Suomi 16 / 1883
[---]
* Huomattava on, ettei punaista väriä sovi ollenkaan pitää venäläisten varsinaisena lempivärinä;se on Mordvalaisten lempi-, vaikkei
juhlaväri.Erittäin hauska on Lepehinin kertomakosiotapa. Siinä on selvästi paljo venäläistä, vaan samalla myöskin muutamia puhtaasti kansallisia mordvalaisia kohtia. Hääpäivänä, sanoo Lepehin, puetaan morsian punaiseen kumatschi-pukuun, punaiseen paitaan ja punaisiin saappaisiin*; kummankin käden kaikkiin sormiin pannaan monivärisillä kivillä varustetut sormukset, joista riippuu pieniä ketjuja; näihin ketjuihin kiinnitetään, toisiin hopeisia, toisiin vaskisia kopeekoita ja ¼ kopeekoita, pää peitetään punaisella hunnulla,niin ettei kasvoja näe; hänen eteensä asetetaan penkki, johon asetetaan pyöreä leipä, ämpäri olutta ja astia suoloja; hänen viereensä istuu vanhempi talonpoika pitäen jumalankuvaa, ja tämän edessä pieni kynttilää pitävä poika. Siihen sitten tulevat hänen sukulaisensa ja pistävät päänsä hänen huntunsa alle; jokaista morsiamen tulee itkeä eri tavalla, muistellen hänen, morsiamelle muka osoittamia hyviä töitä, ja lausua mielipahansa siitä, ettei kauemmin saata nauttia heidän hyväntahtoisuuttaan. Itkujen kestäessä peluri soittaa gudok'illa (kolmikielisellä soittimella), vaan läsnäolevat tanssaavat ja laulavat aina väliin loppusäkeinä: voi, voi! Tämän jälkeenkaikille tarjotaan useamman kerran mettä ja olutta, niin että silmät tulevat harmaiksi. Sulhasen puolelta ei kukaan ole läsnä itkijäisissä, paitsi isä ja vanhin veli, kaase ja kaksi juohdemiestä. Kaasen ja toisen juohdemiehen täytyy kaiken aikaa tanssata ja lakkaamatta kestittää vieraita, vaan toisen juohdemiehen pitää seisoa äänetönnä morsiamen edessä, ja pitäen kädessä paljasta miekkaa, huiskia aika ajoin sillä pään päällitse ja lyödä sillä kattoon tahi jakohirteen (maatitsaan). Uunin luona olevalle pöydälle asetetaan morsiamen vuode ja kaikki myötäjäiset. Kun morsian on saanut itkeneeksi kaikki sukulaisensa, "sapeli-juohdemies" lähtee tuvasta, häntä seuraa morsiamen isä tahi läheisin sukulainen, jumalankuva kädessä, ja heidän jäljessänsä kulkee äiti tahi isoäiti, kynttilä kädessä. Kaksi seuralaista ottaa morsianta vyötäisistä, vaan kolmas (pääjuohdemies) jaloista, ja vievät hänet ulos pihalle. Sillävälin morsian, ikäänkuin osoitteeksi, että hän vastenmielisesti eroaa kodostaan, käy kiinni jakohirteen ja pitää siitä kaikin voimin kiinni; isä, äiti ja sukulaiset koettavat irroittaa hänen käsiänsä ja auttavat kantajia; itse ovessa hän uudestaan käypi kiinni pihtipieleen ja siinä tulee sama taistelu. Kun morsian viedään pihalle, niin sapeli-juohdemies käskee kaikkia seisomaan riviin, ettei kukaan tulisi morsianta vastaan; sillä kohtaamista pidetään huonona enteenä. Sillä välin suljetaan tuvan ovet, eikä ketään päästetä tuvasta ulos, ennenkuin morsian on asetettu rekeen tai rattaille, ja peitetty helttureunaisella valkealla vaatteella. Morsiamen edellä ajaa sulhasen isä tai veli, sitten seuraa morsian, kaase ja juohdemies, kaikki yksillä rattailla, morsianta seuraa hänen ystävänsä ja nuoteensa, jotka saattavat hänet puoliväliin. Morsian tuodaan viimein kirkkoon, jossa sulhanen häntä jo odottaa. Vihkimisen jälkeen sulhanen ajaa ensimmäisenä, morsian sitten, ja tämän jälkeen saattoväki. Kun hääjoukko on saapunut kotiin, ottaa sulhanen morsiamen vastaan ja viepi tupaan; vaan ennenkuin he astuvat sisään, asettavat molemmat toisen jalkansa ulko-oven kynnykselle, jossa asetetaan, ensin sulhasen jalalle, kuuma pannu humaloineen; hänen tulee heittää tämä pannu jalaltaan niin kauaksi kuin mahdollista. Sitten asetetaan sama pannu morsiamen jalalle, ja hän uudistaa saman tempun; samalla tietävät ihmiset tarkastavat kuinka kauaksi morsian heitti pannun, ja josmatka on pitkä, niin arvellaan morsiamesta tulevan riitaisen ja itsepäisen vaimon. Tämän toimen jälkeen kaikki tulevat tupaan, istuvat pöytään ja kemut alkavat. Näissä kemuissa ei ole ketään morsiamen sukulaisista läsnä, ja nuorikko pukeutuu neidon pukuun, palmikoitsee hiuksensa ja sitoo ne palmikkonauhalla. Morsiamen isä ja äiti ja muut sukulaiset eivät saa nähdä tytärtänsä, eikä vävyänsä, ennenkuin tytär lähettää heitä hakemaan, ja se tapahtuu välistä vasta puolen vuoden ja vuodenkin kuluttua. Tähän on se syynä, että niinkauan kuin nuorikko ei näe omaisiansa, hän saattaa käyttää neidon pukua, koristeita y. m., vaan nähtyään omaisensa täytyy hänen pukeutua vaimon pukuun.
[---]
*[Viitetietoja ei ole]-Eräs tuntematon tekijä kertoo, että Temmkovskin Moksalaiset* myöskin peittävät morsianta punaisella päähuivilla, etteivät pahat ihmiset häntä pilaisi, ja ettei paha henki sekaantuisi häihin.
[---]
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti