Petsaus.

Suomen puuseppä 4, 1929

Aikakauslehtemme ensimäisessä numerossa on käsitelty puupinnan puhdistamista ja hiomista, jota seuraa petsaus ja kiillotus. Nämä työt ovat viimeiset, jotka kuuluvat puusepän toimintaan, ennenkuin puuteos on valmis. Jokaisen puuteoksen, joka on petsattava ja kiillotettava, pitää edeltäkäsin olla huolellisesti puhdistettu ja hiottu. Työpajoissa, jotka uhraavat paljon vaivaa tuotteisiinsa, liotetaan ja hiotaan työesineet vielä kerran ennen petsausta petsaushuoneessa, vaikkakin puusepänliike jo olisi suorittanut hiomisen. Kastelun kautta, joka tapahtuu liottamalla lämpimällä tai kuumalla vedellä, paisuvat kaikki syvemmällä olevat puuosat. Asianlaita on sama puun huokosien suhteen. Tämän jälkihiomisen kautta saadaan liukas pinta, josta kaikki rosoisuus on hävinnyt.

Koska vedenpitoinen petsi (vedenpitoiset ovat melkein kaikki) tekee puupinnan karkeaksi, on edellä käypä liotus edellytyksenä moitteettoman petsauksen saavuttamiseksi. Jotkut puusepät käyttävät tähän puhdasta vettä, jota vastoin taas toiset liuottavat veteen hiukan keittosuolaa. Suolalla on muka se ominaisuus että se tekee puuhuokoset vastaanottavaisemmiksi petsille. Tätä oletusta ei kumminkaan ole todistettu. Muutamat puusepät ja petsarit panevat sitäpaitsi kromikaliumi lisää liotusveteen. Tämä on sikäli vaarallista, että petsauspinnat helposti voivat tulla täplikkäiksi. Jos nimittäin on pintoja, jossa liima osaksi on lyönyt läpi, liuoittaa vesi liiman ja yhtyy kemiallisesti kromikaliumiin. Tämä kromikaliumiin yhtynyt liima muodostaa valon vaikutuksesta kerroksen, joka ei sula vedessä ja joka myös siinä tapauksessa, että se on aivan ohutta ei ole vastaanottavainen petsille, jonka kautta mainitut täplät syntyvät.

Hiomisen jälkeen harjataan puupinnat huolellisesti. Siihen käytetään parhaiten jouhiharjaa ja on tarkkaan pidettävä huolta siitä, että hiomalika huolellisesti poistetaan puun huokosista, koska tämä useimmissa tapauksissa on syynä valkoisiin huokosiin petsauspinnassa. Jälelle jäänyt hiomatomu värjääntyy tosin petsauksessa, mutta irtaantuu myöhemmin, jolloin petsaamaton valkoinen puu tulee näkyviin. Sitävarten on merkityksellistä ennen petsausta poistaa huokosiin jäänyt hiomatomu.


Erilajisia petsejä.

Petsivärejä on monta eri laatua, niinkuin myöskin on lukemattomia petsausmenetelmiä. On sentähden mahdotonta luetella kaikkia eri petsausvärejä, samaten kuin emme myöskään rajoitetun tilan vuoksi voi kuvata kaikkia petsausmenetelmiä. Tahdomme sentähden tyytyä kuvaamaan muutamia laatuja ja selostamaan niitä menetelmiä, jotka joko yksinkertaisen käyttötapansa vuoksi ovat yleisesti käytettyjä ja suositeltavia tai sellaisia, jotka vaikkakin jossakin määrin laajoja menetelmän suhteen antavat tuloksen, joka kestävyyteen nähden on häviämätön. Lyhyesti tulemme sitäpaitsi mainitsemaan muita petsejä, jotka voisivat kiinnostaa.

Petsiväreistä tahdomme ensi sijassa mainita vesipetsin. Kestävyyteen nähden ovat n. s. kaksinkertaiset petsit jälkiseuraavalla savustuksella tai ilman merkittävät. Sitäpaitsi voi mainita petsejä kovia puulajeja varten, salmiakkivahapetsejä, havupuupetsejä, tärpättipetsejä, spriipetsejä ja joukko erilaisten tehtaitten valmistamia n. s. tehdas- tai rakennepetsejä, jotka petsit esiintyvät kaupassa eri nimisinä. Koska vesipetsit nyttemmin ovat tulleet yhä yleisempään käyttöön tahdomme ensin puhua niistä.


Vesipetsit ja niiden valmistaminen käyttämällä aniliinipetsiväriä.

Tapahtuu usein, että puuseppää pyydetään suorittamaan petsaus määrätyn värinäytteen mukaan, vaikk’ei hänellä ole käytettävänään vastaavia petsiaineita. Sentähden on tärkeää, että hänellä on määrä väriaineita, jotka tekevät hänelle itselleen mahdolliseksi nopeasti valmistaa tavallisimmat puuvärit, tietysti sillä edellytyksellä, että ainoastaan sellaiset väriaineet tulevat kysymykseen, jotka sopivat puupetsaukseen ja eivät luovu, joten ne täyttävät ne vaatimukset, jotka voidaan asettaa puupetsiin, Tähän sopivat n. s. aniliinipetsivärit. Useimmiten meillä esiintyvät ovat seuraavat:
x Pähkinäruskeata, tummaa
x » vaaleata
Satiinipähkinää
Tammenväriä, tummaa
x » vaaleata
x Ketripuunväriä
x Mahonkiruskeata
x Vanhaa mahonkia
x Hopeanharmaata
x Ebenholtsinmustaa
Nigrosiiniä.

*) 003 Pähkinäruskeata, tummaa 15 gr. 041 » vaaleata 15 »
045 Satiinipähkinää 10 »
010 a Tammiväriä, tummaa 10 »
010 » vaaleata 10 »
011 Ketripuunväriä 15 »
030 Mahonkiruskeata 25 »
033 a Vanhaa mahonkia 25 »
024 Hopeanharmaata 15 »
025 a Ebenholtsinmustaa 40 »
81a Nigrosiinia 30 »
Oy. C, M, Otto ja Kumpp. Ab. Helsinki.Yllämainituista väreistä ovat varsinkin ne värinkestäviä, jotka olemme merkinneet merkillä x. Jos nämä värit ovat käytettävänä voi itse sekoittaa ne ruskeat petsivivahdukset, jotka ovat yleisimmin käytössä, siten, että liuoittaa yllämainitut värit veteen, jolloin, lisäämällä pienempiä tai suurempia määriä, voi saada tummemman tai vaaleamman värivivahduksen. Ennenkuin väri pannaan veteen, on tämä lämmitettävä ja kunnollisesti sekoitettava värin kera, niin että väri täydellisesti on liuennut. Tähän tarvitaan määrä, joka vaihtelee 10- 25 gr:aan väriainetta, paitsi ebenholtsinmusta, joka tarvitsee 40 gr. 1 litraa vettä kohti. *)

Jos paitsi yllä mainittuja värejä on käytettävissä vihreitä ja punaisia värejä, voidaan vaihdella yllä mainittuja värejä kaikissa mahdollisissa värivivahduksissa. Käyttämällä vain sanottuja värejä, voidaan mukavasti saada myös hyvin pidetyt himmeät värit.

Nämä vesipetsit voidaan käyttää kaikkiin puulajeihin, riip pumatta siitä, onko se kova vai pehmeä, koska ne aina antavat saman värivivahduksen. Ne ovat helpot sivellä ja sitäpaitsi valonkestäviä, mutta eivät suinkaan vedenkestäviä, joten petsattavat pinnat sitäpaitsi ovat siveltävät himmenysaineella.

Kauniimmin esiintyvät nämä värit, jos puupetsauspinta ennen himmentämistä vahataan. Yksinomaan petsausvärin vahaaminen tekee pinnan hyvin alttiiksi vedelle ja kosteudelle.

Muista petseistä ansainevat petsit kovia puulajeja varten, salmiakkivahapetsit, havupuupetsit ja savustuspetsit lyhyen maininnan.



Petsiaineita kovia puulajeja värien.

Petsiaineita kovia puulajeja varten löytyy nyt valmiina kemiallisina valmisteina kaupassa ja eivät kokoonpanoonsa nähden ole muuta kuin tavallisia vesipetsejä, johon osaksi on lisätty kromialunaa, aines, jota myöskin pannaan n. s. savustuspetseihin ja joka tammipuulle aikaansaa värivivahduksen, joka muistuttaa oikeata amoniakkikaasussa savustettua tammipuutä. Petsivärit saavat kromialuna-lisän kautta jonkun kirpeyden ja petsi tunkeutuu kovien puulajien petsauksessa helposti puuhun.



Salmiakkivahapetsi.

Näillä petsiaineilla on ainoastaan se etu, että puupintaa tarvitaan käsitellä vain kerran, vaikka niillä vastapainona tälle edulle on huomattavia puutteitakin. Kaikki tummat värivivahdukset ovat enemmän tai vähemmän luopuvia, joten moni naisenpuku on värjääntynyt tuoleista ja istuimista, jotka ovat petsatut vahapetsillä, syystä, että värjätty vaha ainoastaan on kerroksena puun pinnalla. Vahapetsi ei nimittäin voi tunkeutua puuhun ja pinnan hieromisella ei irtonainen vaha poistu, vaan leviää ainoastaan tasaisena peitteenä yli puun. Puu peittyy siten värjätyllä vahakerroksella, joka helposti luopuu. Varsinkin on tämä asianlaita, jos vahapetsi sisältää maavärejä, kuten umbraa j. n. e. Näitä petsejä voi kyllä käyttää varsinkin mäntyä ja kuusta varten saadakseen esille puun rakenteen, jolloin ainoastaan on tarpeen sivellä kerran. Niiden käytettävyys riippuu vihdoin viimein petsin laadusta ja vaatimuksista, jotka asetetaan siihen.



Havupuupetsi

Havupuupetsit muodostavat erikoisen ryhmän ja niiden päämääränä on tasoittaa sitä eroavaisuutta värivivahduksessa, joka usein esiintyy havupuissa pehmeiden syiden välillä, jotka saavat tummemman sävyn kuin kovat syyt. Saadakseen tämän aikaan käytetään 2 sivelemistä, joista ensimmäinen sisältää taniinia tai jotain muuta parkkiainetta ja joista toinen voi sisältää metallisuolaa. Esimerkiksi voi käyttää ensimmäistä sivelemistä varten 100 gr. taniinia, jota on liuennettu 1 litraan vettä ja senjälkeen toista sivelemistä varten 30 gr. lipeäsuolaa liuennettu 1 litraan vettä, mikä antaa harmaanruskean vaalean värin. Jos lisää sellaisia havupuupetsejä tai niiden sekoituksia aniliinivärejä, joita käytetään vesipetseihin, voidaan saada esille kaikenlaisia värivivahteluja.



Savustuspetsi.

Savustuspetsillä tarkoitetaan yleensä petsiä, joka antaa värivivahduksen, muistuttaen sitä, joka saadaan savustamalla. Se ei ole muuta kuin tavallinen vesipetsi, joka sisältää esimerkiksi kromikaliumi- lisän, metallisuolan tai metallisuolayhtymän, samaa laatua kuin jo mainitsimme puhuessamme petsiväreistä kovia puulajeja varten. Näillä n.s. savustuspetseillä voidaan aikaansaada kauniita ja kestäviä värjäyksiä, kuitenkin riippuen väriaineen valonkestävyydestä. Petsiin lisätty kemikalio saa aikaan, että petsiväriaine tunkeutuu syvempään puuhun. Käyttämällä tavallista aniliinipetsiväriä ja sopivaa, tässä mainittua kromiahmalisää, mctallisuolaa tai metallisuolayhtymää voi jokainen puuseppä itse sekoittaa tätä petsiväriä, mikä kuitenkin ei käytännössä ei ole tarkoituksenmukaista koska, paitsi turhaa vaivaa, tarpeellisten kemikalioiden osto käytännössä on kalliimpaa kuin valmiiksi ostetut savustus- eli n. s. reformipetsit.

Jos puusepällä on joukko reformipetsejä on hän tilaisuudessa, siinä tapauksessa että käytettävissä oleva värivivahdus ei vastaisi juuri haluttua värisävyä, sitäpaitsi saamaan esille tämän sekoittamalla erilaisia reformipetsejä, jotka sillä kertaa ovat käytettävänä. Nämä petsivärit sallivat nimittäin esteettömän sekoituksen keskenään, mikä. sitävastoin ei aina ole asianlaita aniliinista saatujen petsivärien suhteen.

Reformipetseistä käytetään tavallisimmin seuraavat vivahdukset:
Ketripuunväriä.
Vaaleanruskeata.
Tammenväriä, vaaleata.
Tammenväriä, tummaa.
Palisanteria.
Vanhaamahonkia.
Pähkinänruskeata, kelt.
Pähkinänruskeata, pun.
Mustanruskeata.
Suotammea.
Syvänmustaa.

Reformipetseille on varsinkin valonkestävyys ominainen. Käytettäessä tällaisia tehdasmaisesti tehtyjä reformipetsejä kuivassa tilassa on huomattava tehtaan käyttöohje, koska väriaineen liuennettua veteen, mahdollisesti on lisättävä erilaisia kemiallisia aineita, kuten esimerkiksi amoniakkia.

