Kotivärjäyksestä.

Kotiliesi 12/1925.

Kirjoittanut: Rouva Piensiivola.

Värjäämisen taito on kuulunut perheenemännän avuihin jo vanhoista ajoista saakka. Varsinkin silloin, kun kodit kokonaan elivät omavaraistalouden kannalla, oli kaikki niin kasvi- kuin eläinkunnastakin saadut kutoma-aineet kotona värjättävä. Kotona valmistettiin myöskin väriaineet, etupäässä kasvikunnan tuotteista ja monet olivat ne salaisuudet ja keinot, joilla perheenemännät väriensä kestävyyttä ja kauneutta tehostivat.

Teollisuuden monipuolinen kehitys on sittemmin siirtänyt niin värien valmistamisen kuin värjäämisenkin suurimmaksi osaksi tehtaisiin koneilla suoritettaviksi. Monelta emännältä on värjäämisen taito unohtunut, vaikka ei siihen nykyajan valmiina ostettavia, tarkoilla käyttöohjeilla varustettuja värejä käyttäen suurtakaan taitoa kysytä - hieman vain tarkkuutta ja huolellisuutta - pääasia, että huomaa kotivärjäystä käyttää hyväkseen ja säästyä sen avulla uuden hankkimisesta sekä niistä verraten korkeista kustannuksista, jotka koituvat ammattilaitoksissa värjäyttämisestä.

Nykyään on kaupassa monenlaisia värisaippuoita sekä n. s. pussivärejä. Edellisillä käy värjääminen helposti ja vähällä vaivalla, ja niiden avulla voi erikoisen hauskasti muutella varsinkin ohuiden, vaaleiden kankaiden värejä.

Pussiväreillä värjääminen tulee paljon huokeammaksi ja onnistuu myöskin aina, jos käyttää hyviä värejä ja tarkasti seuraa pusseihin liittyviä työohjeita. Niillä voi värjätä paksuja, tiiviskutoisia kankaita yhtä hyvin kuin ohuempiakin. Värjäystyötä suoritettaessa tarvitaan runsaasti vettä ja tilavia keittoastioita, joten koko työ parhaiten onnistuu kesän aikana maalla. Parasta onkin perheenemännän järjestää jonakin alkukesän vähemmän kiireellisenä aikana oikea värjäysviikko ja sen varalle jo kevään kuluessa koota kaikki ne vaatteet, langat ja matonkuteet, joille tahtoo väriä ja uutuuden leimaa antaa.

Värjäystyöhön ryhtyessä on hyvä muistaa, että kaikki langat ja siis myös kankaat ovat alkuperältään kahta lajia, joko kasvi- tai eläinkunnasta saatuja. Eläinkunnasta saadut: villa ja silkki, ovat kokoonpanoltaan aivan toisenlaisia kuin kasvikunnan tuotteet: puuvilla, pellava ja keinosilkki. Toisten solukudos on sellainen, että niihin väriaineet helposti imeytyvät, toisia taas täytyy sitä varten hapoilla ja suoloilla erikoisesti valmistaa. Siitä myös johtuu, että jos värjää samalla kertaa esim. valkoista villaa, pellavaa, puuvillaa ja silkkiä, niin kaikki tulevat eri näköisiksi, varsinkin pellava ja puuvilla jäävät paljoa vaaleammiksi kuin villa ja silkki, vaikka onkin käytetty väriä, joka sopii näille kaikille aineille. Tämä on hyvä muistaa, kun ryhtyy värjäämään puolivillaista kangasta. Tulos saattaa näyttää nimittäin kirjavalta, sillä villaiset kudelangat tulevat tummemmiksi kuin pumpuliset loimilangat.

