata.

Värjätään kivenkarpeilla (stenmossa.) Karpeet, jotka antavat tummemman värin kuta vanhemmat ovat, keitetään jonkun aikaa, jonka jälkeen langat pannaan liemeen ja keitetään siksi kun tulevat ruskeiksi. Tarttuu vaan villalankoihin. Hyvin pitävä väri.

IX. Punaista.

PaatsamaVärjätään pajahtimien kuoreilla. Kuoret täytyy maata yli tarven lumen alla. Sitte ne kuivataan ja survotaan. Kun langat ovat keitetyt väriliemessä, huuhdotaan ne lipeällä, niin väri tulee kirkkaamaa. On ilmoitettu olevan pitävä väri.

- Vanha Eeva Puumalasta.