Paitsi näitä, jotka kemikalioiden ohella myös sisältävät väriaineita, löytyy sellaisia savustuspetsejä, jotka ainoastaan sisältävät kemikalioita ja joilla on se ominaisuus, että ne, siveltyinä joillekin puulajeille, esimerkiksi tammipuulle riippuen siitä parkkiaineesta, jota tammipuu sisältää, saavat vissin värisävyn kemikalioiden kokoonpanon mukaan harmaanruskeasta, ruskeasta, öljypuunruskeasta punaruskeaan äärettömän monessa vaihtelussa. Tällöin eivät käytetyt kemikaliot aina suhtaudu samaten, koska erilajiset tammipuut sisältävät enemmän tai vähemmän parkkiainetta, mikä parkkiaine myös voi olla eri lailla jaettu samassa tammipuussa. Tämä tammipuun ominaisuus tekee ettei edeltäkäsin täsmälleen voida arvioida sitä värisävyä, jota tullaan saamaan ja usein ilmaantuu se epäkohta, että väritys tulee epätasaiseksi samassa kappaleessa. Estääkseen tämän on sitä varten jätetty yksinomaan kemiallisten aineitten käyttö ilman tarpeellista aniliinivärilisää. Aniliinivärit aikaansaavat nimittäin värivivahduksen tasoituksen, niin ettei tammipuun parkkihappopitoisuus merkitse mitään.

Vielä on muistutettava siitä, että jos käyttää vahoitusta vahalla, vahatärpättiliuoksen pitää olla erinomaisen vetelä, eikä paksu, kuten sitä usein käytetään. Vaha on heti kuivattava ja pinta on sen jälkeen kun se on kuivunut harjattava jousiharjalla. Tämän petsausmenetelmän kautta ei ainoastaan saada hyvää värjäystä vaan myöskin sileä pinta.



Kaksinkertaiset petsit.

Lähtien siitä seikasta, että voidaan lisätä puun parkkipitoisuus, keksittiin keino lisätä ensin parkkiaineita, saadakseen sitten esille, sivelemällä puhtaalla kemiallisella petsillä, monta eri värivivahdusta. Nämä petsiaineet ovat lisättävät puuhun heikoissa liuoksissa, mutta runsaasti, niin että liuokset ovat tilaisuudessa kemiallisesti vaikuttamaan toisiinsa. Tämä petsausmenetelmä antaa valoakestävän petsauksen, mutta vaatii toisaalta suurta tottumusta. Voi tapahtua että petsaus, kun sitä sivellään vahalla, tulee täplikkääksi. Nämä täplät häviävät kuitenkin itsestään vahan kuivuttua.



Kaksinkertaiset petsit jälkiseuraavalla savustuksella.

Petsausmenetelmä on aluksi sama kuin kaksinkertaisissa petseissä, s. o. ensimäistä sivelemistä varten käytetään erilaatuisia parkkiaineita aina halutun värisävyn mukaan ja toista sivelemistä varten jotain metallisuolaa, kuten vaskea, kromia, nikkeliä, kobaltia, vieläpä rautasuolojakin. Seikalla, että tässä petsausmenetelmässä vielä on savustettava petsauspinta amoniakkikaasulla on ollut seurauksena, että sitä on pidetty liian vaivaloisena.

Itse värjäys syntyy vasta savustaessa, jolloin puu 10—12 tunnin aikana on pantava alttiiksi väkevälle amoniakkikaasulle. Tosin kallisarvoisissa puutöissä kannattaa tämä menetelmä kyllä, koska värisävy on erinomaisen kaunis ja hyvin kestävä. Voidaanpa vielä hioa pinta kunnollisesti vahingoitta matta värjäystä.



Tärpättipetsit.

Sitäpaitsi voimme mainita tärpättipetsejä, joilla petseillä ymmärretään tärpättiin liuennettuja, öljyyn liukenevia aniliinivärejä. Tärpättivahapetsit ovat juuri tämän laatuisia petsejä, kuitenkin vaha-lisällä. Petsausaineita nämä petsit eivät oikeastaan ole, sillä ne eivät tunkeudu puuhun vaan tarttuvat sen päälle.



Spriipetsit.
Mitä olemme sanoneet tärpättipetseistä voimme myös sovelluttaa spriipetsiaineihin. Näitä ei oikeastaan myöskään voi kut sua petsiaineiksi, vaan ovat apukeinona jos tahdotaan parantaa aikaisemmin petsattua pintaa. Kuitenkin voittavat ne tärpättipetsit siinä, että ne tunkeutuvat syvemmälle puuhun. Spriipetseihin käytetään spriihin liukenevia aniliinivärejä, mutta ne eivät ole suositeltavia suurempia pintoja varten, koska liuos-aines kuivuu liian pian antaakseen tasaisen värin. Yleensä on huomattava petsivärien valmistuksessa, että käytetty aniliiniväri liukenee liuoitusaineeseen, joka voi olla vesi, tärpätti tai sprii, eikä muodosta möhkäleitä. On sentähden mukava ottaa vähän lioitusainetta käytettäväksi aiottuun väriaineeseen ja vasta senjälkeen kun tämä on hyvin sekoitettu miedontaa väriliuos.