Pussivärit ovat yleensä valmistetut erilaisiksi juuri eri kankaiden alkuperää ja ominaisuuksia silmälläpitäen. On myös kaupan n. s. puolivillavärejä, jotka värjäävät kaikenlaisia kankaita kuten villaa, silkkiä, puuvillaa, puolivillaan, pellavaa ja keinosilkkiä, sekä toisia n. s. villavärejä ainoastaan villaa ja silkkiä varten. Viime aikoina lienee alettu valmistaa myös erikoisvärejä yksinomaan puuvillaa varten.
Kuten jo aikaisemmin mainittiin, seuraa väripussia aina värjäysohje, jossa värjäysmenetelmä täydellisesti selostetaan. Ohjetta on tarkasti noudatettava ja varsinkin varattava kyllin suuri keittoastia, joten siihen mahtuu tarpeellinen vesimäärä. Sillä liian vähässä vedessä keittäminen juuri useimmiten aiheuttaa epäonnistumisia. Kun värjäysohjeessa esim. mainitaan, että 1/4 kg:n painoinen kangas- tai lankamäärä voidaan värjätä 10 litrassa vettä, on tähän määrään myös tyydyttävä, eikä ryhdyttävä sitä paremmin kuin ohjeen muitakaan mittoja ja määräyksiä muuttamaan, sillä ohje on pitkällisen ja perusteellisen laboratoorio- ja tutkimustyön tulos, ja siihen on syytä luottaa.

Väriaine liuotetaan aina muutamaan litraan kiehuvaa vettä, minkä jälkeen seokseen lisätään runsas kourallinen ruokasuolaa, toisia, esim. villavärejä käytettäessä lisätään myös teelusikallinen etikkahappoa. Tämän jälkeen lisätään vettä niin paljon kuin värjättävän paino edellyttää ja seosta hämmennetään, kunnes suola täydelleen sulaa. Tähän lämpimään väriliemeen upotetaan likomäräksi kostutettu värjättävä, ja seosta hämmennetään ahkerasti, kunnes se kiehuu. Hämmentämisessä on paras käyttää puukeppiä; myöskin voi puusta valmistaa pitkät pihdit, joilla on mukava nostaa vaatetta väripadasta. Ennen värjäämistä on käytetyt vaatteet hyvin pestävä ja puhdistettava tahroista.

Väripata saa nyt kiehua 1 tunnin ja on sitä silloin tällöin hämmennettävä sekä katsottava, että värjättävä koko ajan on liuoksen peitossa. Jos liemi kiehuessa kovin haihtuu, on pataan lisättävä kuumaa vettä.

Keittämisen jälkeen saa värjättävä jäädä tunnin ajaksi jäähtyvään liuokseen; silloinkin on siinä katsottava, ettei vaate kohoa pinnalle eikä ala siinä kuivua. SItten se huuhdotaan kylmällä vedellä niin moneen kertaan, ettei huuhdeveteen enää yhtään irtaannu väriä, veden annetaan valua pois ja vaate asetetaan varjoisaan paikkaan kuivumaan.

JKaikki värjätty kangas on silitettävä puolikuivana. Jos sen antaa täydelleen kuivua, on melkein mahdotonta sitä tavallisin keinoin saada sileäksi, jota vastoin se vielä värjäämisen jälkeen kosteana ollen siliää aivan uuden näköiseksi. Villakankaat silitetään ohuen puuvilla- tai pellavakankaan läpi.

Minkälaisia kankaita ja vaatteita sitten uskaltaa käydä värjäämään? Melkeimpä minkälaisia tahansa. Allekirjoittanut on värjännyt paksua villaista miesten kangasta ja tiivistä pumpulista sadetakkikangasta, ja ne ovat onnistuneet yhtä hyvin kuin monet ohuet pumpuli-, silkki- ja villakankaatkin. Aivan uuden näköisiksi tulevat esim. raidoitetusta pumpulisametista tehdyt lasten vaatteet, auringon haalistamat uutimet, kesäpuvut j. n. e.

Värejä ostettaessa on aina valittava parhaita laatuja. Useissa ulkomaalaisissa pussiväreissä on hienoa hiekkaa ja muita sulamattomia painoaineita, jotka värjätessä asettuvat kankaan pinnalle ja pilaavat sen. Ulkomaisia ei ole kuitenkaan syytä käyttää, koska on olemassa aivan ensiluokkaisia kotimaisiakin pussivärejä. Värjäysmenetelmää tässä kirjoituksessa selostettaessa onkin seurattu näiden värien mukana seuraavia ohjeita.

Älkää, hyvät emännät, hyljätkö mitään vaatetavaraa sen takia, että se on menettänyt värinsä, vaan muuttakaa se uuden näköiseksi kotona värjäämällä!