Oulun Wiikko-Sanomia 28, 12.7.1862
Itsekuki kansa, joka on joutunut sille waltiollisen edistymisen kannalle, että se tuntee itsenäisyytensä arwon ja pyytää sen kunnioittamista muiltakin, on sitä warten hankkinut itselleen muistomerkkejä, joita se käyttää ulkopuolisina wapasukuisuutensa osoituksina.
Niin raamatun wanhassa testamentissä jo näemme eri sukukunnilla olleen kuwat, joitten kantta he toisistaan tunnettiin; ja kuka ei ole kuullut wanhain Roomalaisten kotkakuwista, jotka heidän legioneja eli sotalahkoja johdattiwat mailman walloittamisen retkillä. Waan niinä aikoina pidettiin myös erilaatuiset ja eriwäriset lipuntapaiset merkit sotawäen erinäisissä osakunnissa, warsinkin hewoiswäessä. Myöhemmin, sittenkuin risti-paneeri keisari Konstantin'in kautta neljännen wuosisadan alussa ja kristillisyyden nojassa tuli ylösotetuksi, käytettiin nämät liput rauhallisemmissakin tiloissa juhla- ja kunnioitus wälikappaleina, ja wiimen itsekuki kunta eli wapasukuinen mies laati omituiset lippunsa, joita he pitiwät pyhinä ja arwollisina, niinkuin nimensä kunnian.
Tähän yhtyi myös waakuna-seikka, joka oli sineeteistä alkunsa saanut. Niihin oli muodosteltu eli piirretty kaikenlaisia kuwia, joita sukupolwissa perittiin ja muuttamatta käytettiin, aiwan kuin puumerkit wielä nykyjään monessa talonpoikaisessa suwussa. Näille kuwille soviteltiin koristuksen ja waihettelemisen tähden eri wärit. Taas kuwat asetettiin erikarwaiselle pohjalle. Näin syntyi waakuna-oppi, joka oli wäli-aikakauden ja siihen kuuluwan ritari-laitoksen luonnollinen tuote.
Waakunoissa oliwat tawallisesti samat wärit kuin niiden omistajain lipuissa ja maakunnilla oliwat omituiset waakunat, wärit ja liput; waikka tämä asia yhdestä eli toisesta syytä usein oli muuttelewaiuen, warsinkin isommissa waltakunnissa, sen mukaan, jota niiden maan-alan ja waltiollisen tilan eli hallitusmuodon waiheet waikuttuvat. Niin esim. Franskan-maalla oli aikoinaan Oriflamme-niminen lippu mainio, jota Orleans'in neitsy urotöillään pyhitti, waan tämän siaan otettiin uuden hallitsija-suwun kanssa walkea lilia-paneeri, joka taas ensimäisen kuninkaan-wallan kumoittamisen kautta muuttui kolmi-wäriseksi lipuksi, jota wielä nytki käytetään.
Yhtähywin, jos muutoksiaki on tapahtunut, ei yksikään waltakunta ole woinut olla ilman liputta nykyaikoinakaan, jos sillä ei kyllä enään tunnu olewan sitä erinolnaista pyhyyttä ja eikä sille enään sitä julmaloitsemista osoiteta kuin muinoin. Silloin sitä paraiten sotatantereilla tawattiin liehuwana, nyt sillä on laajempi waikutuspiiri rahallisissa toimituksissa waltiollisen itsenäisyyden kunnioituksena ja kauppalaiwain tangoilla. Muutoin kyllä useassa waltakunnassa on aiwan erinäkönen sota- ja kauppa-lippu, ja wielä waltiolippukin sekä niin kutsutut kansalliset wärit, joita useasti kokaardissaki käytetään. Wenäjällä, jonka lippua me seuraamme, on niinmuodoin erinäinen waltio-paneerinsa. Sen me esiwallan huolellisen toimen kautta näemme raastuwan seinässä lasin alla täällä Oulussaki lyhykäisellä selityksellä sen syntymisestä ja muodostumisesta nykyiselle kannallensa. Wenäjän kokaardin waiheet siinä myös mainitaan. Eikö tämänkaltainen selitys Suomenmaanki kokaardista ja waltio-lipusta olisi tarpeellinen? Eikö senki kuwaus olisi toisen rinnalle ansaitse [---]siaa oikeus- ja yhteisissä wirka-paikoissamme?
Waan mitkä Suomen wärit owat? — Vastatkoot siihen täydellisesti oppineemmat ja wiisaammat kuin me olemme näissä asioissa; mutta sen me warmaan käsitämme, että valtiollinen uni meitä painaa, koska meillä nämät mietteet eiwät ole yleisessä mielessä wielä heränueet, eikä ulkopuolista suomalaisuuden muistomerkkiä ole kansa kaiwannut, eikä selwää siitä saanut.
Suomenmaan waakunan tunnemme kaikki. Se on yhdessä etukäpälässä pystöä miekkaa ja toisessa alaspäin olewaa sapelia pitäwä ja sen päällä seisowa jalopeura, jonka ympärillä owat ruusut, punaisella pohjalla. Warsinaisen Suomen eli nykyisen Turun ja Porin läänin waakunassa oli myös punainen ja osittain hopeankarwanen pohja. Siitä luulisi että Suomen waltio-lipun pitäisi oleman punaisen ja sen keskellä Suomen jalopeuran kuwan ja mitä muuta siihen mahtanee kuulua.
Kauppa-lipulla on eri laita, koska koristukset ja kuwat siinä owat sopimattomat sekä liikanaiset; ja warmaan osittain siitäki syystä monet waltiot sitä owat eroittaneet waltio- ja sota-lippu wäreistään. Näin Wenäjällä on Hollannin kauppalippu sillä muutoksella waan, että wärit owat toisella lailla järjestetyt. Wenäjän keisari Pietari I toimitti tämän lipun. Suomelle siis olisi myös waali tässä kohdassa wapaa, mutta tuntuu se kuitenki luonnollisemmalta, että waltion wärit tässäki lipussa käytetään niinkuin useammassa waltakunnassa on tehty; waan mitkä nämät tarkkaan owat, on waikea esitellä. Punainen wäri on epäilemättä siihen kuuluwa, hopea myös tuntuu siltä, koska se hohtaa Suomen waakunassa, olkoon siis mielestämme Suomen tulewainen kauppa-lippu punainen ja hopeainen eli walkea, ja nämät wärit siihen sillä tawalla asetetut, että kaksi eriwäristä neliöä pantaisiin wieritysten ja kolo lippu tulisi tehdyksi ainoastaan neljästä wäri-osasta, jotka olisiwat ristissä. Tämänkaltaista kauppa-lippua ei löydy ennen. Suomen laiwain ansaitsewan oman lippunsa olemme jo ennen wäittäneet, koska Wenäjän purje-kauppalaiwasto, niin kuin me tuonain wirallisilla luwuilla todistimme, ei ole kuin neljännen osan weroinen Suomen purjekauppalaiwaston suhteen, ja muistakin syistä, joita me emme tässä tahdo uudestaan kertoa.
Waan kansalliset wärimme ja kokaardimme? Punanenko ja walkea? Weri ja wiattomuus, eli riemu ja walo? — Sen tulewaisuus ilmoittakoon.
F. N.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti