Kaiku 101, 1.5.1928
Olemme tämän kevään kuluessa jo monta kertaa luoneet salavihkaa ihailevia silmäyksiä - hm - neitosiimme, jotka mielestämme ovat aivankuin syntyneet uudestaan. Niin, onpa käynyt niinkin, että olimme unohtuneet siinä määrin heidän ulkoisen minänsä tutkisteluihin, että toisinaan olemme jo tuntenut pientä kyllästymistä vasta-aljettuun vanhanpojan elämäämme. Uteliaana tietämään, mistä tämä neitosten uudestisyntyminen johtuu, pisläysimme eilen sen alkulähteille, täkäläisiin liikkeisiin, jotka valaisivat meidän uteliaisuuttamme.
Aivankuin kohteliaisuudesta hienompaa sukupuolta kohtaan alkoi vaelluksemme Aina Hurskaisen muotiliikkeestä, jonka kauniit ja aistikkaat näyteikkunatkin jo kertoivat tuolla sisällä piilevän oikein naisten pyhätön. Hieman ujona ja asianlaatuun tottumattomana naismuotien tuntijana tutustuimme kohteliaan emännän opastuksella liikkeen monipuolisiin varastoihin.
Huomiotamme herätti hauskat ja hienot kashakankaat, jotka tänä keväänä tuntuvat olevan suosittuja. Niitä oli sekä kävelypuku- että leninkikankaita moninaisia värejä. Kauniit villamusliinit, silkit, puuvillakankaat, kaikki ne hivelivät silmäämme ja tyydyttivät väriaistiamme. Tänä keväänä tuntuu voilee olevan muotiuutuus, samoin punainen väri, mutta edelleen ovat vaaleat väritkin suosiossa. Sekä arki- että juhlapukuja varten oli hyvä valikoima kankaita. Valmiita leninkejä ja puseroita oli myös pienehkö varasto, samoin sukkia villasia, silkkisiä, pellavaisia loppumattomiin väreihin ja laatuihin nähden. Uutuus on myöskin naisten n.s. rantatakit. Grlaseehansikkaat, käsilaukut, soveliaat kevään muotiväreihin, kaikki ne olivat edustettuina. Silkistä alkaen alusvaatteita puuvillaan ja trikoohon saakka. Kauniita ikkunaverhoja, koristelutarpeita y.m. Ajattelimmepa silloin, että olisipa meilläkin nyt onni omata oma kulta, niin kaiketikin hän täällä morsiameksi puettaisiin.
Samaan käsitykseen tulimme K. F. Paulamäenkin liikkeessä, jonne tiemme sitten vei. Pyörällä päästämme katselimme täysiä hyllyjä ja hyörinää ympärillämme. Voiko tosiaankin inhimillinen teollisuus luoda kaikki nämä värit, nämä vivahteet, jotka hivelivät silmää. Leninkikankaat veloutine, ruudutliset, raidalliset, kashakankaat —, nimi yksin kuvaa enempi kuin vaatimaton kielemme —, villaiset liivit ja rantatakit, oli siinä kerraksi naisille koreaa ja vaikkapa makeaakin, koskapa mekin parhaamme mukaan koetimme estää oikein maistamasta kaikkia noita hienouksia voidaksemme varmistua, ettemme uneksineet. Sukkia a la Bees, hansikkaita a la Glasee, Käsilaukkuja iso valikoima. Ja hattuja sitten, niitä oli! Kappoja vaaleasta tummaan.
Aika ei riitä, täytyi siirtyä herrojen puolelle. Siellä meidät ohjattiin ensin suureen hattuvarastoon, joka aivan hämmästytti. Hattuja vaaleita ja tummia, Borsalino, Albertini. Edellisiä kahden eri tehtaan valmisteita, jälkimmäiset eteläpuolella maatamme suurta suosiota saavuttaneita. Ruskea tuntui olevan muoyiväri ja paljon kysytty. Mandleberg-sadetakit irroitettavine villavuorineen ja öljyttyine vuorineen ovat sopivia arimmillekin kylmän pelkureille. Kummitakit ovat olleet ja menneet, niin meille vakuutettiin ja sen me hyvin uskomme. Ja lippalakkeja monta väriä ja kokoa! Paitoja suuri valikoima, tasaisesti yksivärisiä ja ruudullisia. Kysyntä sen mukaista. Pukukankaita keikarille ja kansanmiehelle, tällaiselle vaatimattomalle porvarille kuin mekin.
Kävelimme taasen hetkisen kauniissa ulkoilmassa, kunnes päädyimme O. Y. Sampo1an liiketalon luo ja astuimme sisään. Täällä oli juuri ominaista omatekoiset leningit ja kapat, joille meidän kauneusaistimme antoi täyden tunnustuksensa. Kaunis valikoima silkkileninkikankaita, samoin hattuja sekä kotoisia että muuta valmistetta. Sukkia silkkisiä ja pellavaisia monta monituista värivivahdusta, harmajaa, ruskeaa j.n.e. Hyvä menekki sanottiin olevan nahkatakeilla, joita liikkeen oma tehdas valmistaa. Sinnepä nyt mekin ohjasimme askeleemme. Harva liennee, että tällainenkin laitos on Sampolassa ollut jo toista vuotia. Koneellinen leikkaus ja valmistus, parikymmentä neitosta ja rouvaa uutterassa työssä tyydyttääkseen kysyntää, joka kasvaa kasvamistaan. Vakuutti meille eräs rouva, että kyllä täälläkin neitonen puetaan talon omasta takaa, oli sitten vaatimukset millaiset tahansa. Ja kyllä mekin sen myönnämme kierreltyämme talon sopet ja vakuuttauduttuamme kaikesta nähtävästä.
Sampola aikoneekin omistautua piakkoin yksinomaan vaatealalle laajentaen tehdastaan ja syrjäyttäen rauta-alan kokonaan. Sampolasta oli lyhyt matka J. Kemppaisen Vaatturiliikkeeseen, jonne astuimme tietoisena siitä, että täällä oli yksinomaan omalle sukupuolellemme sopivaa ja kuuluvaa tavaraa. Ja kyllä sitä olikin! Pukukankaita harmaita, ruskeita ja sinisiä eri vivahtein itsekutakin. Kysyntä on suurin ruskeille, joita tuskin on kahta samallaista pukua varten riittämiin. Itsekukin haluaa oman värinsä - kyllä me miehetkin olemme turhamaisia, eikä yksin naiset - ja siinä yksin tehdä valloituksiaan kevätilmassa mahtavana astellen. Eniten on englantilaisten tehtaiden valmisteita, sillä ne yksin kykenevät tyydyttämään suuren värikysynnän. Painokankaita myös moninaisia, samoin ulsterikankaita sekä ruudullisia että ruuduttomia. Ja että puku, joka täällä tdhdään, istuu, sen takaa liikkeen suuri asiakaspiiri!
Niin, käykääpäs muutkin pienellä turneella näissä ja monissa muissakin liikkeissä, joihin emme ehtineet ajan vähyyden vuoksi. Niistä löydätte kyllä, mitä haluatte. Mutta ostoja tehdessänne teille varmaan tuottaa vaikeuksia se, ettette tiedä oikein, mitä ottaisitte. Neuvonpa senvuoksi arvoisia kansalaisia valeessanne ummistamaan silmänne ja kurottamaan kädenne hyllylle. Se mikä jo käteenne silloin sattuu, on varmasti teitä miellyttävä, sillä sen takaa liikkeiden laajat varastot ja allekirjoittaneen - hm - kokemus.
- Visa.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti