Outi Sipilä: Sienillä värjääminen - 5. Värjäyskokeiluissa käytetyt sienet - Veriseitikki ja muut seitikit

Kuopion koti- ja taideteollisuusoppilaitos
Kevätlukukausi 1983
Outi Sipilä
Opistoasteinen tekstiiliosasto







5.1. Veriseitikki - voimakkaita punaisia värejä

Veriseitikki (Dermocybe sanguinea) kasvaa yleensä tuoreissa kuusimetsissä koko maassa ja se non helppo tunnistaa, koska sieni on kokonaan tummanpunainen. Se kuuluu Dermocybe-suvun sieniin, jotka sisltävät koko joukon keltapunaista antrakinon-väriainetta.

Suhteellisen pieni määrä veriseitikkejä riittää kirkkaiden värien värjäämiseen. Kaksi, kolme kertaa enemmän sieniä kuin lankaa takaa sen, että lankoihin tulee voimakkaat värisävyt (tuoreita sieniä grammoina / lankoja grammoina). Olen kuitenkin havainnut, että punainen väri ikäänkuin loppuu ensimmäisenä liemestä. Jos halutaan kirkasta punaista, on paras laittaa liemeen aluksi vain tinalla tai alunalla puretettuja lankoja, jottei punainen väri tuhlaannu sellaisiin muilla puretusaineilla käsiteltyihin lankoihin, joissa punaisuus ei korostu.

Tummien värisävyjen lisäksi liemestä saa monia jälkivärjäyksiä. Veriseitikkien väriliemestä voidaan värjätä aina siihen asti, kunnes liemi muuttuu lähes läpikuultavan kirkkaaksi.

Useimmissa jälkivärjäyksissä on lankoihin tullut roosan sävyjä (kortit 3,5). Pari kertaa langat ovat värjäytyneet aivan kellertäviksi (kortti 11). Jan Sisefskyn mukaan antrakinon-värit muuttuvat sinertävimmiksi emäksellä käsiteltyinä, kun taas jälkikäsittely happamalla vähentää punaisuutta ja lisää keltaisuutta. Koska itse värjäykset on tehty samalla tavalla, olen jälkeenpäin miettinyt, olisiko mahdollista, että vesijohtoveden ph-arvo on voinut olla niin erilainen eri värjäyskerroilla.
Veriseitikin väri liukenee nopeasti jopa kylmäänkin veteen. Se tarttuu hyvin myös silkkiin, ja sekä pellavaan että puuvillaan tuli käsittelyssä vaaleanpunainen väri.

//
5.1.1. Valon vaikutus veriseitikeillä värjättyihin lankoihin

Nämä lankanäytteet on värjätty tuoreilla sienillä 26.9.82 (kortti 4). Näytteiden vasemmanpuoleinen osa on ollut valolta suojattuna.

[kuva; tinalla puretettu lanka on kellastunut; kupasilla lanka on muuttunut vähemmän puaniseksi; raudalla sävy on hieman muuttunut ja tummentunut]

Veriseitikeillä värjätyt langat kestävät hyvin valoa. Värinkesto-ominaisuuksiensa puolesta seitikkejä voidaan pitää tasavertaisina krapin ja kokenillin kanssa. Tinapuretuskaan ei huomattavasti vähennä valonkestoa, mikä on arvokasta, sillä tinan avulla veriseitikeistä saatu lämmin, kirkas punainen kestää paremmin kuin krapilla värjätty (Jan Sisefsky).

//

Nämä lankanäytteet on värjätty kuivatuilla veriseitikeillä 25.9.82 (kortti 2). Näytteiden vasemmanpuoleinen osa on ollut valolta suojattuna.

[kuva]

Antrakinon-väriaineille, joita veriseitikki pääasiassa sisältää, on tyypillistä, että jälkikäsittely ammoniakilla vähentää valonkestoa, vaikka värit sitten tulevatkin tummemmiksi, vähemmän keltaisiksi. Merkittävää on, että jälkikäsittely happamella pikemminkin lisää valonkestoa, vaikka sen johdosta punaisuus vähenee ja keltaisuus lisääntyy (Jan Sisefsky).

//

5.2.1. Veriseitikeillä värjättyjen lankojen pesunkesto-ominaisuudet

Värjäyksen jälkeen langat on huuhdeltava erittäin hyvin, koska huuhdeltaessa langoista irtoaa paljon väriä. Jos irtoväriä jää lankoihin, se tarttuu pesussa muihin tekstiileihin, eikä lähde pois.

Veriseitikin väri tarttuu tiukasti. Lahja Hakala kastoi purettamattoman silkkikankaan kulman viideksi minuutiksi haaleaan väriliemeen, eikä väriä saanut sen jälkeen pois edes tahranpoistoaineella.

Nämä langat on värjätty 26.9.82 tuoreilla veriseitikeillä (kortti 4). Oikeanpuoleiset lankanäytteet on pesty kevyesti hienopesuaineella 30-40°C:ssa

[kuva:
Kaikki lankanäytteet saavat parhaimman pesunkestoarvon (5), koska pestyssä ja pesemättömässä näytteessä ei ole havaittavaa värieroa.
Eri puretusaineet eivät vaikuta pesutuloksiin.
Veriseitikeillä värjättyjen lankojen hankauksenkesto ei ole erityisen hyvä.
]

//

5.2. Muut seitikit - punertavia sävyjä

Olen veriseitikkien lisäksi kokeillut värjäykseen myös muita Dermocybe-sukuun kuuluvia sieniä, joita on useita toisilleen läheisiä lajeja ja joita on vaikea erottaa toisistaan. Punainen tai punertava väri heltoissa on riittävä tuntomerkki siitä, että sienellä voidaan värjätä (kortit 12-23).

Nämä näytteet on värjätty 27.9.82 kuivilla tulihelttaseitikeillä (kortti 19). Näytteiden vasemmanpuoleinen osa on ollut valolta suojattuna.

[kuva]

Cortinarius-sukuun kuuluvilla punavyöseitikeillä (kortit 24-26) ja kangasmyrkkyseitikillä (Kortti 27) värjätessäni tulokset olivat melko mitäänsanomattomia, vaikka Carla ja Erik Sundström kirjassaan mainitsevatkin ne värjäyssieniksi.